Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 14. huhtikuuta 2011

Pieni vaali- ja politiikkamuistio

Politiikkaan  ja vaaleihin liittyviä asioita, jotka on hyvä tietää.

a) Syötinvaihtopolitiikka. Liberaalit poliitikot (vanhat puolueet) käyttävät usein poliittista diskurssia, joka  vaikeuttaa tai tekee de facto jopa mahdottomaksi puuttumisen poliitikkojen valtapoliittisiin projekteihin, jotka aiheuttavat ongelmia kansalaisille. Esim. maahanmuuttopolitiikkaan sovellettuna tämä metodi tarkoittaa seuraavaa:

Ensin poliitikot sanovat, että on liian aikaista puuttua maahanmuuttopolitiikkaan; olisi liioiteltua puuttua maahanmuuttopolitiikkaan; muut asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin maahanmuutto, maahanmuutto on pelkkä marginaaliasia; ei ole tarvetta puuttua maahanmuuttopolitiikkaan; tms., ja samalla vähättelevät ja piilottelevat maahanmuuton ongelmia, ja liioittelevat ja mainostavat sen hyötyjä. Sitten jonain päivänä kun maahanmuuton ongelmia on mahdotonta enää kiistää ja lakaista maton alle, ja ne ovat muuttuneet vaikeasti peruutettaviksi, poliitikot vaihtavat sanallista syöttiä ja sanovat, että on mahdotonta enää peruuttaa maahanmuuton aiheuttamia asioita; maahanmuutto ja sen seuraukset ovat nyt väistämätön ja pysyvä osa elämäämme, joiden kanssa meidän on opittava elämään; maahanmuuttoon ja sen seurauksiin puuttuminen loukkaisi kansainvälisiä (liberaalien keskenään sopimia) sopimuksia ja oikeuksia; jne. Koskaan ei siis ole "mahdollista", "sopivaa" tai "oikea aika" puuttua merkittävällä tavalla maahanmuuttoon ja sen seurauksiin. Näin liberaalit suunnittelivat sen alusta alkaen.

b) Poliitikot lupaavat paljon, mutta eivät usein pidä lupauksiaan. Osa tästä on selitettävissä demokraattisen politiikan kompromissiluonteella, mutta siihen liittyy muutakin. Lupaamalla ennen vaaleja kaikille kaikkea mahdollisimman vähillä velvollisuuksilla poliitikot saavat paljon suosiota demokraattisen saalistuksen areenalla, mutta vaalien jälkeen ylivoimaisesti suurin osa lupausten toteutumattomuudesta syntyvästä tyytymättömyydestä voidaan selitellä pois esteillä, pakottavilla tilanteilla, mahdollisuuksien puutteilla jne. Vain pieni osa äänestäjistä on niin älykkäitä, sitkeitä ja/tai omistautuneita, että he seuraavat äänestämänsä poliitikon toimia tarkasti ja riittävällä ymmärryksellä. Se vaatii heiltä paljon aikaa ja energiaa. Nämä äänestäjät huomaavat väistämättä, että poliitikoilla on monissa tilanteissa mahdollisuus toimia lupaustensa mukaisesti, mutta he rikkovat lupauksensa ja tekevät toisin. Osa näistä äänestäjistä on sen verran suuttuneita, että he eivät enää aio äänestää tätä poliitikkoa, tai ei ainakaan seuraavissa vaaleissa. Mutta osa pienestä osasta äänestäjiä on demokraattisissa vaaleissa vähämerkityksellistä. Poliitikko saa valehtelulla paljon enemmän hyötyä kuin mitä hän menettää valehtelun seurauksilla, joten demokraattisen politiikan hyöty-haitta dynamiikka suosii valehtelua. Lisäksi useimmiten yhdellä irrallisella äänellä keskimäärin saatu hyöty ja haittojen torjunta ovat niin pieniä, että on tavallaan "rationaalista" olla omistamatta kovin paljon aikaa demokraattisen politiikan seuraamiseen. Tämä suosii poliitikkojen lupausten pettämisen salaamista; korruptiota; politiikan degeneroitumista henkilökohtaisten etujen saalistamiseksi ja haittojen ulkoistamiseksi; jne.

c) Suomesta löytyy valitettavasti suhteellisen vähän liberaaleja, jotka puhuisivat sivu suunsa. Onneksi liberaalit ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, joten annetaan amerikkalaisen säännöllisesti hallitsemattoman liberaalin idin (id = vaistojen ja viettien kaaosmainen alitajunta), Nancy Pelosin, edustajainhuoneen demokraattiryhmän johtajan puhua.


Viime viikolla Tufts ylipistolla Pelosi sanoi: "Republikaaniset ystäväni, ottakaa takaisin haltuun puolueenne (Tea Party -liikkeeltä), jotta ei ole niin paljon väliä kuka voittaa vaaleissa, koska meillä on yhteiset (liberaalit) arvot ... vaalien ei pitäisi vaikuttaa niin paljon kuin nyt."



Tarvinneeko tuohon paljoa lisätä. Onhan tämä tietysti tiedetty, mutta on hyvä, että se sanottiin näin selvästi liberaalin eliitin taholta. Suomessakin vanhojen puolueiden välillä vallitsee sama liberaali konsensus, joka tekee vaaleista normaalisti lähes merkityksettömiä. Onneksi uudet puolueet tarjoavat kansalaisille paremman keinon vaikuttaa.

d) Lukijat ovat todennäköisesti tietoisia liberaalien poliitikkojen ja puolueiden suomalaisvihamielisyydestä, mutta siihen liittyy asioita, joita voidaan tarkastella hieman lähemmin.  

Suomalaisvastaisuus kertoo epäsuorasti, että poliitikot tietävät maahanmuuttajien ja kansainvälistymisen aiheuttavan ongelmia ja kustannuksia, eli negatiivisia vaikutuksia kansalaisille. Se luo ja synnyttää negatiivisia tunteita, ajattelua, asenteita ja suhtautumista. Jotta liberaali eliitti voi pitää maahanmuuttoa ja kansainvälistä vallantavoitteluaan käynnissä, ei riitä, että kansalaisten mielentila palautetaan neutraaliksi tai välinpitämättömäksi. Liberaali eliitti tarvitsee kansalaisilta aktiivista maahanmuuttajien nöyristelyä; jatkuvaa maksamista; kilttiä liberaalien puolueiden äänestämistä; omasta konkreettisesta suomalaisidentiteetistä luopumista ja sen korvaamista byrokraattien luomalla keinotekoisella kansainvälisellä identiteetillä; sokeutta havaituille ja koetuille ongelmille; poliittisesti korrektia julkista puhetta; suomalaisten työpaikka- ja opiskeludiskriminoinnin hyväksymistä; jne. Suomalaisten tähän asiaan liittyvän negatiivisen psykologian ja liberaalin eliitin vaatiman keinotekoisen "positiivisen" ajattelun, tunteiden ja toiminnan välillä on niin suuri ero, että eliitin tavoitteita ei voida saavuttaa kuin järjestelmällisellä valehtelulla, tosiasioiden kieltämisellä, teeskentelyllä, salaamisella, vääristelyllä, rangaistuksilla, korruptiolla, jne., toisin sanoen strategisella manipuloinnilla, joka vaihtelee naurettavasta 'pehmeään' totalitarismiin. Sama strateginen manipulointi on levinnyt laajalle myös muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, kuten demokraattinen politiikka yleisesti; tekijänoikeusmonopolit; Eu -byrokratian toiminta; valtio-lääketeollisuus yhteistyö; tarpeettoman valtiobyrokratian kasvattaminen; kaavoitusmonopolit; liian pitkän ja osin propagandistisen koulutuksen sivistymätön ja taidottomuutta opettava sisältö; valtion rahoittamat "kansalais"järjestöt; radikalismin eri muodot yliopistoissa; jne. Näistä monet ovat näkymättömiä, helpommin salattavia tai sulautuvat helpommin yhteiskunnallisen toiminnan huomaamattomiksi osiksi, joten ne eivät vaadi yhtä räikeää julkista manipulointia kuin maahanmuuttoon liittyvät asiat. Toisaalta maahanmuutto on seuraus järjestelmän muista ongelmista, ei yhteiskunnan ongelmien alkuperäinen syy.

Suomalaisista on tullut liberaalille eliitille suhteellisen merkityksetön muovailtava, passiivinen, kulttuuriton ja identiteetitön tausta, jonka odotetaan sopeutuvan eliitin valtatavoitteisiin ja järjestelmiin. Eliitti katsoo olevansa ainoa todellinen kulttuurin ja valtaan liittyvien erottelujen luoja. Sosiaalisesti suomalaisten tehtävänä on edustaa kaikkea sitä, josta eliitti haluaa erottua tiedostavana ja kansainvälisenä kansainvälisten suurten organisaatioiden luomilla muovisilla, hierarkisilla ja "korkeilla" statuksilla ja identiteeteillä.


Haluammeko ja tarvitsemmeko tällaista eliittiä, politiikkaa, järjestelmää ja organisaatioita?

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto