Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 1. maaliskuuta 2012

Mistä tunnistaa vallanhimoisen kollektiivin?

Robert Greene kirjoittaa henkilökohtaiseen valtaan keskittyvässä, osin misinformaatiokirjassaan, Valta, Vallankäytön 48 lakia, seuraavaa:

"Koska ihmiset ovat luonnostaan seurallisia olentoja, valta on sidoksissa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmisten parissa liikkumiseen. Saadaksesi valtaa aseta itsesi tapahtumien keskipisteeseen, kuten Ludvig XIV teki Versaillesissa. Kaiken toiminnan pitää keskittyä ympärillesi. Ole tietoinen kaikesta, mitä kaduilla tapahtuu, ja mitä joku kenties juonii pääsi menoksi. ... Epätietoisuuden ja vaaran hetkenä täytyy taistella sisäänpäin käpertymisen halua vastaan. Sen sijaan on oltava helpommin lähestyttävä, etsittävä käsiinsä vanhoja liittolaisuussuhteita ja solmittava uusia, sekä pakotettava itsensä liittymään mitä erilaisimpiin ympyröihin. Vallanpitäjät ovat käyttäneet tätä temppua vuosisatojen ajan. Roomalainen valtiomies Cicero syntyi alhaisaatelissukuun, eikä hänelllä ollut juurikaan mahdollisuuksia saada valtaa, ellei hän onnistuisi luomaan itselleen sijaa kaupunkia hallitsevien aristokraattien keskuudesta. Hän onnistui loistavasti, koska hän tunsi kaikki vaikutusvaltaiset ihmiset ja heidän keskinäiset välinsä. Hän meni kaikkialle ja tunsi kaikki. Hänen verkostonsa oli niin laaja, että yhtä vihollista tasapainottamaan löytyi helposti liittolainen. Ranskalainen valtiomies Talleyrand pelasi samaa peliä. Vaikka hän olikin peräisin yhdestä Ranskan vanhimmista aatelissuvuista, hän piti huolen siitä, että tiesi mitä Pariisin kaduilla tapahtui. Siten hän pystyi ennakoimaan tulevia virtauksia ja ongelmia. Hän jopa nautti jossain määrin seurustelusta niiden hämäräperäisten rikollisten kanssa, joilta hän sai arvokkaita tietoja. Aina kun tuli kriisi ja valta vaihtui - direktoriajan päättyessä, Napoleonin hävitessä, Ludvig XVIII:n luopuessa kruunusta - Talleyrand selviytyi ja jopa kukoisti, sillä hän ei eristäytynyt pieneen piiriin, vaan muodosti aina suhteita uuteen hallintoon.

Tämä laki pätee kuninkaisiin, kuningattariin ja muihin korkeinta valtaa käyttäviin. Jos menettää yhteyden kansaan ja etsii turvaa eristäytyneisyydestä, jossain alkaa kyteä kapina. Älä koskaan kuvittele olevasi niin korkealla, että voisit katkaista välisi alempiin portaisiin. Vetäytymällä linnoitukseen teet itsestäsi helpon maalitaulun juonitteleville alamaisille, jotka kokevat eristäytymisen loukkaukseksi ja näkevät sen syynä kapinointiin. Ihmiset ovat seurallisia olentoja. Sosiaalisia taitoja, joiden ansiosta olemme miellyttävää seuraa, voi harjoittaa ainoastaan panemalla itsensä jatkuvasti alttiiksi ja menemällä ihmisten pariin. Mitä enemmän on tekemisissä ihmisten kanssa, sitä sulavammaksi ja rennommaksi tulee. Erakoituminen sen sijaan aiheuttaa kömpelyyttä ja johtaa suurempaan eristäytyneisyyteen. Muut ihmiset alkavat karttaa erakkoa. ...

Koska valta on ihmisten keksintö, sitä saa väistämättä lisää olemalla tekemisissä ihmisten kanssa. Eristäytyvään mielentilaan vajoamisen sijaan tarkastele maailmaa kuin se olisi valtava Versailles, jonka kaikki huoneet ovat yhteydessä toisiinsa. Ole sopeutuvainen, soluttaudu erilaisiin piireihin ja seurustele monenlaisten ihmisten kanssa. Liikkuvuus ja sosiaaliset kontaktit suojaavat sinua juonittelijoilta, jotka eivät kykene pitämään kiinni salaisuuksistaan ja vihollisilta, jotka eivät pysty eristämään sinua liittolaisistasi. Ole aina liikkeessä ja sujahtele sisään ja ulos palatsin huoneista. Älä koskaan istu alas tai asetu paikoillesi. Yksikään metsästäjä ei saa tähtäimeensä niin vikkelästi liikkuvaa olentoa."

***

Valta ja vallanhimo eivät ole jonkin ryhmän tai yhteisön ekskluusiota (poissulkemista) vaan inkluusiota (sisään sulkemista, yhteen liittämistä ja vallan piiriin sulkemista). Toisaalta valta on samalla systeemin sisällä myös maksimaalista ekskluusiota, koska laajassa systeemissä hallitseva eliitti sulkee hallitsemansa massat tehokkaasti vallan ja useimmiten resurssien ulkopuolelle, myös liberaalissa systeemissä, jossa illuusiot tasa-arvosta, kansanvallasta ja demokratiasta ovat suurimmat. Jokainen eksklusiivinen ryhmä, yhteisö tai kansakunta rajoittaa omaa valtaansa ja potentiaalista valtaansa ulkopuolisiin, myös siinä tapauksessa, että he seuraavat tarkasti maailmalla liikkuvaa informaatiota, käyvät kansainvälistä kauppaa, solmivat paljon kansainvälisiä diplomaattisia ja poliittisia suhteita, ja ovat tietoisia kansainvälisistä kulttuureista ja kulttuurivirtauksista.

Vallan maksimoiminen tarkoittaa samojen sääntöjen piiriin kuulumista; mahdollisimman esteetöntä tavaroiden, kulttuurien, rahan, pääomien ja ihmisten virtaamista; valtiollisten, psykologisten, kulttuurillisten, etnisten, uskonnollisten, jne. esteiden poistamista; vallanpitäjien energian, ajan ja resurssien käytön minimointia; universaalia valikoitujen ja samojen asioiden kouluopetusta ja opin sisäistämistä; yhtenäistä propagandaa, kuten mainoksia, viihdettä, poliittista tiedottamista, ja politisoituneita näkökulmia tiedotusvälineissä ja julkisuudessa; erojen ja erilaisuuden "häivyttämistä" teeskentelemällä ja julkisilla valheilla; kaiken standardisointia yhdenmukaiseksi, keskenään vaihdettaviksi ja helposti siirrettäviksi, mukaanlukien ihmiset; jne. Ekskluusio luo ryhmien välille rajoja ja eroja, jotka rajoittavat kaikkia näitä; toisin sanoen valta ja ekskluusio ovat suurelta osin vastakkaisia. Ekskluusion hyödyt ovat muualla kuin maksimaalisen vallan, ahneuden ja muiden ihmisten alistamisen alueella.

Ihmiset kategorisoivat ihmisiä vaistomaisesti, nopeasti ja automaattisesti preferoituihin omiin ja ulkopuolisiin etnisen ja muun samanlaisuuden perusteella (Nosek, Banaji, Greenwald 2002; Cunningham, Johnson et. al. 2004; Dunham, Baron, Banaji 2005, Ashburn-Nardo, Knowles and Monteith 2003; etc.). Yksityiskohtana voidaan mainita, että valkoisten liberaalien vaistomaisen oman rodun preferoinnin, ja heidän julkisen ja julkilausutun "suvaitsevaisuutensa" välillä on suurempi ero kuin konservatiiveilla, toisin sanoen liberaalit teeskentelevät "suvaitsevaisuutta" enemmän kuin konservatiivit. Toisaalta mustat ovat  eksplisiittisesti (julkisesti) paljon enemmän etnosentrisiä ja omaa rotuaan preferoivia kuin valkoiset; Nosek, Banaji, Greenwald 2002 tutkimuksen mukaan 72% mustista piti rotuidentiteettiään erittäin tärkeänä ja 18% melko tärkeänä, ja 91% oli sitä mieltä, että erillinen musta kulttuuri on säilyttämisen arvoinen.  Suomalaisista eksplisiittisesti etnosentrisiä on n. 10-15%.

Ryhmän, yhteisön tai yhteisöverkoston ekskluusio/ etnosentrisyys rajoittaa valtaa, vallantavoittelua ja vallan maksimointia mm. seuraavilla tavoilla:

1) Kun myönnetään ja hyväksytään samanlaisten ihmisten vaistomainen preferenssi kansan parissa ja tehdään siitä kansan toiminnan legitiimi osa, se sulkee suuren määrän vallan laajentamiseen liittyviä demografisia ja muita manipulointimahdollisuuksia pois, kuten esim. poliittinen "korrektius", "positiivinen" diskriminointi, laajamittainen maahanmuutto, kansalaisuuden ja etujen lähes automaattinen myöntäminen ulkomaalaisille, jne.

2) Kestävä ekskluusio velvoittaa. Kaikki rajat perustuvat lopulta siihen mitä on ihmisten mielissä. Jos ryhmä on surkea paikka elää, siellä alistetaan ihmisiä, valtaapitävät käyttävät valtaa väärin ja mitään yhteishenkeä ei ole, ryhmän rajat ja ekskluusio ensin rapautuvat, ihmiset pyrkivät sieltä pois ja lopulta rajat murenevat.

Valta perustuu siihen, että surkeudessa ja kurjuudessa elävätkin pidetään vallan manipulointikeinoilla ja tulonsiirroilla systeemistä riippuvaisina ja siihen kiinnitettyinä.

3) Kestävässä eksklusiivisessa ryhmässä täytyy olla jonkinlainen tasa-arvon ideaali, pyrkimys kohti tasa-arvoa, toisin sanoen varallisuus-, koulutus-, kulttuuri- ja valtaerot ryhmän sisällä eivät saa kasvaa liian suuriksi. Jotta varallisuutta siirtäviltä byrokratioilta vältytään, ryhmän täytyy olla suhteellisen pieni, esim. yhteisö tai yhteisöverkosto. Valtio on todellisen tasa-arvon kannalta liian iso. Ryhmän jäsenten täytyy olla useilla tavoilla riittävän samankaltaisia jo ryhmää perustettaessa.

Vallan maksimoijien täytyy pystyä sulkemaan kaikilla em. mittareilla hyvin erilaisia ihmisiä vallan piiriin, teeskennellä uskottavasti systeemin tasa-arvoisuutta ja luoda kattavia illuusioita tasa-arvosta. Liberaalissa systeemissä varallisuuserot, sosiaaliset erot, poliittiset erot jne. ovat suuria ja kasvavat koko ajan.

4) Kestävät eksklusiiviset ryhmät ja yhteisöt ovat liian pieniä tavoitellakseen valtaa. Niillä ei ole riittävästi ihmisiä, resursseja ja laaja-alaisuutta eri toiminnan osa-alueilla, jotta ne voisivat tavoitella poliittista, taloudellista, kulttuurista tms. valtaa; toisin sanoen eksklusiiviset ryhmät ja yhteisöt elävät aina jonkun muun systeemissä, ja siksi niillä on voimakas intressi vastustaa diktatuureja, mielivaltaa, autoritaarisuutta, totalitarismia ja tyranniaa, ja suosia yhteiskunnan rauhallisuutta, vakautta ja pitkän tähtäimen kestävää politiikkaa.

Vallan maksimoijat voivat tavoitella kaikkia vallan lajeja, ja mielivalta, diktatuurit, totalitarismi ja tyrannia kuuluvat heidän keinopalettiinsa.

5) Ulkopuolisilla ei ole mitään syytä, intressiä tai tarvetta hyväksyä etnosentrisen yhteisön sisäisiä sääntöjä, arvoja, tapoja, kulttuuria, jne.

Valtasysteemin säännöt, arvot, tavat ja kulttuuri ovat universaaleja, ja niiden houkuttimet, rangaistukset, palkkiot, edut, jne. on suunniteltu siten, että ulkopuolisilla on mahdollisimman voimakkaat insentiivit hyväksyä valtasysteemin valta.

6) Vastentahtoisten ulkopuolisten ihmisten (kts. kohta 5) liittäminen ulkopuolisina eksklusiivisen ryhmän yhteyteen ja pitäminen siinä olisi jatkuvaa rasittavaa ylämäkeä; paljon energiaa, resursseja ja aikaa vaativa ja tuhlaava pysyväisluonteinen prosessi. Etnosentrinen ryhmä käyttää energiansa, aikansa ja resurssinsa paljon tuottavammin ja järkevämmin keskittymällä omaan elämäänsä ja työhönsä.

Vallan maksimoijien systeemit on suunniteltu (ainakin systeemin elinkaaren alkuvaiheessa) integroimaan ulkopuoliset systeemiin ja pitämään heidät siinä mahdollisimman vähillä resurseilla, ajankäytöllä ja energialla.

7) Kestävällä etnosentrisellä yhteisöllä tai yhteisöverkostolla ei ole tarvetta vallantavoitteluun, koska ne on alunperinkin suunniteltu tulemaan toimeen omillaan; omalla työllään ja oman kasvunsa avulla.

Vallan maksimoijien systeemit on suunniteltu toimimaan siten, että niiden valtaa on jatkuvasti pyrittävä laajentamaan, jotta systeemi pysyy toiminnassa, elinkelpoisena ja kilpailukykyisenä. Valtaeliitti elää aina muiden ihmisten tekemällä työllä.

8) Kestävällä etnosentrisellä yhteisöverkostoilla (esim. hutteriitit, ortodoksijuutalaiset, mormonit, kaldealaiskristityt, samarialaiset, jne.) ei ole myöskään halua ja motiivia vallantavoitteluun, nehän haluavat elää omanlaista elämäänsä ja vallantavoittelu kumoaisi tämän lähtökohdan. Lisäksi etnosentrisen ryhmän uskonnolliset ja moraaliset syyt, esim. kristillisyys, rajoittavat useimmiten vallanhankintaa ja vallanhimoa.

 Vallan maksimoijien alkuperäinen ja pysyvä toiminnan ja ajattelun motiivi on globaali valta. Valtaapitävien on valtaa kasvattaessaan oltava tilanteiden mukaan muuntautumiskykyisiä kulttuuriltaan, tavoiltaan, käytökseltään, säännöiltään, elämäntavoiltaan, jne.

***

Kansainvälisen vasemmiston ja oikeiston propaganda etnosentristen ryhmien vallanhimosta ja muiden alistamisesta voidaan siten luokitella niiden oman toiminnan, tavoitteiden ja motiivien projisoimiseksi pieniin, harmittomiin ja poliittisesti voimattomiin etnosentrisiin ryhmiin, ja toisaalta niiden oman kansainvälisen valtapolitiikan naamioimiseksi universaaliksi välittämiseksi, epäitsekkyydeksi ja hyväntahtoisuudeksi.

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto