Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 22. marraskuuta 2012

Hiukan hyveistä ja paheista (edit)

Kommentoin nim. Ruukinmatruunan Takkirauta blogissa seuraavasti:

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/11/etiikan-kuusi-tasoa.html

Hylkään Kohlbergin moraalitasot, koska ne ovat elämälle vieraita. Tarkoitan tällä sitä, että etiikka tai moraali ei ole, eikä voi olla pelkästään yksilön ominaisuus. Etiikka ja moraali ovat aina yksilön sisäisen maailman kommunikointia muiden ihmisten ja ihmisryhmien sisäisen maailman kanssa. Tämän kommunikoinnin variaatioista seuraa se, että etiikalla ja moraalilla on erilaisia vaihtelevia muotoja sen mukaan kenen kanssa kommunikoidaan ja missä tilanteessa. Yhdenmukaista etiikkaa ei voida noudattaa samanlaisen, ystävällismielisen, läheisen, tutun ja  samoja sääntöjä noudattavan henkilön kanssa kuin vihamielisen, erilaisen, kaukaisen/etäisen, ennustamattoman ja erilaisia sääntöjä noudattavan henkilön kanssa. Etiikasta tulee siten käytännön elämässä asteittainen, ja tilanteiden ja kommunikaatiokumppanien mukaan vaihteleva. Lisäksi Kohlberg käsittelee etiikkaa ja moraalia siten, että korkeampi etiikka/moraali on yhtä kuin asteittain kasvava järkeily; spontaanista tunteiden, ympäröivän tilanteen ja insentiivien ja rangaistusten suhteiden suoran vaikutuksen moraalista kohti laajempaa, useammat tekijät huomioonottavaa ja pelkistetymmin rationaalista moraalia. Tämä on moneltakin kannalta virheellinen katsantotapa, esim. psykologiselta kannalta rationalisoinnit ovat useimmiten tunteiden ja intohimojen itseä ja muita pettäviä selittelyjä, peittelyitä, naamioita ja rationalisointeja, yleensä sitä enemmän mitä rationaalisemmasta henkilöstä on kysymys. Tällaista rationaalista moraalia käytetään lähes aina väärin; statuksessa alapuolella oleville kaupataan kaupallisen markkinoinnin periaattein "ylevää ja kilttiä universaalia rationaalista moraalia", joka sitoo heidät juoksemaan systeemin juoksupyörissä, samaan aikaan kun "eliitti" noudattaa itseään palvelevia moraalittomia järjestelyjä, luo itseään suosivia sääntöjä hyvä-veli verkostoilla, käyttää systeemin porsaanreikiä hyväkseen, jne.

Aito ja kestävä moraali/etiikka voidaan luoda vain paikallisella ihmistä läheisellä tasolla traditionaalisten hyveiden (alkuperäinen hyveitä tarkoittava sana tulee miehistä voimaa tarkoittavasta sanasta) perustalle, jonka avulla pystytään välttämään paheet. Hyveillä paheet juuritaan niiden tyvitasolla, jo ennen niiden päälle kehitettäviä harhaanjohtavia ja pintapuolisia rationalisointeja. Pahanteko ja moraalittomuus nousee paheiden impulsseista, joten paheiden säätelemisellä hyveillä voidaan välttää lähes kaikki pahanteko ja moraalittomuus. Hyveiden maailmankuvan mukaan ihminen on lähtökohtaisesti ja automaattisesti paheisiin taipuva ja paha, joten hyveiden säilyttäminen on elämän kestävä kamppailu. Hyveiden maailmassa ei ole mitään pysyvää ja turvallista tasoa, jonka ihminen on kehittyessään saavuttanut, kuten Kohlbergilla. Hyveiden maailmassa ihminen katsoo ideaalitilanteessa kuolinvuoteellaan elämäänsä taaksepäin, ja toteaa sen olleen kokonaisuutena tai jonkin muutoksen ajan jälkeen hyvä.

Kristillisiä hyveitä ovat harkitsevuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, usko, toivo ja kestävä rakkaus (Ilman kestävää rakkautta esim. himo, eroottisuus ja seksi muuttuvat helposti paheiksi). Paheita ovat ylpeys, ahneus, ylenpalttisuus, laiskuus, himo, viha ja kateus. Paheita vastaan laitetaan tai voidaan laittaa em. hyveistä johdetut seuraavat hyveet:

ylpeys    ---> nöyryys Jumalan edessä
ahneus   ---> anteliaisuus
kateus    ---> suru menetyksestä tai puutteesta
viha        ---> rauhantekeminen
laiskuus ---> pyrkimys oikeamielisyyteen ja rehellisyyteen itsen ja muiden osalta.
himo      ---> sydämen puhtaus
ylenpalttisuus ja liiallisuus ---> vertauskuvallisen ja todellisen vainon kestäminen

Suurin ero pakanallisiin hyveisiin on se, että pakanalliset hyveet pitävät ylpeyttä hyveenä. Kristillisyys pitää ylpeyttä suurimpana syntinä silloin kun se erottaa ihmisen Jumalasta ja omasta kristillisestä yhteisöstä, jolloin ennemmin tai myöhemmin muut hyveet purkautuvat ja paheet pääsevät valloilleen.

***

Usein kristinuskoa huonosti tuntevat henkilöt ihmettelevät sitä, miten kristitty voi toimia hyveineen nykyisessä avoimen tai piilo-vihamielisessä liberaalissa ympäristössä joutumatta hyväksikäytetyksi tai nujerretuksi. Kirjoitin aiemmin nim. Ruukinmatruunan blogissa suunnilleen seuraavaa:

Kristinuskossa 'lampaat' ovat Jumalan 'lampaita', eivät ihmisten. Kristinusko kieltää väkivallan kristityn yhteisön/seurakunnan jäsenten välillä henkilökohtaisten intohimojen takia. Muu väkivalta, joka on tarpeellista, on sallittua. Kymmenen käskyä ovat maanmiehiä, sinun kansaasi koskevia, eivät universaaleja käskyjä (Hartung, 1995, Love Thy Neighbor: The Evolution of Ingroup Morality). Näin tulee ymmärrettäväksi sekä juutalaisten historiallinen sodankäynti, että esim. se, että kristityt kävivät sisällissotaa Rooman imperiumia vastaan. Samaa periaatetta voidaan soveltaa muihin asioihin ja sen  perusteella syntyy asteittaisia eroja siihen minkälaista moraalia kristityt yksilöt ja kristityt yhteisöt noudattavat suhteessa ulkopuolisiin tai vihamielisiin henkilöihin tai ryhmiin.

***

Vastasin nimimerkki IDAlle kommenttiosastossa:

noinhan se on. Paheet ja paha ovat aina hyvän loisia, hyvästä johdettuja, hyvästä riippuvaisia ja hyvää alempiarvoisia.

Joudumme tässä vaiheessa, kun ihmiset ovat menettäneet melkein kaiken kristinuskoon liittyvän ymmärtämisen, taistelemaan mm. sellaista synkkää ja virheellistä taikauskoa vastaan, että jos kääntyy kristinuskoon, ei saa esim. puolustaa itseään, jos joku hyökkää kimppuun, vaan pitää alistua hakattavaksi, "kääntää toista poskea" tai pitää alistua hyväksikäytettäväksi, jotta ei vastaisi "pahaan pahalla". Koska ihmiset eivät luonnollisesti halua tulla hakatuiksi, hyväksikäytetyiksi, puolustuskyvyttömiksi jne., monet eivät halua kääntyä kristinuskoon, vaikka muilta osin tekisi mielikin. Tällaisten virheellisten harhaluulojen levittämiseen eivät ole syyllisiä pelkästään kristinuskon vastustajat, vaan liberaali valtiokirkko ja liberaalit kristityt ovat lietsoneet niitä sekä suoraan, että epäsuorasti vihjaten. 

12 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=PFs0s4OR4zY

Valkea kirjoitti...

Edit on kappaleen lisääminen loppuun tähtimerkkien jälkeen.

IDA kirjoitti...

Ellen ihan väärin muista, niin 7 pääpahetta ( kuolemansyntiä ) johdettiin seitsemästä hyveestä:

( teologiset hyveet ) Usko, Toivo, Rakkaus ja ( kardinaalihyveet )Harkitseva ymmärtäväisyys, Oikeudenmukaisuus, Urhoollisuus, Kohtuullisuus.

Valkea kirjoitti...

IDA,

noinhan se on. Paheet ja paha ovat aina hyvän loisia, hyvästä johdettuja, hyvästä riippuvaisia ja hyvää alempiarvoisia.

Joudumme tässä vaiheessa, kun ihmiset ovat menettäneet melkein kaiken kristinuskoon liittyvän ymmärtämisen, taistelemaan mm. sellaista synkkää ja virheellistä taikauskoa vastaan, että jos kääntyy kristinuskoon, ei saa esim. puolustaa itseään, jos joku hyökkää kimppuun, vaan pitää alistua hakattavaksi, "kääntää toista poskea" tai pitää alistua hyväksikäytettäväksi, jotta ei vastaisi "pahaan pahalla". Koska ihmiset eivät luonnollisesti halua tulla hakatuiksi, hyväksikäytetyiksi, puolustuskyvyttömiksi jne., monet eivät halua kääntyä kristinuskoon, vaikka muilta osin tekisi mielikin. Tällaisten harhaluulojen levittämiseen eivät ole syyllisiä pelkästään kristinuskon vastustajat, vaan liberaali valtiokirkko ja liberaalit kristityt ovat lietsoneet niitä sekä suoraan, että epäsuorasti vihjaten.

Valkea kirjoitti...

Taidanpa nostaa ylläolevan kommenttini vielä kirjoituksen jatkeeksi, jotta se ei jää satunnaisilta lukijoilta huomaamatta.

Tiedemies kirjoitti...

Ymmärrän, miksi hylkäät ko. tarkastelun "tasot", ja olen samaa mieltä siitä, että tällainen päättely olisi tyydyttävä. En puutu tässä nyt siihen, miten näemme moraalin tai systeemin tms; mielestäni olet väärässä osittain ja osittain oikeassa, mutten halua puuttua tähän aspektiin.

Sensijaan jos pyritään laajempien kokonaisuuksien ja eettisten järjestelmien hahmottamiseen tai universaalimpien periaatteiden soveltamiseen jollakin sellaisella tavalla joka tähtää laajempiin kokonaisuuksiin liittyvien koordinaatio-ongelmien ratkaisemiseen, tarvitaan jokin laajempi viitekehys.

Keskeinen ongelmakohta, joka liittyy konservatiiviseen ja oikeistolaiseen retoriikkaan on joustamattomuus sen tosiasian edessä, että maapallolla todella on useita valtavan mittakaavan koordinaatio-ongelmia, joiden välittävinä tekijöinä ovat meri ja ilmakehä. Ilmasto ja merien puhtaus ovat näistä kaksi tärkeintä, mutta erilaiset biosfäärin toimintaan liittyvät ongelmat (ympäristömyrkkyjen ja raskasmetallien rikastuminen ravintoketjussa jne) ovat myös todellisia.

Nämä ongelmat eivät ratkea tällä tarkastelutavalla. Näitä ei voi hahmottaa "pahanteon" ja "moraalittomuuden" kaltaisilla käsitteillä suoraan. Ne ovat kuitenkin eräänlainen elinehto ja muodostuvat koko ajan tärkeämmiksi.

Toisinaan ilmaisemani suorainen viha kumpuaa tästä. Kiistämällä näiden ongelmien olemassaolon, tietyt ryhmittyvät pyrkivät mielestäni aktiiviseen aggressioon koko muuta ihmiskuntaa vastaan. Puhtaasti seuraamuseettisen tarkastelun nojalla kieltäytyminen näiden ongelmien ratkaisupyrkimyksistä ja niiden olemassaolon kiistäminen on suoraa aggressiota ja väkivaltaa, aivan kuten terroristien jihad-julistuksetkin.

Valkea kirjoitti...

Käsittelin maailman mittakaavassa harvinaisten länsimaisten intellektuellien ongelmaa täällä:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/11/tiedostavan-luokan-eettisten-kulissien.html

Maailmanlaajuisesti ihmisiä eivät kiinnosta maailmanlaajuiset koordinaatio-ongelmat. Sen takia tällaisissa järjestelyissä ajaudutaan käytännössä lahjomiseen, kiristämiseen, lunnasrahojen maksamiseen, lisääntyviin vaatimuksiin ja Yk:n tapaisiin korruptoituneisiin byrokratioihin. Länsimaiset ihmiset joutuvat tällaisissa järjestelyissä maksumiehiksi ja jatkuvan kiristyksen kohteiksi. Lisäksi kansainväliset byrokratiat ovat toimissaan tehottomia. Sen takia en näe tällaisia järjestelyjä hyvinä.

Oletetaan, että ilmasto-ongelmat ja valtamerien saastuminen ovat todellisia (pienten "merien" kuten Itämeren ja Välimeren saastuminen ovat todellisia). Paras tapa näiden ongelmien ratkaisemiseen on kehittää puhdasta tekniikkaa, ja sitä kehitellään koko ajan. Tätä tekniikkaa on myös otettu paljon käyttöön, aurinkoenergiaa, tuulienergiaa, puhtaampia polttoaineita (bioenergia, maakaasu, jne), jne. On jo olemassa monenlaista tekniikkaa, jolla esim. autoilu voidaan muuttaa saasteettomaksi. Ainoa mikä estää näiden teknologioiden laajamittaisen käyttöönoton, on öljyteollisuuden vastustus. Öljyteollisuus on mm. ostanut useita tähän liittyviä patentteja ja "istuu" niiden päällä tekemättä niille mitään, jotta uutta teknologiaa ei otettaisi käyttöön ja on muutenkin toiminut uudistuksia vastaan. Liiketaloudelliselta kannalta tämä on ymmärrettävää, koska koko heidän nykyinen yritysinfrastruktuurinsa uhkaa joutua käyttökelvottomaksi ja yritysten väliset valta- ja tuottosuhteet uudelleenjaettaviksi, kuten niin usein luovan tuhon seurauksena. Painostuksen ja kannusteiden tulisi siten kohdistua ensisijaisesti nykyiseen teollisuuteen, jotta se tuottaisi ja ottaisi uusia tekniikoita käyttöön. Vähitellen uudet tekniikat ylittävät sen rajan, jossa niistä tulee vallitsevia. Tekniikkaa kehitellään koko ajan, esim:

http://www.ted.com/talks/reinventing_the_car.html

Tiedemies kirjoitti...

Minä en puhu siitä, mitä kansainväliset järjestelyt ovat. En ole mihinkään kansainvälisiin järjestelyihin tyytyväinen enkä mitään partikulaarista järjestelyä mitenkään puolustele.

Sensijaan pidän erikoisena sitä, että merien saastuminen - kyllä, myös esimerkiksi tyynen valtameren - kiistetään. Kalakantojen romahdukset kiistetään. Ilmakehän hiilidioksiditason kohoaminen tai ainakin sen negatiiviset vaikutukset kiistetään. Itämeren saastumista ei kyetä kiistämään (se on niin ilmeistä kaikille), mutta siinäkin syyksi esitetään aina joku muu. (Tätä tekevät kaikki osapuolet, Venäjä etunenässä) Arktiksen sulaminen kiistetään. Ikiroudan sulaminen kiistetään. Osa kiistää sademetsien tuhoutumisen ja aavikoitumisen. Jne jne.

En ymmärrä miksi nämä pitää kiistää, koska ne ovat tosiasioita. Jos ei kannata tiettyjä ratkaisuja niihin, niin on mielekästä kiistää ratkaisuehdotusten mielekkyys. On myös aivan mielekästä väittää että näillä ikävillä ilmiöillä ei ole merkitystä osapuolille. Jne.

Minusta näyttää siltä, että ongelmia kiistetään pitkälti siksi, että ei ole mallia, jonka avulla voisi tarkastella sitä, mikä on "hyvää" ja "oikein" (vs pahaa ja väärin) näiden suhteen toimittaessa.

Olen yrittänyt hieman paremmin ymmärtää konservatiivista mielenlaatua, en vain karikatyyriä, joka minulla siitä on. Olen tehnyt tätä yrittämällä riisua karikatyyristä niitä piirteitä jotka eivät ole uskottavia ja jotka ovat liioiteltuja ja toisaalta vertailemalla niitä tosiasioihin.

Ymmärrän tavallaan kuvasi liberaalista yhteiskunnasta tässä yhteydessä, siinä viitekehyksessä alarmismi, ongelmien nostaminen suhteettomaan asemaan ja niiden pitäminen ihmisten akuutissa tietoisuudessa, näyttäytyvät valtapyrkimyksinä. Niiden avulla byrokratia haalii itselleen oikeutusta laajentua ja ulottaa lonkeroitaan joka paikkaan. Ilmiö on jopa jossain määrin totuudenmukainen, olen todistanut sitä läheltä.

Se ei kuitenkaan ole koko totuus.
http://en.wikipedia.org/wiki/Great_Pacific_Garbage_Patch

Miltton Friidman kirjoitti...

@ Valkea

Miksi edes lähdet puolustamaan kristillistä moraalia ja etiikkaa vasemmistoliberaaleja vastaan?

"Ei helmiä sioille" jne...

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

ei asetelma ole ollenkaan niin musta-valkoinen kuin näytät ajattelevan. Valtamerten ryöstökalastus on vähentänyt kalakantoja uhkaavasti; valtamerien jätekehiä ei tietääkseni kukaan kiellä (silti Itämeri on myrkkyjen suhteen paljon saastuneempi kuin valtameret); sademetsiä hakataan aivan liikaa; ikiroutakin sulaa monin paikoin, mutta johtuuko se normaaleista vuosikymmenten pituisten lämpöjaksojen vaihteluista jne. vai jostain muusta on monimutkainen asia; jne.

Sanoisin kuitenkin, että ei pitäisi tuijottaa liikaa siihen mitä kukin henkilö myöntää ja miten saataisiin kaikki samoinajatteleviksi, vaan enemmänkin siihen miten löydetään yhteisiä tavoitteita. Ei sillä ole paljoakaan merkitystä, jos esim. sinä ja nim. Kumitonttu olette eri mieltä ilmaston lämpenemisestä, jos kumpikin suhtautuu positiivisesti uuden teknologian autoihin, jotka eivät saastuta; Itämeren kemiallisen tilan tarkkailuun ja sen pohjalta tehtyihin suosituksiin; valtamerten roskaamista vähentäviin sääntöihin; jne. Poliittiset tms. koalitiot, jotka saavat hyviä tuloksia aikaiseksi koostuvat usein omituisista, epäyhteensopivista ja vastakkaisistakin mielipiteistä, mutta suunnilleen samoista pyrkimyksistä. Voisin olettaa, että tällainen ajattelu- ja toimintamalli sopii sinullekin?

Tästä ajan- ja energianhukkamallista on syytä pyrkiä eroon:

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=hnTmBjk-M0c

Tiedemies kirjoitti...

Tämä menee sivuseikaksi, koska tarkoitit varmasti saastuttamattoman auton pelkäksi esimerkiksi, mutta kommentoin silti:

Auto on hyvä esimerkki kiistakapulasta joka on (lähes) suhteessa merkityksetön. Tieliikenne tuottaa ehkä alle neljänneksen ihmisen tuottamasta hiilidioksidista ja yksityisautoilu tästä alle puolet. Jos kaikki yksityisautot vaihdettaisiin sähköautoihin jotka ladataan aurinko-, tuuli- tai ydinvoimalla, päästövähennykset elinkaaren yli olisivat ehkä 8% (tämä on pikainen arvio joka voi olla pielessä, mutta suuruusluokka lienee suunnilleen tämä)

Olennaisempaa on kivihiilen polttaminen sähköntuotannossa. Tämä on ehkä kaikkein eniten minua Vihreissä suututtava piirre: he käyttävät kaikki voimavaransa ja goodwillinsä merkityksettömään (autot) ja vahingolliseen (ydinvoiman vastustus) moralisointiin.

Mutta, olet oikeassa yhteisistä tavoitteista. Minunkin mielestäni yhteisiä tavoitteita voidaan ja tulisi löytää. Olen kuitenkin sitä mieltä että tilanne ei juuri nyt ole otollinen sellaiselle.

Luin juuri eilen ScientificAmericanin lokakuun numeroa (se tuli jostain syystä postissa myöhässä) ja siinä oli mielenkiintoinen artikkeli Saksan teollisuudesta (artikkelin alku löytyy esim täältä.)

Olet toisinaan toistanut teemaa, jossa valmistustekniikkaa, automaatiota, jne, hyödynnetään yhteisöllisesti ja pienessä mittakaavassa niin, että tuotannon ensisijainen motiivi on tuotanto omaan käyttöön. Kyseinen artikkeli ottaa tietenkin aivan eri näkökulman (suurteollisuus ja markkinat), ehkä päinvastaisenkin, mutta en näe näitä näkökohtia kilpailevina ja vastakkaisina tavoitteina vaan täydentävinä. Saksassa monet suuret teollisuusyritykset ovat perheomistuksessa, eivät pörssiyrityksiä. (En paheksu pörssiyrityksiä, mutta hajautettu markkinaehtoinen omistus pahentaa principal-agent- ongelmaa)

Minulla ei ole tässä sinänsä mitään sanottavaa, mutta teema muistutti minua teksteistäsi. Ehkä palaamme tähän vielä jossakin vaiheessa.

Valkea kirjoitti...

Ok, palatkaamme asiaan.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto