Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Mistä syntyy poliitikkojen poliittinen itseluottamus?

Talousvaikeuksien, perussuomalaisten nousun, Suomen velkaannuttamisen PIGS -maiden tukemisella, maahanmuuttoon liittyvien ongelmien, yleisen tyytymättömyyden kasvun jne. voisi ajatella heikentävän vanhojen puolueiden poliitikkojen poliittista itseluottamusta ja pakottavan niitä selvästi suurempiin poliittisiin muutoksiin. Kosmeettisia muutoksia lukuunottamatta vanhojen puolueiden politiikka on kuitenkin jatkunut entisellään. Mikä mahdollistaa niiden politiikan jatkumisen ja äänestäjien protestin huomioimatta jättämisen?

Politiikka toimii suljetuissa piireissä, joiden takaisinkytkennät vahvistavat toisiaan. Äänestäjistä on tullut suurimmalta osin ulkopuolinen sivuseikka. Kaksi tärkeintä takaisinkytkentää ovat byrokratioiden ja yritysten ja poliitikkojen, ja toisaalta kansainvälisten byrokratioiden ja ulkomaisten poliitikkojen ja suomalaisten poliitikkojen välillä.

Liberaali systeemi toimii yritysten ja byrokratioiden toiminnan varassa. Kun ne antavat palautetta poliitikoille ja kun poliitikot kysyvät niiltä palautetta, ne antavat lähes automaattisesti yhdenlaisia vastauksia; "Asiakkaita on liian vähän. Asiakkaita tarvitaan lisää turvaamaan toiminnan jatkuvuus, suotuisa kasvu ja toiminnan menestys." Esim. kunnallinen terveyskeskus katsoo tarvitsevansa lisää sairastuneita, jotta toimintaa voidaan laajentaa ja paikallinen kampaamoyrittäjä tarvitsee lisää asiakkaita täyttämään jäljellä olevia tyhjiä aikoja. Poliitikot kuuntelevat näitä vaatimuksia ja vertaavat (jos vertaavat) niitä äänestäjien vaatimuksiin. Liberaalissa systeemissä äänestäjien vaatimukset voivat toteutua vain liberaaleilla periaatteilla toimivien byrokratioiden ja yritysten kautta, joten byrokratioiden ja yritysten tarpeilla ja vaatimuksilla on etusija äänestäjiin nähden. Byrokratioiden etujärjestöjen ja yritysten poliitikoille antama rahallinen ja muu tuki viimeistelee liiton. Poliitikot avaavat ovet massiiviselle maahanmuutolle kehitysmaista ja muulle systeemiä heikentävälle maahanmuutolle asiakkaiden absoluuttisen määrän lisäämiseksi. Tässä systeemissä ei periaatteessa voi olla kannattamatonta yritystä, tai liian suurta ja väärin kohdistettua/ alueellisesti jaettua byrokratiaa, on vain aina liian vähän maahanmuuttajia. Markkinoiden tai yhteiskunnan signaaleita siitä, että nykyisenmuotoinen toiminta on kannattamatonta, ja että byrokraattiset- ja yritysresurssit pitäisi allokoida toisin, ei kuunnella, eikä käytetä hyväksi. Erityisesti jätetään kokonaan harkinnan ulkopuolelle ajatus siitä, että toisille tuotettaessa rajat tulevat yleensä aika nopeasti vastaan, jolloin loogisena seurauksena yhä suuremman osan tuotannosta tulisi kohdistua itselle, lähipiirille ja virtuaalirahan avulla tapahtuvaan vaihtokauppaan, koska näissä ei ole koskaan ylituotantoa ja sillä voidaan täydentää muuta tuotantoa. Luonnollisesti liberaali systeemi ei anna paikallisen tuottamisen koulutusta koulutuksen osana, joten sitä on opiskeltava itse. Liberaali systeemi putoaa heikkenemisen kierteessään vanhaan yhteismaan ongelman ansaan; kun kuunnellaan yksittäisten, systeemin mittakaavassa pienten ja väärin orientoituneiden toimijoiden summaa ja toimitaan sen mukaan, kukaan ei pidä huolta koko systeemin toiminnasta ja elinkelpoisuudesta.

Linkitetyn kirjoituksen loppuosassa käsittelin jo suomalaisten poliitikkojen psykologisesti vääristynyttä suhdetta Eu-byrokratiaan:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/02/vallan-psykoanalyysi-pehmealla-sohvalla.html

Siihen voidaan lisätä seuraavaa:

Suomalaiset poliitikot katsovat ansainneensa kotimaan politiikallaan vapauden (vapauden suhteessa suomalaisiin) toimia kansainvälisessä politiikassa vapaasti. Seurauksena ei ole vapaus, vaan uusi alisteinen asema suhteessa suurten maiden eliitteihin. Eu-byrokratia on oikeastaan suomalainen liberaali järjestelmä suuremmassa koossa, ja jäykemmässä epädemokraattisemmassa, totalitaristisemmassa ja keskusohjautuvammassa muodossa. Suomalainen poliittinen eliitti jää siten kahdelta puolelta tulevaan liberaalibyrokraattiseen kaikukammioon, jossa haitalliset liberaalit signaalit ja vaatimukset vahvistavat toisiaan. Tämä vahvistaa suomalaisen äänestäjäkunnan syrjäytymistä toissijaiseen, suurelta osin merkityksettömään osaan. Tilannetta pahentaa suomalaisten äänestäjien keskimääräinen tietämättömyys, josta seuraa se, että he lähettävät monia keskenään ristiriitaisia signaaleja poliitikoille, joka mahdollistaa poliitikoille vapauden valita haluamansa signaalit toisten signaalien kustannuksella, ja jatkaa jo laajalti huonoksi havaittuja politiikkoja.

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto