Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 18. joulukuuta 2012

Liberaalin eliitin hybris (edit)

Liberaalin eliitin politiikasta ja toiminnasta keskustellessa on usein ongelmallista se, että melkein kaikki liberaali politiikka on epäsuoraa. Liberaali eliitti ei huuda iskulauseita kadulla, eikä pidä palopuheita kadunkulmassa, mutta kirjoittaa vaikutusvaltaisia kirjoituksia suurelle yleisölle tuntemattomiin pienen piirin julkaisuihin. Liberaali eliitti ei marssi kulkueissa, mutta sen palveluksessa olevat sateenkaarikoalition jäsenet marssivat. Jos poliisi suorittaa liberaalin politiikan mukaisen tukahduttamisoperaation, se ei tee sitä korkeimmalta taholta tulleen erityiskäskyn nojalla, vaan arkipäiväisten ja joka päivä voimassa olevien liberaalien ohjesääntöjen ja politiikan mukaan, kuten on tapahtunut usein Brysselissä rauhanomaisille populistien mielenosoituksille. Sananvapautta tukahdutetaan ja "positiivisesti" diskriminoidaan melko vähäeleisesti näihin tarkoituksiin perustettujen virkamiesryhmien avulla. Viihde, joka julistaa rivien välistä liberaalia politiikkaa, ei juuri koskaan myönnä olevansa liberaalia politiikkaa. Jne. Liberaalilla eliitille on siten aina helppoa joko kiistää oma valtansa ja vaikutuksensa, tai hämärtää ja epäselventää se retorisilla keinoilla.

Mutta miltä liberaali politiikka kuulostaisi, jos se avoimesti julistaisi miten se todellisuudessa toimii, ja mitä se haluaa ja tavoittelee? Tähän avautuu hyvin harvoin mahdollisuus. Eräs tällainen on vaikutusvaltaisen amerikkalaisen sotilasstrategin majuri Ralph Petersin kirjoitus "Jatkuva Konflikti". Hän kirjoittaa:

"Me olemme saapuneet uuteen jatkuvien konfliktien aikakauteen .... Me saavumme uuteen amerikkalaiseen vuosisataan, jonka aikana me tulemme varakkaammiksi, kulttuurisesti tappavammiksi ja me saamme jatkuvasti lisää valtaa. Me synnytämme enemmän vihaa kuin kukaan ennen meitä. Informaatiotalous tuhoaa traditionaalisia työpaikkoja ja traditionaalisia kulttuureja; se viettelee ja pettää, ja pysyy silti haavoittumattomana. Miten voi tehdä vastahyökkäyksen informaatiota vastaan, jonka toiset ovat kääntäneet sinua vastaan? Ei ole muuta tehokasta vaihtoehtoa kuin kilpailukyky. Ne yksilöt ja kulttuurit häviävät väistämättä, jotka eivät voi liittyä informaatioimperiumiimme tai kilpailla sen kanssa. .... Iranien mullahien yritykset vetäytyä pois modernismista ovat epäonnistuneet, vaikka turbaanipäinen ruumis kompuroi yhä naapurostossa. Informaatiota internetistä rock -videoihin ei voida sulkea pois, ja fundamentalismi ei pysty kontrolloimaan lapsiaan. Meidän uhrimme ilmoittautuvat vapaaehtoisina. ....

Intellektuellien (marxisti- ja sosialisti-intellektuellien, suom. huom.) keskuudessa on muodikasta halventaa ja tuomita amerikkalainen kulttuuri, ja kotimaiset kriitikkomme ovat äänekkäimpien valittajien joukossa. Mutta traditionaalisten intellektuellien merkitys kutistuu, ja kognitiivis-käytännöllinen eliitti korvaa heidät, sellaiset henkilöt kuin Bill Gates, Steven Spielberg, Madonna, tai meidän menestyneimmät poliitikkomme, henkilöt jotka tunnistavat tai luovat massojen tarpeita ja haluja, ja luovat ne uudelleen tarvittaessa. Nykyinen amerikkalainen kulttuuri on vahvempi kuin mikään muu kulttuuri historiassa, ja se tuhoaa eniten kilpailijakulttuureita. Jotkut, kuten itä-aasialaiset kulttuurit, selviytyvät ankarasta hyökkäyksestä sopeutumalla, mutta useimmat eivät. Amerikkalaisen kulttuurin nerous ja salainen ase on se olennainen asia, jota intellektuellit halveksivat; se on ensimmäinen aito massojen kulttuuri. Se painottaa mukavuutta, helppoutta ja sopivuutta - ja luo nautintoja massoille. Me olemme Karl Marxin unelma ja painajainen. ....

Meidän vuosisatamme maalliset ja uskonnolliset vallankumoukselliset ovat tehneet identtisen virheen kuvitellessaan, että maailman työläiset tai uskolliset eivät jaksa odottaa kotiinpääsyä päästäkseen lukemaan Marxia tai Koraania. Joe Sixpack, Ivan Tipichi ja Ali Quat katsovat mieluummin Baywatchia. Amerikka on keksinyt tarvittavat keinot, ja me olemme nerokkaita muuttaessamme tietoamme käytännölliseen muotoon. Meidän kulttuurinen voimamme kaivaa maata jopa niiden kulttuurien alta, joita me emme pyri heikentämään. Meillä ei ole vertaistamme kilpailijaa kulttuurin ja sodankäynnin aloilla. Kulttuuri-imperiumimme saa siitä riippuvaiset miehet ja naiset kaikkialla maailmassa vaatimaan äänekkäästi lisää. Ja he maksavat oikeudestaan menettää harhakuvitelmansa. ....

Rauhaa ei ole, eikä tule. Koko meidän loppuelämämme ajan on käynnissä lukuisia konflikteja ympäri maapallon, jotka muuttavat muotoaan. Väkivaltaiset konfliktit hallitsevat otsikkoja, mutta kulttuuriset ja taloudelliset taistelut ovat vakaampia ja lopulta ratkaisevampia. Yhdysvaltain armeijan de facto tehtävä on pitää maailma turvallisena taloudellemme ja avoimena kulttuurilliselle hyökkäyksellemme. Näiden tavoitteiden takia tapamme paljon ihmisiä. ....

Kyllä, vieraat kulttuurit vahvistavat uhattuja traditioitaan, yleensä vähäisellä tai mitättömällä menestyksellä, ja kyllä, he yrittävät paeta vaikutustamme. Mutta amerikkalainen kulttuuri on tarttuva nautinnon rutto; se estää ja vammauttaa yhtenäisyyden ja kilpailukyvyn, mutta siihen ei tarvitse kuolla. Muiden kulttuurien kamppailu amerikkalaisen kulttuurin hyökkäystä vastaan ohjaa kohtalokkaalla tavalla resursseja pois tulevaisuuden rakentamisesta. Meidän ei tarvitse pelätä fundamentalististen tai kieltäytyvien hallitusten nousua. He vain varmistavat omien kansojensa epäonnistumisen, joka lisää entisestään meidän suhteellista voimaamme."

***

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

10 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=lwC7832URO4

http://www.youtube.com/watch?v=_PXC7tOmRds

jussup kirjoitti...

Post moderni yhteiskunta ei ole mitenkään amerikkalainen keksintö tai ilmiö. Monessa mielessä amerikkalaiset ovat sen uhreja itsekin.

Valkea kirjoitti...

Jussup,

niinhän he tietysti ovat. Kulttuurinen hyökkäys kohdistuu intensiivisimmin sisäänpäin.

Butterbean kirjoitti...

"Kyllä, vieraat kulttuurit vahvistavat uhattuja traditioitaan, yleensä vähäisellä tai mitättömällä menestyksellä, ja kyllä, he yrittävät paeta vaikutustamme. Mutta amerikkalainen kulttuuri on tarttuva nautinnon rutto; se estää ja vammauttaa yhtenäisyyden ja kilpailukyvyn, mutta siihen ei tarvitse kuolla."

Aika pelottavaa tekstiä, varsinkin kun elokuvissa käydessä näkee tällaisia mainoksia: http://www.youtube.com/watch?v=n-pZj_cPBvw

Oletko muuten jossain kirjoituksessasi määritellyt tuota 'liberaalia eliittiä' tarkemmin? Ketkä kaikki kuuluvat liberaaliin eliittiin? Itsehän olen edelleen sitä mieltä, että todellinen taistelu ei ole mitään ihmisjoukkoa vastaan, vaan sitä vallitsevaa ideologiaa vastaan, joka tuottaa tämän eliitin. Tätä lähes mystistä voimaa vastaan, jonka päämääränä näyttäisi olevan koko maailman muuttaminen isoksi lentokentän terminaalialueeksi.

Paavali oli aika lähellä totuutta sanoessaan: (Ef. 6:12) "Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan."

Valkea kirjoitti...

Edit on tekstin hiontaa.

Valkea kirjoitti...

Butterbean,

ensinnäkin liberaalin systeemin täytyy noudattaa pattern maintenance -periaatetta, muuten se hajoaisi ja katoaisi ihmisten vaihtuessa ja kuollessa. Voimme tästä myös päätellä, että vaikka vaikutusvaltaisin ihminen yhtäkkiä muuttaisi politiikkaansa, hän ei pystyisi muuttamaan systeemin toimintaa. Mainitsemallasi ideologialla on tukeva ja ylläpitävä rooli, mutta se ei ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on vaikutusvaltaisten instituutioiden konstellaatio, jossa ylimpänä ovat suuret kansainväliset pankit. Konstellaatioon kuuluu myös merkittävimmät hallitukset; suurimpia yrityksiä; vaikutusvaltaisia think tankeja, yliopistoja ja säätiöitä; viihdeteollisuus, sotateollisuus ja suurimmat armeijat; jne. Tämän konstellaation osat eivät ole aina olleet kaikesta samaa mieltä, mutta pyrkimysten, tavoitteiden, toiminnan ja konfliktien kautta ne ovat vähitellen sulautuneet yhteen koherentiksi joukoksi, valtakonstellaatioksi, liberaaliksi systeemiksi. Erimielisyyksiä konstellaation osien kesken on, mutta ne pysyvät konsensuksen rajojen sisällä, eivätkä uhkaa sitä. Jos riittävän suuri osa konstellaatiota päättäisi yhdessä muuttaa nykyisen liberaalin systeemin vaikkapa fasismiksi, ne pystyisivät tekemään sen lyhyessä ajassa. Vasemmisto ja vasemmistointellektuellit ovat liberaalille systeemille hyödyllisiä idiootteja:

"A self-appointed elite that Huxley called 'World Controllers' and dr. Carroll Quigley described as 'an international network' has for generations been intent on establishing a 'World State' (Huxley) or what David Rockefeller himself calls a 'World Order' and what President George W. Bush and others, such as Rotschild employee Linnett, call the 'New World Order'. In more common parlance it is called 'globalisation', but it is seldom understood in its wider ramifications, as set forth here, especially by the Left, whose activists support aspects of the same globalisation process: multiculturalism, feminism, marijuana liberalisation, abortion rights, open borders, and feel-good causes in the name of 'democracy' and 'human rights', the results of which are further control by global plutocracy.

Tiedemies kirjoitti...

Kommentoin tätä.

Minusta kirjoitus jota lainaat on hyvä. Siinä on tosin retoriikkana agentuuri, liberaali eliitti (Bill Gates, Madonna, jne) aktiivisena ja koordinoituna toimijana jolla on tavoite.

Viitatessani McKennaan aiemmin - en ota tätä enää sen enempää esille, mainitsen vain lähteen ilmaisulle - voimme ajatella tästä asiasta että "The Culture is not your friend", siis nähdä tässä kuvaillun liberaalin kulttuurin olennaisesti vihamielisenä ja haitallisena ilmiönä joka tuhoaa jotakin arvokasta ja vie ihmisiltä itsemääräämisoikeutta jne.

Kun aiemmin viittasit siihen että olen "jossain määrin liberaali", tämä antaa hyvän mahdollisuuden rajata tätä karakterisointia. Kun asia ilmaistaan näin, länsimainen, erityisesti amerikkalainen liberaali viihdekulttuuri, on mielestäni monilta osin positiivinen asia.

Kun materiaalinen ja viihteellinen yltäkylläisyys syrjäyttää tarpeen saada aikaan jonkinlainen "vallankumous", oli kyse sitten marxilaisesta, islamilaisesta, tai muunlaisesta autoritäärisyydestä, tämä on näiltä osin yksinomaan positiivinen asia. Jos television tissiviihde saa ihmiset lopettamaan naisten kivittämisen, niin siitä on hyötyä.

Mitään hyötyjä ei tietenkään pääsääntöisesti ole saatavilla ilman kustannuksia. Kristitty ehkä voisi nähdä tämän niin, että saadessaan jotkut ihmiset kääntymään pois sinänsä negatiivisista asioista myös jotkut ihmiset kääntyvät pois korkeammista henkisistä tavoitteista. Tämä on yksi kustannus.

Koen itsekin osin näin. Ihmisten kiinnostus luontoon, mekanismeihin, maailmankaikkeuteen, jne, turtuu jatkuvassa ärsykepommituksessa. Lisäksi se saa ihmiset tyytymättömiksi materiaalisiin edellytyksiinsä silloinkin kun ne ovat enemmän tai vähemmän hyvällä tolalla. Esimerkiksi ihminen jolla ei ole velkaa, on kohtuullisesti säästöjä, fyysinen terveys jne, saattaa kokea ahdistusta koska hänellä ei ole uutta mersua tai 48 tuumaista LCD-televisiota. Jne.

Se, mikä näissä analyyseissä on ongelmana on että postmoderni yhteiskunta, liberaali yhteiskunta, simulacrumi, jne, millä sitä sitten haluaakaan nimittää, ei ole minkään tahon suunnittelema. Se ei ole kenenkään kontrolloima, eikä kukaan kykene ohjailemaan sitä. Siitä voi koettaa vain hyötyä, ja tässä ns eliitti on taitavaa. Mutta taloudellinen, poliittinen ja kulttuurillinen eliitti eivät hyödy yhteiskunnasta ohjailemalla sitä johonkin suuntaan, vaan pikemminkin iskemällä suonta, liimautumalla valtarakenteisiin kiinni, haistelemalla "tuulia" jne. Taloudessa pärjää jos osaa ennakoida ja "luoda" trendejä; kukaan ei voi niitä luoda (vaikka siltä näyttää), vaan useat tahot yrittävät ja joku onnistuu myötävaikuttamaan, samaan aikaan kun lukuisat muut yrittäneet epäonnistuvat. Politiikassa on pitkälti samoin. Siellä on myös tärkeää tuntea oikeat ihmiset, olla siellä missä tapahtuu, ja panostaa siihen että osaa miellyttää muita. Kulttuurin puolella taas ihmiset ajelehtivat yleensä, osa pysyy pinnalla kovalla työllä ja onnekkaat voivat sitten ansaita suuriakin omaisuuksia olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja panostamalla johonkin nousevaan trendiin. Tai tuntemalla oikeat ihmiset.

Mutta kukaan ei kontrolloi. Kontrolli on mahdotonta, aina välillä joku yrittää. Tällaiset kontrollipyrkimykset kuitenkin haistetaan kuin lokkiparvessa. Setäni kertoi kuinka hän oli kerran ampunut talvella lokkia siipeen. Lokki teki pakkolaskun jäälle, ja muut lokit söivät sen elävältä huomattuaan sen haavoittuneen. Eliitti toimii suunnilleen näin. Se on opportunistista, mutta ei se "kontrolloi" yhtään mitään.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

a) Peters ei tarkoittanut, että Madonna kuuluu valtaapitävään eliittiin. Hän on paremminkin korkeasti palkattu nappula muiden hallitsemassa 'pelissä'.

Bill Gates kuuluu valtaapitävään eliittiin.

b) Kontrolli on useimmiten liian vahva sana. Eliitti hallitsee keskiarvoja, suuria massoja ja tilastoja. Tällainen ohjailu on monessa suhteessa epätarkkaa ja monenlaisia poikkeuksia keskiarvosta on. Samoin ohjailu on usein epäsuoraa rangaistusten, insentiivien, ympäristön, virikkeiden ja psykologisten tekijöiden säätelyä.

c) Suurimmat pankkiirit ja kapitalistit ovat ajaneet jo 1800-luvulta saakka talouden globalisoimista ja yhteiskunnallisen vallan keskittämistä/byrokratisoimista. Kyse ei siis ole opportunismista, vaan hitaasta, usein yritysten, erehdysten ja oppimisen kautta etenevästä tavoitteellisesta prosessista.

Tavoitteellista on myös se, että Yhdysvaltain armeija pyrkii pitämään maailman turvallisena Usan taloudelle ja avoimena Usan kulttuurilliselle hyökkäykselle (Petersin termi).

d) Liberaali kulttuurinen hyökkäys on usein vertauskuvallisesti ruton "parantamista" Aidsilla.

Anonyymi kirjoitti...

"b) Kontrolli on useimmiten liian vahva sana. Eliitti hallitsee keskiarvoja, suuria massoja ja tilastoja. Tällainen ohjailu on monessa suhteessa epätarkkaa ja monenlaisia poikkeuksia keskiarvosta on. Samoin ohjailu on usein epäsuoraa rangaistusten, insentiivien, ympäristön, virikkeiden ja psykologisten tekijöiden säätelyä."

Olet puhunut tästä rangaistusten ja intensiivien käytöstä. Onko yksi esimerkki niistä se, että jos joku tiedemies julkistaa tutkimustuloksensa, joiden mukaan eri etnisten ryhmien välillä on vaikkapa älykkyysosamääräeroja, niin häneen kohdistuu julkisuudessa valtava moraalinen ryöpytys (toimittajien, intellektuellien, poliitikkojen jne.) taholta? Jos taas joku tiedemies saa "aikaan" tutkimustuloksia, joiden mukaan eri etnisten ryhmien välillä ei ole älykkyysosamääräeroja ja diversiteetin lisääntyminen vain parantaa älykkyyttää, niin hänen uransa jatkuu ja saattaa jopa nousta aivan uudelle tasolle?

Yksinkertaisesti kyse on tästä: ihmisille opetetaan, että elämme täydellisen vapaassa demokratiassa, jossa puhutaan avoimesti myös vaikeista aiheista. Kuitenkin väärien mielipiteiden esittämisestä rangaistaan ja näkemykset siitä, mikä on "oikein" ja mikä "väärin" ohjataan alunperin yhteiskunnan yläkerroksista? Työpaikat/työympäristöt, media, sosiaaliset yhteisöt (joiden, esim. seurakuntien, sosiaaliset koodit tulevat lopulta mediasta) jne. imevät itseensä tapa-/ajattelukoodit ja viestittävät ihmisille, miten ajatella ja toimia oikein?

"but it is seldom understood in its wider ramifications, as set forth here, especially by the Left, whose activists support aspects of the same globalisation process: multiculturalism, feminism, marijuana liberalisation, abortion rights, open borders, and feel-good causes in the name of 'democracy' and 'human rights', the results of which are further control by global plutocracy."

Olen usein miettinyt, että feministeihin ja Amnesty Internationaliin täytyy kuulua todella tyhmää porukkaa, koska loppujen lopuksi heidän toimintansa johtaa juuri niiden asioiden lisääntymiseen, joita vastaan he taistelevat. Siis heidän omissa yhteiskunnissaan. He saavat ehkä jotain hyvää aikaa Lännen ulkopuolella (naisten koulutuksen lisääntyminen jne.), mutta Euroopassa heidän toimintansa johtaa fiaskoon.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

tuo on toki yksi esimerkki sellaisista.

Osa feministeistä ja ihmisoikeusaktivisteista on hyödyllisiä idiootteja, eivätkä tiedä mitä he ovat tekemässä; osalla on alitajuntaisia tai salattuja motiiveja (esim. feministit, jotka haluavat itselleen dominoivan muslimimiehen, ja tukevat siksi maahanmuuttoa); osalle feminismi ja ihmisoikeudet ovat välineitä tärkeämpien tavoitteiden saavuttamiseksi (valta, raha, työ, status, jne.); osa on ideologisia fanaatikkoja tai melko fanaattisia; jne. Potentiaalisia syitä on monia.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto