Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Hallintomiesten ja asiantuntijoiden valtasuhteet organisaatioissa

Amitai Etzioni; Nykyajan Organisaatiot, 1964:

"Yksityisten omistamat ja johtamat tuotanto-organisaatiot ovat selvästi suurimpia ja yleisimpiä ei-asiantuntijaorganisaatioista. Yksityisen liiketoiminnan organisaatiotavoite on tuottaa voittoa. Tärkeimmat keinot ovat tuotanto ja vaihto. Vaikka asiantuntijat käsittelevätkin monia tuotannon ja vaihdon aspekteja - esimerkiksi sellaisia keinoja kuin insinööritaitoa, laadunvalvontaa ja markkinointia - toimitusjohtajan (yhtiön hallintomiehen) odotetaan koordinoivan eri toiminnat niin, että organisaation tärkein tavoite voitto muodostuu mahdollisimman suureksi. Tämä tuntuu olevan yksi niistä syistä, joiden vuoksi nykyaikaiset yhtiöt ottavat korkeimmille johtopaikoille mieluummin hallinnollista kokemusta omaavia kuin asiantuntijoita. (Eräässä Amerikan teollisuuden johtohenkilöiden taustaa koskevassa tutkimuksessa vuonna 1950 osoittautui että 43,1%:n pääasiallinen toiminta oli tapahtunut hallintotehtävissä, 11,8% määriteltiin yrittäjiksi, 12,4% oli ollut rahalaitosten palveluksessa, ja vain 12,6% oli ollut insinöörinä). On vielä vähemmän todennököistä, että tieteellisessä työssä olleista tutkijoista tulee yksityisen liike-elämän johtohenkilöitä. Vain 4%:lla Amerikan suuryritysten toimitusjohtajista oli sellainen tausta.

Yksityisen liike-elämän tavoitteet ovat yleensä yhdenmukaisia hallinnollisten periaatteiden kanssa. Organisaation taloudellisen ja hallinnollisen roolin byrokraattiseen orientoitumiseen liittyy pyrkimys keinojen rationaaliseen yhdistelemiseen ja rationaalisten menettelytapojen kehittäminen annettujen tavoitteiden maksimoimiseksi. Sosiaaliset ja kulttuuriolosuhteet, jotka tukevat modernia taloudellista toimintaa, tukevat myös modernia hallintoa. Asiantuntemus ja taloudelliset pyrkimykset sopivat huonommin yhteen. Kun asiantuntijat siirtyvät  hallinnollisiin tehtäviin, organisaation tavoitteiden ja ammatillisen suuntauksen välille  syntyy tavallisesti konflikti. Homans kertoo kiinnostavasta tapauksesta, jossa ammatillisesti suuntautuneiden henkilöiden vaikutusvalta oli suurempi kuin yhtiöissä tavallisesti. Hän kuvaa sähkölaitteita valmistavaa yhtiötä, jonka omistivat insinöörit, jonka henkilökunnan muodostivat insinöörit ja jota johtivat insinöörit. Ammatillisesti suuntautuneet suunnitteluinsinöörit painostivat johtoa, joka oli hallinnollisesti suuntautuneiden insinöörien käsissä, pyrkimään epätaloudellisiin tavoitteisiin. Suunnitteluinsinöörejä moitittiin siitä, että he eivät välittäneet 'yhtiön yleisestä hyvinvoinnista' ja voitosta, mistä oli osoituksena heidän vähäinen kiinnostuksensa talouteen, myyntiin ja asiakkaan käytännön tarpeisiin, sekä heidän tapansa viettää kuukausia suunnittelutyössä, jolla oli vain teoreettista merkitystä. Tämä aiheutti johtoryhmän ja ammatillisesti orientoituneen ryhmän välille melkoista jännitystä, jolle tämä yhtiö oli erityisen herkkä, koska se oli suuresti riippuvainen asiantuntijain työstä ja omistussuhteiden erityisrakenteesta. Seurasi valtataistelu, joka päättyi suunnitteluinsinöörien alistettuun asemaan johtotehtävissä oleviin insinööreihin nähden. Tämä oli välttämätöntä 'mikäli yhtiö mieli säilyä ja lisätä myyntiään', kuten Homans asian ilmaisi. Talousjohtajasta (joka ei ollut ammattimies insinööritieteiden kannalta) tuli uuden johdon vaikutusvaltaisin jäsen. Lyhyesti sanottuna yhtiössä, jossa asiantuntijoilla oli suuri vaikutusvalta, organisaation olemassaolo oli uhattuna ja syntyi sisäistä jännitystä, ja lopulta organisaation valtarakenne muuttui tavallisemmaksi, jossa asiantuntijat olivat selvemmin alistetussa asemassa. Organisaation auktoriteettirakenteessa tapahtui muutos, joka sopi organisaation tavoitteiden kanssa paremmin yhteen. Johtajatason katsomuskannat ja yksityisen liike-elämän tavoitteet ovat yhdensuuntaisia. Yksityisesti omistettujen taloudellisten organisaatioiden voittotavoite pyrkii asiantuntemukseen liittyvien näkökantojen vallitessa syrjäytymään.

Suuryrityksissä ja muissa ei-asiantuntijaorganisaatioissa nämä kaksi auktoriteettilajia yhdistyvät siten, että johtajataho, jonka auktoriteetti on hallinnollista, johtaa pääasiallisten tavoitteiden suuntaista toimintaa. Asiantuntijain tehtävät  sitä vastoin liittyvät tietoon välineenä ja muiden keinojen tiedollisiin näkökohtiin. He ovat johtajatasoon nähden alisteisessa asemassa. Täten näiden kahden päätöksenteon kriteerien välisen konfliktin sattuessa organisaation valtarakenne on turvattu hallinnollisen auktoriteetin hyväksi. Kuitenkin asiantuntijoina toimivia alaisia kohdellaan eri tavalla kuin tavallisia alaisia. Heitä ei kohdella virkatierakenteen alemmilla portailla olevina vaan asiantuntijahenkilökuntana, mikä termi luonnehtii asemaa tavallisen virkatien ulkopuolisena ja sisältää tietyn määrän autonomiaa. On olemassa kaksi tulkintaa asiantuntijoiden ja virkatien välisistä suhteista. Toisen näkemyksen mukaan asiantuntijahenkilökunnalla ei ole minkäänlaista hallinnollista auktoriteettia. Se neuvoo hallintohenkilöstöä toteutettavissa toimenpiteissä. Asiantuntijat eivät anna käskyjä virkatien alaportailla oleville. Jos he haluavat joitakin toimenpiteitä tai korjauksia, sen on tapahduttava niiden käskystä, jotka ovat virkatien johdossa. Toisen käsityksen mukaan asiantuntijat, vaikka toimivatkin hallintohenkilökunnan neuvonantajina monissa asioissa, myös itse vastaavat suppeammista toiminta-aloista. Joissakin asioissa he toisin sanoen antavat määräyksiä suoraan alaisille. Kumpikin tapa yhdistää nämä kaksi auktoriteetin periaatetta saa aikaan melkoisesti jännitystä. Kun hallintohenkilökunta antaa yksin määräyksiä, virkatie kuormittuu liiaksi päätöksenteon vaatimuksilla. Lisäksi hallintohenkilökunta pyrkii vastustamaan ainakin joitakin asiantuntijaneuvoja synnyttäen siten neuvonkysymisen tarpeen ylimääräistä kasvua. Virkatien henkilökunnalla on runsaasti muita funktionaalisia vaatimuksia, joista sen täytyy pitää huolta. Se harvoin tajuaa täysin asiantuntijahenkilökunnan vaatimien toimenpiteiden perustaa ja pyrkii kieltämään tai ainakin väheksymään asiantuntijahenkilökunnan vaatimuksia. Toisessa näkemyksessä alaisilla on kahdenlaisia esimiehiä. Kontrollin funktionaalinen jako toimii kahden auktoriteetin välillä siinä mielessä, että asiantuntemusta vaativat asiat on osoitettu asiantuntijahenkilökunnan kontrolloitaviksi. Vaikka käytännössä onkin joitakin asioita, jotka kuuluvat selvästi jompaankumpaan kategoriaan, monia asioita voidaan pitää sekä asiantuntemusta vaativina että hallinnollisina. Tämä johtaa ristiriitaisten käskyjen antamiseen ja antaa alaiselle tilaisuuden usuttaa esimiesryhmä toisen kimppuun.

Dalton kiinnitti huomiota esimiesten ja alaisten tendenssiin liittoutua asiantuntijahenkilökuntaa vastaan. Hän löysi tämän liittoutumisen syyt sosiologisista tekijöistä. Asiantuntijahenkilökunta on yleensä nuorempaa ja omaa todennäköisemmin korkeakoulusivistystä kuin virkatien henkilökunta, vaikka jälkimmäisellä on suurempi kokemus organisaatiosta. Täten hallintohenkilökunta odottaa neuvoja ja ehdotuksia suhteellisen kokemattomalta asiantuntijahenkilökunnalta. Lisäksi näitä kahta ryhmää erottavat toisistaan puhetapa ja pukeutuminen, vapaa-ajanviettotavat jne. Näissä asioissa virkatien korkea-arvoisimmat johtajat ovat usein lähempänä virkatien alimmilla portailla sijaitsevia kuin asiantuntijahenkilökuntaa. Täten asiantuntijahenkilökunnan ja virkatien henkilökunnan väliset jännitykset eivät juonnu vain organisaatiokonflikteista, joko liian suuresta tai liian pienestä auktoriteetin jaosta, vaan myös sosiaalisen taustan eroista. Nämä erot saattavat vähentyä kun yhä useammat virkatien johtohenkilöistä saavat korkeakoulutuksen.

Huolimatta näiden näkemysten tärkeistä eroista asiantuntija-auktoriteetti on kummankin mukaan virkatieauktoriteettiin nähden alisteisessa asemassa. Virkatie samastetaan hallinnolliseen auktoriteettiin ja asiantuntijahenkilökunta asiantuntemusauktoriteettiin. Vaikka on ilmeistä, että on olemassa joitakin asiantuntemustehtäviä, joita eivät suorita varsinaiset asiantuntijat, ja vaikka virkatiehenkilökunnan joukossa on joitain asiantuntijoita, asiantuntijahenkilökunnan ja asiantuntijoiden välillä ja virkatiehenkilökunnan ja ei-asiantuntijoiden välillä on voimakas korrelaatio.

Organisaatioissa, joiden tavoitteena ei suoranaisesti ole asiantuntemuksen lisääminen, vaan esimerkiksi voiton tuottaminen, pidetään toivottavana, että hallintomiehillä on pääasiallinen virkatien auktoriteetti, koska he johtavat tavoitteiden pääsuunnassa tapahtuvaa toimintaa. Asiantuntijat ovat tekemisissä vain keinojen, eli toissijaisten tehtävien kanssa. Sen vuoksi on organisaation kannalta tarkoituksenmukaista, että asiantuntijoilla ei ole yhtään virkatien auktoriteettia tai että heillä on sitä vain rajallisesti, ja että he viime kädessä ovat halllintomiesten alaisia. Näin on asiainlaita suuryrityksissä ja puolustusvoimissa."

2 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Hyvänä esimerkkinä insinöörivetoisesta tuotannosta voi mainita suomalaisen metsäteollisuuden 1980-luvulla. Tuolloin tehtiin joitakin tarpeettomia tehdasinvestointeja, jotka eivät koskaan kannattaneet taloudellisesti.

Toisaalta tuon ajan taloudelliset kannustimet olivat sellaiset, että ne eivät rohkaisseet näyttämään voittoa tilinpäätöksessä.

Toiseksi asiantuntemusta eivät yrityksessä edusta pelkästään insinöörit vaan myös taloushallinto, jonka tärkein tehtävä on tuottaa taloudellista informaatiota päätöksenteon pohjaksi.

Valkea kirjoitti...

Tervehdys, Vasara.

Älykkyys tekee, ainakin omasta mielestään, itsensä tarpeelliseksi suunnitellessaan ja kehitellessään koko ajan uutta, sellaista joka kumoaa, tekee tarpeettomaksi tai mitättömäksi jo olemassaolevan. Siinä samalla sitten ajattelu usein irtoaa realiteeteista tai unohtaa ne. Muiden tehtäväksi jää intellektuellien palauttaminen maanpinnalle, kommunikaatioyhteyteen realiteettien kanssa.

Toisaalta myös valta irrottaa ihmisiä realiteeteista, mutta se tapahtuu toisella tavalla kuin älykkyyden tapauksessa.

Käsittelin samaa aihetta epäsuorasti aiemmin:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/01/miksi-sosialisti-intellektuellit.html

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto