Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 2. lokakuuta 2012

Hiljaista mutinaa luomisprosessista

Henkilökohtainen monimutkaisten kirjoitusten luomisprosessini toimii siten, että hankin tietoa, pohdiskelen, ja kehitän ajatuksia ja ajatusmaailmoja. Nämä muodostavat yksityiskohdiltaan ja suurimmalta osin perusprosesseiltaan selkeän, mutta kokonaisuutena utuisen tieto- ja ajatusmassan, joka alkaa järjestäytyä 2-10 melko kiinteän ja pysyvän kehikkoajatuksen ympärille. Organisoiva ajatuksenjuoksu tuottaa kehikkoajatusten ympärille fraktaalien lailla yhä tarkempia yksityiskohtia sillä erotuksella, että kehikkoajatusten suuri kuvio ei toistu pienemmissä yksityiskohdissa; ne ovat ainutlaatuisia. Jos luomisprosessi ei toimi, kuten nyt on tapahtunut, se tarkoittaa melkein aina sitä, että organisoiva ajatustenvirta toimii pieninä pyrähdyksinä, jotka pysähtyvät mielen liikenneruuhkiin tai haihtuvat virvatulien suihkulähteenä ympäröivään jähmeyteen. Inspiraation leimahdukset ovat minulle siis ennenkaikkea tieto- ja ajatusmassan sulavan soljuvaa organisointia, ja vähemmässä määrin luomista. Luomisprosessin pysähtyminen on minulle pääasiassa organisoinnin hyytymistä kankeuteen, ja vähemmässä määrin itse luomisprosessin pysähtymistä. Luomisprosessin pysähtyessä mieleni viettää sen tyynet metaforiset hautajaiset; kaivaa sille syvän kuilun, jonka pohjalle luomisprosessi laskeutuu yhtä hitaasti ja yhtä tyhjänä kuin ilmapallo. Jos Luoja suo, luomisprosessi herää jonain päivänä henkiin ja nousee kuin tulivuorenpurkaus kuilun pohjalta ylös kirkkauteen, ehkä taivaankannelle asti.

Sitä odotellessa.

8 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

1812:

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=r3ZMpv9CnZk

Tiedemies kirjoitti...

Itse en koskaan oikeastaan koe "luovani" mitään, vaan pikemminkin niin että ajatukset virtaavat lävitseni, toimin vain suodattimena ajatuksille jotka olen omaksunut ulkopuolelta.

Omintakaista teksteissä ovat lähinnä tunnetilan ja henkilöhistoriallisten yksityiskohtien ilmaisut.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

oletan, että olet kuitenkin aikojen kuluessa luonut jotain mitä aikaisemmin ei ollut olemassa ...

Taidan tarvita pienen tauon blogikirjoittamisesta. Minulla on jo nyt kaksi puolijärjestäytymätöntä tietokumpua, joita ajatushöyryyttämällä saisi 2-3 pidempää organisoitua blogikirjoitusta. Tai yli kymmenen kutistettua maukasta rusinaa. Mutta.

Siispä annan avaruusalus maan pyöriä ja vaeltaa hetken aikaa ilman ohjaustani:

www.youtube.com/watch?v=Rk6_hdRtJOE

Tiedemies kirjoitti...

Kun teemme jotain, niin tietenkin "luomme" siinä mielessä jotakin uutta, siis teemme olevaksi jotain mikä on ollut vain päämme sisällä tms.

Mutta, kun esimerkiksi kirjoitan, en koe asiaa niin, että luon. Olen myös nuorempana tuottanut musiikkia, silloinkin "inspiraation" kokemus on pikemminkin tunne siitä, että seuraa tai tutkii jotakin, joka ilmenee ja avautuu, kuin tunne että itse synnyttäisi jotakin.

Syy on varmasti se, että luovuus, aivan sanan tavallisessa arkimerkityksessä, on pitkälti tiedostamaton prosessi. Ihminen voi tietenkin lisätä omaa luovuuttaan luomalla sille sopivia olosuhteita ja harjoittamalla sitä, mutta silti varsinainen luomisen prosessi on pitkälti automaattinen, ainakin oman kokemukseni mukaan.

En ole ihmeissäni esimerkiksi siitä, että inspiroitunut kirjoittaminen, säveltäminen, maalaaminen, jne, on joissain yhteyksissä koettu jonkin korkeamman voiman aikaansaannoksiksi, "jumalaiseksi" inspiraatioksi. Sama pätee myös siihen, miten tulee esimerkiksi ratkaisseeksi matemaattis-loogisia ongelmia. Niidenkin kohdalla prosessi on isolta osin tiedostamaton.

Sitä voi verrata shakkiin tai go:hon, tai muihin yksikertaisista säännöistä monimutkaisia tilanteita tuottaviin peleihin, joissa intuitiivinen pelaaminen on mahdollista. Tietoinen ajattelu tukee prosessia, karsii, arvioi, jne, mutta tiedostamaton, automaattinen, nopea jne, intuitiivinen ajattelu luo hurjaa vauhtia mahdollisuuksia, kuvioita, jne. Kun intuitiota on harjoittanut, tietoisen ajattelun voi jättää lähes minimiin ja silti lopputulos on laadukas. Tähän perustuu shakkimestarien kyky pelata esimerkiksi 20 peliä yhtä aikaa ja päättää seuraava siirto pelkän vilkaisun perusteella.

Sama pätee kirjoittamiseen. Tämänkin kommentin kirjoitin pitkälti miettimättä ja ajattelematta tietoisesti etukäteen mitä aion asnoa. En tosin väitä olevani mikään mestarikirjoittaja, mutta olen sitä kuitenkin aika paljon harjoitellut.

Valkea kirjoitti...

Nim Tiedemies,

sinä viittaat kristittyihin, joten kommentoin. Kristinusko kieltää taikauskon, joten kristitty ideaalitapauksessa tutkii ympäröivää maailmaa ja hyväksyy tutkimusten tulokset. Kristitty lähtee ilmoituksen ja historian perusteella myös siitä että meidän ulkopuolellamme on tietoisia hyviä ja pahoja vaikuttajia, joita me emme voi tutkia tai havaita, elleivät ne itse sitä halua. Kristitty ei siten voi erotella täysin sitä mikä on sisäistä ja mikä ulkoista luonnollisen ylittävää vaikutusta. Ideaalikristitylle, eli pyhälle miehelle alitajunta on merkityksetön. Oleellista on se mitä on tietoisuudessa tai mitä nousee tietoisuuteen, ja mitä tekee ja mitä puhuu. Ihminen on syntinen, joten pahoja ja ilkeitä ajatuksia syntyy ihmisestä itsestään luonnostaan tai tahdonalaisesti. Ihmisellä on kyky luovuuteen ja hyvyyteen, joten näitäkin syntyy joko luonnostaan tai tahdonalaisesti. Tähän päälle tulevat maalliset ulkopuoliset vaikutukset, ja mahdolliset muut ulkopuoliset vaikutukset. Kaikki kunnia ja ansio ihmisen hyvyydestä, hyvistä asioista ja olemassaolosta kuuluu kuitenkin viime kädessä Luojalle, Jumalalle, ja kristityn on kiitettävä Jumalaa niistä. Kristityt pyhät miehet muokkaavat itsensä siten, että heidän oma persoonansa ja tahtonsa vähenee ja he muuttuvat Jumalan kanaviksi maanpäällä, jotka välittävät sekä ilmoitusta, että muuta Jumalallista vaikutusta ympärilleen. Pyhälle miehelle edes oma kuolema ei merkitse mitään, hän on jo maan päällä puolittain Jumalan luona. Mitä pyhempi kristitty on, sitä todennäköisemmin hänen toimissaan, ajattelussaan ja luovuudessaan on Jumalan vaikutusta. Siten esim. jonkun säveltäjän kohdalla on Jumalan vaikutuksen todennäköisyyttä arvioitaessa kysyttävä minkälainen kristitty säveltäjä on. Ylivoimaisesti suurin osa niistä tavallisista kristityistä, jotka julistavat suurta Jumalan vaikutusta itsessään, julistavat todellisuudessa omaa maallista ylpeyttään, tekevät syntiä. Vain Jumalan edessä nöyrä voi vastaanottaa Jumalan vaikutuksen. Pyhien miesten velvollisuutena on auttaa ja ohjata muita kristittyjä kristittyyn maalliseen elämään ja iänkaikkiseen kuolemanjälkeiseen elämään.

Tämä oli lähinnä ilmoitusasia. Kristittyjen ja ateistien pitkien ja monipolvisten, mutta silti aina lähtöasetelmaan palaavien keskustelujen vuoksi lopetan keskustelun uskonnollisilta osin tähän.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla kommenttiosastossa intellektuelleihin liittyen:

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2012/10/toisinajattelijoiden-kohtelu.html

Tiedemies kirjoitti...

Lisään vain yhden näkökohdan; voit jättää sen julkaisematta jos haluat. Näkemykseni ei eroa tuosta tavallaan kuin määrällisesti. Minä vain ikäänkuin vien sen äärimmilleen, siis, kun joku julistaa Jumalan suurta vaikutusta itsesssän, pidän tätä vain kategorisesti itsekeskeisenä julistuksena. Tämä käsitykseni on riippumaton siitä, mitä ajattelen tai olen ajattelematta siitä onko tällaisia jumalia olemassa vai ei. Minunkin näkemykseni "kieltää" kaikenlaisen taikauskon.

Sammalkieli kirjoitti...

Aika usein on kai niin, että aikakausi ajattelee ihmisessä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto