Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lukihäiriö (edit)

Ajatteluni on rationaalista ja selkeää, ja minulla on hyvä sanavarasto, mutta minulla on lievä lukihäiriö. Minun lukihäiriöni on useimmiten eräänlaista sokeutta ja tuntuu sokeudelta. Se ilmenee useilla tavoilla. Kun ajattelen asioita, ajatukseni ovat loogisia ja sulavia, mutta kun kirjoitan ajatukseni 'paperille', ne alkavat rönsyillä, hyppelehtiä ja kasvaa, ja niistä tulee solmuisia, monimutkaisia ja kulmikkaita. On helppoa kirjoittaa ajatukset paperille, mutta on työlästä hioa teksti ja kielioppi virtaviivaiseksi, tiiviiksi ja sulavaksi. Kun korjaan kirjoitus-, lause- ja kielioppivirheitä, ajatuksillani on ilmiömäinen automaattinen kyky korjata virheellistä tekstiä virheettömäksi, toisin sanoen en näe virheitä tai näen niitä huonosti. Vaikka tekstistä puuttuu sanoja, jotkin sanat toistuvat kaksi kertaa, lauseet ovat vaihtaneet paikkaa, lauseissa on selkeitä kielioppivirheitä tms., ajatukseni muuntavat silti virheellisen tekstin mielessäni virheettömäksi ja luontevaksi. Pienet yhden kirjaimen kirjoitusvirheet ajatukseni korjaavat heittämällä. Jos keskityn tekstin yksityiskohtiin, tulen sokeaksi kokonaisuuksille. Esimerkiksi kokonainen kappale saattaa puuttua. Jos keskityn tekstin kokonaisuuteen, tulen sokeaksi yksityiskohdille. Tekstissä voi vilistää silloin paljon pieniä kirjoitusvirheitä. Kun pyrin ilmaisemaan asioiden yksityiskohtaisia nyansseja, saatan kirjoittaa lauseita, jotka eroavat kyllä hiukan toisistaan, mutta jotka ulkopuolisen lukijan silmin näyttävät käytännössä saman asian toistamiselta. Lukihäiriöni estää minua huomaamasta käytännöllistä toistoa; minä näen vain nyanssit, jotka erottavat lauseet toisistaan, ja ne näyttävät siten normaaleilta. Joskus pitkien aikojen kuluttua kun luen tekstin uudestaan ja nyanssit ovat menettäneet ajankohtaisuutensa, ihmettelen miksi olen jankuttanut samaa asiaa kahdella tai useammalla lauseella. Pystyn ymmärtämään ja tuottamaan monimutkaista tekstiä, mutta saatan juuttua kohtuuttoman pitkäksi aikaa pohtimaan jotain kieliopillista kohtaa tai rakennetta, joka voidaan ilmaista kahdella tai useammalla tavalla. Lukihäiriöni estää minua näkemästä ja valitsemasta parhainta vaihtoehtoa. Minulle tulee silloin hetkellisesti tunne siitä, että olen melkein kuin menettänyt kykyni kirjoittaa Suomen kieltä. Vaihtoehtoja on kaksi; valitsen lopulta pitkällisten miettimisten jälkeen jonkun vaihtoehdon, jonka parhaimmuudesta en useimmiten ole täysin varma tai sitten kierrän koko kielioppiongelman kirjoittamalla lauseen uusiksi sillä tavalla, että se ilmaisee vähintään yhtä paljon ja saman kuin ongelmalause. Lauseesta saattaa silloin tulla kuin ulkoavaruuden olentojen kirjoittama outo ja monimutkainen lause. 

Lukihäiriön mahdolliset vaikutukset lukijoihin voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

a) Kaikenlaiset kirjain-, sana-, lause- ja kielioppivirheet saavat kirjoittajan näyttämään idiootilta, riippumatta siitä kuinka älykäs hän on.

b) Kaikenlaiset toistovirheet saavat kirjoittajan näyttämään jankuttavalta, kiihkoilevalta, rasittavalta ja typerältä, vaikka nämä eivät ole kirjoittajan tarkoituksena.

c) Kappaleiden ja lauseiden puuttumiset saavat kirjoittajan näyttämään asiantuntemattomalta (tai vähintäänkin huolimattomalta), vaikka hän tietää puuttuvan tiedon.

Jos pää väsyy joko uneliaisuuden tai ajattelusta syntyvän kuormituksen takia, se pahentaa lukihäiriötä. Usein oikoluen ja julkaisen kirjoituksen sen jälkeen kun olen tehnyt siihen liittyvän ajattelu- ja kirjoitustyön, joten lukihäiriö on silloin suurempi. Usein myöhemmin luen kirjoituksen uudestaan, ja korjaan siitä lisää virheitä. Suuri osa lukijoista lukee siten kirjoitukseni silloin kun niissä on eniten virheitä. Tämä tekee em. epäedullisia vaikutuksia lukijoihin. On mahdollista, että joillekin lukijoille kirjoituksien asiasisällöt ja tiedot pilaantuvat lukihäiriön takia, ja näyttävät virheellisiltä, epäluotettavilta ja paikkansapitämättömiltä, vaikka asiasisältö pitää paikkansa, ja tiedot ovat oikein ja luotettavia. Samalla tietojen ja asiasisällön omaksuminen saattavat estyä.

Kun luen kirjoituksia uudestaan pitkien aikojen kuluttua, löydän niistä useimmiten virheitä, joita en ole aiemmilla lukukerroillani huomannut.

Luin ja korjasin Hyveet ja Jalous -kirjoituksen kolme kertaa, joista viimeinen kerta normaalia hitaammin ja huolellisemmin. Jokaisella kerralla tein monenlaisia korjauksia, muutoksia, poistoja ja lisäyksiä. Teksti tuli nykymuotoon 20.9. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon kirjoitukseen jäi virheitä vai kävikö niin ihmeellisesti, että kaikki virheet poistuivat. Kirjoitus on siinä mielessä poikkeuksellinen, että jätin tahallani siihen jonkin verran toistoa. Jos joku ei ole vielä lukenut kirjoitusta ja lukee sen, hän voisi siinä samalla kopioida kaikki lauseet, joissa huomaa virheitä, liittää ne peräkkäin muistioon, ja sitten postata siitä syntyvän kokonaisuuden kommenttiosioon. Jos toisto särähtää silmään tai vaikuttaa typerältä, nekin voi liittää jonon jatkoksi, katson niitä sitten tarkemmin, ja pohdin pitäisikö ne poistaa.

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/09/hyveet-ja-jalous.html

P.s. Voidaan tietysti ajatella, että kirjoitusvirheitä, sanavirheitä, kielioppivirheitä yms. lukiessa korjaava lievä lukihäiriöni on lukemista edistävä ominaisuus.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=xkR_uIHhsqM

Valkea kirjoitti...

Edit on jälkikirjoituksen lisääminen.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto