Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ajatuksia järjestäytyneestä rikollisuudesta (edit)

New Yorkin pörssin (NYSE) johtaja Richard Grasso liikeneuvotteluissa huumekartelli FARCin johtajan kanssa vuonna 1999

Nämä ovat Forbesin mukaan tuottoprosentiltaan kannattavimpia laillisia aloja:

http://www.forbes.com/sites/sageworks/2011/07/11/10-most-profitable-industries/

Huumeliiketoiminnassa voittomarginaali on n. 300 - 2000%, josta täytyy vähentää kuluja ja menetyksiä. Käteen jäävä osuus on kuitenkin moninkertaisesti suurempi kuin laillisesta liiketoiminnasta parhaimmillaan. Huumekaupan voitot ovat maailmanlaajuisesti yli 600 miljardia dollaria vuodessa ja koko järjestäytyneen rikollisen liiketoiminnan suuruus on vajaa 1000 miljardia dollaria vuodessa. Huumeet kuuluvat siten suurimpiin kansainvälisen kaupan tuotteisiin. Järjestäytynyt rikollisuus harjoittaa myös monia muita laittoman liiketoiminnan muotoja; rahanlainausta korkeilla korkoprosenteilla; kiristystä ja suojelua (suojelua enimmäkseen itseltään); huijauksia esim. valtioiden ja kuntien tilauksiin ja hankintoihin liittyen; uhkapeli- ja lottoliiketoimintaa; savukkeiden ja alkoholin salakuljetusta ja verotonta myyntiä; paritusliiketoimintaa; murhia tilauksesta; kaikenlaisten väärennettyjen tuotteiden kauppaa ja myyntiä (koska monissa tuotemerkkituotteissa on paljon tuotemerkkiin liittyvää tyhjää arvoa, on halpaa tehdä suunnilleen samanlaisia tuotteita, koristaa ne samoilla liikemerkeillä, myydä niitä halvemmalla kuin merkkituotteita ja kerätä niistä hyvät voitot); ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta; laittomien aseiden ja ammusten myyntiä; laitonta jätteidenkäsittelyä; rahan, henkilötodistusten, passien ja arvopapereiden väärentämistä; jne.  Jonkin liiketoiminta-alan säätäminen rikolliseksi lisää alalta saatavia voittoja, koska se vähentää ja karsii kilpailijoiden määrää kolmen syyn takia; 1) vain rikolliseen liiketoimintaan erikoistuneet ja soveltuvat ryhmät harjoittavat rikollista liiketoimintaa 2) järjestäytynyt rikollisuus karsii kilpailijoita vähintäänkin omalta alueeltaan uhkauksilla ja väkivallalla 3) poliisit karsivat kilpailijoita lähettämällä heitä oikeuslaitoksen kautta vankilaan ja estämällä uusien kilpailijoiden tuloa markkinoille. Järjestäytynyt rikollisuus ja sen suuret voittoprosentit ovat siten riippuvaisia siitä, että valtio määrää erilaisia liiketoiminnan muotoja laittomiksi, valvoo niihin liittyvien lakien noudattamista (poliisit, tilintarkastajat, tulliviranomaiset jne.), ja rankaisee riittävän ankarasti lakia rikkovia. Paradoksaalisesti järjestäytynyt rikollisuus voi siten kannattaa suhteellisen kovia rangaistuksia niistä liiketoimista joita he itse harjoittavat, ja riittävän tehokasta lainvalvontaa. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että järjestäytynyt rikollisuus on tehnyt itsensä mahdollisimman immuuniksi lainvalvonnalle ja rangaistuksille erilaisilla järjestelyillä; salaamalla toimintansa kokonaan; uhkaamalla ja/tai lahjomalla viranomaisia; sekoittamalla laittoman liiketoiminnan laillisen liiketoiminnan joukkoon; jättämällä tekemättä viranomaisten vaatimia ja haluamia tiedonantoja tai lähettämällä vääriä tietoja; käyttämällä helposti korvattavia välikäsiä niissä tehtävissä, joissa helpoimmin joutuu poliisin kiinniottamaksi; käyttämällä sellaisia organisaatio- ja toimintamalleja, joissa alempana hierarkiassa olevat eivät tiedä kuka organisaatiota johtaa, eivätkä kovien rangaistusten takia uskalla paljastaa laittomaan liiketoimintaan liittyviä tietojaan viranomaisille; hyväksymällä suhteellisen pienet poliisin, tulliviranomaisten, veroviranomaisten tms. aiheuttamat tappioprosentit normaaleina liiketoimintaan liittyvinä kuluina; jne.

Kuten todettiin, järjestäytynyt rikollisuus tuottaa maailmanlaajuisesti vajaan biljoonan dollarin verran voittoja. Suurin osa näistä rahoista on pestävä erilaisin keinoin, jotta ne näyttävät laillisilta. Rikolliset voivat vapaasti käyttää pestyjä rahoja veroviranomaisten ja poliisin puuttumatta asiaan. Maailman pankit pesevät vuosittain yli 1,5 biljoonan verran rikollista rahaa, ja suurilla pankeilla on suurin rahanpesun markkinaosuus. Pankit ja laillinen liiketoiminta ovat täysin riippuvaisia laittoman liiketoiminnan rahavirroista; rahanpesun tuotoista; sijoituksista lailliseen liiketoimintaan; tavaroiden, palveluiden ja arvopaperien ostoista ja myynneistä; jne. Siksi ylläolevassa kuvassa New Yorkin pörssin johtaja Richard Grasso neuvottelee kolumbialaisen FARC huumekartellin johtajan kanssa vuonna 1999. Liberaali systeemi ei todellisuudessa pyri lopettamaan huumekauppaa vaan säätelemään sitä. Liberaali systeemi pyrkii tappamaan ja tuhoamaan taloudellisesti niitä huumekauppiaita, jotka ovat liian isoja ja väkivaltaisia, liian pieniä ja vaikutusvallattomia ja niitä jotka eivät kierrätä laitonta rahaa länsimaisten suurpankkien ja sijoitusyhtiöiden kautta. Muita huumekauppiaita liberaali systeemi joko suosii tai antaa heidän jatkaa toimintaansa rauhassa. Koska huumekaupasta ja muusta laittomasta liiketoiminnasta saatavat voitot ovat niin suuria ja niitä sijoitetaan koko ajan kumulatiivisesti lailliseen liiketoimintaan, järjestäytynyt rikollisuus hallitsee suurta osaa myös maailman laillisesta liiketoiminnasta ja politiikasta. Laitonta rahaa voidaan pestä monella tavalla. Esim: 1) Talletetaan rahasumma pankkiin. Pankki lähettää rahasumman toiseen pankkiin. Rahaa lähetetään tällä tavalla esim. n. 60 kertaa paikasta toiseen. Matkan varrella on veroparatiisien pankkeja ja pöytälaatikkoyrityksiä. Tämän jälkeen rahasumman todellinen alkuperä on kadonnut ja rikolliset voivat käyttää sen haluamallaan tavalla. 2) Perustetaan laillisia palveluliikeyrityksiä, joissa myydään suhteellisen edullisesti erilaisia palveluita. Liikeyritysten ei tarvitse olla kannattavia, ja palvelu voi olla huonolaatuista, hidasta ja epäystävällistä. Liikeyrityksissä käy pieni määrä todellisia asiakkaita. Kirjanpitoon yrityksille merkataan kuitenkin pitkät työajat lähes täyteen tekaistuja haamuasiakkaita. Haamuasiakkaiden rahat ovat laittomista liiketoimista saatua rahaa, joka muuttuu lailliseksi palveluelinkeinoista saaduiksi rahoiksi. Palveluyritykset omistaa jokin välikäsi, joka on rikollisten palveluksessa. Yrityksille voidaan määrätä tietty elinaika, jonka jälkeen ne lakkautetaan ja  perustetaan uusien välikäsien kautta uusia yrityksiä. Tällä tavalla viranomaisten on vaikeampi päästä selville rahanpesuliiketoiminnan todellisesta luonteesta. 3) Rikolliset sijoittavat koko ajan saamiaan voittoja lailliseen osto- ja myyntiliiketoimintaan, esim. ostavat tupakkaa ja alkoholia ja myyvät ne laillisilla markkinoilla, ehkä kiertäen kuitenkin osittain veroja ja tulleja. 4) Rikollisten välikäsiä menee rikollisten omistamaan pelikasinoon. Välikädet pelaavat suurilla summilla erilaisia pelejä niin kauan, että he häviävät kaikki rahat. Pelatut rahat muuttuvat pelikasinon omistavien rikollisten laillisiksi rahoiksi, yritystoiminnasta saaduiksi voitoiksi. 5) Smurffeiksi kutsutut välikädet tallettavat lukuisia suhteellisen pieniä summia rikollisten tileille. Summat ovat niin pieniä, että ne eivät herätä viranomaisten huomiota, ja ne sulautuvat laillisten talletusten joukkoon. Lukuisista suhteellisen pienistä rahasummista tulee yhdessä suuria rahasummia lailliseksi pestyä rahaa. Jne. Koska rahanpesun tutkiminen on vaikeaa ja vaatii paljon työtä, rikolliset voivat myös harhauttaa viranomaisia väärillä lupaavilta näyttävillä johtolangoilla, jotka johtavat viranomaiset harhaan, suureen määrään tuloksetonta työtä.

Huumekartellit käyttävät suuren rangaistuksen ja suuren palkkion yhdistelmää luodakseen mahdollisimman suuren kontrastin kieltäymisen ja rikollisten kannalta väärin toimimisen, ja tottelemisen ja oikein toimimisen välille; maksimaalisen suuren motivaation toimia rikollisten haluamalla tavalla. Etelä-Amerikkalaiset huumekartellit käyttävät siitä nimitystä Plata o Plomo = Hopeaa tai Lyijyä. Jos henkilö, jota huumekartelli määrää tai kiristää ei tottele, hänet ja hänen perheensä tapetaan, tapauksesta riippuen ehkä kiduttaen heitä ennen kuolemaa. Jos henkilö tottelee hän saa suuren määrän vertauskuvallista "hopeaa" eli rahaa. Paine kohdistetaan henkilöön niin, että hän on mahdollisimman yksin koko huumekartellin tappamispotentiaalia vastassa. Huumekartelleilla on palveluksessaan ammattisotilaita ja ammattisotilaiden kouluttamia tappajia. Tappamistehtävään saatetaan lähettää tilanteesta riippuen isojakin sotilasjoukkoja. Huumekartellit ovat aseistautuneet lähes armeijoita vastaavalla aseistuksella. Huumekartellien tappomääräykset ovat voimassa niin kauan kunnes henkilö tapetaan tai hän kuolee muulla tavalla. Huumekartellien tappolistalla olevia paenneita tai tuntemattomassa paikassa olevia henkilöitä etsitään systemaattisesti. Rangaistus-palkkion suuri kontrasti on huumekartelleille tarpeen, jotta ne pystyvät pitämään organisaatioidensa petoksiin, varkauksiin, luottamuksen pettämisiin, omavaltaisuuksiin, jne. taipuvaiset rikolliset tiukasti ruodussa. Lisäksi rangaistus-palkkion suurta kontrastia tarvitaan repimään laillisen yhteiskunnan ja organisaatioiden jäseniä huumekartellien palvelukseen tai toimintaan mukaan. Jos esim. tulliviranomaiselle tarjottaisiin vain suurta palkkiota ilman suurta rangaistusta, se olisi paljon pienemmällä todennäköisyydellä toimiva keino, koska laillinen yhteiskunta rankaisee jäseniään vankilalla, jos he ryhtyvät rikollisiin toimiin ja heidät saadaan kiinni; ja tietysti suuri palkkio yksinään ei ole läheskään niin pakottava kuin em. yhdistelmä. Tiukasti kohdistettu suuri motivoiva paine ei kuitenkaan paradoksaalisesti ole monelta kannalta tehokas vallankäytön muoto. Se kuluttaa paljon energiaa, aikaa ja resursseja mm. valvontaan, johtamiseen, tutkintaan, rangaistuksiin ja palkitsemiseen. Lisäksi väkivallan käyttö altistaa poliisin ja viranomaiset puuttumaan huumekartellien toimintaan. Tehokkain vallankäytön muoto on sellainen, jossa organisaation jäsenet ovat oppineet ja sisäistäneet niin perusteellisesti organisaation toimintatavat, tavoitteet, kulttuurin, yhteistyömuodot, yhteishengen, motivaatiot ja säännöt, että vaikka organisaation johtaja lähtisi vuodeksi lomalle ja jättäisi organisaation toimimaan itsekseen, hän voisi vuoden kuluttua palata tietäen, että organisaatio ja sen yksittäiset jäsenet ovat toimineet menestyksellisesti ja motivoituneesti niinkuin pitääkin, ja kukaan ei ole varastanut mitään, tai haitannut tai sabotoinut organisaation toimintaa. Jotkin huumekartellien johtajat ovat havainneet tämän ja he ovat mm. alkaneet kasvattaa ja kouluttaa esimurrosikäisistä tai murrosikäisistä pojista itselleen työntekijöitä ammattikoulutusta muistuttavalla tavalla, käyttäen samalla modernin markkinoinnin keinoja rekrytoimiseen. Taustalla säilyy tietysti suuren rangaistuksen uhka ja valvonta, mutta ne eivät ole niin yksinomaisessa ja keskeisessä asemassa kuin ennen.

Huumekartellit käyttävät lähes mitä tahansa keinoja päästääkseen tavoitteeseensa. Eräässä todellisen elämän tapauksessa huumekartelli kidutti ja tappoi kuusi syytöntä työntekijäänsä saadakseen kiinni yhden poliisin soluttautujan. Tämä oli normaaliksi koettu toimenpide huumekartellissa. Vaikka huumekartellit voivat joskus tehdä laajaa hyväntekeväisyystyötä ja tarjoavat työpaikan ja etuja lukuisille ihmisille, ne ovat kuitenkin monilta osin irrallisia yhteiskunnasta ja välinpitämättömiä kansalaisille koituvista negatiivisista vaikutuksista. Toisaalta huumekartellit voivat keskittyä niin tiiviisti omaan liiketoimintaansa, että se voi rajoittaa niiden negatiivista yhteiskunnallista vaikutusta. Huumekartellien välisten tai huumekartellien ja valtion välisten sotien aikana negatiiviset vaikutukset voivat levitä laajalti yhteiskuntaan. Vaikka kulissien takana liberaali systeemi muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta, kansalaisille suunnattu kulissi velvoittaa liberaalia systeemiä tiettyihin sääntöihin, myönnytyksiin, rajoituksiin ja moraaliin. Jos kulissi joskus murtuu ja liberaalin systeemin kulissien takainen maailma muuttuu vallitsevaksi liberaalin systeemin todellisuudeksi, siitä tulee kansalaisille kvalitatiivisesti pahempi kuin huumekartelleista, kommunistimaita muistuttava todellisuus. Tämä johtuu siitä, että liberaali systeemi ja liberaali valtio katsoo kaiken valtion sisällä kuuluvan päätöksentekonsa ja valtansa piiriin, kaiken kansalaisten toiminnan ja ajattelun syntymästä kuolemaan. Huumekartellit eivät pyri eivätkä pysty samanlaiseen totalitarismiin. Tämän totalitarismin takia liberaalilla systeemilla on enemmän valtaa kuin huumekarteilla, ja se mahdollistaa myös pehmeämpien keinojen käytön osana keinojen repertuaaria. Toisaalta huumekartellit ovat kuitenkin erottamaton osa liberaalia systeemiä, ja on keinotekoista puhua niistä erillisinä.

***

Otari Kvantrishvili, georgialainen rikollispomo, totesi eräässä haastattelussa, "'Ne (lehtimiehet) kirjoittavat, että minä olen Venäjän Mafian kummisetä. Vladimir Leninhän se mafian varsinaisesti järjesti ja perusti rikollisvaltion."

"Vasikka osasi puhua muttei lentää", Gansteri Frank Costellon kommentti poliisin ilmiantajasta Abe Relesistä sen jälkeen kun Mafian tappajat olivat heittäneet hänet katuun korkean hotellin ylimmästä kerroksesta. Reles oli poliisivartiossa, mutta Mafia onnistui lahjomaan joitain poliiseja.

***

Catherine Austin Fitts on entinen Wall Streetin rahoitusasiantuntija ja Bushin hallinnon asuntoasiainministeri. Seuraavassa on hänen kirjoituksensa "Huumedollariopas aloittelijoille":

http://www.ratical.org/co-globalize/narcoDollars.html

3 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=K_ndRIdZS4Q

http://www.youtube.com/watch?v=nYbcVK2jjXc

Valkea kirjoitti...

Edit on korjauksia huumekaupan voitto-osuuksiin, koko järjestäytyneen rikollisuuden suuruuteen ja rahanpesun suuruuteen.

Valkea kirjoitti...

Hajamielisyyksissäni unohdin tehdä oikoluku editoinnin aiemmin. Oikoluku suoritettu 20.8 klo 13.19.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto