Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 9. helmikuuta 2012

Vallan psykoanalyysi pehmeällä sohvalla

Matti herää eräänä aamuna ja kaikki näyttää samalta kuin edellisinäkin päivinä. Ihmiset kulkevat kaduilla, aurinko paistaa, lumi on laskeutunut ohuiksi aalloiksi maanpinnalle ja linnut puristavat pörröisinä varpaillaan läheisten mäntyjen oksia. Matti suorittaa aamutoimet ja suunnistaa töihin. Matka sujuu kuten aina; Matti mietistekelee itsekseen kehittelemiänsä älyllisiä rakenteita. Työpaikan aulaan tullessaan hän huomaa ensimmäisen kerran, että jotain on vialla. Hän tervehtii hyvin tuntemaansa ystävällistä vahtimestaria, mutta vahtimestari ei tervehdi häntä vaan tuijottaa Matin läpi tyhjyyteen. Matti pysähtyy, tervehtii kovemmalla äänellä ja heilauttelee näkyvästi kättä vahtimestarin edessä, mutta vahtimestari ei reagoi mitenkään. Matti on hiukan häkeltyny. "Onko vahtimestarille tapahtunut jotakin surullista vai onko hän jostain syystä suuttunut minuun vai onko hänen luonteensa muuttumassa huonompaan suuntaan?", hän pohtii. Hississä hän kysyy ääneen ovatko muut huomanneet vahtimestarissa tänään jotain omituista, ehkä vahtimestarin lähiomainen on kuollut? Mutta hississä vallitsee normaalista poiketen painostava hiljaisuus. Jotain suurta negatiivista on varmaankin tapahtunut, ja kukaan ei jostain syystä halua sanoa mitä se on. Matti astuu ulos hissistä ja kysyy kovalla äänellä toimistohenkilökunnalta onko täällä tapahtunut jotain erikoista, mutta kukaan ei vastaa eikä reagoi mitenkään, ei edes hänen hyvä ystävänsä Timo, joka kävelee hänen ohitseen kuin tyhjyyden ohittaen. "Mitä h.lvettiä täällä on tapahtunut", Matti korottaa äänensä, ja kävelee puolijuoksua Timon perässä ja tarttuu häntä kädestä, mutta vetää sen nopeasti takaisin, "H.tto". Käsi on kylmä, kova ja metallinen, ja Timo ei hidastu tarttumisesta mitenkään, melkein kuin hänen liikkeissään olisi tonnin painoinen liikevoima. Matti koputtaa lähimmän tietokoneella kirjoittavan naisen olkapäähän, mutta sekin on metallinen. Kuin transsissa Matti tarttuu naista nenästä ja puristaa sitä heilutellen kättään, mutta se on kivikova, kylmä ja metallinen, eikä naisen toiminta tai asento muutu hänen häiritsevästä riuhtomisestaan huolimatta mitenkään. Tyrmistyneenä Matti huomaa huutavansa puolihuutoa: "Ovatko kaikki robotteja vai .... onko tämä unta .... ei .... ole!" Matti perääntyy ensin, tilanne vaikuttaa uhkaavalta, mutta tarttuu yhtäkkiä pöydällä olevaan metallikeppiin ja juoksee kuin gaselli ympäri toimistoa ensin koputtelemassa ja sitten lyömässä toimistohenkilökuntaa kepillä, mutta kukaan ei reagoi hänen toimiinsa mitenkään ja kaikista lähtee lyödessä metallisia teräviä ja voimakkaita kilahduksia. Kohtaus laantuu ja Matti on muutaman sekunnin hiljaa paikallaan paniikin kiivetessä hiljaa vartaloa pitkin ylöspäin.

 Seuraavaksi Matti huomaa juoksevansa rakennuksen aulasta ulos metallikeppi kädessään, valmiina lyömään kaikin voimin, jos robotit muuttuvat uhkaaviksi ....

Hiukan yli neljän viikon kuluttua Matti istuu kotonaan olohuoneen pehmeällä sohvalla turtuneen järkytyksen vallasesa. Matti pohtii tilannetta puhuen itselleen ääneen: "Todennäköisesti kaikki maailman ihmiset ovat korvautuneet jonkinlaisilla notkeasta metallista tehdyillä roboteilla tai sitten olen materialisoitunut rinnakkaiseen todellisuuteen. Robotit toimivat näennäisesti samalla tavalla kuin ihmiset, käyvät töissä ja tekevät töitä, ja matkustavat autoilla, lentokoneilla ja julkisilla liikennevälineillä. Ne pitävät yllä kaikkia yhteiskunnan toimintoja kuten ennenkin, ja ne käyvät ostoksilla normaalisti. Ne urheilevat, kuntoilevat ja harrastavat kaikenlaisia harrastuksia. Ne syövät ruokaa ja pystyvät saamaan siitä itselleen sopivaa energiaa. Ne pitävät yllä poliisivalvontaa ja armeijaa, mutta poliisilla ei nähtävästi koskaan ole rikoksiin liittyviä työtehtäviä, koska robotit toimivat mekaanisesti sääntöjen puitteissa. Todennäköisesti ne kaikki "nukkuvat" silmät auki hereillä täsmälleen kahdeksan tuntia ja nousevat ylös herätyskellojen soidessa. Ne pesevät hampaansa ja käyvät suihkussa. Mutta kaikki mitä ne tekevät on mekaanista, elotonta, ja samanlaisena toistuvaa. Jos jokin niistä käy juoksulenkillä, se tekee aina täsmälleen saman juoksulenkin samaan kellonaikaan, saman määrän kertoja viikossa, samalla radalla, samalla juoksuvauhdilla. Jos ne pelaavat tennistä keskenään, ne pelaavat säännöllisesti toistuvina aikoina samassa paikassa samanlaisen pelin. Työssä ne tekevät melkein kaikkina päivinä täsmälleen saman työsuorituksen. Ainoan poikkeuksen tästä muodostaa se, että ne korjaavat jotain rikkimennyttä tai sovittavat yhteen ristiriitaisuuksia keskinäisissä toiminnoissaan. Ne eivät koskaan puhu keskenään, mutta ehkäpä ne kommunikoivat keskenään sellaisella tavalla, jota en voi havaita. Teinpä niiden edessä mitä tahansa tai teinpä niille mitä tahansa, ne eivät reagoi minuun mitenkään, aivan kuin minua ei olisi olemassa. Jos asetun niiden kulkureitille, ne kiertävät minut kuin olisin kivi tai betonieste. Niiden kasvoilla ei koskaan näy ilmeitä, ei mitään tunteisiin viittaavaa, ei mitään tunteita imitoivaa. Saan kaiken nykyään ilmaiseksi, tai itseasiassa minun on pakko hakea kaikki ruoka ja tavarat ilmaiseksi kaupoista, koska jos yritän maksaa niinkuin muutkin, kukaan ei huomaa minua, kukaan ei noteeraa minua muuten kuin kierrettävänä tai vältettävänä esteenä. Vuokraa ja sähkölaskuja minun ei tarvitse maksaa, ja vesi ja sähköt toimivat niinkuin ennenkin, ja putkimiesrobotti kävi oma-aloitteisesti minusta piittaamatta huoltamassa putkistoa. Olen juuttunut olemiseen elottoman esineen, ja näkymättömän ja olemattoman välimaastoon. Kävin lentokoneella kierroksella ulkomaillakin ja kaikkialla on tämä sama eloton h.lvetti."

Neljä kuukautta myöhemmin:

Luonteeltaan rauhallinen Matti hakkaa raivon vallassa robottia metalliputkella ja huutaa, "Nyt katsotaan lähteekö sinusta jokin reaktio!" Robotin pinta antaa lyönneistä hiukan periksi, mutta palautuu samantien kimmoisasti ennalleen. Hakattuaan robottia niin kauan turhaan, että Matin voimat alkavat loppua, hän seisahtuu hetkeksi, mutta juoksee sitten kiihtyneenä läheiseen parkkeerattuun valtavan suureen nosturiautoon. Avaimet ovat virtalukossa, ja voimakkaan moottorin käynnistyessä nautinto virtaa sähkön lailla Matin kehon läpi, ensimmäisen kerran Suuren Muutoksen jälkeen. Matti painaa jalallaan kaasupoljinta kuin olisi tukkimassa sillä purkautuvaa tulivuorta ja auto syöksähtää pedon lailla eteenpäin. Matin katse suuntautuu polttavasti tähdäten kadulla käveleviin robotteihin ja auto kiihdyttää suoraan niitä kohti. Matin osuessa ensimmäiseen robottiin kuuluu ukkosen taivaan repäisyä muistuttava lyhyt ääni ja robotti lentää jäykin vartaloin pää edellä viereisen seinän läpi, jääden törröttämään päästään ja hartioistaan alaviistoon. Kiiluvasilmäisen Matin huulilta purkautuu nautinnollinen hullun nauru. Kadulla kävelevät robotit alkavat lennellä ympäriinsä kuin jäykkiä nukkeja syöksevästä suihkulähteestä. Matti ajaa hurmiossa koko pitkän kadun päästä päähän, ja painaa sitten äkisti jarruja pysähtyäkseen katselemaan työnsä tuloksia. Matin tyrmistykseksi robotit kömpivät ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut ja aloittavat heti seinistä irronneiden kappaleiden, tuhoutuneiden roskatynnyreiden ja katkenneiden liikennemerkkien poistamisen kadulta. Viimeistään huomenna kaikki on korjattu niin, että Matin tuhotyöstä ei ole mitään jäljellä. Henkisesti väsyneenä Matti avaa nosturiauton oven, astuu jonkin matkaa askelmia alaspäin ja pudottautuu sitten löysänä maahan kuin liian kauan puussa roikkunut omena.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin, vuosi ja kaksi kuukautta Suuren Muutoksen jälkeen:

Koira katsoi ja kuunteli tarkkaavaisena Matin puhetta. "Viljami on ilmiselvästi risteytys ydinfyysikosta ja psykiatrista", Matti ajatteli tyytyväisenä. Vihdoinkin hänellä oli ystävä, joka ymmärsi ja kuunteli häntä, reagoi häneen. Matti silitti ja rapsutti koiraa hellästi. Koira oli juoksennellut kaupungilla ympäriinsä hylättynä ja surkeana. Matin kutsuessa sitä ja reagoidessa siihen, koira oli välittömästi juossut riemusta sekavana Matin syliin. Sen isäntä oli varmastikin muuttunut robotiksi, joka ei enää millään tavalla reagoinut koiran olemassaoloon.  Matti pelkäsi, että robotit vievät koiran jonkin puhdistus-, korjaus tai kunnostustyön yhteydessä, joten hän oli kävellyt armeijan varikolle ja varastanut sieltä käsikäyttöisen kranaatinheittimen, jonka lipasrumpuun mahtuu kahdeksan räjähtävää kranaattia, sinkoja, rynnäkkökivääreitä, kranaatteja, miinoja ja yhden "Vanhan Kivuttoman", käsissä pidettävän sarjatulta ampuvan rekyylivaimmennetun pienoistykin, sekä runsaasti ammuksia ja räjähteitä. Varastaminen oli helppoa, koska sotilasroboteille Mattia ei ollut olemassa. "Minulta ette Viljamia vie, se on varma", -ajatus pyöri usein Matin mielessä. Matti oli tullut siihen tulokseen, että Suuri Muutos johtui liberalismista, ja Matti suunnitteli selvittävänsä perusteellisesti syyt siihen. Matti valmisteli muuttoa maaseudulle mökkeihin, koska oli mahdollista, että siellä oli säilynyt joitakin oikeita ihmisiä ja lisäksi hän voisi kesyttää metsän eläimiä itselleen seuraksi. Robottien näkeminenkin inhotti häntä. Myös Viljami viihtyisi paremmin maaseudulla. Ruokaa hän saisi helposti mökkien varastoista. Ehkäpä hän keksisi maaseudulla jonkin tavan kumota Suuren Muutoksen. Kaupungeissa ei ollut hänelle enää mitään muuta kuin negatiivisia asioita.

***

Ihmisille on tärkeää tulla huomatuiksi ja saada muissa ihmisissä omalla toiminnallaan aikaan näkyviä tai jollain muulla keinolla havaittavia muutoksia, esim. muutoksia ajattelussa; kirjoituksissa; välikäsien kertomusten kautta havaittavia muutoksia; tilastollisia muutoksia; muutoksia jonkin henkilön jättämissä merkeissä ja jäljissä; sanoissa ja eleissä; jne. Samoin ihmisille on tärkeää havainnoida ja ajatella muiden ihmisten aikaansaamia muutoksia muissa ihmisissä. Ihmisille ovat merkityksellisiä myös ne vaikutukset, joita muut ihmiset saavat aikaan itsessä, vaikka ne jäävät usein vaille tietoista huomiota tai ne huomataan vain puolittain. Ihmiset pitävät useimmiten parempana positiivisten tai positiivisiksi katsomiensa muutosten aikaansaamista muissa ihmisissä, mutta jos positiivisten muutosten aikaansaaminen estyy jostain syystä, negatiivisten muutosten aikaansaaminen voittaa useimmiten sen, että ei saa muilta ollenkaan huomiota, eikä saa muissa mitään muutoksia aikaiseksi. Siten ihminen voi mieluummin tehdä esim. rikoksen ja tulla rangaistuksi kuin olla muille täysin näkymätön ja olematon. Jos ihmiseltä riistetään sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuus, on todennäköistä, että ihminen alkaa pikkuhiljaa vaipua hulluuteen, epätoivoon, vainoharhaisuuteen ja ehkä itsetuhoisiin ajatuksiinkin. Kompensoidakseen tätä puutetta ihminen alkaa ajatella ääneen, alkaa puhua itselleen, keskustella itsensä kanssa, sekä puhua mille tahansa eläville olennoille, jotka reagoivat jotenkin hänen puheeseensa, äänensävyynsä, käytökseensä, ilmeisiinsä ja kehon kieleen, tarjottuihin herkkupaloihin tms.

Elokuvassa Cast Away - Tuuliajolla Tom Hanksin esittämä Chuck Noland joutuu lentokoneonnettomuuteen ja hän pääsee pelastautumaan autiolle saarelle. Siellä hän piirtää Wilson merkkiselle lentopallolle ihmiskasvot, nimeää sen Wilsoniksi ja alkaa keskustella lentopallon kanssa samalla tavalla kuin se olisi ihminen, kuin hyvä ystävä. Kun Chuck on purjehtimassa rakentamallaan lautalla, ja joutuu myrskyyn, jonka aikana hän menettää Wilsonin, hän suree ja itkee sitä kuin lähiomaisen kuolemaa. Chuckin ja Wilsonin tarina voisi ihan hyvin olla kertomus todellisista tapahtumista.

***

Valtasuhde vallankäyttäjän (subjekti) ja vallankäytön kohteen (objekti) välille muodostuu jatkuvista ja/tai suhteellisen säännöllisistä uusintavista prosesseista. Subjekti pyrkii ensin määrittelemään, luokittelemaan, jaottelemaan ja rajaamaan objektin, joko kertaluonteisesti dokumentoiden, tai jatkuvina tai syklisinä prosesseina, joihin voi liittyä uutta dokumentointia. Jotta valtasuhde voisi toimia, objektin täytyy hyväksyä em. prosessit.  Se tapahtuu helpoiten siten, että objekti kasvaa ja kasvatetaan siihen lapsesta lähtien, siten että valtasuhde näyttäytyy valmiiksi annettuna, normaalina ja pysyvänä todellisuutena. Objekti ei saa ymmärtää liian paljon valtasuhteen prosesseista ja keinoista, jotta valtasuhde pysyisi mahdollisimman yksinkertaisena ja vakioituna, ja jotta objektissa ei herää liikaa vastustusta ja pyrkimystä manipuloida valtasuhteen perusteita. Objektilla ei saa olla niin paljon tietoa, että hän voi kiistää ja asettaa kyseenalaiseksi valtasuhteen sen kaikilla tasoilla, sen kaikissa ulottuvuuksissa, kokonaisuutena. Objektin väistämättä ilmenevä vastustus ja tyytymättömyys täytyy kanavoida ennustettaviin, rajattuihin ja vakioituihin uomiin. Näiden uomien täytyy kuluttaa objektien tyytymättömyysenergiaa tehokkaasti toissijaisiin tai suhteellisen merkityksettömiin asioihin, jolloin tärkeimmät asiat jäävät subjektien päätettäviksi.

Objektin täytyy suoraan tai eäsuorasti uskoa, myöntää tai tunnustaa oma riippuvuutensa, puutteellisuutensa, heikkoutensa ja kyvyttömyytensä (sekä todellinen, että kuviteltu), ja hänen täytyy siirtää suuri osa omista mahdollisuuksistaan, potentiaaleistaan, kyvyistään ja voimistaan subjektille, subjektiin, subjektin käyttöön ja ohjattavaksi. Vaikka subjekti on vähintään yhtä riippuvainen, puutteellinen, heikko ja kyvytön suhteessa objekteihin, hän ei voi sitä myöntää tai tunnustaa, tai hän voi tehdä sen vain pieneltä osin, koska muussa tapauksessa yksipuolinen valtasuhde murenisi ja korvautuisi suurimmalta osin vastavuoroisella suhteella. Koska valtasuhde on usein yksipuolista kyltymätöntä ahneutta, joka ylittää subjektin omat tarpeet, ja objektin kyvyn ja halun antaa, se synnyttää subjektissa koston ja valtasuhteen kumoamisen pelon. Pelko synnyttää subjektissa vihaa objektia kohtaan, jatkuvaa liiallista negatiivisuutta. Objektille subjektin viha näyttää syntyvän suurimmalta osin tyhjästä, ilman syytä, epäoikeudenmukaisesti. Subjektin negatiivista liiallisuutta synnyttää myös tarve nostaa suhteellista statusta ylemmäs painamalla objekteja alaspäin ja pyrkimällä iskostamaan tätä keinotekoista eroa objektien mieleen.

Subjektit tutkivat ja vertailevat toistensa objekteihin jättämiä merkkejä ja toimintamalleja, esim. puhetta, käyttäytymistä, rituaaleja, tehtävien suorituksia, tapoja suorittaa tehtäviä, jne. Objekteihin jätettyjen merkkien ja toimintamallien suhde ja niiden lahjoittaminen ja antaminen subjektilta toiselle osoittaa hierarkian ja valtasuhteen subjektien välillä. Se subjekti jolle muut subjektit lahjoittavat merkattuja objekteja ja jonka omat merkkaukset kattavat laajemman alueen ja/tai enemmän objekteja, on yleensä korkeammalla hierarkiassa.


***

Suomalainen liberaali eliitti yrittää nostaa omaa statustaan halventamalla ja painamalla suomalaisia alaspäin, jotta heidän oma statuksensa nousisi eurooppalaisen liberaalin eliitin keskuudessa. Epäyhteensopivasti edellisen kanssa he yrittävät tehdä suomalaisesta identiteetistä statukseltaan niin alhaisen, että suomalaiset hylkäävät sen ja omaksuvat liberaalin eliitin kosmopoliitin identiteetin. Jos kaikki tai suurin osa suomalaisista tekisi niin, se laskisi suomalaisten liberaalin eliitin statusta eurooppalaisten liberaalin eliitin keskuudessa, koska "la différence" on suurimmalta osin suhteellinen, subjektien suhde objekteihin. Toisaalta tärkeimmät statuserot eurooppalaisen liberaalin eliitin välillä määräytyvät kansakuntien koon, ja yritysten koon ja määrän perusteella. Siten suomalainen liberaali eliitti tekee suurimmalta osin turhaa työtä yrittäessään nostaa statustaan, koska isoimpien maiden liberaalin eliitin status on automaattisesti korkeampi. Suomalaisen liberaalin eliitin toimet alleviivaavat heidän pysyvästi alempaa statustaan eurooppalaisen eliitin keskuudessa:

a) Jatkuva pyrkimys niihin korkea-arvoisempien eliittien "pöytiin, joissa asioista päätetään", ts. suomalainen liberaali eliitti on lähtökohtaisesti "päätöksentekopöytien" ulkopuolella. Ei Saksan, Britannian, Italian ja Ranskan liberaalien eliittien (ts. suurten maiden eliittien) tarvitse pyrkiä "päätöksentekopöytiin", koska ne ovat siellä automaattisesti.

b) Suomalaisen liberaalin eliitin jatkuva tarve maksaa Euroopan eliitiltä saatavista pienistä status- ja valtapaloista Euroopan korkeinta tai korkeimpiin kuuluvaa hintaa, ts. suomalainen eliitti tyytyy Eu:n huonoimpiin ehtoihin "hinta"/ hyöty suhteessa. Esim. kun konkurssimaihin maksettavia ja maiden asukasmääriin suhteutettuja miljarditukia verrataan suhteessa siihen kuinka paljon kunkin maan pankeilla on velkasaatavia konkurssimaista, suomalaiset joutuvat maksamaan enemmän tukia kuin mikään muu Euroopan maa. Suomi on hoitanut myös taloutensa kokonaisuutena (valtion talous ja velka + pankit + yritykset + kauppatase + jne.) Euroopan parhaimmistoon kuuluvalla tavalla. Toinen esimerkki on se, että Suomi uhkaa jatkuvasti joutua kaikenlaisten Euroopassa epätoivottujen asioiden loppusijoituspaikaksi: maahanmuutto (esim. maahanmuuttotaakan jakaminen Eu-maiden kesken suhteutettuna asukkaisiin/ neliökilometri, joka on Suomelle epäedullinen); ydinjätteet; avoimista rajoista (Schengenin-sopimus) seuraava rikollisuus, sosiaaliturvan väärinkäyttö ja kerjäläisyys; jne.

c) Suomalaisen liberaalin eliitin tunnollinen ja "mallioppilasmainen" Euroopan unionin sääntöjen ja lakien noudattaminen, samaan aikaan kun suuret maat ja yleensä etelä-Euroopan maat sekä avoimesti että salassa jättävät noudattamatta Eu:n sääntöjä ja lakeja, ja ajavat selkeästi omaa etuaan. Ts. suuret maat tekevät mitä haluavat, suomalainen liberaali eliitti tekee sen mitä muut käskevät, mutta eivät itse noudata.

d) Suomalaisen liberaalin eliitin liioitteleva ja osin hysteerinen poliittinen korrektius. Jos suomalaiset eivät olisi niin kovapäisiä ja itsepäisiä, ts. eliittiä tottelemattomia, suomalaiset olisivat vähintään yhtä poliittisesti korrekteja kuin tässä suhteessa huonoimmat maat Ruotsi, Englanti ja Hollanti.

e) Suomalaisen liberaalin eliitin mielistelevä ja nöyristelevä käytös eurooppalaisen eliitin keskuudessa silloinkin kun suomalaisten etuja pitäisi puolustaa. Esim. Suomelle luvatun elintarvikeviraston menettäminen Italialle ja sen nöyrä hyväksyminen. Toisaalta on tietysti pitkällä tähtäimellä parempi, että Suomi saa mahdollisimman vähän Eu:lta ja on mahdollisimman vähän riippuvainen siitä, mutta em. tapaus heijastaa silti suomalaisen eliitin alistuvaista asennetta.

Triviaalina yksityiskohtana pääministeri Berlusconi esitti suomalaista ruokaa halventavia kommentteja, joihin suomalainen eliitti ei vastannut käytännössä mitenkään. Italiassa on toki hyvää ruokaa, mutta esim. suomalainen hitaasti uunissa paahdettu kinkku sinappipäällysteellä voittaa mielestäni maukkaudessaan Berlusconin mainitseman ilmakuivatun Parman kinkun, joka maistuu lähinnä muovimaiselta suolalta, johon on sekoitettu rasvaa. Hyvää suomalaista ruokaa voi mainostaa ja markkinoida, vaikkei makukysymyksistä selkeää lopputulosta usein synnykään. Kanttarellikastike ja erillinen lihakastike uusien perunoiden kanssa. Rasvaiset grilliletut omista mansikoista valmistetun hillon kera. Letut kääritään rullalle. Tuoreista lakoista tehty hillo yhdessä jäätelön kanssa. Tillihauteessa keitetyt jokiravut yhdessä uusien perunoiden kanssa. Tuore mustaviinimarjamehu. Suolaisessa voissa paistetut leivitetyt ahvenfileet yhdessä uusien perunoiden kanssa. Perunapuuro voisilmällä, jonka sekaan on heitetty tuoreen ruisleivän voilla voideltuja palasia. Jne.

Jne.

Toisin sanoen nykyinen liberaali eliitti on vaihdettava sellaiseen, jolla on normaali suomalainen identiteetti, jolla on hyvä itsetunto, jolla ei ole tarvetta nöyristellä eikä kumarrella ketään, ja joka on valmis ajamaan suomalaisten etua.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Toisaalta tärkeimmät statuserot eurooppalaisen liberaalin eliitin välillä määräytyvät kansakuntien koon, ja yritysten koon ja määrän perusteella."

Olen miettinyt, että lähtiköhän Ruotsin maahanmuuttopolitiikka käsistä osittain seuraavasta syystä: Ruotsi on asukasmäärältään pieni maa, joka on aiemmin kuitenkin ollut (jonkinlainen paikallinen) suurvalta. Koska ruotsalaisten syntyvyys oli/(on ollut jo yli puoli vuosisataa ellei kauemminkin) niin alhainen, että se ei tee maasta millään suurvaltaa (tai pidä yllä edes nykyistä väkimäärää), niin suurvallaksi tulemisen tielle lähdettiin maahanmuuton avulla. Toivottiin, että tulijat integroituisivat (kuten useimmat suomalaiset tekivät), ja lopputuloksena olisi isolla väkimäärällä varustettu, hyvää ruotsia puhuva, koulutettu ja sivistynyt suurvaltakansakunta (jonka asukkaat tosin ovat hyvinkin erilaisista etnisistä taustoista). Joka heiluttelee iloisesti hymyillen Ruotsin lippuja kuninkaan ja kuningattaren ajaessa ohi kesäisenä päivänä Tukholmassa. Olen nähnyt joskus Hommalla artikkelin, jonka mukaan Ruotsin päättäjät/elitti oli päättänyt tehdä maastaan kotouttamisen suurvallan.

Toki Ruotsi on paljon tunnetumpi maa kuin Suomi, mutta silti vain pikku vaikuttaja kuten Suomikin. Ei mikään Venäjän tai USA:n kaltainen, Kiinasta puhumattakaan.

Myös suomalaisilla ja Suomella on (ja on ollut ainakin kaksi vuosisataa) kompleksi koostaan, vaikutusvallasta ja identiteetistään ("eihän NE vain pidä meitä jonain rumina juntteina, eihän??!!"), ei tosin kaikilla suomalaisilla. Pitää toistaa ja ottaa aina mallia siitä mahtavasta Länsi-Euroopasta, eritoten Ranskasta. Koska meillä on "vähän" maahanmuuttajia verrattuna Länsi-Eurooppaan, on heitä otettava lisää, jotta katukuvamme näyttäisi samalta ja tilastot myös. Jotta olisimme yhtä "moderneja", yhtä länsi-eurooppalaisia jonkun vodkalle haisevan, köyhän Itä-Euroopan sijaan.

Suomalaisille on kova juttu se, että nykyisin maastamme kirjoitetaan jopa Wall Street Journalissa ja poliitikoistamme myös. On KOVA juttu päästä isojen amerikkalaislehtien sivuille. Olemme osa Länttä, emmekä enää mitään semi-mongoleja/itä-balttilaista rotua/itä-eurooppalaisia, joita ylväät ja sivistyneet arjalaiset, skandinaavit ja gallialaiset katselevat nenänvarttaan pitkin. Tai niin ainakin luulemme ja kovasti toivomme. Lehdistö opastaa meitä säännöllisin väliajoin, ettei pidä äänestää tai ajatella väärin, ettei muu maailma pidä vain meitä jonain peräkylän junttikansana Unkarin vieressä.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

suunnilleen tuollaiset liberaalin eliitin itsetunto-ongelmat ovat yksi tärkeistä vaikuttavista tekijöistä Ruotsin ja Suomen maahanmuuttopolitiikassa.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto