Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 28. elokuuta 2012

Vastaus Jumalasta, osa 3

Hyvät lukijat, alkuosassa pääasiassa kiteytän niitä argumentteja, joita olen kirjoittanut aiemmin tässä kirjoitussarjassa. Tähtimerkkien jälkeen aloitan uuden inflatorisesti kasvavan haaran kirjoitusuniversumissani. 

Evo,

Jos multiversumi on totta, superälykäs olento voi muuttaa suuremman osan niistä elämälle sopivaksi ja parantaa elämälle sopivien universumien keskimääräistä suotuisuutta elämälle (osa superälykkään olennon työstä).

Evoluutiobiologian mukaan ihminen on (kuulemma) eläin, ja eläin tarvitsee substantiaalisen epäsuoran rangaistuksen, Jumalyhteyden puutteen, muuttaakseen käyttäytymistään. Ateistien negatiivinen kokemus kuolemanjälkeisessä elämässä nousee omasta mielestä, katkotusta ja puuttuvasta yhteydestä Jumalaan.

Mutta puheesi alkavat toistaa samaa ja vastasin niihin jo aiemmin. Teen siten lisäyksen aiemmin mainitsemaani: Ateismin valtava satunnaisuudentarve johtuu ihmeiden ja yliluonnollisten tapahtumien välttämistarpeesta. Kun kyseessä on (maailmankaikkeutemme + me) yksittäinen korkeaan, valikoituun, ultraharvinaiseen ja ultratarkasti säädettyyn järjestykseen johtanut tapahtuma (koska mikä muu tahansa katastrofaalisen epäjärjestykseen tai tuhoisaan "järjestykseen" johtanut tapahtuma on yhtä todennäköinen ja näitä vaihtoehtoja on valtava määrä), se on yliluonnollisen toiminnan seurausta ja ihme. Se täytyy laimentaa ultrasuurella määrällä kuviteltuja ja tieteellisesti verifioimattomia sattumanvaraisuuksia, jolloin siitä tulee normaali tapahtuma, yksi suuren ja laajan prosessin tuottamista lukemattomista tapahtumista. Suuri Prosessi pystyy tuottamaan yksittäisinä tapahtumina yliluonnollisia ja ihmeellisiä tapahtumia, kuten maailmankaikkeutemme ja meidät. Mutta samojen sattumanvaraisuuksien mukaan Suuri Prosessi pystyy tuottamaan myös meitä suurempia ihmeitä. Me olemme todennäköisesti normaali ihme ja meitä on ihmeistä eniten normaalijakautuman mukaan. Suuren prosessin tuottama äärimmäinen, suurin ihme (normaalijakauman kauimmainen ääripää), joita Suuri Prosessi on tuottanut koko valtavana ennen-jälkeen toiminta-aikanaan multiversumimetsissä, on vain yksi kappale, superälykkäistä olennoista älykkäin superälykäs olento. Superälykäs olento lisää omaa älykkyyttään itsereplikoituvana run away -prosessina ja hänestä tulee Jumala.

Alkuperäisen yliluonnollisen ihmeen (yliluonnollisen ultratarkasti säädetty maailmankaikkeutemme + ihminen) normalisointi johti siis uusiin vielä suurempiin ihmeisiin, superälykkääseen olentoon/ Jumalaan. Tähän noidankehään ateistit juuttuvat, eikä siitä ole poispääsyä.

Tämä tilanne johtaa mm. siihen tilanteeseen, että ateistit syyttävät ensin kristittyjä siitä, että Jumalaa ei voi havainnoida ja tutkia suoraan tieteellisesti (ei se meidän vikamme ole, vaan Jumalan päätös) ---> ja siten tieteellisyyden puutteesta. Kun sitten alamme tutkia tieteellisesti verifioitavia faktoja, ne viittaavat Jumalaan ja ateistit joutuvat tappiolle, ja turvautuvat tieteen kannalta pelkkään tarkoitushakuiseen sadunkerrontaan (multiversumimetsiin), joista ei ole mitään todisteita, ei edes epäsuoria, ja joka kaiken kruunaavaksi huipuksi tuottaa loogisesti superälykkään olennon/ Jumalan. Tämä jos mikä on odiöösiä keskustelua.

***

Pidänkin niitä fyysikkoja rehellisempinä ja suorempina, jotka ottavat tieteelliset faktat sellaisina kuin ne ovat; eli me elämme yliluonnollisessa maailmankaikkeudessa ja se on selitettävä jollain tavalla, ja osa fyysikoista selittää sen siten, että todellisuutemme on simuloitu supervirtuaalitodellisuus, jonka superälykäs olento on luonut. Viimeisenä keinonaan Jumalan mitätöimiseksi he turvautuvat mielikuviin superälykkäästä olennosta vertauskuvallisesti, ja kyllä, suoraankin, hikisenä ja lihavana superolentona, supernörttinä, joka makaa sohvallaan ja syö sipsejä ja juo kokista, ja tekee huvikseen ja itseään viihdyttääkseen maailmankaikkeus- ja ihmissupervirtuaalitodellisuuden. Hän ei sen kummemmin välitä supervirtuaalitodellisuudesta, ja millään mitä virtuaaliolennot (siis mm. me) tekevät supervirtuaalitodellisuudessa, ei ole väliä. Jos superälykäs olento ei olisi niin tolkuttoman älykäs ja meidän ulottumattomissamme, liberaali eliitti antaisi hänelle laihdutus- ja psykoterapiaa, jotta hän kehittäisi sosiaalisempia harrastuksia, liikkuisi enemmän ulkona, tapaisi ystäviään ja eläisi terveellisemmin.

Tämä karikatyyri paljastaa missä liberaalien ateistien Jumalan kieltämisessä on todella kysymys. Tärkein kysymys ei koske sitä onko superälykäs olento/ Jumala olemassa vai ei. Liberaali eliitti pelkää sitä, että heidän yläpuolellaan on jokin heitä ylempää valtaa käyttävä, heidät teoistaan vastuuseen laittava, ylintä rangaistusvaltaa käyttävä olento tai Jumala. Jokin jota he eivät voi säädellä ja manipuloida, jolle he eivät voi valehdella, joka ei hyväksy heidän toimiaan ja rankaisee heitä kuolemanjälkeisessä elämässä. Tämän takia he voivat ihan hyvin uskoa ylensyöneeseen, laiskaan ja välinpitämättömään supernörttiin, joka antaa liberaaleille vapaat kädet ja jonka luoma supervirtuaalitodellisuus suorastaan implikoi liberaalien kannattaman elämäntavan.

Väittely siirtyy siten paljon hedelmällisemmälle alueelle; lihavan, hedonistisen ja utilitaristisen supernörtin (liberaalien idealisoitu omakuva?), ja oikeudenmukaisen, palkitsevan ja rankaisevan Jumalan väliseen tilaan, sekä liberaalien psykologiaan; pelkoihin ja liialliseen vallanhimoon. Liberaaleilla kaikki kiertyy ja viittaa lopulta heidän omaan mieleensä. Tarvittaessa manipuloidaan ja teeskennellään todellisuus omaa mieltä vastaavaksi.

http://www.simulation-argument.com/

17 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

En tiedä liberaalista eliitistä, en voi puhua muiden puolesta. Minä en ainakaan pelkää että yläpuolellani on ylempää valtaa käyttävä olento. Sellaisen olemassaolohan olisi loistava tekosyy päästä vastuusta ja väittää omat mieliteot, ennakkoluulot jne, legitiimeiksi tällaisen olennon "tahdoksi".

Minusta ihmisen pitää ottaa vastuu itse omasta moraalistaan ja teoistaan. Vastuun ja vallan ulkoistaminen on vastuunpakoilua. Kukaan, mikään jumala tms ei tee päätöksiä puolestamme.

Kuten toisaalla kirjoitin, mukaillen kristillistä etiikkaa sen loogiseen johtopäätökseen: Jos Jumala on olemassa, ja hänellä on tahto, hän ei missään nimessä tahdo että me uskomme häneen. Jos jokin "pelastus" on ihmiselle tarjolla, se ei voi tulla siitä, että ihminen lohduttaa itseään saduilla ja kertomuksilla ylösnousemuksesta tms.

Loogisesti tästä seuraa, että esimerkiksi ns Pascalin vedonlyönti on aivan väärin päin asetettu. Itsepetos on aivan äärimmäisen kallis hinta maksettavaksi, ja todella armollinen ja hyvä Jumala pikemmin palkitsisi ihmisiä siitä, että nämä kieltäytyvät valehtelemasta itselleen kertomalla lohdullisia ja vastuunpakoiluun kannustavia tarinoita.

Tämän vuoksi ainoa mielekäs positio on olla uskomatta, siinäkin tapauksessa että kokisin jotenkin muutoin mielekkääksi uskoa jumalolentoihin. Tämä ei tietenkään ole minun perusteluni uskonnottomuudelle, vaan minä yksinkertaisesti en usko, että mitään jumalia ei ole olemassa.

Mitä tulee karikatyyriin "superälykkäistä olennoista", joista puhut, en jaa tällaista lapsellista käsitystä jonka liberaalin eliitin suuhun olet laittamassa. Jos kuitenkin lähtisimme tällaisen olemassaolosta, mielestäni olisi absurdia, itsekästä ja itsekeskeistä kuvitella että tällainen olento ollessaan olemassa voisi olla mitenkään kiinnostunut yksittäisestä ihmisestä. Yksittäinen ihminen olisi tällaiselle olennolle jotain mitättömämpää kuin pölyhiukkanen tai hiekanjyvänen tms. En siis viittaa siihen että tämä olento olisi "laiska" tai pyri asettamaan mitään muutakaan inhimillistä attribuuttia. Ainoastaan että inhimillinen ajattelu, joka tapahtuu aivoissa jotka ovat fysikaalis-biologinen kone, tuskin olisi tällaiselle olennolle mitään sen ihmeellisempää tai erityisempää kuin vaikkapa tähden ytimessä tapahtuva plasman kierto tms. Tavoittelen tällä vain sitä että maailmankaikkeus on sitä mitä se on, ja me ihmiset olemme toiminnallinen, tämän maailmankaikkeuden lainalaisuuksien puitteissa toimiva yksikkö. Meille - vaikka sitten ei ehkä tällaiselle olennolle - nämä lait ja rajoitukset ovat se viitekehys jossa on toimittava. Päädymme jälleen kerran siihen, että kun aloitamme kontrafaktuaalista (tai ajatusleikistä) jossa tällainen olento on, emme saa mitään operationaalisesti relevanttia päätelmää tästä johdettua.

Näinollen "uskominen" tällaiseen olentoon ja armon anominen tai palvominen on mielestäni aivan absurdia. Ja edelleen, mielestäni se on itsekeskeistä, ja jollakin tapaa koen sen vastuun pakoiluna. Henkilökohtaisesti siis; en yritä tällä väittää että usko on kategorisesti vastuunpakoilua. Yritin nuorempana löytää vastauksia kysymyksiin uskonnoista, mutta koin ne aina erittäin falskeiksi ja tunsin oloni epärehelliseksi yrittäessäni kuvitella että ne ovat totta.



Valkea kirjoitti...

Evo,

Tämä on kristillinen blogi. Täällä ei julkaista yhtään kristinuskoa halventavaa tai in mala fide -hengessä tehtyä kommenttia. Täällä voidaan julkaista ateistien kommentteja, jos aihe sivuaa tai käsittelee ateismia, ja mielestäni kirjoittaja rehellisesti ja omalta kannaltaan hyvässä hengessä aihetta käsittelee, kuten nim. Tiedemies tuossa yllä.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

karikatyyri on liberaalien lehtimiesten ja filosofien kehittämä, ei minun.

Nim. Tiedemies: "... vaan minä yksinkertaisesti en usko, että mitään jumalia ei ole olemassa."

- Enkelit varmaankin laittoivat tuossa mielesi ja kätesi ylistämään Jumalan olemassaoloa (kaksoiskielto = kyllä). Mutta jos otamme vastauksesi yleisilmeen lähtökohdaksi, arvostan sitä, että käytät sanaa 'usko', ja että pystyit aiemmissa keskusteluissamme myöntämään, että agnostisismi on ainoa tieteellisesti pätevä kanta Jumalaan. Jo pelkästään yliluonnollisen tarkasti säädetty maailmankaikkeutemme siirtää tieteellisiin havaintoihin perustuvan näkemyksen vähintään agnostisismiin. Tarvitaan uskoa siirtämään se kristinuskon tai ateismin suuntaan. Voisin ihan hyvin tieteellisiin havaintoihin, ja vain havaintoihin perustuen, kieltäytyä hyväksymästä mitään niiden ulkopuolista sadunkerrontaa tai kuvittelua, ja sanoa, että Jumalan olemassaolo on viitteellisesti todistettu, ts. että vaaka on kallistunut selvästi enemmän Jumalan suuntaan kuin ateismin. Vaativathan ateistit kristityiltä nimenomaan konkreettisia tieteellisiä todisteita, eivätkä hyväksy mitään muuta, kunnes huomaavat heille asioita selvennettäessä, mihin se johtaa, jolloin he tekevät täyskäännöksen. Pidättäydyn kuitenkin siitä, koska Jumalan olemassaolo on ja sen täytyy olla uskonkysymys. Hyväksyn siis agnostisismin, joka edustaa tavallaan 50%-50% näkemystä, ja siinä samalla tieteen havaintojen ulkopuoliset mahdollisuudet, kuten multiversumin, joka myös voi tuottaa Jumalan.

En kristittynä voi iloita uskon hyppyyn perustuvasta ateismistasi (hypyn väärä suunta), mutta ainakin se on suoraselkäinen ja rehellinen valinta. Mielestäni on kaksi asiaa, jotka pilaavat ateistien mainetta:

- Se, että ei pystytä myöntämään tosiasioita, eli tieteen agnostisismia muuta kuin selkä seinää vasten ajattuna, ja sitten yritetään jälkeenpäin vänkäämällä, ilman tieteellisiä tai muita todisteita vääntää ateismia tieteellisesti todistetuksi. Se on epärehellinen toimintatapa, joka heijastaa epävarmuudesta ja peloista kumpuavaa pahantahtoisuutta. Paljon rehellisempää ja rohkeampaa on luottaa ja uskoa ateismiin, jos kerran tälle tielle lähdetään. Samalla säilyttää myös tieteellisyytensä, tieteellisen rehellisyytensä, koska voi hyväksyä agnostisismin 'teknisenä' lähtökohtana.

- Kristinuskon fanaattinen vastustaminen.

Jatkuu ...

Tiedemies kirjoitti...

Olet toisaalla esittänyt että ateismi aiheuttaa ahdistusta tms, ja kommentoisin sitä tässä niin, että siinä on ehkä tiettyä perää. Tarkoitan tällä sitä, että yllä mainitsemani vastuu on melko raskas. Ihminen joka on sisäistänyt moraalin tms, kokee ne tunteet joita sen rikkominen edes mielikuvatasolla aiheuttaa, tai joka kokee syyllisyyden ja häpeän riippumatta siitä uskooko hän jonkin jumalan olemassaoloon.

Näistä erityisen hankala on syyllisyys. Jos ihminen rikkoo ideaalejaan vastaan, niinkuin kaikki joskus tekevät, ateistilla ei ole ketään keltä anoa anteeksiantoa.

Valkea kirjoitti...

Pieni tarkennus. Superälykäs olento tai Jumala ei ole kontrafaktuaalinen käsite, vaan samalla tavalla jompaan kumpaan lopputulokseen materialisoitumattomassa tilassa kuin Schrödingerin kissa.

Superälykästä olentoa voidaan toki etsiä samalla periaatteella kuin muitakin älyllisiä olentoja avaruudesta (Seti jne.), mutta tässä on se ongelma, että superälykkään olennon kohdalla paljastuminen on superälykkään olennon tunnetuksi ja tiedetyksi tulemisen halusta ja tahdosta riippuvainen. Toisaalta osaisimmeko edes etsiä ja ymmärtää sellaisia signaaleja, joita superälykäs olento lähettää.

***

Pyhien miesten mukaan kristinusko on ihmismielelle kertakaikkiaan kammottava ja vastenmielinen. Ihmisen normaali reaktio on vastustaa kristinuskoa. Kristinusko riistää suuren osan ihmisen huomiosta ja energiasta pois materiasta, johon hän on kiintynyt, joka on käsinkosketeltavaa, ja joka motivoi häntä, ja siirtää ne Jumalaan suuntautuviksi. Kristinusko laittaa ihmisen säätelemään, hillitsemään tai uudelleensuuntaamaan melkein kaikkia luonnollisia sisäisiä impulssejaan. Kristinusko on ateistille kuin pelottava vankila ja vaaniva ansa. Järjetön, absurdi ja psyykkisesti brutaali.

Vaikka järki kuinka viittaa tai viittaisi Jumalaan, pelkällä järjellä sinne ei päästä.

Ilman kristinuskoa ihminen on vapaa tekemään halujensa mukaan, tekemään haluamiansa päätöksiä ja toimia. Vapaa motivoitumaan ja suuntaamaan huomionsa ja energiansa minne tahansa. Periaatteessa vain maalliset lait rajoittavat häntä, mutta niitäkin hän voi kiertää ja rikkoa monilla tavoilla. Kristinuskossa kristitty taas joutuu synnin ja Jumala-orientaation rajapinnalle, ja vastuulliseksi toimistaan Jumalalle. Hänen elämänsä on tästä eteenpäin taistelua Jumala-orientaation puolesta. Tämä on sisäistä vastuullisuutta itselle ja Jumalalle, paljon enemmän vastuullisuutta kuin se, että vain konformistisesti ja tapoihin perustuen noudattaa maallisia ulkopuolisia sääntöjä.

Me olemme tietysti mitättömiä Jumalaan verrattuna, ja Jumala pelastaa meidät armonsa ja hyvyytensä takia. Mutta kristinuskon mukaan koko maailmankaikkeus on täynnä merkitystä ja elämää. Me olemme osa kokonaisuutta, ja mielillämme on paljon enemmän merkitystä kuin yhdestä mielestä voisi päätellä. Kaikki toimintamme tihkuu merkitystä. Ihmisillä on tarkoituksensa Jumalan kokonaissuunnitelmissa. Ateistille maailmankaikkeus on merkityksetön ja eloton paikka ihmisen hetkellistä hilluntaa lukuunottamatta, eikä sekään ole relativistisesti merkityksellistä.

***

Tuli mieleeni että psykologiassa tunnetaan käsite psychological closure; se tarkoittaa sitä, että ihmisillä on voimakas taipumus ja pyrkimys saattaa pohdintansa, rationalisointinsa ja toimintansa johonkin hyväksyttävään päätökseen. Tämä tarkoittaa nimenomaan sisäsyntyistä tarvetta saattaa asia hyväksyttävään lopputulokseen (mahdollisesti eri asia kuin tehtävän suorittaminen loppuun, kyse on psykologisesti määritellystä lopusta, sisäisen rationaalis-emotionaalisen narratiivin lopusta, itseä tyydyttävästä loppuratkaisusta, joka poistaa keskeneräiseen asiaan todennäköisesti liittyvän ahdistuksen, huolen tms.), ei niinkään sitä, että ulkopuolelta pakotetaan.

Mielestäni ateisteilla on voimakasta taipumusta tähän. Jumala ja kristinusko ovat ateisteille kuin häiritseviä aukinaisia kengännauhoja, joita ei saa solmittua, tehtävä, jota ei saa loogisilla operaatioilla suoritettua loppuun, vaivaava vuotava hana, josta säätökahva puuttuu. Ehkä tästä syntyy ainakin osa ateistien kristinuskoon kohdistuvasta vastustuksesta.

Tiedemies kirjoitti...

En koe asiaa 50/50-kysymyksenä. Esimerkiksi, vaaditaan useita erilaisia ad hoc- selityksiä sille, miksi nykyisellään emme voi millään operationaalisella tavalla todentaa jonkinlaisen jumalolennon olemassaoloa. Esitit toisaalla, että tällainen olento siis kätkee itsensä ja on päättänyt olla paljastamatta itseään suoraan. Tämä on tietenkin aivan luonteva selitys siitä näkökulmasta, että pitää tällaisen olennon olemassaoloa jo valmiiksi melkein varmana.

Itse näen asian kuitenkin mieluummin sellaisesta agnostisesta näkökulmasta, jossa jokainen tällainen selitys, jolla joudutaan paikkaamaan jokin ilmeinen kysymys, merkittävästi pudottaa todennäköisyyttä tällaisen olennon olemassaololle.

Kaikkein tärkein näkökohta on kuitenkin se, että kaikki "tieto" mitä meillä on jumalista tai näiden toiminnasta, on peräisin toisilta ihmisiltä. Kirjoitit toisaalta hulluista tms, joilla kaikesta huolimatta voi olla jotain relevanttia sanottavaa Jumalasta. Tämä on jälleen yksi sellainen ad hoc selitys, joka mielestäni laskee uskottavuutta.

Tiede tietenkin on agnostista siinä merkityksessä, että tieteessä pyritään muodostamaan vain hypoteeseja jotka voidaan koetella empiirisesti. Jokaisen teorianmuodostuksen reuna-alueilla on tietenkin sellaista, mitä ei osata tai ehkä edes periaatteessa voida koetella. Tämä johtuu siitä, että tieteellinen teoria on abstraktio, joka pyrkii selittämään tietyt ilmiöt kokonaan, ja siksi se on usein laaja-alaisempi kuin ne yksittäiset havainnot joita se pyrkii selittämään. Joskus matemaattinen eleganssi ja ennustusvoima saadaan suureksi tekemällä huomattavan laaja teoria, jonka "erikoistapauksena" mahdolliset havainnot saadaan.

Tällaisia teorioita ovat esimerkiksi ns. säieteoriat ja multiversumiteoriat. Multiversumien "olemassaolo" on näissä teorioissa matemaattinen kuriositeetti, jota ei nyt eikä ehkä koskaan voida koetella kokeellisesti. Näistä ei ole syytä vetää kovin pitkällemeneviä johtopäätöksiä, vaikka monet (niin ateistit kuin muutkin) sellaisia tuntuvat helposti tekevän.

Ateismi on minulle luonteva uskomus myös siksi, että pidän Occamin partaveistä yhtenä tärkeimmistä (meta)epistemologisista maksiimeista.

Lukuisat tietoteoreettiset perustelut puhuvat pragmaattisen ateismin puolesta. Taustalla on kuitenkin tietenkin aina sellainen agnostismi, joka kohdistuu kaikenlaisiin teorioihin joita ei voi todentaa. Tämä on arkikielen tasolla kuitenkin harhaanjohtavaa, ja siihen tarttuminen jonkinlaisena argumenttina pragmaattista ateismia vastaan jokseenkin epärehellistä. Olen agnostinen myös sen suhteen, onko jääkaapissani fileerattu hauki. Teen kuitenkin valintani kaikki sellaisen oletuksen valossa, että jääkaapissani ei ole haukea, vaikken tästä olemattomuudesta voikaan olla täysin varma.

Tiedemies kirjoitti...

Ateistille maailmankaikkeus on merkityksetön ja eloton paikka ihmisen hetkellistä hilluntaa lukuunottamatta, eikä sekään ole relativistisesti merkityksellistä.

Tämä on mielestäni aika epätäsmällinen ja harhaanjohtava karakterisointi ateismista. Pikemminkin tämä on kristityn kuvitelma siitä, millainen maailmankaikkeus olisi hänelle, jos hän ei uskoisi omaan jumalaansa.

Maailmankaikkeus on sangen ihmeellinen ja käsittämätön ihmiselle. Ihminenhän on osa maailmankaikkeutta. Tiedämme jo nyt tavattoman paljon siitä, millainen osa ihminen on, mutta siitä huolimatta tämä tieto on vielä hyvin häviävän pieni muru siitä, mitä periaatteessa voitaisiin tietää, ja se mitä periaatteessa voitaisiin tietää, kalpenee sen rinnalla, mikä kaikki todella maailmankaikkeudessa on totta.

Ihmisen ihmetys luonnon edessä on minusta universaalia. Luonto, maailmankaikkeus ja kaikki se, mikä todella on, on jo itsessään niin paljon ja niin paljon ihmeellisempää, että me todellakin kaipaamme jonkinlaista mukavaa, hallittavissaolevaa ja suljettua selitystä sille.

Tätä voi verrata siihen, että käytämme sellaisia lukuja kuin "miljoona", "miljardi", ja "biljoona" ikäänkuin ymmärtäisimme mistä niissä on kyse. Kuvittelemme hallitsevamme ne, koska osaamme merkitä ne, operoida niillä jne. Jos otan vaikkapa luvun 106273812540, tiedän että sitä edellinen on ....39 ja sitä seuraava on ....41. Tiedän, että sen tekijät ovat 2(^2),3,5,7,59,83,163 ja 317.

Kuitenkin tämä luku on niin suuri, että jos minulla olisi jotakin, esimerkiksi hiekanjyväsiä, näin monta, ja laskisin ne kaikki hyvin nopeasti, vaikkapa 3 hiekanjyvästä sekunnissa, 24h päivässä, minulla menisi tähän yli 1000 vuotta. Kuitenkin yhdessä hiekanjyväsessä on atomeja useita kertaluokkia enemmän.

Tällainen maailmankaikkeus on niin kompleksinen jo aivan yksinkertaisten lainalaisuuksien vallitessa, että ihmisen mieli ei kykene sitä mitenkään ymmärtämään. Ajatus siitä, että tällaista ymmärrystä voisi lisätä se, että postuloimme jonkinlaisen olennon jolla on jokin intentio jota tämä toteuttaa ja jonka intention välikappaleina tai jonka suunnitelman millään lailla merkittävinä osasina me ihmiset olisimme, avautuu minulle vain aivan absurdina ja itsekeskeisenä.

Tällainen ajatus tai teoria tai uskomus ei ole häiritsevä siksi, että se olisi jotenkin mielekäs. Se on kyllä häiritsevä, mutta häiritsevyys johtuu minulle ainakin siitä, että niin monet muutoin ilmeisen tervejärkiset ihmiset ovat sen omaksuneet.

Minua on häirinnyt siis enemmän se, että niin monet kristityt ovat tervejärkisiä. Olen kuitenkin hyväksynyt tämän, ja tavallaan sinut sen kanssa. En enää koe tarpeelliseksi väittää vastaan sinänsä uskomusten sisällöstä. Toisaalta, minusta on tärkeää tuoda esiin se, että käsityksesi ateismista on näkökulmastani pitkälle virheellinen. Tuo virheellinen näkemys ateismin luonteesta on itselleni häiritsevä, koska koen että se estää mielekkään kanssakäymisen muutoin tervejärkisten ihmisten välillä.

Tiedemies kirjoitti...

Jatkoa:

Joudun edelleenkin jotenkin "kapseloimaan" mielessäni sen epäuskon, jonka uskovan kohtaaminen minussa herättää. Tämä tunne on osa sitä häiritsevyyttä. Tarkoitan sillä sitä, että minun on hyvin vaikea ymmärtää, että jumalaan uskova ihminen on tosissaan, siis että ne asiat joihin hän sanoo uskovansa, ovat todella asioita, joihin hän uskoo. Epäilen että monella ateistilla on samanlainen ajatus, ja siksi ateisteille on yleensä hyvin tavallista ajatella uskovia yksinkertaisesti hulluina.

Tämä tietenkään ei ole puolestaan hyväksi ateisteille itselleenkään, koska tällaisessa polarisaatiossa ateistit joutuvat kärsimään itse. Ateistit ovatkin osaksi tämän vuoksi maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä. Ateismi on maailman laajimmin kriminalisoitu uskonnollinen käsitys, ja se on myös laajimmin omaksuttu uskonnollinen käsitys, joka ei käytännössä missään nauti samanlaista suojaa syrjinnältä tms kuin käytännössä kaikki muut jollakin tapaa vakavastiotettavat uskonnolliset käsitykset.

Tästä herääkin kysymys, miksi juuri ateismia pidetään niin vaarallisena, että sen julkituominen on kriminalisoitu useissa maissa ja niissäkin missä se on sallittua, oman ateismin julkituomista pidetään jonkinlaisena yleisenä loukkauksena.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

ok, toimin samalla periaatteella kuin sinä. Tiede on jo käytännössä todistanut Jumalan olemassaolon. Mitään erityistä keskusteltavaa siitä ei enää ole. Tarkimmilla havaintolaitteilla on todettu maailmankaikkeuden olevan yliluonnollisen ja äärimmäisen (nämä ovat lieviä ilmauksia) tarkasti säädetty. Kaikki muu on ad hocia. Jos tieteelliset ad hocit mainitaan viihdyttävänä satuna, niin nekin tuottavat suurella todennäköisyydellä (mm. valtava aika + valtava määrä) Jumalaa vastaavan superälykkään olennon.

Luonnollisesti kaikki mitä sanot ateismin puolesta tätä vastaan on pelkkää ad hocia.

Tiede ei ole kenenkään omaisuutta siinä mielessä, että se voitaisiin laittaa puhumaan vain jonkin yhden maailmankuvan puolesta. Tiede on aina legitiimisti, sikäli kuin se on olemassa, heterogeeninen. Mikään yksi teorianmuodostuksen laji ei voi dominoida tiedettä ja sulkea kaikkia muita teorianmuodostuksia pois leimaamalla ne ad hoceiksi.

On ateisteilta epärehellinen kaksoisstandardi sallia itselleen tieteessä vapaa ad hocien käyttö "teorianmuodostuksena", silloin kun he säännöllisesti ja jatkuvasti joutuvat menemään yli tieteellisesti verifioitavan tiedon. Multiversumi on tästä mainio esimerkki ja ad hoc maailmankaikkeuden syntymisestä absoluuttisesta tyhjyydestä (ei siis edes esim. jonkinlaisesta kvantti- tai energiakentästä, kuten multiversumin tapauksessa) on siitä esimerkki par excellence.

Tieteessä ei viime kädessä ole mitään metodia, vaan sen oikeellisuus ratkaistaan sillä toimiiko se tavalla tai toisella käytännössä. Vertaisarviointi, päätöksenteko komiteoissa ja "virallinen" tieteenteon metodi voivat toimia tai olla toimimatta. Kummastakin on näyttöä. Jälkimmäisestä on nykyisin luvattoman paljon näyttöä. Tiede on korruptoitunutta ja täynnä keskinkertaisuuksia. Tämä ei ole varmaankaan enää kenellekään ajattelevalla ihmiselle epäselvää. Yliopistokoulutettujen määrän keinotekoinen inflaatio ÄO -jakauman kapasiteetin yli johtaa siihen väistämättä. Liberaali sekatalous suosii korruptiota, lääketeollisuuden ja lääketieteen insestinen suhde ja ilmastonmuutosagenda ovat tästä todennäköisesti räikeimmät esimerkit.

Tiede on pohjimmiltaan anarkistinen. Newton istui omenapuun alle ja mietti Jumalaa ja fysiikkaa. Ei hän noudattanut mitään virallista tieteellistä metodia, ei hän tarvinnut komiteoita hengittämään niskaansa ja hänen vertaisarviointinsa koostui keskusteluista ja väittelyistä muiden tiedemiesten kanssa. Hän on koko nykyaikaisen fysiikan isä ja suurempi nero kun kukaan nykyaikana elävä tiedemies.

Nykyinen tiede tulisi nähdä sinä minä se on: tukahduttavana henkisenä- ja resurssimonopolina. Eniten se on tukahduttava henkinen monopoli, vaikka resurssimonopoli luo sille perustan.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Vaikka tiede toimii myös tukahduttavana ajatuspoliisina, lähtihän esim. poliittinen korrektius liikkeelle nimenomaan yliopistoista, salakavalampi tukahduttaminen tulee jatkuvasta puuttumisesta ajatusprosesseihin ja -metodeihin, niiden leimaamisesta a priori huonoihin ja hyviin, hyväksyttäviin ja hylättyihin, vähäarvoisiin ja korkea-arvoisiin. Tällä kilpailevat ajatusprosessit pyritään nitistämään jo alkuunsa. Ainoa legitiimi ajattelu on jonkun byrokraatin hyväksymää ja byrokraatin itsensä ja hänen byrokraattikavereidensa tuottamaa.

Ja tehokastakin se on. Ihmiset vähä-älyisimmästä henkilöstä tieteentekijöihin toistelevat tiede sitä ja tiede tätä, ja harva ymmärtää mitä he itse sanovat ja tekevät.

Anarkistisen tieteen ensimmäinen ja ainoa sääntö:

Muut tekevät normien mukaan sen minkä pystyvät, sinä teet sitä mitä sinä tahdot.

Miksi muodostaa teoria superälykkäästä olennosta/ Jumalasta? (ei missään erityisessä järjestyksessä):

a) Siksi, että monet fysiikan ja tähtitieteen asiat viittaavat siihen, mm. se, että maailmankaikkeutemme on yliluonnollisen tarkkaan säädetty tai vaihtoehtoisesti multiversumeihin liittyvä äärimmäinen sattumanvaraisuus tuottaa yliluonnollisuutta/ superälykkyyttä.

b) Siksi, että me, ainakin jollain tavalla älykkäinä olentoina olemme olemassa, ja voimme pitää todennäköisenä monien muiden älykkäiden olentojen syntymää ja kehittymistä tässä tai muissa maailmankaikkeuksissa tai ehkä joissain sellaisissa paikoissa, joita emme osaa oman maailmankaikkeutemme perusteella kuvitella (kts. esim. Nils Mustelinin tuotanto). Joku niistä on todennäköisesti superälykäs ja käynnistää älykkyytensä itsereplikoituvan nopean kasvun kohti äärettömyyttä (älykkyys lisää älykkyyttä tuottavana prosessina, tämä lisää paljon superälykkyyden todennäköisyyttä.

c) Uskonnollisuuden universaalisuus. Vaikka ihmiset korruptoivat kaiken mihin koskevat ymmärtämättömyydellään ja taipumuksillaan, ilmiön laajuus on merkitsevää, ja viittaa siihen, että ilmiön taustalla voi olla jotain ihmistä suurempaa. Pelkkä sattuma on joka tapauksessa poissuljettu ja evolutiiviset homo economicus näkökohdat ovat aivan liian yksipuolisia.

Ufohavainnoista voi melkein suoralta kädeltä sanoa, että 95% johtuu sekalaisista luonnollisista tai ihmisen tuottamista valoilmiöistä, huijauksista, harhaisuudesta, virheellisistä tulkinnoista, omituisesta persoonallisuudesta, jne., mutta loppuihin 5% kannattaa suhtautua valikoinnin perusteella vakavasti ja tarkastaa ne huolella siltä varalta, että ne ovat todellisia.

Uskonnoista voidaan tutkia miten niistä voi yhdessä ja erikseen seuloa ja kiteyttää viitteitä Jumalasta. Onko neutraalia keinoa valikoida ja menetetäänkö seuloessa samalla jotain tarpeellista?

d) Tiedoksi, teoriaksi ja viitekehykseksi superälykästä olento etsittäessä ja sen kanssa kommunikoitaessa. Sen on tietenkin oltava halukas paljastamaan itsensä meille, muuten meillä ei ole mitään keinoa havaita sitä. Mutta me emme tiedä kuinka suurella tai pienellä todennäköisyydellä voimme havaita sen, ennenkuin olemme havainnoineet avaruutta todella pitkän ajan.

e) Ateististen teorioitten luonnolliseksi vastapooliksi ja korollaariksi, jotta kaikki vaihtoehdot on katettu. Tiede ei ole vääristymä johonkin yksipuoliseen suuntaan vaan kaikkien vaihtoehtojen kattamista. Epäsymmetria käy ilmi myös siitä, että ateistit mielellään hautaisivat koko superälykkään olennon teorian, mutta superälykkään olennon teorialle ateistinen kritiikki toimii vahvistavana, kehittävänä ja vuotokohtia paikkaavana apuna.

f) Teorianmuodostuksen kentän laajentamiseksi laiminlyödyille vaikeille alueille, pois välittömästä läheisyydestä, helposti havaittavasta ja käsinkosketeltavasta kohti laajimpia ja mahtavimpia kokonaisuuksia.

g) Jumalalle uhrattuna tiedollisena sovitusuhrina syntiemme tähden. Kristityille.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

Blogger pyyhkäisi yhden kommentin pois. Luin siitä osan.

Sanon lyhyesti, että osa raamatun tarinoista on myyttejä, jossa todellinen historia tiivistyy ja kiteytyy tarunhohtoiseksi ja vertauskuvalliseksi tarinaksi. Esim. Jeesus puhui melkein pelkästään vertauskuvin. Raamatun kirjaimellinen uskominen on siten joiltain osin virhe (esim. jotkut fundamentalistikristityt), johon raamatun aikaiset juutalaiset eivät olisi sortuneet. Jeesuksen mainitaan erikseen selittäneen yksityisesti ja salaisesti vertauskuvien tarkkoja merkityksiä opetuslapsilleen. Suuria vedenpaisumuksia on tapahtunut todellisuudessa, mutta Nooan arkin tarina on myytti, jonka tarkoitus on kertoa oleellisia asioita ja opetuksia tiivistetyssä ja kiteytetyssä muodossa. Aatami ja Eeva kuvaavat sivilisaation syntyä, nousua luonnonoloista järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Jne.

Valkea kirjoitti...

Hyvät lukijat,

keskeytän pitkällisen uskonnollisen väittelyn tähän, jotta pystyn omistamaan rajoitetun aikani paremmin erään uuden ja melko laajan tekstin valmisteluun.

Näkemyksemme eivät näistä asetelmista muutu. Jos ne muuttavat jonkun näkemyksiä niin ehkä ulkopuolisten. Kuten raamatussa sanotaan, näkemyksillä on taipumus kärjistyä ja kiteytyä vastapooleihinsa.

Valkea kirjoitti...

Kiitän ystävällisesti osallistujia ja lukijoita.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

kiitos ylimääräisestä kommentista, mutta keskustelu on tältä osin päättynyt. Parin seuraavan artikkelin jälkeen kirjoitan artikkelin kristinuskoon liittyvästä kommentointikäytännöstä.

Valkea kirjoitti...

Tässä pieni loppuviite:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2012/08/peer-review-makes-modern-science.html

Valkea kirjoitti...

Tarkennus kommenttiini tähtimerkkien välissä **.

"... ok, toimin samalla periaatteella kuin sinä. Tiede on jo käytännössä todistanut Jumalan olemassaolon. Mitään erityistä keskusteltavaa siitä ei enää ole. Tarkimmilla havaintolaitteilla on todettu maailmankaikkeuden olevan yliluonnollisen ja äärimmäisen (nämä ovat lieviä ilmauksia) tarkasti säädetty. Kaikki muu on *tieteellisten ja ei-tieteellisten havaintojen ja todellisuuden ulkopuolista* ad hocia. Jos tieteelliset ad hocit mainitaan viihdyttävänä satuna, niin nekin tuottavat suurella todennäköisyydellä (mm. valtava aika + valtava määrä) Jumalaa vastaavan superälykkään olennon."

Valkea kirjoitti...

Tomi, kiitos kommentista, mutta tämä keskustelu on tältä erää päättynyt. Ehkäpä tutustut ennen seuraavaa keskustelua näihin. Voit halutessasi suodattaa mielessäsi pois kaiken uskonnolliseksi katsomasi, fysiikan tiedot pitävät paikkansa:

http://www.godandscience.org/apologetics/designun.html#.UEWAsiI2fuc

http://www.godandscience.org/apologetics/quotes.html#.UEWAySI2fuc

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto