Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 17. toukokuuta 2012

Ajatuksia yhteiskunnasta

Liberaali yhteiskunta perustuu ihmisten mielen manipuloinnille psykologian, sosiologian, tiedotusopin, politiikan, massatiedotuksen, valtiokoulutuksen ja kaikenlaisten haastattelu- ja seurantatutkimusten keinoin. Useimmiten niitä käytetään vaihtelevina kombinaatioina. Manipuloinnin on tarkoitus antaa sen käyttäjälle valta siihen mitä ihmiset tekevät, tuntevat ja ajattelevat. Manipuloinnista joutuu kuitenkin maksamaan hinnan. Manipuloijalla voi olla vain rajoitetusti omaa tahtoa, omia tavoitteita ja päämääriä, omia motiiveja, tunnesidoksia, pysyviä asenteita, kestäviä psykologisia skeemoja, moraalisia periaatteita ja omaa ajattelua. Jotta manipulointi olisi tehokasta, manipuloija joutuu jatkuvasti mukautumaan tutkimusten osoittamiin ihmisten keskimääräisiin kollektiivisiin mielen virtauksiin tai ottamaan niitä muulla tavalla huomioon, ja rakentamaan ajattelunsa ja toimintansa niiden pohjalta. Ideaali manipuloija on psykologisesti lähes blank slate (tyhjä taulu) ihminen, jolla ei ole juuri mitään muuta omaa ajattelua kuin vallanhalu, ja joka on valmis mukautumaan millä tavalla tahansa mihin tahansa tilanteisiin. Tyhjän taulun täytyy olla jatkuvasti vaihteleva ja uudelleenkirjoitettavissa.

Mistä tulemmekin siihen, että valtiomiehiä ei enää ole. Tarkoitan tässä valtiomiehillä sellaisia poliitikkoja ja vaikuttajia, joiden visiot, päämäärät, motiivit, moraali ja ajattelu ovat kestäviä, ja pitkän monipuolisen havainnoinnin, oppimisen, valikoinnin ja pohdinnan tulosta. Yhdysvaltojen perustaja-isät ovat hyvä esimerkki valtiomiehistä. He olisivat voineet noudattaa omia impulssejaan ja vaikutusvaltaisten eturyhmien intressejä, ja luoda keskitetyn valtion ja systeemin itselleen valtansa ja omaisuutensa maksimoimiseksi, mutta heidän kristitty moraalinsa, pyrkimys hyvään ja pitkän ajan kuluessa kertynyt tietous ja ymmärrys ohjasivat heidät luomaan parhaansa mukaan hajautetun systeemin, jossa valta on monin tavoin tasapainotettu, vastavuoroisesti valvottu, oikeudenmukaisesti jaettu, monia osapuolia sitovin prosessein yhteenliitetty ja jossa valtion tehtävät on tarkoin rajattu ja luetteloitu. Lisäksi Yhdysvaltain perustuslaki suunniteltiin toimimaan kestävänä ohjekirjana tuleville sukupolville. Usan kahden puolueen liberaalit ovat kuitenkin 1900-luvun alkupuolelta saakka kumonneet Yhdysvaltain perustuslakia, ja se onkin nyt suurelta osin menettänyt merkityksensä.

Nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa poliitikot ovat lähellä tyhjää taulua. Heillä täytyy kuitenkin olla jokin yksinkertainen kestävä kompassi, jotta heidän vallantavoittelullaan säilyy suunta, ja jotta he voivat liikuttaa massoja aina samaan itselleen edulliseen suuntaan. Melkein kaikille poliitikoille yhteinen liberaali ideologia toimii tällaisena kompassina. Kaikki muu onkin sitten uhrattavaa, manipuloitavaa ja vaihdettavaa kertakäyttötavaraa. Esimerkiksi sosiaalidemokraatit ovat heittäneet oletetun kannattajakuntansa työväestön susien syötäväksi pankki- ja konkurssimaiden tukimiljardeilla; maahanmuutolla; perheitä, sosiaalisia rakenteita ja oma-toimisuutta hajottavalla ja toimettomuutta suosivalla sosiaalivaltiolla; sananvapauden tukahduttamisella; Eu-politiikalla, sateenkaarivaltakoalitiolla, konsensuspolitiikalla jne. Vanhasta työväestön etujen ajamisesta on jäljellä vain kuori, tuttuja ääniä, kuvia ja sanoja menneisyydestä, jotka naamioivat sisäisen liberalismin. Tämä koskee tietysti yhtä lailla vasemmistolaisia ja oikeistolaisia puolueita ja poliitikkoja. Menestyvät poliitikot vasemmalta ja oikealta ovat muiden kirjoittamien puheiden hyviä teleprompterilukijoita, jotka kuuntelevat neuvonantajiaan, jotta he tietäisivät mitä sanoa, miten sanoa, millä sanoilla sanoa, miten esiintyä, mitä teemoja käyttää, keille kohdistaa sanomansa, keitä tavata, miten mainostaa, mitä rekvisiittaa ja symboleja käyttää, miten pukeutua, ketä ottaa tukijoikseen julkisuudessa, miten järjestää suhteensa mediaan, miten ja missä ohjelmissa esiintyä mediassa, jne. Liberaaleissa vasemmistolaisissa ja oikeistolaisissa puolueissa ja poliitikoissa on jonkin verran eroja, mutta yhtäläisyydet hukuttavat erot alleen. Liberaalit poliitikot ovat paradoksaalisesti samanaikaisesti mitättömyyksiä ja vaarallisia, pyöriviä tuuliviirejä mutta aina samaan haitalliseen suuntaan purjehtivia.

Liberaalit poliitikot eivät pysty luomaan mitään Yhdysvaltain perustuslain veroista, eivätkä he pysty olemaan valtiomiehiä. He eivät pysty vastustamaan niitä negatiivisia kehityssuuntia, jotka ovat kaikkien nähtävissä. He uivat aina samaan suuntaan kuin valtavirta.

***

On monia asioita, joissa sekulaari liberaali materialismi ja kristitty konservatiivisuus eroavat vaikutuksiltaan toisistaan. Eräs niistä on suhde tavoitteisiin ja päämääriin. Liberaali materialismi näkee kaiken relatiivisena ja jatkuvina prosesseina.

Sanotaan, että liberaalilla on jokin tavoite/päämäärä, vaikkapa auton rakentaminen. Hän rakentaa autoa ja saa sen lopulta valmiiksi. Hän kysyy itseltään: "Nyt kun sain auton valmiiksi, mitä minä sillä teen?" Liberaali ottaa auton pääasiassa tavaroiden kuljetuskäyttöön. Alkuperäisestä päämäärästä tuli väline ja hyödyke uusien päämäärien saavuttamiseksi, tavaroiden siirtämiseksi haluttuihin kohteisiin. Voimme kuvitella tämän prosessin jatkuvan siten, että lopulta auto on niin kulunut, että liberaali myy sen romuraudaksi sulattamolle, jossa siitä tehdään rauta- ja muita metallipalkkeja myyntiin. Prosessin kuluessa päämääristä tuli aina uudelleen välineitä uusien päämäärien saavuttamiseksi (esim. ihmisten ja tavaroiden kuljettaminen erilaisten päämäärien saavuttamiseksi) tai vaihtoehtoisesti rajoittuessamme autoon, alkuperäinen päämäärä kulutettiin loppuun kuljetusvälineenä ja sen jälkeen päämääräksi tuli saada siitä viimeinen hyöty romurautana = väline rahan saamiseksi. Auton tai muiden elottomien objektien kohdalla tämä on usein normaali prosessi.

Ne, joilla on liberaali filosofia tai maailmankatsomus, soveltavat samaa periaatetta myös ihmisiin, ihmisryhmiin, kristinuskoon, pitkällä aikavälillä hyväksi havaittuihin ideologis-taloudellisiin periaatteisiin, historiallis-kulttuurillisesti arvokkaisiin kohteisiin, traditioihin ja muihin asioihin, joilla on kestävää arvoa.

Esim. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella liberaalien ideologian ja toiminnan perustana olivat omat kansat, kansakunnat ja etniset ryhmät, joille liberaalit muiden mukana rakensivat sosiaalista elämää, kulttuuria ja taloutta. Kansat olivat siis toiminnan päämääriä. Nyt samat kansat ja etniset ryhmät ovat muuttuneet liberaalin eliitin hyväksikäytettäviksi välineiksi kansainvälisen vallan laajentamistavoitteissa.

On tuhansia vuosia vanhaa viisautta, että yksityishenkilöiden ja kansakuntien kannattaa minimoida velanotto, ja tämä oli usein liberaalien käytössä aina 1900-luvun alkuun saakka. Nyt liberaalin eliitin johtamat maat ovat ottaneet niin paljon velkoja, että ne eivät todennäköisesti koskaan pysty maksamaan niitä takaisin.

Kauneus, totuus ja hyveet ovat tärkeitä kestävän kulttuurin ja sosiaalisen elämän perusteita, jotka on tunnettu antiikin ajoista saakka, ja liberaalit noudattivat niitä vaihtelevasti 1900-luvun alkupuolelle saakka.  Nykyisin liberaali eliitti on kääntänyt ne ylösalaisin. Moderni taide, design ja arkkitehtuuri tuottavat rumuutta, mitäänsanomattomuutta ja kylmyyttä. Poliittinen korrektius, etnopositiivinen paradigma, manipulointi ja lyhyen tähtäimen käytännöllisyys ovat kumonneet totuuden. Hedonismi, atomisoitu itsekkyys, periaatteettomuus, relativismi, häikäilemättömyys, vetelyys ja feminisoidut tai androgynisoidut miehet ovat tuhonneet hyveet.

Jne.

Voimme todeta seuraavaa:

a) Liberaalit ovat epäluotettavia. Tämän päivän liberaalien ystävät, etuoikeutetut ja päämäärät ovat huomisen hyväksikäytettäviä tai poisheitettäviä välineitä.  Se joka rakentaa liberaalien varaan, rakentaa hiekalle.

b) Liberaalien muutos tapahtuu käytännössä hitaasti, kuluttamalla ja vaiheittain ("reformeilla", "parannuksilla" tai muilla eufemismeilla nimettyinä). Kun prosessi on edennyt tarpeeksi pitkälle, tapahtuu usein nopeampi viimeistelevä muutos.

 c) Liberaaleilta puuttuu periaatteellinen, filosofinen ja käytännöllinen kestävyys, jota tarvitaan yhteiskuntien ja kansojen etujen luotettavassa ja pitkäaikaisessa rakentamisessa.

d) Relativismi suosii itsekkyyttä muiden kustannuksella, koska relativistisena nähdyssä maailmassa vaistomaiset ja primitiiviset sisäiset impulssit ovat ainoita luotettavia ja pysyviä ohjauksen välineitä.

Vaihtoehto relativismille on orientaatio Jumalaa kohti. Jumalaa ei pysty tutkimaan (joka on manipuloinnin edellytys), manipuloimaan tai ohjailemaan. Jumala on meidän kannaltamme ajallisesti ja strukturaalisesti muuttumaton kiintopiste. Ne jotka orientoivat itsensä Jumalaa kohti, tekevät halutessaan muistakin toimistaan ja kehityksen suunnastaan kestäviä, pysyviä ja luotettavia. Juutalaisten sosiaaliset rakenteet ovat yli viisituhatta vuotta vanhoja, paljon vanhempia kuin mikään muu sosiaalinen rakenne. Juutalaisten yhteisöt ovat todennäköisesti ikuisia. Kaldealaiskristittyjen yhteisöt ovat n. 2000 vuotta vanhoja, ja ne ovat todennäköisesti ikuisia. Hutteriittikristittyjen yhteisöt ovat n. 300 vuotta vanhoja ja kaikki viittaa siihen, että heidänkin yhteisönsä ovat ikuisia. Yhteiskuntien ja valtioiden elinikä on keskimäärin vähän yli kaksisataa vuotta, ja siitäkin suuri osa on usein kaaosta, sotaa ja hidasta rappeutumista. Ylivoimaisesti pitkäikäisin yhteiskunta on ollut syvästi kristitty itä-Rooman imperiumi, n. 1500 vuotta. Valtiot ja yhteiskunnat eivät koskaan ole ikuisia. Haluaisitko, että jokin hyvänä pitämäsi asia olisi luotettava, puhdas, turmeltumaton ja ikuinen, esim. libertarismi? Sinun kannattaisi olla kristitty libertaristi, jolla on ympärillään samoin ajattelevien seurakuntayhteisöverkosto. Niin kauan kuin pidätte Jumalan kaukana libertarismin ja kaiken muun yläpuolella, ja harjoitatte sopivaa sisäryhmä-ulkoryhmä ekskluusiota, systeemi toimii.

13 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Ps. Tuli mieleeni, kun mainitsin libertarismin. Libertaristisen systeemin perustaminen vaatii periaatteita, epäitsekkyyttä ja moraalia, koska vallankäyttäjä luo tai joutuu luomaan systeemin, jossa hän minimoi oman valtansa. Selvästi suurin osa vallankäyttäjistä pyrkii maksimoimaan valtansa. Tämä on yksi niistä syistä, jonka takia libertaristista systeemiä on niin vaikea luoda, ja jonka takia libertarististen ideoiden on vaikea saada nykyisessä liberaalissa sosiaalisessa ja poliittisessa ympäristössä riittävästi tuulta alleen. Siihen tarvittaisiin kristityllä moraalilla varustettuja valtiomies-tasoisia vallankäyttäjiä.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin Tupliksen kirjoitusta Syvemmältä blogissa:

http://tupla-j.blogspot.com/2012/05/sosiaalidemokratiaa-vastaan.html

Tuplis: "Koska monet konservatiiveina itseään pitävät tahot kannattavat sosiaalidemokratiaa sellaisena kuin se esimerkiksi 40 vuotta sitten vielä tunnettiin, haluan tehdä tiettyä pesäeroa heihin ja kertoa, mitkä syyt saavat minut hylkäämään sen rappeuttavana systeeminä."

- No en tiedä kuka on kannattanut, mutta ainakaan tätä viimeisintä kirjoitustani ei pidä tulkita kannatuksena vanhalle sosiaalidemokratialle:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/05/ajatuksia-yhteiskunnasta.html

Sosiaalidemokratian muutos ja nykyinen tila on siinä esimerkkinä sosiaalidemokratian huonontumisesta, ei alkuperäisen sosiaalidemokratian hyvyydestä (He ovat nykyisin vielä vähemmän työväestön puolella kuin 40 vuotta sitten).

Miltton Friidman kirjoitti...

Tämä on yksi niistä syistä, jonka takia libertaristista systeemiä on niin vaikea luoda, ja jonka takia libertarististen ideoiden on vaikea saada nykyisessä liberaalissa sosiaalisessa ja poliittisessa ympäristössä riittävästi tuulta alleen. Siihen tarvittaisiin kristityllä moraalilla varustettuja valtiomies-tasoisia vallankäyttäjiä.

On totta. Vaatii erittäin korkeaa moraalia ja epäitsekkyyttä, jos pyrkii minimoimaan omaa valtaansa.

Tiedemies kirjoitti...

Hyviä näkökohtia.

Ensin vähän kritiikkiä, minua hieman edelleen häiritsee kielenkäytössäsi esiintyvä intentionaalisen toiminnan ja pahantahtoisuuden (yli)korostuminen, mutta yritän nähdä sen ohi enkä jäädä liiaksi jumiin siihen. Sen päälle, mielestäni yliarvioit implisiittisesti näiden kontrollipyrkimysten onnistumismahdollisuuksia tai ainakin niiden voimaa ohjata ihmisiä.

Ymmärrän sanan "liberaali" merkityksen toisin kuin sinä, merkityksessä "liberaali demokratia", joka oli esimerkiksi arvostamasi USA:n perustuslain ideana; sinä käytät sitä enemmän angloamerikkalaisessa merkityksessä. Fair enough, käytänhän minäkin sanaa "konservatiivi" pikemminkin angloamerikkalaisen militaristisen kontrollivaltion kannattajista kuin Burkelaisesta maltillisuudesta, joten en voi tästä sinua soimata.

Olet mielestäni oikeassa siinä, että nykyinen poliittinen prosessi suosii ns broilereita, joilla ei ole oikeastaan minkäänlaista substanssia. Kuten toteat, valtiomiesmäisyys ei ole kovassa arvossa. Voimme olla montaa mieltä esimerkiksi viime vaalien presidenttiehdokkaiden substanssin mielekkyydestä, mutta ilmeistä on, että substanssin määrä oli voittajalla selvästi vähäisempi kuin esimerkiksi toiseksi jääneellä.

En kuitenkaan ihan ymmärrä relatiivisen ja absoluuttisen erottelua, jonka teet. Olen liberaali ja relativisti tässä mielessä siinä suhteessa, että kollektiivisen toiminnan kuten nyt vaikka politiikan, pitääkin olla pitkälti relatiivista ja välineellistä, koska sen tulisi olla ennenkaikkea koordinaatio-ongelmien ratkaisemista.

Mielestäni yliarvioit myös jatkuvuutta, esittämällä liberaalina prosessina 1800-luvun nationalismin ja sen murentumisen 1900-luvun lopulla jatkumona. Tässä on jonkinlaista hegeliläistä, jopa vähän marxilaista maailmanhenki-ajattelua. En väheksy tai pilkkaa, mutta ajatusmalli on vain itselleni vieras.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies,

sinä aliarvioit nykyisin käytössä olevia manipulointikeinoja, koska toisaalta monet niistä ovat sinulle näkymättömiä, etkä pysty huomaamaan niiden vaikutusta itsessäsi, ja toisaalta ne ovat niin sulautuneet kaikkialle nykyisessä todellisuudessamme, että ne ovat osa "normaalia" todellisuuttamme, ympäristöämme ja taustaamme.

Kaksi pientä esimerkkiä. Jos esittelen jonkin henkilön seuraavilla tavoilla: 1) Ahkera, osaava, sosiaalinen, kokenut, impulsiivinen, pisteliäs ja hiukan huolimaton. 2) Hiukan huolimaton, pisteliäs, impulsiivinen, kokenut, sosiaalinen, osaava ja ahkera; kummassakin on samat ominaisuudet käänteisessä järjestyksessä, mutta kohdasta 1) ihmiset saavat paremman kuvan esitellystä henkilöstä, koska ihmiset muodostavat ensimmäisten sanojen perusteella automaattisen ja alitajuntaisen/ tiedostamattoman psykologisen kaavion (schema), jonka kautta he tulkitsevat jälkeenpäin tulevia sanoja/ informaatiota (primacy effect).

TV-mainoksien tai muiden visuaalisten mainosten alkuun voidaan liittää yhden kuvan verran yksinkertaista informaatiota, jota katsoja ei ehdi tajuta tietoisesti, mutta rekisteröi ja prosessoi sen automaattisesti ja alitajuntaisesti (tai riippuen siitä kuinka monta millisekuntia kuvaa näytetään, tajuaa kuvan tietoisesti vain vaillinaisesti, esim. kuvassa olevaa henkilöä ei pystytä tietoisesti tunnistamaan, nähdään vain jokin varjo, non-deskriptiivinen objekti tai hahmon piirteet. Lisäksi liian pitkään näkyvää kuvaa voidaan peittää pois tietoisuudesta välittömästi perään tulevalla muulla informaatiolla [masking]) , Kuvan (sana, kuva, symboli tms.) emotionaalinen sisältö värittää jälkeenpäin tulevaa informaatiota emotionaalisesti samaan suuntaan, ja katsoja ei huomaa tätä efektiä, eikä pysty vaikuttamaan siihen. Esim. rotta sanan väläyttäminen värittää jälkeenpäin tulevaa informaatiota negatiiviseen, inhottavaan ja epämiellyttävään suuntaan, ja vauva sanan väläyttäminen värittää jälkeenpäin tulevaa informaatiota positiiviseen, hellään, miellyttävään, hyväksyvään, auttavaan ja altruistiseen suuntaan. Väläytetyllä sanalla voi olla erilaista emotionaalista merkitystä eri ihmisille, esim. liberaali ja konservatiivi sanat herättävät erilaista tunnevärittyneisyyttä eri ihmisissä.

Esim. tästä kirjasta saat tarvittaessa lisätietoa psykologisista vaikutuskeinoista:

http://www.amazon.com/The-Persuasion-Handbook-Developments-Practice/dp/0761920064

Valkea kirjoitti...

Yhdysvaltain perustaja-isät kategorisoidaan usein pintapuolisten seikkojen perusteella liberaaleiksi, mutta on hyvä huomata, että he toimivat liberaalin vallankumouksen murroskohdassa, siirtymävaiheessa. Heidän osittainen liberaali retoriikkansa oli keino vapautua keskitetystä kuningasvallasta hajautetumman vallan suuntaan, mutta liberaalilla retoriikalla ei ollut heille syvempää merkitystä, ja ehkä heidän suurimpana puutteenaan he eivät pystyneet ennustamaan kaikkia liberaalin ajattelun implikaatioita ja sen käynnistämiä prosesseja tulevaisuudessa (on vaikea ennustaa 150-200 vuoden päästä tapahtuvia asioita, erityisesti kun ne liittyvät uuteen ja seurauksiltaan tuntemattomaan filosofiaan). Todellisuudessa ja käytännössä perustaja-isien lähtö- ja perusolettamukset, filosofia, politiikka ja kulttuuri olivat konservatiivisia.

Poliitikkojen substanssia arvioidessa pitää ottaa huomioon substanssin määrä ja *laatu*.

Relatiivinen ja välineellinen koordinoija jättää paljon tärkeää informaatiota käsittelemättä, esim: Mitä koordinoidaan yhteen? Pitäisikö niitä koordinoida yhteen vai ei? Koordinointi käsittelee yksittäisiä transaktioita tai niiden aggregaatteja, jolloin se käsittelee asioiden rajattua ja teknistä puolta. Siten se ei pysty käsittelemään laajempia ihmisiin, ihmisryhmiin, ja niiden elämään ja tulevaisuuteen kietoutuneita asioita, eikä pysty pyrkimään hyvään (hyvä ymmärrettynä tässä filosofisena ja käytännöllisenä hyvänä, joka vaatii ei-relativistisia päätöksiä joidenkin asioiden puolesta ja joitakin vastaan). Jne.

Yleinen historiallis-filosofinen konsensus on se, että olemme eläneet Ranskan vallankumouksesta lähtien liberaalia aikakautta, ja sen jälkeen kaikki poliittiset tapahtumat ovat muokkautuneet liberalismin vaikutuksesta. Esim kansan, kansallisuuden ja etnisen ryhmän -aatteet ovat ikivanhoja, mutta nationalismi, jossa ne sidotaan kokonaan keskitettyyn sosiaalivaltioon, ja jossa sosiaalivaltio ohjaa kaikkea, on liberaali aate/ liberalismin synnyttämä aate.

Valkea kirjoitti...

Mainittakoon tässä, että tein edeltävän kommentin pohjalta laajennetun kirjoituksen "Neljä psykologista manipulointikeinoa (edit)":

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/05/kaksi-manipulointikeinoa.html

Butterbean kirjoitti...

''On monia asioita, joissa sekulaari liberaali materialismi ja kristitty konservatiivisuus eroavat vaikutuksiltaan toisistaan. Eräs niistä on suhde tavoitteisiin ja päämääriin. Liberaali materialismi näkee kaiken relatiivisena ja jatkuvina prosesseina.''

Eivätkö juuri kristityt vie tämän välinearvoajattelun huippuunsa? Koko elämä maapallolla on vain väline, jolla pyritään saavuttamaan taivaspaikan päämäärä? Ateisti puolestaan voi elää täysin nykyhetkessä vailla minkäänlaista välinearvoa.

En oikein ymmärtänyt miten tuo koko autojuttu liittyi liberalismiin, ennenkuin luin tämän selvennyksen kommenteissa:

''Yleinen historiallis-filosofinen konsensus on se, että olemme eläneet Ranskan vallankumouksesta lähtien liberaalia aikakautta, ja sen jälkeen kaikki poliittiset tapahtumat ovat muokkautuneet liberalismin vaikutuksesta. ''

Tässähän annat itsellesi oikeutuksen kritisoida liberalismia minkä tahansa nyky-yhteiskunnan negatiivisen piirteen perusteella. Miksi se, että asiat nähdään nyky-yhteiskunnassa usein välinearvoina itseisarvojen sijaan, olisi nimenomaan liberalismin ongelma? Esimerkiksi suomenkielisen wikipedian liberalismi artikkelissa mainitaan Kantin ajatus, että ihmiset ovat itseisarvo sinällään, eikä heitä saa käyttää keinoina johonkin päämäärään. Käsittääkseni ainakin virallisesti liberalismin keskeinen ajatus on juuri yksilönvapaus. Sinä kuitenkin väität, että juuri liberaalit pitävät muita ihmisiä vain välinearvoina omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Koko ''liberaalin'' käsite jäikin siis minulle hieman epäselväksi, mutta tunnut käyttävän sanaa juuri sen angloamerikkalaisessa merkityksessä, kuten Tiedemies totesi. ''Liberaaleista eliiteistähän'' on tullut USA:laisessa diskurssissa konservatiivien ykkösvihollisia. Perinteiset arvot koetaan uhatuiksi ja syystäkin. Syyllisiä yhteiskunnan rappioon aletaan tietysti heti etsiä. Ja aivan kuten natsit aikoinaan löysivät juutalaiset syntipukeiksi, modernit konservatiivit löytävät liberaalit eliitit.

Butterbean kirjoitti...

''Poliittinen korrektius, etnopositiivinen paradigma, manipulointi ja lyhyen tähtäimen käytännöllisyys ovat kumonneet totuuden. Hedonismi, atomisoitu itsekkyys, periaatteettomuus, relativismi, häikäilemättömyys, vetelyys ja feminisoidut tai androgynisoidut miehet ovat tuhonneet hyveet.''

Tämä on varsin hyvä analyysi tilanteesta, jossa olemme. Ymmärrän tässä mielessä kritiikkisi ''liberaaleja'' kohtaan. Syypää tähän vallitsevaan ideologiaan (jonka edustajia kyllä liberaaleiksi kutsutaan), ei ole kuitenkaan mikään kansaa tietoisesti manipuloiva liberaali eliitti tai liberalismin perinne (liberaali filosofia ja niin edelleen). Kyllä, perinteiset arvot ovat uhattuina, mutta syypäätä itsekkyyteen, hedonismiin, periaatteettomuuteen, tai häikäilemättömyyteen ei löydy ''kulttuurimarxisteista'', tai liberaaleista eliiteistä, vaan kapitalistisen järjestelmän logiikasta. Jos olemme eläneet Ranskan vallankumouksen jälkeen liberaalia aikakautta, niin olemme eläneet teollisen vallankumouksen jälkeen kapitalismin aikakautta.
Tämä tapa, jolla tuotanto on järjestetty, on nähdäkseni huomattavasti keskeisempi ajattelun ja yhteiskunnan muokkaaja kuin liberalismi.
Kirjoitin hieman tätä aihetta sivuavasti blogiini muutama päivä sitten http://mielenpuolikkaat.blogspot.com/2012/05/ideologiasta.html

''Vaihtoehto relativismille on orientaatio Jumalaa kohti. Jumalaa ei pysty tutkimaan (joka on manipuloinnin edellytys), manipuloimaan tai ohjailemaan. ''

Väitätkö tosissasi, että ''orientaatiossa Jumalaa kohti'' ei olisi manipulaation edellytyksiä? Ihmisiähän on manipuloitu ja kontrolloitu juurikin ja nimenomaan uskonnon avulla jo tuhansia vuosia.

Relativismi on kuitenkin se todellinen ongelma. Valitettavasti vain uskovaiset uskovat enää objektiiviseen totuuteen tai moraaliin. Tiettyä toivoa ateistina voisi toki nähdä esimerkiksi jonkun Sam Harrisin ajattelusta Moral Landscape kirjassa. Bertrand Russell tämän ongelman ehkä parhaiten tiivisti sanomalla ''The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, but wiser people so full of doubts. '' (ei sillä että olisin itse jotenkin viisas tai kaikki uskovaiset hölmöjä).

Valkea kirjoitti...

Internetin protokollassa todetaan, että todennäköisyys natsien vetämiseen mukaan keskusteluun lähestyy 100% keskustelujen edetessä pidemmälle, ja reductio ad Hitlerum on sen käyttäjälle merkki keskustelun häviämisestä. Mutta vastataan kuitenkin substanssiin.

Sana syntipukki viittaa siihen, että jollekulle tai joillekin sälytetään muiden tekemiä syntejä. Osa juutalaisista manasi aikoinaan koko yhteisön vuoden aikana tekemät synnit pukkiin, ja lähettivät sitten hämmentyneen eläimen yksin harhailemaan autiomaahan. Käsittelemässäni liberaalin eliitin tapauksessa kaikki, mukaanlukien liberaalit, ovat yksimielisiä siitä, mitä liberaali eliitti on tehnyt, eri osapuolet vain tulkitsevat ne eri tavalla tai painottavat eri tekijöitä. Esim. liberaalille eliitille maahanmuutto on "metropolien" rakentamista, olemattoman ja koskaan materialisoitumattoman työvoimapulan paikkaamista, kansainvälisen vallan lisäämistä, monikulttuurisuutta (ymmärrettynä positiivisesti kulttuurin rikastamisena), jne. Maahanmuuttokriittisille maahanmuutto on slummiutumista ja rikollisuutta; byrokratian ja sosiaalivaltion liiallista paisumista; eliitin kansainvälisen vallanlaajennuksen ja vallanhimon väline; sairaanhoidon ja kaikenlaisen korkean osaamisen standardien heikentämistä; kommunikaation ja kulttuurien konflikteja ja yhteensopimattomuutta, jne.

Liberaali Francis Fukuyama julisti 1992 kirjassaan, että liberalismi ja liberaali systeemi ovat saaneet muista ideologioista ja systeemeistä lopullisen voiton ja historia on todennäköisesti loppunut liberalismiin. Tosin hän on myöhemmin joutunut perumaan väitteensä kun tosiasiat ovat olleet liian räikeästi sen kanssa ristiriidassa, ja hän on osittain luopunut liberalismistakin.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_End_of_History_and_the_Last_Man

Kaikki puolueet ja poliitikot perussuomalaisia ja joitakin kristillisdemokraatteja lukuunottamatta tunnustautuvat liberaaleiksi. Virkamiehistö toimii liberaaleilla periaatteilla, ajaa liberaaleja päämääriä ja luo liberaalia säännöstöä. Media on omien sanojensa mukaan liberaali. Erityisesti suurimmat yritykset ajavat ja noudattavat liberaaleja periaatteita. Jne.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Yksilönvapaus siten kuin se nykyään ymmärretään toimii ihmisten atomisoimisen välineenä pseudoindividualistiseksi massaksi, jolla ei ole apua, tietoa tai toimintamahdollisuuksia tarvitessaan muuta mahdollisuutta kuin kääntyä valtion ja muiden suurten organisaatioiden puoleen (massojen riippuvuus niistä, ja siten suurten organisaatioiden valta yli massojen). Atomisoitu individualismi onkin aina kollektivismin ja kollektivistisen vallan edellytys. Atomisoidun yksilön (heikko) ja valtion (vahva) etujen joutuessa ristiriitaan valtio voittaa aina.

C.S. Lewis kuvaa osaltaan hyvin niitä prosesseja, joiden kautta liberaaleista periaatteista päädytään mielivaltaan, tässä kirjoituksessa tieteen osalta:

http://www.columbia.edu/cu/augustine/arch/lewis/abolition3.htm

Kristinuskoon liittyvät kohdat:

a) Kristityille (ainakin ei-liberaaleille kristityille) mikään maailmassa ei ole merkityksetöntä, vaan kaikki (tapahtumat, prosessit, ihmiset, yhteiskunta, eläimet, jne.) on Jumalallisen merkityksen läpitunkemaa ja kyllästämää. Siten kristitylle muut ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla välineitä.

b) Aina on eliittejä, jotka pyrkivät manipuloimaan ja käyttämään hyväkseen kansoja, ja tällaiset eliitit pyrkivät muokkaamaan kaikkea, mukaanlukien kristinuskon tulkinta, omien valtatavoitteidensa mukaiseksi. Mutta kristinuskossa tälle toimivat vastapainona mm. seuraavat tekijät:

1. Jumala on eliittien yläpuolella, tärkeämpi kuin eliitit ja se mitä ne sanovat. Kristinusko velvoittaa eliittejä, kuten kaikkia muitakin. On helppoa verrata eliittien toimintaa pysyviin kristillisiin standardeihin, ja katsoa täyttävätkö ne kristillisyyden velvoitteet. Kristinusko toimii monipuolisena eliitin vastustuksen psykologisena, filosofisena ja uskonnollisena perustana silloin kun se on tarpeen. Monet sankarillisimmista tyrannioiden vastustamisista ovat yksittäisten kristittyjen ja kristittyjen ryhmien suorittamia.

2. Kristinuskon sanoma eliitteihin liittyen vaihtelee välinpitämättömyydestä avoimeen vihamielisyyteen, ja eliitin kristilliset velvoitteet kohdistuvat niihin, joilla ei ole valtaa. Tämä toimii eliitille velvoitteena kävellä "kapeaa polkua" suhteessa kansalaisiin. Jos eliitti ei tee niin, se joutuu vastaamaan siitä tavalla tai toisella tässä elämässä, mutta erityisesti tulevassa.

Näissä kahdessa kirjoituksessa käsittelin osaltaan sitä, että nykyisessä liberaalissa systeemissä ei ole mitään erillistä sosialismia ja kapitalismia, vaan ne ovat liittyneet siinä erottamattomasti yhteen. Jos jommankumman poistaa tai ne erotetaan toisistaan, liberaali systeemi kuolee. On siten turhaa puhua liberaalin systeemin ongelmista pelkästään sosialistisina tai kapitalistisina ongelmina.

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2011/11/sosialismin-ja-kapitalismin.html

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2012/04/kulutusyhteiskunta-nyt.html

Butterbean kirjoitti...

Aivan ensiksi täytyy todeta, että minulla ei ole mitään keskustelujen ''häviämistä'' vastaan. Häviäjät ovat keskustelujen todellisia voittajia, sillä he voivat saada jotain uutta näkemykseensä keskustelun voittajalta, voittajat puolestaan joutuvat tyytymään samaan vanhaan maailmankuvaansa. En edes ajatellut tuota natsi-analogiaa minään argumenttina, vaan pelkkänä sivuhuomautuksena. Syyllisten etsiminen ei ole väärin sen takia, että natsitkin tekivät niin. Sinäänsä pidän silti vähän hölmönä, että tietyn historiallisen analogian tekeminen johtaisi automaattisesti keskustelun häviämiseen. (toki olin kuullut reductio ad hitlerumista ja hitler-kortista aikaisemminkin)

Käytin sanaa syntipukki kyllä hieman huolimattomasti. Syyllisiähän tässä siis etsitään, ei välttämättä syntipukkia. Ongelma on siinä, että ihmiset haluavat nähdä heidän kurjuutensa aiheuttajana jonkin ihmisryhmän, järjestelmän rakenteiden tai ideologioiden sijaan. Itse ainakin näkisin, että ihmiset ovat aina olosuhteidensa uhreja. Liberaalien eliittien kritisoiminen on siis vain oireiden hoitamista, ei taudin aiheuttajien.

Kirjoituksessasi kritisoitkin oivallisesti vallitsevaa modernia liberaalia ideologiaa. Tämä yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivä ideologian kritiikkihän on alunperin Marxilainen traditio, ja tässä mielessä täytyy todeta, että kaltaisesi konservatiivit, erityisesti Jussi Halla-aho mukaanluettuna, ovat tietämättään nykyajan todellisia Marxilaisia. Paljon Marxilaisempia, kuin valtavirran ''vasemmistolaiset'', joiden ideologiasta on tullut hegemonista ja jotka ovat näin unohtaneet kriittisyyden.

Modernilla liberaalilla ideologialla on loppujen lopuksi kuitenkin aika vähän tekemistä klassisen liberalismin ja liberalismin perusteena toimivien filosofioiden kanssa. Kyllä, ''liberaalit'' ovat meidät tähän jamaan ajaneet, mutta syy ei välttämättä ole liberalismissa.
Esimerkiksi kulutusyhteiskunnan luomisen takana olleet motiivit eivät olleet liberalismin innoittamia, vaan nimenomaan kapitalistisia motiiveja. Voiton ja pääoman tavoittelu ovat ne syyt, miksi ihmisiä manipuloidaan.

Tottakai kapitalismi tarvitsee vahvaa valtiota. Valtiota, joka voi antaa julkisia varoja jättipankeille, sekä kehittää julkisilla varoilla teknologiaa ja antaa sitten nämä teknologiat yksityisille yrityksille (esim. USAn armeija). Vähättelemättä tietenkään omaa havaintoasi, miten sosiaalivaltio mahdollistaa individualismin ja siten kulutusyhteiskunnan. Oikeastaan aivan sama, haluaako tätä järjestelmää ja sen ideologiaa kutsua ''liberaaliksi'' vai ''kapitalistiseksi''. Olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, mikä ongelma on. Ratkaisuista olemme luonnollisesti eri mieltä.

Valkea kirjoitti...

Butterbean,

Niin kauan liberaalissa eliitissä on henkilöitä, joiden tahto toteutuu käytännön elämässä vastustuksesta huolimatta, joilla on ollut päätöstilanteissa mahdollisuus ajatella, valita, päättää ja toimia toisin, ja joiden päätöksistä aiheutuu negatiivisia seurauksia kansalaisille, voimme pitää em. henkilöitä vastuullisina teoistaan.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto