Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Liberaali kuplatalous pähkinänkuoressa

Kaksikymmentä prosenttia ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken mitä ihmiset tarvitsevat. 5-10% prosenttia päivittäisistä sijoituksista tarvitaan johonkin todelliseen tuottavaan toimintaan ja kaupankäyntiin, loput sijoituksista ovat ilmaa. Liberaalissa taloudessa, joka perustuu lähes pelkästään muille tuottamiseen ja muiden kanssa kaupankäyntiin, on aivan liikaa ihmisiä, tuottoja ja rahaa, mutta rahojen keskittymisen vuoksi paradoksaalisesti ylenmääräisestä lainaamisesta ja kulutuksesta huolimatta liian vähän maksukykyisiä kuluttajia ja lainaajia.

Miten liberaali eliitti reagoi tähän tilanteeseen?

Liberaalille eliitille on tärkeintä säilyttää systeemi yhtenäisenä, ts. säilyttää oma valtansa ja laajentaa sitä. Kulutusta ja lainaamista yritetään tietysti kiihdyttää, mutta esim. asuntolainoja myönnetään jo normaalina käytäntönä ennakkoon maksukyvyttömiksi tiedetyille ihmisille ja pakataan niitä yhteen roskajohdannaisiksi, joita myydään pahaa-aavistamattomille kuluttajille. Normaalin maksamisen ja löyhien kulutusluottojen avulla ihmisten tavaravarastot ovat jo täynnä. Liberaali talous kokonaisuutena ei enää pysty riittävästi laajenemaan talousalueiden sisällä tai niiden ulkopuolella. Tästä seuraa kolme asiaa:

a) Eliitin täytyy keksiä eliitin sisäinen, kansalaisista mahdollisimman riippumaton keino kuluttaa liiallista rahaa. Kansainväliset pankit lainaavat ylimääräistä sijoitusrahaa valtioille ja poliitikoille. Poliitikot käyttävät rahat itseään palvellen kalliiden ja tehottomien byrokratioiden ylläpitämiseen ja laajentamiseen; ryhtyvät lisäämään byrokratioiden kulutusta maahanmuutolla ja kansainvälisen byrokratiavallan laajennusprojekteilla (Eu byrokratiat, ilmastonmuutosbyrokratiat, Yk:n toiminnot, IMF:n projektit, kansainväliset oikeudet, jne.); ja pelastavat kansainvälisiä suuryrityksiä ja valtioita konkursseilta. Valtioiden lainat on tarkoitus maksaa suurelta osin painamalla lisää rahaa, eli piiloverottamalla kansalaisia. Rahan painamisella rahoitetaan myös valtioiden ja kansainvälisten byrokratioiden lainattomia projekteja. Rahan lisäpainaminen ei ole demokraattisen päätöksenteon kohteena. Siitä päättäminen on liberaalin eliitin etuoikeus. Valtiolainojen kustannukset lankeavat suurelta osin tulevaisuuteen ja tuleville sukupolville, ja se hämärtää niiden merkitystä ihmisten mielissä.  Kansalaiset pakotetaan kustantamaan omalta kannaltaan vahingollisia projekteja, joita he eivät halua tai joita he eivät ymmärrä, ja joihin he eivät voi poliitikkojen liberaalin konsensuksen vuoksi vaikuttaa. Systeemi ei periaatteessa voi romahtaa niinkauan kuin poliitikot voivat piiloverottaa kansalaisia haluamillaan rahamäärien painamisilla.

b) Liberaalin systeemin täytyy lisääntyvässä määrin laajentua sisäänpäin ja muuttua nollasummapeliksi. Liberaalin eliitin toiminta muuttuu anastamisen suuntaan. Liberaali maahanmuutto tekee monista asunnoista ja asuinalueista arvottomia. Ihmisten on hankittava uusia asuntoja kalliilta asuinalueilta. Ihmisiä lainoitetaan enemmän kuin heillä on maksukykyä, jotta heidän omaisuuttaan saadaan halvalla pakkohuutokaupoissa. Liberaali eliitti, erityisesti kansainväliset pankit ja byrokratiat, luovat suuria talouskuplia ja kiristävät sopivalla hetkellä rahan/"rahan" tarjontaa (lainat, likvidit arvopaperit ja omaisuus, kierrossa olevan käteisen määrä, jne). Syntyy lamakausia. Niiden aikana valtava määrä köyhtyneiden tai konkurssiin menneiden ihmisten omaisuutta siirtyy liberaalille eliitille muutaman sentin hintaan/ euro. Ne kansalaiset, jotka pystyvät välttämään edellä mainitut ongelmat, työskentelevät joka tapauksessa suuren osan työajastaan pitkäaikaisten lainojen ja ylihinnoiteltujen avainhyödykkeiden maksumiehinä; asuntolainat, autolainat, kulutuslainat, vuokrat, kesämökit, sairaanhoito, jne. Se mitä kansalaiset eivät suostu tai pysty kuluttamaan, voidaan määrätä heidän kulutettavakseen valtioiden ja kansainvälisten byrokratioiden toimesta, tarvittaessa pakkovallan keinoja käyttäen.

c) Mitä enemmän systeemi laajenee sisäänpäin, ja mitä enemmän varallisuutta siirtyy eliitille, sitä enemmän systeemi muuttuu kansalaisten kannalta haitalliseksi. Kansalaiset työskentelevät huonontuvilla ehdoilla ja huonontuvissa olosuhteissa yhä suuremman osan ajastaan omistavalle luokalle; kansainväliselle byrokratiaeliitille ja kansainvälisille suuryrityksille. Tämä suhde pyritään häivyttämään viihteellä, informaation valikoinnilla ja vääristelyllä, suhteellisen halvoilla elektronisilla laitteilla (kansalaisten keskinäisen kommunikaation takia tämä on liberaalille eliitille osittain kaksiteräinen miekka), byrokratioiden tuottamalla kalliilla ja tehottomalla perusturvaverkolla, liberaalin systeemin monopolilla ja ihmisten elämän kolonialisoinnilla (vertailukohtien puuttuminen), sananvapauden rajoituksilla, lukuisilla pienillä ja harvalukuisemmilla suurilla ohjaavilla rangaistuksilla, jne.

Seuraavaa keskeistä tekijää tarvitaan lukitsemaan ihmiset systeemin sisälle:

d) Liian pitkä valtiollinen koulutus, joka opettaa kyvyttömyyttä. Ihmiset, jotka valmistuvat lukiosta, eivät opiskelujensa perusteella osaa rakentaa tai korjata taloa; rakentaa tai korjata valmisosista autoa; antaa itselleen tai läheisilleen lääketieteellistä tai psykiatrista hoitoa; eivät ymmärrä yhteiskunnan toiminnasta pintapuolisia yksityiskohtia lukuunottamatta mitään; eivät pysty tuottamaan itselleen ruokaa; eivät pysty tuottamaan tarvitsemaansa energiaa, eivät osaa koota valmisosista elektronisia laitteita hälyttimistä kommunikointivälineisiin ja tietokoneisiin; jne. Systeemi pyrkii pitämään ihmiset suhteellisen tiedottomina,  taidottomina ja epäitsenäisinä, jolloin heidän ainoa vaihtoehtonsa on toimia niiden todistusten, diplomien ja ehtojen puitteissa, joita byrokratiat määräävät; ts. toimia byrokratian erikoistuneina, mutta helposti vaihdettavina standardisoituina osina. Em. monipuolisia taitoja voitaisiin helposti opettaa pienestä pitäen lapsille, jolloin he voisivat kilpailuttaa systeemiä vaihtoehtoisella systeemillä tuottamalla yksin tai yhdessä itselle, läheisille ja paikallisen seudun ihmisille. Lukuisten välikäsien, tehottomien byrokratioiden, ylihinnoittelun, korkojen, (usein myös) verojen, jne. jäädessä pois, itsetehdyt tuotteet ja palvelut tulevat edullisiksi tuottajille. Esim. yhteisö pystyy käytännön elämän esimerkkien perusteella rakentamaan itsetehdyistä valmiselementeistä hyvän omakotitalon suurperheelle perustuksia lukuunottamatta päivässä. Omakotitalo tulee tällä tavoin rakennettuna erittäin edulliseksi. Itselle ja läheisille tuotettaessa on aina sopivasti tuotantoa ja kuluttajia.

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto