Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 3. elokuuta 2012

Konservatiivinen vallankumous (edit)

Tämä kirjoitus on vastaukseni nim. Tiedemiehen ja Vasarahammerin kommentteihin ja jatkoa edelliselle kirjoitukselleni:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/08/miten-markkinatalous-tuottaa-byrokratiaa.html

Nim. Tiedemies: "Imperialismin aikakaudella ja teollistumisen toisessa vaiheessa (maailmansotien jälkeisestä ajasta kommunismin romahdukseen) byrokratiat pystyivät kasvamaan koska talouskasvu oli massiivista, uusia resursseja tuli niin nopeasti käyttöön teknologian ansiosta, että vaikka valtiot rohmusivat siitä yhä suuremman osan, ihmisten elintaso nousi silti huimaa vauhtia. Tuo tie on tavallaan käyty nyt loppuun."

- Juuri näin.

Mitä tulee konservatismiin, sitä voidaan periaatteessa toteuttaa ja julistaa valtiobyrokratian kautta. Se tuottaisi vähemmän byrokratiaa kuin liberalismi monestakin syystä; konservatiivinen valtiollinen säästeliäisyys, etno-sateenkaari-feminismi byrokratian (tai byrokratiateollisuuden) lakkauttaminen, yksilöllisten ja yhteisöllisten sosiaaliturvamekanismien suosiminen ja ensisijaisuus, jne. On tietysti hyvä asia, jos valtio noudattaa tällaista, mutta konservatismi on tavallaan byrokratian toimintaperiaatteiden vastaista. Pyrkiessään valtiolliseen säästeliäisyyteen ja byrokratian minimoimiseen, ja sen kasvun ehkäisemiseen tai rajoittamiseen, konservatismi on byrokratialle samaa kuin jos yrityksille sanottaisiin, että ne eivät saa enää tuottaa voittoa. Tämän takia on odotettavissa, että jos konservatismi on yksinomaan valtion hallussa, sen määriteltävissä ja päätettävissä, ja sen opetettavissa, valtio pikkuhiljaa korruptoi konservatismin ja muuttaa sen asteittain liberalismiksi.

Meidän on myönnettävä, että valtion ja byrokratian "sielu" on pohjimmiltaan liberaali. Byrokratia on liberalismin suhteen kuin huumeidenkäyttäjä, joka ei enää kykene pääsemään irti riippuvuudestaan. Se ajautuu aina pikkuhiljaa takaisin huumeidenkäyttöön, jos se on päässyt siitä irti, tai aina holtittomampaan huumeiden käyttöön, jos se jo käyttää niitä.

Joten ensimmäinen askel on AA -kokousten tyyliin ongelmien myöntäminen rehellisesti ja avoimesti sellaisena kuin ne ovat, "Minä olen alkoholisti, enkä enää hallitse alkoholinkäyttöäni ...". Sama koskee tietysti pitkälti suuria yritysbyrokratioitakin.

Konservatismi lähtee siten luonnollisimmin yhteisöistä, jotka ovat individualismin ja kollektivismin välimuoto (individualismi ja kollektivismi kuuluvat yhteen). Yhteisöt ovat ainoa vallan muoto, jossa valta ja vastuu on aidosti ihmisillä itsellään. Kaikenlaisia löyhiä yhteisöjä ja yhdistyksiä on Suomessa paljon. Tiiviitä yhteisöjäkin on, esim. lestadiolaiset ja muut konservatiivikristityt yhteisöt. Löyhät yhteisöt eivät pysty pitkällä tähtäimellä säilyttämään mitään, eivätkä järjestämään riittävää yhteistyötä. Toisaalta suurin osa ihmisistä ei koskaan tule olemaan yhtä tiiviissä yhteisöissä kuin hutteriitit. Vastaus voisi suurelle osalle ihmisistä löytyä löyhien ja tiiviiden yhteisöjen välimaastosta, esim. tiiviistä asuinalueisiin liittyvistä yhteisöverkoista. Ne ovat sen verran tiiviitä ja laajoja, että ne pystyvät järjestämään yhteisöön kuuluville tärkeitä palveluja ja rankaisemaan vapaamatkustajia, mutta samalla niiden yhteisöllisyys muistuttaa leppoisaa ja tuttua omakotitaloalueyhteisöllisyyttä, jossa ihmisillä on hyvät ja läheiset välit toisiinsa. Jos joku muuttaa pois yhteisöstä, kynnys on matalampi kuin tiiviissä yhteisöissä. Yhteisöön muuttavien suhteen ollaan luonnollisesti valikoivia ja tarkkoja. Osa yhteisöistä kaatuu ja hajoaa väistämättä erilaisiin ongelmiin, alkoholismiin, vapaamatkustamiseen, välinpitämättömyyteen, huonoihin väleihin, tärkeiden henkilöiden persoonallisuuksien yhteensopimattomuuksiin, riittämättömään keskimääräiseen ÄO:än, jne., ja niiden jäsenet ajautuvat itsensä tai valtion huollettaviksi. Mutta tämä on normaalia evoluutiota. Toimivat ja hyvät yhteisöt jäävät eloon ja menestyvät, ja muut yhteisöt voivat imitoimisen, kopioimisen ja oppimisen kautta saada menestykselliset toimintamallit itselleen.

Kun toiminta saadaan käyntiin, ihmiset pitävät omastaan ja hyvästään kiinni. Yhteisöjen konservatismi säilyttää konservatismin, toimii vastavoimana valtiolle ja kouluttaa valtiota pitämään yllä konservatiivisen säästeliästä politiikkaa. Kun ihmisillä on jo suuri tai suurin osa sosiaalisista palveluista yhteisön kautta, he eivät halua maksaa ylimääräisiä maksuja valtiolle. Maksettaessa valtiolle hyödyttömistä palveluista jouduttaisiin maksamaan moninkertaisesti ilman mitään hyötyä. Insentiivi valtiollisen säästeliäisyyden ylläpitämiseen on siis suuri. Samalla näemme miksi valtio ei pidä yhteisöistä, pyrkii maalaamaan ne propagandassaan negatiivisesti, ja hajottamaan ne toimenpiteillään ja politiikallaan.

Tämä yhdistyy käynnissä olevaan tavallisten ihmisten käytössä olevan teknologian vallankumoukseen, markkinoiden täyttymiseen ja syntymässä olevaan terapeuttiseen-diktatuuriin tai terapeuttiseen poliisivaltioon (valtio-suurpankki-Eu yhteenliittymä). Nämä kaikki luovat sentrifuugisen keskitettyä systeemiä hajottavan paineen ja voiman.

20% ihmisistä pystyy tuottamaan nykyteknologialla kaikki tavarat ja palvelut, jotka loput 80% ihmisistä tarvitsee. Ihmisiä ei enää tarvita markkinatalouden palvelukseen samassa määrin kuin ennen. Kasvavat byrokratiat, joutavat ja keinotekoiset palvelut ja kaikkialle tunkeutuva markkinointi ovat osaltaan seurausta tästä ilmiöstä. Kehittyvien maiden kehityspotentiaali luo uusia mahdollisuuksia, mutta ilmiön negatiiviset vaikutukset korostuvat länsimaissa. Jos luotamme byrokratian kasvattamiseen ihmisten työllistäjänä, byrokratia muodostuu kasvavaksi taakaksi muille ihmisille. Jos luotamme palvelujen laajentamiseen, luomme laajan köyhien yrittäjien luokan, jotka joutuvat käyttämään yhä keinotekoisempia ja kieroontuneempia palveluja saadakseen pienen toimeentulonsa.

 Mutta samanaikaisesti uusi teknologia mahdollistaa ihmisten korkeateknologisen tuotannon itselle, yhteisölleen ja markkinoille, ja nämä voidaan tasapainottaa sopivasti markkinatilanteen mukaan. Kun kysyntää on paljon, tuotetaan lähes pelkästään markkinoille, kun kysyntää on vähemmän, tuotetaan enemmän itselle ja yhteisölle. Itselle ja yhteisölle tuotettaessa tuotetaan aina sopivasti, liikatuotantoa ei synny. Itselle ja yhteisölle tuottavat eivät ole kenenkään taakkana. Osa markkinoista menetetään, mutta tappiot ovat paljon suuremmat byrokratioiden ja niiden elättämien vapaamatkustajien aikana. Byrokratiapalvelut syövät valtavan määrän järkeviä työmahdollisuuksia yrittäjiltä, ja pienentävät siten markkinoita, ja samalla ihmiset joutuvat kustantamaan kalliin byrokratian, ja valtion elättämät ja tukemat ihmiset. Niistä aiheutuvat tappiot ovat paljon suuremmat kuin itselle ja yhteisölle tuottamisesta syntyvät. Itselle ja yhteisölle tuottaminen voidaan nähdä muiden ihmisten kannalta itsetuotettuna "sosiaaliturvana", joka estää huonoimmissakin tilanteissa konkurssin ja valtion tukien varaan joutumisen, vaikka yhteisöt tuottaisivat itselleen korkeaa teknologiaa, luksusautoja ja hienoja omakotitaloja ruuan, energian, sairaanhoidon ja vanhusten palvelujen lisäksi.

Nykyisen teknologian ja verkostoituneen tiedonsiirron avulla yhteisöt voivat rakentaa korkean teknologian ns. minitehtaita tuottamaan melkein mitä tahansa tavaraa sekä sisäiseen käyttöön, että markkinoille. Pääoma-, erikoistieto- ja -laitekynnys suurimittaiseen tuotantoon on vähentynyt huomattavasti.

 Jotta markkinat säilyvät elinvoimaisia ne siirtyvät tuottamaan yhä enemmän erikoistuotteita ja luksusta.

 Melkein kaikista taloista tulee koristeltuja, kauniita ja ainutlaatuisia tai vähintäänkin erikoisia. Markkinoille tuotetaan massatuotteiden sijasta enemmän erikoistuotteita, joita kukaan muu ei osaa tehdä tai ei tee. Melkein kaikista tuotteista tehdään yksilöityjä custom tuotteita. Uutta teknologiaa tuotetaan osittain tai kokonaan avoimissa (open source) -verkostoissa ja suljetuissa verkostoissa. Keskitetystä asumisesta ja massatuotannosta hajautetun, verkostoituneen ja yhteisöllisen tuotannon ja asumisen suuntaan siirtyvä yhteiskunta tarvitsee runsaasti uutta ja monipuolista teknologiaa ja uuteen tilanteeseen soveltuvia monikäyttöisiä ratkaisuja. Kaikki nämä luovat lisämarkkinoita, kasvavat markkinat.

 Vapaa-aikaa on enemmän ja suurin osa käyttää sen yhteisöjen konservatiivisen moraalin ohjaamana hyvin ja rakentavasti. Osa ihmisistä alkaa lisääntyneen vapaa-ajan myötä panostaa enemmän klassiseen asioita laajasti ymmärtävään sivistykseen pelkkien yksityiskohtien ratkaisujen sijasta. Yhteisöjen sisällä ja välillä sosiaalinen elämä kukoistaa. Vieraantuminen, uusavuttomuus, eristäytyminen, hedonismi ja muut modernin elämän ongelmat vähenevät tai lähes katoavat.  Tulo-, omaisuus- ja luokkaerot ja yhteiskunnalliset ristiriidat vähenevät ilman redistribuutiota. Valtiot ovat pienempiä ja suuria byrokraattisia yrityksiä on vähemmän.

Ihmiset kilpailevat joka tapauksessa jollain, ja konservatiivisessa yhteiskunnassa todennäköisesti kilpaillaan luomalla kokonaisista asuinalueista unelmien ja mielikuvituksen mukaisia satumaailmoja, joissa kaikki yksityiskohdat, talot, luonto, rakennettu ympäristö, leikkipaikat, koulut, teknologia, autot jne. ovat mielikuvituksellisia. Tietysti myös henkisillä kyvyillä ja sivistyksellä itsessään, ja ehkä fyysisillä kyvyilläkin kilpaillaan.

Ja mikä tärkeintä, koska elämä on suhteellisen vähämerkityksellinen välivaihe matkallamme, kristillisyys lisääntyy.

***

Konservatiivisessa yhteiskunnassa on sijaa monenlaisille kokeiluille ja vaihtoehdoille, kunhan niistä ei pyritä luomaan keskitettyä ja kaikenkattavaa valtajärjestelmää. Edes konservatismista ei pidä tehdä keskitettyä järjestelmää. Valtio on konservatiivinen vain valtansa vähyydessään ja säästeliäisyydessään. Konservatiivinen vallankumous ei välttämättä tarvitse massiivisia joukkoliikkeitä. Riittää, että 100 hyvää ja kyvykästä miestä muodostaa hyvän ja toimivan yhteisön, joka toimii esimerkkinä muille. Siitä nykyinen liberaali systeemi lähtee pikkuhiljaa purkautumaan.

***

Yhteisöjä voidaan nimittää myös eräänlaisiksi yrityksiksi. Niiden sosiaaliset suhteet ovat tiiviimmät ja kattavammat kuin normaaleissa yrityksissä, ihmisten vaihtuvuus on vähäisempää ja tuotanto on kattavampaa, mutta ne ovat silti sosiaalisia yrityksiä, joissa keskeisenä tekijänä on sosiaalinen yhteistoiminta ja tuotanto. Näin ollen siirtymä asuinalueyhteisöistä tai yrityksistä yhteisöihin on melko pieni.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit on lisäys loppuun.

Valkea kirjoitti...

Mainittakoon vielä, että alan olla nim. Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että termit "liberaali" ja "konservatiivi" ovat niin vääristyneet kulttuurisodassa, että niillä keskusteleminen vaikeutuu. Merkityksiin on tullut ihmisten mielissä monenlaista painolastia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto