Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Mitä on sivilisaatio? (edit)

Ruukinmatruuna keskustelee bloginsa kommenttiosastolla lukijansa kanssa:

"Ei olisi, ellei evoluutio olisi jossakin vaiheessa suosinut tällaista poikkeavaa käytöstä ja mahdollistanut tällaisten asioiden prevalenssin. Me "normaalit ihmiset" olemme todellisuudessa evoluution kannalta epänormaaleja: meitä on olemassa, koska ihmisen tiineys on niin pitkä ja lapset niin avuttomia. Hyvän ongelma - miksi hyvyyttä ylipäänsä on olemassa - on pohjimmiltaan yksinhuoltajan ongelma: naiset ovat tarvinneet kiltin miehen huolehtimaan lapsista.

Eliminoi perhe, ja tuo ongelma poistuu. Eliminoi isät, ja kilttejä miehiä ei enää tarvita. Korvaa elättäjä valtiolla, ja naiset voivat täysin vapaasti valita psykopaatteja ja narsisteja partnereikseen ja noudattaa biologisia himojaan, viettejään ja vaistojaan, koska empaattisille, kilteille ja hyville miehille ei kertakaikkiaan enää ole tarvetta.

Häikäilemättömyys palkitsee lyhyellä aikavälillä.

Tietenkin palkitsee. Evoluutio vaikuttaa aina lyhyellä aikavälillä. Se vaikuttaa aina tässä ja nyt - ei milloinkaan tulevaisuudessa.

Psykopaatille ominainen holtiton ja riskeistä piittaamaton käyttäytyminen johtaa näiden kuolemaan tyypillisesti nuorella iällä.

Evolutiivisesti sillä ei kertakaikkiaan ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, kuka pääsee kuksimaan, kuka saa jälkeläisiä ja kenen kanssa.

Psykopaattien jälkeläiset saavat paljon huonompaa hoitoa kuin normaalien.

Tämä ongelma tunnetaan nimellä "yksinhuoltajan ongelma" ja se on ollut syy, miksi empatiaa, kiltteyttä ja fiksuutta ylipäänsä on olemassa. Ratkaise tuo ongelma vaikkapa valtion väliintulolla ja yksinhuoltajuuden sosiaalisella hyväksynnällä ja auliilla sosiaalituilla, ja tarve empatiakykyisille ja kilteille miehille poistuu.

Ja tämä on hirvittävä tragedia: kaikki yritykset tehdä yhteiskunnasta hyvä ja siedettävä, kuten vaikkapa sosiaaliturvan kautta, johtavat vain entistä pahempaan k*seen - psykopatian ja narsismin yleistymiseen koska enää ei tarvitse käyttäytyä fiksusti ja järkevästi ja miettiä valintojensa seurauksia.

Naisten seksuaalinen mielenkiinto psykopaatteja kohtaan noudattaa jakaumaa, jossa yhdessä ääripäässä ovat joukkomurhaajabändärit ja toisessa ääripäässä he, jotka ei voi sietää psykopaatteja. ..."

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/08/skandinavian-suosituin-mies-eli.html

***

- Onnittelut Ruukinmatruunalle siitä, että hän on nyt lisääntyvässä määrin huomannut sosiaalivaltion tuomat ongelmat. Tästä on puhuttu tieteellisesti orientoituneilla länsimaisilla Manosphere -sivuilla ja palstoilla jo vuosia (Manosphere laajasti määriteltynä), samoin kuin vulgaarimmassa muodossa Manopspheren PUA -blogeissa (pick up artist). Se ei haittaa, että Ruukinmatruuna oli aiemmin väärässä. Älykkyyden käyttö on nimenomaan sitä, että "valaistaan" optimaalista ja ei-optimaalista todellisuutta ja vaihtoehtoja, ja hakeudutaan kohti optimaalista pistettä tai tasapainopistettä, joko tiedollisesti tai tiedon mahdollistamien keinojen ja välineiden avulla. Älykkyyden käyttö ei ole staattista oikeassa olemista, vaan jatkuvaa liikettä kohti optimaalista, jota ei voi koskaan täysin saavuttaa. Ruukinmatruunalla on nähtävästi pidemmällä aikavälillä pohdintojensa perusteella taipumus kulkea optimaalisempaan suuntaan.

Evoluutio voi toki vaikuttaa myös pitkällä tähtäimellä. Esim. älykkyyden hyödyt kumuloituvat ajan myötä, sekä yksilölle, että yhteisölle. Kulttuuri ja kumoloituva osaaminen ja tieto siirtyy sukupolvelta toiselle.

Tilanne on em. keskustelussa mainittua huonompi. Kyse ei ole pelkästään siitä, että osa naisista on joukkomurhaajien ihailijoita. Naisten miesmaku ei ole staattinen, vaan se muuttuu vaistomaisesti (tunteiden ohjaamana) ja pienemmässä määrin rationaalisesti ympäristön mukana. Mitä väkivaltaisempi, turvattomampi ja kaoottisempi yhteiskunnallinen ympäristö on, sitä enemmän kaikkien naisten miesmaku liikkuu keskimäärin väkivaltaisempien, rikollisempien, fyysisesti vahvojen ja isokokoisten ja psykopaattisempien/ narsistisempien miesten suuntaan. Tällä on väkivaltaisessa ja turvattomassa ympäristössä se etu, että jälkeläiset pystyvät todennäköisesti paremmin puolustautumaan ja saamaan enemmän menestyviä jälkeläisiä. Lisäksi jos nainen saa vaihtelevassa määrin pidettyä mm. säännöllisen seksin avulla miehen lähipiirissään, väkivaltainen mies todennäköisesti puolustaa reviiriään, eli naistaan ja lapsiaan vihamielisiltä ja kilpailevilta miehiltä, vaikka ei todennäköisesti kontribuoi paljoa resursseja.

Mustien ja muslimimaahanmuuttajien harjoittama, ulkopuolisten silmissä usein järjetön ja ilman syytä tai vähäisten syiden takia tuotettu väkivalta muuttuu ymmärrettäväksi ja loogiseksi. Väkivaltaisten ja/tai  rikollisten jengien jäsenet saavat henkilökohtaisella toiminnallaan, uhkaavuudellaan ja kovalla imagollaan rahaa, valtaa, mainetta ja naisia. Tämä vaikutus intensifioituu sitä enemmän mitä enemmän väkivaltaa on, mitä laajemmalle levinnyttä, järjestäytyneempää ja mitättömämmistä syistä (tai ilman syytä) syntyvää väkivalta on. Kun brutaali väkivalta on laajalle levinnyttä yhteiskunnassa, jengien jäsenet saavat nelinkertaisen hyödyn; henkilökohtainen, oman jengin ja oman etnisen ryhmän väkivaltainen, dominoiva ja ja omalla alallaan selviytymiskykyinen maine, ja väkivaltainen yhteiskunnallinen ympäristö, joka lisää väkivaltaisten, dominoivien ja selviytymiskykyisten miesten kysyntää entisestään, oikeastaan pakottaa naiset haluamaan itseään. Väkivaltaiset miehet tavallaan luovat oman kysyntänsä. Väkivaltaa voidaan tietysti käyttää lukemattomilla hyödyllisillä tavoilla, kiristykseen, suojelurahojen hankintaan, jollain tavalla omia tavoitteita estävien ihmisten eliminointiin tai vaientamiseen, ryöstöjen ja raiskausten yhteydessä, jne. Jengien harjoittama viattomien ohikulkijoiden hakkaaminen, raiskaaminen tai tappaminen ilman syytä; mellakoiminen; huume- ja asekauppa; autojen polttaminen; epäsosiaalinen, häiritsevä ja uhkaava käytös julkisilla paikoilla; julkisilla liikennevälineillä matkustavien terrorisointi; suurten flash mob -joukkojen harjoittamat pahoinpitelyt, ryöstöt ja varastelut; (ja erikseen esim. terrorismi); jne. ovat näiden keinojen käyttäjille hyviä ja menestyksellisiä strategioita. Ajoittaiset muutamien henkilöiden pidätykset ja vaihtelevat vankilatuomiot eivät käytännössä vähennä näiden strategioiden hyödyllisyyttä millään tavalla. Sosiaaliturvarahaa ilman tarvetta hakemalla saadaan ilmaisia lisäansioita, omista pimeistä tuloista ei makseta veroja ja ilmaiset julkiset palvelut ovat vielä ylimääräinen lisäansio. Väkivaltaisen tilanteen hoitoon käytetään paljon kuluja sosiaalityöntekijöiden, erityisavustusten, poliisitoimen, nuorisotyöntekijöiden, psykologien, kouluavustajien jne. byrokratian muodossa. Kaikki tämä lisää väkivaltaisten maahanmuuttajien reaalisia tuloja huomattavasti, samalla kun se vähentää työssäkäyvän kantaväestön tuloja ja varallisuutta/omaisuutta. Maahanmuuttaja-alueet eriytyvät vähitellen omiksi autonomisiksi alueikseen, joissa on käytössä de facto niiden omat lait. Jne.

Väkivaltaisten maahanmuuttajien tai yleisesti väkivaltaisten henkilöiden sosiaalinen status ja valta suhteessa kantaväestöön/ väestöön paranee siis kaikilla mittareilla.

Älykkyyden tuottama voima on paljon suurempi kuin väkivaltaisten henkilöiden tuottama fyysinen voima. Jos nämä kaksi voimaa laitetaan merkittävällä tavalla vastakkain, väkivaltaiset henkilöt pyyhkiytyvät pois. Ongelmaa ei olisi alunperin edes syntynyt elleivät älykkäät olisi järjestäneet nykyistä tilannetta ja pitäisi sitä yllä. Tässä kirjoituksessa mainittujen ongelmien lisäksi nykyisissä länsimaissa on monia muitakin älykkäiden tuottamia ongelmia. Kyse on siis pohjimmiltaan eliitti-ongelmasta. Nykyinen eliitti ei kykene pitämään sivilisaatiota yllä, ja se rapautuu vähitellen.

Usein ajatellaan, että sivilisaatio on yhtä kuin sen tuottamat tavarat, palvelut ja kulttuuri, mutta se ei ole sitä. Sivilisaatioilla, jotka kuolivat, oli usein melko paljon tavaroita, palveluita ja kulttuuria ennen romahdusta, vaikka niiden määrä oli selvästi vähenemään päin. Ne ovat vain sivilisaation tuotteita, eivät sivilisaatio. Usein ajatellaan, että sivilisaatio on korkeaa koulutusta, yliopistoja, sivistystä ja älykkyyttä, mutta ei se ole sitäkään. Sivilisaatiot kuolevat useimmiten silloin kun yliopistojen tai niitä vastaavien instituutioiden määrä on enimmillään ja niitä on melkein jokaisessa kaupungissa. Sivilisaation ylläpitämiseen vaaditaan älykkyyttä, ajattelua ja tiedonhankintaa, mutta ne ovat vain sivilisaation eräitä välttämättömiä ainesosia. Lisäksi tuotetun ja käytettävissä olevan tiedon suuri määrä luo valheellisen turvallisuuden tunteen. Sivilisaation tiedon käytössä määrää tärkeämpi tekijä on se miten käytettävää tietoa valikoidaan ja sovelletaan käytännön elämään. Sivilisaatiot syntyvät yleensä suhteellisen vähäisellä kokonaistiedon määrällä, mutta ne käyttävät niillä olevaa tietoa järkevästi, viisaasti ja älykkäästi.

Sivilisaatio on mielen optimaalinen multiparametrinen tasapainotila. Sivilisaatio on kaksinkertaista lykkäämistä ja luopumista ultimaattisen palkinnon takia. Sivilisaation on näistä syntyvien intensiivisten, ehkä fanaattistenkin mielten koordinoitumista, koherenttia suuntautumista ylöspäin. Sivilisaatio tuottaa kaikki maalliset aarteensa näiden syiden takia. Sivilisaation tuottama maallinen hyvä ja sitä tuottavat organisaatiot ovat sivilisaation suurin uhka, koska ne uhkaavat lykkäämistä, luopumista, tasapainoa ja yhteistä suuntautumista.

Toisin sanoen sivilisaatio on maallisten palkintojen lykkäämistä, suurempaa työtä ja pidempää odotusaikaa suurempien palkintojen takia ja valikoiduista maallisista tavoitteista, motivaatioista, taipumuksista ja palkinnoista kokonaan luopumista tai niiden vähentämistä. Mielen optimaalinen tasapainotila on kulloinkin oikeiden osien löytämistä ja/tai säätämistä ja niiden tasapainottamista. Tämä vaihtelee tilanteiden, ympäristön, aikakauden ja sivilisaation kehitysvaiheen mukaan, mutta tietyt perustekijät täytyy aina olla mukana.


Käytännön esimerkki: Harras kristitty mies on opiskellut pitkään ja ahkerasti päästäkseen hyvään asemaan, ja hän pääsee siihen. Hänen luonnollinen impulssinsa olisi maksimoida valtansa ja omaisuutensa muista välittämättä ja/tai muiden kustannuksella. Hän kuitenkin tietää suurimmat synnit, ylpeyden, vihan, ahneuden, laiskuuden, himon, kateuden ja ylettömyyden, sekä pienemmät synnit. Hän säätelee niitä perinteisillä kristittyjen menetelmillä, rukouksin, Jumalanpalveluksin seurakunnassaan, alaistensa ja muiden ihmisten vilpittömällä auttamisella, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen jne. Hän ei maksimoi valtaansa, hän ei ahnehdi, hän elää asemaansa nähden vaatimattomasti, hän muistuttaa itseään usein siitä, että ei ylpisty, työssään hän palvelee ystävällisesti ja ahkerasti yhtä paljon alaisiaan kuin alaiset palvelevat häntä, hän huolehtii perheestään, hän välttää houkutuksia valitsemalla sen minne menee, mihin suostuu ja mitä hankkii kotiinsa,  jne. Hän luopui siinä samalla maksimaalisen vallan ja omaisuuden tavoittelusta. Hänen elämänsä suurimmat vaatimukset ovat Jumalan vaatimuksia ja hänen suurin palkintonsa odottaa häntä taivaassa. Näiden takia hän tekee sen mitä hän tekee, näiden takia hän säätelee ja luopui. Hän on pidetty ja kunnioitettu kaikkialla ja kyvykäs, ja hänellä on paljon ystäviä ja liittolaisia, ja eräänä päivänä hänet ylennetään korkeampaan virkaan kuin mihin hän olisi sisäisen vallanhimonsa ohjaamana alunperin tähdännyt. Mutta kristitty mies pitää tätäkin virkaa palvelutehtävänä, ja jatkaa samanlaista vaatimatonta ja harrasta elämää kuin aina ennenkin. Hän sai uuden viran Jumalan sallimuksesta, ja hän olisi voinut yhtä hyvin jatkaa entisen virkansa hoitamista. Kun riittävän monen muun kristityn mieli on koordinoitunut kristityn miehen mielen kanssa, ne vahvistavat toisiaan, ja sivilisaation syntymiseen ja ylläpitämiseen tarvittava kriittinen piste ylittyy. Sivilisaatio syntyy, säilyy ja kehittyy. Sivilisaatio kestää tällöin myös ajoittaiset roistot korkeilla paikoilla tai muualla yhteiskunnassa. Kristitty mies on muihin kristittyihin suunnatuissa hyvissä toimissaan intensiivinen ja muiden kristittyjen hyvä intensiivisyys kristittyä miestä kohtaan lisää hänen intensiivisyyttään. Syntyy positiivinen sosiaalinen kierre.

Ilman kristinuskoa mies olisi todennäköisesti pyrkinyt maksimoimaan valtansa ja omaisuutensa muista välittämättä. Kaikki tavoitteet ja palkinnot ovat silloin maallisessa elämässä ja ne täytyy myös maksimoida täällä. Hän olisi voinut lykätä palkintoa esim. opiskelemalla pitkään, työskentelemällä ja saamalla suurimman statuspalkinnon vasta 50 -vuotiaana, mutta tässä elämässä se olisi kuitenkin pitänyt saada ja riittävän ajoissa, muuten aiemmin tehdyssä työssä ja kieltäymyksessä ei olisi ollut järkeä. Tämä pätee muidenkin sisäisten impulssien mukaiseen maksimointiin käytännön elämässä. Ateisti myös antaa periksi helpommin houkutuksille, hakeutuu enemmän niiden luokse tai tuo niitä luokseen; on konformistisempi huonossa järjestelmässä (vrt. esim. Neuvostoliitto, jossa suurin osa systeemiä avoimesti vastustavista, seurauksista välittämättä, oli jonkun uskonnon edustajia, kristittyjä, juutalaisia, muslimeja jne.); luovuttaa todennäköisemmin kohtalon iskujen ja vastoinkäymisten edessä; antautuu useammin väkivallalle, uhkille, rasitukselle, stressille jne.; jne. Jumalan ja kuolemanjälkeisen elämän omaa elämää tärkeämpi kiinnekohta vahvistaa, ja lisää intensiivisyyttä ja kestävyyttä. Kristinuskon tärkein esimerkki kristityille ei ole pyhä mies, joka on synnitön, eikä koskaan lankea tai ole heikko, vaan pyhä mies, joka lankeaa kerta toisensa jälkeen ja nousee aina uudelleen ja uudelleen.

Sivilisaatio tarvitsee optimaalisia sisäisiä impulsseja ja optimaalisesti muihin ihmisiin suunnattuja ja uudelleensuunnattuja impulsseja. Kristityn miehen itsekeskeiset impulssit vaimenivat ja uudelleenohjautuivat vahvempina ja sosiaalisina muihin ihmisiin, kaikkien hyväksi, kokonaisuuden rakentamiseksi. Yhteiskunta, joka on sivilisaatio tai osa sivilisaatiota ei ole uskonnollinen yhteisö, mutta se muistuttaa uskonnollista yhteisöä niin paljon kuin se on yhteiskunnalle mahdollista. Hyveet pitävät yllä hyvää yhteiselämää ja henkilökohtaista elämää. Kristinusko suojelee myös tietoa ja tiedonhankintaa, totuuteen pyrkimistä ja vilpittömyyttä, ja sublimoitua kauneutta, joka ylevöittää ja kohottaa, ja ohjaa mieliä oikeaan suuntaan.

Miehen henkilökohtaisen maksimoiminen, vallanhimo ja omaisuuden hankkiminen muiden kustannuksella tai muista välittämättä olisi särkenyt sosiaalisia rakenteita: vähentänyt muiden motivaatiota; estänyt ja haitannut muita ihmisiä; lisännyt vastustusta ja yleistä välinpitämättömyyttä; ohjannut miehen rakentamaan vääränlaisia tehottomia organisaatioita; saanut hänet tekemään haitallisia tekoja (siitä huolimatta, että ne olisivat olleet laillisia); saanut hänet olemaan välinpitämätön muista silloin kun olisi pitänyt huomata ja olla myötätuntoinen; saanut hänet kohtelemaan muita huonosti mielialojensa mukaan; saanut hänet kantamaan kaunaa tilanteen selvittämisen sijasta, jne. Kyse ei usein ole suurista eroista, vaan pienistä, joita on paljon ja jotka kumuloituvat, mutta suuriakin eroja on.

Tämä pätee mihin tahansa sivilisaation osaan, esim. markkinatalouteen. Toimiva ja kestävä markkinatalous tarvitsee pohjakseen sivilisaation.  Ensin on annettava ja luovuttava, ja sitten saadaan paljon, mutta sillä mitä saadaan on merkitystä vain suhteessa tärkeimpiin asioihin, Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. Ehkä sillä mitä saadaan ei ole paljoakaan merkitystä. Tämä on sivilisaation paradoksi.

Maalliset ihmiset, jos ymmärtävät tämän merkityksen, haluaisivat ehkä redusoida tämän psykologiseksi tekniikaksi. Maalliseksi muutettuna se muuttuu paljaaksi vallankäytöksi, manipulaatioksi, ja menettää siten tehonsa.

8 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit on joitakin muutoksia tekstiin.

Tiedemies kirjoitti...

Vaikka näen paljon hyvää idealisoidussa ja tyylitellyssä kristityssäsi, ja arvostankin tätä, hänen toimintansa vuoksi, en silti pidä hänen moraaliaan aitona tai vilpittömän. Hänen käytöksensä on ulkokultaista ja epärehellistä.

Tämän merkitys on tietenkin vähäinen, ja yhteiskunnan ja sivilisaation kannalta hänen käytöksensä on tarkoituksenmukaista.

Se on kuitenkin pohjimmiltaan kyynistä ja opportunistista, so. moraalitonta. Käytät termiä "aito" muutamaan otteeseen kun kuvailet välittämistä ja huolehtimista. Minusta tarinasi henkilö on häikäilemätön opportunisti, egoisti jne, jonka moraali johtuu vain itsepetoksen ja pitkän aikapreferenssin yhdistelmästä.

Tämä menee kuitenkin sellaisen moraalifilosofian puolelle, joka ei ole olennaista. Tuon tämän esille vain siksi, että oma käsitykseni arvoista ja moraalista, vaikka sisällöllisesti ja toiminnallisesti onkin kristillinen, poikkeaa tästä suuresti. Hyvän tekeminen palkkion toivossa - vaikka sitten kuolemanjälkeisen sellaisen - ei ole aitoa moraalia, vaan opportunismia ja omaneduntavoittelua.

En usko että ihmiset oikeasti ovat opportunisteja. En ole yhtä kyyninen ihmisen moraalin suhteen. Voi olla että olen naivi. Mutta pidän tätä vain keinona korjata moraalittomuuden aiheuttamaa haittaa, en oikeana moraalisuutena. Jos Jumala olisi olemassa ja oikeudenmukainen, hän rankaisisi tällaisia kristittyjä ahneudesta.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

koska sinun on pakko selittää kaikki toiminta maallisina strategioina, sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin nähdä kuvailemani henkilö häikäilemättömänä opportunistina. Mutta eikö tämä kerro enemmänkin liberaalista maailmankuvasta; kaiken hyvän toiminnan takana on pakko olla pelkkää häikäilemättömyyttä ja opportunismia hyötyjän puolelta ja herkkäuskoisuutta, typeryyttä, idioottimaisuutta ja heikkoutta toiseksi tulleen osalta, puhumattakaan alemman statuksen toimijoista. Se on aika lohduton, näkökulmana väistämättä paranoidi ja omnimanipulointiin perustuva maailmankuva. Kun kaikki elämä maailmassa on redusoitu utilitaristisiksi tekniikoiksi, kaikki on häikäilemättömyyttä ja valehtelua sen kaikissa muodoissa.

Siinä on utilitaristinen liberaali tai minkä tahansa muun utilitaristisen maailmankuvan moraali kauniisti, mutta rumasti tiivistettynä.

Tarinani kristitty olisi jatkanut toimintaansa samalla tavalla, vaikka hän olisi jäänyt alkuperäiseen virkaansa, vaikka hänen uransa ei olisi ollut nousujohteinen, ja hän ei olisi koskaan saanut täyttä palkintoa kieltäymyksistään. Ja eihän hän sitä saanut edes ylennyksen saatuaan, koska hän ei materialisoinut niitä etuja, joita virka olisi hänelle suonut, vaan eli koko elämänsä vaatimattomasti ja askeettisesti. Selvästikin ei-maallinen palkinto oli hänelle tärkeämpi kuin maalliset palkinnot.

Kristittynä toteaisin seuraavaa:

Hutteriittikristityt pitävät ihmisen perusluonnetta syntisenä ja pahana. Kun he rankaisevat lapsiaan väärinteosta, he eivät rankaise lapsia syntisestä perusluonteesta, joka on automaattinen, vaan sen takia, että teoilla on seurauksia. Samalla tavalla Jumala ei rankaise ihmisiä sen takia, että ihmiset ovat automaattisesti syntisiä, jonka seurauksena ainoastaan taivaallinen palkinto saa heidät tekemään pyyteetöntä hyvää. Jumala rankaisee ja palkitsee sen takia, että teoilla on seurauksia. Hutteriitit vain toistavat tämän saman periaatteen omassa elämässään. Heidän yhteistyönsä on tehokkaampaa kuin minkään muun organisaation. He ovat psyykkisesti tasapainoisempia (mm. keskimäärin vähemmän psyykkisiä sairauksia), pelottomampia, vähemmän ahdistuneita ja rauhallisempia kuin ympäröivät amerikkalaiset ja kanadalaiset. Ehkä se kertoo utilitaristeille jotakin.

Samaa yhteisöllisyyden kristillistä moraalista periaatetta voidaan soveltaa laimentuneessa, mutta silti tehokkaassa muodossa sivilisaatioon.

Tiedemies kirjoitti...

En yllä sanomastani huolimatta ole todella sitä mieltä että hyvin käyttäytyvä uskova olisi todellisuudessa kyyninen ja häikäilemätön opportunisti. Esitän, että kuvaamasi moraalifilosofinen uskonnon apologeettinen esitys tässä on lohduton, kyyninen ja esittää ihmiset opportunistisina.

En haasta riitaa tai halua halventaa uskoa sillä mitä sanon. Mutta on mielestäni ihmisten aliarviointia esittää että ainoastaan loihtimalla kangastus ikuisesta elämästä ja Jumalan lupaamasta palkkiosta, tämä voi todella saavuttaa sivistyksen kannalta ideaalin.

Tämä on vaikea pukea sanoiksi; esität näissä kirjoituksissa ateismin kategorisesti jotenkin *vähempänä* kuin uskon jumalaan. Itse en koe näin, vaan pikemminkin koen että se on nimenomaan enemmän. Tämä on vaikeaa selittää muuten kuin metaforisesti, mutta sen voi ymmärtää jotenkin niin että uskomalla Jumalan olemassaoloon ihminen tekee hänestä pilaa, irvikuvan. Jumalan voi nähdä niin mahtavana, ettei häntä ole edes olemassa.

Itse koen etten voi uskoa, koska esitetyt väitteet eivät ole totta. Metafora on aina vajavainen, mutta jos käytän uskonnon kieltä, koen että Jumalan tahto ei voi olla että me uakoisimme hänen olevan todellinen.

Tiedemies kirjoitti...

Tarkoitan sitä, että ihmisellä on vastuu, joka ei mene pois sillä että uskoo tai ei usko. Meidän on joka tapauksessa käytettävä harkintaamme, ja ulkoistamalla vastuu, omat mielihalut, toiveet, itsepetos jne saavat helpostikin irvokkaita tekosyitä.

Olen kovasanaisesti menneisyydessä kritisoinut uskonnollisia konservatiiveja. Syy on siinä että jotkut kovaääniset moralistit ovat hyvin näkyvällä tavalla kaksinaismoralisteja. Ei ole indikaatiota että uskonnolliset konservatiivit käyttäytyisivät siivommin muutoin kuin yhteisöissä, ja niissäkin on usein voimakkaan sisäryhmämoraalin vuoksi vaikea arvioida. Päinvastaisesta on jonkun verran evidenssiä.

En kuitenkaan esitä että tämä olisi merkittävää. En halua tuomita tai taistella uskontoa vastaan.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

pahoittelen sitä, että saan ateistit tuntemaan noin. Kyse ei ole siitä, että ateistit olisivat ihmisinä, itsessään, huonompia, samanlaisia syntisiähän tässä itse kukin olemme. Näen ateismin suuntautumisena, elintärkeän asian puutteena. Kun ateisti suuntautuu materiaan ja maalliseen, kristitty suuntaa koko elämänsä Jumalaa kohti. Maallisille toimillekin tulee merkitys nimenomaan suhteessa Jumalaan. Kristitty saa Jumal-orientaatiosta, Jumalalta jotakin jo ennen kuolemanjälkeistä elämää ja enemmän kuoleman jälkeen. Juuri tämä Jumal-suhde, Jumala-orientaatio saa minua pitämään ateismia vähäisempänä, puutteena. Ateismi on minulle harhautumista, eksymistä, väärää suuntautumista. En voi kertoa sinulle miellyttäviä valheita, koska muuten johtaisin sinut enemmän harhaan. En halua eksyttää sinua.

Ateistina ollessani minäkin pidin raamattua satuiluna. Sitten ymmärsin mm., että jos Jumala on yhteydessä meitä teknologis-tieteellisesti paljon kehittymättömämpiin ihmisiin, suunnilleen tuommoista siitä todennäköisesti tulee heidän ymmärryksellään ja "suodatuksellaan". Raamattu sisältää paljon historiallisesti pätevää tietoa, runsaasti viisautta ja ajattomasti hyödyllistä tietoa. Miltään, edes ateistiselta kannalta se ei ole satuilua, eikä hyödytön kirja. Siinä on esim. historian ensimmäinen kokonaisvaltainen ja vaikuttava tieteellinen (suhteutettuna tieteellinen) esitys periytyvistä ominaisuuksista ja niiden vaikutuksista (Joosefin kertomus siitä miten periytyvä älykkyys voittaa primogenituurin, raa'an voiman, kilpailijoiden asettamat esteet, vaikeudet jne.). Joosef jopa "geenimanipuloi" valikoimalla ja yrttisekoituksilla karjansa parittelua ja lisääntymistä.

Yleensä ateistit vertaavat raamattua suhteuttamattomana nykypäivän tieteeseen ja naureskelevat sitten. Tämä johtaa kaiken raamatussa olevan a priori hylkäämiseen tietämättä ja ymmärtämättä siitä käytännössä mitään. Luonnollisesti se ei sitten voi olla heille miltään kannalta tottakaan. Tiede myös siinä mielessä vääristää suhtautumista, että siinä on karkeana taustaoletuksena, että myöhemmin tuotettu on pätevämpi kuin ennen tuotettu, ja mitä pidempi aikaero, sitä suurempi ero jälkimmäisen hyväksi. Tällä periaatteella esim. länsimaiden klassisella sivistyksellä ei ole enää mitään merkitystä. Tarvinneeko erikseen mainita kuinka virheellinen tämä käsitys on.

Nähtävästi luet paljon liberaaleja lehtiä tms., ja niissä on usein negatiivisia "paljastuksia" kristityistä mahdollisimman negatiivisessa valossa esitettynä. Olen itsekin kritisoinut kaupallisia televisiomegakirkkoja, ja mm. pitänyt todennäköisenä, että monet niiden televangelistivetäjistä ovat narsisteja. Luonnollisesti niistä on aikojen kuluessa paljastunut, suurelta osin aiheellisesti, mutta usein median liiottelemia väärinkäytöksiä. Tämä ei kuitenkaan edusta todellista kristinuskoa, vaan suunnilleen samaa byrokraattista suurkaupallisuutta kuin melkein koko liberaali yhteiskunta nykyisin.

Tiedemies kirjoitti...

Sivumennen sanoen, en koe että tekstisi herättää mitään erityisiä tunteita minussa. Olen toki joskus menneisyydessä ollut ärtynyt, koska moni kristillistä maailmankuvaa aktiivisesti edistävä on esittänyt virheellisiä, vihamielisiä jne käsityksiä ateismista. Ehkä koet samankaltaista ärtymystä, jos joku esittää virheellisiä käsityksiä uskosta jonka koet omaksesi.

Suurin osa kristityistä on aivan tavallisia ihmisiä, enkä koe että kristityt ovat sen huonompia tai parempia tai muutenkaan erilaisia kuin ateistitkaan, muuten kuin että suurimmalla osalla on erilaiset uskomukset. Osa identifioituu kristityiksi samaan tapaan kuin täysin maallistuneet juutalaiset, eli osallistuvat rituaaleihin jne uskomatta varsinaisesti lainkaan mihinkään.

Nimitän näitä kaikkia kristityiksi, mutta kun puhun uskovista, tarkoitan tietenkin niitä, jotka eivät ole ateisteja. (Vrt juutalaisuus uskona contra kulttuurisena tai etnisenä identiteettinä)

Raamattu on kokoelma, joka on koottu kirjallisista lähteistä tuhansien vuosien saatossa. Koska eri aikakausina uskonnon asema on ollut erilainen ja palvellut erilaista yhteiskunnallista funktiota, ei ole yllättävää että sieltä löytyy opastusta paimentolaisille, maanviljelijöille, sodanjohdolle jne, sieltä löytyy ruoan käsittelyn ohjeita, lakeja yhteisön elämästä, jne.

Tämä ei ole yllättävää lainkaan, jos otetaan huomioon myös se, että kirjoitetun tekstin tuottaminen on ollut hyvin kallista, vaivalloista jne, ja samainen teksti on joutunut palvelemaan useampaa eri tarkoitusta.

En väheksy tätä historiallista ja kulttuurillista arvoa. En myöskään väheksy sitä, että esimerkiksi historialliset oivallukset yhteiskunnallisen organisaation jne järjestämiseksi on kirjattu ylös. Ne ovat kodifioituneet osaksi uskontoa hyvästä syystä, uskontoa voi pitää tuollaisena aikana eräänlaisena "sivilisaation käyttöjärjestelmänä".

Minusta on jokseenkin ilmeistä, että tämä näkökulma, vaikka tietenkin varsin kapea, selittää ison osan siitä, miten ja miksi uskonnollinen teksti toimii. Tällainen selitys on minusta riittävä ja tyydyttävä sille, miksi uskonto näennäisesti pyrkii vastaamaan niin laajaan kirjoon erilaisia kysymyksiä ja miksi uskonnollisessa tekstissä on paljon ristiriitoja.

Raamattua on myös editoitu voimakkaasti ennen kuin sen kanoninen muoto hyväksyttiin. Tämä prosessi on myös täysin ihmisten suorittama, ja tällaisen prosessin selittäminen jumalallisella inspiraatiolla on yksi ad hoc- selitys lisää sille, miksi juuri se nimenomainen uskonnon oppisisältö ja Raamatun tekstuaalinen muoto on oikea.

En väheksy siis tekstiä ja Raamattua, mutta ymmärrät varmasti miksi en pidä sitä minään Jumalan sanana. Sellainen selitys olisikin minusta sangen absurdi.

Valkea kirjoitti...

Bysantin uskonoppineet säilyttivät tärkeimpiä kirjoituksia uskollisesti alusta saakka, joten ei siinä tapahtunut juuri ollenkaan editoimista, vaan ulkopuolisten evankeliumien hylkäämistä tai estämistä, jotta ne eivät tule osaksi raamattua. Rooman ensimmäisessä yhteisessä kirkolliskokouksessa kyllä muutettiin vanhaa testamenttia universaalimpaan suuntaan, esim. 10 käskyn osalta. Tämä oli suurin ja tarkoitushakuisin muutos. Pidän sitä ensimmäisenä selvänä korruptoitumisena.

Nim. Tiedemies, sinä olet ateisti. Sinun on pakko hylätä Jumalallisen vaikutuksen mahdollisuus raamatussa. Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta. Jos sanoisit toisin, ateismisi purkautuisi.

Ateistit eivät pysty selittämään maailmankaikkeutta ilman, että superälykäs olento/ Jumala nousee heidän omista selityksistään. Se tekee minulle ateismin naurettavaksi ja kyvyttömäksi. Ymmärrät varmaan, etten voi uskoa sellaiseen. Olin itsekin aiemmin ateisti ja uskoin samalla tavalla kuin sinä. Uskon ja luotan mieluummin raamatun yleiseen sanomaan Jumalan sanana, joka on suodattunut ihmisten kautta.

Jeesus sanoikin, että usko ja luottamus ovat tie Jumalan luokse.

Tiede on materia-orientoitunutta maallisuutta ja kristinusko on Jumala-orientoitunutta hengellisyyttä. Eivät ne voi kohdata, ei niitä voi verrata, eivätkä ne ole sama asia.

Kristinusko ei ole sivilisaation käyttöjärjestelmä. Sivilisaatio on vain kristinuskon sivutuote. Sillä on tärkeämpiä tehtäviä. Tämä kuitenkin kuvaa sitä, että ateistin näkemykset raamatusta ovat väistämättä vääristyneitä.



Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto