Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Metsäläisen syndrooma (edit)

Kesäisen kevyt ja poleeminen, mutta samalla asiasisällöltään vakava kirjoitus:

Suomalaiset kärsivät vaikeasta kainuulaisen suvaitsevaisen syndroomasta. Kainuulainen suvaitsevainen asuu metsän keskellä ja on televisiossa nähnyt kirkkaita valoja, rikkaan yläluokan elämää ja intellektuelleja (median vakioidiootit, joita käytetään poliittis-taloudellisesti ennustettavien ja median politiikan kanssa linjassa olevien lausuntojen automaatteina) käyttämässä sanoja joista hän ei ole ennen kuullut. Tv:n satumaailma vaikuttaa kiehtovalta, ja metsäläinen haluaisi olla osa satumaailmaa. Satumaailma säilyttää metsäläiselle illuusiohohtonsa sen takia, että se on hänelle etäinen, hän ei tunne ja ymmärrä sitä kunnolla, ja hän ei kuulu sen sisäpiiriin.  Metsäläinen alkaa imitoimaan televisiossa näkemäänsä. Vaikka sivuuttaisimme sen, että tässä asiassa jo imitoiminen itsessään on virhe, metsäläinen vie imitoimisen liiallisuuksiin. Kompensoidakseen tietämättömyyttään ja epävarmuuttaan siitä miten tulisi toimia ja mitä sanoa, hän alkaa ylinäytellä osaansa ja mitä pidemmän aikaa näytteleminen jatkuu, sitä enemmän hän alkaa uskoa osaansa. Metsäläinen haluaa osoittaa, että hän on täydellisempi, ideologisesti lojaalimpi ja fanaattisempi suvaitsevainen kuin kaupunkien liberaalit. Sen hän olettaa kompensoivan hänen etäisyytensä ja tietämättömyytensä liberaalien maailmasta. Seurauksena on irvokas sekoitus sössöttävää homotiedostavaa elehtimistä ja ääntelemistä; kiihkeän kuolaavaa ja sekavaa mustien erioikeuksien puolustamista, vaikka metsäläinen ei tiedä mustista mitään muuta kuin television propagandan; ja muuta ylimielistä ja kanssaihmisiään nokka pystyssä halveksivaa moraalisäteilyä. Tämä animoitu variksenpelätin herättää hiljaista myötähäpeää kaupunkien liberaaleissakin. Jos metsäläinen päätyy johonkin tärkeään hallinnolliseen virkaan Kainuussa, hänestä tulee kainuulaisille laajamittainen kirous. Kaikissa neuvotteluissa suurten kaupunkien liberaalien kanssa metsäläinen on matelevan liehittelevä ja mielistelevä, ja on aina innokas toimimaan vastoin kainuulaisten etuja, ja kaupunkilaisten liberaalien etujen ja toiveiden mukaisesti. Kaupunkien liberaalit hyväksikäyttävät surutta metsäläisen asennetta ja naiviutta. Metsäläinen toimii vastoin kainuulaisten etuja myös kaikessa arkipäiväisessä työssäänkin, koska hänen referenssinsä ja kuviteltu viiteryhmänsä on jossain muualla, kaukana.

Muunnettavat muuttaen näemme tämän saman asenteen suomalaisten suhteessa, aikakaudesta riippuen, Ruotsiin, Neuvostoliittoon, Eu:hun, kansainväliseen liberaaliin eliittiin, liberalismiin, sosialismiin/ kommunismiin, jne. Tällä hetkellä Kataisen hallitus ajaa lähtökohtaisesti Eu eliitin etuja ja toimii vastoin suomalaisten etuja. Kohde voi vaihtua, mutta sama matelevan liehittelevä, epävarmuutta ja etäiseen idealisoituun sisäpiiriin kuulumattomuutta kompensoiva asenne säilyy. Muunnettavat muuttaen Nokian syöksykierre on ilmaus samasta asiasta. Nokian koon ja byrokratian paisuminen holtittomasti; erilaisten kännykkämallien liiallisuus (= resurssien liiallinen hajauttaminen); ja pyrkimys hallita kaikkia liiketoimintaosa-alueita (tietoliikenne, kännykät laajimman spektrumin mukaan, ohjelmistot ja palvelut, kieltäytyminen yhteistyöstä operaattorien ja myyjien kanssa, jne. = resurssien liiallinen hajauttaminen ja järkevien mahdollisuuksien laajamittainen hylkääminen) ovat metsäläisen ylikompensointia par excellence. Verratkaa tätä esim. Appleen, jonka menestys on perustunut yhteen kännykkään (yksi kännykkä, josta tulee uusia malleja), moninkertaisesti Nokiaa pienempään ja vähemmän byrokraattisempaan organisaatiorakenteeseen, ja ohjelmistojen ja palvelujen jo valmiina olemassaolevaan menestykseen, jota on käytetty hyväksi Applen kännyköissä.

Kuinka kauan kestää ennenkuin suomalaiset alkavat parantaa itseään metsäläisen syndroomasta? Meidän täytyy seurata sitä mitä maailmalla tapahtuu, mutta kulkea päättäväisesti ja rohkeasti omaa tietämme, ja ajaa omia etujamme.

7 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä teksti! Mielestäni se tuo hyvin esiin suomalaisen, liian sinisilmäisen ja tottelevaisen luonteen.

Oletko lukenut vastaavat tekstit (linkit alla) minun blogista?

Mielenkiintoinen tutkimus suomalaisten tottelevaisuudesta

Otetaan toisiamme kädestä kiinni ja myönnetään rohkeasti: ME OLEMME LÄHEMPÄNÄ VENÄLÄISIÄ, KUIN ULJASTA SKANDINAAVISTA IHMISTÄ - JA SE ON OLLUT JA TULEE OLEMAAN SUOMEN KIROUS

Muunnettavat muuttaen näemme tämän saman asenteen suomalaisten suhteessa, aikakaudesta riippuen, Ruotsiin, Neuvostoliittoon, Eu:hun, kansainväliseen liberaaliin eliittiin, liberalismiin, sosialismiin/ kommunismiin, jne.

On tietty huomioitava, että jonkinlaiset suhteet täytyy olla, eikä Suomi voi käytännössä toimia missään minkäänlaisena "johtajamaana".

Kuitenkin olet oikeassa siinä, että Suomen asennoituminen esimerkiksi EU:hun on turhan kumartelevainen/vastaanottavainen. Joku voisi jopa sanoa, että "laissez-faire", hyväksytään kaikki mitä EU:sta päin tulee.

Ruotsin ja tsaarin Venäjän aikana asenteen ymmärsi, mutta kuitenkin tänäpäivänä Suomi on täysin itsenäinen valtio.

Politiikka on neuvottelua; jotta jotain saadaan, on annettava. Suomen kohdalla ongelmana on se, että tällä hetkellä se antaa, muttei juuri saa mitään.

Valkea kirjoitti...

Edit on tekstin hiomista.

Valkea kirjoitti...

Miltton,

Kyse ei ole siitä, että Suomen pitäisi toimia johtajamaana, vaan siitä, että meillä täytyisi olla selkeä oma ja omia etujamme ajava linja. Suhteet on hyvä olla kunnossa, mutta se on eri asia kuin ne monet liiallisuudet joita Suomen politiikassa on ollut esim. suhteessa Neuvostoliittoon, maahanmuuttoon ja Eu:hun.

Miltton: "Suomen kohdalla ongelmana on se, että tällä hetkellä se antaa, muttei juuri saa mitään."

- Juuri näin.

Miltton Friidman kirjoitti...

...mutta se on eri asia kuin ne monet liiallisuudet joita Suomen politiikassa on ollut esim. suhteessa Neuvostoliittoon, maahanmuuttoon ja Eu:hun.

Olet oikeassa näistä liiallisuuksista.

Tietyllä tapaa tulee sellainen fiilis, että esim. EU-kekkereissä suomalaiset edustajat (Katainen, Urpilainen) haluavat tehdä liian suuria myönnytyksiä, jotta he olisivat sillä areenalla (EU) suosittuja.

Olisi opittava, että esim. ranskalainen saattaa vain näytellä suuttunutta suomalaiselle. Jos suomalainen pitää linjansa, niin ranskalainen voi katsoa kortit, ja suostua joihinkin Suomen tavoitteisiin.

Uskon, että suomalaiset edustajat ovat liian arkoja, ja haluavat miellyttää EU-kollegojaan liialti.

Valkea kirjoitti...

Sanottakoon vielä erikseen, että metsäläisen syndroomasta voi parantua melko helposti kokonaan siirtämällä viiteryhmänsä suomalaisiin ja suhtautumalla ulkomaiden asioihin niiden todellista keskimääräistä painoarvoa vastaavalla tavalla, eli kevyemmin.

Valkea kirjoitti...

Lisäys Milttonille.

Kommentoin kumpaakin kirjoitustasi toisen kirjoituksen kommentissa.

Valkea kirjoitti...

Lisäys tähän: Sanottakoon vielä erikseen, että metsäläisen syndroomasta voi parantua melko helposti kokonaan siirtämällä viiteryhmänsä suomalaisiin ja suhtautumalla ulkomaiden asioihin niiden todellista keskimääräistä painoarvoa vastaavalla tavalla, eli kevyemmin. ... Ja lopettamalla muiden katsomisen ylöspäin, meillä ei ole siihen mitään syytä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto