Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ideologisten sanojen merkitys (edit)

Ideologiset sanat muodostavat kommunikatiivisen kontaktikalvon tai -pinnan eliitin tai systeemin ja kansalaisten väliin. Ideologisia sanoja ovat esim. ihmisoikeudet, rasismi, historiallinen syyllisyys, LGBT oikeudet, suvaitsevaisuus, tasa-arvo jne. Ideologisella kontaktipinnalla on seuraavat tehtävät:

1)  Kontaktikalvo on suojaava pinta. Kun kansalaiset protestoivat tai taistelevat ideologisia sanoja vastaan, tai kannattavat ja puolustavat niitä, ja uskovat niihin ja tekevät niiden puolesta työtä, he käyttävät energiansa liberaalin eliitin ja systeemin kannalta turvallisesti, haitattomasti tai hyödyllisesti, ja jättävät suurimmalta osin pinnan alla toimivan systeemin rauhaan, toimimaan häiriöttömästi ja esteettömästi omien sääntöjensä ja tavoitteidensa mukaan. Illusoriset ideologiset sanat muodostavat kansalaisille systeemin todellisuuden, ja estävät heitä suurimmalta osin näkemästä sitä millainen systeemi todellisuudessa on. Kontaktipinta kuhisee kansalaisten toimintaa, tunteita ja aktiivisuutta.

2) Ideologiset sanat manipuloivat tiettyyn suuntaan, joka on hyödyllistä liberaalille systeemille. Kaikki ideologiset sanat ovat valheita; vääristelyjä; salaamisia; kertomatta jättämisiä; huomion, ajatukset ja toiminnan väärään suuntaan ohjaavia; illuusioita; tms. Kaikki manipuloinnit on suunniteltu mahdollistamaan systeemin virtausten esteetön kulku, vahvistamaan niitä, ja estämään tai rajoittamaan kilpailevia virtauksia systeemin sisällä tai ulkopuolella. Historiallinen syyllisyys on esimerkki ideologisesta manipuloinnista. Ihmiset ovat useimmiten hyviä. Kun pehmeä propaganda saa ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat syyllisiä lukuisiin historiallisiin vääryyksiin toiseutta vastaan, ihmiset pyrkivät hyvittämään kuviteltuja pahoja tekojaan auttamalla, tukemalla ja edistämällä poliittisesti ja sosiaalisesti toiseutta, vaikka tämä on vastoin heidän lyhyen tähtäimen ja erityisesti pitkän tähtäimen etujaan. Kun liberaali eliitti puhuu tasa-arvosta, he kuulostavat monien ihmisten mielestä altruistisilta, hyviltä, anteliailta ja välittäviltä. Monet ihmiset uskovat liberaalin eliitin pyrkivän aidosti tasa-arvoisuuteen. Samanaikaisesti viime vuosikymmeninä miljardöörien määrä ja varallisuus on kasvanut nopeasti, ja eriarvoisuus alaluokan ja keskiluokan, ja eliitin välillä on lisääntynyt paljon. Työsuoritusten arvo syntyy markkinoilla kahdesta tekijästä, työn tarpeellisuudesta ja niukkuudesta. Kenenkään työ ei ole samanaikaisesti niin niukkaa ja tarpeellista, että siitä kannattaisi maksaa tuhansia miljoonia euroja tai dollareita. Esim. kansainväliset suurpankkiirit, joilla on miljardien dollarien omaisuus voitaisiin helposti korvata paljon pienempiä palkkoja saavilla halpatyöpankkiireilla, ja on vaikea kuvitella miten halpatyöpankkiirit voisivat toimia huonommin kuin suurpankkiirit ovat viime vuosikymmeninä toimineet. Monimiljardöörien olemassaolo kertoo siitä, että kilpailu ei toimi vapaasti. Valtion ja kapitalismin liitto, ja hyvä veli -verkostot vääristävät markkinoiden toimintaa. Ideologinen tasa-arvosta puhuminen salaa eliitin itsekkyyttä, ahneutta ja epätasa-arvoisuutta, ja vähentää ihmisten toimintaa todellista epätasa-arvoisuutta vastaan. Eliitti pyrkii vain sellaisiin tasa-arvon muotoihin, jotka edistävät liberaalin systeemin toimintaa tai luovat illuusioita, mutta eivät koskaan rahan ja vallan tasa-arvoon, koska se uhkaisi eliitin etuoikeutettua asemaa. Kategoriseen ja määrittelemättömään yhteiskunnalliseen tai kollektiiviseen tasa-arvoon pyrkiminen on haitallista, mutta on tärkeää osoittaa ristiriita eliitin ideologian ja todellisuuden välillä. Kolmas esimerkki koskee kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Eliitti voi perustella ihmisoikeuksilla mitä tahansa byrokratian laajennuksia. Eliitti ei usein tarvitse muita perusteluja ja melkein mikä tahansa byrokratian laajennus menee läpi. Samalla eliitti näyttää monien kansalaisten mielestä hyväntekijältä, inhimilliseltä ja altruistiselta, vaikka ajaa omia itsekkäitä etujaan, ja maksattaa kustannukset ja haitat kansalaisilla. Eliitin ihmisoikeuksiin kytkeytyvän politiikan vastustajat leimautuvat liberaalissa poliittisessa ilmastossa pahoiksi, ihmisyyden vastaisiksi, ehkä ihmisyyden ulkopuolella oleviksi, ja kansainvälisiä ja kansallisia suhteita vahingoittaviksi. Viimeisin tähän liittyvä tapaus on Helsingistä:

"Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää tärkeänä, että paperittomien terveydenhuollon järjestämiseen ryhdyttäisiin välittömästi, viimeistään vuoden 2013 aikana, kaupungin omin toimenpitein Global Clinicin työntekijöitä ja sosiaali- ja terveysministeriötä konsultoiden. Terveyspalvelujen järjestämisen lähtökohtana ovat kansainväliset ihmisoikeudet, joihin Suomikin on sitoutunut."

http://www.halla-aho.com/scripta/paperittomien_terveyspalvelut_helsingissa.html

Kaikki ideologinen manipulointi tarttuu ihmisten tarpeisiin, tavoitteisiin, huoliin, pelkoihin, tietämättömyyteen, auktoriteettiluottamukseen, sosiaaliseen mukautuvaisuuteen, jne., ja vetoaa niihin. Ihmisten yhteisöelämän ajoilta periytyvä taipumus sosiaaliseen sovittelevuuteen, altruismiin, vastavuoroisuuteen, auttamiseen, hyvään tahtoon, anteeksiantoon, välittämiseen, yhteistyöhön, jne. muuttuvat liberaalissa yhteiskunnassa eliitin hyväksikäyttämiksi välineiksi matkalla kohti rahaan ja valtaan liittyviä tavoitteita.

3) Eliitti tietää, että liberaali systeemi ja sen ideologia ovat suurelta osin huijausta. Mutta on psykologisesti paljon helpompaa ja miellyttävämpää toimia moraalittomasti kun eliitti vakuuttaa puheissaan toisilleen ja kansalaisille tekevänsä moraalisesti yleviä, yhteiskunnallisesti tärkeitä, anteliaita, rationaalisia, auttavia, hyviä, jne. tekoja.

Seuraava luento antaa tiivistetysti kuvan eliitin ajattelusta, moraalista ja toiminnasta Yhdysvalloissa:

http://mises.org/media/2814/Washington-Warp-Why-Even-Good-People-in-the-Beltway-Cant-Think-Straight

Eliitti suhtautui ideologiaan samalla tavalla myös aiemmissa kommunistimaissa. Entisessa Jugoslaviassa eräs ministeri teki räikeitä ideologisia virheitä puheessaan. Puheen jälkeen ministerin toveri kysyi miksi hän teki niin, ministeri tietää oikein hyvin mikä poliittisesti korrekti näkemys on. Ministeri vastasi, että kyllä, hän teki tahallaan virheitä puheessaan, ja tekee samanlaisia virheitä säännöllisesti. Se heijastaa hänen ideologista joustavuuttaan, ja paljastaa henkilöt, jotka ovat ideologisesti jäykkiä. Kommunistinen eliitti haluaa eliminoida ideologisesti jäykät ihmiset pois vallasta, koska he  ovat aina vain yhden askeleen päässä toisinajattelusta. Kommunistinen eliitti haluaa käyttää ideologiaa joustavasti niin, että se sopeutuu eliitin tavoitteisiin ja mukautuu vaihtelevien tilanteiden ja vaatimusten mukaiseksi. Kommunistinen eliitti käyttää ideologiaa kaikkiin tarkoituksiin sopivana työkaluna. Ideologisesti jäykät ihmiset ajautuvat helposti konflikteihin tämän joustavuuden kanssa, ja siksi he aiheuttavat monenlaisia ongelmia kommunistiselle eliitille.

Voimme havaita kommunistiministerin ajatuksista, että ideologia on suhteellisesti vähemmän tärkeä eliitille, pintarakenne, kalvo eliitin / systeemin ja ihmisten välissä. Tärkeintä on ideologian alla toimiva eliitin valta, systeemi, jota he hallinnoivat ja systeemin vaatimukset.

***

Näiden syiden takia en osallistu keskusteluun ihmisoikeuksista, rasismista, historiallisesta syyllisyydestä, LGBT oikeuksista, suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta, jne., vaan käännän keskustelun aina metatason keskusteluksi ideologian ja ideologisten sanojen todellisesta merkityksestä liberaalissa systeemissä.

7 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=iCEDfZgDPS8

Vasarahammer kirjoitti...

Liberaalin sanojen manipuloinnin takia ei tosiaan kannata lähteä keskustelemaan esim. "tasa-arvoisesta avioliittolaista", joka on puhdas propagandatermi. Se leimaa automaattisesti vastustajat hyvän asian eli "tasa-arvon" vastustajiksi.

Tasa-arvo on aina ollut vasemmiston lempikäsite. Harva kysyy, mitä vasemmisto oikeasti tarkoittaa tasa-arvolla.

Kommunistisessa Itä-Euroopassa ihmiset lopulta kyllästyivät valehteluun, kun juopa todellisuuden ja virallisen propagandan välillä kasvoi liian suureksi.

Nykyisessä Länsi-Euroopassa ollaan jo melko pitkällä samalla tiellä. Kun kyllästyminen lopulta tapahtuu, silloin eliitti tai ainakin eliitin ideologia vaihtuu.

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

noinhan se on. Valitettavasti arvelisin kuitenkin vallan ja ideologian vaihtumisen kestävän länsimaissa kauemmin kuin kommunistimaissa. Liberaali systeemi pystyy tuottamaan kohtuullisesti ruokaa, rihkamaa, energiaa ja peruspalveluja. Kun systeemin tuotanto ja palvelut heikkenevät, ja yhteiskunta muuttuu monin tavoin huonommaksi, ihmiset tarttuvat entistä tiukemmin siihen vähenevään mitä heillä on. Vähenevään tiukemmin tarttuminen korvaa liberaalin eliitin vallan kannalta yhteiskunnan kaikinpuolista huononemista. Eliitti voi huonontaa systeemiä suhteellisen paljonkin, ja silti ihmisten suuren osan liberaalin systeemin kannatus muuttuu vain entistä fanaattisemmaksi, vähenevästä entistä tiukemmin kiinni pitämiseksi. Ihmiset ovat ehdollistuneet siihen, että liberaali systeemi ruokkii ja huoltaa kaiken, eivätkä tiedä, eivätkä pysty näkemään vaihtoehtoja liberaalille systeemille. Ihmiset on koulutettu suurten organisaatioiden osiksi, kapea-alaisiin tehtäviin erikoistuneiksi, joten ihmisten taidotkaan eivät riitä vaihtoehtoisten toimintamallien ja systeemien rakentamiseen. Tarvittaisiin nykyistä laaja-alaisempaa osaamista itsenäiseen elämään ja toimintaan. Vajavainen koulutus on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka tekee ihmisistä riippuvaisia systeemistä, vaihtoehdottomia ja kyvyttömiä muutokseen. Yksi tärkeimmistä syistä liberaalin systeemin ongelmiin on se, että se on monin tavoin de facto monopoli, jolla ei ole vaihtoehtoja, eikä kilpailijoita länsimaissa ja siten eliitti voi sikailla mielin määrin.

Mitä pidempään tämä prosessi jatkuu, sitä suurempaa korjaamatonta vahinkoa liberaali eliitti aiheuttaa länsimaille. Itse systeemin muutos, sitten kun se alkaa, voi tapahtua yhteiskunnallisesti hyvinkin lyhyessä ajassa.

Anonyymi kirjoitti...

Valkea, puhut mielestäni paljon asiaa, mutta uskoon sisältyy myös paljon sitä, minkä en usko pitävän paikkaansa. Liberaali systeemi ja markkinatalous olisivat kenties ihan toimivat ja reilut, mikäli ne todella toimisivat. Tämä tietäisi kurjia aikoja kenties meille? En siis itse tiedä. Tiedätkö sinä, kuinka hyvin omasta maasta tulevalla energialla pystyttäisiin ylläpitämääm esimerkiksi niinkin banaalisesti kysyttynä autot?

Valkea kirjoitti...

Anonyymi,

Kainuussa asuva serkkuni sanoo, että hänelle on ihan sama vaikka talous ja yhteiskunta romahtaisivat täysin. Hän pystyy tuottamaan ja hankkimaan oman ruokansa; rakentamaan omat asuntonsa ja muut rakennukset; huoltamaan moottorit; tuottamaan kaiken tarvitsemansa energian (hän rakensi itselleen bioreaktorin, joka muuttaa mitä tahansa biojätteitä biokaasuksi. Hän saa siitä kaiken tarvitsemansa lämmityksen, sähkön ja polttoaineen autoihin, ja lisäksi hän pystyy myymään ylimääräistä energiaa muille); rakentamaan ja huoltamaan omat veneensä ja laivansa (hänellä on kaikkien muiden taitojen lisäksi veneenrakentajan koulutus); valmistamaan omat huonekalunsa; hitsaamaan ja työstämään metallia; hoitamaan monia kotieläinten sairauksia; jne.

Serkkuni on vain yksi mies. Kuvitelkaamme tilanne, jossa tuhat vastaavilla monipuolisilla, henkilöstä henkilöön vaihtelevilla ja toisiaan täydentävillä taidoilla varustettua henkilöä muodostaisi suurelta osin itsenäisen ja kohtuulliseen työnjakoon perustuvan yhteisön. Yhteisö tuottaisi lähes kaiken tarvitsemansa itse, mukaanlukien palvelut ja työttömyysturva, ja lisäksi yrityksissä tavaraa markkinoille. Työttömyys yhteisössä olisi mahdotonta, koska jos markkinat eivät vedä, yhteisö tuottaa suhteellisesti enemmän itselle, ja jos markkinat vetävät, suhteellisesti enemmän markkinoille. Yhteisö ei tarvitse lainaa mihinkään, eikä kukaan joudu maksamaan mistään ylihintaa, koska asunnot, energia ja monet tavarat tuotetaan erittäin halvalla itse. Yhteisö ei joudu maksamaan myöskään välikäsille juuri mitään. Yhteisö järjestää lapsille klassisen koulutuksen ja ihanteellisen eksklusiivisen kasvuympäristön. Yhteisön tarvitsee välittää vain minimaalisen vähän poliittisista ilmastoista tai virtauksista. Yhteisö käyttää uusinta yhteisesti ostettua tekniikkaa, 3D-printtereitä, tietokoneita, book-on-demand -painokoneita, jne. Yhteisö saa yhteisostoillaan economies of scale -etuja, ja pystyy kunnostamaan halvalla saatuja käytettyjä laitteita ja ajoneuvoja uusien veroisiksi. Jne.

Tällainen yhteisö toimii muille esimerkkinä siitä, mitä itsenäiset ihmiset pystyvät tekemään, ja jos yhteisöt alkavat pikkuhiljaa yleistyä ja verkostoitua, ne tekävät byrokratiavetoisen liberaalin systeemin byrokratiat tarpeettomaksi ja irrelevanteiksi. Liberalismi rapautuu ja katoaa vähitellen, tai ainakin heikentyy huomattavasti. Yhteisöt ovat liberaalin systeemin kilpailijoita. On tapahtunut jo tuotannon vallankumous, jossa tavalliset ihmiset pystyvät perustamaan itselleen halvalla ja ilman lainoja tehokkaita ja ketterästi tuotannosta toiseen vaihtavia minitehtaita (esim. 3D-printing ja book-on-demand minitehtaat). Yhteisöt, monipuoliset minitehtaat ja laajakirjoiset taidot ovat systeemistä itsenäistymisen perusta. Se, että näitä mahdollisuuksia ei ole käytetty juuri ollenkaan hyväksi, kuvastaa liberaalin systeemin liiallista koulutuksellista, psykologista, poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista otetta ihmisistä.

***

Pyydän tulevaisuudessa käyttämään jonkinlaista nimimerkkiä, jotta lukijat tietävät kommenttiketjuja lukiessaan kuka puhuu kenellekin. Se helpottaa ketjujen lukemista.

Anonyymi kirjoitti...

Yhteisön toimintakyvyn kannalta tarvitaan jotain halun vastapainoa, vääjäämätöntä: tämä ilmenee eri aikoina kurina, rajoitettuna kilpailuna, ideologisena humanismina jne. Periaate toimivaan yhteiskuntaan olisi periaatteessa melko helppo: etuoikeuksia saisi olla vain rajoitetusti vapaasti ja ne toimet, jotka vaativat tämän rajan ylittymisen, tulisi olla toimiensa osalta jotenkin vapaasti arvioitavissa. Mitä tulee käytännön ehdotukseesi, se kuulostaa hyvälle. Mutta siinäkin pitäisi nykysääntöjen mukaan voittaa perinteinen kilpajuoksu. Käytännössä näen tähän ainoana mahdollisuutena rankat sanktiot osakkuuden myymisestä. Immobilisaatio saattaisi muuten olla kiinni vain yhden ihmisen halusta luovuttaa; ja silloin, markkinatalouden sääntöjen mukaan, yritys tai organisaatio olisi haavoittuvainen kilpailijoiden - jos ei suoranaiselle ulosostamiselle - niin omien intressien mukaiselle heikentämiselle toimintakyvyttömäksi. Melkoisen riskin siis yritykseen laittava joutuisi panostamaan, koska säännön osakkuuden luopumisesta tulisi olla melko kova sanktio.

-Ulfberht

Valkea kirjoitti...

Ulfberht,

jos kysytään mikä on toimivin ja tehokkain tapa järjestää ihmisen yhteistyö, vastaus on maallistuneelle nykyihmiselle yllättävä; uskonnollinen yhteisö, esim. kristillinen tai juutalainen yhteisö. Jos uskonnollinen yhteisö on rakennettu järkevästi, motiivit ihmisten toiminnalle ovat suurimmat; sosiaalisuus ja koheesio ovat suurimmillaan; rangaistuksia ja pakottamista tarvitaan vähiten; ihmiset tekevät eniten työtä yhteisön puolesta; ihmiset tekevät eniten altruistisia tekoja ja saavat eniten vastavuoroisia altruistisia tekoja vastalahjoina; yhteisön jäsenten välinen luottamus on suurinta; jne. Uskonnollinen yhteisö voi olla työssään täysin nykyaikainen ja käyttää uusinta tekniikkaa, kuten hutteriittikristityt. Israelissa on tutkittu ja verrattu maallisten ja uskonnollisten yhteisöjen toimintaa, ja on todettu, että uskonnolliset yhteisöt ovat taloudellisesti paljon menestyneempiä; ne ovat kestävämpiä; yhteistyö on tehokkaampaa; sosiaalinen koheesio on parempaa; ne ottavat paremmin huomioon pitkän tähtäimen edut; yhteisön jäsenten tyytyväisyys on suurempaa; jne. Samoja hyötyjä ei ole mahdollista saada ateistisilla/ maallistuneilla keinoilla. Käsittelin hutteriittien yhteistyötä seuraavassa linkitetyssä kirjoituksessa. Hutteriitteja käsittelevä osuus alkaa kolmen tähtimerkin jälkeen ***. Hutteriittien yhteistyö on tehokkaampaa kuin mikään muu ihmisten välinen yhteistyö. En tarkoita, että yhteisö pitäisi järjestää samalla tavalla kuin hutteriittien yhteistyö, mutta hutteriiteilta voi silti oppia paljon. Järkevä uskonto on tietysti vain toinen puoli; yhteisöllä täytyy olla myös korkeatasoinen koulutus ja osaaminen työtään varten.

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/09/markkinatalous-nykyaikainen-valta-ja.html

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto