Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Libertaarien kaksi yleistä virhettä (edit)

Ensimmäinen: Markkinatalous on pysyvä ja itseään uusintava systeemi, kunhan se vain saataisiin luotua ja kunhan samalla luopuisimme nykyisestä sekataloudesta. Luotu markkinatalous on itsen ulkopuolella oleva ilmainen ja automaattinen hyvä, joka tuottaa tuottaa itselle runsautta, rikkautta ja yltäkylläisyyttä. Markkinatalous on ilmainen lounas.

Käsittelin joitakin markkinataloutta muuttavia prosesseja tässä kirjoituksessa:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/08/miten-markkinatalous-tuottaa-byrokratiaa.html

Muitakin tietysti on.

Markkinatalous ei säily itsekseen, vaan sitä täytyy erikseen pitää yllä. Yksittäisillä ihmisillä ja ihmisryhmillä on lukemattomia motiiveja, jotka ovat markkinataloutta tahattomasti tai tahallisesti häiritseviä, sille vastakkaisia, sitä kuormittavia, siitä ulkopuolelle pyrkiviä, sille kilpailevia systeemejä rakentavia, sitä lahjovia, sille rinnakkaisia prosesseja rakentavia, jne. Markkinatalous on kyllä luontainen osa ihmisten toimintaa, mutta se on nimenomaan osa monien muiden tekijöiden joukossa. Siitä muodostuva ja ajan mittaan kehittyvä kokonaisuus muistuttaa tavalla tai toisella sekataloutta, ts. jos yhteiskuntien annetaan vapaasti kehittyä, ne kehittyvät erilaisiksi sekatalouksiksi. Markkinataloutta hajottavat ja kuormittavat tekijät tulevat monista lähteistä, mutta myös markkinatalouden omista periaatteista. Yksinkertaistettu kuvitteellinen esimerkki:

 Markkinatalous mahdollistaa yhteistyön, mutta kilpailu on sen keskeinen tekijä. Sanotaan, että markkinataloudessa on 202 ihmistä. Ajan kuluessa 2 heistä menestyy markkinatalouden mittareilla selvästi paremmin kuin muut, eli he ennustavat ihmisten tulevan kulutuksen paremmin kuin muut ja järjestävät sitä vastaavan tuotannon. He saavat paljon voittoja ja he kasaavat itselleen paljon enemmän rahaa kuin muut. Markkinatalouden kilpailu on synnyttänyt sen mittareilla 2 voittajaa ja 200 keskinkertaisuutta. Vaikka keskinkertaisuuksilla on kohtuulliseen elintasoon riittävästi resursseja, he ovat 2:en voittajaan verrattuna häviäjiä. Häviäjillä on voimakas motiivi keksiä uusia strategioita ja vaihtoehtoisia kilpailun muotoja. Sanotaan että 200:sta häviäjästä sata on älykkäitä ja sata keskiälykkäitä.

Älykkäät vertaavat itseään 2:en voittajaan ja toteavat, että he ovat joko yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä kuin voittajat. Niinpä he luovat uuden markkinataloudesta itsenäistyvän kilpailukentän, jossa kilpaillaan älykkyydellä ja yhteistyöllä. Siinä heillä on paljon paremmat mahdollisuudet menestymiseen kuin rahalla kilpailussa. He alkavat keskenään väheksyä rahan merkitystä ja korostaa älykkyyden ja sivistyksen merkitystä; sekä niiden käytännöllistä hyödyllisyyttä, että sivistystä sivistyksen vuoksi, itseisarvona. Älykkäät järjestävät sekalaisia töitä toimeentulonsa hankkimiseksi, markkinataloudesta erillisiä yhteistyöhankkeita; vaihtokauppaa (barter) tuottamillaan hyödykkeillä; toimimista yhteisöjen viisaina miehinä, neuvonantajina, jotka ratkaisevat yhteisöjen ongelmia, ja joille vastavuoroisesti annetaan resursseja; korostamalla askeettisuutta, säästeliäisyyttä, kierrätystä ja suhteelliseen vähään tyytymistä; jne. Älykkäät eivät enää ole halukkaita toimimaan 2:n voittajan yrityksissä, vaikka voittajat yrittävät tarjota parempaa palkkaa ja toimeentuloa kuin mitä he saavat nykyisistä toimistaan. Älykkäät eivät ole enää halukkaita kuluttamaan niin paljon kuin ennen. Osa älykkäistä suunnittelee kilpailevan poliittis-taloudellisen sekataloussysteemin luomista, ja agitoi ihmisiä sen kannattajiksi.

Keskiälykkäät ovat edelleenkin riippuvaisia voittajien yrityksistä, koska he eivät pysty järjestämään itselleen riittävän tuottavaa vaihtoehtoista työtä, mutta he alkavat kilpailla 2:n voittajan kanssa korostamalla vapaa-aikaa, sosiaalista hyvää elämää ja käytännöllistä kyvykkyyttä markkinatalouden rahakilpailun sijasta. Pystyäkseen viettämään haluamaansa elämää he esittävät kollektiivia vaatimuksia 2:lle voittajalle. Lisää vapaa-aikaa, lisää palkkaa, ja enemmän itsenäisyyttä ja päätösvaltaa työnteossa. Vapaa-aikaa käytetään myös kaikenlaisten tarpeellisten välineiden, esineiden ja koneiden valmistamiseen omaan ja yhteiseen käyttöön. Jos vaatimuksiin ei suostuta, seurauksena on jatkuvia rasittavia lakkoja.

2 voittajaa huomaavat, että koko markkinataloussysteemi on luhistumassa, ja he ovat menettämässä voittajan asemansa. Markkinataloudessa voittajan asema vaatii suoran tai epäsuoran sosiaalisen tunnustuksen; muiden toimimisen sen mukaan, että voittajat ovat voittajia (viime kädessä voittajien kasaaman rahan hyväksyminen vaihdon välineeksi ja velan merkiksi); ja sen systeemin toiminnan ylläpitämistä, joka tuotti ja tuottaa voittajien aseman. Jos muut eivät anna tunnustusta voittajille, eivät hyväksy voittajien rahan velvoituksia toimintaan ja antamiseen, eivätkä pidä yllä voittajien systeemiä, markkinatalous kuihtuu.

 2 voittajaa eivät voi sanoa muille: "Meillä on kaikki hyvin, me olemme tyytyväisiä, meillä on paljon rahaa, me olemme voittajia, älkää lähtekö, pitäkää meidän systeemimme toiminnassa, jotta me voisimme säilyttää voittajan asemamme." Tilanne ei kovin paljon eroaisi vaikka 2 voittajaa silloin tällöin vaihtuisivat, mutta systeemissä olisi silti keskimäärin aina n. 2 selvästi muista erottuvaa voittajaa.

 Voittajat alkavat rakentaa rahoillaan systeemiä toisenlaiseksi. He luovat arvokkaan ja arvostetun instituution intellektuelleille, joka nostaa heidän sosiaalista statustaan ja jossa heille maksetaan parempaa palkkaa. Instituutio pyrkii tuottamaan yhteiskunnan tarvitsemia teoreettisia ja teknologisia resursseja. Työntekijöiden palkkoja nostetaan ja vapaa-aikaa lisätään, mutta samalla työn tuottavuutta  pyritään lisäämään työn organisoinnilla, ja teknisiä välineitä ja laitteita parantamalla, jotta kustannukset voidaan rahoittaa. Työntekijöiden itsenäisyyttä lisätään, kunhan saadaan varmistettua, että työntekijät valvovat itse enemmän työn sujumista ja tuottavuutta, ja ymmärtävät, että heidän palkanmaksunsa on riippuvainen heidän työnsä kilpailukyvystä. Voittajat kustantavat universaalin ja homogeenisen valtiollisen koulusysteemin, jossa opetukseen on sisällytetty indoktrinointia ja propagandaa uuden systeemin ylläpitämiseksi. Voittajat eivät halua kustantaa systeemiä yksin, joten he laajentavat poliittisella ja median lahjonnalla verotusta. Entisestä tasaverosta tehdään samalla hiukan progressiivinen, jotta veronkorotus saadaan näyttämään ei-voittajille oikeudenmukaisemmalta.

Toinen rikkaista alkaa julkisuudessa teeskentelemään köyhää pienentääkseen yhteiskunnassa voittajien ja ei-voittajien välillä havaittuja eroja. Hän pukeutuu hiukan nukkavieruun työväenluokan asuun, ajaa työhön halvalla Trabantilla ja pitää julkisissa tilaisuuksissa puheita, joiden sanoma on tiivistettynä oikeastaan: "Katsokaa miten tavallinen ja köyhä minä olen!" Kumpikin voittaja alkaa piilottaa omaisuuttaan veroparatiiseihin, ulkomaisiin kiinteisiin sijoituksiin ja ulkomaisille tileille. Voittajat rakennuttavat televisioyhtiön, joka lähettää 24h/vrk tyynnyttävää viihdettä, joka kiinnittää ihmisten huomion pois arkitodellisuudesta.

Markkinatalous siirtyi tällä tavoin yksisuuntaiselle tielle, joka johtaa keskitettyyn ja sotkuiseen lisääntyvän verotuksen sekatalouteen, jossa psykologisesta manipuloinnista, vääristelystä ja valikoidusta informaatiosta tulee keskeinen hallitsemisen metodi.

***

Markkinataloudesta on siis maksettava ylimääräisiä maksuja ja sen edestä on tehtävät ylimääräistä työtä, jotta se voi säilyä. Kyse on vain siitä millä tavalla maksetaan, mitä työtä ja yhteistyötä tehdään, miten nämä työt ja maksut jaetaan, ja kuinka paljon niitä on. Täysin "verotonta" markkinataloutta ei voi olla muuta kuin poikkeuksellisissa ja väliaikaisissa tilanteissa. Yhdysvallat oli suhteellisen vapaa ja melko lähellä teoreettisesti täydellistä ja ideaalia markkinataloutta niin kauan kun paikalliset yhteisöt ja hajautettu valta olivat merkittäviä, ja ihmisillä oli keskusvallan valtapiirin vaihtoehtona mahdollisuus siirtyä vapaammille rajaseutujen alueille. Keskusvaltaa kilpailutettiin hajautetulla vallalla, yhteisöillä ja mahdollisuudella siirtyä keskusvallan ulottumattomiin. Kun keskusvalta laajeni suhteellisen samanlaisena koko Yhdysvaltain alueelle, vaihtoehdot ja vallan kilpailutus alkoivat vähentyä, ja systeemi korruptoitui asteittain nykyiseksi keskitetyksi valtio-kapitalismi yhteenliittymäksi.

Libertaarien haasteena on siten kehittää teoreettisesti ja käytännöllisesti markkinatalous, joka on stabiili, ja jossa systeemin säilyttämiseen tarvittavat ylimääräiset resurssit ja työmäärä on minimoitu, ja mahdollisimman tasaisesti tai oikeudenmukaisesti jaettu väestölle. Tämä on mahdollista huomattavasti nykyisiä länsimaisia sekatalouksia pienemmillä kustannuksilla.

***

Toinen, edellisen kanssa osittain päällekkäinen: Libertaarit keskittyvät lähes pelkästään taloudellisiin kysymyksiin. Toisaalta tämä näyttää johtuvan siitä, että libertaarit ovat melko haluttomia ottamaan kantaa talouden ulkopuolisiin kysymyksiin. Tällä korostetaan ihmisten yksilöllistä vapautta, laissez fairea ja (teoreettisen libertaristisen) poliittisen vallan puuttumattomuutta asioihin. Markkinatalous on yleinen kehikko ihmisten toimille, ja ihmiset täyttävät kehikon haluamillaan asioilla ja toiminnalla väkivallattomien ja ei-häiritsevien periaatteiden mukaisesti. Toisaalta implisiittisesti ajatellaan, että kun markkinatalous täyttää ihmisten tarpeita ja vaatimuksia, kasvaa ja sopeutuu ihmisten tarpeiden ja vaatimusten mukana, markkinatalous aina automaattisesti kattaa kaiken merkittävän systeemissä, joten sen ulkopuolisia asioita ei tarvitse juurikaan tutkia tai ottaa huomioon.

Sosialismi toimii käytännössä huonommin kuin markkinatalous tai sekatalous, mutta sosialisti-intellektuellien etuna suhteessa libertaari-intellektuelleihin on se, että he tutkivat ja pohtivat melkein kaikkia ihmisten toiminnan ja ajattelun muotoja. Poliittisista ja poliittisesti "korrekteista" vääristelyistä huolimatta heille kertyy runsaasti käyttökelpoista tietoa, jonka he hyödyntävät toimissaan ja politiikassaan. Valta on useimmiten sitä suurempaa (1) mitä useamman ja merkittävämmän valta-alueen se kattaa; (2) mitä enemmän se ylittää tietyn kontekstin (esim. henkilöllä on ennalta määriteltyä ja rajoitettua valtaa vain tietyissä kriisitilanteissa vs. henkilön valta on aina voimassa ja se kattaa monia ja vaihtelevia tilanteita); (3) mitä enemmän sillä on tahattomia tai tahallisia haitallisia tai hyödyllisiä ulkoisvaikutuksia (muut joutuvat neuvottelemaan haittojen poistamisesta tai vähentämisestä, tekemään myönnytyksiä ja uhraamaan resursseja, ja vallankäyttäjä voi saada näistä etuja ja voittoja itselleen; tai vallankäyttäjä saa positiivista mainetta ja hyvää tahtoa muilta tuottamalla hyödyllisiä ulkoisvaikutuksia); (4) ja mitä enemmän vallankäyttäjä voi hyödyntää valtaa käyttämättä aikaa ja energiaa systeemin ylläpitämiseen ja ohjaamiseen (esim. valtasysteemi on niin vakiintunut ja harjaantunut toimintaansa, että vallankäyttäjän yksittäiset sanat riittävät ohjaamaan systeemin toimintaa vs. vallankäyttäjä joutuu käyttämään runsaasti aikaa ja energiaa valvontaan, kyselemiseen, ongelmatilanteisiin, päätöksentekoon ja keskustelemiseen saadakseen systeemin toimimaan jouhevasti). Voimme edellisestä nähdä, että vasemmisto-intellektuellien tietoon ja sen sovelluksiin liittyvä valta kattaa libertaari-intellektuelleja enemmän kohdat 1 - 3 ja myös kohdan 4 niiltä osin kuin sitä voidaan soveltaa tähän aiheeseen. Kohtaan 4 liittyen vasemmisto-intellektuelleilla on erilaisissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa tilanteissa libertaari-intellektuelleja useammin valmiit kompaktit ja tilanteiden mukaan sovellettavat vastaukset tiedossa. Libertaari-intellektuellit joutuvat useammin työläästi selvittämään ja tutkimaan asioita pystyäkseen antamaan kohtuullisen vastauksen, tai sitten he eivät osallistu keskusteluun tai päätöksenteossa tarvittavan informaation tuottamiseen.

Esim. vaikka libertaarien talousteoriassa kuluttaminen on yksi sen keskeinen osa, vasemmisto-intellektuellit ovat tuottaneet laajimmat ja perusteellisimmat kulutukseen ja kulutuksen filosofiaan liittyvät analyysit.

Luonnollinen seuraus näistä on se, että vasemmisto-intellektuellien valta ja vaikutusvalta ovat huomattavasti suurempia kuin libertaari-intellektuellien. Jos libertaari-intellektuellit haluavat edistää libertarismia ja parantaa libertarismin toteutumisen todennäköisyyttä, heidän on laajennettava analyysejaan kattamaan suurin osa ihmisten toiminta-alueista.

23 kommenttia:

tupakkamies kirjoitti...

Libertaareista löytyy myös mm. "katolinen siipi", joka on pohtinut ja pohtii edelleen asioita muustakin kuin puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta.

Esimerkiksi anarkokapitalismi antaa siinä mielessä virheellisen kuvan, että se muka nojaisi vapaaseen markkinatalouteen. Kyseessä on kuitenkin oikeudellinen järjestely, jossa sopimuksella määritelty alue saa luoda omat sääntönsä. Alue (tai alueet) voi olla vaikka primitiiviekoanarkistien tai kansallissosialistien hallussa jolloin alueella ei tietenkään ole mitään vapaata markkinataloutta. Riittää, että he kunnioittavat sopimuksia ja eivät aggressiivisesti tunkeudu toisten alueille. Tähän ei tarvita markkinataloutta vaan vaikkapa nykyiseen kansainväliseen oikeuteen verrattavissa olevia sopimuksia.

Sanoisinko, että libertarismikriitikoiden yleisin virhe on pitää libertaareja hedonisteina ja ateisteina, joille pörssikapitalismi edustaa ultimaattisinta vapautta.

Toki itseäni häiritsee aika paljon, että (erityisesti äänekkäällä osalla) libertaristeilla on fanitismiin asti taipuvainen usko siihen, että kun vapaaa markkinatalous vallitsee niin kaikilla on kaikkea ja kaikki on hyvin.

Valkea kirjoitti...

Tupakkamies,

kiitos selvennyksestä. Opin tietysti pikkuhiljaa libertaareista lisää. Näen varmaankin vain muutaman melko kapean sektorin libertarismista, joka ei anna riittävää kuvaa kokonaisuudesta. Pyrin kuvaamaan objektiivisesti niitä libertaareja, joista olen tietoinen, ja tarvittaessa tarkennan kuvauksiani.

Puhtaassa markkinataloudessa on oikeastaan se vika, että se on niin täydellinen tasapainotettujen vaikutusten systeemi. Kun se joutuu ihmisten lukemattomien erilaisten ajatusten, toiminnan, motiivien, suunnitelmien, tavoitteiden, ristiriitojen, kiintymysten, tyytymättömyyden, pyrkimysten, uskomusten, virheellisten tietojen, heuristisesti paikkansapitävien tietojen, tunteiden palettien, yhteistyöjärjestelyjen, organisaatioiden jne. sekamelskan kohteeksi, täydellisyyden symmetriat rikkoutuvat. Toisin kuin sosialistiset yhteiskunta-utopiat, puhdas markkinatalous voi olla olemassa, ongelmana on vain se, että se ei kestä puhtaana kauaa.

Määrittelen näissä kahdessa kirjoituksessa markkinatalouden kestävyys-ongelmaa, ja pohdin tulevaisuudessa todennäköisesti ratkaisuja siihen. Konservatiivinen vallankumouskirjoitus valotti joitakin vaihtoehtoja, mutta luonnollisesti kokonaisratkaisujen täytyy sisältää monenlaisia vaihtoehtoja. Ehkä minun kannattaisi tutustua tarkemmin libertaristien katoliseen siipeen ja anarkokapitalisteihin. Katolisista libertaristeista tunnen kyllä professori Edward Feserin, mutta häneltä olen lukenut vain filosofiaan liittyviä tekstejä. Nopeasti ajateltuna anarkokapitalismi kuulostaa siltä, että se pystyy paremmin kestämään ihmisten monipuolisia olemuksia ja vastaa monimutkaista inhimillistä todellisuutta.

Valkea kirjoitti...

Edit on virheiden poistamista tekstistä ja tekstin hiomista. Alkuperäinen teksti oli korjaamaton raakaversio.

Tiedemies kirjoitti...

Itse näen libertarismin mieluummin jonkinlaisena vertailukohtana: Voisiko jokin asia toimia paremmin ilman että se on hoidettu jonkin keskitetyn auktoriteetin hoitamana.

Melkein jokaisessa aspektissa yhteiskunnasta ja jokaisessa erillisessä kysymyksessä voimme tehdä valinnan: pakotammeko jonkun ratkaisun. Ratkaisut sinänsä eivät ole riippumattomia (joten ei ole yksinkäsitteistä sanoa mikä on "enemmän" ja mikä "vähemmän" libertaaria), mutta tästä huolimatta hyvin yleisellä tasolla voidaan tämä asia todeta yleensä melko kiistattomasti.

Minua häiritsee sama asia kuin tupakkamiestä. Olen kuitenkin monessa asiassa päinvastaista mieltä, ainakin ollut historiallisesti. Tarkastelen asiaa mieluiten tehokkuuden kannalta kuin "oikeudenmukaisuuden". Sekä vasemmisto että oikeisto (sanan perinteisemmissä merkityksissä) esittää usein mieluummin jonkinlaisen moraalisen benchmarkin kuten että "työntekijän pitää saada korvaus työstään", mikä johtaa usein tehottomiin ja irvokkaisiin autoritäärisiin ratkaisuihin.

Itse pidän anarkokapitalismin problematiikan olennaisimpana osana sitä että maapallolla ei ole yhtään ainutta legitiimisti omistettua maaplänttiä ja ns luonnonoikeudellisesti katsottuna oikeutettua maaomaisuutta ei ole suunnilleen missään muualla kuin ehkä jossain Amazonin viidakossa ja siinäkin tietysti oikeistolaiset yleensä kannattavat nimenomaan tämän omaisuuden varastamista ja sosialisoimista.

Pointtina on lähinnä se, että libertaari ajattelutapa on vaikuttanut moneen oikeistolaiseen liikkeeseen mutta ne liittoutuvat sellaisten erityisintressiryhmien kanssa jotka lopulta kaikkein eniten ja räikeimmin rikkovat luonnon- ja sopimusoikeudellisia periaatteita vastaan käytännössä.

Lisäksi tähän ajatusjuonteeseen kuuluu hyvin voimakkaasti jonkinlainen epärehellinen epistemologinen pluralismi, so. se on luonteeltaan hyvin postmodernia. Paradoksaalisesti kumminkin retoriikan tasolla se painottaa "objektiivisuutta", mikä ilmenee kuitenkin vain käytännössä arvojen asettamista tosiasioiden yläpuolelle, subjektiivisuuden korostamista asiantuntijoiden "valtaa" vastaan jne.

Inhimillisen todellisuuden monimutkaisuus ja monipuolisuus ovat myös retoriikkassa usein läsnä (en väitä että Valkealla tässä; hän näyttää pyrkivän rehellisyyteen) mutta samalla kuitenkin etsimällä etsitään erilaisia tekosyitä joilla juuri tiettyjä elämäntapoja ja -muotoja vastustetaan käyttäen hyväksi valtiokoneistoja jne.

Libertarismi on valitettavan usein viikunanlehti, tekosyy, insidentaalinen oppi, jota kannatetaan koska se on anti-establishment tavalla, joka antaa oikeutuksen käytännössä mille tahansa näkemykselle.

Valkea kirjoitti...

Nim Tiedemies,

yksi tärkeimmistä yleisistä syistä siihen, että luontoa tuhotaan ympäri maapalloa on se, että nykyinen systeemi, jossa verot ja byrokratia nielevät helposti ylivoimaisesti suurimman osan tuloista (moninkertainen verotus; palkka, kunta, arvonlisä, perintö, lahja, kiinteistö, auto, rahan painaminen/ inflaatio [piilovero], jne.), tarvitsee vähemmän verotettua ja tehokkaampaa systeemiä enemmän resursseja toimiakseen. Systeemi on pöhöttynyt. Siksi sen täytyy retoriikasta huolimatta imeä luonnonvaroja ympäri maailmaa kestämättömällä tavalla. Kun tähän yhdistetään vihreiden politiikan aiheuttamat luontotuhot, esim. alkoholin lisääminen bensiinin, joka on johtanut laajojen sademetsäalueiden raivaamiseen tehottomasti alkoholia tuottavien myrkkykasvien viljelyyn (samalla paikallisia viljelijöitä on ajettu kurjuuteen ja nälkään häätämällä heitä pois viljelmiltään) ja kivihiilen suosimiseen puhtaan ydinvoiman sijasta, nykyisen systeemin saldo ei ole hyvä. Sama ilmiö johtaa osaltaan myös hyperkulutukseen. Ihmiset pitää saada kuluttamaan liikaa turhiin tavaroihin ja palveluihin (rihkamaan), jotta systeemistä saadaan imettyä riittävästi resursseja/ veroja. Monet pääministerit ovat useissa yhteyksissä kehottaneet ja vaatineet suomalaisia kuluttamaan enemmän ja valtion rahoittamia mainoskampanjoita on ollut mm. suurissa ulkomainoksissa ja televisiossa. Yrityksillä ei ole verojen takia varaa olla valikoivia, vaan niiden on kiskottava rahaa sieltä mistä sitä suinkin saadaan. Valtiolle rahan puristaminen kansalaisten kulutuksesta, yrityksistä ja neitseellisen viidakon suurhakkuista jne. eivät periaatteessa eroa toisistaan mitenkään.

Libertaari-intellektuellit ovat talouden ja esim. lakiasioiden asiantuntijoita, heidän mielipiteensä eivät ole subjektiivisuutta, se tuntuu usein unohtuvan.

On totta, että libertarismia kannatetaan sekä libertarismin itsensä vuoksi, että sen mahdollistaman vapauden takia. Näkisin, että molemmat syyt ovat yhtä legitiimejä. Jälkimmäinen on ilmaus mm. siitä, että nykyinen systeemi ei ole riittävän vapaa. Illuusioita vapaudesta on paljonkin.

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/simulacrum-ei-ole-se-joka-peittaa.html

"... mutta samalla kuitenkin etsimällä etsitään erilaisia tekosyitä joilla juuri tiettyjä elämäntapoja ja -muotoja vastustetaan käyttäen hyväksi valtiokoneistoja jne."

- Mihin tämä viittaa käytännön elämässä?

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=-bTpp8PQSog

Tiedemies kirjoitti...

Libertarismia on montaa eri sorttia. On paljon sellaista lainopillisesta ja taloudellisesta lähtökohdista lähtevää libertarismia, jonka kanssa on helppo olla samaa mieltä.

Olen isoilta osin samaa mieltä kanssasi siitä, että ns "vihreät" ovat liian riippuvaisia ja liian luottavaisia byrokraattisen koneiston jne suhteen, alikorostavat libertaareja ratkaisuja ja ylikorostavat kansainvälistä, tai oikeammin valtioiden välistä sopimista jossa sitten ihmiset pakotetaan johonkin ratkaisuihin. Näissä neuvotteluissa ja sopimuksissa on kuitenkin aina läsnä sellaisia intressiryhmiä, jotka vesittävät päämääriä (silloin kun se on esimerkiksi oikeasti luonnonsuojelu tai puhuisin mieluummin biosfäärin ylläpidosta) jne. Olen myös samaa mieltä turpoamisesta.

Se, mitä pidän ikävänä on, että on melko laaja libertaarin ajattelun juonne, joka esittää luonnonsuojelun jo päämääränä (keinoista riippumatta) negatiivisena asiana. Tässä porukassa on paljon konservatiiveiksi identifioituvia.

Juonteita tässä on kaksi. Ensimmäinen on luonnonsuojeluintressien profiloituminen yllä mainitsemallani tavalla "vihreiden" ja byrokraattisen intressin osasiksi. Tämän vuoksi intressi nähdään pelkkänä "sosialismina" eli yrityksenä siirtää resursseja byrokratian kautta.

Toinen on viheliäisempi, ja liittyy toisaalta arvojen ja tosiasioiden sotkemiseen, toisaalta suoranaisen psykopatiaa lähentelevään arvomaailmaan. Eli tosiasiat joilla on jokin epämiellyttävä poliittinen implikaatio ihmisen omassa arvomaailmassa, vaikka nyt jonkin biotoopin tuhoutuminen, mieluummin kielletään eli siis pidetään kiinni uskomuksesta että mitään ongelmaa ei ole, koska ei tiedetä miten ongelma voitaisiin korjata, ja koska ongelman myöntäminen tunnetasolla tuntuu johtavan siihen että pitäisi hyväksyä jokin ratkaisu jota ei halua hyväksyä. Jotkut hyväksyvät tosiasiat ja ilmaisevat joko olevansa välinpitämättömiä tai jopa toivovansa lopputulosta. Esimerkiksi pieni mutta näkyvä osa erilaisista bisnes-intresseistä USA:ssa on sellaisten henkilöiden käsissä, joiden uskonnollinen vakaumus on, että maailmanloppu on tulossa ja että sen nopeuttaminen on vain hurskasta.

Kaikki tämä herättää minussa toisinaan suoranaista epätoivoa. Ei itse asioiden suhteen, vaan siksi että jos "vapautta" puolustavat tällaiset ihmiset, niin on hyvin vaikeaa perustella mielekkäästi arvomaailmaltaan ja epistemologialtaan terveille ihmisille, miksi vapaus on tärkeää.

Siinä on jotain samanlaista kuin toteamuksessa että Natsit pitivät luonnonsuojelusta.

Matias F. kirjoitti...

Teoksessa "Der Neid" (kateus) Helmut Schoek analysoi kateuden vaikutusta yhteiskunnan toimintaan. Hänen mukaansa erilaisilla poliittisilla utopisteilla on taipumus esittää asiat niin kuin ihmiset eivät tuntisi kateutta tai että kateus voitaisiin kokonaan poistaa. Kateudella hän tarkoittaa sitä tunnetta, että olisi parempi jos toisen oma tuhoutuisi. Kateus kohdistuu siis henkilöön ja on puhtaasti negatiivinen. Kateus sinänsä on siis tuhoisaa ja on kaikissa yhteiskunnissa tunnustettu sellaiseksi. Schoekin mukaan sosialismin tosiasiallinen menestys perustuu pääosin kateuden tunteeseen, joka voidaan erilaisin teorioin verhota sosiaalisesti hyväksyttäväksi.

Esimerkissäsi on mielestäni kysymys samalla tavalla kateudesta: voittajien pitää jollakin tavalla reagoida siihen, että muut 200 saattaisivat mieluummin tuhota kaiken omaisuuden kuin antaa voittajien nauttia siitä. Tällainen tilanne on ollut esimerkiksi Afrikan maissa, joissa enemmistölle on ollut aineellista elintasoa tärkeämpää ottaa valta pois valkoiselta mieheltä.

1800-luvun konservatiiviset sosiologit kuten Bonald pohdiskelivat asiaa ilmeisesti niin, että maaseudulla köyhä väestö pystyttiin pitämään sosiaalisesti ylempiensä ohjauksessa, mutta kaupunkeihin kasaantunut työväestö tarjosi sosialistiselle hapatukselle niin hyvän kasvualustan, että vallankumoukselta on vaikea välttyä.

Yhdysvaltoja verjeli sosialismilta kai pitkään se, että maata oli niin paljon, työväestö ei kasautunut. Vasta elektroninen joukkoviestintä on tarjonnut siellä mahdollisuuden sosialistisen propagandan menestykselle. Saksa autoritaarisempana valtiona ennen ensimmäistä maailmansotaa säilytti mielestäni markkinatalouden periaatteet puhtaampana kuin Englanti, joka jo 1800-luvun lopulla alkoi vajota yhtäläiseen äänioikeuteen ja "kunnallissosialismiin" (Municipal socialism).

Imperialismi oli tietenkin yksi vastaus sosialismin haasteeseen: köyhät lähetettiin kaukomaille joko kuolemaan tai löytämään itselleen maapläntin. Leninin mielestä tämä oli osoitus kapitalismin muuttumisesta ryöstelyksi ja antoi sosialismille moraalisen oikeutuksen. Jokainen Euroopan suurvalta ei tietenkään voinut onnistua imperialismissaan, siitä ensimmäinen maailmansota ja vapaan markkinatalouden loppu.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

vihreillä on vaikea imago-ongelma luonnonsuojeluun liittyen. Vihreät on kaikkein kaupungistunein puolue, jonka kannattajilla on vähiten tekemistä luonnon kanssa, ja jotka ymmärtävät luonnosta vähiten. On toki poikkeuksia, esim. tutkijoita, jotka työnsä puolesta liikkuvat paljon luonnossa, mutta heilläkin saattaa olla melko abstrakti kokonaiskuva luonnosta. Hiukan kärjistäen vihreät vaativat eläinten suojelua ja ihmisoikeuksia eläimille koska ne ovat suloisia ja pörröisiä (ajattelevat siliteltäviä ja helliteltäviä lemmikkieläimiä), luonnonsuojelua, koska luonto on niin hurjan kaunis (ajattelevat television dokumenttiohjelmia kauniista luonnonmaisemista) ja eivät ymmärrä mitä konkreettisesti luonnon kanssa jatkuvasti tekemisissä olevat ihmiset, kuten maanviljelijät, puheillaan tarkoittavat, koska maito, leipä ja puutavara tulevat kaupoista, eihän niihin liity mitään ongelmia.

Toisaalta kun vihreiden luonnonsuojeluprojekteista todennäköisesti 90% tai enemmän liittyy (erityisesti käytetyn rahan määrää mitattaessa yli 90%) byrokratian kasvattamiseen ja redistribuutioon, kuulijat eivät halua alkaa selvittämään jokaista projektia erikseen. He turvautuvat luotettavaan heuristiikkaan. On epäselvää tai kyseenalaista ovatko loput ei-byrokraattiset projektit järkeviä.

Tämä johtaa kommunikaation de facto lakkaamiseen vihreiden ja ei-vihreiden välillä, ja on tietysti ongelmallista, että se estää tai haittaa hyvienkin luonnonsuojeluprojektien toteuttamista. Vastaavalla, mutta hiukan erilaisella tavalla poliittinen korrektius ja statuserottautuminen de facto estää poliittisen kommunikoinnin liberaalien ja ei-liberaalien välillä.

Liberaalien mielestä perussuomalaisilla on vaikea imago-ongelma maahanmuuton, kansainvälisyyden (erityisesti Eu) ja sivistystason suhteen ja ei-liberaalien mielestä liberaaleilla on rationaalisuus- ja viisausongelma maahanmuuton ja kansainvälisten byrokratioiden suhteen. Liberaalit ja ei-liberaalit pahentavat toistensa imago-ongelmia aktiivisesti vastavuoroisella, liioittelevalla tai tyhjästä synnytetyllä mustamaalaamisella ja kostamisella.

Jatkuu...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Minun on vaikea sanoa tuon lyhyen kuvauksen perusteella maailmanloppua odottavista business-intresseistä mitään, mutta sikäli kun ihmiset sen länsimaissa saavat aikaiseksi, se on pääasiassa liberaalien synnyttämä, koska liberaalit pitävät tällä hetkellä valtaa kaikissa länsimaissa. Tämä pätee sekä uskonnolliseen, että maalliseen maailmanloppuun. Kristityt saattavatkin olla hiukan ylikorostettuna mielessäsi tässä suhteessa.

Ihmiset luovat mielessään representaatioita todellisuudesta ja nämä representaatiot yhdistyvät tunteisiin. Kun fundamentaalisten representaatioiden, jotka toimivat muiden representaatioiden perustana ja kehyksinä, koherenssiin, järjestykseen, vuorovaikutukseen ja koordinaatioon tulee häiriöitä, se voi aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoa. Fundamentaaliset representaatiosi ovat pitkälti yhteneväiset liberaalien ja vihreiden kanssa, joten heidän on suhteellisesti paljon vaikeampi aiheuttaa sinulle negatiivisia tunteita kommunikaatiollaan ja teoillaan kuin kristittyjen ja/tai konservatiivien, joiden fundamentaaliset representaatiot ovat epäyhteensopivat omiesi kanssa. Konservatiivin melko pieni teko tai sanominen voi aiheuttaa suuren epäjärjestyksen ja hallitsemattomuuden tilan mielessäsi, jota on vaikea korjata, koska representaatiot ovat riippuvaisia todellisuudessa havaittavista ja representaatioita vastaavista ilmiöistä. Limbinen järjestelmä yhdistää representaatiot niitä vastaaviin ja helposti automaattisiksi opittaviin tunteisiin, ja tuloksena voi olla usein toistuvaa epätoivoa.

Kristittynä toteaisin, että kristinusko kieltää minulta epätoivon, koska se on tietyssä mielessä epäuskoa Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, ja maalliseen maailmaan takertumista. Ihmiset ovat syntisiä, joten epäonnistumme luonnollisesti silloin tällöin tämän käskyn toteuttamisessa. Olemme velvoitettuja hyvittämään tätä ja muita syntejä rukouksin, Jumalanpalveluksin ja yhteyttä Jumalaan ja muihin kristittyihin vahvistamalla. En siis noudata kaikilta osin maallista logiikkaa, ja saatan aiheuttaa häiriöitä, epätoivoa ja henkistä tuskaa sellaisten ihmisten mielissä, jotka haluavat ymmärtää, prosessoida ja järjestää kaikki asiat maallisen logiikan mukaan.

Rukoilen tietysti puolestasi, kuten muidenkin syntisten puolesta.

Valkea kirjoitti...

Matias F,

Schoekin teoria on pitää nähdäkseni osittain paikkansa. Erityisesti se pitää paikkansa vallanhimoisimpien sosialistien suhteen, jotka ovat yleensä tavalla tai toisella julkisuudessa näkyviä (tutkimus, politiikka, media, blogit, jne.).

Mutta on huomattava, että monimiljardöörit ovat useimmiten tietynlaisia, melko yksiulotteisia, tiettyyn yhteen asiaan keskittyviä, siinä vahvasti motivoituneita, ekstroverttejä, intuitiivisia ja intuitiivisuudessaan nopeita, laajojen ja suurten siveltimenvetojen piirtäjiä, rahaan liittyvistä kalkyloiduista ja suunnitelluista riskeistä ja jännityksestä riippuvaisia/ nauttivia, jne. Rahalla "pelaaminen" (ja siinä samalla vallalla pelaaminen) on heille erittäin tärkeää. Tällaiset miehet ovat melkein kuin oma lajinsa. Suurimmalle osalle niistä ihmisistä, joilla on yhtä paljon tai enemmän älykkyyttä, ja jotka pystyisivät teknisessä mielessä tekemään heidän työtään, se olisi joko tylsää samalla tavalla kuin ikuinen yksikätisen rosvon pelaaminen; kaoottista ja sotkuista epäjärjestystä; liian nopeatempoista (ei esim. aikaa pohdiskella syvällisesti) tai stressaavaa, jos on rauhallisempia ja/tai pitkäjänteisimpiä vaihtoehtoja; merkityksetöntä ja motivoimatonta, koska paljon pienemmät rahasummat, esim. miljoonat riittävät aivan hyvin kaikkeen mitä haluaa ja tarvitsee; jne.

Ihmiset pyrkivät kilpailemaan niillä ominaisuuksilla, jotka heillä ovat parhaita suhteessa muihin, jotka suuntautuvat motivoivaan toimintaan ja joilla saa hyvän elintason. Ihmisten vaihtelevuuden takia erilaisia optimaalisia kilpailualoja on paljon, joista monimiljardöörien "ala" on vain pieni osa. Monimutkaisessa ja laajaan työnjakoon perustuvassa yhteiskunnassa ihmiset suuntautuvat luonnostaan lukuisille erilaisille aloille. Omien alojensa voittajia on paljon. Jos ja kun yhteiskunta toimii kokonaisuutena monimiljardöörien ehdoilla, yhteiskunta rakennetaan infrastruktuuriltaan ja toiminnaltaan heidän itseään palvelevien käskyjensä mukaisesti; yhteiskunta suitsuttaa monimiljardöörien statusta, tekee heistä virallisia yhteiskunnallisen kilpailun voittajia ja palvelee heitä; jne., on muille rationaalista vetää osittain tai kokonaan legitimaatio pois monimiljardööreilta ja heidän rahoiltaan, ja siirtää sitä enemmän lähelle omaa alaansa; vähentää sitä konformistista toimintaa, joka palvelee monimiljardöörien etuja, ja lisätä sellaisia vakiintuneita toimintatapoja, jotka palvelevat oman alan etuja; jne. Monimiljardööreja palveleva legitimaatio ja konformismi syö rajallista aikaa ja energiaa, ja on pois omaa alaa palvelevalta legitimaation rakentamiselta ja vakiintuneiden toimintapojen luomiselta. Tämä on markkinatalouden oman edun ajamisen periaatteiden mukaista, sitä mitä markkinatalous suosii ja vaatii.

Jos kateudesta yritettäisiin tehdä kaiken selittävä tekijä, se olisi lähinnä kulloistenkin ylimmän statuksen henkilöiden tai sitä haluavien egon nostamista. Samanaikaisesti saadaan delegitimoitua kritiikki tai tyytymättömyys (se johtuu vain huonoudesta, se on huonouden ilmaus) ja nostettua omaa statusta (se on epäsuora tunnustus omasta voittajan/ ylimmän statuksen asemastani). Samalla alempien statuksien ja oman ylemmän statuksen suhteellinen ero kasvaa ja nostaa vielä lisää statusta. Sivujuonteena mainittakoon, että tämän takia tv:n mitättömät julkkikset ovat kaikkein innokkaimpia kateudesta valittajia.

En ole tietenkään radikaalin universaalin sosiaalisen konstruktioteorian kannattaja, mutta monimiljardöörien status ja heidän rahansa arvo ovat suurimmalta osin tai kokonaan sosiaalisia konstruktioita (osin tai kokonaan riippuen näkemyksestä, raha itsessään on tietysti 100% sosiaalinen konstruktio). Siten ne voidaan halutessa, tarvittaessa tai kilpailtaessa osin tai kokonaan dekonstruoida.

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?NR=1&feature=fvwp&v=Ua9DN8ZXmOw

Tiedemies kirjoitti...

Tuosta ongelmasta; on totta että moni vihreiden äänestäjä on kaupunkilainen, mutta väitteesi siitä että nämä eivät "ymmärrä luonnosta mitään" on kestämätön.

Tuttavapiiriini kuuluu huomattava määrä vihreiden jäseniä ja kannattajia. Näiden harrastukset liittyvät hyvin läheisesti luontoon ja sen ymmärtämiseen. Monet harrastavat vaellusta, lintubongausta, osa jopa metsästystä jne. Väite että kyse olisi "pörröisten ja suloisten eläimien suojelusta" on sangen kummallinen sen todellisuuden valossa jonka itse tunnen.

Pahin ongelma on mielestäni ennemminkin se että poliittisten käsitysten ympärillä on paljon sellaisia lukkoja ja käsityksiä jotka eivät ole millään lailla rationaalisia. Maahanmuuttokysymys on yksi näistä, esimerkiksi kaikenlainen asioiden problematisointi nähdään välittömästä "rasismina". Yksityisissä keskusteluissa moni kyllä myöntää niiden olemassaolon, mutta julkisesti niin ei voida tehdä jonkinlaisen ryhmäuskollisuuden ja "ei saa antaa periksi persuille"- mentaliteetin vuoksi.

Kääntäen moni maaseudulla asuva vihreisiin vihamielisesti suhtautuva suhtautuu luontoon hyvin rajoitetusti. Metsän laidassa saatetaan pitää kaatopaikkaa. Metsänhoidossa on päällimmäisenä tuottavuus. Vesistönsuojeluun suhtaudutaan vihamielisesti, rehevöitymisestä ei piitata, poikkeuksena ne joille kalastus on tärkeää. Eläintenpidossa suhtaudutaan vihamielisesti hygienia- jne vaatimuksiin. Petoihin pienestä (kettu, näätäeläimet) isoihin (susi) suhtaudutaan aivan kohtuuttoman vihamielisesti näiden todellisista haitoista ja hyödyistä riippumatta.

Lisäksi on karkea virhe kuvitella että maaseutu olisi elävää "luontoa" yhtään sen enempää kuin joku kaupungin puisto. Maaseudulla pellot, metsät jne, on kaikki samalla tavalla ihmisen suunnittelemaa, jalostamaa, ylläpitämää jne, kuin siirtolapuutarhat tai takapihat kaupungeissa. Luonnontilaisia metsiä on maaseudulla melko vähän siellä, missä ihmiset oikeasti asuvat. Aika usein tällaiset ovat kaupunkilaisten maata tai metsää perineiden omistuksessa ja hoitamatta jättäminen tai hyvin kevyellä kädellä hoitaminen on tietoinen valinta jolla on tarkoitus edistää monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Vaimollani on esimerkiksi tällaista metsää. Naapurissa asuvat maalaiset suhtautuvat ylenkatseella ja jopa vähän vihamielisesti "ryteikköön" josta haetaan vain polttopuuta tarpeeseen ja silloinkin hyvin rajoitetusti.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

ei vihreiden imago-ongelman tarvitse pitää sataprosenttisesti paikkaansa ollakseen todellisuuteen vaikuttava ilmiö. Keskittyväthän vihreätkin perussuomalaisten sivistymättömyys imago-ongelmassa alkoholi-ongelmista kärsivään toilailevaan Hakkaraiseen ja jopa epäselviin ja tuntemattomiin yksittäisiin perussuomalaisten ehdokkaisiin, jotka eivät päässeet vaaleissa läpi (joista yksi kunnanvaltuutettuehdokas sai kokonaista seitsemän ääntä), eivät esim. Sampo Terhon, Timo Soinin, Oskari Juurikkalan ja Jussi Halla-ahon korkeaan koulutukseen.

Kun olin nuori, vietin kesistä usein n. 2 kuukautta sukulaisten luona. Tapasin ja tutustuin siellä monenlaisiin maaseudun ihmisiin. Jokainen maanviljelijä, joka on keskiverto- tai sitä suuremmalla älykkyydellä varustettu, on luontoasioissa kuin professori kaupunkilaisiin verrattuna.

Lukuisten kasvilajien, kasvien kasvun, tautien, sopivien ja sopimattomien sää- ja kasvuolosuhteiden, kasvitautien (homeet, virus- ja bakteeritaudit), tuhohyönteisten ja harmittomien ja hyödyllisten hyönteisten tuntemus, istutus- ja korjuuajat, jne. tuntemus.

Vastaavat tiedot puulajeista (metsänhoito).

Vastaavat tiedot maatilan eläimistä (sekä yleisesti tunnetut, kuten lehmät, kanat, siat, hevoset ja lampaat [+ mehiläiset], että nykyisin lisääntyvässä määrin myös eksoottiset lajit, kuten strutsit ja biisonit).

Sääilmiöiden perusteellinen tuntemus ja paikallisen sään ennustaminen esim. tietynlaisista pilvilautoista.

Maalla asuvien yleinen luontotuntemus on kaikilla tasoilla paljon korkeampi kuin kaupunkilaisten; kasvien, hyönteisten ja eläinten tunnistaminen ulkonäöstä, jäljistä, äänistä, jätöksistä, puissa olevista hankaumista tai koloista, jne.; luonnon käyttö taloudellisesti, virkistyksellisesti tai selviämistarkoituksissa (suojan rakentaminen, lämmitys, ruoan ja veden hankkiminen, jne); luonnossa suunnistaminen ja kulkeminen (mistä kannattaa mennä ja mistä ei, esim. suon upottavuus ja muiden liikkumista häiritsevien tekijöiden paljous); maantiede, maanlaadut ja geologia (veden poraamiseen sopivista paikoista eri tehtäviin sopivien tai sopimattomien maa-alueiden tunnistamiseen saakka, joskus myös laaja kivien tuntemus); tieto ja kokemus siitä miten tulee toimia uhkaavien eläinten kanssa niitä kohdatessa (niiden aggressiivisuuden, rauhallisuuden tai muun mielenlaadun tunnistaminen eleistä ja ääntelystä; susilaumat, aggressiiviset hirvet ja karhut), jne.

Voin myös lyödä vetoa sen puolesta, että serkkuni löytävät (lintujen suosimat paikat, ulkonäkö, jättämät merkit, siipien havina, pesät ja pesäpaikat, jätökset, sulat ja untuvat, niiden syömä ravinto, ääntelyt, jne.) ja tunnistavat suomalaisia lintuja yhtä paljon tai enemmän kuin parhaat kaupunkilaisbongarit.

Nim. Tiedemies: "Eläintenpidossa suhtaudutaan vihamielisesti hygienia- jne vaatimuksiin."

Ns. eläinaktivistit ovat vääristäneet kaupunkilaisten tietoisuutta kampanjoillaan.

Todellisuudessa maidontuottaja pesee, puhdistaa, steriloi ja säilyttää kylmässä jatkuvasti, koska maidosta otetaan säännöllisesti näytteitä, ja jos siinä on bakteereita, liikaa soluja tai muuta epätoivottavaa, meijerit kieltäytyvät ottamasta maitoa vastaan tai lievissä tapauksissa alentavat maidosta maksettua hintaa. Lihantuottajien eläimiä ei hyväksytä teurastamoille jos ne ovat sairaita tai huonosti hoidettuja, teurastajien lisäksi eläinlääkärit tekevät tarkastuksia.

Eu:n vaatimukset suurteollisesta karjanhoidosta on kieltämättä tuonut ongelmia. Kun nautoja tai sikoja on kirjaimellisesti tuhansittain, yksi perhe ei pysty kunnolla huolehtimaan kaikista eläimistä, vaikka tila olisi kuinka koneistettu. Jos suurteollinen maanviljelijä sairastuu dementiaan, psyykkisiin häiriöihin tai hänen työ- ja käsityskykynsä alenee muuten olennaisesti, seurauksena voi olla sellaisia kuvia, joita eläinaktivistit levittävät.

Valkea kirjoitti...

Lisäksi serkkuni tuntevat lintujen tyypillisen käyttäytymisen, käyttäytymisen lähestyttäessä eri tavoin, nuorten ja aikuisten lintujen erot ulkonäössä, jne. En usko, että parhaatkaan kaupunkilaisbongarit pystyvät jäljittämään ja tunnistamaan lintuja yhtä monen tekijän perusteella. Serkuilleni on kehittynyt luonnossa liikkuessa myös erittäin tarkka ja erotuskykyinen kuulo ja näkö. Kaupunkilaiset tottuvat sulkemaan pois mielestään turhia tai liiallisia näkö- ja kuuloärsykkeitä. Maalla kasvaneet ja luonnossa liikkuvat oppivat kuulemaan ja näkemään erittäin pieniä poikkeamia taustassa ja maisemassa. Usein on käynyt esimerkiksi niin, että serkkuni tunnistavat puiden huminan ja tuulen suhinan seasta kaukaisen tietyn linnun ääntelyn, jota minä en kuule ollenkaan, puhumattakaan, että tunnistaisin sen. Kävelemme linnun suuntaan ja siellä se on.

Tiedemies kirjoitti...

Valkea,
en väittänyt, jos luet tekstini tarkasti, että kaupunkilaiset keskimäärin olisivat lähellekään yhtä perillä luonnosta kuin maalaiset. Väitän, että käsitys siitä että vihreiden kannattajat olisivat keskivertokaupunkilaista huonommin perillä luonnosta, on virheellinen.

Tarkoitukseni ei ole puolustaa vihreitä, vaan huomauttaa, että imagokysymyksessä korostetaan usein asioita jotka eivät ole edes totta. Kääntäen, kuten toteat, esimerkiksi vihreille on hyvin mieluisaa ja tavallista korostaa vaikkapa PS:n "juntti-imagoa", hakkaraisineen, ja sivuuttaa koulutetummat yksilöt joukosta.

En yleensäkään ole kiinnostunut minkään puolueen syyttelemisestä tai puolustamisesta, vaan yksinkertaisesti pyrin tuomaan esille tiettyjä tosiasioita, jotka jäävät keskustelussa melkein aina sivuun.

Itse en ole varsinaisesti luontoharrastaja, enkä väitä tietäväni luonnosta oikein mitään. Lapsenakin keräsin mieluummin postimerkkejä kuin perhosia. Olen ollut enemmän kiinnostunut elottomasta kuin elollisesta luonnosta. Tämä on sikäli sivuseikka, mutta tuon sen esille jotta ei jäisi epäselvyyttä tai kuvaa että itse esiintyisin minkäänlaisena asiantuntijana.

On ilmeistä, että maanviljelystä tai eläintenhoitoa ammattimaisesti harjoittava henkilö tietää aiheeseen liittyvistä yksityiskohdista monin verroin enemmän kuin harrastelija saati sitten pelkkä luonnosta kiinnostunut ulkoiluharrastaja. On kuitenkin aika lailla epärehellistä esittää kuvaa jossa nimenomaan Vihreät esitetään todellisuudesta ja luonnosta vieraantuneina, erotuksena jostain muista kaupunkilaisista. Lähes poikkeuksetta kaupunkilaiset luontoharrastajat ovat luonnonsuojelumyönteisiä ja monet heistä ovat liberaaleja ja kannattavat vihreitä. Tämä ei tietenkään ole lainkaan mikään sääntö.

Tuo dementoituminen ja mielenterveysongelma on itseasiassa hyvä huomio. On melko tavallista (siis suhteessa, en väitä taaskaan että se olisi jokin normaalitilanne) että maatilaa jää pitämään perheen lapsista se, jolla on vähemmän tarvetta ja halua sosiaalisiin kontakteihin, introversiota, ahdistusta, jne tekijöitä jotka voivat toisinaan olla yhteydessä mielenterveyden ongelmiin. Kesämökkimme naapurissa oli tällainen maanviljelijä. Hän esimerkiksi syötti lehmilleen akkuhappoa ja hänen asuntonsa lattia oli munankuorien peitossa kun eläinsuojeluviranomaiset tulivat paikalle. Tämä on poikkeus, mutta nämä tapaukset ovat, rakenteellisista syistä, olleet 60-luvulta saakka yleisempiä kuin sitä ennen.

Arvostan kovasti maanviljelijöitä, en tahdo mitenkään vähätellä tätä. Mutta polarisaatiossa "kaupunkivihreät vs maaseutu" ei ole kovin paljoa edes perää. Maaseudullakin elää kohtuullisen paljon vihreiden kannattajia, joille luontosuhde ja luonnonsuojelu ovat lähtöisin aidosta luonnon ymmärtämisestä. Kaupungeissa toki tämä on ehkä harvinaisempaa ja romantisoidumpaa.

Tiedemies kirjoitti...

Lisään vielä tämän, vaikkei se liity aiheeseen: Olen huomannut että olen alkanut kovasti arvostaa kirjoitustapaasi nyt, kun olen oppinut ymmärtämään sellaisten ilmaisujen sisältöä paremmin, jotka alkuun vaikuttivat yliampuvilta ja liioitelluilta.

Käytät kieltä eri tavoin kuin mihin olin tottunut. Se on jäykempää ja "definiittisempää", ja siksi siitä tuli alkuun kognitiivisesti joustamaton mielikuva. Lisäksi erilaiset laajat abstraktiot kuten "Liberaali eliitti" jne, synnyttivät alkuun mielikuvan salaliittoteorioista.

Olen oppinut kuitenkin lukemaan tekstejäsi toisin. Edelleen toisinaan huomaan häivähdyksenomaisesti, että sinulla on taipumus ehkä tulkita tekstissäni olevan enemmän tunnetta tai vihamielisyyttä kuin mitä koen ilmaisevani, ja tämä näkyy joistain vastauksistasi joskus. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että olemme onnistuneet nyt jo pidemmän aikaa käymään (ainakin omasta näkökulmastani) aivan mielekästä keskustelua myös asioista joista olemme eri mieltä, ilman verbaalisten konfliktien nousemista. En osaa arvioida kumman kielenkäyttö tässä nyt on enemmän mukautunut. Omani on yleensä hyvinkin mukautuvainen, mutten toisaalta osaa sitä arvioida objektiivisesti.

Tämä vain näin metahuomiona ja myös jonkinlaisena arvostuksenosoituksena.

Matias F. kirjoitti...

Niin, sitä minä kai yritin kirjoitella, että klassisesta liberalismista kiinni pitämiseksi olisi tarvittu autoritaarinen valtio, joka tukeutuu keskiluokkaan, jota olettaakseni tällainen vapaa markkinatalous parhaiten palvelisi. Porvaristo aikoinaan kuitenkin lankesi liberaaleihin ideologioihin, joissa kiistettiin ihmisen luontainen pahuus ja ajateltiin, että vapaus voidaan säilyttää parhaiten poistamalla (näkyvä) valta yhteiskunnasta.

Autoritaarinen valtio olisi voinut pitää massat kurissa, jolloin heidän kateudellaan ei olisi ollut yhteiskunnallista merkitystä. Kun työväenluokan joukkovoiman käyttämisestä tuli yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, paternalistinen kapitalismi (tehtaanpatruunat) ei enää kelvannut työväenluokalle, ja rikkaat joko manipulaattoreiksi tai menettivät omaisuutensa ay-liikkeille. Nykyään kateus on yhteiskunnallisesti täysin hyväksyttävää, ja sitä käyttävät lähinnä miljardöörimanipulaattorit oman etunsa ajamiseen, esimerkkinä George Soros rahoitus Occupy Wall Street -liikkeelle. Keskiluokalla on tällöin ahdasta korkean verotuksen ja turvattomuuden puristuksessa.

Carl Schmittin mukaan porvaristoa (keskiluokkaa) leimaa pyrkimys neutraaliuteen, politiikan välttämiseen, jolloin jokainen voisi elää yksityiselämää ja löytää siitä oman paikkansa. Luopumalla yhteiskunnallisesta kamppailusta tämä kamppailu voitaisiin kokonaan välttää, uskovat monet liberaalit (ja libertaarit). Tällöin ei tunnusteta sitä, että monet tahtovat aktiivisesti pahaa.

Missä muuten kertomuksessasi markkinataloudesta ovat tyhmät? Kaikki eivät voi olla älykkäistä tai keskiälykkäitä.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

kiitos. Omasta mielestänikin keskusteluidemme taso ja ilmapiiri on parantunut.

Lisään akkuhappoon ja muuhun vielä sen, että suurteollisilla maatiloilla eläinten olot ja kohtelu heikkenevät väistämättä jo silloin kun maanviljelijäperhe pyrkii parhaansa mukaan pitämään huolta eläimistä. Kullekin eläimelle osoitettu huolenpidon ja valvonnan aika ja energia on vähäisempää kuin pienemmillä tiloilla. Niinpä suurteollisilla tiloilla eläimet ovat keskimäärin sairaampia kuin pienemmillä tiloilla; ja niiden käsittely on vähemmän inhimillistä ja enemmän koneellista (Eläimet arvostavat sellaisen ihmisen kosketusta, rapsutusta, katsetta ja lempeitä sanoja, johon ne luottavat. Eläimet erottavat elävän olennon koneista, ja reagoivat positiivisilla tunteilla ihmisen hyvään kohteluun); eläimet ovat sressaantuneempia; niillä on enemmän aggressiivisia käytöshäiriöitä; niillä on yleensä vähemmän niille itselle järjellistä ja kiinnostavaa tekemistä; jne. Suurteollisilla tiloilla pyritään kompensoimaan tätä tilannetta syöttämällä kaikille eläimille ennaltaehkäisevästi lääkkeitä (heikentää esim. antibioottien tehoa ja lisää lääkejäämiä lihassa ja maidossa); syöttämällä eläimille hormoneja, jotta ne kasvavat nopeasti ja jossain määrin riippumatta eläinten ruokahalun tasosta; lisäämällä entisestään koneistusta, joka epäinhimillistää edelleen eläinten kohtelua; jne.

Melko usein suurtiloilla eläimet nähdään pelkkinä taloudellisina yksikköinä, joka johtaa esim. ala-arvoisten ja terveydelle haitallisten rehujen käyttöön (eläimille suoraan haitallisten, ihmisille epäsuorasti elintarvikkeiden kautta) kustannusten säästämiseksi, ja eläinten entistä huonompaan kohteluun.

Suurteollisten eläinten liha on huonompilaatuista, se maistuu huonommalle, se on epäterveellisempää, ja siinä on enemmän kaikenlaisia haitallisia jäämiä ja myös potentiaalisia tautien aiheuttajia.

Mm. tämän takia monien puolueiden yksioikoinen Eu:n kannattaminen kääntyy niitä itseään vastaan, ja vihreiden luonnonsuojelua ja eläinten hyvää kohtelua korostavasta ideologiasta syntyy ylimääräinen ristiriita suhteessa vihreiden käytännön politiikkaan, Eu-politiikkaan.

Mielestäni tällaisista asioista pitäisi puhua enemmän julkisuudessa, ja erityistapauksena vihreiden keskuudessa. Monet vihreät eivät näytä tietävän Eu:n maatalouspolitiikan yhteyttä karjaeläinten huonoon kohteluun.

Valkea kirjoitti...

Matias F.,

jos autoritaarinen valtio on markkinatalouden ainoa mahdollisuus luoda jonkin aikaa kestävä stabiliteetti, voisimme lyödä sen osalta pillit pussiin. Kaiken lisäksi autoritaarinen valtio alkaa tietysti elää omaa elämäänsä ja toimii kasvavan byrokratian ja keskitetyn sosialistisen vallan alkulähteenä.

Täytyy olla muita, kestävämpiä keinoja luoda stabiliteettia markkinatalouteen. Olen tähän liittyvissä kirjoituksissa määritellyt tätä ongelmaa. Olen nyt päässyt pohdiskeluissani lähelle ongelman ydintä ja kunhan olen ensin kirjoittanut erästä toista aihetta käsittelevän, mutta samalla tätä aihetta sivuavan yhden kirjoituksen, määrittelen markkinatalouden ongelman ydintä. Samalla jatkan ratkaisujen kehittämistä.

Jätin vähemmän älykkäät pois analyysista yksinkertaistaakseni mallia. Vaikka tyhmät ovat älykkyytensä osalta tyhmiä, he voivat toimia suhteessa älykkyytensä tasoon viisaasti ja järkevästi. Sana tyhmä implisiittisesti viittaa myös epäviisauteen ja epäjärkevyyteen, joten vältän sanan tyhmä käyttöä väärinkäsitysten estämiseksi. Suosin termiä vähemmän älykkäät. Mitään poliittisesti "korrektia" syytä minulla ei tyhmä -sanan välttämiseen tietenkään ole.

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?NR=1&feature=endscreen&v=72k7xWfjTXc

Matias F. kirjoitti...

Puhuin lähinnä historiallisesti kehityksestä siirtymänä markkinataloudesta nykyisenkaltaiseen sekatalouteen. Minun mielestäni välitön syy sekatalouteen siirtymiselle oli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, sosialismi tai egalitarismi olivat tämän järjestelyn toteuttamisen oikeutuksia. Missä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta viivytettiin pisimpään (ensimmäisen maailmansodan päättymiseen esim. sekä Suomen kunnallisvaaleissa että Preussin valtiopäivä- ja kunnallisvaaleissa), markkinatalouden periaatteet säilyivät pisimpään. Monarkia oli se voima, joka esti sosialismia palvelevat uudistukset, ja monarkiaa nyt voi mielestäni kutsua autoritaariseksi valtioksi.

Sanaan autoritaarinen nyt ei pitäisi hirttäytyä, eihän se tarkoita muuta kuin että valtio kykenee antamaan käskyjä ja niitä totellaan. Voisihan sitä kutsua normaaliksi valtioksi ja sanoa, että markkinatalous toimi normaalisti niin kauan kuin klassisen liberalismin inspiroima moderni valtio toimi normaalisti, ja ajautui sekatalouteen kun valtio ei enää kyennyt suojelemaan sitä.

Voi tietenkin myös argumentoida, että sosialistinen vallankumous on pohjimmiltaan henkistä, ja että kaikki mahdolliset yhteiskunnalliset järjestelyt pystyvät vain viivyttämään sitä, jos tähän henkiseen ongelmaan ei puututa.

Valkea kirjoitti...

Matias F.,

Monarkia on yksi mahdollisuus, joka voi toimia. Euroopassahan on tämä kehittynyt ja hyvinvoiva herttuakunta (jota kyllä täydennetään parlamentarismilla):

http://en.wikipedia.org/wiki/Luxembourg

Sosialistisen politiikan käyttövoima koostuu valtiollisesta ja kunnallisesta sairaanhoidosta, eläketurvasta, työttömyysturvasta, asumistuista, jne. Työntekijät kustantavat ylivoimaisesti suurimman osan omasta sosiaaliturvaverkostaan, ja byrokratia vetää, palvelusta ja tuesta riippuen, n. 6 euroa välistä jokaista asiakkaalle maksettua tai tuotettua euroa kohti. Tämä mahdollistaa paljon halvempien, mutta parempien palvelujen tuottamisen työntekijöille kun rahoja ei kierrätetä kalliiden byrokratioiden käutta. Lisäksi turvan vastuu ja ekonomia pitäisi siirtää mahdollisimman suurelta osin työntekijän vastuulle, niin että jos hän vaatii esim. lisää palveluja, se näkyy heti *hänen* lisääntyneissä maksuissaan. Mitään palveluja ei pidä voida vaatia ilman, että itse osallistuu täysimääräisellä osuudella kustannuksiin. Omaa niukkuutta säännöstellessään työntekijä oppii kohtuullisuuteen, ja tarpeiden ja vaatimusten tasapainottamiseen. Systeemi on tällöin myös oikeudenmukainen kaikille. Ainoastaan ne, jotka eivät pysty tekemään työtä (vammaiset, syntymästä saakka jonkin hermostoa rappeuttavan sairauden runtelemat, vaikeasta skitsofreniasta kärsivät, jne) saavat muilta vastikkeettomia etuja, mutta hekin joutuvat maksamaan tuistaan veron, joka on symbolisen vastuun kantoa ja vähentää tuen määrää.

Nämä ottavat suurimman osan sosialismin systeemiä murentavasta poliittisesta käyttövoimasta pois.

Muitakin keinoja on tietysti syytä kehittää.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto