Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Maailman kuumin paikka (edit)

En pidä helteistä. En pidä siitä, että rasvainen hiki valuu kaikkialla iholla pisaroina ja ohuina aaltorintamina, ja vaatteet liimaantuvat ihoon kiinni ja kastuvat läpimäriksi, jos tekee jotain fyysisesti kevyttä. En pidä siitä, että on nihkeän hikinen vaikka ei tekisi mitään. En pidä siitä, että helteiden takia nukkuu yöllä huonosti tai vähän tai ei ollenkaan, ja pussilakana, lakana ja jossain määrin petauspatja kastuvat hiestä. En pidä helteiden aiheuttamasta tukalasta, hiukan sekavasta ja kuumeisesta olotilasta. En pidä siitä, että ajatuksilla on taipumus jauhaa helteillä tyhjäkäynnillä kummallisilla mielen aavikoilla. Pidän viileydestä ja kylmyydestä. Juuri tästä syystä olisi joskus mukava vierailla maailman kuumimmassa paikassa, kokea sen helteet omakohtaisesti ja katsoa minkälaista on selviytyä päivän toiminnoista paahtavan tukahduttavassa helteessä. 19-20C on mukava lämpötila. 25C menettelee, mutta on lämmön vaikutuksen alkaa jo huomata monissa asioissa. Tukala lämpötila alkaa 29-30C paikkeilla, ja helteen vaikutus korostuu, jos ilma on kostea, kuten Helsingin heinäkuun helteillä usein on asianlaita. 4-5C nousu riittää muuttamaan menettelevän lämpötilan tukalaksi ja epämiellyttäväksi. Mitä tapahtuisi, jos lämpötila nousisi tukalasta 30C helteestä vielä 15-25C korkeammaksi, kuten maailman kuumimmissa paikoissa usein tapahtuu? Kun Australian kuumimmissa paikoissa helle nousee yli 45C, siitä seuraa mm. seuraavia asioita: normaalisti varovaiset linnut tulevat kylpemään uima-altaassa ja juomaan sen vettä, vaikka ihmiset olisivat uimassa siellä; puut ja kasvit alkavat nuokkua ja riippua väsähtäneen näköisinä; vaikka auton kylmäilmastointilaitteet toimivat täydellä teholla niistä ei tunnu olevan juuri mitään hyötyä; kenkien pohjat sulavat asfalttiin kun kävelee tietä pitkin (tämä on ymmärrettävää, koska maan lämpötila voi nousta n. 95-100C); linnut putoavat kirjaimellisesti puista lämpöhalvauksen takia; Auton kumirenkaat hajoavat suuremmissa nopeuksissa, ellei niitä ole suunniteltu kestämään korkeita lämpötiloja; normaalisti riehakkaat koirat makaavat varjossa ja eivätkä liiku edes ruoan takia; kenguruita ja muita Australian eläimiä kuolee lämmön aiheuttamaan uupumukseen siitä huolimatta, että ne ovat sopeutuneet kuumaan ilmastoon; autojen bensat höyrystyvät matkalla tankeista moottoreihin ja siksi autot kieltäytyvät toimimasta; normaalisti ihmistä välttelevä Dingo-koira tulee samalle vesilähteelle, vaikka ihminen on paikalla; ja ilmastointi toimii huoneistoissa täydella teholla 24/7. Kun ihmiset ovat olleet pitkään yli 45C asteen päivälämpötiloissa, 32C tuntuu heistä lähes kylmältä.

Virallisesti maailman kuumin lämpötila on mitattu Furnace Creekissä (Tulinen Kapea Lahti), joka sijaitsee Death Valleyssa (Kuollut Laakso), Kaliforniassa. Siellä mitattiin heinäkuun 10. vuonna 1913 56,7C asteen lämpötila. Saman helleaallon aikana lämpötila oli viitenä päivänä yli 54C. Death Valleyssä on kuumat kesät mm. sen takia, että se sijaitsee kuumalla ilmastovyöhykkeellä; se on 85 metriä merenpinnan alapuolella (mitä alempana paikka sijaitsee sitä kuumempaa siellä keskimäärin on); ja sitä ympäröivät vuoret. Vuoret ja ilmakehän normaalia suuremman paineen luoma inversiokerros estää kuumaa ilmaa kohoamasta pois laaksosta, jolloin se valuu takaisin laaksoon, ja aurinko lämmittää sitä lisää. Ilmakehän paine on suurempi merenpinnan alapuolella kuin merenpinnan tasolla. Ilman uudelleenlämmitys toistuu useita kertoja päivässä, jolloin ilma kuumenee erittäin kuumaksi kaikkialla laaksossa, myös varjossa. Death Valleyn pinta on melkein kaikkialla tasainen kivi- ja hiekkapinta, eikä siellä ole puita ja kasveja. Siten suuri osuus auringon säteilemästä energiasta imeytyy maanpintaan ja lämmittää sen erittäin kuumaksi, joka lämmittää sen yläpuolella olevaa ilmaa. Neljä vuoristojonoa kuivattaa Death Valleyhin tulevaa ilmaa niin, että siitä tulee kuivaa aavikkoilmaa; se estää useimmiten pilviä muodostumasta, jolloin aurinko paistaa laaksoon lähes aina kirkkaalta taivaalta ja se nostaa lämpötilaa. Death Valley on kapea ja pitkä, jolloin takaisin laaksoon kiertyvät kuumat ilmamassat riittävät lämmittämään koko laakson erittäin kuumaksi. Koska Death Valleyn ilma on kuivaa, ihminen pystyy hikoilemalla ja hien haihtumisella poistamaan enemmän lämpöä elimistöstä kuin kosteassa yhtä lämpimässä ilmassa. Tämä helpottaa jonkin verran Death Valleyn asukkaiden lämpörasitusta. Mitä suurempi ilmankosteus helteellä on, sitä tehottomampaa hikoilu on, ja sitä tukalampi helle on.

Kesän yöt eivät tuo helpotusta Death Valleyn kuumuuteen, koska öiden lämpötilat vaihtelevat yleensä 28-37C välillä. Jos rakennusten seinät ovat tiiltä tai kiveä, ne hehkuvat päivällä kertynyttä lämpöä talon sisälle pitkälle iltaan ja yöhön. Pisin helleaalto Death Valleyssä oli vuonna 2001, jolloin 154 peräkkäisenä päivänä lämpötila oli 38C tai enemmän. Vuonna 1917 52 päivänä lämpötila oli 49C tai enemmän ja 43 niistä oli peräkkäisinä päivinä. Vuonna 2013 Furnace Creekissä mitattiin kesäkuussa 54C lämpötila, joka on korkein kesäkuussa mitattu lämpötila siellä. Death Valleyssä asuu 638 ihmistä. He haaveilevat kesäisin siitä, että heillä olisi lämpöä vain 30-32C. Kuumin aika ajoittuu useimmiten heinäkuun kahdelle viimeiselle viikolle. Heinäkuun päivien keskimääräinen korkein lämpötila on 46,9C ja elokuun 45,9C. Marraskuusta helmikuuhun Death Valleyn lämpötila on suhteellisen miellyttävä; korkeimmat keskimääräiset lämpötilat vaihtelevat 18,4-25,1C asteiden välillä.

Furnace Creekissä on hotelli- ja mökkimajoitusta lomailijoille. Huoneet ovat ilmastoituja, joka on keväisin, kesäisin ja syksyisin tarpeen. Lomailijoilla on oltava mahdollisuus päästä huoneiden viileyteen, jos kuumuus käy liian tukalaksi tai aiheuttaa lämpöhalvauksen, ja toisaalta nukkuminen voisi vaikeutua tai estyä ilman ilmastointia öiden hehkuvassa kuumuudessa. Kesäisin hotellit ja mökit ovat osittain suljettuja, koska asiakkaita on vähemmän kuumimpaan aikaan:

http://www.furnacecreekresort.com/

http://www.furnacecreekresort.com/lodging/the-inn-at-furnace-creek/

http://www.furnacecreekresort.com/lodging/the-ranch-at-furnace-creek/

Muita kuumia paikkoja maailmassa ovat esimerkiksi Mohenjo-Daro Pakistanissa, Kebili Tunisiassa ja Marble Bar länsi-Australian sisämaassa. Mohenjo-Darossa on mitattu korkeimmillaan 53,5C asteen lämpötila. Kebilissa Tunisiassa on mitattu korkeimmillaan 55C asteen lämpötila. Marble Barissa on mitattu vuonna 1924 161 vuorokautta, jolloin lämpötila oli koko ajan yli 37,8 astetta. Se on maailman pisin yhtäjaksoinen korkea lämpötila. Yli 45C asteen lämpötilat ovat Marble Barissa tavallisia. El Aziziyassa Libyan pohjois-rannikolla on mitattu 57,8C asteen lämpötila, mutta se on jälkeenpäin todettu pätemättömäksi mm. sen takia, että se tehtiin standardoimattomilla välineillä mustan asfaltin yläpuolella (musta asfaltti kerää lämpöä ja lämmittää sen yläpuolella olevaa ilmaa). On todennäköistä, että Australian, Libyan, Algerian ja Tunisian sisämaassa on kuumempia paikkoja, mutta niissä on vain suhteellisen vähän asutusta ja hyvin vähän säänmittausasemia. Näiden maiden kuumimmat lämpötilat jäävät siten todennäköisesti mittaamatta.

Lämpöhalvaus voi tappaa ja aiheuttaa vammoja aivoihin ja sisäelimiin. Vaikka lämpöhalvaus iskee helpoimmin yli 50 vuotiaisiin, se voi iskeä myös esim. nuoriin urheilijoihin. Lämpöhalvaus aiheutuu pitkästä altistumisesta kuumuuteen, johon yhdistyy yleensä nestehukka. Se johtaa kehon lämmönsäätelyjärjestelmän pettämiseen. Lääketieteellisen määritelmän mukaan ihminen määritellään lämpöhalvauksen saaneeksi kun kehon lämpötila nuosee yli 40,6C asteen, ja keskushermoston toiminnassa ilmenee ongelmia. Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. pahoinvointi, halvaukset, sekavuus, ajan- ja paikantajun hämärtyminen, ja joskus tajunnan menetys ja kooma. Lisäksi lämpöhalvaukseen saattaa liittyä jyskyttävä päänsärky; huimaus; omituinen kevyt olo; hikoilun puute kuumuudesta huolimatta; punoittava, kuuma ja kuiva iho; ripuli; lihasten heikkous ja krampit; oksentelu; nopea pulssi, joka voi olla heikko tai vahva; nopea mutta pinnallinen hengitys; ja kompurointi.

Ensiapu lämpöhalvaukseen on siirtää potilas varjoisaan ja viileään paikkaan lepoasentoon, valella häntä kylmällä vedellä ja sijoittaa kylmäpakkauksia niskaan, kainaloihin ja reisien sisäsivuille, joissa on paljon verisuonia lähellä ihon pintaa. Se viilentää potilasta nopeimmin. Hänelle on annettava kylmää nestettä juotavaksi. Liialliset vaatteet tulee poistaa. Lämpöhalvauksen saanutta voi tuulettaa jollakin levymäisellä esineellä heiluttamalla, jotta haihtuminen ja viilentyminen nopeutuu. Jos käytössä on tuuletin sen voi suunnata potilaaseen. Jos tarvetta on, potilaalle on tilattava ambulanssi sairaalaan. Sen jälkeen kun potilas on toipunut lämpöhalvauksesta, hänen tulee välttää säästä tai urheilusta johtuvaa kehon kuumentumista seuraavan viikon ajan, koska hän on herkistynyt liialliselle kuumuudelle.

8 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=8R_hJtOCzAw

Tiedemies kirjoitti...

Pahoittelen että kommenttini menee hieman sivuun aiheesta, mutta se on kuitenkin mielestäni relevantti kommentti:

Asuin vuoden Singaporessa. Se on melkein tarkalleen (noin 100 kilometrin päässä) päiväntasaajalla. Ympäröivä meri ja yleisestikin trooppinen ilmasto pitää lämpötilan hyvin tasaisena. Keväällä ja syksyllä monsuuni viilentää ilmaa hieman, ja sateita on jonkin verran enemmän, mutta ero ei ole suuri, keskilämpötilojen ero on alle kaksi astetta; päivän keskilämpö on kesällä 27.7 astetta ja talvella 26 astetta. Päivämaksimi on keskimäärin 31 astetta eikä juuri vaihtele.

Kuumin koskaan mitattu lämpötila on 36 astetta, eli selvästi alhaisempi kuin Suomen lämpöennätys!

Singaporessa opin, että ihmisen fysiologia sopeutuu kyllä trooppiseen kuumuuteen, mutta raja menee noin 32 asteessa. Sitä kuumemmat ilmat ovat epämiellyttäviä riippumatta siitä, miten pukeutuu ja vaikka olisi tottunut. Lenkkeileminen 30 asteen lämpötilassa vaatii totuttelua, mutta kun siihen tottuu, se ei ole lainkaan epämiellyttävää. Hikoileminen on pohjoismaiselle ihmiselle alkuun epämiellyttävää, mutta sain suomalaisilta neuvon: Opettele sietämään hikoilua, niin lämmöstä voi nauttia.

Eräänä iltana uima-altaalla makoillessani koin hetken aikaa hyvin voimakkaana eräänlaisen atavistisen oivalluksen, että trooppinen ilmasto on oikeastaan ihmiselle juuri oikea. Olemme vain tottuneet elämään ilmastossa, jossa useamman kuukauden ajan vuodesta ihminen yksinkertaisesti kuolisi jos nukahtaisi ilman vaatteita ulos.

Valkea kirjoitti...

Edit on tarkennuksia, lisäyksiä ja korjauksia viidenteen kappaleeseen.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

kommenttisi on täysin relevantti. Monille on yllätys, että kuumimmat paikat eivät sijaitse päiväntasaajalla, vaan sen ympärillä sijaitsevilla kuumilla vyöhykkeillä. On hyvä huomio, että kahden asteen nousu voi olla ratkaiseva ilman muuttumisessa suhteellisen normaalista tukalaksi. Itse en ole koskaan ollut niin pitkään kuumassa säässä, että se olisi alkanut tuntumaan normaalilta. Ehkäpä helteisiin tottuisi, jos asuisi pidempään jossain trooppisessa maassa. Onko Singaporessa asunnoissa vakiovarusteena kylmäilmastointi? Kuinka herkästi iho palaa kun aurinko paistaa suoraan yläpuolelta, ja onko se ongelma ulkona liikuttaessa?

Tiedemies kirjoitti...

Singaporessa viilentävä ilmastointi on normaali varustus tavanomaisissa asunnoissa. Moni käyttää sitä päivittäin, mutta me esimerkiksi totuttelimme elämään pääsääntöisesti ilman ilmastointia. Öiseen aikaan vaimoni tosin mieluummin piti ilmastointia kuivatusasetuksella, koska vaikka lämpötila laskee öisin noin 25-27 asteen paikkeille, ilman kosteus kipuaa tällöin lähelle sataa, mikä tekee nukkumisesta hikistä.

Kuvaavaa auringonpaisteesta on, että minä tai kukaan muukaan perheessämme ei polttanut ihoaan auringossa koko vuoden aikana kertaakaan. Tähän on tosin todennäköisesti syynä se, että keskipäivän auringonpaiste on yksinkertaisesti niin tukalan kuuma, että oleilu suorassa auringonvalossa on sietämätöntä.

Ulkona liikkuminen kello 11-16 välisenä aikana auringonpaisteisella ilmalla onkin erittäin epämiellyttävää, ellei voi kulkea varjoissa. Onneksi monissa paikoissa jalkakäytävät on katettu ja toisaalta metroasemien lähistöllä sijaitsevat kauppapaikat on usein kytketty toisiinsa katetuin kävelytein ja ilmastoituja sisätiloja kuten ostoskeskuksia on runsaasti.

Paikalliset käyttävät mielellään päivänvarjoja, mitä en ihmettele. Aasialaiset arvostavat vaaleaa ihoa eivätkä mielellään hanki rusketusta; Han-kiinalaisilla on yleensä sen tyyppinen iho että se ruskettuu selkeästi eurooppalaista tummemmaksi. Ulkona paljon oleilevat rakennustyömiehet, joiden joukossa on paljon siirtotyöläisiä Intiasta (usein tamileja), kietovat päänsä jonkinlaiseen pyyhkeeseen työpäivän ajaksi, ilmeisesti välttääkseen auringon poltetta.

Kokemukseni mukaan itse helteeseen "tottuminen" on pitkälti psykologinen asia, eli sen epämukavuuden sietämistä, joka seuraa jatkuvasta hikoilusta. Kuitenkin useimmissa yksityisissä asuinkomplekseissa (condo) on uima-altaat, joiden veden lämpötila on ehkä 30 astetta. Veden lämmönjohto-ominaisuuksien vuoksi tämä tuntuu viileältä; poikkeuksena se, jos todella ui kovaa. Tein nimittäin kerran sellaisen "virheen" että lähdin lenkkeilemään uimakompleksille (condon uima-allas on matala pulikointiallas, joka on kyllä mukava vilvoitteluun, muttei vakavaan uintiharjoitteluun), missä tarkoituksenani oli uida kuntoilumielessä esimerkiksi noin kilometri. Noin 30-asteinen vesi, ja se että allas oli auringonpaisteessa, tekivät kuitenkin sen, että vesi ei enää viilentänyt riittävästi uidessa tuottamaa lämpöä, vaan esimerkiksi kasvojani alkoi epämiellyttävästi kuumottaa vedessä. En ollut koskaan kokenut vastaavaa.

Minulla on ambivalentti suhde Suomen ilmastoon. Pidän erittäin paljon siitä säästä, joka ulkona on juuri nyt, eli vajaa 20 astetta lämmintä, aurinko lämmittää kevyesti niin, että kävellessä on yhdentekevää, onko päällä t-paita vai pitkä paita yms. Toisaalta trooppisessa ilmastossa ulkoilmassa uiminen (mistä pidän tavattomasti myös) on käytännössä aina miellyttävää. Suomessa ulkoilmassa uimiseen soveltuvia säitä on alle 20 päivää vuodessa.

Tiedemies kirjoitti...

Jatkan vielä tuosta sopeutumisesta: Vaikka hikoiluun sopeutuminen on pitkälti psykologinen seikka, rasitus on jo sitten eri asia. Lenkkeillessä keho tuottaa aivan eri tavalla lämpöä, ja jäähdytys joutuu toimimaan aivan suorituskyvyn ylärajoilla. Parhaat kestävyysjuoksun ajat juostaan usein melko kylmissä olosuhteissa, eikä tämä ole yllättävää. Lämmön poistaminen rankanpuoleisen lenkin jälkeen ei myöskään ole aivan triviaalia, vaan jäähdyttelyyn menee kauan. Tämä johtuu siitä, että ilman lämpötilan ollessa niinkin lähellä kehon omaa lämpötilaa (esim 31 astetta), lämpövuo ulospäin on erittäin rajallista ja jos ei liiku, haihtuminen voi olla niin vähäistä että keho ylikuumenee vasta lenkkeilyn jälkeen. Lihakset tuottavat ylimääräistä lämpöä pitkään rasituksen jälkeen, kun sokeri- ja kreatiinfosfaattivarastoja täydennetään.

Tästä toipumiseen kylmät suihkut tai, mikä parempaa, uima-allas, on aivan välttämätön. Uima-altaassa täytyy vain rauhallisesti "ajelehtia" tällaisessa tilanteessa, parhaita ovat erilaiset virtaavat vedet yms, jotka poistavat lämpöä tehokkaammin.

Kun lenkkeilyn aloittaa sellaisessa ilmastossa, ensimmäiset kerrat ovat hyvin tukalia. Kramppeja saa helposti, koska nestetasapaino järkkyy helposti. Nesteytyksestä täytyy pitää todella hyvin huolta. Nämä kuitenkin oppii ajan oloon -- itselläni meni ehkä pari kuukautta -- niin, että asiaa ei tietoisesti edes ajattele myöhemmin, juo vaan enemmän.

Vaurastuessaan Singaporelaiset ovat sankoin joukoin omaksuneet erilaisia vaurauden merkkeinä pitämiään tapoja. Esimerkiksi ilmastointi oli vielä muutama vuosikymmen sitten ylellisyyttä, ja vaikka se tänä päivänä on tavanomaista, sen tietty ylellisyysstatus säilyy. Aivan kuten esimerkiksi kahvi Suomessa; kahvia tarjotaan aina vieraille. Singaporelaiset taas säätävät ilmastoinnin (toisinaan epämiellyttävän) viileälle kun vieraita tulee kylään ja pukeutuvat pidempiin ja lämpimämpiin vaatteisiin. Pidin tätä huvittavana, ja selitin, että Suomessa asia on usein päinvastoin.

En ole muuten lainkaan yllättynyt että monissa trooppisissa maissa kulttuuri on hyvin rento. Trooppisissa maissa ihmisten kohtaamat uhat ovat usein arvaamattomia ja kontrolloimattomia: Kulkutaudit, hirmumyrskyt jne. Näitä vastaan varautuminen vaatii mittavan infrastruktuurin, jota on vaikea rakentaa inkrementaalisesti. Pohjoisessa taas tarvittavaa infraa voi rakentaa pala kerrallaan, alkaen lämmitetyistä yksityisasunnoista yms, ja vuodenaikojen vaihtelu tekee riskeistä ennakoitavia, mikä taas kannustaa säästäväisyyteen ja varautumiseen.

Kaikkein kuumimmat alueet ovat yleensä ns. hepoasteiden (n 30 astetta) tuntumassa.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

Ok. Singaporessa kylmäilmastointi on varmaankin samalla lailla normaalia kuin lämmitys Suomessa. Päiväntasaajalla kuulemma mustatkin palavat suhteellisen helposti, jos ovat pidempään auringossa. Monet pitävät päiväntasaajan auringon paahdetta tukahduttavana. Itse laittaisin tropiikissa viilennyksen täydelle teholle, kuten mainitsemasi han-kiinalaiset. Olen ollut kauimpana etelässä Kreetalla, ja sielläkin poltin jonkin verran ihoa heti ensimmäisenä päivänä aurinkovoiteiden liian heppoisten suojakertoimien takia, vaikka aurinko oli jonkin matkan päässä zeniitistä, enkä ottanut aurinkoa, kävelin vain päivän pitkän auringossa ja varjossa. Matka tapahtui keskikesällä, jolloin aurinko oli lähellä kravun kääntöpiiriä (Kreeta on n. 35 asteen kohdalla).

Tiedemies kirjoitti...

Singaporen kaltaisessa maassa palamista "ehkäisee" se, että keskipäivän auringossa on muutenkin niin epämiellyttävän kuuma, ettei kukaan tervejärkinen viihdy siinä riittävän kauan palaakseen. Esimerkiksi ollessani lomailemassa Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa, poltin ihoni pahasti rannalla. Ilma oli kyllä kuuma -- yli 30 astetta -- ja koska oli paikallinen kestä, aurinkokin paistoi suhteellisen korkealta. Kuumuus ja paahde ei kuitenkaan ollut samalla lailla ahdistavaa kuin päiväntasaajalla, joten kykenin varsin hyvin oleilemaan uima-asussa rannalla muutaman tunnin, minkä seurauksena poltin ihoni.

Päiväntasaajan aurinko on petollisin ilmeisesti nimenomaan korkeilla paikoilla, kuten vaikkapa Itä-Afrikassa ylängoillä tai esimerkiksi Ecuadorissa. Tällaisilla alueilla voi olla maltillinen lämpötila (hieman yli 20 astetta esimerkiksi) ympäri vuoden, mutta aurinko polttaa ihon erittäin helposti. Minun ei ole vaikea uskoa, että esimerkiksi täysin mustaihoinen ihminen polttaa tällaisessa ilmastossa herkästi ihonsa. Andeilla asuvat ihmiset ovat usein erittäin vanhan näköisiä ikäisekseen, heidän ihonsa on pahoin vaurioitunut huolimatta siitä, että he pukeutuvat erittäin peittävästi.

Nykyaikainen ilmastointilaite on niin tehokas, että huoneen saa helposti erittäin kylmäksi kuumallakin säällä. Kuvaavaa on, että työpaikallani jouduin pitämään pitkähihaista hupparia Singaporessa, sillä lämpötila oli säädetty hyvin alas. Kontrasti ulkoilman kanssa oli valtaisia. Välillä sisällä ollessa unohti että elää tropiikissa, ja kun astui ovesta ulos, tuntui kuin joku olisi heittänyt kuuman ja märän pyyhkeen kasvoille. Tunne oli shokeeraava monta kuukautta, enkä itseasiassa koskaan oikein tottunut siihen, ts. yllätys tuli aina välillä.

Ikävöin tropiikista sitä, että iltasella saattoi käydä shortseissa ja T-paidassa virvoitusjuoman tai oluen kanssa istumaan ulkoilmaan kaikessa rauhassa, ja aina oli miellyttävä lämpötila. Myös sitä on ikävä, että uiminen ulkoilmassa oli aina mahdollista, eikä koskaan, ikinä, missään tapauksessa, täytynyt palella kotonaan.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto