Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ortodoksilibertaarien dilemma

Pelkästään talousasioista välittävä libertaari on valmis tekemään Suomesta slummiutuvan kehitysmaan saadakseen pimeällä työvoimalla roskalaatikkoon heitetyistä raaka-aineista valmistettua halpaa kebabia.

14 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Tiedoksi: En laske tällaisia lyhyitä aforismeja varsinaisiksi kirjoituksiksi.

***

http://www.youtube.com/watch?v=99CEAtlnLSw&NR=1&feature=endscreen

Maku kirjoitti...

Täytyy pitää kebabista aika paljon. Roskalaatikossa ainekset muhivat ja saavat hyvän maun. NamNam.

Valkea kirjoitti...

Sellaisia ne fundamentalistilibertaarit ovat. :)

Tiedemies kirjoitti...

Tunnut sekoittavan sen, mikä näkökulma mekanismeihin nähdään pääasiallisena ongelman lähteenä ja sen, mikä nähdään pääasiallisena haittavaikutuksena.

Itse en ole libertaari, mutta kommentoin tätä, koska marginaalilla olen libertaari, eli mielestäni yhteiskuntaa pitäisi kehittää libertaarimpaan suuntaan.

Jos nyt oletetaan Suomen olevan kehittymässä kohti slummiutuvaa kehitysmaata ja oletetaan että tässä on taustalla maahanmuuttoon liittyvä demografinen, sosiologinen ja taloudellinen prosessi, niin mikä tahansa tämän ilmiön osista voidaan nostaa keskiöön.

Itse olen indifferentti maahanmuuton osalta sinänsä, ja näen taloudellisen puolen suurimpana ongelmana. Siihen liittyy monta tekijää, ja näkökulma ei ole täydellinen, so. ei kerro koko totuutta, mutta siinä on muutama avain"palanen".

Ensimmäinen on, että yleissitova palkkajärjestelmä, verotus ja sosiaaliturva (ns. hyvinvointivaltio) muodostaa työelämän kannalta tietynlaisen riman tuottavuudelle. Tämän riman alle tuottavuuden osalta jäävä työvoima joutuu turvautumaan sosiaaliturvaan, eikä sillä ole asiaa työmarkkinoilla oikein muuhun kuin melko marginaalisesti (yksilön kannalta) kannattaviin työtehtäviin.

Muitakin mekanismeja on, mutta tämä on taloudellisen tarkastelun osalta tärkein. Kun maahanmuutto on sallittua, niin maahanmuuttajan kannustinvaikutus riippuu siitä, millaisen elintason hän saa. Iso osa maahanmuuttajista saa paremman elintason suomalaisesta sosiaaliturvasta kuin kotimaassaan ennen muuttoa. Tämä on tuhoisaa.

Toinen mekanismi on se, että vaikka maahanmuuttaja olisi työelämässä, tämän tuottavuus on silti alhainen verrattuna esimerkiksi siihen, miten paljon sosiaalivaltiossa hänen perheensä elättäminen vaatii resursseja. Tämä tarkoittaa että matalan tuottavuuden työhön työllistyvä maahanmuuttaja perheineen on marginaalilla rasite sosiaalivaltiolle silloinkin kun hän osallistuu työelämään.

On paljon muita mekanismeja; en kiistä niiden olemassaoloa. Mutta tämä mekanismi on suurin yksittäinen tekijä joka aiheuttaa ongelman. Ratkaisuja (tähän) ongelmaan on useampia. Sosiaalijärjestelmä voidaan tehdä sellaiseksi että maahanmuuttajien oikeus tukiin ja yhteiskunnan palveluihin asetetaan minimiin ilman muita muutoksia. Palkkojen sitovuutta ja julkisia palveluita ylipäätään voidaan karsia. Sosiaaliturvan tasoa voidaan laskea. Ja tietysti, voidaan myös kiristää maahantulon kriteerejä.

Se, mikä yleisessä maahanmuuton kritiikissä on ongelmana on, että korkean tuottavuuden työssä (asiantuntijat, insinöörit, jne) työllistyvien ulkomaalaisten maahantulo on usein tehty vaikeammaksi kuin matalan tuottavuuden työssä. Tämä on absurdia, koska kuten toisaalla selitin, Suomessa vallitsee yhtä aikaa työvoimapula (korkean tuottavuuden pääomaintensiivisessä työssä) ja korkeahko työttömyys.

Nykyjärjestelmää on aiheellista kritisoida. Suomen huoltosuhde ja taloudellinen menestys ei parane sillä että turkkilaiset tulevat tekemään Kebabeja. Se on yhdentekevää sinänsä.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

esittämilläsi muutoksilla nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa voitaisiin parantaa huomattavasti. Siksi, vaikka minulla on laajempi näkökulma asiaan, en koe tarpeelliseksi vastustaa näkemystäsi, päinvastoin.

Olen itse puolilibertaari. Satiirinen piikkini on suunnattu niitä libertaareja kohti, jotka ovat kykenemättömiä ymmärtämään asioita muuten kuin lyhyen tähtäimen taloudellisen linssin läpi. Niitä, joille kaikki poikkeamat fundamentalistisesta libertarismista ovat sosialismia ja kommunismia. Niitä, joille häiriintynyt blogiräyhääminen on elämäntehtävä. Jne. Herrasmieslibertaarit, joita on lukuisia, tekisivät itselleen suuren palveluksen tehdessään pesäeron tähän fundamentalistipoppooseen, joka pilaa libertaarien maineen kaikkialla blogosfäärissä ja estää ihmisiä ottamasta vakavasti heidän talouspoliittisia kannanottojaan.

Määrittelen todennäköisesti lähitulevaisuudessa libertarismin ongelmaa kirjoituksessa.

Tiedemies kirjoitti...

Itse katson asiaa jotenkin niin, että jos ongelma näyttäisi täysin peittyvän taloudellisen problematiikan alle, niin on usein mielekästä katsoa mitkä lait, säädökset, verot jne aiheuttavat taloudellisen problematiikan.

Mielestäni tämä on mielekästä ottaa ensisijaiseksi tarkastelutasoksi siksi, että talouspoliittinen puoli asioihin on yleensä kuitenkin helpommin hahmotettavissa, hallittavissa ja mitattavissa. Sitä koskevia tosiasioita on, toisin kuin kulttuurillisia, yksilö- ja ryhmämoraalisia, jne sosiologisia näkökohtia, suhteellisen helppo analysoida ja niihin voidaan vaikuttaa määrällisesti (ja myös laadullisesti) tavoilla jotka ovat enemmän tai vähemmän läpinäkyviä.

Sensijaan kulttuurillisissa ja yksilömoraalin (ja yhteisöjen toiminnan jne) tason kysymyksissä ei ole edes oikein mitään sellaista mitä valtio tai jokin vastaava poliittisessa ohjauksessa oleva yhteiskunnallinen organisaatio voi oikeastaan edes tehdä, ainakaan mitenkään tehokkaasti. Toki on mielekästä pitää huoli, ettei ihmisyhteisöjen jne toimintaa estetä silloin kun ne eivät ilmeisellä tavalla riko yleisiä perustuslaillisia oikeuksia. Esimerkiksi yhteisö joka pahoinpitelee jäseniään jos nämä rikkovat sen sääntöjä vaikkapa seurustelemalla ulkopuolisten kanssa tms, ei kuulu tähän. Jne. Mutta yleisesti valtio tms julkinen taho ei voi oikein tehokkaasti tai mielekkäästi vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten elämään näiltä osin.

Mitä tulee maahanmuuttoon, on kuitenkin niin, että Suomi todellakin tarvitsee tietynlaista maahanmuuttoa jonkin verran. Kebabinpaistajat ja bussikuskit ovat pitkälti yhdentekeviä, ja kulttuurilliset tms kysymykset (taloudellisten ulkopuolelta) voivat puoltaa sellaisen maahanmuuton rajoittamista mutten nyt puutu siihen.

Sensijaan esimerkiksi tutkijat, insinöörit, jne, asiantuntijat joita yrityksiin palkataan koska Suomesta ei ehkä löydy riittävästi vastaavaa osaamista, ovat tärkeitä. Paljolti siksi, että näin osaamista ja asiantuntemusta siirtyy yrityksiin, työtovereille, asiakkaille ja muille sidosryhmille. Näiden töiden tuottavuus on korkea ja ne mahdollistavat mainitsemani tuottavuusrajan liukumisen alaspäin, koska näiden maksamat palkat ja muu tuottama lisäarvo lisää palveluiden kysyntää. Esimerkiksi mainittujen kebab-ravintoloiden myyntiä.

Suomessa on ollut ajatus, että kun maahanmuuttajia työllistyy kebab-ravintoloihin, bussikuskeiksi jne melko matalan tuottavuuden töihin, koulutusjärjestelmä pitää huolen että kantasuomalaiset työllistyvät itse korkean tuottavuuden töihin. Tämä näkyy kyllä maahanmuuton profiilissa, mutta kuten toteat siihen liittyy tiettyjä ongelmia. Se *voi* toimia, en kiistä sitä, mutta tosiasia on, että minkään kansakunnan jäsenet eivät ole keskimäärin niin lahjakkaita, että kaksi kolmasosaa voitaisiin laittaa korkeimpien tuottavuuksien töihin.

Puhumattakaan siitä, että jos maahanmuuttajat tekevät halvemmalla ne palvelutyöt, se kurjistaa matalan tuottavuuden kantaväestöä entisestään. Tämän suhteen olen melko indifferentti, mutta ymmärrän tämän poliittisen relevanssin kansallismielisille. En vastusta sitä, jos politiikkaa viedään enemmän tähän suuntaan, mutta mielestäni se pitäisi yhdistää siihen, että korkean tuottavuuden työntekijöiden työlupien saamista helpotetaan tuntuvasti, koska sillä saralla oikeasti on työvoimapulaa.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

kansallismieliset katsovat kansankokonaisuutta (tässä suhteessa olen heidän kanssaan samoilla linjoilla), eivät pelkästään alempia sosiaalikerroksia, vaikka alempien sosiaalikerrosten kurjistaminen kostautuu myöhemmin myös ylemmille luokille (joka on tietenkin hyvin oikeudenmukaista).

Minäkin puhuin aina aiemmin tehokkuudesta ja olin altis numeerisille esityksille. Nykyihminen on sairastunut omasta ajattelustaan, rajoittunut ja kieroutunut yksinkertaisimpaan ajattelumalliin.

Ongelmana on se, että maahanmuutolla saadaan aina, tavalla tai toisella jotain laskennallista lyhyen tähtäimen hyötyä, ja siksi se on aina *laskennallisesti* kannattavaa ja tehokasta. Pitkällä tähtäimellä tällainen ajattelu romahduttaa kansakunnan. Juuri tehokkuusajattelun takia Usa on jyrkässä alamäessä, ja jossain vaiheessa se menettää suurvallan asemansakin. Entisen satumaisen rikkaan ja menestyneen 1980-luvun Kalifornian kultamaan muuttuminen 20 vuodessa slummiutuvaksi konkurssipesäksi, josta valkoiset muuttavat kiihtyvällä vauhdilla pois, on yksi räikeimmistä esimerkeistä.

Jos haluat, että lapsesi, heidän lapsensa jne. elävät hyvässä maassa ja ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä, tarvitaan kaksi asiaa:

1. Minun, sinun ja monien muiden muiden täytyy menettää joitakin lyhyen tähtäimen tuottoja, toisin sanoen toimia toisin kuin tehokkuuslaskelmat osoittavat, jotta turvataan pitkän tähtäimen tulevaisuus.

2. Suomen etninen koostumus ei saa merkittävästi muuttua.

Kaikesta muusta lankeaa helvetti maksettavaksi.

Tiedemies kirjoitti...

Olen etnisen homogeenisyyden suhteen melko indifferentti, ceteris paribus suhtaudun diversiteettiin hieman positiivisesti, mutta en jos se on tarkkarajaista. So. arvostan hajontaa ja vaihtelua joissakin määrin. Toki myönnän että tämä ei perustu mihinkään sinänsä rationaaliseen vaan on päämäärä tai arvokysymys sinänsä. Homogeenisyydessä on jotain inherentisti epäilyttävää ja vastenmielistä, mutta tunne ei ole kovin vahva. Pikemminkin se tarkoittaa sitä, että jos ympäristön ihmiset ovat hyvin homogeenisiä, kaipaan vaihtelua. Pyrin kuitenkin pitämään tämän erillään poliittisesti relevantista tarkastelusta; jos tällaisella on kustannuksia (en ota tässä kantaa suuntaan tahi toiseen) niin kustannuksia ei tietenkään pitäisi maksattaa muilla.

Koen että kriittisessä diskurssissa on paljon totuudenmukaisia havaintoja ja niissä nostetaan aitoja ongelmia keskiöön, mutta samanaikaisesti näen paljon bias:ta siihen suuntaan että homogeenisyys nähdään arvona sinänsä. Erilaiset mielivaltaiset rajaukset "poikkeavalle" käytökselle nähdään jollakin tapaa liian itseisarvoina, ei välineellisinä. Negatiivisen ja mielestäni irrationaalisen suhtautumisen kohteena ovat: erilaiset ulkoiset tekijät kuten manerismit (homot, vieraskielinen puhe, alakulttuurien pukeutumiset ja puhetyylit jne) ekstrovertti käytös, norminmukaisesta poikkeavat perhe- ja ihmissuhteet, elämäntapavalinnat, jne, silloin kun niihin ei liity suoraa, tai merkittävää välillistä haittaa ulkopuoliselle.

Nyt siis on huomattava, että vaikka tämä bias on olemassa, se ei tietenkään tee olemattomaksi jotain muita mahdollisia haittoja, enkä yritä tätä väittää. Se bias kuitenkin johtaa siihen että kritiikkiä jonka yhteydessä kiinnitetään huomiota näihin piirteisiin, on vaikea ottaa tosissaan.

Epäilen että yliarvioit Kalifornian hyvinvointia 1980-luvulla ja aliarvioit sitä nyt, vaikken kiistä että trendinomainen kehitys jota kuvaat on todennäköisesti todellinen.

Olen huomannut täällä Singaporessa, että moni asia jonka olen kuvitellut "ymmärtäväni" yhteiskunnasta, on ollut aivan toisin. Olen myös huomannut että täällä asiat ovat harvoin sitä miltä ne näyttävät, ja että julkiseen kuvaan ja lehdistöön ei ole syytä juuri kiinnittää huomiota. On paljon olennaisempaa mennä ihmisten luo ja vain antaa heidän toimia normaalisti, se paljastaa paljon enemmän kuin mikään muu.

Maalaamasi uhkakuvat slummeista ja ghetoista jne ovat väkeviä, ja mielestäni olet oikeassa siitä, että sellainen uhkakuva on todellinen riski. Se on esimerkiksi Singaporessa hyvin tehokkaasti vältetty huolimatta mittavasta etnisestä diversiteetistä. En ole sitä mieltä, että tällainen systeemi toimisi Suomessa. Mutta siinä on piirteitä joita voidaan implementoida.

Tiedemies kirjoitti...

Jatkoa:
Piirteitä joita voi heijastella marginaalilla ja joiden luulisi olevan hyväksyttävissä melko laajasti.
1) Selkeämpi linja rikollisuuden suhteen; rikokseen syyllistyvän ulkomaalaisen oleskelulupa pitää oletusarvoisesti perua ja vain erittäin perustelluista syistä tämä voidaan ottaa tarkasteluun. Singaporessa kukaan ei kyseenalaista tätä politiikkaa, eikä siinä nähdä mitään rasismia. Olen samaa mieltä.
2) Singaporen hallinto on yksi vähiten rasistisia maailmassa; minkäänlaista etnistä erityiskohtelua ei sallita, ainoa toimenpide on julkisen asuntopolitiikan etniset kiintiöt. Mikään vähemmistöryhmä ei saa muodostaa tiettyä suurempaa enemmistöä (riippuu ryhmästä) missään julkisessa asuinkompleksissa. Tarkkoja implementointiyksityiskohtia en tunne.
3) Sosiaaliturva on lähes olematonta. Subventoitu terveydenhuolto ja koulutus ovat käytännössä ainoita julkisia palveluita. Lisäksi on jotain julkisia investointeja joita käytetään työllisyyteen; julkisen sektorin osuus kansantuotteesta on verraten pieni. Tätä ei voida sinänsä kopioida (ei poliittisesti mahdollista), mutta voidaan viedä tähän suuntaan. Mielestäni palveluita voidaan rajata enemmän. EU-kansalaisten erilaista kohtelua ei mielestäni tarvita, mutta muilta voitaisiin vallan hyvin periä koulumaksut jne, ja oikeus sosiaaliturvaan pitäisi olla sidoksissa realistiseen oletukseen panostamisesta yhteiskunnan hyväksi.
4) Maahanmuuttopolitiikassa työlupa on sitä sallivampi, mitä korkeamman tuottavuuden työstä on kyse. Tasot menevät käytännössä kuukausipalkan mukaan. Itselläni on kolmannen tason (alhaalta laskien) työlupa, eli saan tuoda ydinperheeni maahan ja he ovat oikeutettuja rajoitettuun subventoituun opiskeluun jne. Vielä ylemmällä tasolla saisi tuoda omat vanhempansakin, ja ylimmällä tasolla myös puolison vanhemmat.
5) Kansalaisuuden ja pysyvän oleskeluluvan saamisen prosessi on selkeä ja vailla poikkeuksia. Se kestää useamman vuoden. Rikokseen syyllistyminen katkaisee prosessin automaattisesti.

Ja niin edelleen. Näillä kaikilla on minusta ihan fiskaalinen ja taloudellinen perusta, mutta ne todennäköisesti kokevat myös sinun esittämiäsi näkökohtia.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

näkemykseni Kalifornian konkurssiosavaltiosta perustuu Kaliforniaan perehtyneitten asiantuntijoitten analyyseihin, eikä heillä ole mitään syytä liioitella tilannetta. 1980-luvulla suomalaisissakin lehdissä oli paljon kirjoituksia Kalifornian upeasta taloudellisesta menestyksestä. Kalifornia oli niin rikas osavaltio, että jos se olisi itsenäistynyt Usasta, se olisi silti ollut maailman rikkaimpien valtioiden joukossa kaikilla mittareilla. Luonnollisesti Kalifornia oli Usan talousveturi yhdessä itärannikon tärkeimpien keskuskaupunkien kanssa. Pudotus on ollut kaukaa katsottunakin tyrmistyttävän suuri ja nopea.

Sinä olet ekstrovertti ja minä olen introvertti. Kummallakin luonteenlaadulla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ekstroverteille ihmiset samanlaisempia ja he havaitsevat vähemmän ihmisten välisiä eroja; he tarvitsevat enemmän ulkoista vaihtelua ja stimulaatiota; heillä on enemmän ja pinnallisempia ihmissuhteita; he ovat sosiaalisempia ja tulevat paremmin erilaisten ihmisten kanssa toimeen; ekstroverteilla on enemmän pyrkimystä ja kykyä johtaviin asemiin; ekstrovertit ovat optimistisempia sekä hyvässä, että pahassa mielessä; jne. Introvertit erottavat ihmisistä enemmän ja tarkempia yksityiskohtia; introverteilla on pienempi ja valikoidumpi ystäväpiiri; introvertille kaikenlaiset erot ja rajat ovat jyrkempiä ja merkityksellisempiä; introverteilla on vähemmän pyrkimystä ja kykyä johtaviin asemiin; introvertit rasittuvat helpommin ja nopeammin emotionaalis-kognitiivisesti sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tarvitsevat pidemmän ajan palautuakseen siitä; jne.

Pyrit rationaaliseen toimintaan ja päätöksentekoon, ja tämä on hyvä pyrkimys. Introverteilla on etu puolellaan arvioidessaan sosiaalisia eroja ja rajoja, ja niiden seurauksia. Introvertit pystyvät ennustamaan sosiaalisista eroista ja rajoista seuraavia asioita ja asioiden magnitudeja pidemmälle tulevaisuuteen. Ekstrovertit ovat suhteellisesti sosiaalisten erojen ja rajojen havainnoinnissaan ja ajattelussaan likinäköisiä, joten ekstroverteille on edullista kuunnella näissä asioissa introverttien ajatuksia ja käyttää niitä hyväkseen.

Singapore tarjoaa mielenkiintoisia esimerkkejä. Kiitos selvityksestä. Monietnisyyden suhteen, niin järkevästi ja valikoivasti monessa suhteessa kuin Singapore sitä toteuttaakin, pysyy pystyssä autoritaarisella kurilla, rigiditeetilla ja ankarilla rangaistuksilla kautta linjan, mukaanlukien hakkaaminen kepillä suhteellisen pienistä teoista. Singaporen rotumellakat ja ristiriidat 1970 ja 80 -luvuilla muistuttavat meitä siitä, mitä voi tapahtua, kun kuri pääsee hiukan löystymään tai on hiukan puutteellista. En näe Singaporea ihanteellisena valtiona eurooppalaiselle mentaliteetille. Se sopii paremmin itä-aasialaiseen mentaliteettiin, vaikka tietysti Singaporessakin on pinnan alla ristiriitoja muhimassa. Blogissasi mainitsemasi rigiditeetti siinä, että hyväksytään vain esim. laskutapa 2 x 3, mutta ei 3 x 2, saattaa pohjimmiltaan johtua monietnisyyden vaatimasta rigiditeetistä. Foucault nimitti tällaista vallan leviämiseksi suurista periaatteista mikrofysiikaaliselle tasolle. Valta leviää tavallaan suurista periaatteista "kapillaarisuonien" (Foucaultin termi) kautta pienimpiin tekijöihin, esim. tarkkaan määriteltyihin käden ja kynän asentoihin, ja tekniikoihin kirjoitettaessa. Virta on jossain määrin molempisuuntaista, koska esim. yhteiskunnallisen mikrofysiikan tasolla tehdään keksintöjä ja uudistuksia, joista virtaa tietoa ja vaikutusta vallan suurimpiin periaatteisiin.

Tiedemies kirjoitti...

En yritä väitää, että Singaporen esimerkkiä voi sellaisenaan käyttää tai että sen mallia voi imitoida.

Arvioin etnisen homogeenisyyden hyötyjä ja haittoja eri tavoin kuin sinä. Minulle homogeenisyys on itseisarvona merkityksetön, jopa jossain määrin häiritsevä määre. Jos sillä on välineellinen arvo, eli jos siitä on hyötyä tehokkaan yhteiskuntamallin toteutumisessa, niin se on sitten oma lukunsa; en sulje tätä vaihtoehtoa pois.

Se, mitä mielestäni voidaan tehdä on, että todetaan että koska meillä nyt selvästikään ei ole täydellistä homogeenisyyttä, niin niiltä osin kuin homogeenisyyden puute voi tuottaa haittoja ja riskejä, niitä voidaan (marginaalilla) vähentää omaksumalla joitain saman suuntaisia toimenpiteitä kuin siellä missä yhteiskunta on ikäänkuin lähtökohtaisesti ottanut huomioon diversiteetin ongelmat ja itseasiassa rakentunut täysin diversiteetin hallintaa silmälläpitäen.

Mikrotason ongelmat ja tehottomuudet kumpuavat paljon enemmän yleisestä aasialaisesta autoritäärisyydestä ja konservatiivisesta kulttuurista, eivät niinkään diversiteetin hallintapyrkimyksistä. Suhtautuminen rikollisuuteen ja "yhteiskuntaa häiritsevään" toimintaan on amalgaami kiinalaisesta ja brittiläisen imperiumin siirtomaavallan rautakouraisesta hallinnosta; rikoslaki on suoraan kopioitu esimerkiksi brittivallan ajalta. Keppirangaistuskin oli brittien keksintö.

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, keppirangaistusta ei anneta vähäpätöisistä rikoksista. Kepityksen voi saada eräänlaisena kovennuksena tiettyjen rikosten päälle, jos rikos itsessään on törkeä, jatkuva, tms. Esimerkiksi paritusrikoksista joissa on pakotettu tai hyväksikäytetty alaikäisiä, ampuma-aserikoksista, koronkiskonnasta (johon liittyy uhkailua tms), voi saada keppiä. Samoin vahingonteoista, jotka kohdistuvat näkyvällä tavalla ja toistuvasti julkiseen omaisuuteen. Laittomasta maassa oleskelusta, kun sitä jatkuu yli 3 kuukautta, on myös keppirangaistus. Tämä jälkimmäinen (ja ehkä suomalaisittain vahingonteko) ovat ainoita suhteellisen vähäpätöisiä rikoksia; muut "keppirikokset" ovat selvästi sentyyppisiä rikoksia, että ne liittyvät aivan selkeästi järjestäytyneen yhteiskunnan vastaiseen, väkivaltaiseen toimintaan.

Esimerkiksi roskaamisesta, purukumin sylkemisestä tms, ei saa keppirangaistusta, tämä on urbaani legenda.

En silti suhtaudu kovin positiivisesti keppirangaistuksiin. On kuitenkin syytä huomioida että sitä ei "vähäpätöisistä" rikoksista kyllä helposti saa.



Valkea kirjoitti...

Vuoden 2000 paikkeilla uutisoitiin laajasti amerikkalaisesta teinipojasta, joka oli kirjaillut graffiteja seiniin, ja jota uhkasi kova keppirangaistus muiden rangaistusten ohella. Vaikka tunnenkin tiettyä kiusausta, niin sanoisin tätä kuitenkin suhteettomaksi rangaistukseksi.

Englantilaiset omaksuivat siirtomaissaan usein paikallisilta niitä rangaistusmuotoja, jotka oli havaittu paikallisten suhteen tehokkaiksi. Bambu tms. kepillä hakkaaminen on vanha aasialainen rangaistusmuoto. Vanhoina aikoina englantilaiset käyttivät mm. purjelaivoillaan ruoskintaa rangaistuksena, ei kepillä hakkaamista. Olennaisempaa kuin se mitä oli joskus kauan sitten, on se mitä on nyt modernina aikana, nykyisessä tilanteessa ja nykyisillä tiedoilla. Rangaistuksia käytetään aina *johonkin*, olivatpa ne sitten mitä tahansa, ja Singaporessa diversiteetin hallinta on tärkeässä osassa, kuten kaikista siihen liittyvistä moninaisista säännöistä, kielloista ja rangaistuksista näkee.

Diversiteetin hallinta ammattina ja toimintana kuuluu vastenmielisimpien ammattialojen joukkoon, joka saa parittamisen ja huumeiden myynnin näyttämään yleviltä ja kannatettavilta ammateilta. Diversiteetin hallinnalla ongelmia lakaistaan maton alle poistamatta ongelmaa, ja usein tämäkin illusorinen vaikutus on vähäinen. Maton alle lakaiseminen saa tilanteen virkamiesten silmissä näyttämään niin "hallittavissa olevalta", että diversiteettiä otetaan lisää ja lisää, kunnes diversiteetti on täysin hallitsematon ongelma. Todellisuudessa tietenkin diversiteettivirkamiesten suurin motiivi on diversiteettivirkamiesten määrän kasvattaminen sillä verukkeella, että diversiteetti tuottaa loppumattomia ongelmia. Jälkimmäinen on tietysti totta, mutta ei missään nimessä syy diversiteettivirkamiesten palkkaamiseen. Paras mitä diversiteetin suhteen voi tapahtua on se, että sen aiheuttamat ongelmat ovat sellaisenaan kaikkien nähtävissä. Joskus ennen maanpetturuus oli useimmiten luonteen puutteista, kieroutumista ja/tai heikkouksista johtuva perversio, nykyään sitä nimitetään diversiteetin hallinnaksi ja siitä maksetaan valtion toimesta säännöllistä palkkaa.

Tiedemies kirjoitti...

Keppirangaistuksia joita on ulkomaalaisille annettu on tietääkseni vain kourallinen. Näistä tunnetuin oli Michael Fay:n tapaus. Kuvauksesi "muutamasta graffitista" on vähättelevä. Hän oli tuhonnut useiden pysäköityjen autojen renkaita, naarmuttanut, sotkenut niitä. Mukana oli esimerkiksi oikeuden virkamiesten autoja. Lisäksi Fay oli varastanut ja tuhonnut liikennemerkkejä jne.

Kaikenkaikkiaan vandalismirikoksia oli Fay:n tapauksessa yli 50. Hän sai 4 kuukautta vankeutta ja kuusi kepiniskua, joka vähennettiin neljään. Mielestäni rangaistus oli kyllä länsimaisittain kova, mutten pitäisi itse rikosta sillä tavalla vähäisenä, että sitä voi pitää mitättömänä.

Toinen, tuoreempi tapaus, Fricker sai 4 kepin iskua ja kolme kuukautta vankilaa, koska oli murtautunut junavarikolle ja maalannut kaksi junaa. Tätä voikin pitää vähän kovempana rangaistuksena suhteessa. Fricker ei kuitenkaan ollut teini-ikäinen vaan yli 30-vuotias.

Mielestäni yliarvioit tässäkin sen, miten ja missä määrin diversiteetti ja sen managerointi on ongelma. Singapore on vakava esimerkki niin hyvässä kuin pahassa näissä asioissa. Oma näkemykseni ei ole että olisi mitään yksinomaan positiivista tai yksinomaan negatiivista kehityssuuntaa. Kaikilla on kustannuksensa mutta myös hyötynsä. Jos on niin, että Singaporen kaltainen hyvin korkea kurinalaisuus ja itsesensuuri on välttämätön kustannus diversiteetin lisäämisestä, niin tämä kustannus on mielestäni kyllä toki suuri. Sitä en kiistä lainkaan.

Sensijaan marginaalilla, riippumatta diversiteetistä, kurinalaisuuden lisääminen tietyiltä osin ei toisi mittavia kustannuksia, vaikka vastustankin sitä, ellei sitä yhdistetä vapauksien lisäämiseen toisilla suunnilla. On kuitenkin joitain - kuten yllä selitin - mekanismeja, jotka täällä toimivat tämän voimakkaan kurin lisäksi, niin että ne ovat täysin yhteensopivia suunnilleen kaikkien suomalaisten tavoitteiden kanssa.

Ilmaisusi, kuten puhe "maanpetturuudesta" tässä yhteydessä, ovat mielestäni niin liioittelevia, että niitä voi pitää asiattomuuksina. En toki voi kertoa sinulle miten näistä asioista tulee puhua, mutta tällainen retoriikka ei edistä positiivisia tavoitteita ja marginalisoi näkemyksiäsi tarpeettomasti, myös niiltä osin kuin esimerkiksi minä koen ne joko indifferentteinä tai positiivisina. Esimerkiksi koheesio (sisäisten ristiriitojen aito vähäisyys yhteiskunnassa), yhteiskunnan adaptiivisuus, työmarkkinoiden tarkoituksenmukainen toiminta jne, epäilen näiden olevan korkean tason tavoitteita joista voimme olla yhtä mieltä. Kovin jyrkkä retoriikka tässä yhteydessä tekee vahinkoa yhteisymmärrykselle.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

maanpetturuudella tarkoitetaan historiallisesti sitä, että vähentää oman maan etuja siirtämällä niitä vieraille valloille, olipa kyse tiedosta, teknologiasta, salaisuuksista, poliittis-diplomaattisista eduista, tms. Maahanmuutto on osa Euroopan Unionin politiikkaa, jolla heikennetään kansallisvaltioita, ja vahvistetaan samalla suhteellisesti Euroopan Unionia. Euroopan Unioni on vieras, ulkopuolinen valta, joten voimme historiallisilla maanpetturuuden määritteillä pitää diversiteettimanagereita maanpettureina. Kyseessä on siten pragmaattinen määritelmä.

Minun lukemani artikkelit puhuivat kovista keppirangaistuksista länsimaiselle teinipojalle mainitsematta sitä kuinka monta iskua annetaan. Näin jälkeenpäin on vaikea sanoa, oliko kyseessä lehdistön tyypillinen valehtelu/liioittelu, vai oliko kyseessä jokin muu tapaus.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto