Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 31. toukokuuta 2011

Liberaali valta, ja ajattelun ja tunteiden manipulointi ja strukturointi (edit)

Joitain esimerkkejä otsikossa mainitusta aiheesta.

- Rikokset, ja rangaistus- ja vankilatuomiokatalogit ihmisten mielissä. Liberaali valta on osin (tarkoituksellisesti) kaoottista, mutta siinä täytyy aina olla järjestys mukana, jotta se voisi toimia. Postmoderni hallinto suosii tuomioiden julkistamista ja tunnetuksi tekemistä monissa muodoissa; tv-sarjoissa, sanomalehdissä, uutisissa, julkisissa ja avoimissa oikeudenkäyntiasiakirjoissa, koulutunneilla, tv-dokumenteissa, jne. Edellä mainittujen pitkän altistuksen jälkeen ihmisten mieliin kehittyy melko tarkka katalogi rangaistuksista. Jos mies suunnittelee, harkitsee tai pohtii rikosta, on todennäköistä, että myös rikosta vastaava rangaistus välähtää muistikuvana hänen mielessään. Jos mies on vankilassa, totuttuaan vankilaelämään hän lopulta elää siellä päivän kerrallaan, mutta jos mies ajattelee vankilatuomiota vankilan ulkopuolella, koko vankilatuomio ja sen huonot puolet tiivistyvät yhteen hänen mielessään, vahvistaen sen ehkäisevää vaikutusta. Koska vankilatuomion tarkka paikka ja sisältö on epäselvä ja epävarma, psykologinen epävarmuus lisää tuomioiden ehkäisevää vaikutusta. Poliisi pyrkii moderneilla tutkimusmenetelmillä tekemään kiinnijäämistodennäköisyyden mahdollisimman suureksi ja tämä saatetaan eri kanavia yleiseen tietoisuuteen. Liberaali valta on myös kansalaisille suunnatussa tiedottamisessa, viihteessä ja propagandassa yms. moralisoiva, toisin kuin pääasiassa eliitille ja heidän alaisuudessaan toimiville managereille suunnatuissa, emotionaalisesti suhteellisen neutraaleissa tieteellisissä teksteissä. Jälkimmäiset ovat suhteellisen neutraaleja sen takia, että eliitti haluaa säilyttää itsellään ja managereillaan muutosten ja manipulaatioiden vapauden, mutta eliitti haluaa jähmettää kansalaisten psykologian, manipulointien kohteet, eliitin kulloinkin haluamaan moraaliverkkoon. Tämän takia median ja kirjojen moraalisaarnojen suunta on useimmiten yksisuuntainen, eliitiltä kansalaisten mieliin. Jos media, ts. eliitti kritisoi eliittiä, se tekee sen liberaalikonsensuksen rajojen sisällä.

Liberaali valta pyrkii siihen, että näihin kaikkiin liittyviä tietoja, mielikuvia, tunteita, reagointitapoja, ajattelumalleja, kuvia jne. syötetään kansalaisille eri muodoissa, ja siihen, että kansalaiset itse hakeutuvat hankkimaan niitä. Liberaali valta pyrkii pitämään valtasuhteen ja sen synnyn mahdollisimman näkymättömänä, osana näennäisesti luonnollista ja normaalia yhteiskunnan taustaa, poissa kansalaisten kyseenalaistamisesta, kiistämisestä ja poliittisesta vallasta.

Yhdessä nämä tekijät muodostavat liberaalin vallan pääasialliset psykologis-käytännölliset keinot rikollisuuden tai rikoksiksi luokiteltujen tekojen ehkäisemiseksi.

Koska liberaali valta, ja sen kurinpitokoneisto ja rangaistusten toteutus ovat suurelta osin piilossa, liberaali valta voi esiintyä ystävällisenä ja hyväntahtoisena julkisuudessa toimiessaan.

- Sanamanipulointi ja sanojen pakotettu käyttäminen.  Liberaali valta pyrkii luomaan sellaisia sanoja, käsitteitä ja termejä viittaamaan omiin ja vastustajiensa toimiin ja organisaatioihin, jotka ovat aina sille positiivisia ja vastustajille negatiivisia, ja joita vastustajien on usein kommunikoidessaan pakko käyttää tullakseen ymmärretyksi. Lisäksi opposition edustajat joutuvat usein käyttämään näitä termejä myös omassa ajattelussaan. Tällaisia termejä ovat esimerkiksi positiivinen diskriminaatio, poliittinen korrektius ja rikastuttaminen. Toisin sanoen liberaalin vallan harjoittama kantaväestön syrjintä työhönotossa, opiskelussa ja etujen tai tukien saannissa manipuloidaan positiiviseksi ja hyväksi; kantaväestön etujen kannalta haitallinen poliittinen valehteleminen manipuloidaan poliittiseksi korrektiudeksi, oikeassa olemiseksi, paikkansa pitäväksi, ja hyväksi ja kunnolliseksi käyttäytymiseksi ja puhumiseksi; ja kantaväestön kannalta haitallinen, kallis ja vaarallinen maahanmuutto manipuloidaan rikkaudeksi, tulonlähteeksi, ja kantaväestön ja sen kulttuurin kaikinpuoliseksi parantamiseksi.  Riippumatta siitä mikä näiden sanojen lähde ja esitysmuoto on, niistä seuraa enemmän tai vähemmän kognitiivistä dissonanssia eli ristiriitaa ajatteluun, joka aiheuttaa, osin alitajuntaisesti, epämiellyttävän tunnetilan. Ristiriitatilanne ajattelussa ja tunnetiloissa voi olla haitallinen esimerkiksi tärkeitä tai joskus elintärkeitäkin päätöksiä tehtäessä ja johtaa epäröintiin, liian hitaisiin päätöksiin ja toimintaan, tai jopa "halvaantumiseen" paikalleen, joten ihminen pyrkii vaistomaisesti tavalla tai toisella poistamaan tai lieventämään  tällaisia psykologisia ristiriitoja. Koska sanamanipuloinnin kohteet, eli kansalaiset eivät pääse eroon liberaalin vallan määrittämistä sanoista, on todennäköistä, että kansalaiset huomaamattaan antavat näkemyksissään periksi liberaaleille sanamäärittelyille, ts. liberaalille vallalle ilman minkäänlaisia vastavuoroisia myönnytyksiä liberaalin vallan taholta. Lisäksi näiden sanojen käytöllä on emaskuloiva, psykologisesti heikentävä vaikutus kansalaisiin. Käyttäessään näitä sanoja julkisesti ja hyväksyessään ne, kantaväestön edustajat tietävät vaistomaisesti valehtelevansa yksipuolisesti omaksi haitakseen,  ja siten enemmän tai vähemmän antavansa periksi ja olevansa alisteisessa asemassa suhteessa liberaaliin valtaan.

- Liian intensiivinen tapahtuma, poikkeama ja/tai muutos käsitettäväksi. Käytetään tämän ilmiön hahmottamiseksi melko raakaa mielikuvitusesimerkkiä. Professori X on jo pitkään opettanut yliopistolla ja hän on kaikkien tuntema ystävällinen ja mukava opettaja, jolla on laaja asiantuntemus omalta alaltaan. Eräänä päivänä tullessaan luentosaliin hän vetää suuren puukon salkustaan, ja sanaakaan sanomatta hyökkää kuin  eläin erään oppilaansa kimppuun, ja tappaa hänet. Riippumatta siitä mitä muita ajatuksia, tunteita ja toimintaa tämä aiheuttaa oppilaiden keskuudessa, on todennäköistä, että suurin osa oppilaista ajattelee tapahtuman aikana ja/tai sen jälkeen, että "Tämä ei voi olla totta", Tämä ei voi olla mahdollista", "Miten tällaista voi tapahtua", "Tämä on epätodellista, tätä ei voi tapahtua" jne., ts. heillä on tapahtumaan liittyen epätodellisuuden, ehkä joissain tapauksissa jopa täydellisen mahdottomuuden tunne. Heidän ajattelunsa ja tunteensa olivat ankkuroituneet edeltävään tilaan ja todellisuuteen, ja uuden, nopean ja radikaalisti erilaisen tilan tullessa he eivät pysty siirtämään ajatteluaan ja tunteitaan kuin osittain uutta tilannetta vastaavaksi, joissain tapauksissa eivät ehkä ollenkaan, ja tästä seuraa epätodellisuuden ja mahdottomuuden tunteita. Siirrymme tästä korostetusta ja havainnollisesta esimerkistä elävään elämään; sama psykologinen ankkurointi pätee lievemmässä muodossa monissa tavallisissa arkipäivän tilanteissa. Liberaalille vallan kannatuksen säilymisen kannalta on tärkeää, että kaikesta propangandasta huolimatta suuri osa kantaväestöstä elää alueilla, joilla joko ei ole maahanmuuttajia, tai heitä on hyvin vähän ja he ovat  positiivisten ja samanlaisten ominaisuuksien perusteella valikoituneita (etnisyys, rotu, kulttuuri, käytös ja tavat, osaaminen, koulutus, tulot jne.). Tällaisilla alueilla asuvat ankkuroivat oman ajattelunsa ja tunnemaailmansa omaan rauhaisaan ja ennustettavaan sosiaaliseen todellisuuteensa. Kun huonoilla maahanmuuttaja-alueilla asuvat kertovat omista kokemuksistaan, on todennäköistä että (lähes) puhtailla kantaväestöalueilla asuvat eivät voi täysin uskoa heitä ja he ajattelevat heidän ainakin jossain määrin liioittelevan, vääristelevän ja/tai valehtelevan jo ennen median vaikutusta. Tämä lievä epäuskoisuus on tärkeä perusta, jonka päälle media voi vääristelyllään rakentaa monietnisen pilvilinnan ja liberaalin julkisen konsensuksen.

- Ajatusten yhteisvaikutus päätöksiin. Jos henkilöllä on hiukan aikaa ajatella jossain tilanteessa, ts. hän ei toimi vaistomaisesti vaan säätelee ajattelullaan eli etuaivolohkoilla toimintaansa, jälkimmäisestä tulee tärkeä tai tärkein päätöksiin vaikuttava tekijä. Muuttuakseen päätöksiksi ja toiminnaksi ihmisen ajattelu ja tunteet tarvitsevat monenlaista heuristiikkaa, esim. henkilön tavoittelemat asiat näyttävät paremmilta ennen niiden saavuttamista kuin sen jälkeen. Kun X haluaa proteiinijuoman, se vaikuttaa 1-10 haluttavuusasteikolla 8 arvoiselta, mutta kun X saa proteiinijuoman, vaikka se on juuri sellainen kuin hän kuvittelikin sen olevan, se vaikuttaa 5 arvoiselta. Tässä tarkat luvut eivät ole merkityksellisiä, vaan periaate. Jos X näkisi proteiinijuoman ennen sen hankkimista 5 arvoisena, realistisena, hänellä ei todennäköisesti olisi riittävästi motivaatiota sen hankkimiseksi. Ihmiset, joilta aivovaurion, masennuksen tai tiettyjen lääkitysten takia puuttuu tavoitteiden yliarvostus, puuttuu myös motivaatio; he ovat haluttomia ja saamattomia, eivätkä saa juuri mitään aikaiseksi.

Elleivät asiat ole välittömällä tavalla henkilökohtaisesti merkityksellisiä ihmisille, heidän päätöstensä ja toimintansa ehkäisemiseksi ei välttämättä tarvita kovin paljoa. Ihmisellä voi olla motivaatio puhua maahanmuuton ongelmista ja monenlaisia ajatuksia siihen liittyen, mutta jos hänellä ei ole välitöntä henkilökohtaista intressiä niistä puhumiseen, liberaalin vallan käyttämät miedotkin stigmat/ leimat, vääristelyt ja pelottelut voivat riittää päätösten ja toiminnan ehkäisemiseen. Siten liberaalin vallan luoma ja julkisen tilan täyttävä poliittisesti korrekti propaganda riittää, ainakin vielä tällä hetkellä, pitämään julkisen tilan hallintaa yllä.

Tähän liittyen on poliittisesti tärkeää analysoida erilaisten yleisten, mutta toisilleen vastakkaisten tai ristiriitaisten ajatusmallien yhteisvaikutusta edellä mainittu huomioiden.

- Rasismi käsitteenä ja ideologiana, yksi sanamanipuloinnin muodoista. Rasismi on epämääräinen, tunnetilojen määriteltävissä oleva yleisleima, ja itseasiassa sen tärkein ja lähes ainoa  "todellinen" sisältö on negatiivinen rankaiseva tunne. Melkein kuka tai mikä tahansa voidaan tarvittaessa leimata rasismilla. Koska se on epämääräinen ja subjektiivinen tunnekumulaatio, sitä vastaan ei voi kunnolla puolustautua, eikä siitä voi kunnolla keskustella rationaalisesti. Ideaalisimmillaan rasismi on liberaalille vallalle hyökkäysmerkki, joka kiinnitetään vastustajaan, jonka jälkeen tottelevaiset kansalaiset rankaisevat refleksiivisesti ja ajattelematta kohdetta. Juuri tällaiseksi liberaali valta sen on tarkoittanutkin, poliittis-retoriseksi aseeksi, yksisuuntaiseksi ja yksipuoliseksi tukahduttavaksi kommunikaatiovirraksi eliitiltä alisteisessa asemassa oleville kansalaisille.

Rasismi ottaa suuresta ja monimutkaisesta kokonaisuudesta yhden osatekijän, ja esittää sen silmänkääntötemppuna maksimaalisen negatiivisessä valossa. Ihmiset kaikkialla maailmassa pitävät keskimäärin omia etnisiä ryhmiään parempina valinnan kohteina kuin muita;  he haluavat ensisijaisesti elää heidän kanssaan, mennä heidän kanssaan naimisiin ja tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Tällainen preferointi on hyvälle ja onnistuneelle yhteistyölle ja kulttuurille, ja itseasiassa koko etnisen ryhmän olemassaololle tärkeää. Tällainen preferointi on samanlaista kuin se, että perheenjäsenet preferoivat toisiaan. Tutkimuksissa on osoitettu, että etniseen ja perheiden preferoimiseen ei liity vihaa ulkopuolisia kohtaan, vaan se tarkoittaa sitä, että pitää omistaan enemmän tai rakastaa omiaan enemmän (e.g. oxytocin "love hormone" -research) . Ainoastaan vihaaja vihaa tällaista luonnollista hyvää ja patologisoi sen "rasismiksi". Käytännön elämän esimerkeistä voimme havaita vihan olevan usein liberaalien rasismi-termin käyttäjien tärkeimmän käyttövoiman. Juuri liberaalien harjoittama patologisointi herättää vihaa siellä missä sitä ei muuten olisi.

Rasismi propagandistisena liberaalin vallan työkaluna on suunniteltu poistamaan tiettyjä sitkeitä esteitä, jotka rajoittavat liberaalin eliitin globaalia valtaa. Rajoitteistaan huolimatta politiikka, kaupankäynti, tiedonvälitys, matkustaminen, kulttuurivaihto jne. ovat monilta osin kansainvälisiä ja ovat olleet sitä jo pitkään. Suurin jäljellä oleva este on etnisten ryhmien omien jäsenten preferointi ja niiden muodostamat rajat; sosiaaliset ja uskonnolliset rajat, sekä vaihtelevassa määrin etnisyyteen osittain liittyvät valtiolliset, taloudelliset ja kulttuurilliset rajat.

Rasismi-käsite kokonaisuutena, ideologiana on samanaikaisesti tarkoitettu (päällekkäisiä):

a) Yksipuolisesti heikentämään valtiollisen alueen poliittisesti vahvinta etnistä ryhmää, ja vahvistamaan poliittisesti heikompia etnisiä ryhmiä, jolloin eliitin valta lisääntyy, koska se pääsee ryhmien väliin ratkaisevaan vaa'ankieliasemaan. Tämän näkee mm. siitä, että rasismi-ideologia suunnataan käytännössä pelkästään kantaväestöä vastaan, vaikka suomalaiset ovat paljon vähemmän etnosentrisiä kuin erityisesti ei-eurooppalaiset maahanmuuttajat.

b) Sekoittamaan etnisiä ryhmiä, jotta niiden erilaiset rajat hämärtyisivät ja heikkenisivät; eli että niiden etniset/ sosiaaliset, kulttuurilliset, kielelliset, taloudelliset jne. koheesio- ja yhteistyömahdollisuudet sotkeentuisivat ja niistä tulisi yhä enemmän atomisoitua ja individualistista massaa. Koska liberaalin eliitin rajat, organisaatiot, yhteistyö, syrjintämekanismit, koheesio, kulttuuri, valta jne. säilyvät, liberaalin eliitin valta kasvaa suhteessa muihin.

c) Ja: mitä enemmän etniset ryhmät sotkeentuvat ja mitä enemmän niiden koheesio heikkenee, sitä suurempi merkitys on niillä liberaalin vallan välineillä, joilla se koordinoi ja hallitsee länsimaisia yhteiskuntia, eli suurilla monimutkaisilla byrokraattisilla organisaatioilla (sekä globaalit yritykset, että kansalliset ja kansainväliset poliittiset byrokratiat); rahalla/ rahan kierrolla; liberaalilla medialla; tieteen suomilla manipulointimetodeilla; julkisen vallan järjestämällä koulutuksella; liberaalilla lainsäädännöllä; kulutuksella ja siihen liittyvällä hedonismilla; jne.

d) Edellä mainittujen seurauksena parantamaan liberaalin eliitin mahdollisuuksia integroida eurooppalaiset ja ei-eurooppalaiset kansat ja valtiot yhä enemmän suurten kansainvälisten hierarkisten organisaatioiden vallan alle. Tämän prosessin seurauksena kansalaisten valta omiin asioihinsa pienenee ja liberaalin eliitin globaali/ kansainvälinen valta kasvaa. 

Rasismi-politiikka on tärkeä osa sitä liberaalia ideologista ja idealistista kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on mahdollisimman huomaamatta, vähittäin ja laajaa manipulointikirjoa käyttäen; sodankäynnin minimoiden; kansainvälisen eliitin yhteistyötä lisäten; globaalin kaupan ja kulutuksen insentiivein ja pakottein; keksittyjen tai vääristeltyjen globaalien uhkien; jne. avulla integroida lopulta koko maailma liberaalien byrokratioiden vallan alle.

Rasismi-ideologia on liberaalin eliitin vallanhimoa, halua särkeä kaikkien muiden paitsi liberaalin eliitin itsensä asettamat ja määräämät rajat ja säännöt. Rasismia ei siten koskaan tulisi käsitellä etnisenä ja rodullisena kysymyksenä keskusteluissa (muuta kuin siltä kannalta, että miksi se ei ole sitä), ainoastaan liberaalin eliitin vallanhimona ja sitä tukevana strategisena valheena.

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto