Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 28. helmikuuta 2012

Suomalaisten kirjojen kilpailukyvystä (edit)


E-kirjojen ja äänikirjojen yleistyessä (paperi)kirjojen myynti saattaa laskea. Miten kirjat voivat vastata tähän haasteeseen?

a) Lisäämällä kirjojen paperin kestävyyttä. Kirjojen paperin tulisi kestää ruskettumatta vähintään viisikymmentä vuotta, mieluummin enemmän. Hyvä paperi kestää yli sata vuotta ennenkuin siinä alkaa näkyä ensimmäisiä ruskettumisen merkkejä. Kestävimmät paperilaadut kestävät yli viisisataa vuotta, ehkä yli 1000 vuotta, jos säilytysolosuhteet ovat hyvät. Huonoimmissa paperilaaduissa paperi on ruskeaa ja rapeaa jo kymmenen vuoden jälkeen.

Paperin tulee olla suhteellisen paksua ja tiiviistä, kestävistä ja pitkistä kuiduista puristettua paperia, jossa on happamuutta neutraloivia kemikaaleja ja joka on ehkä hiomalla kiillotettua, jolloin se kestää hyvin käyttöä ja kulutusta. Halvoissa fiktiivisissä kertakäyttöpokkareissa huono paperi voi olla perusteltua, kaikissa muissa kirjoissa kestävä paperi on tärkeää. Kestävistä papereista tehtyjen kirjojen käyttöarvo säilyy ja niistä tulee omaisuutta, jonka voi myöhemmin lahjoittaa, testamentata tai myydä sellaisille henkilöille, jotka arvostavat kirjoja ja/tai joille ne ovat hyödyksi. Erityisen sopimatonta on se, että tietokirjoja tehdään huonoimmista paperilaaduista siten että paremmista paperilaaduista tehtyjä versioita ei ole saatavilla. 

b)  Nidottujen kirjojen kansien tulisi olla suhteellisen paksulla silikonipinnoitteella päällystettyjä. Se kestää hyvin käsien hikoilua, lämpöä ja rasvaa, toisin kuin sellofaanipinnoitetut kannet (kirkas ohut kuori), jotka irtautuvat ja halkeilevat ensin reunoistaan ja taitoskohdista, ja lopulta kaikkialta. Paljaat pahvikannet ovat huonoimmat, koska ne imevät kaiken käsistä lähtevän välittömästi itseensä. Silikonikannet myös tuntuvat miellyttävän pehmeiltä ja pitäviltä käsissä ja erottuvat näin edukseen muista vaihtoehdoista.

Sidottujen kirjojen kansien pinnoitukseen ei pitäisi käyttää muuta kuin sitkeää muovia, joka kestää aikaa, kulutusta ja käsien syövyttävää vaikutusta. Huonoimpia sidottujen kirjojen kansia ovat jonkinlaisesta värjätystä pahvimassasta tehdyt kannet, jotka sulavat käsiin jättäen niihin tahmeaa väritöhnää. Myös kanteen painetun tekstin tulisi olla kestävää. Huonoiten kestäviä ovat metalliset tekstit, joista irtoaa usein ensimmäisestä kosketuksesta alkaen kiiltelevää hilsettä sormiin. Parhaiten kestäviä näyttävät olevan valkoiset tai vaaleat värilliset tekstit.

c) Nidottujen kirjojen liimauksen tulisi olla erittäin joustavaa ja niin paksua, että paperit tarttuvat siihen kunnolla. Muussa tapauksessa rapea liimaus alkaa päästää yksittäisiä sivuja irti ja tekemään ylimääräisiä halkeamia taitoskohtiin. Käytetyn liiman joustavuuden pitäisi olla tutkitusti pitkäikäistä. Nidotuissa kirjoissa kirjan liimauksen tulee olla niin joustava, että kirja aukeaa rennosti pöydälle 180 asteen kulmaan mistä tahansa kohdasta ilman, että kirjaa tarvitsee pitää auki käsillä tai painolla, esim toisella kirjalla tai paperipainolla.

Sidottujen kirjojen paperin tulee olla ommeltua niin monista kohdista (suuri lankojen tarttumapinta-ala), että paperit eivät ala repeytyä liitoksistaan normaalikäytössä.

d) Paperin pinnoitteet eivät saa haista pahalta. Jotkin paperin pinnoitteet löyhkäävät niin voimakkaasti, että  kirjaa ei halua lukea ennenkuin löyhkä on saatu tuuletettua pois. Joissakin kirjoissa haju säilyy kymmenen vuotta kirjojen tuuletuksesta huolimatta. Jotkin paperilaadut tuoksuvat hyvälle. Jos paperin hyvä tuoksu on mieto, sen käyttöä voidaan suosia. Paperin ei pitäisi tuoksua voimakkaasti edes silloin kun tuoksu koetaan laajasti miellyttäväksi ja se pitäisi saada tarvittaessa tuuletettua pois kohtuullisen lyhytaikaisella tuuletuksella.

e) Paperin painomuste ei saa liueta sormien kosteasta, suolaisesta ja rasvaisesta kosketuksesta. Vaikka järkevä lukija välttää, jos mahdollista, koskemasta painomusteeseen, turvallisuus- ja kestävyyssyistä musteen tulisi olla liukenematonta normaalikäytössä.

f) Monet ihmiset lukevat kirjoja sängyssä kyljellään maaten, jolloin he joutuvat kannattelemaan kirjaa pitkiä aikoja huonoissa asennoissa. Suuria kirjoja on vaikea kannatella sängyssä ollenkaan sopivassa asennossa. Kirjoille voisi valmistaa yksinkertaisen ja nopeakäyttöisen säädettävän telineen tai kehikon, joka kannattelee kirjaa sängyssä lukiessa halutuissa asennoissa ilman, että kädet koskevat siihen. Silloin sängyssä voisi pienimpien kirjojen lisäksi lukea halutessaan suurimpiakin kirjoja.

g) Kirjat ja erityisesti kirjojen hintaselektiivisyys on liioiteltua, koska sidotut kirjat maksavat usein 2-4 kertaa enemmän kuin nidotut. Taloudellisten teorioiden mukaan nidottujen ja sidottujen kirjojen hintaero valikoi asiakkaat maksamaan siten, että kuluttajat saadaan nyhdettyä maksamaan maksimaalinen summa rahaa, ts. sekä säästeliäät, että tuhlaavaiset tai varakkaat, ja periaatteessa kaikki siltä väliltä saadaan ostamaan itselleen "sopivan" hintainen kirja.  Mutta jos hyvien sidottujen kirjojen hinta on kohtuuton, se näkyy kirjojen laskeneena kokonaismyyntinä ja tyytymättömyytenä kirjoihin tuotteena. Liiallinen hintaselektiivisyys pelaa kirjaa pois markkinoilta, ja suosii melkein mitä tahansa vaihtoehtoisia kulutuskohteita.

h) Kirjojen tulisi olla hyvälaatuisesti tasalaatuisia. Kunkin kustantajan tulisi olla tunnettua em. mainitut kohdat huomioiden hyvälaatuisista ja suhteellisen edullisista tasalaatuisista tuotteistaan. Nykyään saman kustantajan kirjat ovat usein niin vaihtelevia, että tilatessaan kirjan internetistä ei voi tietää etukäteen minkälaatuisen kirjan saa. Kirjoja voidaan myös markkinoida niiden laadulla kertomalla siitä osana kirjan kuvausta. Kuvaus alkaa paperilaadusta sitomiseen ja kansien laatuun saakka, ja näin yritys voi erottautua edukseen muista kustantajista.

i) Suomessa olisi syytä julkaista enemmän korkealaatuisia tieteellisiä ja tietoteoksia suomenkielellä. Tällä hetkellä suomenkieliset tietokirjat ovat liian usein johdatuksia johonkin, jonkin perusteita. Melkein kaikki siitä ylemmän tason kirjarahat valuvat ulkomaille, etupäässä englanninkielisiin kirjoihin. Jonkinlaisena kompromissina voisi ajatella sitä, että kirjassa olisi ensyklopediamaisesti niin paljon erilaista tietoa, että se olisi hyödyllinen sekä opiskelujaan yliopistoissa aloitteleville, että käsikirjaksi tohtorintasoisille. Tälloin voitaisiin saada laajasti tietokirjojen lukijat asiakkaiksi ja tietokirjoista olisi pitkäaikaista hyötyä. Toinen vaihtoehto on julkaista edistyneemmille tarkoitettuja kirjoja säännöllisesti book on demand -periaatteella, jolloin kirjan tuottoaika on pidempi, mutta julkaisukustannukset pysyvät matalina ja täsmällisessä suhteessa kirjan menekkiin. Suomenkielinen tietokirja voidaan julkaista myös englanniksi book on demand -periaatteella, jolloin potentiaalinen asiakaskunta laajenee huomattavasti.

j) Kaikkien kirjojen tulisi siirtyä tekijänoikeuslakien nojalla viimeistään 15 vuoden kuluttua vapaasti levitettäviksi, julkiseen levitykseen. 15 vuodessa jokainen kirjoittaja ja kustantaja ehtii ansaita kirjasta riittävästi, jonka jälkeen kirja siirtyy palvelemaan yleisiä tarpeita.

4 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit on lisäyksiä kohtaan a) paperien kestävyydestä.

Valkea kirjoitti...

Linkki kirjojen paperien kestävyyttä käsittelevään kirjoitukseeni:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2011/06/antikvariaatteja-ja-happamia-kirjoja.html

Jukka kirjoitti...

Paperikirja pitäisi saada hyvin nopeasti nettikaupasta postilaatikkoon. Myös amerikkalainen kirja joka ei ole Suomessa myytävänä.

Valkea kirjoitti...

Kyllä sekin vaikuttaa ostopäätöksiin. Itse olen tilannut sillä kiireettömällä periaatteella, että kunhan nyt joskus tulevat ...

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto