Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 12. huhtikuuta 2012

Strateginen ennakoija ja strateginen optimisti (edit)

Menestykselliseen toimintaan kykenevät ihmiset jakautuvat suurimmalta osin kahteen ryhmään, strategisiin ennakoijiin  ja strategisiin optimisteihin. Strategisia optimisteja on selvästi enemmän kuin strategisia pessimistejä. Kumpaakin strategioista voidaan pitää pelon, huolestumisen ja epävarmuuden hallintastrategioina.

Strategiset ennakkoijat, joita kutsutaan virheellisesti myös strategisiksi pessimisteiksi, aloittavat erityisesti vaikeampiin ja merkittävämpiin tehtäviin valmistautumisen tuntemalla motivoivaa pelkoa ja huolestumista, ja ajattelemalla ja kertaamalla mielessään kaikkea mikä voi mennä pieleen. Tämä laukaisee kuumeisen valmistautumisen, harjoittelun, kaikenlaisiin ongelmiin varautumisen ja varasuunnitelmien kehittämisen. Strategisten ennakoijien mielikuva itsestään on negatiivisempi ja realistisempi kuin strategisten optimistien, toisin sanoen strategisilla ennakoijilla on vähemmän positiivisia illuusioita itsestään, toiminnastaan ja ympäristöstään, heillä ei ole niitä ollenkaan tai heillä voi olla jopa todellisuutta negatiivisempi kuva niistä. Positiivisia illuusioita, jotka pitävät yllä (erityisesti strategisten optimistien) positiivista mielenlaatua, ovat esimerkiksi taipumus muistaa itsestään positiivisia asioita ja unohtaa negatiivisia; taipumus nähdä omaan toimintaan ja itseen liittyvät riskit ja ongelmat vähäisempinä kuin ne todellisuudessa ovat; taipumus nähdä oma tulevaisuus ja mahdollisuudet parempina kuin ne todellisuudessa ovat; stategiset optimistit lukevat onnistumisten johtuvan enemmän omista sisäisistä, pysyvistä ja laaja-alaisista kyvyistä, ja lukevat epäonnistumisten johtuvan enemmän ulkoisista, väliaikaisista / ohimenevistä, ja spesifisti vain epäonnistuneisiin tehtäviin liittyvistä asioista; yhteistyössä strategisilla optimisteilla on alttius nähdä omat panoksensa suurempina ja tärkeämpinä kuin ne todellisuudessa ovat; strategiset optimistit kokevat kontrolloivansa itseään, omaa toimintaansa, tehtäviään ja ympäristöään enemmän kuin he todellisuudessa kontrolloivat; jne. Strategisten ennakoijien harjoitellessa ja kerratessa mielessään kaikkia mahdollisia ongelmia ja riskejä, ja varautuessa niihin heidän pelkonsa, huolensa ja negatiiviset mielikuvansa vähenevät ja tulevat optimaalisiksi tehtävien suorittamisen kannalta tai voivat jopa poistua kokonaan. Erityisesti älykkyyttä ja julkista esiintymistä vaativissa tehtävissä vähäinen pelko-, stressi- ja jännitystila on optimaalinen, fyysisissä ja älyllisesti yksinkertaisissa tehtävissä suurempi, mutta silti hallittu henkinen hälytystila on hyödyksi. Strategiset ennakoijat kiinnittävät huomiotaan pienimpiinkin yksityiskohtiin ja heidän perspektiivinsä asioihin on laaja-alaisempi ja kauemmas tulevaisuuteen ulottuva kuin strategisilla optimisteilla. Strategiset ennakoijat tekevät tehtäviin valmistautuessaan suuremman työmäärän kuin strategiset optimistit; he kertaavat, harjoittelevat ja valmistelevat tehtävää ja kaikenlaisia mahdollisia tilanteita enemmän.

Strategiset optimistit valmistautuvat tärkeisiin tehtäviin usein tekemällä sketsin tai hahmotelman omaisesti tarvittavan määrän valmistavia tehtäviä, ja sen jälkeen improvisoivat tilanteiden mukaan tehtävää suoritettaessa. Ennen tehtävää strategiset optimistit säilyttävät positiivisen ja stressittömän tai vähästressisen mielenlaatunsa pyrkimällä suuntaamaan huomionsa muualle kuin odottavaan tehtävään, esim. lukemalla tehtävään mitenkään liittymättömiä matkaesitteitä tai heittelemällä tarratikkoja toimiston seinällä olevaan maalitauluun. Jos strateginen optimisti pakotetaan käyttämään muuta valmistautumisstrategiaa, esim. samaa strategiaa kuin strateginen ennakoija tai heitä valmistetaan tehtävään siihen liittyvällä positiviisella ajattelulla ja koulutuksella, he ärtyvät ja stressaantuvat, heidän pelkotasonsa lisääntyy ja heidän suorituksensa huonontuvat. Strategisille optimisteille on siis tärkeää olla ajattelematta tulevaa tehtävää ja ajatella jotain muuta; he eivät voi ajatella tulevaa tehtävää edes positiivisesti. Toisaalta jos strateginen ennakoija pakotetaan käyttämään muuta kuin omaa strategiaansa, esim. strategisen optimistin strategiaa tai positiivisen ajattelun valmistautumista, he eivät saa laskettua lähtökohtana olevaa stressitilaa optimaaliselle tasolle, eivät pysty poistamaan mielestään negatiivisia mielikuvia ja ennakointeja, eivätkä pysty harjoittelemaan ja valmistautumaan tehtävään ja tilanteisiin tarvitsemallaan riittävällä tavalla, jolloin heidän suorituksensa huononee.

 Tämän perusteella voidaan nähdä miksi strategiset optimistit ja strategiset ennakoijat pitävät toisiaan rasittavina ja voivat jopa halveksia tai vihata toisiaan. Strateginen ennakoija muistuttaa ääneen lausutuilla negatiivisilla mielikuvillaan; kuumeisella ja jatkuvalla asioihin valmistautumisella, kertaamisella ja harjoittelulla; ja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja yksityiskohtiin varautumisella strategista optimistia tulevasta tehtävästä, joka hänen täytyisi unohtaa ajattelemalla jotain muuta. Strateginen optimisti stressaantuu, hänen pelkotasonsa lisääntyy ja hänen suorituksensa heikkenee. Strateginen ennakoija näyttää strategisen optimistin mielestä rasittavalta turhien asioiden huolehtijalta; turhaa työtä tekevältä; ei-spontaanilta, ei-improvisoivalta ja liian aloitekyvyttömältä; liian stressaantuneelta; ja sosiaalisen ja yhteistyön ilmapiirin pilaavalta. Strategisen optimistin pyrkimys olla ajattelematta ja valmistelematta riittävästi tulevaa tehtävää on strategisen ennakoijan mukaan vaarallista välinpitämättömyyttä, huolimattomuutta, laiskuutta, yksinkertaisuutta, huonoa riskienhallintaa ja asioihin varautumista, ja yhteistyökyvyn puutetta. Tehdessään yhteistyötä strategisen optimistin kanssa strategisen ennakoijan mielestä strateginen optimisti ei tee omaa osaansa yhteistyöstä, jolloin strateginen ennakoija ei pysty varautumaan kaikkeen mihin pitäisi. Tämä estää strategista ennakoijaa vähentämästä stressiä ja negatiivisia mielikuvia, hänen valmistaumisensa menee pieleen ja hänen suorituksensa heikkenee. Vastakkaiset ja ristiriitaiset stressinvähennysmetodit ja -strategiat johtavat ristiriitoihin valmistautumisessa tehtäviin, tehtävien ja töiden suorittamisessa, yhteistyössä ja sosiaalisuudessa, maailmankuvissa ja poliittisissa näkemyksissä, riskienhallinnassa, odotuksissa, mahdollisuuksiin tarttumisessa, motivaatioissa, systemaattisuudessa ja persoonallisuuksissa.

Yhteiskunta toimii enemmän strategisten optimistien ehdoilla. Strategisia optimisteja on selvästi enemmän; heidän luonteenlaatunsa sopii (tällaisessa ihmisympäristössä) paremmin pitämään yllä vaadittavaa positiivista ja kevyttä sosiaalista ilmapiiriä ja sosiaalisia suhteita; heillä on usein enemmän karismaa ja johtamiskykyä; he ovat aloitteellisempia; ja he tarttuvat nopeasti ja tehokkaasti mahdollisuuksiin. Tällä on positiivisia vaikutuksia erityisesti paikallisesti ja lyhyellä tähtäimellä esimerkiksi yritysten toiminnassa ja yksittäisten tehtävien dynaamisessa ja nopeassa suorittamisessa. Yhteiskunta ja globaalit toimintaympäristöt ovat pääasiassa tällaisten paikallisten, nopeiden ja lyhyiden tähtäimien strategioiden kasauma. Strategisten ennakoijien pitkäaikaiset, yksityiskohtaiset ja laaja-alaiset ongelmien ratkaisu- ja ennakointistrategiat, ja riskienhallinta ovat aliedustettuina suhteessa niiden tärkeyteen ja myös suhteessa strategisten ennakoijien vähäisempään määrään. Tätä ei tule sekoittaa byrokratioiden pitkäaikaisiin ja laaja-alaisiin suunnitelmiin, joissa toiminta- ja ihmisympäristöä pyritään yksinkertaistamaan (mm. radikaali individualisointi, globalisointi ja liberalisointi) ja tekemään se kaavamaiseksi, jotta se vastaisi byrokratioiden väistämätöntä kyvyttömyyttä ja älyllisen prosessointikyvyn puutetta. Strategisten ennakoijien ja ennakoinnin aliedustus päätöksenteossa ja yhteiskunnan toimintamenetelmissä johtaa muiden ongelmien ohella siihen, että ongelmat ja rapautuminen yhteiskunnassa kertyvät ajan funktiona, niitä ei pystytä estämään ja mitään kestäviä ja monipuolisia paikallisia ja laaja-alaisia systeemejä ei pystytä rakentamaan. Toisin sanoen kaikki mitä strategiset optimistit rakentavat, johtavat ja jonka puolesta he tekevät työtä, tulee aikanaan tuhoutumaan. Psykologiselle profiililleen uskollisina strategiset optimistit tekevät viimeiseen saakka kaikkensa ollakseen näkemättä ongelmia ja teeskennelläkseen, että niitä ei ole olemassa. Poliittinen korrektius, globaali byrokratisointi, kantaväestöjen laaja-alainen disposessio ja maahanmuuttopolitiikka ovat selvimpiä esimerkkejä näistä prosesseista. Kun tätä teeskentelyä ei enää kyetä jatkamaan ongelmien muuttuessa musertaviksi, strategiset optimistit vaipuvat kyvyttömään fatalismiin ja periksi antamiseen.

Tämä ei tarkoita sitä, että strateginen optimismi olisi viallinen strategia. Se vain on päässyt liian yksipuolisesti muokkaamaan yhteiskuntien ja ihmisten toimintaa. Jos strateginen ennakointi olisi samanlaisessa yksipuolisessa valta-asemassa, siitä aiheutuisi omat vakavat ongelmansa. Tulevaisuuden voittajia ovat ne strategiset optimistit ja strategiset ennakoijat, jotka pystyvät myöntämään toisilleen omat puutteensa, ja että heidän kykynsä täydentävät vastavuoroisesti juuri nämä puutteet. Strategiset optimistit ja ennakoijat tarvitsevat toisiaan. Kun heidän psykologisesti ristiriitaiset strategiansa sopeutetaan toimimaan tasapainoisesti ja saumattomasti yhdessä, luodaan kestävän ja menestyksellisen yhteistyön ja yhteisöjen yksi tärkeimmistä perustoista.


5 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Strategisten ennakoijien pitkäaikaiset, yksityiskohtaiset ja laaja-alaiset ongelmien ratkaisu- ja ennakointistrategiat, ja riskienhallinta ovat aliedustettuina suhteessa niiden tärkeyteen ja myös suhteessa strategisten ennakoijien vähäisempään määrään.

Senpä takia yhteiskunta yleensä käykin "pohjalla" aina yhden tai kahden sukupolven välein, 25-50 vuoden välein.

Tuo "pohjalla käynti" voi tarkoittaa talouskriisiä tai sotaa.

Voit vain ajatella miltä PIIGS-maat näyttävät vuosina 2020-2035.

Valkea kirjoitti...

Edit on pieniä lisäyksiä tekstiin.

Miltton Friidman kirjoitti...

@ Valkea

Luin tekstisi "Sosialismin ja kapitalismin homoavioliitto" ja alan olla jotakuinkin samaa mieltä siitä, että vasemmisto komplementoi osittain oikeistoa ja päinvastoin. Varsin selvästi tuon kaltainen kehityskulku on näkyvissä.

Lopputulos tästä on suuret autoritääriset organisaatiot - niin valtion kuin "markkinoiden" puolella(kin).

Nämä suuret organisaatiot taas rajoittavat yksilön valtaa perustavanlaatuisesti.

Olen kirjoittanut tuon homoavioliitto-tekstin tapaisen tekstin itse tässä:

Keskiluokka yksityisen ja julkisen sektorin saksenterien välissä

Lyhyesti tiivistäen voin sanoa, että nykyisenkaltainen kehitys ei todellakaan näytä hyvältä.

Vasemmiston ja oikeiston ristipaineessa kummankaan aatesuunnan parhaat puolet eivät realisoidu, muta kummankin huonot puolet tulevat esille.

Jokatapauksessa suunta on selvä:

Vapaudella, yksilöllä ja yksilönvapaudella on yhä vähemmän sijaa nykykehityksessä ja nykyjärjestelmässä.

Miltton Friidman kirjoitti...

Esimerkiksi maahanmuutossa kieroutunutta kapitalismia (crony capitalism) edustava oikeisto komplementoi vasemmistoa.

Vasemmisto haluaa horjuttaa maahanmuutolla nykyjärjestelmää, ja toimia "maailman sosiaalitoimistona".

Korruptoitunut oikeisto taas haluaa halpaa työvoimaa ja lisää kuluttajia. Ulkoishaitat oikeisto siirtää mielellään etatisti-vasemmistolle.

YLEISLINJA

Korruptoitunut oikeisto ja etatistinen vasemmisto näyttävät lyövän kättä usealla eri sektorilla.

Pitkään jatkuessaan tämä ei näytä hyvältä.

Valkea kirjoitti...

Miltton, vastasin kommentteihisi seuraavassa kirjoituksessa:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/04/kulutusyhteiskunta-nyt.html

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto