Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Valta ja liberaali valta

Muutamia huomioita vallasta ja liberaalista vallasta.

Mitä vähemmän kansalaiset tietävät vallankäytön todellisista toimintaperiaatteista, sitä enemmän eliitillä on valtaa suhteessa kansalaisiin. Mitä enemmän kansalaisilla on tietoa vallankäytön menetelmistä ja kykyä säilyttää tämä tieto sukupolvesta toiseen, sitä enemmän he pystyvät luomaan omia, itsenäisiä ja toimivia maailmoja.

***

Valta, kollektiivinen tai yksilöllinen, on kykyä saada aikaan tai estää haluamiaan muutoksia muissa, sekä kykyä vastustaa ulkopuolelta tulevia muutospaineita.

Valta on kykyä määrittää ne asiat joista keskustellaan ja päätetään; miten ja missä rajoissa valituista aiheista keskustellaan; ne asiat joista ei saa keskustella ja joista päätetään suljetuissa piireissä; ja ne jotka pidetään kansalaisten huomion ulkopuolella esim. minimaalisella informaatiolla ja hukuttamalla ne median triviaaliaiheiden alle.

Valta on suurimmalta osin verkostoissa ja organisaatioissa, ei yksittäisillä vallankäyttäjillä. Verkostot ja organisaatiot luovat puitteet ja asettavat rajat yksilöiden vallankäytölle. Vallankäyttäjällä on useimmissa päätöstilanteissa mahdollisuus päättää useilla erilaisilla tavoilla. Vallankäyttäjän päätäntävallan mahdollisuuksien kirjo on päätöksentekijällä, yksilöllä olevaa valtaa. Valta syntyy kuitenkin yhteiskunnassa ja sen verkostoissa esiintyvistä jännitteistä, tavoitteista ja ristiriidoista, joita päätöksentekijöiden täytyy (periaatteessa) heijastaa saavuttaakseen valtaa ja menestyäkseen. Heijastus voi olla laadultaan monenlaista, mutta kaikki valta on ongelmallista.

Vallan muodot voidaan jakaa kolmeen osaan; vaikutukseen, moraaliin ja arviointikykyyn:

a) Vallan vaikutus voi kattaa yhden tai useampia aiheita tai aloja. Mitä enemmän aiheita tai aloja valta kattaa, sitä suurempi valta yleensä on. Poikkeuksia voivat muodostaa informaation, rahan, lain, työn, ihmisvirtojen jne. säätelyn tai päätöksenteon pullonkaulat tai risteykset, joilla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Tällöin yksittäinen aihe tai ala voi olla ratkaiseva.

Valta voi olla sidottua tiettyyn kontekstiin. Henkilölle voidaan antaa valtaa ja tehtäviä tiettynä aikana tai tietyssä tilanteessa, esim. kolmen vuoden välein järjestettävissä tärkeissä neuvotteluissa tai mahdollisen tulvan aikana. Valta voi olla kontekstista riippumatonta, yleistä valtaa. Jälkimmäinen on yleensä suurempaa valtaa. Poikkeuksia voivat muodostaa esim. sotatilanteet, joissa absoluuttinen valta voidaan antaa ylimmälle kenraalille.

Valta kattaa päätösten aiotut seuraukset ja tahattomat ulkoisvaikutukset. Ulkoisvaikutukset voivat olla negatiivisia tai positiivisia, ja ne voivat kohdistua esim. elämänlaatuun, terveyteen, valinnanmahdollisuuksiin, motivaatioon, käytettävissä oleviin resursseihin, moraaliin, yhteisöihin jne. Yleensä mitä enemmän valta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia, myös negatiivisia, sitä suurempaa valta on. Jos vallan ulkoisvaikutukset ovat negatiivisia jollekin ryhmälle, he joutuvat vallankäytön vaikutusten piiriin, ja joutuvat usein neuvottelemaan vallankäyttäjän kanssa ja tekemään hänelle myönnytyksiä ratkaisuun pääsemiseksi. Vallankäyttäjillä, sikäli kuin he ovat tietoisia aiheuttamistaan positiivisista ulkoisvaikutuksista, on taipumus lukea ne omiksi ansiokseen ja käyttää niitä esim. poliittisen vaikutusvallan tai yhteiskunnallisen goodwillin lisäämiseen itseään kohtaan.

Vallan kirjo vaihtelee aktiivisesta vallankäytöstä epäaktiiviseen vallannautintaan. Aktiivinen vallankäyttö vaatii aikaa, energiaa, tarkkailua/ valvontaa, tietoa/ tiedonhankintaa, ongelmanratkaisua jne., mutta epäaktiivinen vallasta nauttiminen ei vaadi juuri mitään, koska ihmiset ovat sisäistäneet vallan osaksi psykologiaansa. Ihmiset toimivat automaattisesti tilanteiden tai vallanpitäjän pienten lauseiden, vinkkien, eleiden tai ilmeiden mukaan niinkuin vallanpitäjä haluaa, ja pystyvät usein myös ennustamaan haluttuja toimenpiteitä. Useimmiten epäaktiivinen vallannauttiminen on suurempaa valtaa. Vallan kirjo voidaan kuvata ääripäästä toiseen ääripäähän seuraavasti: 1) Ihmiset eivät edes tiedä toimivansa vallanpitäjien tahdon mukaan, koska heidät on manipuloitu uskomaan toimivansa ja tekevänsä valintoja omasta tahdostaan, oman ajattelunsa ja tunteidensa seurauksena, itsenäisesti. Ihmiset eivät voi muuttaa valtaa tai vapautua vallasta, koska he eivät ole tietoisia siitä, eikä heillä ole mahdollisuuksia hankkia siihen liittyvää tietoa. Myös heidän ajattelutapansa ja -mallinsa riittävät vain systeemin rajojen sisällä toimimiseen, ei uusien vaihtoehtoisten systeemien luomiseen. Yleensä tällainen vallan ja vallanpitäjien salaaminen tai "häivyttäminen" vaatii vallanpitäjiltä median, informaatiovirtojen, kommunikaation, sosiaalisen ympäristön, työn, insentiivien, rangaistusten, koulutuksen, viihteen, kokoontumis- ja organisoitumisvapauksien, asuinalueiden, kaavoituksen, palvelujen, ihmisvirtojen, raaka-aine- ja tavaravirtojen jne. rajojen hienovaraista säätelyä, toisin sanoen valikoitujen ihmisissä olevien tendenssien, taipumusten, tarpeiden, motivaatioiden jne. hienovaraista voimistamista, heikentämistä tai uudelleenkanavoimista. Hiljalleen tämä johtaa ihmisten koko ympäröivän todellisuuden, kaikkien sen osatekijöiden muutokseen ja sitä kautta ihmisten muutokseen. 2) Kirjon keskivaiheilla on esim. työskentely hierarkisessa organisaatiossa, jossa on vakiintuneet arvojärjestykset, toiminta- ja ajattelutavat, säännöt, intressit jne. Valta ja vallankäyttäjät ovat näkyviä, tunnettuja ja usein tunnustettuja, ja työntekijät tietävät ja ymmärtävät ainakin osan vallankäytön keinoista. Työntekijät voivat valinnoillaan tai toimillaan vastustaa tai kannattaa valtaa, näkyvästi tai näkymättömästi. 3) Toisessa ääripäässä on tilanne, jossa vallanpitäjät joutuvat jatkuvalla ja välittömällä väkivallan uhalla, valvonnalla, määräyksillä, päätöksenteolla, painostuksella, kiristyksellä, nöyryytyksillä, kivulla jne. pitämään yllä valtasuhteita, määräysten tottelemista, työn toteutumista, vallanpitäjien kunnioittamista jne. Alamainen on jatkuvasti psykologisesti negatiivisella tavalla tietoinen vallasta, on ainakin mielessään sitä vastaan, on haluton tottelemaan vallanpitäjää, ja jos saa tilaisuuden, karkaa tai kukistaa vallanpitäjän/ vallanpitäjät. Tämä on kaikkein heikoin vallan muoto, koska se vaatii vallanpitäjiltä eniten aikaa ja energiaa, siihen sisältyy eniten riskejä ja valtasuhde häilyy jatkuvasti purkautumisen rajamailla. Väkivaltaiset tyrannitkin pyrkivät pois tällaisesta tilanteesta kohti vakaata hierarkiaa, organisaatiota ja vakiintuneita valtasuhteita.

Edellä mainittuun liittyen länsimaissa vallitseva atomisoituneen individualismin ja liberaalisti määritellyn valinnanvapauden ihanne on suurelta osin vallanpitäjien luoma, ja se palvelee vallanpitäjien näkymätöntä valtaa. Vallan muodostaminen ja ylläpitäminen merkitsee aina vallanpitäjien organisoitumista ja organisaatioita, heidän valintojensa rajaamista ja kanavoimista; toisin sanoen vallan hinta on valtaapitävien valinnanvapauden väheneminen. Atomisoituneet liberaalit subjektit ovat vallan vastakohta, he ovat "vallattomia", ja he muodostavat kokonaisuutena helposti hallittavan ja kontrolloitavan massan. Heidän liberaali "vapautensa" on tarkasti määriteltyä ja rajattua. Valta pyrkii aina estämään kilpailevien organisaatioiden syntymisen, ja hajottamaan tai sulauttamaan itseensä jo syntyneet organisaatiot (sulauttamaan joko kokonaan tai de facto tehottomaksi näennäisoppositioksi). Liberaali valinnanvapaus on salakavala keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Liberaalilla valinnanvapaudella on toki muitakin tehtäviä liberaalin eliitin kannalta, kuten kulutuksen, ja siten tuottojen ja verojen maksimoiminen; erilaisten vähemmistöjen rekrytoiminen vallan palvelukseen; ihmisten ylimääräisen energian ja ajan (potentiaalisesti haitallista vallalle) kuluttaminen turvallisesti kuluttamiseen, harrastuksiin ja yksilöllisiin suuntautumisiin; jne.

b) Nykyisten suurten, monimutkaisten, etäisten ja hierarkisten organisaatioiden liberaalina ja kansainvälisenä valtakautena vallan ainoa todellinen moraali on joutua tavalla tai toisella vastuuseen teoistaan ja kärsiä negatiivisia seurauksia. Ilman kansalaisten vastustusta nykyiset vallanpitäjät eivät omassa eliittikuplamaailmassaan usein edes tiedä tehneensä jotain väärin. Kaikkia koskettava yhteinen moraali on kadonnut. Liberaalille eliitille "moraali" tarkoittaa tällä hetkellä yhtä vallankäytön välinettä, jolla massoja kiristetään käyttäytymään liberaalilla ja "suvaitsevaisella" tavalla.

c) Valtaan kuuluu kyky arvioida omia resursseja, organisaatioita, ympäristöä, toimintatapoja, psykologiaa, mahdollisuuksia, riskejä jne., ja suunnata ja painottaa nämä omille organisaatioille edulliselle tavalla. Valtaan kuuluu tietää tai arvioida kuinka paljon ja minkälaista valtaa muilla toimijoilla on ja miten he toimivat erilaisissa tilanteissa ja erilaisissa mielentiloissa. Nämä suhteutetaan omaan valtaan ja tilanteeseen.

Vallassa toiminnan ja ajattelun tärkein kohde ei ole päämäärä, harppauksenomainen siirtyminen tilanteesta A tilanteeseen B, vaan vallan prosessit ja erilaisten funktioiden yhteistoiminta alan valtaamiseksi askeleittain, kunnes B on saavutettu ja sen pysyvyys turvattu. Siksi valtaan liittyvien funktioiden ja prosessien ymmärtäminen, ja tarvittaessa niiden muuttaminen ja uusien kehittäminen on keskeistä vallankäytölle. Pelkällä massaliikkeellä ja kiihkeällä pyrkimisellä ei saavuteta mitään todellista, merkittävää ja kestävää. Helpoin ratkaisu on lähes aina huonoin.

Valehtelu kuuluu valitettavasti väistämättömästi vallankäyttöön, kyse on vain siitä kuinka paljon sitä käytetään, millaisen moraalin ohjaamana ja millaisia negatiivisia tai positiivisia seurauksia sillä on. Valta pyrkii aina säätelemään, muuttamaan, estämään, heikentämään tai voimistamaan etäisten suurten massojen toimintaa, ihmisiä, joiden kanssa se ei ole inhimillisessä vuorovaikutuksessa, jotka se voi vain rajoitetusti tuntea, joita se voi vain rajoitetusti havainnoida ja valvoa, ja joihin sillä on epäinhimillinen ja suurimmalta osin yksisuuntainen tilastomatemaattinen ja/tai lainsäädännöllinen suhde erilaisten välikäsien, kuten valtion virkamiesten ja yritysorganisaatioiden edustajien kautta. Jotta valta voisi toimia tällaisessa tilanteessa, se pyrkii muuttamaan ihmisten sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ympäristön havainnointia, huomion kohteita, tunnereaktioita, informaation valikointia ja käsittelyä, sekä johtopäätösten tekoa vallan tavoitteille edulliseen suuntaan. Lopputuloksena on usein valheita, joissa valkoista väitetään mustaksi ja mustaa valkoiseksi, ja huomaamattomampia vääristymiä todellisuudessa. Kaikkia julkisessa tilassa kommunikoivia ja toimivia velvoitetaan noudattamaan valheita ja vääristymiä "moraalisella" kiristyksellä, sosiaalipsykologisella manipuloinnilla, palkinnoilla ja rangaistuksilla. Nämä muutokset ihmisten "todellisuudessa" ovat erityisesti kumulatiivisilta yhteisvaikutuksiltaan pidemmän ajan kuluessa vaarallisia kansalle. Niillä on taipumus muuttaa merkittävästi kaikkien "todellisuutta", myös siinä tapauksessa, että valehtelun ja vääristelyn motiivit ja tulokset olivat alunperin hyviä kansalle. Valehtelun ja vääristelyn takia menetetään lopulta tavalla tai toisella oman ja ulkopuolisten yhteiskuntien yksilöiden ja ryhmien tuntemus. Vanha sodankäynnin aksiooma "Tunne itsesi ja vihollisesi" pätee rauhanomaisemmassa muodossa myös rauhan aikana.

Liberaalissa vallassa on eräs poikkeuksellinen piirre muihin vallan muotoihin nähden; se on kaksoispyramidihierarkia. Todennäköisesti lähes kaikilla on jonkinlainen mielikuva siitä miltä tavallinen vallan hierarkinen pyramidi näyttää; leveät massat pohjalla ja harvainvalta huipulla. Koulutuksen lisääntyessä ainakin periaatteessa tietotaitoon perustuvan keskitason olisi pitänyt paisua pyramidissa, mutta koulutettujen määrän paisuessa sen niukkuus ja sitä kautta markkina-arvo työmarkkinoilla on vähentynyt. Lisäksi globalisaation myötä tietotaito -kilpailua tulee myös ulkomailta, joten koulutetuilla on ollut taipumus pudota lähemmäs hierarkian pohjaa. Toinen pyramidi liberaalissa vallassa on käänteinen, leveä ja lähes pelkästään yksisuuntaisen virran pyramidi, jonka terävä kärki seisoo massojen pään sisällä ja leveä huippu eliitin kohdalla. Se on massoihin kohdistettujen tutkimusten, toimenpiteiden, manipuloinnin ja vaikutuskeinojen pyramidi. Eliitillä ja sen palveluksessa toimivilla on nykyisin käytössään enemmän vallan kannalta relevanttia informaatiota ja tutkimustietoa, vaikutus- ja manipulointikeinoja, valvontakeinoja, säätelykeinoja, keinoja tehdä valta näkymättömäksi ja (tarvittaessa) tukahduttamis- ja väkivaltakeinoja kuin koskaan aiemmin, ja käytännössä ne kaikki on suunnattu yksisuuntaisena virtana tavallisia kansalaisia kohti. Liian suuret vertikaaliset hierarkiaerot ovat jo sinänsä ongelmallisia yhteiskunnassa, koska statuserojen kasvaessa eliitin sosiaalisella etäisyydellä ja erillisyydellä, sekä halveksunnalla kansaa kohtaan on taipumus lisääntyä. Tämä johtaa helposti kansan välineellistymiseen eliitin silmissä. Käänteinen valtapyramidi lisää tavallisen valtapyramidin negatiivisia vaikutuksia.

4 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Yksi juttu tässä on kuitenkin se, että jos väki ei ymmmärrä jotain asiaa ollenkaan (energiaratkaisu, taloudelliset realiteetit), poliitikko joka yrittää ajaa jotain päämäärää, joka on todellisuudessa ainakin jostain arvomaalimasta nähtynä järkevä, ei kykene saamaan ihmisiä vakuutetuksi.

Poliitikon valta vähenee tällöin koska ihmisten tietomäärä on alhainen eikä päinvastoin.

Valkea kirjoitti...

@ Jukka

Noin tietysti on niinkuin sanot. Me vain puhumme hiukan eri asioista. Sinä käsittelet yksittäistä tapausta, ja minä puhun yleisestä ja kaikenkattavasta valtasuhteesta. Ei minullakaan ole mitään illuusioita kansan, eikä sen älykkäidenkään jäsenten ymmärryksestä ja kyvykkyydestä, erityisesti nykyisen mikroerikoistumisen aikakaudella. Mutta kansa ymmärtää ja on kyvykäs silloin kun se itse tekee, erityisesti työkseen ja/tai omiksi tarpeikseen ja/tai oman yhteisönsä kanssa. Vallankäyttäjät syövät juuri tätä ymmärrystä ja kyvykkyyttä, silloinkin kun voidaan joltakin kannalta sanoa, että he tekevät hyvää. Tuosta esittämästäsi esimerkistä voimme siis kysyä: Kumpi on parempi? Kansan lokaali energiantuotto omiksi tarpeikseen ja kaikki sen hyvät puolet; vai poliitikon keskitetty energiantuotantomalli, sen hyvät puolet, kaikki keskittämiseen ja suuriin organisaatioihin liittyvät ongelmat ja kaikki valtasuhteisiin liittyvät huonot puolet.

Meidän itse asiassa pitäisi kuunnella poliitikkoja ja ottaa heidän sanomansa todesta. He kertovat, että heidän lojaliteettinsa on Brysselissä, ja suomalaiset ovat heille vain sosiaalinen konstruktio ja Suomi on "inhottava ja umpimielinen maa". Toisin sanoen he itse ilmoittavat olevansa vihamielisiä muukalaisia. Nykyisenkaltainen valtasuhde olisi ongelmallinen vaikka poliitikot suhtautuisivat myötämielisesti suomalaisiin. Heidän negatiivinen ja usein avoimen vihamielinen asenteensa suomalaisiin tekee siitä vaarallisen.

Tässä Charltonin asiaa sivuava tuore artikkeli. Huomatkaa myös Jim Kalbin selventävä kommentti:

http://charltonteaching.blogspot.com/2011/03/aim-of-world-according-to-pc-harmony.html

Valkea kirjoitti...

Tässä käytännön esimerkki tungettelevasta tekniikasta:

"Workers in warehouses across Britain are being "electronically tagged" by being asked to wear small computers to cut costs and increase the efficient delivery of goods
and food to supermarkets, a report revealed yesterday.
New US satellite- and radio-based computer technology is turning some workplaces into "battery farms" and creating conditions similar to "prison surveillance", according to
a report from Michael Blakemore, professor of geography at Durham University.
The technology, introduced six months ago, is spreading rapidly, with up to 10,000 employees using it to supply household names such as Tesco, Sainsbury's, Asda, Boots
and Marks & Spencer....
Under the system workers are asked to wear computers on their wrists, arms and
fingers, and in some cases to put on a vest containing a computer which instructs them
where to go to collect goods from warehouse shelves.
The system also allows supermarkets direct access to the individual's computer so orders can be beamed from the store. The computer can also check on whether workers are taking unauthorised breaks and work out the shortest time a worker needs to
complete a job....
Martin Dodge, a researcher at the centre for advanced spatial analysis at University College London, said: "These devices mark the total 'disappearance of disappearance'
where the employee is unable to do anything without the machine knowing or monitoring."...."

Valkea kirjoitti...

Ja hiven lisää lisääntyvän manageriautoritaarisuuden ja -valvonnan seurauksista:

"Peter Skott and Frederick Guy suggest that the introduction of automation and
monitoring capability, more generally, is responsible for the stagnation of wages in
service industry over the past generation. "Power-biased technological change," by
enabling management to monitor unskilled and semi-skilled labor more closely, has
reduced the bargaining power of labor--thus simultaneously increasing work intensity
and exerting a downward pressure on wages.154 With such technology, management
can control the pace of work in service industry in the same way that an automated
production line does in manufacturing. Of course, as we will see in the next chapter,
such a strategy has built-in limits. While management may be able to monitor
selected aspects of effort expenditure, there are always some aspects of the workplace
environment that are not amenable to effective monitoring. As Oliver Williamson
showed, workers are apt to maintain adequate levels of effort in areas of job
performance that are monitored, while shifting to perfunctory compliance (or worse)
in areas that are not effectively monitored. And if workers become disgruntled
enough over the pace of work, they can probably find ways to impose astronomical
cost increases in the areas not amenable to monitoring, with little or no chance of
getting caught. I can testify from personal experience, in an increasingly downsized
and sped-up hospital, that this is no mere theoretical possibilities. The costs from
employee disgruntlement--deliberate waste and destruction, and supplies given away
free to patients rather than being charged to their accounts--probably exceed by far
what would have been the cost of hiring adequate levels of staff and raising their pay
to acceptable levels."

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto