Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 4. elokuuta 2012

Demokratia ja byrokratia (edit)

Demokratia alkaa sisäsyntyisesti tuotettuna idealistisesti ja utopistisestikin, ja sen alun yksityiskohdat voidaan sivuuttaa. Ehkä demokratiasta on hyötyä alkuaikoina, ehkä ei. Demokratia muuttuu ajan kuluessa; siinä käydään lisääntyvää epätervettä kilpailua siitä mikä ryhmä saa haltuunsa eniten toisten ihmisten tuottamaa omaisuutta ilman henkilökohtaista ja ryhmäkohtaista vastuuta, vastikkeetta. Kilpailua siitä kuka vapaamatkustaa eniten byrokratian välityksellä. Kaikki alaluokasta yläluokkaan kilpailevat, mutta byrokratia on varmin voittaja tässä "pelissä". Kun tärkein yhteiskunnallinen kilpailu keskittyy byrokratialle esitettyihin vaatimuksiin, byrokratia muokkautuu ja kasvaa hallitsevien vaatimusten konsensuksen mukaisesti, sopeutuu "evolutiivisesti" yhteiskunnan valtasuhteisiin. Byrokratia on kilpailun ulko- ja yläpuolella, sen kohde ja tavoite, sen tuomari, ja sen voittotulosten toimeenpanija. Byrokratian olemassaolo ja sen koon kasvu ovat käytännössä kyseenalaistamattomia, politiikan ja kilpailun ulkopuolella. Byrokratian lahjominen lukemattomin salaisin, puolinäkyvin tai näkyvin keinoin ovat erottamaton osa demokratiaa, ne ovat tehostettua, moninkertaistettua äänestämistä.

Myöhäisvaiheen demokratia on siten yhteiskunnallisen kilpailun ja toiminnan keskittämistä byrokratiaan niin, että riippumatta siitä mitä muutoksia ja vaihteluita yhteiskunnassa tapahtuu, byrokratia turvaa olemassaolonsa ja kasvaa.

Edes kansainväliset suurpankit eivät pysty samaan, vaikka ne ovat usein ylimpiä päätöksentekijöitä demokratiassa, ja käyttävät suurinta valtaa valtioiden ja kansainvälisten byrokratioiden kautta valtiovelkojen, talouden toiminnan ja rahapolitiikan avulla, usein kiristäen. Suurpankkien valta on kuitenkin täysin riippuvainen byrokratioiden toiminnasta, se toteutuu vain niiden kautta, ja byrokratiat pitävät hallussaan myös pakkovallan välineitä, ja suurta osaa välttämättömistä yhteiskunnallisista palveluista ja toiminnoista. Tällä hetkellä suurpankkien ja byrokratioiden riippuvuus on molemminpuolista, joten niiden välillä vallitsee väliaikainen vallan tasapaino. Suurpankkien valtatavoitteet ovat yhtä laajoja kuin byrokratioiden, mutta byrokratioiden toiminta ja visiot ovat kestävämpiä, pitkäjänteisempiä ja immuunimpia yhteiskunnallisten tilanteiden ja muiden tilanteiden vaihteluille. Byrokratia etenee hitaasti ja varmasti. Sen pitkäjänteisyys on samaan suuntaan vaikuttavan arkipäiväisen työn tekemistä ja toistamista päivästä päivään ja vuodesta toiseen kaavamaisesti tai melko kaavamaisesti. Työtä säädetään ajoittain tehokkuuden lisäämiseksi. Jos byrokratian toimintaa ja vallan laajentumista ei rajoiteta, ennustan, että byrokratioiden kansainvälinen valta voittaa lopulta suurpankkien kansainvälisen  vallan. Suurpankit luulevat olevansa pysyviä ylimpiä vallankäyttäjiä, ja byrokratiat antavat niiden pitää harhaluulonsa ja ehkä voimistavat niitä, mutta loppuvaiheissa suurpankit paljastuvat byrokratioiden välineiksi, kantoraketeiksi, joka vei byrokratiat voittoon. Lopputuloksena on byrokratioiden kansainvälinen redistributiivinen diktatuuri, jota peitetään kansainvälisellä "demokratialla", yksilöiden "kansalaisvaikuttamisella", näyttävillä kansainvälisillä "oikeuksilla", ja muilla tehottomilla ja propagandistisilla valheilla. 

Tämä siis erillisenä siitä, että suurpankitkin ovat tietynlaisia byrokratioita.

Kirjoitus jatkuu:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/08/suurpankit-ja-byrokratia.html

1 kommentti:

Valkea kirjoitti...

Edit on lisäys viimeiseen kappaleeseen.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto