Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kulutusyhteiskunta. Nyt.

Vastasin nim. Milttonin kommentteihin:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/04/strateginen-ennakoija-ja-strateginen.html

Kun valtio ja kunnat vakuuttavat kansalaiset vanhuuden, sairauden, työttömyyden, psykologisten ongelmien, turvallisuuden, päivähoidon, koulutuksen jne. varalle näennäisesti loputtomilla varoilla ja mahdollisuuksilla, mistään ei tarvitse huolehtia, valtio ja kunnat hoitavat kaiken. Juuri tämä luo sen huolettoman ja välinpitämättömän mielentilan, joka mahdollistaa maksimaalisen kulutuksen jäljelläolevilla varoilla, ts. mahdollistaa nykyisen liberaalin kulutusyhteiskunnan. Ihmiset eivät joudu juuri ollenkaan rationalisoimaan ja säätelemään kulutustaan, koska valtio ja kunnat tekevät sen suurelta osin heidän puolestaan, eikä heillä olisi siihen ymmärrystäkään. Ihmiset ovat riippuvaisia valtiosta ja kunnista, ja heidät on koulutettu siten että heillä ei ole tarvittavia ajatuksia, taitoja ja tietoja itsenäisempään elämään ja toimintaan. Heidän on pakko äänestää keskitettyä valtaa edustavia sosiaalipuolueita. Oikeastaan kaikki puolueet ovat sellaisia, erityisesti liberaali oikeisto ja liberaali vasemmisto, mutta myös perussuomalaiset lähes kokonaan. Ihmisten riippuvuus suurista sosialistisista ja kapitalistisista organisaatioista vapauttaa liberaalin eliitin (jotka siis johtavat em. organisaatioita) ajamaan utopistisia valtatavoitteitaan kansalaisten etujen, turvallisuuden ja tulevaisuuden kustannuksella; maahanmuutto; kansainväliset byrokratiat; rahantuhlausprojektit toimimattomaan kehitysapuun, ilmastokauppaan (päästöoikeudet), eliitin kulttuuriprojekteihin, jne; kotimaisten byrokratioiden tarpeeton kasvattaminen ohjaamalla kaikki todelliset ja kuvitellut ongelmat niiden ratkaistaviksi ja säädeltäviksi; metropolisuunnitelmat; jne. Keskiluokka rapautuu muiden kansanosien mukana.

Mitä tulee yksilönvapauksiin, paradoksaalisesti suurin vapaus on sellaisilla yksilöillä, jotka kuuluvat paikallisiin yhteisöihin. Juuri yksilöiden ja suurten organisaatioiden koon välimaastoon sijoittuvat yhteisöt ovat kansalaisten itsensä hallussa ja ohjattavissa, elämä niissä voidaan järjestää halutulla tavalla, ja (oikeanlaisessa yhteiskunnassa) vaihtoehtoisia erilaisia yhteisöjä on paljon, joista jokaiselle löytyy sopiva. Ihmiset ja ihmisten toiminta ovat väistämättä sosiaalisia ja vaativat sosiaalisuutta, joten ainoaksi kysymykseksi jää se minkälaisissa sosiaalisissa järjestelyissä ihmiset elävät. Individualismi ja kollektivismi kulkevat aina erottamattomasti käsi kädessä, ja niiden vastapoolina ovat yhteisöt. Esim. Yhdysvalloissa vapainta aikaa vietettiin sen alkuajoista 1800-luvun lopulle saakka, jolloin ihmiset kuuluivat lähes poikkeuksetta paikallisiin yhteisöihin. Sen jälkeen suuret organisaatiot ovat vallanneet koko ajan hitaasti alaa, viimeisimpänä suurena aluevaltauksena on Obamacare suunnitelmat (tässä vaiheessa on vielä epäselvää kuinka suurelta osin ne toteutuvat). Systeemi muuttuu jatkuvasti tukahduttavammaksi, demokratia on jo lähes merkityksetön näytelmä, ja rahojen ja resurssien kiihtyvä tuhlaus ulottuu nykyhetken lisäksi kauas tulevaisuuteen. Vapaudet korvautuvat illuusioilla vapaudesta (tittyteinment; rihkamakulutus; demokratia jossa saat vapaasti valita liberaalin puolueen; sananvapaus, jossa saat puhua "vapaasti" kunhan noudatat liberaalin eliitin määrittelemiä sääntöjä ja sananvapauden "käyttötaitoja"; haaveet, jotka näyttävät pitävän kaikkien [kulutus]mahdollisuudet avoinna, mutta sattuvat vain harvoille, esim. loton päävoitto; jne.)

Miltton: "Vasemmisto haluaa horjuttaa maahanmuutolla nykyjärjestelmää, ja toimia "maailman sosiaalitoimistona".

Korruptoitunut oikeisto taas haluaa halpaa työvoimaa ja lisää kuluttajia. Ulkoishaitat oikeisto siirtää mielellään etatisti-vasemmistolle."

Juuri noin. Sen sijaan että pyrittäisiin luomaan high tech yhteiskuntaa, kuten Japani, joka käyttää robotteja ja muuta korkeaa teknologiaa maahanmuuttajien sijasta, luodaan osaamattoman ja vähävaraisen työvoiman turvatonta/väkivaltaista low tech ei-kulutusyhteiskuntaa, jossa sosiaaliturva kattaa kaiken, mutta on huono ja usein kuluttajille vaarallinen (esim. "positiivinen" diskriminaatio, eri etnisten ryhmien erot keskimääräisessä älykkyydessä ja heikentyvät standardit sairaaloissa).

13 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Kiitos vastauksesta, Valkea!

Vasemmisto-oikeisto "homoavioliiton" näen ongelmalliseksi vähintään siinä kohtaa, kun:

a) Vasemmisto maksaa laskunsa rahaa painamalla, joka aiheuttaa inflaatiota

ja

b) Oikeisto sysää ulkoishaitat vasemmiston maksettavaksi, minkä vasemmisto maksaa rahaa painamalla.

Vaikka talousjärjestelmä tuottaakin nimellisesti kasvua, niin kaikki tuo kasvu kumotaan reaalisesti inflaatiolla.

Inflaatio taas aiheuttaa hintojen nousua, joka vaikuttaa ensin köyhiin ja sitten keskiluokkaan.

Sitten on nostettava sosiaalietuuksia, jotta ne pysyvät inflaation mukana. Tämä taas aiheuttaa lisää inflaatiota, koska veroja voidaan lisätä vain pisteeseen X asti.

Kaiken kaikkiaan nykyjärjestelmä, sanottakoon sitä vaikka sitten kulutusyhteiskunnaksi, niin se on geared towards its own destruction.

Siten on vain ajan kysymys, milloin nykyjärjestelmässä tulee ns. "perälauta vastaan".

Miltton Friidman kirjoitti...

On myös huomionarvoista, miten vasemmisto ja oikeisto komplimentoivat toisiaan.

Maahanmuutto-asian mainitsinkin tuossa.

Mutta esim. julkisen velan kasvu. Vasemmisto haluaa tarjota äänestäjilleen julkisia palveluja ja töitä, ja siten ottaa velkaa tätä varten.

Oikeisto on tyytyväinen, sillä julkinen velka lisää finanssisektorin taloudellista aktiviteettia, ja tekee julkisesta sektorista ison ja varman "lypsylehmän".

Uskonkin, että julkisessa velassa siirrytään pian vaiheeseen, jossa maksetaan vain korkoja. Varsinaista pääomaa ei lyhennetä, koska

a) siihen ei mahdollisesti ole enää resursseja, eikä veroja voida nostaa päättömästi

ja

b) pääoman lyhentäminen pankkisektorin näkökulmasta on kielteistä, koska sen pitäisi etsiä uusi "velkaorja" pääomalle.

Siten julkista sektoria pyöritetään pelkästään sen vuoksi, että se on kannattava tulonlähde yksityiselle finanssisektorille.

Miltton Friidman kirjoitti...

Myönnän myös, että olen saattanut olla (korruptoituneen) oikeiston kannalta ns. "hyödyllinen idiootti" samalla tavalla mitä vasemmistossa/sosialisteissa on "hyödyllisiä idiootteja".

Lenin ilmeisesti halveksui vasemmisto-intellektuelleja, ja sanoi että ne uskovat mihin tahansa.

Samalla tapaa liberaalit/libertaarit ovat oikeiston "hyödyllisiä idiootteja". Moni libertaari on mielestäni ns. intellektuaali-tyyppi, joka lukee Misestä, Hayekia jne.

Kuitenkin sitten ns. "poliittinen outlet" tällaisille intellektuaaleille on yleensä kokoomus ja kokoomusnuoret.

Kuitenkin nykykokoomus on todella kaukana ns. "old right", eli "vanhan oikeiston" arvoista ja politiikasta. Libertaarien blogeissa onkin väännetty alkuvuodesta 2012 kokoomuksen sosiaalidemokraattista tai jopa sosialistista nykylinjaa (vastaan).

Siten suurin osa "nykylibertaareista" (Taussi, Jansson, Rydman, Laakso, Lepomäki jne.) pelaa joko tiedostamattaan tai tiedostaen kokoomuksen ja sen ei-libertaarin sosialistisen politiikan piikkiin.

Ihmettelen suuresti tätä. Toisaalta vaihtoehtona on sitten toimia marginaalipuolueessa, kuten liberaaleissa tai Edistys-puolueessa.

SUMMA SUMMARUM

Politiikassa kaikki puolueet näyttävät kehittyvän ns. "etatistis-byrokraattisiksi" eli nykyjärjestelmää ylläpitäviksi ja palveleviksi.

On enää vaikea löytää puoluetta, joka haluaisi purkaa säätelyä tai byrokratiakoneistoa.

Käytännössä tällaiset puolueet ovat tällä hetkellä marginaalipuolueita, esim. Edistys-puolue.

Vaikka esim. PerSuissa on energiaa tällä hetkellä, niin loppujen lopuksi ainoa PerSuja kannatteleva voima on jonkinlainen vastustus-mentaliteetti ja maahanmuuttoasiat.

PerSut eivät eroa merkittävästi demareista, muuten kuin iältään ja "junttiudeltaan".

Miltton Friidman kirjoitti...

Kun valtio ja kunnat vakuuttavat kansalaiset vanhuuden, sairauden, työttömyyden, psykologisten ongelmien, turvallisuuden, päivähoidon, koulutuksen jne. varalle näennäisesti loputtomilla varoilla ja mahdollisuuksilla, mistään ei tarvitse huolehtia, valtio ja kunnat hoitavat kaiken. Juuri tämä luo sen huolettoman ja välinpitämättömän mielentilan, joka mahdollistaa maksimaalisen kulutuksen jäljelläolevilla varoilla, ts. mahdollistaa nykyisen liberaalin kulutusyhteiskunnan.

Mielestäni tämä on vaarallista pitkällä tähtäimellä kahdesta syystä:

a) Ns. vertaistason yhteisöllisyyttä ja yhteisöjä jää syntymättä, tai niitä ei synny niin paljon, kuin tilanteessa, jossa isoja organisaatioita ei olisi. Käytännössä on valittava aina yksilön ja suuren organisaation välillä.

b) Suuret organisaatiot häivyttävät tai jopa hävittävät yksilönvastuun. Kun maailma pyörii suurten organisaatioiden ympärillä kuin itsestään, rohkaisee se yksilöä ottamasta niin paljoa vastuuta itsestään ja elämästään kuin olisi mahdollista. Huonoimmassa tapauksessa yksilö siirtää vastuun elämästään kokonaan järjestelmälle, vaikkapa sosiaaliturvan tai pitkäkestoiseksi arvioidun julkisen työn kautta.

TIIVISTÄEN

Nykyinen suurten organisaatioiden hegemonia tukahduttaa sekä yhteisöllisyyttä että yksilönvastuuta.

Miltton Friidman kirjoitti...

@ Valkea

Arvostan näkökulmaasi perinteisen "vasemmisto-oikeisto" -asettelun sijaan.

Kyseinen asettelu on loppujen lopuksi melko yksinkertaistava ja vastakkainasetteleva.

Todellisuudessa vasemmisto ja oikeisto pelaavat enemmän "samassa joukkueessa" kuin äkkiseltään voisi luulla.

On myös hyvin havaittu se, että vasemmisto kanavoi tyytymättömyyttä oikeiston kannalta turvallisiin "outletteihin".

Esimerkiksi demarit pitävät huolen, että "solidaarisuusvero" ei tule koskemaan pääomatuloja, vaan pelkästään ansiotuloja.

Valkea kirjoitti...

Tässä vielä entisestä kultaisesta osavaltiosta, nykyisestä konkurssiosavaltiosta Kaliforniasta, josta valkoiset muuttavat massoittain pois. WSJ ja Kotkin eivät kerro koko totuutta, joten selventävä kirjoitus ensin:

http://www.amnation.com/vfr/archives/022238.html

http://online.wsj.com/article/SB10001424052702304444604577340531861056966.html?mod=WSJ_article_comments#articleTabs%3Darticle

Suomi seuraa ylimielisenä perässä, vaikka voimme jo tarkastella muualla Suomen politiikan tulevaisuuden seurauksia ja lopputuloksia.

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä artikkeli.

Tuossa nähdään mikä periaatteessa on vasemmistolaisen Kotkinin tavoite. Tavoite on hyvin simppelisti julkisen sektorin kasvattaminen, rent seeking.

Keinona siihen keinotekoisen maahanmuuton lisääminen, ja sen "managerointi" sitten julkisen sektorin kautta.

Kalifornian oikeistokaan ei pistä vastaan, koska maahanmuutto tietää enemmän asiakkaita yrityksille ja halvempaa työvoimaa. Julkinen sektori ja tavalliset kansalaiset kantavat kaikki ulkoishaitat.

Tietty pitkällä tähtäimellä tulos on sitten se mikä Kaliforniassa näkyy.


KUITENKIN

Kyseistä kehitystä vastustava(t) on mielestäni helppo leimata rasisteiksi, kuten Suomessakin tapahtuu.

Tässä näenkin ongelman esim. PerSujen kohdalla.

Mielestäni pitäisi vastustaa julkisen sektorin paisumista ja sen puuttumista esim. maahanmuuttoon.

PerSuthan eivät periaatteessa eroa niin paljoa demareista, eli he tukevat isoa julkista sektoria, mutta eivät maahanmuuttoa.

Valkea kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Valkea kirjoitti...

Perussuomalaisten politiikka on ristiriitaista maahanmuuttokriittisyyden ja suuren sosiaalivaltion kannattamisen kohdalla (sosiaalivaltio haluaa valtaansa laajentaakseen lisää maahanmuuttajia asiakkaiksi), vaikka vähemmistönä toisenlaisiakin mielipiteitä löytyy. Perussuomalaiset, kuten kaikki muutkin puolueet ovat kiinni äänestäjien riippuvuudessa sosiaalivaltiosta (valtio + kunnat). Vain minipuolueen osaan tyytyvä puolue voi nykyisessä tilanteessa kannattaa selkeästi muita vaihtoehtoja kuin sosiaalivaltiota. Perussuomalaisten suurimman osan kohdalla kyse on aidosta sosiaalivaltion kannattamisesta (he eivät edes tiedä, että sille on realistisia vaihtoehtoja), mutta osa tekee pakollisen kompromissin maahanmuuttokriittisyyden ja sosiaalivaltion välillä, jotta voisi vaikuttaa mm. maahanmuuttoon politiikassa. Nykyisessä tilanteessa hyviä vaihtoehtoja ei ole. Tilanteen muuttaminen täytyisi aloittaa koulutuksesta ja verotuksesta; ihmisille pitäisi antaa riittävät tiedot ja taidot valtiosta ja kunnista itsenäisiin riskien-, tarpeiden-, ja elämänhallintajärjestelyihin sekä henkilökohtaisella, että yhteisöllisellä tasolla. Niille jotka luopuvat valikoiduista valtion ja kuntien palvelujen käytöstä, annetaan sitä vastaava alennus verotuksessa. Mitä suuremmasta määrästä ja kalliimmista palveluista luopuu, sitä suuremman veroalennuksen saa. Valtio ja kunnat voisivat prosessin edetessä keskittyä lopulta lähinnä viimeisenä turvaverkkona vaikeimpiin ja kalleimpiin tapauksiin esim. sairaanhoidossa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Olet myös oivaltanut nämä asiat hyvin:

1
Julkinen sektori muuttuu organisaationa ja johtotavaltaan yhä enemmän yksityistä sektoria vastaavaksi.

Tästä esimerkkeinä esim. tulosyksikköajattelu, tuottavuusohjelmat, ja toimintojen yksityistämiset.

Käytännössä julkinen sektori muovautuu yhä enemmän yksityisen sektorin näköiseksi, koska loppujen lopulta yksityisen sektorin tuottavuus rahoittaa julkista sektoria.

Siten julkinenkaan sektori ei ole pitkään ns. turvatyöpaikka.

2
"Too big to fail"-yritykset käyttävät tietyn rajan saavutettuaan resursseja vain asemiensa pitämiseen, eli eräänlaiseen "status quoon".

Tämän ne tekevät usein liittoutumalla julkisen sektorin kanssa.

Miltton Friidman kirjoitti...

...demokratia jossa saat vapaasti valita liberaalin puolueen...

Tuo on myös hyvin sanottu. Libertaari-leirissä on ollut samanlaista ajattelua. Puolueiden aatteellinen sisältö on samankaltaistunut ja laimennut.

Valittavana on joukko höttöpuolueita ja "kiiltokuvapoliitikkoja".

Yksikään puolue ei vallassaan ollessaan pyri juuri muuttamaan järjestelmää, koska he ovat siitä riippuvaisia poliittisesti ja taloudellisesti.

Miltton Friidman kirjoitti...

Systeemi muuttuu jatkuvasti tukahduttavammaksi...

Totta myös tämäkin.

"Normikansalainen" joutuu elämään kahden ison organisaatiorykelmän ristipaineessa: yksityisten suuryritysten ja paisuneen julkisen sektorin.

Valkea kirjoitti...

Usein ajatellaan, että vain valtio ja kunnat säätelevät ihmisten elämää, ja että suuryritykset tekevät sitä vain niiden kautta, mutta suuryrityksillä on omat suorat keinonsakin käytössään rahan ja resurssien suuntaamisesta psykologiseen manipulointiin.

Kirjoitan seuraavaksi vallan psykologisista vaikutuksista, jotka osaltaan selittävät nykyistä tilannetta.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto