Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 21. helmikuuta 2013

Paranoidi yhteiskunta

Tungettelu tai tunkeilu eli se, että tuntemattomat henkilöt tekevät tuntemattomia asioita jollekin henkilölle, kuuluu paranoidisuuteen taipuvaiselle henkilölle eniten paranoidisuutta aiheuttavien sosiaalisten interaktioiden joukkoon. Paranoidisuuden lievempi ja normaaliin elämään sopivassa määrin kuuluva muoto on epäluuloisuus, varautuneisuus, epäilys ja edellisiin liittyvä pelko tai viha niissä tilanteissa, joissa siihen on riittävät loogis-emotionaaliset perusteet. Kun tuntemattomat henkilöt tekevät tuntemattomia asioita normaalille henkilölle, on melko tavallista, että se herättää epäilyksiä ja epäluuloja. Koko liberaali yhteiskunta on järjestetty byrokratioiden ja muiden suurten monimutkaisten organisaatioiden ympärille. Niiden modus operandi on se, että niissä kansalaisille tuntemattomat ihmiset tekevät tuntemattomia asioita kansalaisille. Se herättää tavallisissa ihmisissä luonnostaan epäluuloja, varautuneisuutta ja epäilyksiä.

Suuret organisaatiot toimivat yksinkertaistettujen kaavojen ja kategorioiden mukaan, jotta ne pystyisivät käsittelemään kaiken ulkopuolisesta maailmasta tulevan monimutkaisen, monisyisen ja monitahoisen informaation. Tämä johtaa siihen, että sellaisia asioita, joita kuuluisi loogisesti ja oikeudenmukaisuusnäkökulmasta käsitellä eri tavoilla, käsitellään samalla tavalla, tai toisinpäin. Kaavoista ja kategorioista seuraa myös se, että asioita otetaan käsittelyyn tai suljetaan pois byrokraattisesta käsittelystä silloin kun järkevästi ajatellen pitäisi tehdä päinvastoin. Byrokratiat tekevät virheitä, käsittelevät asioita liian hitaasti tai liian monta byrokraattista toimenpidettä vaatien tai aiheuttavat muulla tavoin vaatimuksillaan ja määräyksillään liikaa vaivaa ja ongelmia kansalaisille. Kun kansalaisten täytyy korjata byrokratian tekemiä virheitä tai ongelmia, byrokratiat tekevät sen usein tahallisen vaikeaksi, koska byrokraattien esprit de corpsiin kuuluu useimmiten paradoksaalinen sääntö, jonka mukaan byrokraatti ei koskaan tee virhettä, tai myöntää minimaalisen virheen ainoastaan pakkotilanteessa. Byrokratian ja kansalaisen näkemysten tai (miellettyjen) etujen joutuessa vastakkain  kansalainen on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. Nämä ja muut vastaavat byrokratioihin liittyvät asiat johtavat siihen, että tavallisille kansalaisille kertyy runsaasti byrokratioihin liittyviä negatiivisia kokemuksia. Kansalaisten epäluulot, varautuneisuus ja epäilykset saavat usein henkilökohtaisen vahvistuksen.

Normaalisti ihmiset karsivat epäluulojaan, harhaluulojaan ja lieviä hallusinaatioitakin sosiaalisella triangulaatiolla, eli keskustelemalla toistensa kanssa mielessä olevista asioista, testaamalla ajatuksiaan, mielipiteitään, havaintojaan, kokemuksiaan jne. muiden ihmisten kanssa. Jos henkilö saa muilta vahvistusta näkemyksilleen, ajatuksilleen, kokemuksilleen ja havainnoilleen, ne saavat hänen mielessään oikean ja hyväksytyn leiman. Jos taas muilta ei tule sosiaalista vahvistusta, ne saavat virheellisen tai ei-toivottavan leiman, ja niillä on taipumus karsiutua. Jos normaali henkilö on pitkiä aikoja yksin, hänen harhaluuloillaan, epäluuloillaan ja lievillä hallusinaatioilla on taipumus lisääntyä ja vahvistua, koska hänellä ei ole mahdollisuutta karsia niitä sosiaalisella triangulaatiolla.

Kun kansalaiset trianguloivat byrokratioiden kanssa kokemiaan negatiivisia asioita muiden ihmisten kanssa, ne saavat usein sosiaalisen vahvistuksen. Tapahtuu siis päinvastoin kuin yleensä sosiaalisessa triangulaatiossa.

Syntyy psykologinen amplifikaatio: byrokratioiden tuntemattomat henkilöt käsittelevät tuntemattomalla tavalla kansalaisten asioita ---> normaalit kansalaiset tuntevat epäluuloa, varautuneisuutta ja epäilyksiä byrokratioita kohtaan ---> kansalaiset saavat henkilökohtaisista kokemuksistaan usein vahvistuksen epäluuloilleen ja varautuneisuudelleen ---> kansalaiset saavat sosiaalisesta triangulaatiosta usein sosiaalisen vahvistuksen epäluuloilleen ja varautuneisuudelleen ---> lievästi tai kohtalaisen paranoidista suhtaumisesta byrokratioiden ja laajemmin yhteiskunnan toimintaan tulee kansalaisten normaali mielentila.

Lievä tai kohtalainen paranoia voi ilmetä kansalaisten käyttäytymisessä ja suhtautumisessa monella tavalla henkilöstä riippuen, mutta useimmiten ne ovat yhteiskuntaa hajottavia. Jotkut jarruttavat ja sabotoivat yhteiskunnan toimintaa; jotkut tekevät aina mahdollisimman vähän yhteiskunnan puolesta, mutta repivät siitä kaiken hyödyn jonka irti saavat; jotkut suhtautuvat yhteiskuntaan aina lähtökohtaisen vihamielisesti tai negatiivisesti; jotkut ovat apaattisia ja välinpitämättömiä sen suhteen mitä yhteiskunnassa tapahtuu; jotkut kehittelevät internetissä salaliittoteorioita vihamielisistä entiteeteistä kulissien takana, tai jos ovat perehtyneet tarkemmin yhteiskunnan toimintaan, teorioita yhteiskunnan negatiivisesta toiminnasta; jotkut keskittyvät vain omiin asioihinsa sosiaalisen ja yhteiskunnallisen kanssakäymisen ja toiminnan kustannuksella; jotkut laajentavat epäluuloisuutensa tai kohtalaisen paranoidisuutensa koskemaan kaikkia kansalaisia; jotkut toimivat ahkerasti yhteiskunnallisissa vaikutustehtävissä, mutta lähes aina protestimielialalla; jotkut vapaamatkustavat aina kun siihen on mahdollisuus; jne. Edellä mainitut käyttäytymis- ja suhtautumistavat voivat ilmetä myös kombinaatioina.

Ehkäpä yhteiskunta olisi kannattunut alunperinkin järjestää toisin. Kaikkea ei olisi kannattanut rakentaa anonyymien ja mekaanisten byrokratioiden ympärille.

3 kommenttia:

Butterbean kirjoitti...

Hyvä teksti. Itse olen valitettavasti joutunut tässä keväällä asioimaan pari kertaa verovirastossa ja negatiiviset ennakkoluuloni byrokratioita kohtaan ovat saaneet henkilökohtaisen vahvistuksen. Olen sitten trianguloinut asiaa yksityisyrittäjänä useamman vuosikymmenen toimineen isäni kanssa ja kokemukseni ovat saaneet myös sosiaalisen vahvistuksen. Kehittelen myös välillä teorioita internetissä yhteiskunnan negatiivisesta toiminnasta, joten ainakin omalta kohdaltani tämän kirjoituksen analyysi pitää paikkansa.

Valkea kirjoitti...

Kiitos. Kuulumme siis samanlaisen prosessin kautta samaan kategoriaan.

Mielenkiintoista muuten, että olet sosialisti, joka on kasvanut yrittäjäperheessä. Melkein kaikki tuntemani ja tietämäni sosialisti-intellektuellit ovat tulleet hyvin toimeentulevista keskiluokan, ylemmän keskiluokan ja yläluokan perheistä. Itse Karl Marxkin kuului suurimman osan elämästään ylempään keskiluokkaan tai parhaiten toimeentulevaan 3-4% väestöstä (ota luennon dollarimääriä arvioitaessa huomioon, että luento on pidetty 1980-luvulla, summat ovat huomattavasti suurempia nykypäivän rahassa):

http://mises.org/media/1238/The-Marx-Nobody-Knows

Toisaalta tuntemani tai tietämäni alaluokan ja työväenluokan rivijäsen-sosialistit, jotka ovat kasvaneet suhteellisessa niukkuudessa, ovat useimmiten valinneet sosialismin yrittäjän hyöty-haitta laskelmia vastaavalla tavalla (emotionaalispainotteisesti, mutta silti laskelmoiden), riippumatta siitä, kuinka paikkansapitäviä nämä laskelmat ovat kulloinkin olleet.

Vaikuttaa siltä, että lapsuuden yltäkylläisyys altistaa sosialismille. Kun maailma opitaan näkemään yltäkylläisenä kornukopiana, tästä seuraava poliittis-psykologinen ajattelumalli on usein se, että hyvää voidaan ja pitää jakaa. Ajattelumalliin kuuluvana 'universaalina hyväntekijänä' toimiminen tuo mielihyvää, ja samalla hyväntekeväisyyden kohteet saadaan liitettyä sosialistien johtamaan systeemiin, jolloin sosialistien status- ja valtatarpeet täyttyvät.

Tämä siis sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla on ollut suhteellisen normaali lapsuus. Tästä varianttina on se, että lapsuus on ollut psykologisesti vaikea, jolloin lapsesta kasvaa usein kapinallinen, joka vihaa vanhempiensa edustamaa maailmaa ja elämää; yrittäjyyttä, keskiluokkaisia arvoja, käytöksen ja ulkoasun normeja ja etikettejä, keskiluokkaisia omakotitaloalueita, jne. Sisäistetyn psykologisen ristiriitansa perusteella kapinallinen valitsee radikaalin ja epäkonventionaalisen sosialismin, koska se symboloi hänelle vanhempien vastustamista, kaiken heidän edustamansa ylösalaisin ja päinvastoin kääntämistä.

Butterbean kirjoitti...

Yksi sosialismiin ajava tekijä voisi olla syyllisyyden tunne siitä, että itsellä on niin paljon ja muilla niin vähän. Rikkaaseen perheeseen syntyneet eivät välttämättä tunne ansainneensa omaa elintasoaan ja yrittävät sitten lievittää tätä syyllisyyden tunnetta ryhtymällä sosialisteiksi. Jotkut lievittävät syyllisyyttään osallistumalla hyväntekeväisyyteen, mutta sosialistiksi ryhtynyt voi saada samanlaisen mielihyvän kuluttamatta rahojaan.

Ei siis sillä, että itse laskelmoisin poliittisia kantojani tällaisten psykologisten hyötyjen ja haittojen kannalta.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto