Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Rahan osa elämän virrassa (edit)

Rajaan kirjoituksen sisältöä. Taloudellinen ajattelu ja toiminta ovat väistämättömiä ihmisten elämässä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole puhua taloudellista toimintaa vastaan, vaan määritellä tärkeysjärjestyksiä, niiden syitä ja (erityisesti liberaalin) talouden osaa elämän kehikossa.

Kuvitellaan viisi hyvää ystävää. He asuvat samalla alueella lähellä toisiaan, he kuuluvat samaan paikalliseen yhteisöön ja osallistuvat aktiivisesti sen toimintaan. He tapaavat toisiaan usein vapaa-ajalla. He työskentelevät samassa yrityksessä. He omistavat yrityksestä osuudet siten, että aalla (a) on enimmistöosuus osakkeista, hän on yrityksen toimitusjohtaja ja hänellä on tarvittaessa yksinään päätösvalta yrityksen asioissa. Beellä (b), ceellä (c), deellä (d) ja eellä (e) on loput osakkeista, yhteensä vähemmistöosuus, ja niiden määrä jakaantuu tasaisesti heidän keskensä. Yritys on menestyvä suurelta osin sen takia, että viiden ystävän hyvät tiedot, taidot ja osaaminen täydentävät toinen toistaan; he sopivat hyvin työskentelemään yhdessä persoonallisuuksiensa ja taipumustensa puolesta; he tuntevat toisensa hyvin ja luottavat toisiinsa; heidän välillään on vähän konflikteja ja silloin kun niitä on, ne ratkaistaan nopeasti ja helposti, eikä kenellekään jää niistä kaunoja; kun yrityksessä on ongelmia, kaikki tietävät heti kuka on tiedoiltaan ja taidoiltaan sopivin henkilö ratkaisemaan ongelman, ja muut auttavat häntä parhaansa mukaan; jne. Samantyyppinen hyvä henki, luottamus, toistensa tunteminen, asiantuntemus, osaaminen ja yhteistyö kattaa kaikki yrityksen työntekijät, ja tämä muodostaa suurimman osan yrityksen menestystekijöistä. Yritys valmistaa korkean teknologian tuotteita ja kaikki yrityksessä työskentelevät saavat hyvää palkkaa. Palkat ovat nousseet yrityksen hyvän menestyksen myötä ja ne ovat oikeassa suhteessa yrityksen menestykseen ja tulokseen, ne eivät ole liiallisia. Syksyisen yön pimeinä tunteina tutkiessaan ja pohdiskellessaan yrityksen taloutta aa huomaa, että hänen olisi taloudellisesti kannattavaa korvata bee, cee, dee ja ee ja muut yrityksessä työskentelevät tuntemattomalla halpatyövoimalla, joka tekisi kaikin puolin huonompia ja halvempia alhaisemman teknologian tuotteita suurempina erinä minimipalkoilla. Mitä parempia ja osaavampia työntekijät ovat, mitä parempia tuotteita yritys tekee, mitä menestyneempi se on ja mitä korkeammalle palkat nousevat, sitä kannattavammaksi halpatyövoima tulee taloudelliselta kannalta, vaikka halpatyövoiman huono laatu ja inflaatiokorjattu halpa hinta eivät muutu. Aa huomaa siten, että menestyipä yritys miten tahansa, olivatpa sen työntekijät millaisia tahansa ja valmistipa se minkälaatuisia tuotteita tahansa, aalla on aina taloudellinen insentiivi kumota ja syrjäyttää nykyinen tilanne. Jos yrityksen tulos on neutraali tai keskiverto (tai kuten edellä todettiin, hyvä), aalla on insentiivi kumota nykyinen tilanne ja korvata se jollain toisella parantaakseen tulosta. Jos yrityksen tulos on huono, aalla on insentiivi kumota nykyinen tilanne ja korvata se jollain toisella parantaakseen tulosta. Ajatellessaan uusia voittomahdollisuuksia aa tuntee houkutuksen heittää yrityksen henkilöstöön liittyvät hyvät ominaisuudet ja asiat pois korvatakseen ne tuntemattomilla huonotaitoisilla ihmisillä. Mitä aa tekee? Ehkäpä voisimme sanoa, että aa on huono ihminen, jos hän heittää lyhyen tähtäimen intressien takia kaiken nykyisen hyvän pois, ja hyvä ihminen, jos hän ymmärtää nykyisen hyvän tärkeyden ja pyrkii etsimään sen pohjalta pitkän tähtäimen strategioita parantaakseen yrityksen tilannetta. Mutta em. valintatilanne ei nykyisessä taloudessa useimmiten edes tule eteen, koska lähes kaikki yritysorganisaatiot on järjestetty pelkästään talouden ehdoilla siten, että kaikki yrityksessä työskentelevät ovat lähtökohtaisesti anonyymejä vaihdettavia yksikköjä. Lyhyen tähtäimen taloudelliset näkökohdat joko voittavat automaattisesti tai niillä on vähintään selkeä etulyöntiasema muihin tekijöihin verrattuna. Vaikka ymmärtäisimme sivilisaation kapealla tavalla pelkästään korkean teknologian tuottamisena ja siihen vaadittavana yhteiskunnan koostumuksena, talous luo yhteiskunnan kehittyessä voimakkaita insentiivejä ja virtauksia keskimääräiseen taantumukseen.

Talous on jatkuvaa vertailua lähinnä eri rahallisesti mitattavien vaihtoehtojen kesken ja valintojen tekemistä niiden välillä omien preferenssien/ sisäisten kardinaalisten arvotaulukkojen, arviointien ja ennustusten  perusteella (rahallisen) voiton ja hyödyn maksimoimiseksi. Kardinaaliset arvotaulukot ilmaisevat ihmisten arvojärjestystä esim. tavaroille tai tuotannontekijöille, mutta niiden arvot eivät ole yhteismitallisia ja suuruudeltaan verrattavissa (niillä ei voi suorittaa plus, miinus, kerto ja jakolaskuja), ja ne voivat vaihdella ihmisten sisäisten tekijöiden, ympäristön, markkinoiden ja sosiaalisen ympäristön muutosten perusteella. Ne tekijät, joita ei voi mitata rahassa tai joita ei voi tarkasti mitata rahassa (ystävyys, luottamus, viihtyminen työpaikassa ja työtehtävässä, pitkän tähtäimen edut, hyvä yhteistyö, hyvä elinympäristö, jne), voidaan ehkä ottaa huomioon, mutta ne aliarvioidaan, koska ihmisten psykologia suosii "varmoja" ja "tarkkoja" lyhyen tähtäimen suunnitelmia pitkän tähtäimen sumeampien suunnitelmien kustannuksella. Rahallinen mittaaminen luo illuusion tarkkuudesta ja varmuudesta, joka todennäköisesti materialisoituu lyhyemmän ajan kuluttua. Talouden kaikkeen kohdistuva jatkuva vertailu ja jatkuvat valinnat kaikissa tilanteissa, tilanteiden laadusta riippumatta, merkitsee jatkuvaa muutosta. Jatkuva muutos on jatkuvaa arkipäivän vallankumousta. Talous pyrkii kumoamaan kaiken sen mikä nyt on, olipa se hyvää tai huonoa, rakasta tai tuntematonta, tärkeää tai merkityksetöntä, kestävää tai hajoavaa, jne., ja korvaamaan ne lyhyen tähtäimen (raha) voitoilla. Talous pyrkii hajottamaan sosiaaliset rakenteet ja monet muut rakenteet atomisoiduiksi yksiköiksi, mutta ei taloudellisia rakenteita ja niihin liittyviä organisaatioita. Koska ihmisten toiminta järjestäytyy ja suuntautuu sosiaalisten rakenteiden perusteella, ja taloudelliset rakenteet ovat lähes ainoita jäljellä olevia merkittäviä sosiaalisia rakenteita, taloudelliset rakenteet käyttävät ihmisiä omissa ei-inhimillisissä kumouksellisissa tavoitteissaan. Atomisoidut yksilöt voivat käyttää taloudellisiä rakenteita vain osittain välineinä, paljon vähemmän kuin toisinpäin. Talous pyrkii pitkällä tähtäimellä hajottamaan kaikki taloudellisetkin rakenteet, mutta se korvaa ne uusilla taloudellisilla rakenteilla. Talous yllyttää, houkuttelee ja pakottaa ihmisiä tekemään kumouksellisia valintoja omassa elämässään pienten marginaalisten rahallisten hyötyjen ja haittojen perusteella. Kun lähes kaikki on riippuvaista rahasta, mukaanlukien sosiaalinen elämä, jokaiseen pienimpäänkin taloudelliseen marginaaliseen hyötyyn on pakko tarttua ja jokainen pieninkin marginaalinen haitta on vältettävä, jotta ei jää elämässä osattomaksi tai huonolle osalle. Rahan määrää on pakko pyrkiä maksimoimaan koko ajan. Talous luo siten merkillisiä ristiriitaisia skitsofreenisia tilanteita ja prosesseja ihmisten elämään. Mies x esim. pyrkii kaikin keinoin hankkimaan rahaa, jotta hänellä on riittävästi rahaa vaimon hankkimiseen ja perheen perustamiseen. Melkein kaikki miehet (ja naiset) tekevät samaa, ja se levittää yksipuolista marginaalista hyöty/ haitta ajattelua ja toimintaa kaikkialle yhteiskuntaan, myös avioliittoihin ja vaimojen ajatuksiin. Kun mies saa vaimon itselleen, on aina toisia miehiä, joilla on vähintään hiukan enemmän rahaa. Vaimo pyrkii yhteiskunnallisen eetoksen ja normien mukaisesti hiukan parempaan rahalliseen hyötyyn, joten hän on valmiina hylkäämään nykyisen miehensä, jos saa jostain hiukan paremmin toimeentulevan miehen. Avioliitto on purkautumisuhan alainen jatkuvan vertailun, uusien aviomiesehdokkaiden, valintapaineiden ja syrjähyppyjen kierteessä. Taloudellisten rakenteiden kanssa yhteistyötä tekevät poliittiset rakenteet säätävät lakeja, jotka mitätöivät avioliiton ja aviollisen moraalin merkitystä, ja helpottavat avioeroa. Kulutusyhteiskuntaan liittyvä sosiaaliturva toimii naiselle taloudellisena turvaverkkona avioeron jälkeen, joten hän voi erota huolettomasti ilman riskejä, tapahtuipa mitä tahansa. Sosiaaliturva eroavalle naiselle on suurimmalta osin miesten rahoittama. Taloudelliset rakenteet lähettävät 24/7 mainoksiin ja ohjelmiin sisällytettyä informaatiota, jonka tarkoituksena on mitätöidä avioliittojen, perheiden ja pitkäaikaisten suhteiden merkitystä ihmisten mielissä ja lisätä atomisoituneen individualismin ja lyhyiden tai löyhien suhteiden merkitystä, koska atomisoituneet ihmiset korvaavat kestävien ihmissuhteiden puuttumista kulutuksella ja heillä on vähemmän insentiivejä säästää ja varautua huomiseen, joten he kuluttavat keskimäärin enemmän/ henkilö kuin avioliitossa olevat. Ylläpitääkseen avioliittoaan ja perhettään mies x työskentelee pitkiä päiviä saadakseen riittävästi rahaa, ja joutuu siten laiminlyömään yhteiselämäänsä vaimonsa kanssa. Se vieraannuttaa vaimoa lisää. Kaiken tämän jälkeen mies x:n avioliitto purkautuukin nopeasti omaan mahdottomuuteensa. X työskenteli tietämättään yhdessä muiden miesten kanssa lukuisilla tavoilla oman avioliittonsa hajottamiseksi samanaikaisesti kun hän hankki rahaa sitä varten. Olisiko x tyytyväinen nykyisen yhteiskunnan järjestelyihin, jos siihen liittyvät ristiriitaisuudet olisi selitetty hänelle? Samanlaisia yksipuoliseen taloudelliseen ajatteluun perustuvia ristiriitaisuuksia sisältyy esim. hyvän ja kehittyneen yhteiskunnan ylläpitämisen ja kehittämisen, ja maahanmuuton välille; metropolihaaveiden ja maahanmuuton välille; sosiaalivaltion, ja yhteisöjen, yhteistoiminnan, yhteishengen ja yhteisvastuun välille; pitkän ja paljon resursseja kuluttavan koulutuksen, ja uusavuttomuuden ja täydellisen riippuvuuden suurista organisaatioista välille; individualismin ylikorostuneen ihannoinnin ja kryptokollektivistisen massatuotetun todellisuuden välille; jne. Näitä ristiriitaisuuksia on paljon, koska yksipuolisesti taloudellisin perustein rakennettu yhteiskunta perustuu niille ja koostuu lähes pelkästään niistä. Talousyhteiskunnassa raha tuhoaa koko ajan rahan positiivisia vaikutuksia, joten sitä tarvitaan lisää, joka tuhoaa taas enemmän rahan positiivisia vaikutuksia, joten sitä täytyy hankkia lisää, jne. loputtomana addiktiivisena kierteenä.

***

 Kun henkilön y omaisuus kasvaa, jokaisella uudella rahayksiköllä on laskeva marginaalinen hyöty; toisin sanoen jokainen uusi rahayksikkö on y:lle keskimäärin vähemmän tärkeä; sille on vähemmän tärkeitä ja kiireellisiä käyttökohteita. Toisaalta kuitenkin omaisuuden kokonaisuuden arvo ja merkitys kasvavat. Kun tietty sumeasti määritelty raja ylittyy, omaisuus alkaa yhä enemmän hallita ja määritellä elämää. Lopulta kaikki elämänalueet voivat olla riippuvaisia rahasta ja sen ylläpitävästä voimasta. Esim. insinöörin elämässä hänet voi määritellä suurelta osin se mitä ja kuka hän on, millainen hän on, mitä hän osaa ja minkälaisia sosiaalisia suhteita hänellä on. Raha ja omaisuus voivat siten olla välineellisiä ja sivuroolissa. Rikkaan elämässä usein kaikki mitä rikas on ja mitä hänellä on määritellään ensisijaisesti rahan kautta. Rikas voi osata yritysten johtamiseen vaadittavia asioita tai jotain muuta, mutta ainoa merkittävä asia on se kuinka paljon hän ansaitsee ja kuinka paljon hänellä on omaisuutta. Hänen sosiaaliset suhteensa,  todennäköisesti suhde vaimoon mukaanlukien, ovat riippuvaisia siitä, että hänen tulonsa ja omaisuutensa ylittävät jonkin sumeasti määritellyn erittäin korkean rajan. Rikas voi olla henkilönä miellyttävä tai epämiellyttävä, luonteeltaan pahantahtoinen tai hyväntahtoinen, luotettava tai epäluotettava jne., mutta rahan takia hänen ympärillään pyörii joka tapauksessa  suunnilleen samanlainen ihmisten piiri, rikkaan rahojen (käytännössä) ostamia ja puoleensavetämiä ihmisiä ja "ystäviä". Rikkaan asunnon, tavaroiden, elämäntyylin ja kulkuneuvojen täytyy vastata hänen tulojaan ja omaisuuttaan, jotta hän voi ylläpitää sosiaalisia suhteitaan ja sosiaalista statustaan. Rikkaan sosiaalisessa kommunikoinnissa rahan merkitys korostuu suhteettomasti. Rahalla ylpeily ja kehuminen ovat yleisiä. Rikkaan elämässä tavoitteet, päämäärät ja kilpailu kohdistuvat ensisijaisesti rahaan. Rikkaalla ei ole juuri ollenkaan sosiaalisia velvollisuuksia ja siteitä muille sosiaalisille ryhmille kuin toisille rikkaille.*) Suhteet muihin rikkaisiin voivat vaikuttaa mahdollisuuksiin harjoittaa liiketoimintaa, ja siten omaisuuden ylläpitoon ja kasvattamiseen. Kaikilla muilla ryhmillä on sosiaalisia ja toiminnallisia velvollisuuksia rikkaille, koska rikkaiden  raha on muiden ihmisten toiminnallis-tuotannollista velkaa rikkaille. Liberaali yhteiskunta on rakennettu toimimaan rikkaiden rahan ympärille, joten toiminnallista velkaa ei voi käytännössä välttää vapaaehtoisilla transaktioiden valinnoilla. Rikkaan sosiaalisissa piireissä symbolinen interaktionismi rakentaa elämän merkityksen pääasiassa rahan ympärille. Siten näiden seurauksena rikkaan maailmankuva voi helposti vääristyä; hän näkee rahan aina ensisijaisena muiden asioiden kustannuksella, ja muista ihmisistä ja asioista tulee rahaan liittyviä välineitä. Rikkaudella on taipumus muuttaa terveen ihmisen psykologiaa ja siitä seuraavaa toimintaa enemmän tai vähemmän sosiopaattiseen suuntaan.

*) Yleensä sanotaan, että rikas ei ole riippuvainen muista ihmisistä ja että hän on vapaa, mutta ilmiselvästi tämä ei pidä paikkaansa. Rikas on kaikkein riippuvaisin muista ihmisistä. Muiden ihmisten täytyy tunnustaa rikkaiden rahan aiheuttama työvelka rikkaille ja siten suuren ihmismäärän täytyy palvella rikkaita vastikkeena rikkaiden rahasta. Rikkaat ovat täysin riippuvaisia suuren ihmisjoukon työstä ja heidän täytyy käytännössä sopeuttaa toimintansa ja ajattelunsa em. ihmisjoukon toimintaan, rytmeihin ja aikatauluihin. Usein heidän henkilökohtaisetkin asiansa ovat muiden kuin heidän itsensä tekemiä, kuten vaatteiden pesu ja huolto, päivittäisten ostosten tekeminen, siivoaminen, ruuan laitto, astioiden pesu, aikataulujen ja tapaamisten järjestäminen, puhelimeen vastaaminen, auton ajaminen, jne. On yksi liberaalin yhteiskunnan suurimpia illuusioita, että suurimmasta riippuvuudesta on luotu mielikuva suurimpana riippumattomuutena ja vapautena. Tässä illuusiossa sekoitetaan keskenään aito vapaus, ja psykologinen vapaus huolesta ja huolehtimisesta. Todelliseen vapauteen kuuluu aina henkilökohtainen vastuu, asioista huolehtiminen, tehtävien suorittaminen ja oman elämänsä kontrolli sosiaalisissa puitteissa. Todelliseen vapauteen kuuluu potentiaalisesti huolia, ongelmia ja murheita. Rikkaan "vapaus" vertautuu jossain määrin vauvan "vapauteen". Vauvan puolesta tehdään kaikki ja vauvan ei tarvitse psykologisesti huolehtia mistään, kunhan muistaa sisäisten signaalien ohjaamana itkeä silloin kun on nälkä, vaippa täytyy vaihtaa tai vatsaa kivistää. Tässä mainittu rikkauden mukanaan tuoma vastuuttomuus kontribuoi rikkauden mukanaan tuomiin sosiaalis-yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Siten tulee ymmärrettäväksi raamatun usein negatiivinen suhtauminen rikkaisiin. Raamattu ei niinkään vastusta rikkaita ja rikkautta sinänsä, vaan rikkauden vaikutuksia rikkaissa, rikkauden seurauksia. Ääripäät muistuttavat usein toisiaan, ja ryysyköyhälistö ja rikkaat muistuttavat toisiaan. Kumpikin on taipuvainen hylkäämään sosiaaliset, toiminnalliset,  kommunikatiiviset, emotionaaliset ja uskonnolliset  velvoitteensa yhteisölle tai yhteiskunnalle, ja lisäksi he toimivat usein sosiaalista ja yhteiskunnallista järjestystä suoraan tai epäsuorasti kumoten ja hajottaen. Nämä kaksi ryhmää vain tekevät niin eri syistä. Siksi raamatussa tämä ongelma on ratkaistu seuraavalla tavalla:

a) Rikkaita de facto velvoitetaan ja heiltä vaaditaan enemmän kuin muilta sosiaalisesti ja uskonnollisesti, sekä tässä elämässä, että kuolemanjälkeisessä.

b) Rikkaiden ja rikkauden aiheuttamat ongelmat ilmoitetaan suoraan ja totuudenmukaisesti sekä rikkaille, että kaikille muille ja tätä keskeistä ongelmakenttää pidetään julkisuudessa säännöllisesti. Rikkaiden subversiivinen (kumouksellinen) tendenssi on jatkuva ilmiö, ja se vaatii jatkuvan kaikkien tiedossa olevan ja kaikissa vaikuttavan vastavoiman. 

c) Rikkaita, kuten muitakin, velvoitetaan auttamaan ryysyköyhälistöä avustuksin ja siihen tulee liittyä myötätuntoa; ns. pehmeä, ja sosiaalisesti ja uskonnollisesti vastaanottavainen kristillinen sydän (tätä ei pidä sekoittaa heikkouteen); ja pysyvä orientaatio Jumalaa ja Hänen ohjeitaan kohden. Kristillisen avun ryysyköyhälistölle tulisi olla henkilökohtaista ja avun saajaa kehoitetaan käyttämään avustus oman elämänsä parantamiseen kristillisten elämänohjeiden mukaisesti, jos se vain suinkin on mahdollista. Tämä parantaa ryysyköyhälistön tilannetta. Tällä tavalla kaksi sosiaalis-uskonnollista normistoa ja organisoitumista kumoavaa ääripäätä saadaan kumoamaan toistensa subversiiviset tendenssit ja samalla heidät saadaan mukaan pitämään yllä ja rakentamaan kristillisiä seurakuntia, yhteisöjä ja yhteiskuntaa.

***

 Miten voisimme em. ongelmien valossa ratkaista yksipuolisessa talousyhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia? Talousyhteiskunta voitaisiin korvata  "rakennusyhteiskunnalla", jossa raha on pelkkä väline, jolla omalta osaltaan, nykyistä vähemmällä osalla, rakennetaan pysyvää perustaa, sosiaalista (ja toivottavasti kristillistä) maailmaa. Symbolisen sosiaalisen kanssakäymisen (symbolinen interaktionismi) rakenteet  pitävät yllä ja suojelevat sitä mitä on rakennettu. Sosiaalinen ja muu hyvä (avioliitot, asuinalueet ja niiden sosiaalinen ilmapiiri, omakotitalot, paikalliset yhteisöt, koulut ja niiden taso, seurakunnat jne.) eivät hajoa, vaurioidu tai niiden arvo ei vähene, niiden luomiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan vähemmän työtä, ja hyvää ei tarvitse rakentaa jatkuvasti uudestaan vahingoittuneen tai tuhoutuneen tilalle. Subversiiviset tendenssit vähenevät. Kun sosiaalisen perustan pysyvyyteen voidaan luottaa, pitkän tähtäimen näkökulmat voidaan ottaa paremmin huomioon. Esim. yritystoiminnassa voidaan ottaa suurempia riskejä, tehdä monipuolisempia kokeiluja ja lisätä keksintöjen määrää. Sosiaalisesta statuksesta, vaimoista, aviomiehistä, asunnoista, tavaroista ja työpaikoista voidaan kilpailla nykyisen yksipuolisen rahaan liittyvän kilpailun sijaan monipuolisemmin keinoin ja laadullisesti, jolloin ekolokeroita ja mahdollisuuksia tulee lisää. Esim. paikalliset yhteisöt voivat kilpailla järjestämillään korkealaatuisilla yksityiskouluilla; edullisilla, mutta koristeellisilla, kauniilla ja hyvälaatuisilla itserakennetuilla omakotitaloilla (vertaa nykyisiin massatuotettuihin taloihin); hyvillä elinympäristöillä, joissa ihmiset ovat ystävällisiä ja heihin voi luottaa; hyvällä ja inhimillisellä vanhustenhoidolla (vanhukset osallistuvat paikallisen yhteisön elämään niin pitkään kuin pystyvät omien voimiensa mukaisesti); high tech -koneilla valmistetuilla käyttötavaroilla (esim. 3-D printing); jne. Melkein kaikista edellisistä joutuu maksamaan nykyisessä liberaalissa yhteiskunnassa paljon rahaa tai niitä ei saa rahalla ollenkaan.  Ne ovat kovinta valuuttaa silloin kun haetaan itselle vaimoa, perustetaan perhettä ja pidetään yllä kestävää avioliittoa. Yhteisön sosiaaliset normit ja ympäristö edistävät ja pitävät yllä kestäviä ja hyviä avioliittoja, perhesuhteita ja yhteisöllisiä suhteita. Yhteisö voi muodostaa projektejaan ja sijoituksiaan varten suuria rahapooleja. Toimiessaan monissa eri tehtävissä eri puolilla yhteiskuntaa yhteisön jäsenet voivat hankkia, yhdistää ja prosessoida hyödyllistä informaatiota laajoilta yhteiskunnan alueilta. Yhteisön jäseniltä löytyy yksittäin ja yhdessä tieto-taitoa todennäköisesti lähes kaikkia tilanteita varten. Yhteisö voi luoda jäsenilleen perusturvaverkon (yhteisön keskimääräistä elintasoa lähellä olevan), joka mahdollistaa suurempien riskien ottamisen yritystoiminnassa ja työelämässä, ja siten monipuolisempien, uusien ja laajempien ekolokeroiden perustamisen ja valtaamisen. Yhteisön perusturvaverkko voi koostua esim. väliaikaisesta tai pidempiaikaisesta työpaikasta yhteisön tuotannossa (energia, tavarat, ruoka, palvelut jne.) ja yhteisestä vakuutuksesta. Työttömyys on yhteisön jäsenten keskuudessa on mahdotonta, koska aina on kannattavaa tuottaa itselle ja yhteisölle elämiseen tarvittavia ja liittyviä asioita, ja tuotannon ylimäärä voidaan myydä tai vaihtokaupata yhteisön ulkopuolelle. Yhteisö voi käyttää ostoksissaan ja hankinnoissaan edullisia economies-of-scale yhteisostoksia, ja neuvotella viranomaisilta edullisempia sopimuksia. Yhteisö voi vähentää erilaisia transaktiokustannuksia barter-vaihdolla yhteisön sisällä ja paikallisella alueella. Yhteisön jäsenet voivat antaa toisilleen etuja ja alennuksia, ja suosia toisiaan liiketoimissa. Yhteisö voi tuottaa monia tavaroita yhteisön tarpeisiin, esim. painaa omilla suhteellisen edullisilla print-on-demand painokoneilla kaikki omat kirjansa. Jne. Raha, ja liberaalin yhteiskunnan normit, deskilling-koulutus ja atomisoituminen tulevat usein ihmisten ja heidän tavoitteidensa väliin. Ihmiset voivat järjestää asiansa nykyistä paremmalla tavalla.

Pelkällä rahalla kilpailu on kuin olympialaiset, jossa on vain yksi laji, ja jossa kaikki maailman ihmiset kilpailevat ja voittajina on pieni eliitti. On aika perustaa olympialaiset, jossa on paljon eri lajeja ja siten paljon enemmän voittajia ja menestyjiä. Uskoisin, että se sopii sekä niille, jotka tavoittelevat suurempaa tasa-arvoa, että niille, jotka ovat kilpailuhenkisiä, ja tavoittelevat uusia voittoja.

14 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit on lisäys viimeiseen kappaleeseen.

Sammalkieli kirjoitti...

Pitäisikö parinvalinnassa pyrkiä preferoimaan kristittyjä tyttöjä? En ole kiinnittänyt uskonto-kysymykseen erityisemmin huomiota, mutta nyt kun aloin miettiä asiaa, niin kaikki naiseni ovat olleet enemmän tai vähemmän vakaumuksellisia ateisteja.

Kristitylle kirkkohäät voisivat toimia oikeana "siirtymäriittinä", joka lujittaisi parisuhdetta. Mutta ilman uskoa on kai turha investoida. Eräs sukulaiseni, sanotaan nyt vaikka serkkuni, järjesti miehensä kanssa muutama vuosi sitten oikein komeat häät, joissa oli ohjelmaa ja kunnolla tarjottavaa. Minäkin join ensimmäiset kännini, kun viinaa oli vapaasti juhlaväen saatavilla. Vieraita oli paljon ja häät maksoivat varmasti ihan liikaa.

Ties vaikka olisi otettu häitä varten pankkilaina. Ukko rakastui sittemmin bändikaveriinsa ja ovat ilmeisesti serkkuni kanssa eronneet / eroamassa. Millaistakohan on lasten arki tuollaisessa pyörityksessä?

Hedonismi ei vaaranna yhteiskunnan pysyvyyttä tai olemassaoloa, mutta se tekee ihmisten elämästä laadullisesti huonompaa kuin se voisi olla.

Miten muuten oikeutat avioliiton instituutiona miespuolisen toimijan näkökulmasta.

Avioliitto näyttäisi olevan erikoislaatuinen sopimus, jossa kaikki insentiivit on rakennettu siten, että naiselle on monissa tilanteissa edullista rikkoa sopimus.

Ei sopimuksia yleensä rakenneta niin, että niiden rikkomisesta palkittaisiin.

Avioliitto näyttää olevan ainoa sopimus, jonka rikkomisesta ei seuraa rangaistusta. Sen sijaan avioliiton rikkomisella voi saada itselleen merkittäviä hyötyjä.

Eikö avoliitto ole parempi vaihtoehto, jos liiton pysyvyydestä ei ole takeita? Avoliittoon ei sisälly samanlaista kannustinta taloudelliseen vilunkipeliin. Lisäksi ei ole pelkoa isyyshuijauksista tms.

Itse en näe mitään syytä "mennä naimisiin", jos häätilaisuus ei kerran toimi efektiivisenä siirtymäriittinä ja avioliitto juridisena sopimuksena on näin naurettava kuin se on nyt.

Valkea kirjoitti...

Jos seurakuntaan liittyy sillä mielellä, että hakee seuraa samalla tavalla kuin ravintolasta, pettyy. Sellaiselle henkilölle seurakunnan naiset näyttävät "ei-seksuaalisilta". Kyse on pidemmästä prosessista, ja hyvä niin. Kynnys on korkeampi kuin ravintoloissa, ja se tietää hyvää parisuhteen laatua ja kestävyyttä ajatellen.

Hedonismi murentaa yhteiskunnan olemassaoloa ja pysyvyyttä, mutta se ei ole ainoa negatiivinen yhteiskunnallinen tekijä; monet tekijät vaikuttavat yhdessä ja toisiaan vahvistaen. Yhteiskunnat kuolevat hitaasti, joten lyhyellä perspektiivillä näyttää aina siltä, että vakavia negatiivisia seurauksia on vain jonkin verran, ja loput seuraukset pystytään pitkään lakaisemaan tavalla tai toisella maton alle tai korvaamaan ihmisten mielissä median keinotodellisuudella.

Avioliiton vahingoittaminen monelta suunnalta on jo pitkälle edennyt ja sen negatiivisistä vaikutuksista sinäkin olet usein kirjoittanut. Ei kannata moittia alkuperäistä instituutiota siitä, että se on runnottu huonoon kuntoon, samalla tavalla kuin ei kannata moittia auton huonoa laatua, jos se on ensin moukareilla hakattu ihan lyttyyn ja sitten poltettu. Avioliitto parantuu kristillisessä sosiaalisessa yhteisössä monella tavalla; pitkä tutustumisprosessi; valikoituneiden naisten pooli; häät; avioliiton ylläpitäminen ja vaaliminen seurakunnan kontekstissa (avioliiton kristilliseen vaalimiseen ja ylläpitämiseen käytetty aika ja energia korreloivat avioliiton positiivisuuden ja kestävyyden kanssa); sosiaalinen palkitseminen, konformismi, imitaatio, paine ja rangaistukset; vakaan ja syvän kristinuskon merkitys avioparin (ja perheen) elämässä; jne. Kannattaa valita traditionaalinen seurakunta ja osallistua säännöllisesti Jumalanpalveluksiin ja toimintaan. Avioliittoa kannattaa vaalia sekä seurakunnan yhteydessä, että muulloin. Pienistä asioista kasvaa ajan mittaan suuria asioita sekä hyvään, että huonoon suuntaan.

Maallisia huonoja insentiivejä voi vähentää esim. avioehdolla, muuttamalla Helsingistä Helsingin ympäryskuntiin ja heittämällä TV:n pois.

Kuten on aiemminkin todettu, kristinuskon positiiviset vaikutukset materialisoituvat vain niille, jotka aidosti uskovat. Teeskentelijöille se kääntyy negatiiviseksi taakaksi.

***

Antakaamme kristityn naisen laulaa. Hän valmistui lukiostaan toiseksi parhailla arvosanoilla ja suoritti yliopistotutkinnon ennen siirtymistään laulajaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=lmAi_qJoPbU

http://www.youtube.com/watch?v=LraOiHUltak

Valkea kirjoitti...

Vaikka jne. kattaa tämänkin, mainitaan vielä erikseen kristilliset rituaalit ja säännöllisesti toistuvat asiat arkipäivässä/ kodissa; rukoukset, juhlat, muistotilaisuudet, raamatun lukeminen, kristillisen kirjallisuuden ja selityskirjallisuuden lukeminen, jne.

Sammalkieli kirjoitti...

Oma uskonnonharjoittamiseni on ollut rippikoulun jälkeen aika yksityistä puuhaa (Raamatun lukemista, rukoilua, Jumalanpalveluksen katsomista televisiosta) lukuunottamatta tiettyjä erikoistilanteita (häät tai hautajaiset), mutta olen ajatellut että säännöllisempi Jumalanpalveluksiin osallistuminen voisi olla monellakin tapaa askel parempaan suuntaan.

Tarkoitatko muuten seurakunnalla ev.lut. kirkkoa vai jotain ihan muuta yhteisöä? Itse kuulun ev.lut. kirkkoon enkä ole aikeissa vaihtaa kirkkokuntaa ainakaan ihan kevein perustein.

Valkea kirjoitti...

Sammalkieli,

en sano sinulle tiettyä luterilaista seurakuntaa, johon sinun tulisi liittyä. Annan yleisiä neuvoja. Kannattaa valita jokin luterilainen vanhoillinen tai herätysseurakunta. Niissä liberaalit vaikutteet ovat keskimäärin vähäisimpiä. Voit käydä useamman liikkeen Jumalanpalveluksissa katsomassa millaista toiminta on. Useampi käynti/ seurakunta tarvitaan selkiyttämään sitä minkälaisia seurakunta ja sen jäsenet ovat. Myös tutustumiseen tarvitaan jonkin aikaa. Voit seurakuntaa valitessasi tasapainoilla seuraavien tekijöiden välillä siten, että löydät jonkin sopivan kombinaation:

1. Seurakunnan syvä ja vakaa usko.

2. Vähän liberalismia. Täydellistä seurakuntaa on tässä suhteessa nykyään vaikea löytää, mutta sellaisia seurakuntia on enemmän, joissa liberaalit vaikutteet pysyvät niin vähäisinä (tai kohtuuden rajoissa), että ne voi mielessään tai yhdessä muiden kanssa sivuuttaa.

Mainittakoon, että Suomea paljon suuremmissa maissa, kuten Englannissa ja Australiassa tilanne on absoluuttisestikin tarkasteltuna suunnilleen yhtä huono kuin Suomessa, eli konservatiivisia seurakuntia on suhteellisen vähän. Usassa aidosti konservatiivisia seurakuntia on enemmän, enkä viittaa tällä pseudo-konservatiivisiin (lue: liberaaleihin) kaupallisiin megakirkkoihin.

3. Sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteistyö toimivat, kunhan olet antanut riittävästi aikaa tutustumiseen.

4. Seurakunnan pappi ja muut vetäjät ovat yleisesti järkeviä henkilöitä. Älä kuitenkaan arvioi tätä pelkästään maallisin kriteerein (käytännössä ateistisesti).

5. Seurakunnan Jumalanpalveluksissa käy säännöllisesti vähintään 30-40 henkilöä, ehkä joskus 100 tai enemmän, ja mukana on lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Pieni seurakunta voi olla hyvä ja mukava. Sinun kannattaa laittaa taitosi seurakunnan käyttöön, jotta jäsenmäärä saadaan kasvamaan, mutta ei kristillisen sanoman kustannuksella. Monet kristilliset kirjailijat, kuten Chesterton, C.S. Lewis ja Tolkien osoittavat, että kristillistä sanomaa voidaan levittää tyylikkäästi monella tavalla.

Tässä on muutama esimerkki seurakunnista:

http://www.luthersaatio.fi/

http://www.suomenhelluntaikirkko.fi/

http://www.h-y.fi/

http://www.helsinginrauhanyhdistys.fi/

http://www.srk.fi/index.php?p=seurat

***

Tässä on liberaalin valtionkirkon uusin uutinen 12.6. Saman maallisen ja liberaalin sanoman saa halutessaan avaamalla TV:n:

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/7AA91E21DC8035A3C2257A1B003321C0?OpenDocument&lang=FI

Valkea kirjoitti...

Tarkennus: Sinun kannattaa laittaa taitosi seurakunnan käyttöön, jotta jäsenmäärä saadaan kasvamaan ja toimintaa kehitettyä, mutta ei kristillisen sanoman kustannuksella.

Valkea kirjoitti...

Lisäys.

Pienessä seurakunnassa sinun vaikutuksesi seurakuntaan ja sen tulevaisuuteen on todennäköisesti suurempi kuin isossa seurakunnassa. Isossa seurakunnassa uudet jäsenet menevät suuremmassa määrin 'valmiiseen pöytään'. Kummassakin on omat hyvät puolensa, ja isossakin seurakunnassa voi toki vaikuttaa seurakunnan kehittämiseen ja toimintaan.

Valkea kirjoitti...

Tämä on relevantti kirjoituksessa käsitellyn aiheen kannalta:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2012/06/biblical-poor-do-not-exist-in-west.html

Miltton Friidman kirjoitti...

Tässä on liberaalin valtionkirkon uusin uutinen 12.6. Saman maallisen ja liberaalin sanoman saa halutessaan avaamalla TV:n:

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/7AA91E21DC8035A3C2257A1B003321C0?OpenDocument&lang=FI


Luin tämän kommentin vasta nyt.

Aiemmin tänä vuonna on pidetty mm. "ekopaastoa"

http://www.ekopaasto.fi/fi/etusivu

Sinäänsä ekoripari on vain looginen jatkumo tälle. Tottakai hommasta tietty paistaa läpi, että Raamatusta, kristinuskosta tai Jeesuksesta ei juuri puhuta.

Esim. 10 käskyä on korvattu 10 "ekokäskyllä", kierrätä, sammuta valot jne.

Valkea kirjoitti...

Miltton,

luonnollisesti tämä sama katsomus kuuluu myös valtionkirkon saarnoissa. Voisi ehkä kysyä onko nykyinen valtionkirkko suurimmalta osin eräs vihreän liikkeen poliittisista haaroista?

Miltton Friidman kirjoitti...

Miltton,

luonnollisesti tämä sama katsomus kuuluu myös valtionkirkon saarnoissa. Voisi ehkä kysyä onko nykyinen valtionkirkko suurimmalta osin eräs vihreän liikkeen poliittisista haaroista?


Tiedätkö Valkea kuinka paljon valtionkirkko ohjeistaa saarnoja? Siis että onko pappien pakko puhua tietyistä asioista tiettyinä ajankohtina?

Eli alkuvuodesta kun "ekopaasto" oli tapetilla, oli saarnattava ekopaastosta, ja nyt kesäripareilla on sitten ekoripariohjelma...

Mitä nyt tulee ylipäätänsä valtionkirkkoon, niin uskon että myös se on ollut kommunistien soluttautumisen kohteena Suomessa. Eli jos media, oikeuslaitos ja opetuselimet on solutettu, niin uskoisin ettei valtionkirkko olisi siinä poikkeus.

Onko siis valtionkirkkoon soluttautuminen niin vaikeaa? 4 vuoden opiskelu teologisessa tiedekunnassa, sen jälkeen kappalaiseksi johonkin kaupunkiseurakuntaan. Parin tonnin palkka juoksee, ja saat saarnata periaatteessa mitä tahansa.

Oma kirjoitukseni:

Evankelis-luterilaisessa kirkossa haisee vasemmistolta

Kristityistä

Miltton Friidman kirjoitti...

Voisi ehkä kysyä onko nykyinen valtionkirkko suurimmalta osin eräs vihreän liikkeen poliittisista haaroista?

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Valtionkirkko on nimenomaan VALTIONkirkko. Jos liberaalit ovat vallassa valtiossa, niin silloin valtionkirkko välittää liberaalia sanomaa.

Valkea kirjoitti...

Miltton,

ongelmana on se, että että erilaisten kumouksellisten ei tarvitse soluttautua valtionkirkkoon takaoven kautta, koska sillä on paraatiovet auki kaikille subversiivisille. Ehkä vielä 60- ja 70-luvulla radikaalivasemmistolaisten täytyi soluttautua mukaan valtionkirkon toimintaan, mutta ei enää, nyt heitä muiden subversiivisten ohella pyydetään mukaan. Suurimmalta osin valtionkirkko on kuitenkin korruptoitunut sisältäpäin, se on imenyt ulkopuolisia liberaaleja vaikutteita mediasta, koulutuksesta, liberaalilta eliitiltä, lainsäätäjien vaikutuksesta/ kiristyksestä, sosiaalisesta paineesta, jne. Jos se olisi noudattanut kristinuskoa, se olisi kieltäytynyt niistä kaikista ja jatkanut omalla polullaan.

Englannissa anglikaanisessa kirkossa on jo ainakin muutama avoimesti ateistinen pappi. Suomen valtionkirkossa ei olla ihan niin pitkällä, mutta voidaan päätellä joidenkin pappien lausunnoista, että he ovat ateisteja, esim. se helsinkiläinen pappi, joka väittää, että kaikki pääsevät taivaaseen, ja jonka sanoma yleisesti ottaen on melko radikaalia vasemmistolaista poliittista julistusta, ei kristinuskoa.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto