Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 23. helmikuuta 2012

Laki, järjestys ja säätely

Moottoritie on kuuma ja kuiva, ja hyväkuntoinen ja voimakasmoottorinen Audi kiitää sillä 120 km/t rajoitusten mukaan. Audissa on abs-jarrut, herkästi tien muotoihin mukautuva jousitus, uudet ja pitävät renkaat, tehostettu ohjaus, turvatyynyt kolarien varalta jne. Audin kokenut ja taitava kuljettaja Jari voisi ajaa yhtä hyvin 140-150 kilometriä tunnissa turvallisesti. Miksi laki kieltää nopeamman ajon (ottamatta kantaa siihen onko juuri 120 km/t sopiva maksimirajoitus) ja mikä on lain logiikka?

a) Laki tarkastelee kokonaisuuksia ja tilastoja. Kuinka paljon tilastollisesti tapahtuu onnettomuuksia 80 vs 100 vs 120 vs 140 vs 160 km/t? Kyse ei siis ole em. Audista, vaan mukaan lasketaan myös huonoimmat ruosteiset vanhat autot. Tilastollisesti Jarille sattuu sellaisia päiviä, jolloin monet huonot tekijät yhdistyvät; Jari on väsynyt unenpuutteen vuoksi, hänellä on alkava flunssa, moottoritiellä on paikoin salakavalaa mustaa jäätä, renkaat ovat lähes loppuun kuluneet, jarrut pitäisi huollattaa koska niiden toiminnassa on alkanut ilmetä epäsäännöllisyyksiä, jne. Nämä voivat yllättäen aiheuttaa Jarillekin onnettomuuden, ja suurempi nopeus kasvattaa onnettomuuden riskiä ja onnettomuuksien vakavuusastetta. Jari ei ole tiellä yksin. Huonommille kuskeille ja autoille voi sattua onnettomuuksia, jotka vaikuttavat Jariin. Humalassa tai huumepilvessä ajavat voivat aiheuttaa Jarille onnettomuuden. Huonosti kiinnitetyt ja tasapainotetut tavaralastit kuorma-autoissa voivat suistaa sen kyljelleen ja aiheuttaa Jarille onnettomuuden. Toisaalta autoilijat velvoitetaan käytännössä ajamaan moottoritiellä myös vähimmäisnopeutta, esim. 90 kilometriä tunnissa. Liian hidas ajonopeus jumiuttaa liikennettä, aiheuttaa sumppuja ja ruuhkia, ja lisää osaltaan onnettomuuksia ihmisten jarrutellessa ja ohitellessa liian hitaasti kulkevaa autoa. Nopeusrajoituksia säädettäessa lain täytyy ottaa huomioon hyötynäkökohdat; autoilla on päästävä riittävän nopeasti ja sujuvasti paikasta toiseen, joten maksiminopeuksia ei voi säätää liian alas. Lailla ei ole mahdollisuutta, eikä kykyä arvioida jokaista yksittäistä autoa, autoilijaa ja liikenteen kokonaistilannetta erikseen, joten laki pyrkii rajoituksilla luomaan liikenteeseen keskimääräisiä tilanteita, joilla saavutetaan keskimääräisesti optimaalinen hyöty/ haittasuhde. Lain keskimääräisyys syntyy siis suurelta osin sen kyvyttömyydestä. Kun moottoritielle on säädetty 90 km/t alarajaksi ja 120 km/t ylärajaksi, laki muuttuu sokeaksi niille nopeuksille, jotka ovat 90-120km/t, mutta pyrkii kiinnittämään huomionsa niihin suhteellisen vähälukuisiin autoihin, joiden nopeus on alempi tai ylempi. Tämä säästää energiaa, aikaa ja resursseja. 90-120 km/t on normi, jota kohti kaikkia moottoritiellä ajavia pyritään kierrättämään. Normin reunoilla aloitetaan lainvalvonta ja oikeudenkäynnit. Lakia rikkovat pakotetaan suorittamaan negatiivinen liiketoimi; lain mukaan lakia rikkovat ovat velallisia, joiden on pakko maksaa tarkasti määritetty velkansa joko rahana, yhteiskuntapalveluksena tai vankila-aikana. Vankila-rangaistus on yleistynyt osin juuri sen takia, että sillä päästään samanlaiseen rangaistusten laskutarkkuuteen kuin rahallisilla korvauksilla; vankila-aikahan voidaan halutessaan määrittää esim. tunnin tarkkuudella. Siten se sopii liberaaliin järjestykseen, jossa kaikki hallinnointi ja periaatteessa kaikki yhteiskunnalliset tapahtumat on muutettu laskennallisiksi transaktioiksi, liiketoimiksi.

b) "Laki on kaikille sama" tarkoittaa yleisten lakien kohdalla mm. sitä, että kaikkien normaalijärkisten ja normaaleilla fyysisillä ominaisuuksilla varustettujen ihmisten täytyy pystyä noudattamaan lakia, tai sitten kaikkien tietylle alalle päässeiden ja valikoituneiden täytyy pystyä noudattamaan lakia, jonka noudattamiseen kaikki normaalijärkiset eivät kykene. "Kaikille sama" voi siten viitata myös kansalaisten pieneen osajoukkoon. "Kaikille sama" tarkoittaa sitä, että kaikki on saatava pelaamaan samoja pelejä, jotta tulosten laskeminen samoilla kvantitatiivisilla mittareilla tulee mahdolliseksi, jotta kilpailu ja tulosvastuu töistä ja tekemisistä tulee mahdolliseksi. Jos shakinpelaaja muuttaa sääntöjä hiukan siten, että hän siirtää hevosta samalla tavalla kuin tornia ja tornia samalla tavalla kuin hevosta, koko peli menee pilalle, vaikka ratsu ja torni ovat pelin alussa vierekkäisiä nappuloita. Sääntöjä rikkova shakinpelaaja tuhlaa muiden pelaajien aikaa diskvalifioiduilla peleillään. Jos paras juoksija ei juokse viittätuhatta metriä radalla niinkuin muut vaan lähtee rataa ympäröivään metsään juoksemaan viittätuhatta metriä, hänen suorituksensa mitätöityy. Lain mukaan lakia rikkovat kansalaiset tuhlaavat, tuhoavat ja anastavat luvattomasti muiden kansalaisten aikaa, energiaa ja resursseja, mukaanlukien ihmisresurssit (esim. ihmisen tappaminen), ja luovat riskejä sinne missä niitä ei ennen ollut. Näistä syntyy lainrikkojan velka, joka määrätään negatiivisella liiketoimella maksettavaksi. Liberaali systeemi ei ole riippuvainen pelkästään siitä, että ihmiset toimivat yksityisyrittäjinä, noudattavat ennustettavuutta luovia sääntöjä, tekevät sopimuksia, maksavat veroja, muodostavat tuottavia yhteistyöhankkeita, koordinoivat toimintaansa, perustavat yhdistyksiä, käyttävät julkisia palveluja, jne., vaan myös siitä, että kansalaiset tekevät em. toimet tarkasti liberaalin systeemin sääntöjen mukaan. Jos osa ihmisistä harjoittaa em. toimia sinänsä tuottavasti ja kannattavasti omien sääntöjensä mukaan, liberaali systeemi alkaa purkautua.

c) Lait liittyvät usein saumattomasti muihin säätelykeinoihin ja niistä muodostuu säätelypyramideja, joilla asteittain pyritään eliminoimaan lainrikkominen. Pyramidi voi koostua esim. yrittäjän osalta seuraavista osista: valistus, suostuttelu, tiedottaminen ---> varoitus ---> siviilioikeuden tuomio ---> rikosoikeuden tuomio ---> yrittäjäluvan menettäminen määräajaksi ---> yrittäjäluvan pysyvä menettäminen. Yleensä pyramidi noudattaa seuraavaa  yleistä kaavaa: itsesäätely ---> pakotettu itsesäätely ---> käskysäätely, johon liittyy harkinnanvarainen rangaistus ---> käskysäätely, johon liittyy ehdoton rangaistus. Jos tekoon sisältyy suuria riskejä, siirrytään yleensä suoraan kovimpiin rangaistuksiin. Pyramidia pitkin voidaan myös laskeutua kovemmista rangaistuksista alaspäin, jos siihen on edellytyksiä, mutta riskinä tässä on se, että kun henkilö on jo saanut kovempia rangaistuksia, niin lievemmät rangaistukset vaikuttavat niihin suhteutettuna lieviltä ja ehkä mitättömiltäkin, ja toisaalta kovemmat rangaistukset ovat saattaneet aiheuttaa sen verran kaunaa, että henkilöllä on motiivi olla noudattamatta lieviä rangaistuksia. Ns. älykäs säätely ottaa valtion lisäksi säätelijöiksi yritysliitot ja kansalaisjärjestöt, etujärjestöt tms., jolloin astettaisissa rangaistuksissa voidaan liikkua horisontaalisesti pyramidin sivuilla tai yhdistellä eri säätely- ja rangaistusmuotoja. Älykkääseen säätelyyn voidaan liittää palkitsemisrakenteita, koulutusta, promootioita ja tapahtumia jne. Älykkäässä säätelyssä toimintaympäristö voidaan suunnitella siten, että sääntöjen ja lakien rikkojat ajavat itsensä yhä enemmän nurkkaan valintoja tehdessään ja tavallaan hakeutuvat itse rangaistaviksi, jolloin lainrikkojien valvonta ja säätely vaatii vähemmän resursseja ja aikaa. Yrityksissä jälkikäteen suoritettavat laajat tarkastukset kirjanpidosta tilojen ja henkilöstön asianmukaisuuteen saakka tehostavat vaikutusta.

Säätelyä rajoittavat esim. resurssien puute; informaation hankinnan vaikeudet (esim. tapauksissa, jossa säätely vaatii yrityksen yhteistyöhaluisuutta); etujärjestöjen, poliittisten puolueiden, median ja kansalaisten reaktiot; säädellyn populaation laajuus; säätelykulttuurin ja -ohjeiden rajoitukset; säädeltävän ja säätelijän symbioottinen yhteistyö; jne. Säätelyn puutteita korvatakseen säätelijä puuttuu usein kovalla kädellä toissijaisiin kohteisiin luodakseen illuusion kattavasta ja tehokkaasta säätelystä.

d) Koska säätely perustuu laskennallisiin rahallisiin kustannuksiin, säätelyn merkittävyyttä valtion kannalta ei voi arvioida pelkästään rangaistusten kovuuden perusteella. Esim. ei-kuolemaan johtavia liikennerikoksia tapahtuu niin paljon, että valtiolle ne ovat merkittävämpiä kuin tapot ja murhat. Toisaalta voimme käänteisesti päätellä "maahanmuuton, suvaitsevaisuuden ja rasisminvastaisuuden" nostamisesta säätelyn, politiikan, rangaistusten (kovennetut rasistiset rikokset, ajatusrikokset, työpaikkojen menettäminen jne.) tiedotuksen ja ideologian keskiöön, että poliitikot ja virkamiehet katsovat maahanmuuttoon liittyvän suuria riskejä, kuten yhteiskunnan hajoaminen vihamielisiin osiin ja yhteiskunnan ajautuminen sisällissotaan. Siten voimme syyttää poliitikkoja ja virkamiehiä näiden suurten riskien tarpeettomasta ja hyödyttömästä ottamisesta.

2 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Moottoritiellä nopeusrajoitukset lisäävät tehokkuutta siinä mielessä, että kun maksiminopeutta lasketaan tai "optimoidaan", tielle mahtuu aikayksikköä kohden enemmän autoja. Jos nopeudet ovat korkeita, autoja ei mahdu tielle niin paljon, ja jonnekin toisaalle syntyy ruuhkia. Tässä siis oletetaan, että autojen on pidettävä asiallinen turvaväli.

Itse olen vakuuttunut siitä, ettei voida puhua tehokkuudesta ylipäänsä, vaan tehokkuus on aina kiinnittynyt johonkin spesifiin koordinaatistoon ja tilanteeseen. Jos puhutaan tehokkuudesta ylipäänsä, on siirrytty ideologian puolelle.

Esimerkiksi maantien nopeusrajoitukset lisäävät tehokkuutta, jos ajatellaan, että tien käyttöasteen pitää olla mahdollisimman suuri. Toisaalta jos näkökulmana onkin yksittäisen tienkäyttäjän ajankäyttö, niin kyse on tehokkuustappiosta.

Libertaristit, kuten nimimerkki Tiedemies, varmaan sanoisivat, että ohitusoikeudet moottoritiellä pitäisi huutokaupata.. Hii-o-hoi sanon minä.

Valkea kirjoitti...

Kun nopeudet lisääntyvät, autoja ei mahdu tielle niin paljon, mutta ne myös poistuvat tieltä nopeammin saavuttuaan aikaisemmin määränpäähänsä, joten aikayksikköä kohden tien tukkoisuus ei lisäänny. Toisaalta hyvin kokonaisuutena yhteyksineen suunnitellun moottoritien liitosteiden ei periaatteessa pitäisi ruuhkautua, koska moottoritiellä kulkevilla autoilla on eri määränpäitä, ja ne poistuvat asteittain moottoritieltä tavalla, joka ei ylitä liitosteiden kapasiteettia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto