Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Demokratiaa ja liberalismia vastaan, osa 2

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselleni:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/04/demokratiaa-vastaan.html

Pohdin vaihtelun vuoksi mitä argumentteja voidaan kehittää demokratiaa ja liberalismia vastaan.

Hyvä politiikka koostuu neljästä hiukan päällekkäisestä osasta, politeia - parrhésia - éthos - paideia. Politeia tarkoittaa teknisesti, organisatorisesti, instituutionaalisesti (säännöt, perinteet, tavat, kulttuuri, kiellot, rajoitukset, velvollisuudet, suotavuudet, jne.) toimivaa poliittista systeemiä, ja sitä että ihmiset tuntevat poliittisen systeemin toimintaperiaatteet ja relevantit politiikan tapahtumat, ja osallistuvat tiedoillaan tarkoituksenmukaisesti ja loogisesti poliittiseen toimintaan. Parrhésia tarkoittaa politiikkaan liittyvää totuudenpuhumista, jossa lausutaan julkisesti poliitikkoja, vallanpitäjiä, byrokraatteja, vaikutusvaltaisia henkilöitä, kansalaisia, politiikkaa, poliittista järjestelmää, poliittista toimintaa, poliittisia puolueita, jne koskevia ikäviä tai vaikeita negatiivisia asioita, jotka täytyy sanoa julki, ja joihin liittyy puhujalle useimmiten riskejä tai uhkia sosiaalisesta paheksunnasta, rangaistuksista, aseman tai statuksen menettämisestä, kuolemasta, tms. Parrhésian tehtävänä on korjata poliitikkojen, kansalaisten, byrokraattien, politiikan, poliittisen järjestelmän, jne. virheitä ja väärää toimintaa, joilla on negatiivisia seurauksia; korjata moraalisia virheitä ja vääryyksiä; pitää yllä tai vahvistaa politiikan toimijoiden hyveellisyyttä ja moraalia, pitää yllä ja vahvistaa hyvää politiikkaa; jne. Ideaalissa tilanteessa politiikan toimijat hyväksyvät parrhésian sanoman, vaikka se olisi vaikeaa ja ottavat siitä opikseen. Éthos on politiikan toimijoiden hyveellisyyttä. Hyveellisyydellä ei tarkoiteta pelkästään sitä, että jättää tekemättä negatiivisia asioita, vaan myös sitä, että tekee muille ihmisille positiivisia asioita altruistisesti, ja edellyttää muilta samaa. Hyveellisyys on rohkeutta, miehekkyyttä, järkähtämättömyyttä, sitkeyttä ja oman kyvykkyytensä kehittämistä. Hyveellisyys on kohtuullisuutta, järkevyyttä ja harkintaa omassa elämässä ja toiminnassa. Hyveellisyys on jossain määrin askeettista elämää, riippumattomuutta ylenpalttisuudesta, viihteestä, nautintoaineista, turhasta materiasta, jne. Hyveellisyys on politiikassa aitoa pyrkimystä kansalaisten pitkän tähtäimen edun kannalta suotuisiin tavoitteisiin. Jne. Paideia on kaikki se kasvatus, koulutus ja sosiaalinen kanssakäyminen joka opettaa kansalaisille edellisissä tarvittavat tiedot, taidot, tavat, tottumukset ja luonteenpiirteet.

Voimme tietysti suurelta osin kyseenalaistaa politiikan tarpeellisuuden, jolloin hyveellinen politiikan tekeminen on huonompi asia kuin ei politiikkaa ollenkaan. Mutta niin kauan kuin politiikkaa on, hyveellinen politiikan tekeminen on parempi asia kuin paheellinen politiikan tekeminen. Tätä mutkistaa se, että politiikan toimijat näkevät usein oman toimintansa hyveellisenä riippumatta siitä kuinka paljon sillä on negatiivisia vaikutuksia kansalaisille. Useimmiten vain toimiva parrhésia voi tällöin korjata poliittisten toimijoiden harhaluuloja.

Tarkastelkaamme miten politeia - parrhésia - éthos - paideia toteutuvat suomalaisessa demokratiassa.

Suomalainen demokraattinen järjestelmä on teknisessä mielessä toimiva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi paras mahdollinen demokratia, se vain toimii vielä tällä hetkellä sille asetetuissa puitteissa. Demokraattisen järjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että kansalaiset tuntevat hyvin politiikan toimijat ja tapahtumat, ja pystyvät muistamaan kumulatiivisesti puolueiden ja poliitikkojen toimintaa pitkältä ajalta. Kyselytutkimusten mukaan suurin osa kansalaisista ei kuitenkaan osaa luetella edes kulloisiakin hallituspuolueita ja heidän politiikan tapahtumien tuntemuksensa ja muistamisensa ovat heikkoja. Poliittisen järjestelmän toiminta on suurimmalle osalle kansalaisista muutamaa pintapuolista tietoa lukuunottamatta mysteeri. Kansalaiset tuntevat useimmiten poliittiset vaihtoehdot ja mahdollisuudet huonosti tai ei ollenkaan, eivätkä he siten pysty vertaamaan niitä keskenään ja tekemään rationaalista valintaa niiden välillä. Jne. Kansalaiset eivät siten kokonaisuutena arvioiden pysty tekemään rationaalisia tietoihin perustuvia poliittisia päätöksiä, eivätkä arvioimaan politiikan vaikutuksia pitkällä tähtäimellä itselleen ja muille.

 Poliitikot ja byrokraatit ovat järjestäneet koulutuksen siten, että politiikkaa yliopistoissa opiskelevia lukuunottamatta kansalaiset eivät saa riittävästi tietoa poliittisen järjestelmän toiminnasta ja vaihtoehtoisista poliittisista järjestelmistä. Tämä on edullista poliitikoille ja byrokraateille, koska suhteellisen tietämättömiä kansalaisia on helpompi hallita, eivätkä he osaa vaatia vaihtoehtoja. Tietämättömät ja omasta suhteellisesta tietämättömyydestään tietoiset kansalaiset takertuvat herkästi poliittisten auktoriteettien sanoihin ja ajatuksiin ja seuraavat niitä kuuliaisesti.

Kansalaiset toimivat demokratiassa lähinnä affektiivisina laumoina, kunhan lauma -sanasta on karsittu suurin osa eläinlaumoihin liittyvistä positiivisista funktionaalista merkityksistä pois. Liberaalissa demokratiassa poliitikot toimivat miedohkoina kansankiihottajina, demagogeina, joiden luomat hetkelliset tunteet; luottamus, tuohtumukset, pelot, tyytyväisyydet, suuttumus, huolet, riemu, kiitollisuus, jne. ohjaavat kansalaisten toimintaa. Poliitikot levittävät tunteita joko suoraan erilaisissa tapahtumissa, kokouksissa ja juhlissa tai median välityksellä. Useimmiten lauma on median luoma, virtuaalinen ja epätodellinen; ihmiset kuvittelevat median ohjaamana olemattoman lauman, ja sopeutuvat siihen ja sen vaatimuksiin samalla tavalla kuin todelliseen sosiaaliseen ryhmään. Tyypillinen ihmisten implisiittinen ajatus on: "Melkein kaikki ihmiset (= lauma) ajattelevat samalla tavalla kuin TV:n toimittaja-auktoriteetit/ poliitikot, joten minun täytyy ajatella samalla tavalla. Se on suotavaa ja sallittua, ja sitä odotetaan minultakin. Luotan ja uskon TV:n auktoriteettien sanoihin." Poliitikkojen synnyttämät tunteet liittyvät löyhällä ja epämääräisellä tavalla niihin intresseihin, joiden ihmiset ajattelevat olevan parhaita itselleen, tai ainakin parhaita intressikokonaisuuksia puolueiden tarjoamista vaihtoehdoista. Poliitikkojen sanoman täytyy kokonaisuutena arvioiden miellyttää kansalaisia, ja luvata heille mahdollisimman paljon, vaikka poliitikko tietää jo etukäteen, että lupauksia ei voida pitää. Poliitikko kohdistaa ja purkaa kansalaisten negatiiviset tunteet poliittisiin vastustajiin, jolloin se toimii poliittista laumaa yhdistävänä tekijänä ja psykologisesti helpottavana tapahtumana. Kaikki negatiivinen on poliittisten vastustajien syytä.  Poliitikot eivät voi markkinoida itseään ja poliittista ohjelmaansa puhumalla omaan poliittiseen ryhmään tai kaikkiin kansalaisiin liittyvistä vaikeista ja epämiellyttävistä asioista, jotka täytyy väistämättä hoitaa, ja joilla on negatiivisia vaikutuksia; jotain joka vaatii kansalaisia pidättäytymään jostain, luopumaan jostain, tekemään ylimääräistä, saamaan vähemmän jne., muussa tapauksessa kansalaisten laumat hakeutuvat miellyttäviä asioita puhuvien poliitikkojen luo. Poliitikkojen täytyy siten menestyäkseen valehdella ainakin kolmella tavalla; liioitella tarjoamaansa hyvää; jättää kertomatta kansalaisiin vaikuttavia negatiivisia asioita; ja paisutella tai keksiä tyhjästä poliittisten vastustajien syyllisyyttä, huonoutta ja pahuutta. Demokratian laumat muistuttavat yhden hallitsijan tyranniaa. Useimmiten neuvonantajat, kansalaiset, byrokraatit jne. voivat puhua tyrannille vain tyrannia miellyttäviä asioita. Kukaan ei rohkene kertoa tyrannille epämiellyttäviä asioita, muussa tapauksessa tyranni suuttuu tai pahoittaa mielensä, ja saattaa tuomita puhujan kuolemaan, heittää hänet vankilaan, erottaa hänet virastaan tai karkottaa hänet maasta. Tyrannia ja demokratia, poliittiset ääripäät, muistuttavat siten toisiaan. Voimme puhua liberaalista demokratiasta laumojen miedompana versiona tyypillisistä tyrannioista.

Jos jotkut kansalaiset harjoittavat totuuden puhumista, parrhésiaa, poliitikkojen on helppo käännyttää laumat totuuden puhujia vastaan. Laumat eivät luonnostaankaan pidä epämiellyttävistä ja vaikeista asioista puhujista, joten poliitikkojen täytyy vain mustamaalata totuuden puhujia lauman luontaisten taipumusten mukaisesti. Totuuden puhujat eivät välitä muista ihmisistä, he haluavat vain satuttaa muita ihmisiä, he eivät ota huomioon muiden ihmisten tunteita, totuuden puhujat eivät osaa käyttäytyä, he aiheuttavat vain häiriöitä, he ovat pahoja, heillä on vain pahoja taka-ajatuksia, he uhkaavat laumaa, jne. Laumat ovat herkkiä mille tahansa sosiaalisille häiriöille, jotka sotkevat illuusioita, toiveita ja fantasioita lauman jäsenten auvoisista, ystävällisistä, korostetun huomioon ottavista ja lämpimistä sosiaalisista suhteista. Poliittinen korrektius on muotoiltu sopimaan laumojen psykologiaan, tai paremminkin poliittinen korrektius on itsessään laumapsykologiaa. Liberaalien poliitikkojen tarvitsi vain maalata omat politiikkansa ja poliittiset tavoitteensa laumojen taipumusten mukaisesti ystävällisyydeksi, huomioon ottamiseksi, hyviksi sosiaalisiksi suhteiksi, jne. jolloin kaikki jotka kritisoivat, analysoivat totuudenmukaisesti, häiritsevät tai vastustavat poliitikkojen maahanmuuttopolitiikkaa, feminismiä, sateenkaarikoalitiota, sekularismia jne. leimautuvat laumojen mielissä helposti laumojen vastaisiksi ja pahantekijöiksi. Lauma joutuu helposti ristiriitaan omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Suurin osa suomalaisista, yli 70%, haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa, mutta suurin osa heistä ei pysty ilmaisemaan sitä millään tavalla poliittisesti. Perussuomalaiset n. 20%, ovat ainoita, jotka harjoittavat jossain määrin parrhésiaa maahanmuuttoon liittyen. Yli 60% kansalaisista vastustaa poliittisista puolueista eniten perussuomalaisia. Perusuomalaisia vastustetaan nimenomaan heidän maahanmuuttonäkemystensä vuoksi. Suuri osa kansalaisista vastustaa siten perussuomalaisissa omia ajatuksiaan maahanmuutosta. Kun he eivät itse pysty ilmaisemaan poliittisesti omaa maahanmuuton vastustustaan, eivätkä edes kysyttäessä pysty vastaamaan miten maahanmuuttoa pitäisi tai saisi vastustaa, he ajautuvat ristiriitaan itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Lauma reagoi ristiriitaan hakeutumalla affektiivisiin perustoimintoihinsa syyttämällä perussuomalaisia, jotka toivat lauman ristiriidan päivänvaloon, ja häiritsivät siten lauman sosiaalista rauhaa ja mielenrauhaa. Samaa voidaan soveltaa muihin vastaaviin tilanteisiin. Perussuomalaiset toimivat suurimmalta osin laumana kuten muidenkin puolueiden kannattajat liberaalissa demokratiassa, mutta heidän joukossaan harjoitetaan ja hyväksytään enemmän parrhésiaa.

Liberaalissa demokratiassa poliitikot muodostavat kaikki tai lähes kaikki puolueet kattavan liberaalin poliittisen koalition ja konsensuksen niin, että he jättävät toimimatta periaatteiden mukaan, ts. liberaalit poliitikot eivät noudata mitään periaatteita, ideologioita, ohjenuoria, uskonnollisia näkemyksiä, taloudellisia näkökantoja, poliittisia ajatuksia, filosofioita, moraalia, velvollisuuksia, sosiaalisia vaatimuksia jne. jotka määrittäisivät pysyvästi ja ilman kompromisseja heidän poliittista toimintaansa. Jokainen liberaali poliitikko on valmis joustamaan paljon kaikista poliittisista periaatteistaan muodostaessaan valta- ja hallituskoalitioita. Puolueiden ohjelmissa on useimmiten jo valmiiksi paljon keskimääräistä ja konsensuksen mukaista liberalismia, joten poliitikkojen ei tarvitse joustaa paljon muodostaessaan koalitioita. Niiltä osin kuin puolueiden ohjelmat ja tavoitteet eroavat toisistaan tai eivät ole liberaaleja, niitä tulisi pitää suurelta osin naamioina, jotka jonkin verran värittävät ja ohjaavat poliitikkojen toimintaa, mutta eivät merkittävällä tavalla. Liberaalissa demokratiassa on normaalia, että vasemmistoliitto arvostelee ensin kärkevästi kansalaisten verorahoista suurille kansainvälisille pankeille maksettavaa sosiaalitukea, mutta sitten osallistuu hallitukseen, jossa kansainvälisille suurpankeille maksetaan verovaroista vielä enemmän sosiaalitukea. Liberaalissa demokratiassa on normaalia, että kokoomus kannattaa säästeliäisyyttä valtion menoissa ja verojen alentamista, mutta sitten se johtaa hallitusta, jossa ulkomaisille suurpankeille ja konkurssivaltioille maksetaan monta miljardia euroa kansalaisten verorahoista. Jne. Puolueiden ohjelmat ja tavoitteet ovat tosiasiassa suurelta osin valehtelua. Poliitikot eivät kerta toisensa jälkeen petä kansalaisten luottamusta edustajankausiensa aikana, kuten ihmiset usein kuvittelevat, vaan he valehtelevat kansalaisille tietoisesti jo silloin kun he julistavat vaalikampanjoissaan ohjelmiaan ja tavoitteitaan. He eivät aio pitäytyä poliittisissa periaatteissaan, ohjelmissaan ja tavoitteissaan. Heillä on vakaa aikomus suurimmalta osin luopua niistä, tehdä poliittisia kompromisseja, muodostaa konsensus ja päästä hallitukseen, valtakoalitioon tai hallituskoalitioon.

Demokratian periaatteettomuudella on kauaskantoisia vaikutuksia poliitikkojen ja kansalaisten ajatteluun, moraaliin ja psykologiaan, ja länsimaisten yhteiskuntien poliittis-ideologiseen maisemaan. Kun poliitikot lähtökohtaisesti eivät pidä kiinni mistään periaatteista, ja heidän mielipiteensä ja ajattelunsa vaihtelevat pehmeän muovautuvasti tilanteiden mukaan, moraalia ei voida ylläpitää. Toimivan moraalin on oltava vakaa ja pysyvä sääntöjärjestelmä. Demokratian ja poliittisten tilanteiden vaihtelut kuluttavat, muokkaavat, muuttavat ja vaihtavat toisiksi poliitikkojen moraalia. Liberaalissa demokratiassa poliitikoilla ei voi olla moraalia, vain erilaisten tilanteiden pakottavaksi koettuja vaatimuksia ja hyötynäkökulmia (utilitarismi). Voidakseen arvioida sitä onko jokin tilanteen vaatimus oikeasti pakottava poliitikoilla täytyisi olla jokin tilanteen ulkopuolinen muuttumaton koordinaatisto (moraali), ja meneillään olevan tilanteen vaihtoehtoihin liittymätön vaihtoehtojen kirjo mielessään voidakseen verrata tilanteen vaatimuksia niihin (esim. historialliset ja maailmanlaajuiset vaihtoehdot vastaavassa tilanteessa). Kun tällaista kokonaisuutta ei ole, poliitikkojen ajattelu muuttuu suuruuden ja "virheiden" tyranniaksi. Välittömän tilanteen suurimmat tekijät koetaan pakottavimmaksi, jolloin kaikki pienemmät asiat muuttuvat merkityksettömiksi tai negatiivisiksi, ja ne voidaan muokata suurimpien asioiden mukaisiksi tai suurimmat asiat voivat jyrätä ne alleen. Poliitikot esim. kohdistavat huomiotaan ja energiaansa kohtuuttoman paljon Eu:hun, arvostavat Eu:ta liikaa ja jyräävät lukemattomat pienet suomalaiset paikalliset asiat Eu:n vaatimusten mukaisiksi. Suuruuden tyranniasta seuraa "virheiden" tyrannia. Suurimpiin asioihin verrattuna kaikki pienemmät asiat näyttävät virheiltä, esteiltä, haitoilta ja pahoilta, jos ne eivät ole virtaa suurimpien asioiden mukaisesti. Kun suuri valtio noudattaa tasa-arvoideologiaansa, pienet kristilliset vain miehen ja naisen väliset avioliitot näyttävät byrokraateille virheiltä, esteiltä, haitoilta ja pahoilta. Suuruuden tyranniassa pienet asiat voivat siis näyttäytyä pakottavina, mutta vain negatiivisessa mielessä. Lisäksi liberaaleilla poliitikoilla on korkea aikapreferenssi, toisin sanoen he pitävät välitöntä ja lyhyen tähtäimen tilannetta liian tärkeänä suhteessa pitkän tähtäimen näkökulmaan. Liberalismin moraali, jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua, on siis pohjimmiltaan välitöntä suuruuden moraalia, esteettömyyden vaatimusta suurimpien systeemien toiminnalle ja virtauksille. Liberaali demokratia teloo lukemattomia pieniä asioita ymmärtämättä niiden merkitystä ja tärkeyttä. Kaikki kysymykset muuttavat yksinkertaistetuiksi byrokraattisiksi kysymyksiksi. Kun poliitikkojen moraali ja maailmankuva ovat relativistisia ja vaihtelevia, poliittinen manipulointi ja itsekkyys normalisoituvat. Jatkuvasti kiinnekohdattomasti virtaavassa maailmassa itsekkäät intressit toimivat kiinnekohtana ja poliittinen manipulointi on välttämättömyys pyrittäessä saamaan jonkinlaista koherenssia itsen ja muiden välille. Koska moraali on vapaasti muokkautuva, likaisten ja moraalittomien keinojen käytölle ei ole periaatteellisia esteitä, ja vain hiukan käytännöllisiä esteitä.

Liberalismin ideologia ja siihen liittyvä relativismi on johdettu demokratian olemuksesta. Politiikka tarkoittaa totuuden puhumisen, politiikan ja moraalin oikeiden suhteiden ja vuorovaikutuksen hakemista. Ideologia on tarkoittanut perinteisesti totuuden (ei siis totuuden puhumisen), politiikan ja moraalin ideaalia, sen täydellistä ja staattista päämäärää. Kun liberaali demokratia ja liberalismi ovat päämäärätöntä liikettä eri vaihtoehtojen välillä, liberaalin ideologian päämääräksi voi tulla vain samanlainen epämääräinen ja päämäärätön liike, kehitys (progressiivisyys), joka, niin liberaalit toivovat ja haluavat kansalaisten uskovan, on liikettä kohti parempaa. Parempaa ei määritellä. Liberalismi ei voi olla perinteisessä mielessä ideologia, koska selkeää lopputavoitetta ei ole. Koska poliitikot liikkuvat päämäärättömästi vaihtoehtojen välillä ja hallitsevat kulloistenkin tilanteiden ja koalitioiden mukaisesti, heidän valtansa on vaihtelevaa ja osittain vaikeaa ennustaa. Jos kansalaiset pitäytyvät omissa traditioissaan, uskonnoissaan, paikallisissa järjestelyissään, tavoissaan, kulttuureissaan, sisäryhmäavioliitoissaan jne., poliitikkojen vaihteleva valta ei saa riittävää otetta kansalaisista. Kansalaisten täytyy siten poliitikkojen mielestä olla samalla tavalla helposti ja nopeasti tilanteiden mukaan vaihtelevia kuin poliitikkojen ja poliitikkojen vallan. Tällöin kansalaiset sopeutuvat helposti ja nopeasti poliitikkojen vaihtelevaan valtaan. Siksi liberaalilla ideologialla on kaikesta huolimatta ideaali päämäärä, kansalaisten muokkaaminen eliitin peilikuvaksi, vaihtelevaksi ja päämäärättömäksi massaksi. Tämän tavoitteen takia liberaali ideologia ja liberaali systeemi opettaa kansalaisille relativismia ja moraalirelativismia, jatkuvia uusien viihteellisten ärsykkeiden ja kokeilujen etsimistä, suvaitsevaisuutta solipsista henkilökohtaista erilaisuutta kohtaan, sopeutuvaisuutta, lojateettien ja voimakkaiden sosiaalisten siteiden merkityksettömyyttä ja/tai haitallisuutta, jne. Lisäksi liberaali systeemi ohjaa kansalaisia kielloillaan, rangaistuksillaan, insentiiveillään ja suosimisellaan samaan suuntaan. Liberaali systeemi ja ideologia pyrkii kaikin keinoin estämään sellaisen liberaalin systeemin ja politiikan vaihtelun, joka johtaa johonkin muuhun kuin liberalismiin ja liberaaliin demokratiaan. Liberaalin demokratian ja systeemin vaihtoehdot ja vaihtelu on ennalta rajattu melko ahtaisiin vaihtoehtoihin ja rajoihin. Liberaalin demokratian liike on siten todellisuudessa paikoilleen pysähtynyttä, samoja pieniä latuja kulkevaa ja anti-edistyksellistä (anti-progressiivista).

Kansalaisten enemmistö ei koskaan pysty korkeaan hyveellisyyteen, koska korkea moraali ja hyveellisyys asettaa suuria vaatimuksia ihmiselle, ja kansalaisten enemmistö on psykologisilta kyvyiltään ja taipumuksiltaan keskinkertaisia. Korkea moraali ja hyveellisyys ylittää kansan enemmistön kyvyt. Vain suhteellisen pieni määrä kansalaisista, vähemmistö, pystyy vaativaan korkeaan moraalisuuteen ja hyveellisyyteen. Enemmistöihin ja ihmismassoihin perustuva demokratia ei siten lähtökohtaisesti voi koskaan olla moraalinen ja hyveellinen systeemi. Tätä pahentaa se, että demokratiassa kansalaiset voivat tehdä ja pyrkivät tekemään päätöksiä, joilla he sisäistävät hyödyt itselle ja ulkoistavat haitat muille. Vastuu, kustannukset, edut, hyödyt, haitat, jne. eivät jakaudu oikeudenmukaisesti, eikä demokratia, liberaali systeemi, puolueet, poliitikot tai muu instanssi vaadi kansalaisilta oikeudenmukaisuutta, päinvastoin, ne kannustavat implisiittisesti tai eksplisiittisesti epäoikeudenmukaisuuteen. Demokratiassa kansalaiset ovat lapsellisella, värikkäällä ja merkityksettömällä tavalla monimuotoisia. Liiallinen lapsellisuus ja monimuotoisuus estää hyveellisyyttä ja moraalia. Hyveellisyydessä on tiettyä vakavuutta ja se nousee paikallisen yhteisön jakamista sosiaalisista normeista. Lapsellinen monimuotoisuus heikentää paikallisten yhteisöjen sosiaalisia normeja. Voimme siten todeta paradoksaalisesti, että yhden miehen johtama tyranniakin voi joskus olla poliittisesti hyveellinen ja moraalinen, mutta demokratia ei. 

Näiden syiden takia toimivat ja kunnolliset parrhésia, éthos, politeia ja paideia eivät voi toteutua demokratiassa poliitikkojen, eivätkä kansalaisten osalta.

*****

Kirjoitussarja jatkuu kolmannessa osassa:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/05/demokratia-on-liekeissa-tanaan-osa-3.html

1 kommentti:

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=qYS732zyYfU&feature=fvwrel

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto