Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sosialistinen narsismi (edit)

Sosialisti-intellektuellien kanssa väitellessä törmää usein siihen, että jos esittää esim. tutkimuksiin perustuen psykologisia rajoituksia yhteiskunnan toiminnalle ja mahdollisuuksille, ja luonnollisia ja inhimillisiä rajoja ihmisten toiminnalle, sosialisti-intellektuellit useimmiten kiistävät tämän ja syyttävät asian mainitsevaa henkilöä "luonnollisuuden varjolla sosiaalisesti konstruoituja kapitalistisia sortorakenteita ylläpitäväksi" jne., tai muuta sellaista. Purkakaamme tätä sosialistien säännöllistä reaktiota kohta kohdalta:

a) Toisin kuin sosialisti-intellektuellit väittävät, psykologiset rajoitteet eivät ole suunnattu "sosialismin tuhoamiseksi" tai "sosialismin estämiseksi", vaan ne rajoittavat kaikkea inhimillistä toimintaa ja kaikkia yhteiskunnallisia poliittis-taloudellisia systeemejä, niiden koheesiota, yhteistoimintaa, luottamusta, kestävyyttä, tehokkuutta, jne.

b) Kukaan ei tiedä tarkasti missä em. psykologiset rajat ovat, ts. ne ovat sumeita, eikä kukaan tiedä tarkalleen kuinka paljon nämä rajat voidaan ylittää, mutta siirtämällä rajaa sumeaa kohtaa ylemmäs voidaan  esittää varmoja väitteitä. Vertauskuvallisena ja yksinkertaisena esimerkkinä voimme sanoa, että kukaan ei tiedä tarkasti kuinka korkealle parhain prosentti ihmisistä pystyisi hyppäämään optimaalisesti harjoitettuna ja potentiaalinsa äärirajoilla ilman apuvälineitä, mutta tiedämme varmasti, että kukaan ihminen ei pysty hyppäämään 5 metriä korkean esteen yli. Rajan nostaminen mahdollistaa luotettavampien reunaehtojen asettamisen yhteiskuntien toiminnalle.

c) Luonnolliset rajat ovat rajoituksia sosialisti-intellektuellien älykkyydellään ja kyvyillään luomille sosiaalisille konstruktioille, ideologisille suunnitelmille ja tavoitteille. Siten luonnolliset rajat ovat narsistisia loukkauksia sosialisti-intellektuellien älykkyyden ja kykyjen omnipotenssille. Koska sosialisti-intellektuelli ei myönnä realististen rajojen olemassaoloa suunnitelmilleen ja tavoitteilleen, hän implisiittisesti uskoo narsistisesti ja itsepetoksellisesti omien kykyjensä omnipotenssiin, kaikkivoipuuteen. Kaikki mikä rajoittaa liioiteltuja älyllisiä kykyjä, kaikki kosketus todellisuuden reunaehtojen kanssa, uhkaa omnipotenssikuvitelmia, ja loukkaa paisuteltua narsistista egoa. Siksi sosialisti-intellektuellit muodostavat usein eristyneitä keskustelurinkejä, joissa pidetään joukolla yllä kollektiivisia harhaluuloja ja puolustaudutaan epärealistisilla ja mahtipontisilla väitteillä ulkopuolelta tulevaa informaatiota vastaan.

d)  Edellä mainittu ei tarkoita, että sosialisti-intellektuellit olisivat narsisteja; hyvin harva heistä on narsisti. Kyse on pääasiassa seuraavan kahden tekijän yhteisvaikutuksesta:

1) Länsimainen kulttuuri on narsismin ja narsistisen kilpailun kyllästämä (status-, julkisuus-, raha-, maine-, irtosuhde/ parisuhde-, ura, ulkonäkö- jne. kilpailu). Narsistisessa yhteiskunnassa tärkeämpää kuin se minkälainen henkilö todellisuudessa on ja mitä hänellä todellisuudessa on, on se miltä hän saa itsensä, kykynsä, statuksensa, tilanteensa jne. näyttämään, ja kuinka hyvin hän saa muut ihmiset uskomaan paisuteltuun ja valheelliseen julkiseen kuvaansa. Tämä artikkeli kuvaa eräitä länsimaisen kulttuurin narsistisia aspekteja:

http://alternativeright.com/blog/2013/3/31/everyone-a-harlot

Länsimaiden kulttuurin narsistisuudesta on kirjoitettu myös kirjoja, esim.

http://www.amazon.com/The-Culture-Narcissism-Diminishing-Expectations/dp/0393307387

Tutkimustulokset osoittavat länsimaiden ihmisten psykologisten piirteiden siirtyneen jatkuvasti narsistisempaan suuntaan 1960-luvulta viime vuosiin ulottuvalla jaksolla.

Narsistisella kulttuurilla on taipumus siirtää lähes kaikkia persoonallisuuksia narsistisempaan suuntaan ja lisätä siten sekä keskimääräistä narsistisuutta, että narsististen psykologisten häiriöiden määrää.

2) Sosialisti-intellektuellit eivät useimmiten ole sosiaalisesti dominoivia, osin opiskelunsa ja työnsä luonteen ja vaatimusten, ja niihin liittyvän karsinnan vuoksi. Intellektuaalinen opiskelu ja työ vaatii pitkäjänteisyyttä; hiljaista keskittymistä; huolellisuutta yksityiskohdissa; sisäisen motivaation ja virikkeiden runsautta; paljon yksin työskentelyä; vähän fyysistä voimaa (ja ulkonäkö ja fyysinen olemus eivät ole merkityksellisiä); runsaasti itsehillintää ja sanojen punnitsemista sekä yksin työskennellessä, että sosiaalisessa yhteistyössä, vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa; jne. Tämä on jossain määrin vastakohta esim. dynaamiselle, toimissaan nopealle ja intuitiiviselle, ulkoisia virikkeitä ahnehtivalle, fyysiseltä olemukseltaan pitkälle ja isokokoiselle; spontaanista esiintymisestä nauttivalle; ja sosiaalisesti dominoivalle yritysjohtajalle. Intellektuellien sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä syntyvä narsistinen paine joutuu siten usein etsimään muita, tavallisesta poikkeavia purkautumiskanavia. Intellektuellien älyllisen työn tuotokset valikoituvat usein heidän narsisminsa purkautumiskanavaksi, mukaanlukien sosialisti-intellektuellien ideologiset rakennelmat. Sosialisti-intellektuellien ideologiset konstruktiot ovat jo itsessään passiivis-aggressiivisia tai piilo-aggressiivisia pyrkimyksiä sosiaaliseen dominointiin, ja niitä puolustetaan usein intellektuellien mittapuilla sokeasti, irrationaalisesti ja aggressiivisesti.

Nämä luovat narsistisia piirteitä sosialisti-intellektuellien persoonaan, ajatteluun, tuotantoon, toimintaan ja kommunikaatioon.

Sam Vaknin, narsisti, entinen yritysjohtaja, vankilassa 18 kuukautta osakepetoksesta istunut ja nykyinen narsismin tutkija kertoo seuraavassa lainauksessa mm. yritys- ja organisaatiomaailmassa sekä yhteiskunnassa ilmenevästä narsismista. On ironista, että muutettavat muuttaen sosialisti-intellektuellit muistuttavat niin paljon narsistisia yritysjohtajia:

"Cooked books, corporate fraud, bending the (GAAP or other) rules, sweeping problems under the carpet, over-promising, making grandiose claims (the "vision thing") - are hallmarks of a narcissist in action. When social cues and norms encourage such behaviour rather than inhibit it - in other words, when such behaviour elicits abundant narcissistic supply - the pattern is reinforced and become entrenched and rigid. Even when circumstances change, the narcissist finds it difficult to adapt, shed his routines, and replace them with new ones. He is trapped in his past success. He becomes a swindler.

But pathological narcissism is not an isolated phenomenon. It is embedded in our contemporary culture. The West's is a narcissistic civilization. It upholds narcissistic values and penalizes alternative value-systems. From an early age, children are taught to avoid self-criticism, to deceive themselves regarding their capacities and attainments, to feel entitled, and to exploit others.

 As Lilian Katz observed in her important paper, "Distinctions between Self-Esteem and Narcissism: Implications for Practice", published by the Educational Resources Information Center, the line between enhancing self-esteem and fostering narcissism is often blurred by educators and parents.

Both Christopher Lasch in "The Culture of Narcissism" and Theodore Millon in his books about personality disorders, singled out American society as narcissistic. Litigiousness may be the flip side of an inane sense of entitlement. Consumerism is built on this common and communal lie of "I can do anything I want and possess everything I desire if I only apply myself to it" and on the pathological envy it fosters. ...

This may be because narcissism conforms to masculine social mores and to the prevailing ethos of capitalism. Ambition, achievements, hierarchy, ruthlessness, drive - are both social values and narcissistic male traits. Social thinkers like the aforementioned Lasch speculated that modern American culture - a self-centred one - increases the rate of incidence of the narcissistic personality disorder.

 Otto Kernberg, a notable scholar of personality disorders, confirmed Lasch's intuition: "Society can make serious psychological abnormalities, which already exist in some percentage of the population, seem to be at least superficially appropriate."...

 They - like Lasch before them - attribute pathological narcissism to "a society that stresses individualism and self-gratification at the expense of community, namely the United States." They assert that the disorder is more prevalent among certain professions with "star power" or respect. "In an individualistic culture, the narcissist is 'God's gift to the world'. In a collectivist society, the narcissist is 'God's gift to the collective."

... there are malignant narcissists among subsistence farmers in Africa, nomads in the Sinai desert, day laborers in east Europe, and intellectuals and socialites in Manhattan. Malignant narcissism is all-pervasive and independent of culture and society. It is true, though, that the way pathological narcissism manifests and is experienced is dependent on the particulars of societies and cultures.

In some cultures, it is encouraged, in others suppressed. In some societies it is channeled against minorities - in others it is tainted with paranoia. In collectivist societies, it may be projected onto the collective, in individualistic societies, it is an individual's trait.

Yet, can families, organizations, ethnic groups, churches, and even whole nations be safely described as "narcissistic" or "pathologically self-absorbed"? Can we talk about a "corporate culture of narcissism"?

Human collectives - states, firms, households, institutions, political parties, cliques, bands - acquire a life and a character all their own. The longer the association or affiliation of the members, the more cohesive and conformist the inner dynamics of the group, the more persecutory or numerous its enemies, competitors, or adversaries, the more intensive the physical and emotional experiences of the individuals it is comprised of, the stronger the bonds of locale, language, and history - the more rigorous might an assertion of a common pathology be.

Such an all-pervasive and extensive pathology manifests itself in the behavior of each and every member. It is a defining - though often implicit or underlying -mental structure. It has explanatory and predictive powers. It is recurrent and invariable - a pattern of conduct melding distorted cognition and stunted emotions. And it is often vehemently denied."

Kannattaa lukea koko Sam Vakninin kirjoitus:

 http://www.scribd.com/doc/39476752/UPI-Narcissism-in-the-Boardroom-Corporate-Narcissism

13 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä teksti! Voisi jopa sanoa, että ansiokas. Siinä oli joitain oikein hyviä huomioita, kuten

Sosialisti-intellektuellien kanssa väitellessä törmää usein siihen, että jos esittää esim. tutkimuksiin perustuen psykologisia rajoituksia yhteiskunnan toiminnalle ja mahdollisuuksille, ja luonnollisia ja inhimillisiä rajoja ihmisten toiminnalle, sosialisti-intellektuellit useimmiten kiistävät tämän ja syyttävät asian mainitsevaa henkilöä "luonnollisuuden varjolla sosiaalisesti konstruoituja kapitalistisia sortorakenteita ylläpitäväksi" jne., tai muuta sellaista.

Kyllä, yleensä jotain tämän kaltaista sieltä vasurin suusta tulee. Sammalkieli käyköön hyvänä esimerkkinä.

Intellektuellien sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä syntyvä narsistinen paine joutuu siten usein etsimään muita, tavallisesta poikkeavia purkautumiskanavia. Intellektuellien älyllisen työn tuotokset valikoituvat usein heidän narsisminsa purkautumiskanavaksi, mukaanlukien sosialisti-intellektuellien ideologiset rakennelmat. Sosialisti-intellektuellien ideologiset konstruktiot ovat jo itsessään passiivis-aggressiivisia pyrkimyksiä sosiaaliseen dominointiin, ja niitä puolustetaan usein intellektuellien mittapuilla sokeasti, irrationaalisesti ja aggressiivisesti.

Hyvä oivallus. Se, että johtuuko tämä narsismista, on kyseenalaista, mutta paremman puutteessa kelvatkoon selitykseksi.

Kaikki mikä rajoittaa liioiteltuja älyllisiä kykyjä, kaikki kosketus todellisuuden reunaehtojen kanssa, uhkaa omnipotenssikuvitelmia, ja loukkaa paisuteltua narsistista egoa. Siksi sosialisti-intellektuellit muodostavat usein eristyneitä keskustelurinkejä, joissa pidetään joukolla yllä kollektiivisia harhaluuloja ja puolustaudutaan epärealistisilla ja mahtipontisilla väitteillä ulkopuolelta tulevaa informaatiota vastaan.

Se, että pitävätkö sosialisti-intellektuellit tällaisia eristäytyneitä istuntoja, on kyseenalaista, mutta oletetaan niin että pitävät.

This may be because narcissism conforms to masculine social mores and to the prevailing ethos of capitalism. Ambition, achievements, hierarchy, ruthlessness, drive - are both social values and narcissistic male traits.

Tämä taas johtuu vertaisympäristöstä. Jos muut firmat samalla alalla kilpailevat kovaa, niin meidänkin on kilpailtava.

Ja jos asiakkaat ostavat vain halvinta, niin minkäs teet.

En itse näe kunnianhimossa, saavuttamisessa, hierarkiassa tai "draivissa" mitään huonoa. Mitä tulee häikäilemättömyyteen, niin niin kauan kun se tapahtuu lain säätämissä rajoissa, niin se on ok.

Sammalkieli kirjoitti...

http://sammalkieli.blogspot.fi/2012/07/kommentti-valkealle.html

Valkea kirjoitti...

Sammalkieli,

Julkaisin poikkeuksellisesti tällä kertaa pelkän linkin, mutta tulevaisuudessa ne poistetaan. Netissäkin on, vastoin harhakäsityksiä, voimassa tiettyjä kohteliaisuussääntöjä.

Muutamia vastauksia.

On muitakin sosialisti-intellektuelleja ja heidän kirjoituksiaan kuin sinä ja kirjoituksesi.

Sosiaalipsykologia ei tue väitteitäsi siitä, että tasapalkkaisuus (tähän viitataan usein termillä distributive justice, vaikka sen sisällöstä on eriäviä näkemyksiä) olisi tärkeää työorganisaatioissa. Tärkeintä oikeudenmukaisuuden lajeissa on tutkimusten mukaan proseduraalinen oikeudenmukaisuus, eli se, että:

a) palkkaerot yksilöiden ja ryhmien välillä syntyvät oikeudenmukaisiksi katsottujen prosessien, vaikutusmekanismien ja sääntöjen kautta, kuten koulutuksen määrä ja laatu, työuran pituus organisaatiossa, tuottavuus, senioriteetti, työtehtävän vaativuus, jne.

Jos palkkoja joudutaan huonon taloustilanteen vuoksi leikkaamaan, tärkeäksi koetaan se, että sille annetaan järkevä ja hyvä selitys, ja että palkkoja lasketaan oikeudenmukaisen kaavan mukaan kaikilta, mieluiten johtajilta prosentuaalisesti enemmän kuin muilta, jotta he toimivat esimerkkinä muille.

b) työntekijöitä kohdellaan sosiaalisissa suhteissa oikeudenmukaisesti, kohteliaasti, ystävällisesti, auttaen, jos on sille on tarvetta, jne.

Tähän liittyviä tutkimuksia ovat mm. Organ ja Konowsky, 1989; Moorman, 1991 ja 1993; Folger, 1993; Moorman, Niehoff ja Organ, 1993; Niehoff ja Moorman, 1993; Podsakoff ja MacKenzie, 1993; Organ ja Ryan, 1995; Konowsky ja Organ, 1996; Netemeyer et. al., 1997; jne.

***

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

On totta, että liberaali sekatalous on narsismin kyllästämä. Mutta sosialistisissa yhteiskunnissa on yhtä paljon liioittelevaa ja valehtelevaa narsismia, se vain on pelkästään poliittisen eliitin yksinoikeus. Neuvostoliiton johtajien palkka vaihteli 2000 - 3000 ruplan välillä, eli Neuvostoliitossa se oli normaalin ammattimiehen palkka, mutta todellisuudessa Neuvostoliiton johtajat olivat monimiljardööreja, koska he saivat käskemällä itselleen sen mitä halusivat. Upeat asunnot ja huvilat palvelijoineen, loistoautot kuskeineen, yksityislentokoneet, länsimaiset luxus-tuotteet, erikoissairaanhoitopalvelut, jne. Stalin oli propagandassa kaikkien tieteiden nero, joka olisi pystynyt tekemään mitä vain, jos aika olisi riittänyt, esim. vaativia kirurgisia leikkauksia. Neuvostoliiton tuotantoluvut ja tuotannon laatu olivat propagandassa loistavat, mutta todellisuudessa surkeat; esim. valtavasta maataloussektorista ja viljelyalasta huolimatta maa oli ruuan suhteen jatkuvasti riippuvainen laajasta tuonnista, ja kaikenlaisten tavaroiden laatu oli usein käsittämättömän huono, esim. hissien napit saattoivat olla väärässä järjestyksessä taulussa ja nappia painamalla ei tiennyt kuin kokeilemalla mihin kerrokseen hissi päätyi, jos hissi sattui toimimaan. Neuvostoliitossa järjestettiin upeita massaspektaakkeleja samaan aikaan kun suuri osa kansasta asui lahoavissa asuinkelvottomissa taloissa. Ulkomaisia toimittajia ja vieraita varten oli tehty mallikyliä ja kaupunkeja, joissa kaikki oli tehty huolella hyvin ja kauniiksi, ja joissa oli uusinta teknologiaa, sekä hyvinvoivia ja hymyileviä ihmisiä, jotta ulkomaalaisille ei tarvitse näyttää Neuvostoliiton todellisuutta. Jne. ad infinitum.

Sama periaate toimii vaihtelevassa määrin kaikkialla sosialistisissa maissa, sekä usein sosialistien keskuudessa. Satunnaisena esimerkkinä Uruguayssa, jossa on vielä voimassa jonkinlainen demokratia, suurimman sosialistipuolueen johtaja asuu virallisesti vaatimattomassa lapsuudenkodissaan, jotta kansa ja toimittajat näkevät kuinka vähään tyytyvä hän on, kuinka vähän hänessä on ahneutta ja kuinka lähellä hän on tavallista kansaa. Jostain syystä kun toimittajat ja muut ihmiset vierailevat lapsuudenkodissa, jota alueella asuva opas aina auliisti esittelee, johtaja ei ole koskaan paikalla, hän on aina tehtävissään, matkoilla tms. Todellisuudessa hän asuu luksusasunnossa upealla alueella toisaalla.

***

Sorruit sen verran vääristelyyn kirjoitukseni suhteen, että en koe tarpeelliseksi vastata loppuihin kohtiin. Mielestäni kuitenkin tasa-arvovaatimuksillasi olisi enemmän arvoa, jos kohdistaisit ne paremmin. Esim. monimiljardöörit ja suurpankkiirit (usein sama asia) eivät ole tehneet mitään sen arvoista, että he ansaitsisivat rahansa. Usein heistä on ollut valtavaa haittaa. Esim. Bill Gatesin 50 miljardin omaisuus on syntynyt siitä, että hän oli yksinoikeuspatentteineen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, josta sitten lobbaamisen avustamana tuli maailmanlaajuinen yhteinen standardi. Gatesin henkilökohtainen kontribuutio ohjelmointiin ei poikkea keskiverto-ohjelmoijasta. Toisaalta Gatesin kontribuutio Usan massiiviseen maahanmuuttoon ja harmaaseen halpatyövoimaan on valtava, samoin kuin poliittisesti korrekteihin projekteihin ja politiikkaan. Näiden "ansioidensa" perusteella Gates olisi helposti ansainnut 50 *miinus* -merkkistä miljardia ja enemmänkin.

Mutta näistä sinä olet hiljaa.

Valkea kirjoitti...

Miltton,

narsismilla viitataan useimmiten persoonallisuushäiriöön ja siitä ei ole kyse, kuten tekstissä sanoin. Terveellä narsismilla viitataan terveeseen itseluottamukseen ja itsetuntoon, terveeseen itsestä pitämiseen, joka heijastuu positiivisesti ulospäin sosiaalisiin suhteisiin, kykyihin ja toimintaan. Tästäkään ei ollut kyse. Narsistiset piirteet voivat viitata sekä persoonallisuuden joihinkin piirteisiin, että kulttuurillisesti määräytyneisiin ajattelun piirteisiin ja emootioiden suuntaumiseen, ja em. suuntautumiseen liittyvään emootioiden vahvistumiseen tai heikkenemiseen. Näistä oli kyse.

Sosialisti-intellektuellit ovat de facto eristäytyneitä. He eivät eristäydy niinkään fyysisiin "bunkkereihin" vaan älyllisiin "bunkkereihin". Tämä on havaittavissa akateemisista sosiologien piireistä (sosialistisin tiede) aina sosialistien keskustelupalstoille ja blogeille saakka.

Kun lapsena mainitsin vaihtelevia tosiasioita koulussa, ne saattoivat joskus olla epämiellyttäviä joidenkin lasten mielestä. Jotkut lapset reagoivat niihin laittamalla kädet korville ja huutamalla lujaa esim: "Eikä oo, eikä oo, mä en kuule mitään, nännännännääää ..." Sosialisti-intellektuelli -aikuiset tekevät todellisuuden suhteen samaa mm. radikaalilla sosiaalisen konstruktion teorialla (tavallisimmat ovat tietysti nykyään kaikkialle tunkeutuvat poliittinen korrektius ja etnopositiivisuus). Sen mukaan todellisuudella ei ole mitään erillistä olemassaoloa sosiaalisesti konstruoiduista sanallisista narratiiveistä. Siksi nämä sosialisti-intellektuellit uskovat voivansa muuttaa todellisuuden haluamakseen muuttamalla poliittisia ja muita julkisia narratiiveja. Todellisuuden poissulkemisen lisäksi radikaali sosiaalinen konstruktionismi on siten myös primitiivistä taikauskoa. Eräs amerikkalainen sosiologiluennoitsija, en nyt muista hänen nimeään, sanoi sosiologeille harvinaisessa rehellisyyden puuskassa, että sosiologia ei ole tiedettä, vaan fiktiivisiä poliittisia narratiiveja, joilla muutetaan todellisuus narratiivin fiktioita vastaavaksi. Lähes kaikilla sosiologeilla on sosialistinen maailmankatsomus, ja sosialistisilla tai niihin liittyvillä poliittisilla näkemyksillä on käytännössä monopoli sosiologien välisessä akateemisessa keskustelussa. Ne harvinaiset sosiologit, joilla on sosialismista poikkeavia näkemyksiä, suljetaan kaikkien tärkeiden akateemisten sosiologisten julkaisujen ulkopuolelle ja heidän on vaikea kehittää akateemista uraa.

Tässä listattuna muutama sosiologinen julkaisu:

http://www.dmoz.org/Science/Social_Sciences/Sociology/Journals/

En ole lukenut seuraavasta satunnaisesti valitusta julkaisusta yhtään kirjoitusta, mutta ennustan etukäteen, että kaikissa niissä kirjoituksissa, joissa on politiikkaa mukana, on sosialistinen/ poliittisesti korrekti/ etnopositiivinen/ maahanmuuttomyönteinen/ voimakkaan valtiollisen ja kansainvälisen redistribuution/ markkinatalouden vastainen/ yrittäjyyden vastainen/ kantaväestöjen vastainen/ globalistinen/ vihreä/ kollektivismi -myönteinen/ ilmastonmuutoksellinen/ kehitysmaiden radikaaleja vasemmistolaisia liikkeitä tukeva/ kansainvälinen tai globaali byrokratia -myönteinen/ tms. sanoma:

http://www.jstor.org/stable/10.1086/653595

Jos olen väärässä, ilmoittakaa siitä minulle. Itseasiassa, jos ensimmäisen linkin sosiologisten julkaisujen listasta löytyy jotain ei-sosialistista, ilmoittakaa siitä minulle. Se olisi todella yllättävää.

Miltton Friidman kirjoitti...

En ole lukenut seuraavasta satunnaisesti valitusta julkaisusta yhtään kirjoitusta, mutta ennustan etukäteen, että kaikissa niissä kirjoituksissa, joissa on politiikkaa mukana, on sosialistinen/ poliittisesti korrekti/ etnopositiivinen/ maahanmuuttomyönteinen/ voimakkaan valtiollisen ja kansainvälisen redistribuution/ markkinatalouden vastainen/ yrittäjyyden vastainen/ kantaväestöjen vastainen/ globalistinen/ vihreä/ kollektivismi -myönteinen/ ilmastonmuutoksellinen/ kehitysmaiden radikaaleja vasemmistolaisia liikkeitä tukeva/ kansainvälinen tai globaali byrokratia -myönteinen/ tms. sanoma:

Mainio listaus! Vähän kuin koko kulttuurimarxismin kirjo erittäin tiivistetyssä muodossa.

http://www.jstor.org/stable/10.1086/653595

Jos olen väärässä, ilmoittakaa siitä minulle. Itseasiassa, jos ensimmäisen linkin sosiologisten julkaisujen listasta löytyy jotain ei-sosialistista, ilmoittakaa siitä minulle. Se olisi todella yllättävää.


Todellakin se olisi yllättävää.
"Parhaita paloja":

Changing to Win? Threat, Resistance, and the Role of Unions in Strikes, 1984–2002

Racial Boundary Formation at the Dawn of Jim Crow: The Determinants and Effects of Black/Mulatto Occupational Differences in the United States, 1880

Blurring the Color Line: The New Chance for a More Integrated America by Richard Alba

Rich Democracies, Poor People by David Brady

Queer Mobilizations: LGBT Activists Confront the Law, edited by Scott Barclay, Mary Bernstein, and Anna-Maria Marshall

Global Justice Networks: Geographies of Transnational Solidarity

The Making of a Human Bomb: Ethnography of Palestinian Resistance by Nasser Abufarha

Huh huh...

Valkea kirjoitti...

Miltton,

niinpä.

Haaste koskee tietysti myös kaikkia näitä julkaisuja:

http://www.dmoz.org/Science/Social_Sciences/Sociology/Journals/

Sosialistit väittävät usein, että yliopistot ja tiede ovat "porvarillisia". Se ei materialisoidu ei-poliittisissa tieteissä, mutta sosiologia on poliittisin tiede/"tiede". Sieltä pitäisi siten löytyä väitteiden mukaisesti paljonkin porvarillisuutta. Jos joku löytää yhdenkin ei-sosialistisen artikkelin em. linkin julkaisuista, myönnän julkisesti olleeni väärässä ja sosialistien olevan em. väitteen osalta oikeassa, ja vaikenen tämän keskustelun osalta. Arvelen kuitenkin, että sosialistit tietävät niin hyvin mitä sosiologia on, että he eivät viitsi edes yrittää. Suunnilleen sama kuin haastaisi jonkun etsimään Mises instituutista Neuvostoliittoa ihailevan kirjoittajan.

Sammalkieli kirjoitti...

Valkea,

Kommenttilinkin postaamisessa ei ole mitään epäkohteliasta. Olisi päinvastoin epäkohteliasta ja epärehellistä olla postaamatta sitä.

Kun näytät olevan täysin kujalla jopa näin yksinkertaisessa asiassa, en näe syytä kommentoida herjaavia ja loogisesti virheellisiä vastakommenttejasi sen tarkemmin.

Voisin kuitenkin heittää sellaisen oppihistoriallisen huomion, että esimerkiksi kulttuurirelativismi on antimarxilainen paradigma joten kulttuurirelativistisen paradigman sisäpuolella kirjoitetut artikkelit eivät määritelmällisesti ole sosialistisia. Muutenkin erilaisten paradigmojen ja tutkimussuuntien niputtaminen yhteen "sosialismiksi" kertoo siitä, että kommentoijalla on jotenkin heikko ymmärrys tai sivistystaso.

Tietysti äärioikeistolaisesta näkökulmasta koko yhteiskuntatiede voi olla "vasemmistolaista". Jos on omaksunut näin virheellisen näkemyksen, niin on tavallaan rajannut itsensä järkevän keskustelun ulkopuolelle.

Valkea kirjoitti...

Sammalkieli,

Jos sinulle tuodaan kotiin postipaketti, ja postinkantaja ei tervehdi eikä sano mitään, vaan työntää postipaketin syliisi ja lähtee pois, todennäköisesti pitäisit sitä epäkohteliaana. Tässä blogissa pätee sama periaate.

Sinä tulkitset kirjoitukseni herjaavaksi, mutta ei siinä mitään sellaista ole.

Jos pidämme normaalien määritelmien mukaisesti sosialistisena sitä, että kannattaa voimakasta ja kaikenkattavaa redistribuutiota, byrokraattista suunnittelua ja vastustaa markkinataloutta, sosiologit kautta linjan täyttävät nämä määritelmät kirkkain värein. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että sosiologien sosialistinen kulttuurirelativismi on suoraan, piilotetusti tai de facto anti-marxilaista, anti-sosialistis-vallankumouksellista, anti-sosialistis-radikaalia ja sosialistisen yhteiskunnan luomisen vastaista. Tämä paradoksaalinen ilmiö tulee ymmärrettäväksi sitä kautta, että kulttuurirelativismi on yksi tärkeimmistä ideologisista tekijöistä, joka sovittaa sosiologien sosialismin symbioottiseen yhteiseloon kapitalismin kanssa, ja toisaalta tyytymään ja sopeutumaan vapaamatkustajiksi kapitalismin sisällä. Sosiologien sosialismi on siten kaksinkertaisesti sitä vastaan mitä sinä edustat:

a) He puolustavat kiivaasti kapitalismin sisälle muodostuneita ja kapitalismista eläviä redistributiivisia ja tuottoisia nichejään sinun kaltaisisia sosialistivallankumouksellisia vastaan, koska sinä tuhoaisit heidän nichensä ja ylimmän sosialistisen intellektuaalisen statuksensa, ja syntyisi nichejen uusjako jossa he olisivat varmuudella häviäjiä. He pyrkivät omista nicheistään, omista valta-asemistaan käsin laajentamaan omaa sosialista valtaansa kapitalismin sisällä globaaliksi, ja siihen ei sosialistinen vallankumous sovi.

b) Koska sosiologi-intellektuellien retoriikka on lähes samanlaista kuin sinun, he imuroivat massiivisuudellaan ja auktoriteetillaan kaiken sosialistisen kannatuksen itselleen estäen sinua saamasta sitä, heillä on valmiit hierarkiansa, johon he assimiloivat elämässään ja urallaan eteenpäin pyrkivät sosialistit ja levittävät "meeminsä" (meemiteoria on roskaa, mutta käytetään sitä tässä yksinkertaistuksena) kaikkialle niin että ne syrjäyttävät sinun "meemisi".

Liberaali sekatalous luo valtavaa muutospotentiaalia, mutta sosiologien sosialismi on yksi tärkeimmistä muutospotentiaalin neutraloijista, harmittomiin kanaviin ohjaajista ja kylmistä tappajista.

Siten paradoksaalisesti sosiologit ja sosiologien sosialismi ovat pahimpia vastustajiasi ja esteitäsi, ja kapitalistinen sekatalous on paras ystäväsi, koska sehän luo runsain mitoin muutospotentiaalia. Mutta niinhän se on, että läheisimmät ja toistensa reviirille tunkeutuvat nichet ovat usein kovimpia kilpailijoita.

Olemme siis samaa mieltä.

Miltton Friidman kirjoitti...

Tavallaan näen myös että narsismi ilmenee vasemmistolaisessa vastaanväittämisen kovuudessa(kin).

Narsistillehan ego on erittäin tärkeä. Kun vasemmistolainen/sosialistinen/kommunistinen/marxistinen oppi on osa tuota egoa, niin kaikki vastaväitteet tälle, vaikkakin ne saattaisivat olla (tieteellisesti) todistettujen faktojen tukemia, tyrmätään täysin.

Olen ollut huomaavinani samaa esim. tietyissä kristityissäkin. Keskustelu ei siis oikeastaan koskaan pääse muodostumaan ns. keskusteluksi, vaan koko touhu menee täysin vastaanväittämiseksi.

Voisiko olla niin, että tällöin puhutaan narsistisesta egosta, joka on ottanut kristillisyyden osaksi itseään?

Sammalkieli kirjoitti...

Valkea,

Osittainen yhteisymmärrys löytyi.

Mites tämä Henry Laasanen, onko hän sosialisti-sosiologi? :)

Valkea kirjoitti...

Miltton,

narsismi tai narsistiset piirteet voivat olla syy vastaanväittämisen kovuuteen, mutta sille voi olla myös monia muita syitä. Pelkästä vastaanväittämisestä ja sen kovuuden tasosta on vaikea päätellä mistä on kyse. Vastaanväittäminen tilanteissa, joissa hierarkiset, organisatoriset, ja sääntöihin ja tapoihin liittyvät syyt eivät estä tai hillitse sitä, on tavanomaista. Se voi myös eskaloitua monista syistä kovaksi, esim. havaituista tai koetuista intressiristiriidoista, joita ei saada sovitettua, luokkauksista, monista persoonaan tai persoonallisuuteen liittyvistä syistä, erilaisista kilpailutilanteista, ystävyys- ja liittolaisuussuhteista, maailmankatsomuksellisista eroista, siitä, että keskustelukumppani koetaan epämiellyttäväksi, pienten vastavuoroisten kommenttien eskaloitumisesta pidemmän ajan kuluessa, jne., ja tietysti näiden monista kombinaatioista.

Narsisteja löytyy kaikista suuremmista joukoista ja ryhmistä, myös kristittyjen ja ateistien keskuudesta. Koskaan tilanne ei ole niin miellyttävä, että niitä löytyy vain vastustajien keskuudesta, mutta ei oman ryhmän keskuudesta. Kristittyjen joukosta todennäköisimmät narsistit löytyvät suurten kaupallisten megakirkkojen ja niitä vetävien televangelistien (televisio evankelisti) joukosta tai sitten pienten opillisesti ja uskonnollisesti harhautuneiden kristillisten kulttien johtohenkilöiden joukosta (kultit tunnistaa yleensä siitä, että niissä palvotaan enemmän kultin johtajaa kuin esim. Jumalaa).

Valkea kirjoitti...

Sammalkieli,

tiedän vain vähän Henry Laasasen tuotannosta, enkä tiedä hänestä henkilönä juuri mitään, mutta jo pelkästään se, että hän ei palvo feminismin toteemipaalua, estää häneltä pääsyn ylivoimaisesti suurimpaan osaan sosiologisista julkaisuista. Herääkin kysymys kuinka paljon tutkimuksia hän on tehnyt ja missä hän on niitä julkaissut.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto