Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 5. helmikuuta 2013

Modernin maailman radikaali reduktio

Moderni teknologis-yhteiskunnallinen maailma on monimutkainen ja ihmiset eivät ymmärrä sitä. Ihmiset elävät jatkuvassa uuden odotuksessa. Uuden odotus on tärkeimpiä elämän sisältöjä. Tulevaisuus on epämääräinen, ja siihen voidaan ladata paljon toiveita, haluja, uskomuksia, mielikuvia, jne., jotka ovat enimmäkseen harhaa. Ihmiset eivät pysty erottelemaan modernin maailman hyviä ja huonoja puolia toisistaan, eivätkä he pysty suodattamaan liioittelevaa markkinointia, lupauksia, valtion tulevaisuudenvisioita, haavekuvia jne., niin että jäljelle jäisi vain oleellinen modernista maailmasta. Jotta tästä vyyhdistä voidaan poistaa teknologinen liioittelu, suosittelen seuraavanlaista reduktiota, joka helpottaa maailman ymmärtämistä:

1. Ihmisillä oli ennen internettiä suhteellisen paljon todellisen elämän ihmissuhteita. Internet ei muuta ihmisten sosiaalisuutta mihinkään, mutta internet monistaa ja laimentaa sosiaalisuuden lukuisiksi etäisiksi ja pinnallisiksi suhteiksi. Internet vie aikaa todellisilta ihmissuhteilta, monien ihmisten kohdalla lähes kaiken ajan. Kumpi on parempi, monet todelliset reaalimaailman ihmissuhteet vai lukuisammat etäiset ja pinnalliset virtuaaliset ihmissuhteet?

2. Lapsi/ aikuinen katsoo 52 tuuman taulutelevisiota suuren osan vapaa-ajastaan. Televisiossa näkyvät henkilöt tekevät paljon, mutta enimmäkseen turhanpäiväisiä asioita. Lapsi/ aikuinen istuu passiivisena paikallaan. Televisio "tekee" kaiken lapsen/ aikuisen puolesta. Lapsi tai aikuinen voisi tehdä ja opetella monia asioita itse, vaikkapa rakentaa elektroniikkaa, tehdä puisia esineitä, tehdä remontteja tai korjata moottoreita. Televisio imee potentiaalin tehdä asioita itse. Kumpi on parempi, tehdä tärkeitä asioita itse vai katsoa passiivisena toisten ihmisten turhanpäiväistä toimintaa?

3. Kännykkä mahdollistaa helpon yhteydenpidon läheisiin, ystäviin, työhön liittyviin henkilöihin, virastoihin, yrityksiin jne. Toisaalta se myös saa monet ajattelemaan, että kun soittaa isovanhemmille ja muille sukulaisille muutaman kerran vuodessa, se jollain tavalla korvaa sen, että käy säännöllisesti tapaamassa heitä. Kännykkä, kuten internetkin, monistaa ja heikentää ihmisten sosiaalisia suhteita. Kumpi on parempi, käydä tapaamassa sukulaisia vai soittaa heille kännykällä?

4. Autolla pystyy liikkumaan helposti paikasta toiseen. Toisaalta autolla voidaan hoitaa melkein kaikki liikkuminen niin, että kävelemässä ei käydä lähes koskaan, ja kaikki paikat ovat vain ohikiitäviä taustoja, joihin ei kiinnitetä huomiota. Jopa sadan metrin päässä olevan ruokakaupan viereen ajetaan aina autolla. Matkoissa ei koskaan ole suuren ja merkittävän matkan tuntua, latteat moottoritiet ja huoltamokahvilat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kannattaisiko liikkuminen organisoida toisin?

5. Tutkijalla on internetin kautta käytössään valtava määrä tieteellistä tietoa ja hän voi tilata sitä kautta minkä tahansa kirjan. Hän lukee joka päivä kiireisesti tutkimuksen toisensa perään ja kirjoja siihen päälle pysyäkseen ajan hermolla ja saadakseen omien sanojensa mukaan riittävästi tietoa. Pakkomielteisestä lukemisesta huolimatta tutkijalla on aina tunne siitä, että hänellä on liian vähän tietoa ja että hän ei ole lukenut tarpeeksi. Jotta hän pystyisi edes jotenkin hallitsemaan valtavaa tietomäärää, hän on mikroerikoistunut kapealle sektorille. Ongelma on kuitenkin todennäköisesti siinä, että tutkija lukee liikaa, ja prosessoi saamaansa tietoa liian vähän. Hänen pitäisi käyttää vähemmän aikaa tiedonhankintaan ja enemmän aikaa hiljaiseen mietiskelyyn. Hänen pitäisi lukea tiettyjä tärkeitä tutkimuksia ja kirjoja rauhallisesti kaksi tai kolme tai neljä kertaa läpi, jotta hän saisi ymmärrettyä ne syvällisesti ja puristettua teksteistä täysimääräisen paljon uusia ideoita. Laajempi lukuhorisontti avaisi mieltä luovuudelle tarpeellisille löyhille ja kaukaisille tiedon yhteyksille ja yhdistämisille. Teknologia on luonut tiedon ylitarjonnan, jota tutkija erehtyy pitämään toivottavana normaalitilana. Tiedon ylitarjonta tekee tutkijasta tutkijana ja ihmisenä vähemmän kuin mitä hän voisi olla.

Jne.

Teknologia yleisesti tekee ihmisistä itsessään ja sosiaalisesti vähemmän kuin he ovat. Mitä vähemmiksi raihnaisemmiksi, heikommiksi, yksinäisemmiksi, psykologisesti häiriintyneemmiksi, kyvyttömämmiksi jne. teknologia ihmisiä tekee, sitä enemmän ihmiset tarvitsevat ja odottavat teknologiaa joka tekee heidät vielä vähemmiksi, raihnaisemmiksi, heikommiksi, yksinäisemmiksi, psykologisesti häiriintyneemmiksi, kyvyttömämmiksi, jne. Kierre on valmis.

Ehkäpä ei niin paljon kannattaisi odottaa sitä uutta kännykkää, jossa on kirkkaita valoja ja paljon toimintoja. Voisimmeko huomenna pyrkiä siihen, että meistä ja sosiaalisista suhteistamme tulee huomenna enemmän ja täyteläisempiä kuin mitä ne olivat tänään? Kaikki teknologia on ihmisen tarpeiden ja toiminnan projisointeja ulospäin tai teknologian projisointeja ihmiseen. Ihminen on teknologian keskipisteessä, ja teknologia ei muuta ihmisyyden olemusta. Siksi kannattaa kuoria mielessään teknologian pintavaahto pois ja miettiä asioiden ydintä, ihmistä.


10 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=JK2hKzZss5Y

Tiedemies kirjoitti...

Ensiksikin, anteeksi erittäin myöhäinen kommentointini; Olen ollut paljon poissa internetin ääreltä, viettänyt aikaa perheeni kanssa.

Kirjoitus on minusta erinomainen. Itse näen tärkeänä, että tällaisia asioita puhutaan. Otan tähän vielä lisäksi älypuhelimet, jotka yhdistävät kohtien 1 ja 3 kysymyksiä. Näen täällä ihmisiä esimerkiksi asiakaspalvelutyössä, joiden työ häiriintyy jatkuvasti näiden räpeltäessä iPhoneaan.

En ole pessimistinen teknlogian suhteen. Ihmiset eivät kehity heikommiksi jne, vaan teknologia mahdollistaa heikkouksien kultivoimisen. Olen optimistinen sen suhteen, että tulevaisuuden "kansalaistaitoja" ovat nimenomaan näiden teknologian erittäin halvaksi tekemien turhien itsensäviihdytysten rajautuminen ja karsiutuminen. Esitän alle muutamia positiivisia kehityskulkuja, joita voi tapahtua (Tai sitten ei), ja numeroin ne samoin kuin sinä.

1) Internet korostuu sellaisten suhteiden ylläpidossa, jotka ovat hyödyllisiä mutta luonteensa vuoksi ajoittain tai suureksi osaksi etäisiä: työhön, ajatustenvaihtoon, jne liittyvät suhteet. Ne eivät korvaa ns oikeita ihmisten välisiä suhteita.

2) Television katselussa laatu korostuu määrän kustannuksella. Aika television ääressä on enenevässä määrin aikaa, jolloin ihminen olisi liian väsynyt tekemään muuta, muttei kuitenkaan riittävän väsynyt nukkumaan. Toki se voi olla haitaksi jos se on pois mietiskelyltä tms. Passivoiva loputon töllötys vähenee todennäköisesti tulevaisuudessa. Toivottavasti ainakin.

3) Tämä muutos on tapahtunut jo kun lankapuhelimesta tuli normi 1970-luvulla. En näe että tämän merkitys niin suuresti olisi kasvanut kännykän myötä.

4) Olen elänyt nyt vuoden ilman henkilöautoa kaupungissa joka on suunniteltu autoilua silmälläpitäen. Julkinen liikenne tosin onneksi toimii. Erilaisia vaihtoehtoja tässäkin on, mutta niissä kaikissa matka koostuu osista. Auto on osa suurinta osaa matkoja maissa ja kaupungeissa joissa etäisyydet ovat melko pitkiä. Ilmasto asettaa rajoja sille, missä määrin polkupyöräily esimerkiksi on varteenotettava vaihtoehto. Spekuloinnin sijaan vastaan kysymykseesi: Kyllä kannattaa.

5)Tässä on kaksi näkökohtaa. Minä ymmärrän mitä yrität sanoa. Liiallinen perehtyminen yksityiskohtiin todella on haitallista. Toisaalta, kapea-alainen erikoistuminen on usein välttämätöntä kontribuution osalta, koska suuret linjat muuttuvat hitaasti ja yksityiskohtaista uutta tietoa on saatavissa vain melko kapeilta sektoreilta. Aliarvioit mielestäni kuitenkin tällaisen merkitystä suuremmalle kokonaisuudelle. Jos ajattelemme paradigmaattista tutkimusta, niin laajat kokonaisuudet ovat jo falsifikoinnin pitkälti läpäisseet, joten paradigmaa uhkaavia yksityiskohtia voi löytyä vain melko kapeista raoista. Tällainen voi kuitenkin romuttaa isoja kokonaisuuksia. Esimerkkinä nyt vaikkapa havainnot maailmankaikkeuden kiihtyvästä laajenemisesta, joka havaittiin tutkimalla supernovien spektriä.

Teknologia voimistaa ja fokusoi inhimillisiä piirteitä. Se tekee sitä niin hyvässä kuin pahassakin. Suuri osa teknologiasta tekee sen ensin huonolla tavalla, kulttuuri sopeutuu siihen ja lopputulos on usein parempi. Ei aina, tietenkään.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

ei se mitään, silloinhan olet tehnyt viime aikoina juuri sitä mitä suosittelin.

Kohta kohdalta.

1) Kaupungeissa on nyt kaikkien aikojen ennätysmäärä sinkkuja. Koska mitään olennaista muutosta ihmisten sosiaalisissa tarpeissa ei ole tapahtunut, tämä merkitsee tyytymättömyyttä sosiaalisiin suhteisiin. Vaikka internetillä on tässä asiassa kahdensuuntaisia vaikutuksia, sen nettovaikutus sinkkujen määrään on negatiivinen. Se tarjoaa runsaasti pseudososiaalisuutta, joka pintapuolisesti ajateltuna korvaa oikeita sosiaalisia suhteita, mutta todellisuudessa ja pitkällä tähtäimellä ei.

3) Lankapuhelimesta soittaminen kauempana asuville sukulaisille oli 1970-luvulla juhlallisempi tapahtuma, johon varattiin erityistä aikaa, mietittiin etukäteen mitä sanotaan ja pyrittiin käyttämään puheaika niin että se täyttyisi mahdollisimman tärkeistä asioista. Nyt kännykästä soitetaan päähänpiston varassa mistä sattuu, esim. kesken kaupunkireissun jostain kahvilasta, puhelut ovat paljon lyhyempiä, ja sinäkin aikana hölistään mitä sylki suuhun tuo. Kauempana asuville sukulaisille soitetaan nykyisin useammin kuin ennen, mutta se ei korvaa heikentynyttä laatua.

5) Yksi viimeaikainen esimerkki mainitsemastani mikroerikoistumisen umpikujasta on se, että genetiikassa on pakon edessä jouduttu siirtymään yksittäisten geenien tutkimisesta ja "metsästämisestä" lukuisten geenien erittäin monimutkaisten verkostoituneiden yhteisvaikutusten tutkimiseen. On tietysti olemassa perinnöllisiä sairauksia, joissa yksi ratkaisevan tärkeä geeni merkitsee joko sairastumista tai terveyttä, mutta suurin osa geenien vaikutuksista muodostuu laajojen tai melko laajojen geenikokonaisuuksien hienovaraisista vaihteluista; esim. skitsofrenian ja terveen mielen ero perustuu tällaisiin eroihin.

Loppukaneettiisi sanoisin sen, että kulttuurin sopeutuessa teknologiaan käy usein niin, että menetetään jotain tärkeää tai erittäin tärkeää. Tämä ei voi jatkua ikuisesti. Valtavirtakonsensuskin alkaa jo olla sitä mieltä (realistisesti), että länsimaiden menestystarina on kääntynyt iltahämärän puolelle.

Valkea kirjoitti...

Tämä on relevantti käymäämme keskustelua ajatellen. Suurin osa vahingollisesta superstimulaatiosta on teknologian luomaa illuusiota:

http://charltonteaching.blogspot.fi/2013/02/modern-sub-fertility-may-be.html

Tiedemies kirjoitti...

Kommentoin tutkimuksen osalta koska se sattuu olemaan yksi asia josta jotain tiedän. On hauskaa että otat esimerkiksi yksittäisten geenien contra transkriptioverkostojen tutkimisen. Jälkimmäinen on systeemibiologian ydintä.

Transkriptioverkkojen tutkimusta on voitu tehdä vasta kun yksittäisten geenien ja niiden koodaamien proteiinien ominaisuuksia on opittu tuntemaan tarpeeksi. Verkoston toimintaa ei voida ymmärtää kunnolla ilman sen osasten toiminnan ymmärtämistä. Tätä voi verrata siihen, että kirjasta on voitu alkaa selvittää tarinaa vasta kun on ensin selvitetty mitä yksittäiset sanat merkitsevät. Vasta myöhemmin voidaan havaita että osa sanoista on metaforia.

Tämä on siis paralleeli sille miten systeemibiologia on edennyt. Olen lukenut aiheesta pari teknistä kirjaa. Transkriptiota mallinnetaan monin tavoin ja yksi on käyttää juurikin niitä menetelmiä joita itse olen tutkinut. Anoin itseasiassa viime vuonna rahoitusta tutkimukseen jossa olisimme erään Karonlinska Institut:issa työskentelevän ystäväni kanssa paneutuneet tähän aiheeseen. Rahoitusta ei valitettavasti myönnetty. Ystäväni tutkii yksittäisten geenien ja geeniyhdistelmien vaikutusta mm syöpäsolujen solukuolemaan tietyissä tilanteissa.

Valkea kirjoitti...

Lisättäköön vielä, että geeniverkostojen toiminta vaikuttaa tietysti myös ihmisen normaalin elämän kehitykseen, biokemialliseen toimintaan ja fenotyyppiin siinä missä sairauksien ilmenemiseenkin.

Nim. Tiedemies,

geeniverkostojen vaikutuksen mahdollisuus ja todennäköinen merkitys on tiedetty jo kauan aikaa, vuosikymmeniä. Tutkijoiden keskittyminen liiallisessa määrin yksittäisiin geeneihin on ollut byrokraattinen päätös, ei tieteellisiin todennäköisyyksiin perustuva päätös. Yksittäisten geenien vaikutusten tutkiminen on houkuttelevaa sen tutkimuksellisen, työnjaollisen ja organisatorisen selkeyden vuoksi. Esim. Human Genome Projectin tutkijat alkoivat tutkia verkostovaikutuksia vasta pakon edessä kun tutkimukset eivät muuten päässeet etenemään.

Se mitä sanot on puolet totuudesta. Tottakai verkostovaikutusten tutkiminen on sitä helpompaa mitä enemmän yksittäisistä geeneistä on kerätty tietoa, mutta mikään ei olisi estänyt tutkimasta verkostovaikutuksia jo aiemmin. Lukemattomien biokemiallisten kanavien toiminta on selvitetty jo kauan aikaa sitten, ja niiden perusteella olisi voitu alkaa selvittämään kanavien verkostovaikutuksia. Jos niihin olisi panostettu osa siitä ajasta, energiasta ja resursseista, jota on käytetty yksittäisten geenien tutkimukseen, geenitutkimus olisi edennyt nykyistä pidemmälle.

Tiedemies kirjoitti...

Mielestäni olet kyllä ymmärtänyt tämän asian väärin. Käsityksesi on todennäköisesti peräisin popularisoiduista artikkeleista, joiden kirjoittajat eivät tunne bioinformatiikan ja genetiikan metodeja ja haasteita. Lisäksi olen nähnyt tämänkaltaista pohdintaa kreationisteilta, jotka syyttävät tällaisella (virheellisellä) argumentilla biologeja "darwinismin suojelemisesta", väittäen että tutkijat kieltäytyvät tutkimasta systeemejä jotka ovat redusoimattomasti kompleksisia.

Väite on täysin väärä, tietenkin. En ole vielä purkanut kirjalaatikoitani täällä Suomessa, joten en nyt voi antaa viitetietoja, mutta transkriptioverkkoja käsittelevä kirjallisuus kyllä antaa tutkimuksesta aivan toisenlaisen kuvan. Vaatimus yksittäisten geenien löytymiseen on peräisin populaarista ja poliittisesta paineesta, joka on lähtöisin median tarpeesta yksinkertaistaa asioita. Se ei ole mielestäni osa alan metodia, pikemminkin sen julkisuuskuvaa.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

näkemykseni on peräisin mm. Human Genome Projectin tutkijan parin vuoden takaisesta haastattelusta, joka kertoi, että he ovat panostaneet ja keskittyneet yksinomaan yksittäisten geenien tutkimukseen, ja nyt pakon edessä, koska tutkimuksissa ei päästä muuten eteenpäin, on keskityttävä enemmän geeniverkostojen tutkimukseen.

Valkea kirjoitti...

Esimerkkinä elementaarisesta geenien verkostoitumisesta ovat geenien säätely- ja eristysmoduulit, joiden vuorovaikutus säätelee kahden tai useamman geenin ajoitettua, tehostettua, heikennettyä, yhtäaikaista ja/tai toisensa poissulkevaa vaikutusta (Li et. al. 1991).

Myös proteiinien vuorovaikutusverkostot, esim. hiivan, ovat osa geenien vuorovaikutusverkostoja (Jeong et. al. 2001).

Tarkoitukseni oli tällä lyhyellä maininnalla osoittaa, että geeniverkostojen perustana olevat ja niihin suoraan viittaavat mekanismit ja rakennuspalikat ovat olleet tiedossa jo suhteellisen pitkään (Kyseiset tutkimukset eivät ole ensimmäisiä kyseisiä mekanismeja tai aiheita käsitelleitä tutkimuksia, eivätkä ainoita geeniverkostoihin liittyviä mekanismeja tai alueita).

Tiedemies kirjoitti...

Epäilen edelleen, että kyseessä on väärinkäsitys. Ihmisen genomin kartoituksessa on pyritty löytämään ne geenit jotka koodaavat proteiineja, ja tunnistamaan mitä proteiineja ne koodaavat. Tämä työ on tavallaan pakko tehdä ennen kuin voidaan todella selvittää mitä verkostot tekevät.

Jo 90-luvulta on todellakin tiedetty, että genomi ei ole luettelo ominaisuuksista, vaan pikemminkin se muistuttaa enemmän huikean modulaarista tietokoneohjelmaa, jossa eri osaset käyttävät toistensa koodia jne. Tämä analogia on hyvin löyhä, mutta riittävän tiukka, jotta geenien toimintaa voidaan mallintaa ja on mallinnettukin menestyksekkäästi samoilla malleilla joilla tietojärjestelmien toimintaa tai muiden kommunikoivien järjestelmien toimintaa on mallinnettu.

En kiistä sitä, että osin rahoituksen ja populaarin julkisuuden puolelta paine yksittäisten geenien tutkimiseen varmasti on, ja että tämä ohjaa toimintaa. Esimerkiksi jonkin merkityksellisen yksittäisen geenin löytäminen jonkin sairauden tai ominaisuuden "syyksi" tuo tutkijalle paljon enemmän mainetta kuin jonkin melko tavallisen toimintamekanismin onnistunut mallintaminen ja ymmärtäminen. Tämä johtuu osaksi niistä modernin maailman piirteistä, joita yllä käsittelet, mutta mielestäni liioittelet sen merkitystä näiden alojen sisällä toimivien ihmisten epistemologialle.

Geeniverkostojen rakenteen selvittäminen myös tukee ja tarkentaa useita evoluutiobiologisia tutkimustuloksia jotka on muulla tavoin selvitetty. En ole näiden asiantuntija, olen lukenut aiheesta muutaman kirjan, ja tiedän vain joitain mekanismeja, joilla nämä toimivat.

Media toimii tietyllä tavalla, ja se luo tiettyä todellisuutta. Itse ilmiöiden ulkopuolinen saa mediasta aina hyvin valheellisen kuvan siitä, miten ilmiö toimii. En ole esimerkiksi koskaan lukenut tavallisesta päivittäissanomalehdestä artikkelia itselleni tutusta aiheesta niin, ettei ko. juttu olisi sisältänyt todella merkittäviä ja olennaisella tavalla aihetta vääristäviä asiavirheitä. Tämä ei johdu toimittajien salaliitosta tai pahantahtoisuudesta, vaan siitä että ihmiset ovat kehnoja selittämään asioita selkeästi ja toimittajan tehtävä on tuottaa ymmärrettävän oloista tekstiä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto