Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 1. tammikuuta 2013

Kiinalaisen byrokratian malli ja opetukset (edit)

Länsimaisen demokratian ja byrokratian epäonnistuminen liittyy poliittisen eliitin liberaalin konsensuksen ja enemmistöpäätösten vuorovaikutukseen, vallan de facto monopoliin demokraattisista kulisseista huolimatta. Kaikki suomalaiset puolueet ovat liberaaleja perussuomalaisia lukuunottamatta, kaikki puolueet ovat sosiaalidemokraattisia ja kaikki kannattavat teoillaan ja suurelta osin puheillaankin suurta ja kasvavaa byrokraattista systeemiä. Nämä yhdistyvät seuraaviin:

a) Konsensuspuolueet pystyvät näennäisillä eroillaan samanaikaisesti hajottamaan ja kutistamaan kaiken konsensuksen ulkopuolisen kannatuksen selvästi 50 prosenttia pienempiin osiin, ja toisaalta keräämään helposti n. 80 prosenttia kaikesta kannatuksesta, vaikka protestimieliala on ankaraa ja laajalle levinnyttä. Suuri osa protestiäänistä kanavoituu hukkaan esim. annettaessa ääni oppositiossa olevalle konsensuspuolueelle tai löydettäessä konsensuspuolueista jokin retorinen ero liittyen esim. Eu:n konkurssimaiden rahoitukseen. Retoriset erot puolueiden ohjelmissa ja kampanjoissa eivät vaikuta toteutuvaan suurimittaiseen rahoitukseen mitenkään. Median harjoittama opposition demonisointi, halventaminen ja mustamaalaaminen, ja positiivinen tai neutraali uutisointi konsensuspuolueista on tärkeä tekijä massojen harhaanjohtamisessa. Poliittisten puolueiden liittoutumat, yhteistyö ja poliittinen peli vaikuttaa myös lopputuloksiin.

b) Byrokratiat ja niiden edustajat tukevat konsensuspuolueita mobilisoimalla työntekijöitään poliittisesti; tarjoamalla tai takaamalla varmoja äänestäjiä; antamalla avustuksia; tekemällä ilmaista vaalityötä; levittämällä progandan tyyppistä informaatiota; jne. Byrokratiat ovat symbioosissa liberaalin eliitin kanssa, ja se ajaa byrokratioiden kasvua ja etuja.

Tällä on epäterveitä ja kummallisia seurauksia:

a) Terve systeemi havainnoisi herkästi ja hoitaisi syntymässä olevia ongelmia niiden nuppuvaiheissa. Ongelmat koskettavat useimmiten alkuvaiheessa pientä vähemmistöä kansalaisista ja ne saattavat muhia pitkään jonkin keskisuuren vähemmistöosuuden keskuudessa, esim. 20-30 prosentin. Jos tällaisia ongelmia ei hoideta ajoissa, ne kasvavat ajan myötä usein hallitsemattoman suuriksi ja vaikeiksi. Vaikka ongelmat jäisivät pysyvästi esim. keskisuuren vähemmistön ongelmiksi, ne vahingoittavat systeemin toimintaa vaurioittamalla luottamusta, motivaatiota, vastavuoroisuutta, rehellisyyttä, yhteistyöhalukkuutta, jne.  Liberaali systeemi sanoo käytännössä kansalaisilleen: "Jos teidän ongelmanne ovat liberaalin konsensuksen ulkopuolella, niitä ei hoideta, ellette te saa yli viittäkymmentä prosenttia äänistä, ja me pidämme huolen siitä, että te ette saa yli viittäkymmentä prosenttia äänistä. Toisin sanoen teidän ongelmianne ei hoideta. Ongelmien esiintuomiseen suhtaudutaan kielteisesti ja vastustaen, ja me kiistämme ongelmien olemassaolon lakaisemalla ne maton alle, ja ummistamalla silmämme ja korvamme." Tämän seurauksena ongelmat systeemissä lisääntyvät, kasvavat ja pahenevat.

b) Liberaali valtamonopoli tarkoittaa sitä, että liberaalilla eliitillä on liikaa valtaa, jota kansalaiset eivät pysty estämään, korjaamaan, eikä edes hidastamaan. Liberaalilla eliitillä on vapaat kädet, se tekee mitä se haluaa. Liika valta tarkoittaa automaattisesti sitä, että liberaalilla eliitillä on liikaa resursseja käytössään. Poliittis-byrokraattinen eliitti tekee liiallisella vallallaan kahta haitallista asiaa, ns. oman pesän vuorausta liiallisilla palkoilla, palkkioilla, eduilla, kultaisilla kädenpuristuksilla ja eläkkeillä, kulukorvauksilla jne., ja ns. pyramidinrakennusta, eli resurssivirtojen ohjaamista kannattamattomiin ja irrationaalisiin projekteihin ja kohteisiin, kuten kansallisten ja kansainvälisten byrokratioiden turvottamiseen; ylimitoitettuihin infrastruktuuri- ja rakennushankkeisiin; eliitin valtaprojektien rahoittamiseen (esim. Eu:n konkurssimaiden rahoitus); eliitin edustus- ja nautintoprojekteihin, kuten pienten kävijämäärien ja piirien modernin taiteen museot; ns. maahanmuuttajateollisuus; jne.

c) Kohdat a) ja b) muodostavat noidankehän. Eliitti aiheuttaa ongelmia, joille ei voida tehdä mitään, eliitillä on insentiivi aiheuttaa lisää ongelmia koska mikään ei estä sitä, joille ei taaskaan voida tehdä mitään, jne.

Minkälainen systeemi tai systeemimalli olisi parempi (jos pitkin hampain hyväksymme jonkinlaisen byrokratian olemassaolon)?

Kiinalainen byrokratiamalli voi tarjota vastauksen. Kiinalainen byrokratia koostuu pääasiassa kahdesta tasosta; keskushallinnosta ja paikallishallinnosta. Byrokratioiden toiminnassa ongelmana on insentiivien ja disinsentiivien järkevä ja rationaalinen toiminta. Puhtailla markkinoilla insentiivit ja disinsentiivit toimivat tasapainoisesti rahan, kysynnän ja tarjonnan, ja arvonmuodostuksen välityksellä. Byrokratiat eivät voi käyttää markkinainformaatiota kuin osittain estämään tai käynnistämään ja suuntaamaan toimintaa. Kiinalaisen kollektiivisen keskusvallan tavoitteena on säilyttää valtansa pitkällä tähtäimellä ja kasvattaa/valikoida seuraava vallankäyttäjien sukupolvi. On tärkeää, että keskushallinto on jossain määrin kollektiivinen ja kokee olevansa velvoitettu jättämään hyvän vallan seuraaville sukupolville, koska se tuo toimintaan pitkän tähtäimen ja kestävän toiminnan tavoitteet. Kiinalainen keskusvalta voi säilyttää valtansa vain jos se toimii riittävän rationaalisesti ja kestävällä tavalla, ja sen luomat insentiivi/disinsentiivirakenteet ovat järkeviä. Kiinalainen keskusvalta toimii seuraavasti:

Systeemin perustan muodostaa valta, jota käytetään samantyyppisesti kuin rahaa tuottamaan toimintaa ohjaavaa informaatiota. Paikallishallinnon byrokraatit pyrkivät saamaan lisää valtaa, jota keskushallinto voi antaa. Paikallishallinnon byrokraattien tärkein tavoite on useimmiten päästä keskushallintoon tai keskushallinnon ylimmille paikoille, ja toisaalta välttää arvon- ja asemanalennukset ja rangaistukset. Keskushallinto tarkkailee kaikkea sitä tyytyväisyyttä ja/tai tyytymättömyyttä jota paikallishallinto aiheuttaa suoraan tai epäsuorasti; protesteja ja mielenosoituksia; levottomuuksia; paikallisvaalien tuloksia; kansalaisten tekemiä valituksia; tyytyväisyyden ilmauksia tai negatiivisen palautteen puutetta; onnistuneita tai epäonnistuneita projekteja; toimivaa tai toimimatonta infrastruktuuria; markkinoiden toimintaa ja niiden suhdetta paikallishallintoon; jne. Lisäksi keskushallinto kilpailuttaa paikallishallintoja keskenään ja vertaa niitä toisiinsa. Näistä syntyvän negatiivisen ja positiivisen informaation perusteella keskushallinto palkitsee, rankaisee tai jättää palkitsematta paikallishallinnon edustajia. Paikallishallinnon edustajilla on siten voimakas insentiivi hoitaa kaikkien kansalaisten ongelmat niiden alkuvaiheissa, ja yleisesti voimakas insentiivi hoitaa asiat nopeasti, tehokkaasti ja hyvin. Paikallishallintojen hyvä ja tehokas toiminta saa keskushallinnon toimimaan hyvin ja tehokkaasti. Tämä on ideaali, jota kohti keskushallinto pyrkii, ja jota se ei ole vielä täysin kaikilta osin ja kaikin paikoin saavuttanut, mutta sen evoluutio vie tähän suuntaan. Kiina on ottanut opikseen liberaalien länsimaisten demokratioiden virheistä ja taantumuksesta ja aikoo välttää ne. Ajatellaanpa vaikkapa länsimaalaistyyppistä maahanmuuttoa. Se ei voi kiinalaisessa mallissa toteutua, koska maahanmuutto aiheuttaa ongelmia, joka herättää pysyvää vastustusta ja tyytymättömyyttä kiinalaisissa, jota paikallishallintojen edustajat eivät halua aiheuttaa, koska se johtaisi nopeisiin keskushallinnon määräämiin negatiivisiin seurauksiin paikallishallinnon edustajille. Kiinalaisten voimakas kansallismielisyys toimii ylimääräisenä esteenä. Jos kyse on pienistä ongelmista, esim. uusi rakennustyömaa aiheuttaa ongelmia suhteellisen pienelle määrälle sen lähellä asuvia kiinalaisia, paikallishallinnoilla on, erityisesti Kiinan nykyisen nousubuumin aikana, ollut taipumus maksaa korvauksia ongelmia kärsineille siten, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Tämä voi olla jossain määrin ongelmien lakaisemista maton alle, mutta ongelmien täytyy joka tapauksessa pysyä pieninä, jotta korvauksia voidaan maksaa. Paikallishallintojen on mahdotonta selvitä rahalla tilanteesta, jossa esim. 20% paikallisen alueen asukkaista on tyytymättömiä paikallishallinnon toimintaan tai tilanteeseensa. Paikallishallinnon byrokraatit eivät myöskään voi ruveta rakentamaan turhia 'pyramideja' tai paisuttamaan byrokratioita, koska muuten monenlaiset ryhmät, joista osa on vaikutusvaltaisia, alkavat syyttää paikallishallintoa tuhlailusta ja järjettömästä toiminnasta. Jne.

Voimme havaita, että Kiinassa, vaikka se ei ole demokratia, on paradoksaalisesti paljon suurempi demokratia kuin länsimaissa. Siellä kaikilla kiinalaisilla on, ainakin systeemin toimiessa ideaalien mukaisesti, merkittävä vaikutusmahdollisuus. Mitään kynnyksiä, kuten 51% määrää kansalaisista, ei vaikutukselle ole. Samalla paikallishallinnot ja keskushallinto rajoittavat valtaansa. Niille ei voi kertyä samanlaista monopolivaltaa kuin länsimaiden liberaalille eliitille. Kiinalainen keskushallinto on palauttanut kunfutselaiset henkilökohtaiset hyveet osaksi valtaideologiaa, joka helpottaa toimivan ja kestävän järjestelmän ylläpitämistä. Kiinan keskushallinto ei ole enää kommunistinen muuta kuin nimellisesti.

Tällä järjestelmällä byrokratia pääsee niin lähelle markkinoiden tehokkuutta kuin se teknisesti on mahdollista.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edit on lauseen lisäys loppuun.

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=qbWI9xIGba4

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto