Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Maailmankuvien ristiriita (edit)

Kun keskustellaan politiikasta, puhutaan usein eri ryhmien tai henkilöiden eturistiriidoista. Niitä pidetään usein melko objektiivisina ja monilta osin laskennallisina taloudellisesti ilmaistavina etuina. Näitä voivat olla esim. erilaiset laskelmat siitä kuinka paljon rahaa on osoitettu julkiselle sektorille, ja kuinka paljon veroja on määrätty yrittäjille ja yrityksille. Vaikka tämä ei ole täysin taloudellisesti nollasummaista peliä, edut ja jakolinjat ovat selkeitä, ja jos osapuolet ovat rehellisiä, niiden olemuksesta ja taloudellisista laskelmista vallitsee suurehko yksimielisyys, vaikka osapuolet ovat keskenään eri mieltä. On myös arvoja, sosiaalisten ryhmien etuja, vapautta muiden aiheuttamista negatiivisista ulkoisvaikutuksista ja muita hiukan sumeasti määriteltyjä ja  suurimmalta osin ei-laskennallisia etuja, mutta niissäkin edut ja jakolinjat ovat selkeitä ja usein jyrkkärajaisiakin. Esimerkiksi jos jokin tehdas saastuttaa kaupungin ihmisten hengitysilmaa, on jossain määrin epäselvää kuinka paljon tehdas saastuttaa kunkin kaupungin yksittäisen asukkaan hengitysilmaa, ellei jokaista ihmistä seuraa kotona ja elinympäristössä koko ajan saasteiden mittauslaitteisto lähellä nenää ja suuta, joiden kautta hengitetään. Tästä huolimatta saasteita hengittävien ihmisten edut ja jakolinjat ovat selkeitä ja monilta osin vastakkaisia suhteessa saastuttavaan yritykseen. Jos osapuolet ovat rehellisiä toisilleen, näiden etujen ja rajolinjojen olemuksesta, ja saasteiden määrästä ja leviämisestä vallitsee laajahko yksimielisyys, vaikka osapuolet ovat keskenään eri mieltä.

Ihmiset eivät usein ole rehellisiä toisilleen ja itselleen. Ihmiset ovat taipuvaisia itsepetokseen ja valehteluun, ja taitavia itsensä pettäjiä ja valehtelijoita. Usein valehtelua edeltää itsepetos, jolla henkilö saa valehtelun näyttämään rehellisyydeltä. Itsepetoksen avulla henkilö esim. kokee ja tuntee emotionaalisesti ja rationaalisesti olevansa universaali hyväntekijä, vaikka ajaa vain omaa etuaan. Tällöin valehtelu myös muuttuu vakuuttavamman ja uskottavamman kuuloiseksi.

Mutta on tilanteita, joissa ihmiset eivät pääse yhteisymmärrykseen objektiivisesta todellisuudesta vaikka he olisivat rehellisiä itselleen ja toisilleen. Otetaan esimerkki todellisesta elämästä. Eräässä etelä-Amerikan maassa on jyrkät sosiaaliset ja taloudelliset erot rikkaiden ja köyhien välillä, sosiaaliluokkien välillä. Väkivaltaa on paljon. Köyhät tai köyhien asuinalueilta nousevat ryhmät ja henkilöt ovat väkivaltaisia. Rikkaita on vähän ja köyhiä on paljon. Rikkaat asuvat pienillä linnoitetuilla ylellisillä asuinalueilla, joiden ympärillä ja sisällä on paljon poliiseja ja turvallisuusmiehiä. Niitä ympäröi köyhien asuinalueiden meri. Rikkaat käyvät autolla töissä. Rikkaiden elämä keskittyy vain heidän omille asuinalueilleen ja työpaikoilleen. He eivät voi mennä vapaasti kaupungille kävelemään, ravintolaan, museoon tms., koska he saattavat joutua ihmiskaappauksen kohteiksi, jota seuraavat lunnasvaatimukset; ryöstetyiksi; pahoinpidellyiksi; tai tapetuiksi. Rikkaat kokevat asuvansa upeissa "kultaisissa" vankiloissa. Köyhien mielestä rikkaat ja vaikutusvaltaiset ovat järjestäneet yhteiskunnan säännöt ja toiminnan epäoikeudenmukaisesti ja kierosti siten, että kaikki raha ja valta kertyy rikkaille. Köyhien mielestä rikkaat rikastuvat riistämällä, huijaamalla, tukahduttamalla, pakottamalla ja manipuloimalla köyhiä. Köyhien mielestä köyhät tekevät raskaat ja vaikeat työt, ja rikkaiden elämä ja työ on helppoa ja usein pelkkää nautiskelua. Köyhien mielestä rikkaat tekevät kaikki tärkeät päätökset ja köyhät eivät voi vaikuttaa elämäänsä kovinkaan paljon. Köyhät vertaavat omaa elämäänsä rikkaiden elämään ja näkevät räikeän varallisuuden ja mahdollisuuksien eron. Köyhien mielestä rikkaiden toiminta uhkaa heitä, ja heidän on pakko toimia yhteistyössä luodakseen riittävästi vastavoimaa. Rikkaiden mielestä rikkaat tekevät yhteiskunnan kannalta tärkeitä tehtäviä, jotka ovat välttämättömiä talouden ja yhteiskunnan toiminnalle ja kehitykselle. Rikkaat katsovat pitävänsä yllä sivistynyttä elämää. Rikkaat katsovat olevansa sivistyksen ja talouden pieniä saarekkeita köyhien meren keskellä, saarekkeita jotka voivat milloin tahansa upota köyhien vallankumoukselliseen, väkivaltaiseen ja levottomaan mereen. Rikkaiden mielestä heillä on yksittäisinä ihmisinä enemmän valtaa kuin köyhillä, mutta köyhillä on kaikenlaisina massoina ja kollektiiveina paljon enemmän valtaa kuin rikkailla yhteensä. Rikkaat eivät voi vaikuttaa juuri ollenkaan köyhien massojen elämään, ja köyhät elävät juuri niinkuin haluavat. Köyhät järjestävät elämänsä miten haluavat, rakentavat minne haluavat, tekevät mitä työtä haluavat, rikkovat lakeja niin kuin haluavat, viettävät vapaa-aikansa niinkuin haluavat, jne. Köyhät ovat kaikin puolin vapaita ja voivat mennä kaikkialle rikkaiden asuinalueita lukuunottamatta. Köyhät voivat luoda omat sääntönsä, yhteistyönsä ja kunnalliset palvelunsa yhteisöissään. Köyhät järjestävät ja keksivät mielikuvituksellisia keinoja elääkseen ja organisoidakseen elämänsä. Rikkaat ovat oman rajoitetun elämänsä, asuinalueidensa, työpaikkojensa ja sääntöjensä vankeja. Köyhien meri kouluttaa rikkaat varovaisiksi heidän ajaessaan ja liikkuessaan omien alueidensa ulkopuolella, ja osittain omilla alueillaankin. Köyhien meri kouluttaa rikkaat linnottautumaan ja elämään usein hermostunutta vaaranalaisten henkilöiden elämää.

Sekä rikkaat, että köyhät näkevät rehellisesti, rationaalisesti, emotionaalisesti ja ilman itsepetosta itsensä uhreina, jotka taistelevat urhoollisesti työllään, poliittisella yhteistoiminnallaan ja muulla toiminnallaan vastapuolen ylivoimaista, nujertavaa ja epäoikeudenmukaista uhkaa vastaan säilyttääkseen oman ansaitusti ja oikeutetusti hankitun osuutensa tai saadakseen pieniä parannuksia tilanteeseensa. Tämä on heille heidän objektiivinen totuutensa, ja näitä näkemyksiä on vaikea sovittaa yhteen teknisessä mielessä ja poliittisessa mielessä, paljon vaikeampi kuin jos osapuolille on rehellisyyden avulla mahdollista päästä yhteisymmärrykseen objektiivisesta todellisuudesta, kuten ensimmäisen kappaleen esimerkeissä. Objektiivisuuksien ristiriita aiheuttaa monia yhteiskunnallis-poliittisia ongelmia; todellisuudet eivät harmonisoidu yhteistoimintaan; koordinoituun toimintaan; yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin; kaikille yhteisiin sääntöihin; sovintoihin; sopimuksiin; neuvotteluihin; jne.

Herää kysymys missä määrin suomalainen yhteiskunta on ideologis-poliittisen 'sodankäynnin', jyrkentyvien sosiaaliluokkien erojen, maahanmuuton, lisääntyvän byrokratisoinnin, avoimen mediapropagandan jne. kautta ajautumassa tilanteeseen, jossa yhteiskunnan osapuolet eivät edes rehellisyyden avulla pääse yhteisymmärrykseen objektiivisesta todellisuudesta?

10 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=kvEvATBiQ5U

Valkea kirjoitti...

Edit on tekstin hiontaa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Kyse on yhä edelleen valtiosta ja eturyhmäpolitiikasta.

Samaan tapaan kuin vaikkapa jossain Persianlahden maassa valtio muuttuu keskenään kilpailevien heimojen taistelukentäksi, muuttuu se länsimaissa eturyhmien poliittiseksi taistelukentäksi.

Valtio ja julkispolitiikka on nollasummapeliä, jossa toinen voi hyötyä vain toisen kustannuksella.

Rikkaat ajavat oikeistopuolueiden johdolla etuja itselleen valtion kautta.

Köyhät ajavat vasemmistopuolueiden johdolla etuja itselleen valtion kautta.

Tuloksena on zero sum, jossa molemmat häviävät sitä enemmän, mitä enemmän he pumppaavat valtion kautta etuja omalle eturyhmälleen.

Valkea kirjoitti...

Noin ajateltuna kyseessä on negative sum 'game' suhteessa siihen mitä samalla rahalla voitaisiin toisella tavalla allokoimalla saavuttaa. Negatiivisuus syntyy siitä, että turha, liian kallis ja haitallinen julkinen byrokratia syö kaikkien ryhmien varoja verrattuna kilpailullisiin järjestelyihin.

vieras kirjoitti...

Mikä olisi kilpailullinen järjestely tai muu järjestely joka hoitaisi yleishallinnon ja juoksevat asiat? Semmoinen järjestely joka olisi pienin yhteinen nimittäjä, ja joka kelpaisi kaikille osapuolille?

Muistuu mieleen Valkean kommentti vuosi sitten 13.5.2013:

"Politiikkaa on kaikissa ihmisen yhteiskunnissa, sitä ei voi välttää, eikä siihen ole tarvettakaan. Ihmisten täytyy vähimmilläänkin koordinoida toimintaansa sääntöjen avulla, ja niistä neuvotteleminen ja päättäminen on politiikkaa. Kyse on paremminkin siitä kuinka paljon politiikkaa yhteiskunnassa tulisi olla. Nyt politiikkaa ja piilopolitiikkaa (byrokratioiden politiikka suurelta osin) on liian paljon."

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/05/demokratia-on-liekeissa-tanaan-osa-3.html?showComment=1368451219590#c4895998387593658098

Sammalkieli kirjoitti...

Onneksi ratkaisu on olemassa. Se tunnetaan kommunismin nimellä.

Valkea kirjoitti...

Vieras, hyvä keino olisi luoda Startup -kaupunkeja, joissa asukkaat luovat uudet säännöt ja lait, luovat itse uudet julkiset palvelut tai hankkivat ne kilpailuttamalla, säätävät verotuksen kohteet ja määrän, määrittelevät asumisen ehdot, jne:

https://www.youtube.com/watch?v=fACwTJGUtog

Valkea kirjoitti...

Sammalkieli,

se olisi siirtymistä ojasta pahempaan allikkoon.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia kirjoituksia Lähi-idän tapahtumista ja Venäjästä:

http://www.maailmajapaikat.blogspot.fi/2014/06/tsernihivissa.html

http://www.maailmajapaikat.blogspot.fi/2014/06/kaksikymmenta-myyttia-venajasta.html

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kiitos linkeistä, perehdyn kirjoituksiin ajan salliessa.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto