Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Monenlaisten ihmisten ajatuksia yhteiskunnasta


Miksi liberaaleilla on thanatos-vietti (kuolemavietti, itsemurhavietti)? Kuvaan ilmiön voimakkaana ja puhtaana, jotta se tulisi selvemmin näkyväksi. Todellisuudessa liberaaleilla on monenlaisia motiiveja toimilleen ja useimmiten thanatos-vietti on miedompi kuin kuvauksessani. Tästä huolimatta se on merkittävä tekijä liberaalien mielenlaadussa:

Ateismi on ontto ja merkityksetön usko, jonkin puuttumista, ei mitään. Ateismi ei pysty perustelemaan olemassaoloaan itsellään, positiivisella itseensä liittyvällä kokonaisuudella, toisin kuin merkittävimmät uskonnot. Jotta ateismi säilyy, ateistien on useimmiten ympäröitävä ateismi uskontoihin liittyvillä valikoivasti poimituilla ja vääristellen tulkituilla negatiivisilla väitteillä. Niissä ilmenee useimmiten vahvistustaipumus:

http://en.wikipedia.org/wiki/Confirmation_bias

Ateismin negatiiviseen suojavalliin yhdistyy rangaistusmotiivi, joka kannustaa ateisteja seuraamaan ja julistamaan ateistista pseudo-uskontoa; jos et puolusta, ylläpidä ja levitä ateismia, sellaiset ja sellaiset negatiiviset asiat uhkaavat sinua, nujertavat sinut ja tukahduttavat sinut, tai estävät, haittaavat ja vahingoittavat sinua. Ateisteilla on siten enimmäkseen negatiivinen raison d'etre; uskontojen heikentäminen, rapauttaminen tai tuhoaminen, tai vähemmässä määrin erottautuminen ja puolustautuminen uskontoja vastaan kaikenlaisilla psykologisilla, fyysisillä, ideologisilla, sosiaalisilla, poliittisilla jne. suojamuureilla ja etäisyyksillä (jälkimmäinen vähemmässä määrin, koska se ei anna ateisteille kunnollista aktiivista vaikutusmahdollisuutta, jota ihmiset haluavat). Uskonnot, jos ne eivät pyri laajentuvaan dominointiin kuten Islam, voivat elää harmoniassa ympäröivien uskontojen, ideologioiden ja ajatusvirtojen kanssa, koska niiden sisäinen elämä on runsas positiivisten insentiivien ja merkityksien suihkulähde.

Liberalismi / liberaali ideologia eroaa ateismista jossain määrin; sillä on oma sisäinen elämä, arkipäiväinen työ ja toiminta, ja arkipäiväiset pienet tavoitteet. Tämä ei kuitenkaan luo tarpeeksi metafyysistä ja poliittis-ideologista merkitystä liberaalille ideologialle. Liberalismin on mielikuvissa edistyttävä, kehityttävä, laajennuttava ja valloitettava, tultava dominoivaksi oveluutta, tietoa ja taitoa käyttäen, ja lopulta katettava koko maailma liberalismilla. Tämä luo positiivisia insentiivejä ja olemassaolon tarkoituksen liberaaleille. Liberaalit eivät halua tuhota ei-liberaaleja suoraan, he haluavat sulattaa toiseuden hitaasti olemattomiin pienillä ja jatkuvasti lisääntyvillä laeilla, propagandalla, 'koulutuksella', viihteellä, organisaatioiden säännöillä, rajoituksilla, vaatimuksilla, kilpailevilla insentiiveillä, jne.

Koska laajentuminen antaa pseudo-metafyysisen merkityksen liberaalien toimille, liberaalit alkavat suojella enemmän arkipäiväisiä pieniä toimiaan ja tavoitteitaan, koska ne ovat liberaalin systeemin perusta ja sen laajentumisen edellytys. Suojeleminen on kuitenkin jatkuvassa ristiriidassa assimiloivan maailman valloittamisen kanssa, tärkeimmän raison d'etren kanssa. Tässä intressien konfliktissa metafyysisesti merkityksellinen laajentuminen voittaa useimmiten. Siten liberaalit eivät juurikaan suojele arkipäiväistä työtään, arkipäiväistä elämäänsä, arkipäiväistä yhteiskuntaansa jne., jos he voivat laajentua ja sulauttaa yhä enemmän toiseutta itseensä. Liberaalit ajattelevat suunnilleen seuraavasti: "Jos maahanmuuttajavirkamiehet lisäävät epäpätevyyttä ja korruptiota, ja vahingoittavat liberaalien työtä ja tavoitteita, olkoon niin, jos voimme sillä keinoin sulauttaa heidät liberaaliin systeemiin ja he antavat siten meille meidän metafyysisen tarkoituksemme. Jos maahanmuuttajat lisäävät rikollisuutta ja toimintahäiriöiden määrää liberaalissa yhteiskunnassa, olkoon niin, jos voimme samalla assimiloida heidät osaksi yhteiskuntaamme, ja saamme siten itsellemme metafyysisen merkityksemme. Jos media tyhmentää ihmisiä, ja lisää vahingollisia elämäntyylejä ja asenteita, olkoon niin, jos voimme siten integroida ihmisten mielet kotimaassa ja ulkomailla yhä enemmän liberaaliin atomisoituun, tarkoituksettomaan ja kulutuskeskeiseen elämäntapaan. Pääsemme siten lähemmäs metafyysistä täyttymystä. Jne."

Liberaalit suojelevat arkipäiväistä työtään, elämäänsä ja yhteiskuntaansa ponnekkaasti vain silloin kun traditionaaliset, pitkäaikaiset ja täysin integroituneet liberaalin yhteiskunnan jäsenet vastustavat liberaalin systeemin vahingollista laajentumista. Liberaalit antavat erityistä, suojelevaa ja lempeää kohtelua niille, jotka ovat metafyysisiä laajentumisvoittoja liberaaleille; jos maahanmuuttajat käyttäytyvät huonosti tai rikkovat sääntöjä, heitä kohdellaan lievemmin tai heidän toimintaansa katsotaan läpi sormien.

Ne joilla ei ole todellista merkitystä elämässään, pystyvät keksimään vain laajentumisen elämänsä tarkoitukseksi.

Nämä kaksi thanatosviettiä yhdistyvät harmonisesti ja vahvistavat toisiaan. Ateistinen liberaali näkee selvemmin, ainakin ajoittain, todellisen tyhjyyden ja merkityksettömyyden sisällään ja ympärillään. Paetakseen tyhjyyttä ja luodakseen merkitystä, hänen on puolustettava ja laajennettava sitä pontevasti. Hänen on luotava jotain, mitä tahansa, ei mistään. Liberaali metafysiikka luodaan ex nihilo. Sisäinen onttous ja kuilu uhkaavat jatkuvasti, ja aiheuttavat epätoivoa ja pelkoa. Mitä enemmän näin tapahtuu, sitä vihaisemmin ja energisemmin liberaalin on sivallettava laajentuen maailmaa ja sen ihmisiä. Sisäinen pelokas pakeneminen ja vihainen laajentuminen sokeuttaa hänet toimiensa negatiivisille seurauksille ja toisaalta pakottaa hänet olemaan välittämättä niistä, jos hän näkee ne. Liberaalin toiminnan ja viihdykkeiden on kulutettava hänet, kaiken ajan ja kaiken energian. Ei ole mahdollista perääntyä, hidastaa, mietiskellä, levätä, peruuttaa, vähentää, muuttaa suuntaa, jne., muussa tapauksessa koko olemassaolon tarkoitus romahtaa. Hellittämättömät rangaistus- ja palkintoinsentiivit työntävät ja vetävät häntä samanaikaisesti. Ateistisesta liberaalista tulee fanaatikko ja tuhoava.

Toinen tapa tarkastella tätä asiaa on se, että liberaalit näkevät kaiken merkityksellisen maailmassa olevan ihmisten luomia konstruktioita. Liberaaleille traditiot ovat vanhoja konstruktioita, jotka rajoittavat heidän luomiaan uudempia konstruktioita, joten tradioita on vastustettava. Liberaalit ovat luoneet ideologisen linjan itselleen, jota he pitävät hyvänä uusien konstruktioiden suuntana. Liberaalien on edettävä ikuisesti linjaansa pitkin saadakseen merkityksen elämäänsä. Liberaalit eivät kysy ovatko heidän konstruktionsa hyviä tai huonoja, tai onko liberaali linja ollut hyvä, on hyvä tai tulee olemaan hyvä. Heidän on jatkettava hellittämättä rakentamista, oman tahtonsa siirtämistä ajatuksista maailmaan. Luovana luojana (pienellä l-kirjaimella) oleminen on ainoa merkittävä merkitys, joka heillä voi elämässä olla. Liberaaleille traditioiden noudattaminen tarkoittaa kuolleiden ihmisten orjana olemista. Poliittisen suunnan muuttaminen tarkoittaisi, että heidän elämänsä ja elämäntyönsä olisivat virheellisiä ja väärin; he eivät uskalla ajatella niin. Normaalius tai maalaisjärjen noudattaminen tarkoittaisi heille kestämätöntä tylsyyttä, intellektuaalista streliteettiä ja toivottomuutta. Pysähtyminen tarkoittaisi heille älyllistä ja emotionaalista kuolemaa. Siten liberaalit pitävät parempina illuusioita 'edistyksestä' ja jatkuvia liberaalin systeemin laajennuksia. Tämän 'edistyksen' on perustuttava universaaleille ja abstrakteille intellektuaalisille periaatteille, jotta liberaalien tahdoilla ja ajatuksilla on mahdollisimman suuri ja laaja vaikutus maailmaan. Liberaalien tahtojen ja ajatusten toteutumisella käytännössä on heille suurempi merkitys kuin niiden vaikutuksilla ihmisiin, tai ihmisillä ylipäätään. Jos liberaaleille osoitetaan että he noudattavat konformistisesti 'traditionaalista' liberaalia dogmaa (he ovat orjia liberaalien standardien mukaan); että he ovat täysin epäoriginaaleja ja ennustettavia jopa ahtaissa ja kapeissa liberaalin ajattelun uomissa; että heidän 'edistyksensä' on todellisuudessa taantumista; että heidän universaalit liberaalit periaatteensa ovat länsimaiden intellektuellien ajattelun lokaaleja manifestaatioita, joita ei voida soveltaa suurimpaan osaan maailmasta; jne., liberaalien on kiistettävä ja tukahdutettava nämä ajatukset itsessään, ja toivottava että nämä kiusalliset todellisuudet katoavat jotenkin.

*****

Tasa-arvoa tarvitaan epätasa-arvon maksimoimiseen. Esim. Stalin ei olisi pystynyt nostamaan itseään epäjumalan asemaan ilman tasa-arvoa. Kun kaikki paikallisten yhteisöjen pienet hierarkiat ja niiden pienet epätasa-arvoisuudet on saatu eliminoitua, kaikki voidaan liittää yhteen korkeaan megahierarkiaan, jonka suojissa kaikenlaiset epätasa-arvoisuudet, etuoikeudet, erityiskohtelut, yksinoikeudet, dominoinnit jne. kukoistavat. Juuri liberaaleissa yhteiskunnissa, joissa puhutaan jatkuvasti tasa-arvosta ja edistetään tasa-arvoa, epätasa-arvoisuus on kasvanut voimakkaasti, ja valta ja raha on keskittynyt suurten byrokratioiden ja suurpankkien yhteenliittymälle (crony capitalism + therapeutic soft totalitarian state).

*****

Globaalin moraalin ajatus syntyy enemmänkin moraalin vääristymästä kuin täyttymyksestä. Eettisyys voidaan määritellä vastuuntunnoksi toisia ihmisiä kohtaan ja omien toimien rajoittamiseksi toisten ihmisten parhaaksi. Henkilökohtaisesti eettisyyden alkuperä on perheen ja sukulaisten välisissä suhteissa, joista se laajenee laajentuvina renkaina muihin ihmisiin. Vääristymä luonnollisessa moraalissa syntyy siitä, että sitä yritetään soveltaa abstraktina suuriin ihmisten kollektiiveihin tai jopa kaikkiin maailman ihmisiin. Ajattelevat liberaalit ovat alkaneet pikkuhiljaa tajuta minkälaisen mahdottoman taakan sellaiset velvollisuudet asettavat ihmisten luonteelle. Kuten Christopher Lasch on kirjoittanut:

"Perheisiin liittyvät tutkimukseni ovat osoittaneet, että ihmisten lojaalisuuden kapasiteetti venytetään liian ohueksi, kun se yritetään saada kattamaan hypoteettinen kaikkien maailman ihmisten solidaarisuus. Sen täytyy kiinnittyä tiettyihin ihmisiin ja paikkoihin, ei abstraktiin ideaaliin ihmisoikeuksista. Me rakastamme tiettyjä miehiä ja naisia, emme ihmiskuntaa kokonaisuudessaan. Koska unelma universaalista veljeydestä lepää sen tunteellisen fiktion varassa, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, se ei selviydy hengissä sen huomaamisesta, että he eivät ole samanlaisia."

Tämä sentimentaalinen fiktio nousee siitä, että otamme henkilökohtaisen kokemuksemme eettisestä rakkaudesta ja vastuullisuudesta ja sanomme: "Koska minä tunnen näin läheisiäni kohtaan, ja tämä tunne on hyvä, minun täytyy tuntea samoin kaikkia maailman ihmisiä kohtaan ja minun täytyy toimia samoin kaikkia maailman ihmisiä kohtaan." Kun ihmiset omaksuvat tämän kannan, ja pyrkivät muuttamaan sen viralliseksi politiikaksi, kaikki rationaaliset rajoitteet ja järki lentävät ikkunasta ulos. Viime kädessä ihmiset täytyy pakottaa noudattamaan tätä velvollisuutta poliittisella voimankäytöllä, koska kukaan ei todellisuudessa rakasta koko ihmiskuntaa. Se mikä alkoi henkilökohtaisena myötätuntona ja velvollisuudentuntona läheisten keskuudessa, muuttuu lopulta kollektiiviseksi eettisyydeksi, joka pakottaa ihmiset voimakeinoin rakastamaan maahanmuuttajia enemmän kuin oman maansa kansalaisia. (Lawrence Auster, The Path to National Suicide)

*****

Melkein yhtäkkiä, ilman keskustelua tai kansalaisten tietoisuutta siitä mitä oli tapahtumassa, valtavirtamedia omaksui radikaalin uuden uskontunnustuksen, "Meidän on kunnioitettava kaikkia kulttuureita tasa-arvoisesti", "Kaikki kulttuurit ovat yhtä rikastuttavia" ja "Amerikan voima on sen diversiteetissä". Näistä iskulauseista on tullut kansallisen uskomme iskulauseita, ilman että kukaan on miettinyt perusteellisesti mitä ne todellisuudessa tarkoittavat. On suuri ero sen välillä, että sopeudumme diversiteettiin sanomalla, että erilaisuutta on, se tuottaa haasteita liberaalille järjestykselle ja meidän on selviydyttävä siitä parhaamme mukaan, ja sen, että diversiteetin sanotaan olevan korkein hyvä, johon tulee pyrkiä tavoitteena itsessään. Aiempi näkemys johtaa realistisiin vastauksiin todellisiin tilanteisiin, joihin joudumme; jälkimmäinen näkemys johtaa utopian tavoittelemiseen.

Valitettavasti utopistisesta ajattelusta on tullut hallitsevaa. Siten kuulemme usein oudon ajatuksen, jonka mukaan kansakuntamme tulee vahvaksi tavoittelemalla rajoittamatonta diversiteettiä. Kaksituhatta vuotta sitten historioitsija Polybius sanoi traditionaalisen viisauden mukaisesti: "Jokainen valtio luottaa olemassaolonsa turvatakseen kahteen perustekijään; urheuteen vihollisen kohdatessaan ja harmoniaan kansalaisten välillä." Kontrastina sille tämän päivän liberaalit näyttävät uskovan, että valtio luottaa olemassaolonsa turvatakseen ehdottomaan myöntyväisyyteen ulkomaalaisille ja maahanmuuttajille, ja suurimpaan mahdolliseen diversiteettiin kansalaisten keskuudessa. He näyttävät ajattelevan, että jos kohtuullinen määrä diversiteettiä (suurimmalta osin eurooppalaista diversiteettiä) on ollut useimmiten hyväksi Amerikalle, siten rajoittamaton määrä diversiteettiä täytyy olla vielä parempaa. Se muistuttaa sen sanomista, että jos muutama lasillinen vettä päivässä on hyväksi terveydelle, tynnyrillinen vettä tekee sinusta teräsmiehen. (Lawrence Auster, The Path to National Suicide)

*****

On olemassa väistämätön logiikka. Se menee suunnilleen näin:

♦ Kun Jumala (transendentti, lopullinen ja jumallinen dimensio) vetäytyy pois monien yhteiskunnan ihmisten mielistä, yhteiskunnalla ei ole lopullista tai objektiivista viittauskohtaa moraalille.

♦ Kun se tapahtuu, yhteiskunnalla ei ole juurikaan syitä toimia moraalisesti.

♦ Kun sillä ei ole riittävästi syitä olla moraalinen, siitä tulee käräjöimishaluinen (ts. se painottaa yhä enemmän lakeja ja lainvalvontaa).

♦ Mitä käräjöimishaluisempi siitä tulee, sitä laittomammaksi se todennäköisesti lopulta päätyy. "Mitä voin tehdä jäämättä kiinni?" tulee tärkeäksi kysymykseksi. "Älä jää kiinni" tulee tärkeäksi laiksi. Ollakseen lainkuuliaisia ihmisten täytyy ensin olla moraalisia.

Sellaisella yhteiskunnalla on lainlaatijoihin ja lainvalvojiin liittyviä odotuksia, joita on mahdotonta täyttää - erityisesti jälkimmäisiin kohdistuvia. Sellainen yhteiskunta synnyttää outoja lahkoja ja omituisia teorioita, kun ihmiset pyrkivät löytämään yhteyden laajempaan todellisuuteen, laajempaan järjestykseen, joka antaa heidän elämäänsä merkitystä ja arvokkuutta. Kuten Nietzsche totesi viime vuosisadalla: "Hän joka ei löydä suuruutta Jumalasta, ei löydä sitä mistään - hänen on joko kiellettävä sen olemassaolo tai yritettävä luoda sitä itse". (Michael Whelan, Without God All Things Are Lawful)

*****

Keskinkertaisuuskratia ei pysty sallimaan aitoa erimielisyyttä. Sen lisäksi, että sen ideologiaa ei voi kyseenalaistaa, on olemassa riski, että sen korkeakulttuuri paljastuu arvottomaksi ja merkityksettömäksi.

Ratkaisu on sellaisen eettisyyden luominen, jossa kaikkia poikkeamia konsensuksesta kohdellaan tasa-arvon, edistyksen ja oikeudenmukaisuuden vastustamisena. Sana 'konservatiivi' ei tarkoita välttämättä muuta kuin sitä, että on epäonnistunut vallitsevien kulttuurillisten kuluneiden fraasien noudattamisessa. Siitä huolimatta sellaiseksi leimaaminen on pannaan julistamista suurimmassa osassa kulttuuriammattikunnista.

Keskinkertaisuuskratiassa saatamme kuulla mutinoita kulttuuri-instituutioiden harjoittamasta syrjinnästä työntekijöiden palkkauksessa, mutta se käsitetään väärin. Syrjintä vaatii vaihtoehdon, jota syrjitään. Keskinkertaisuuskratiassa kenelläkään ei ole vaihtoehtoista näkökulmaa. (Fabian Tassano, Mediocracy - Inversions and Deceptions in an Egalitarian Culture)

*****

Jopa Mill näki lopulta omien periaatteidensa rajoitteet politiikan ohjaajana ja kiisti sen, että kaikki nautinnot ovat yhtä merkittäviä ihmisten olemassaololle. Hän sanoi, että on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys. Mill myönsi, että jotkin tavoitteet ovat sisäsyntyisesti arvokkaampia tavoittelun kohteita kuin toiset.

Kun asiat ovat näin, kaikki vapaudet eivät tasa-arvoisia, eivätkä myöskään kaikki vapauden rajoitukset; jotkut ovat merkittäviä ja jotkut vähäpätöisiä. Vapaus, jota me vaalimme - tai jota meidän tulisi vaalia - ei ole pelkästään halujemme tyydyttämistä, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan. Me emme ole Dickensiläisiä Harold Skimpoleseja, jotka julistavat protestoiden: "Mutta ovathan perhosetkin vapaita!" Me emme ole lapsia, jotka ärsyyntyvät rajoituksista sen takia, että ne ovat rajoituksia. Ja me huomaamme sen ilmeisen paradoksin, että jotkut vapauden rajoitukset tekevät meistä kokonaisuutena vapaampia. Vapain mies ei ole se, joka orjallisesti noudattaa halujaan ja himojaan läpi elämän. ...

Me olemme valmiita hyväksymään rajoituksia vapauteemme monista syistä, ei pelkästään yleisen järjestyksen tähden. Otetaan äärimmäinen esimerkki; julkisia nekrofiilisiä näytöksiä ei sallita, vaikka Millsin periaatteiden mukaan ne pitäisi sallia. Ruumiilla ei ole intressejä ja sitä ei voi vahingoittaa, koska se ei ole enää henkilö; ja ketään yleisön jäsentä ei loukata, jos he ovat suostuneet itse osallistumaan sellaiseen näytökseen.

Meidän päättäväisyytemme kieltää sellaiset näytökset ei muuttuisi siitä, että saisimme selville, että miljoonat ihmiset haluavat osallistua niihin tai että saisimme selville, että miljoonat ihmiset osallistuvat niihin jo nyt laittomasti. Kieltävä suhtautumisemme ei perustu käytännöllisiin pohdintoihin tai ihmismäärien laskemiseen; se perustuu näytösten vääryyteen. Sillä, että kielto on aito rajoitus vapaudellemme, ei ole mitään merkitystä. (Theodore Dalrymple, Our Culture, What’s Left of It)

*****

Monet meistä osallistuvat politiikkaan, koska on meidän etujemme mukaista varmistaa yhteisömme hyvä tulevaisuus ... me haluamme antaa positiivisen panoksemme sille, ja jos politiikka on pohjimmiltaan julkista palvelua, meidän tulisi odottaa vilpittömältä ja omistautuneelta poliitikolta voimakasta altruistista vaistoa tai että häntä motivoi epäitsekkyys, joka juontuu ehkä idealismista, joka antaa hänen politiikalleen oleellisen sisällön. Se tosiasia, että tämä kuulostaa monista tätä kuuntelevista hiukan naivilta kertoo paljon nykyisestä maailmasta. Meillä on ollut skandaaleja, poliittista opportunismia, hyvä-veli kerhoja, yleistä poliittisten ideoiden konkurssia jne., ja tämä on se ongelmakenttä, jolla vilpittömät poliitikot kamppailevat joka päivä. Ja ihmiset ovat valitettavasti, mutta täysin ymmärrettävästi kyynisiä sen suhteen mitä me poliitikot teemme. ... Yleinen kyynisyys ei synny siitä mitä politiikka voisi olla tai sen pitäisi olla, vaan paremminkin siitä mikä poliittisesta areenasta on tullut kun sen täyttävät ihmiset, joilla on vain vähän intressejä poliittisen areenan hyvyyden ylläpitoon, ja sen sijaan käyttävät sitä raakaan vallan ja vaikutusvallan tavoitteluun. Tämän siemenet on helposti nähtävissä. Liian usein keskinkertaisuutta ja vakaumuksen puutetta luullaan maltillisuudeksi, ja toisaalta omistautuminen arvoille ja uskominen johonkin leimataan äärimmäiseksi. Ihmisten kyynisyys ja apatia johtuvat osaltaan tästä sekaannuksesta. ... Minua on nimitetty monella tavalla poliittisen urani aikana, ja arvelen, että monet teistä ovat nimittäneet minua sellaisilla tavoilla, mutta en usko, että kukaan teistä voi väittää minun olevan epärehellinen tai vilpillinen siinä mitä minä julistan. Siellä missä olen katsonut sen tarpeelliseksi, olen keinuttanut yhteistä venettä, enkä pyydä sitä anteeksi. Se ei tuo lyhyen tähtäimen menestystä tai positiivisia otsikkoja, mutta uskon, että se tuo pidemmällä tähtäimellä tuloksia. Minä luotan siihen, että Australian tulevaisuuden politiikan määrittelevät ne kansanedustajat, jotka noudattavat totuutta, eivät ne, jotka tavoittelevat turvallisia vaihtoehtoja. (Cory Bernardi, Address to the National Press Club, Canberra, 17 July 2014)

*****

Christopher Hitchens muistelee, että vuosi 1968 alkoi itseasiassa vuonna 1967 Che Guevaran tappamisesta. "Hänen kuolemansa merkitsi minulle paljon, samoin kuin lukemattomille kaltaisilleni silloin. Hän oli meidän esikuvamme."

Vuonna 1968 "Painu seinää vasten!" kaikui Pariisista Chigagoon, Milanosta Mexico Cityyn. Opiskelijamellakat ajoivat Charles De Gaullen pois virastaan. "Koko maailma katsoo!" ulvoivat opiskelijamielenosoittajat, jotka muuttivat demokraattien kokouksen Chigagossa kyynelkaasun ja pamppujen orgiaksi. "Älkää luottako kehenkään, joka on yli 30 vuotta!" oli suosittu kertosäe Berkeleyn ja Columbian yliopistoissa, kuten myös "Che (Guevara) lives!"

Yhdessä läntisessä pääkaupungissa jotkut nuoret mielenosoittajat olivat erityisen röyhkeitä ja epäkunnioittavia. He raivostuttivat ja pelästyttivät hallituksen, joka tuomitsi heidät ankarasti, ja kuvasi heitä "hipeiksi ja nuorisorikollisiksi". Hallitusta kauhistutti se, että nämä "anti-sosiaaliset elementit häpäisivät kansallisia symboleja! Polttivat lippuja! Polttivat kansallisten sankarien kuvia!" Nämä hipit kasvattivat pitkän tukan, pitivät rock and rollista, ja kutsuivat itseään "beat-sukupolveksi" ja "psykedeelisiksi". He olivat ilmiselvästi vaara kansalliselle vakaudelle ja he tulisivat kärsimään ankaria kurinpidollisia toimenpiteitä, erityisesti sen takia, että nämä nuorisorikolliset nautiskelivat erityisesti erään tietyn kansallisen sankarin kuvien tuhoamisesta. Jäykän autoritaarinen kansallinen sankari, jota vastaan nämä nuoret kapinalliset protestoivat, tunnettiin ankarana ja väkivaltaisena kurinpitäjänä, jolta puuttui täysin empatia ja huumorintaju. Hän inhosi rock and roll musiikkia ja haukkui "pitkätukkia ja laiskoja nuoria", ja yleensäkin kaikenlaisia merkkejä kurittomuudesta. Hän oli kirjoittanut, että nuorien täytyy aina "kuunnella tarkoin ja syvällä kunnioituksella niitä neuvoja, joita heidän hallituksensa vanhemmat antavat". Hän saarnasi koko ajan siitä, että opiskelijoitten ei tule ohjata itseään harhaan sellaisilla idioottimaisuuksilla kuin rock and roll musiikki, ja että heidän täytyy sen sijaan omistaa itsensä "opiskelulle, työlle ja armeijalle".

Lukija on varmaankin jo kauan sitten arvannut, että tässä kuvataan Kuuban Havannaa ja Che Guevaraa. (Humberto Fontova, Exposing the Real Che Guevara And the Useful Idiots Who Idolize Him)

*****

Kysymys: Miksi sinä et ole liberaali?

Vastaus: No, oikeastaan sen takia, että liberalismi ei ole kolmiulotteinen näkökulma elämään. Se ei ole syvällinen eikä rehellinen ... Minun ensimmäiset näkemykseni olivat reaktioita tendenssimäiseen ehdotukseen johon liberalismi kietoutuu; kaikki on materiaalista, kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, kaikki elämät ovat yhtä arvokkaita, traagisuus on suurimmalta osin satua, kestä se irvistäen, muistatte varmaan sen naivin ja perusteettoman optimistisen asenteen, joka esiintyy Voltairen Candidessa, tiedättehän, kaikki on aina sinun parhaaksesi ja kaikki kääntyy aina parhain päin. Tämä täysin triviaali ja uskonnoton asenne elämää kohtaan sai minut pahoinvoivaksi ja kuvotti minua, ja minä ajattelin, että täytyy olla olemassa jotain parempaa kuin tämä.

Kysymys: Ja sinä et mennyt mukaan kommunistien toimintaan, tarkoitan että monet henkilöt, jotka eivät ole liberaaleja, muuttuvat ajan mittaan kommunisteiksi ja marxisteiksi. Sinä et tuntenut vetoa näihin ideologioihin?

Vastaus: En, koska olen aina uskonut ihmisten eriarvoisuuteen. Minä uskon, että eriarvoisuus on elämän perusta ja lisäksi moraalin perusta, koska uskon, että eriarvoisuus on moraalinen voima. Todellinen jakolinja vasemmiston ja oikeiston välillä ei koske sitä kuka kannattaa sosialistista sairaanhoitoa tai sellaisia jakavia toimenpiteitä, jotka liittyvät etnisyyteen tai abortteihin tms.; todellinen jakolinja kulkee filosofisesti siinä, ketkä kannattavat tasa-arvoa, pakotettua tai muunlaista, ja pitävät sitä moraalisesti hyvänä. Tasa-arvon kannattajat ovat laajasti määritellen vasemmistolaisia. Ne, jotka kannattavat epätasa-arvoa ja pitävät sitä moraalisena hyvänä, vaikka ovat usein liian peloissaan sanoakseen sen, ovat filosofisesti oikeistolaisia, jopa sellaiset maltilliset keskustaoikeistolaiset hahmot kuin esimerkiksi John Major, jotka puhuvat vapaudesta ja mahdollisuuksista. Sinulla on mahdollisuuksia ja sinulla on epätasa-arvo jopa markkinataloudessa. Kaikki oikeistolaiset liikkeet maltillisimmista radikaaleimpaan, suoraan läpi koko kirjon, uskovat, että epätasa-arvo on väistämätöntä ja tosiasia, sellainen asia, jonka kanssa on elettävä, joka on otettava huomioon ja käsiteltävä, ja itseasiassa on juuri niinkuin asioiden tulee olla. Siten ajatus siitä, että yhteiskuntaa voidaan muokata ja muuttaa sosiaali-insinöörien toimenpiteillä radikaalisti, jotta voidaan luoda enemmän tasa-arvoa, on täysin vastoin ajatteluani.

Muistan, että Trotsky sanoi aikoinaan, ennenkuin hän alkoi toimia yhdessä Leninin kanssa uudestaan, juuri ennen bolsevikkien vallankaappausta, että kun sosialismi on saatu perustettua, kun kaikkien tasa-arvo hallitsee, ja on saavutettu materiaalinen, opetuksellinen, terveydenhoidollinen jne. tasa-arvo, jokaisessa kadunkulmassa on Goethe, jokaisessa kadunkulmassa on Kant, kaikkialla on Stringbergejä jne. Huomaa, että nämä kaikki ovat eurooppalaisia kulttuurin sankareita. Se on täyttä hölynpölyä. Tällaiset nerot kulkevat eläessään useimmiten vastavirtaan, heitä useimmiten vihataan kun he ovat elossa, mutta kunnioitetaan syvästi kun he ovat kuolleet. Muiden ihmisten on usein vaikea tulla heidän kanssaan toimeen ja ymmärtää heitä kun he ovat elossa. He ovat luonnonoikkuja, ja vaativat tavallaan samanlaista erityiskohtelua kuin vammaiset, mutta ylösalaisin käännettynä. Ajatus, että sellaisia lopputuloksia voidaan ohjelmoida etukäteen sellaisella sosiaalisella ja poliittisella pakottamisella, joka tukahduttaa ja painaa alas ihmisten erilaisuuden, eikä pyri korostamaan ja ylentämään sitä, on täysin vastoin tosiasioita. Siten ne moraaliset ajatukset, jotka ovat marxilaisuuden ja sosialismin perusta, tai vasemmistolaisten demokraattien, vasemmistoliberaalien jne. kun tullaan äärivasemmistosta keskustaa kohti, eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. Anarkismi tai muut individualistiset ideologiat ovat kiinnostaneet minua hiukan enemmän Nietzscheläisellä tavalla, mutta ajatus tasa-arvon moraalisesta hyvästä ei ole koskaan kiinnostanut minua yhtään. Siten marxismi ja sen haarautumat eivät ole koskaan olleet minua varten. Tämä siitä huolimatta, että on yksi osa-alue, jota kunnioitan heissä, ja se on heidän omistautumisensa teorioille ja ideoille, ja heidän uskonsa siihen, että maailma voidaan muuttaa, ja heidän vakavat tarkoituksensa. Kaikki valtavirtakonservatiivit on tomppeleita ja typeryksiä. He eivät koskaan uskoneet, että nämä vasemmistolaiset olisivat vakavissaan, he eivät koskaan uskoneet, että he ovat kuolemanvakavia huumorittomuudessaan, raivoamisessaan ja dialektiikassaan, siinä mitä he halusivat pakottaa muille ihmisille. He olivat täysin vakavissaan, ja sellainen "taantumuksellinen", lainausmerkeissä, näkemys, että heille voidaan nauraa ja heitä voidaan halveksia, joka oli esimerkiksi reaktio 60-lukulaisiin, on osoittautunut täysin vääräksi. Sellaisten ihmisten kulttuuriset näkemykset ovat voittaneet. Valtavirtakonservatiivit ovat kaikki eksyksissä keskellä merta, ja he eivät edes tiedä mitä on tapahtunut. (Jonathan Bowden, Interview with members of the “London New Right” at the Union Jack Club, 21 November 2009)

*****

Free speech is so last century. Today’s students want the ‘right to be comfortable’:

http://www.spectator.co.uk/features/9376232/free-speech-is-so-last-century-todays-students-want-the-right-to-be-comfortable/

*****

Constant Conflict, vaikutusvaltainen sotilasstrategi Ralph Peters kirjoittaa USAn strategiasta (Harhaluulot, omahyväisyys ja ylpeys käyvät lankeemuksen edellä):

http://www.informationclearinghouse.info/article3011.htm

*****

You Have Near Zero Impact on US policy (tilanne Suomessa ei poikkea paljonkaan USAn tilanteesta muuten kuin siinä, että täällä valtio- ja kuntabyrokratioilla on määräävämpi asema):

http://www.breitbart.com/Big-Government/2014/08/12/Study-You-Have-Near-Zero-Impact-on-U-S-Policy

24 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Edes country-tytöt eivät ole sitä mitä ennen.

https://www.youtube.com/watch?v=_MOavH-Eivw

Tiedemies kirjoitti...

Karakterisointisi ateismista on perin kummallinen. En voi tietenkään muiden ateistien puolesta sanoa mitään; itselleni ateismi ei ole minkään puutetta, vaan tarpeettoman, ylimääräisen, vahingollisen, jne, uskomuksen jättämistä ulkopuolelle omasta maailman hahmotustavasta. Yksinkertaisuuden vuoksi jätän alla määreen "omasta katsontakannastani" pois.

Uskomus jonka mukaan maailmankaikkeuden on luonut joku ulkopuolinen taho, on tarpeeton, koska se ei yksinkertaisesti selitä mitään vaan poistaa selittämisen tarpeen semanttisella tempulla. Se on ylimääräinen, koska se antaa selityksen asialle, joka, vaikka toki on puutteellisesti selitetty ilman sitä, ei kuitenkaan kerro mitään todellista; se on ikäänkuin merkki ilman merkitystä.

Usko jumaliin on vahingollinen, koska se luo illuusion asioiden ymmärtämisestä, poistamalla perustavanlaatuisen motiivin ihmisessä, eli motiivin tietää ja ottaa selvää; kaikki uskonnot eivät toki käytä tätä keinoa raskaimman mukaan, eivätkä onnistu tuhoamaan yrittäessäänkään tätä motiivia. Valtapyrkimykselle alistaminen on kuitenkin ilmeinen käyttötarkoitus tälle uskomukselle. Tiedän toki hyvin, että osa ihmisistä kykenee kääntämään uskomuksen siten, että ns maallisen auktoriteetin vastustaminen on omista arvolähtökohdista motivoidumpaa, jos maallinen auktoriteetti koetaan olevan ristiriidassa jumalallisen auktoriteetin kanssa.

Voi toki olla, että kuvailemasi kaltaista ateismia löytyy. Esimerkiksi olen huomannut että on ihmisiä, joilla on irrationaalinen tarve hävittää tai tuhota kilpailevia uskomusjärjestelmiä. Ymmärrän tämän tarpeen kuitenkin yleisinhimillisenä, ja oma kirjoituksesikin on selvästi tämän tarpeen ilmentämistä.

Merkityksen ongelmaa ei jumalaan uskominen ratkaise myöskään, se vain ulkoistaa sen. En kritisoi tällä uskontoa, se on ihan OK uskoa mihin uskoo, mutta on silti väärin kuvitella, että hyväksyisin sen että uskova voi sanella minulle miten minun "kuuluu" asioista ajatella. Tätä vastaanhan suurin osa vapaa-ajattelun perinteestä on alunperin syntynyt. Nykymuotoja voi toki kritisoida sitten erikseen.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

kysymyksen superälykkään olennon olemassaolosta (Jumala ateistisessa kontekstissa) ei pitäisi olla semantiikkaa rehelliselle ja tosiasioihin pitäytyvälle ateistille.

Sinun näkemyksesi vahvistaa sen mitä sanoin. Sinulla on negatiivisia ja paikkansapitämättömiä uskomuksia kristinuskosta, joilla sinun täytyy ympäröidä ateismisi oikeuttaaksesi sen. Kaikki mitä pystymme havainnoimaan ja tutkimaan maailmankaikkeudesta on kristinuskon kannalta legitiimejä tutkimuskohteita. Big Bang teoriakin on katolisen papin kehittämä:

"Independently deriving Friedmann's equations in 1927, Georges Lemaître, a Belgian physicist and Roman Catholic priest, proposed that the inferred recession of the nebulae was due to the expansion of the universe.

In 1931 Lemaître went further and suggested that the evident expansion of the universe, if projected back in time, meant that the further in the past the smaller the universe was, until at some finite time in the past all the mass of the universe was concentrated into a single point, a "primeval atom" where and when the fabric of time and space came into existence."

Monet fyysikot ovat kristittyjä tai uskovat muulla tavoin korkeampaan voimaan, eikä se estä heidän tutkimuksiaan millään tavoin, päinvastoin se motivoi heitä esim. selvittämään mitä Jumala on ajatellut luodessaan maailmankaikkeuden tai multiversumin tms.

En ole myöskään omassa elämässäni huomannut kristinuskon asettavan minkäänlaisia rajoituksia tiedonhankinnalleni, ajattelulleni tai tutkimuksilleni. Vastustava reaktio on syntynyt ainoastaan silloin, kun joutuu lukemaan kristinuskoon liittyvää soopaa, esim. Nietzschen filosofisia käsityksiä kristinuskosta. Ne eivät läpäise edes ateistiselta kannalta tosiasioihin pitäytyvän uskontotutkimuksen vaatimuksia, ja niitä voitaneen pitää lähinnä Nietzschen psyykkisesti sairaan, mutta älykkään mielen defensseinä, puolueellisuuksina, taipumuksina, toiveina, haluina ja intohimoina.

Jos minun tai jonkun muun henkilön kristilliset ajatukset käännyttävät jonkun ateistin kristinuskoon, mitään tuhoutumista ei minun nähdäkseni tapahdu, päinvastoin, syntyy monenlaista uutta ja positiivista. Ei mitään ei voi tuhota. Jos esim. hindu kääntyy kristinuskoon, jotakin voi tuhoutua, mutta siinä tapauksessa kristinusko korvaa runsain mitoin tuhoutuneen.

Tiedemies kirjoitti...

Minun käsitykseni ei ole "irrationaalinen", vaan yksinkertaisesti sen toteamista mitä hypoteesia en tarvitse. On eriskummallista, että esität tuollaisia väitteitä.

On myös eriskummallista, kuinka väität ettei tiedonhankinnalle ole esteitä; en väitä että niitä on jotenkin yleisesti tai kaikille, mutta selvää on, että niitä on joillekin, niitä on poliittisesti jne. Tietenkään tämä ei mitenkään rajoitu uskontoihin, vaan kaikki ihmiset laativat erilaisia rajoja sille millaista tietoa voi hankkia. Esimerkiksi luonnonvalinnasta ja genetiikasta levitetään herätysliikkeiden piirissä aivan virheellistä "tietoa", väärinkäytetään informaatioteoriaa jne, syistä jotka ovat olennaisesti ideologis-uskonnollisia.

En väitä, että nämä ovat kaikkien uskontojen taakka, enkä että ateisteilla ei olisi tällaisia bias-uskomuksia. Väitän, että omalla kohdallani ateismi on *yksi* keino päästä eroon bias-ilmiöistä joita muutoin saattaisi olla. Ateismi siis siinä merkityksessä, että vaikka en a priori hylkää mitään hypoteesia jumalankaltaisen olennon olemassaolosta, mikään ei viittaa riittävän vahvasti sellaisen olemassaoloon, jotta hypoteesia kannattaisi mielestäni ottaa vakavasti. Sinulla tai kenellä tahansa muulla on lupa olla eri mieltä, mutta on hieman epäkohteliasta väittää, että tämä ero mielipiteissä johtuu vain siitä että olen "irrationaalinen".

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

liberaalit levittävät väärää tietoa mm. genetiikasta, älykkyydestä, ihmisten välisistä eroista, politiikasta, taloudesta ja luonnonvalinnastakin (he pitävät sitä tieteellisesti todistettuna teoriana, mitä se ei tietysti ole, eikä voi olla, ja toisaalta he levittävät väärää tietoa ihmisryhmien evolutiivisista eroista ja evolutiivisista eriytymisistä). Kun näin on, diskreditoituuko liberalismi mielessäsi samalla tavalla kuin jokin epämääräinen kristillinen ryhmä jossain (jotka eivät edusta kristittyjen selkeää enemmistöä)? Tuskinpa. Sovellat keskenään ristiriitaisia standardeja liberaareille ja ei-liberaaleille (bias).

Jumala ei salli itsestään tulevan tutkimusten kohdetta, koska se antaisi ymmärtää, että hän on avoin ihmisten manipulaatiolle. Se on kaiken tutkimuksen lopullinen tavoite. Toisaalta Jumala on niin äärimmäinen verrattuna ihmisiin, että avoin kontakti ihmisten ja Jumalan välillä aiheuttaisi monenlaisia vakavia ongelmia. Jos sinä olisit Jumala, niin (sikäli kuin voimme päätellä Jumalan ajattelua) sinäkään et antaisi ihmisten tutkia itseäsi. Usko Jumalaan perustuu siten viime kädessä luottamukseen, ei tieteellisiin tutkimuksiin. Silti en ole nähnyt ateisteilta mitään, joka kumoaisi ne vahvat viitteet, jotka meillä on Jumalasta, ja jotka osoittavat Jumalan suuntaan, mm:

http://www.godandscience.org/apologetics/designun.html

Ne teoriat, joihin myös ateistit uskovat (mukaanlukien multiversumiteoria), tuottavat väistämättä Jumalan olemassaolon todennäköisyyden.

Valkea kirjoitti...

Lisättäköön vielä, että liberaalien em. ajattelun puolueellisuudet, virheellisyydet, vääristymät jne. koskevat ylivoimaisesti suurinta osaa liberaaleista.

Tiedemies kirjoitti...

En nyt tiedä mitä yrität sanoa. En millään muotoa kiistä liberaalien "kohteliaisuussääntöjen" ja poliittisen korrektiuden (jotka ovat oikeastaan jonkinlaisia irrationaalisia hygieniasääntöjä) negatiivista vaikutusta ihmisten ajatteluun. En ole missään puolustanut esimerkiksi sitä, että geneettisiä syitä älykkyydelle kiistetään. Lisäksi olen laajasti kritisoinut esimerkiksi Vanhasen, Watsonin, jne epäkorrekteja aiheita tutkineiden tutkijoiden kohtelua tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa.

Nämä ilmiöt ja samankaltaiset ilmiöt kyllä ainakin minun silmissäni diskreditoivat sellaiset opit joiden mukaan ihmisten sananvapauteen tulisi puuttua, että tutkimusaiheita pitäisi rajoittaa korrektiuden nimissä, jne. Lisäksi monella "liberaalilla" vasemmistolaisella on aivan virheellisiä käsityksiä taloudesta jne. Tällaiset virheelliset käsitykset diskreditoivat ne opit joista ne on johdettu. Minulle jää epäselväksi yllä, mikä mielestäsi on "liberalismia" tms, koska tunnut muodostaneen "liberalismista" yksinkertaisesti kattokäsitteen kaikelle sille mikä mielestäsi kulttuurissamme on pielessä. Tällöin käsitte valitettavasti menettää ison osan merkityksestään.

En kiistele nyt epistemologiasta; uskon kun sanot, että mielestäsi todisteet ovat vakuuttavat siitä, että uskomustesi Jumala on todennäköisesti olemassa. Ihmisen käsityskyky ympäröivästä maailmasta on erittäin vajavainen, enkä usko esimerkiksi että meidän välillämme on kovin merkittävää eroa esimerkiksi älykkyyden tms suhteen, mikä selittäisi uskomustemme erot. Todennäköisempää on, että me olemme omaksuneet kehityshistoriassamme erilaiset tavat arvioida väittämien todennäköisyyttä, olemme altistuneet erilaisille tavoille tehdä johtopäätöksiä ja meillä on erilaiset tunnepohjaiset syyt uskoa tai olla uskomatta jonkin väittämän todenperäisyyteen.

Mikään näistä ei tee toisesta "irrationaalista". Olemme kuitenkin kumpikin oman epistemologisen "sokean pisteemme" uhreja, ja kummankin näkökulmasta toisen yritys perustella omaa näkemystään on ilmeisesti vähintäänkin epäuskottava. En kuitenkaan usko, tai ainakaan ei ole mitään kovin vahvoja viiteitä, että olisit epärehellinen. Toivon kuitenkin että ymmärtäisit ja hyväksyisit sen mahdollisuuden -- itse ainakin hyväksyn -- että olet erehtynyt ja väärässä joidenkin ihmisten uskomusten suhteen.

Mainitsemasi fysiikan spekulatiiviset teoreettiset mallit ovat minun näkökulmastani aivan yhtä lailla metafyysisiä, eikä ole mitään sen kummempaa syytä "uskoa" niitä. Omassa epistemologiassani hyväksyn sen, että emme tiedä kaikkia asioita ja että ne uskomukset joita emme empiirisesti voi asettaa testiin, eivät ole merkityksellisiä, so. ei ole mielekästä puhua siitä ovatko ne totta vai eivät. Esimerkiksi karakterisointi jonka mukaan "jumalaa ei voi tutkia", on minulle loogisesti aivan sama asia kuin "jumalaa ei ole olemassa". Me ymmärrämme asian eri tavoin, koska asetamme erilaiset kriteerit sille, mihin meidän mielestämme "kuuluu" uskoa.

En yritä vääntää kanssasi siitä, onko ateismi "totta" tai "oikein", vaan totean vain, että karakterisointisi ateismista näyttää yksinkertaisesti poliittisesti tarkoitushakuiselta, ei niinkään aidolta pyrkimykseltä ymmärtää ateismia. Ainakaan siten kuin minä sen ymmärrän. Ja sanon tämän täysin tietoisena siitä, että on olemassa ateisteja, joilla on tuollainen taipumus jota kuvailet. Se taipumus ei kuitenkaan kumpua heidän uskomuksestaan sinänsä, vaan he käyttäytyisivät tuolla tavalla (lähes) riippumatta siitä, minkä uskomuksen he olisivat omaksuneet tässä suhteessa.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

pieni tarkennus ensin. Maailmankaikkeuden supertarkka hienosäätö perustuu käytettävissä oleviin tieteellisiin havaintoihin. Se on siis siinä määrin totta, kuin havainnot ja niistä vedetyt johtopäätökset pitävät paikkansa. Multiversumiteoria on metafyysinen teoria. Siitä on yritetty hankkia epäsuoria todisteita, mutta tietääkseni yritykset ovat tähän mennessä aina epäonnistuneet. Vaikka epäsuoria todisteita saataisiin, ne eivät välttämättä olisi kovin todistusvoimaisia (suorat havainnot vs. epäsuorat havainnot, jotka ovat tulkinnanvaraisia, ja voivat viitata monenlaisiin vaihtoehtoisiin ei-havaittaviin todellisuuksiin tai ei ehkä todellisuudessa mihinkään ulkopuoliseen todellisuuteen).

Sinulla on nim. Tiedemies literalistinen maailmankuva. Minulla on tietysti paljon syitä uskoa Jumalaan, mutta seuraavanlainen looginen ajatusketjukin olisi minulle jo itsessään riittävä syy uskoa Jumalaan: "Me olemme olemassa. Me olemme omalta kannaltamme katsoen älykkäitä. Me olemme maailmankaikkeudessa. Meidän älykkyytemme on kehittynyt, ja me pystymme tulevaisuudessa lisäämään älykkyyttämme, sekä aivojemme, että apuvälineittemme (jos ihmiset eivät pilaa asioitaan). Siellä missä on yksi, on monia toisiakin; on edellytykset toisten olemassaololle, eikä ole mitään periaatteellisia esteitä toisten olemassaololle. On ja on ollut monia meidän kaltaisiamme maailmankaikkeuksia. Niissä on kehittynyt monia älykkäitä olentoja. Jokin niistä on päässyt siihen kehitysvaiheeseen, että se on pystynyt lisäämään älykkyyttään itsereplikoituvana run-away prosessina. Se on muuttunut lopulta superälykkyydeksi ja ja sen seurauksena superkyvykkyydeksi, ja siitä tuli Jumala. Jumala loi meille supertarkasti hienosäädetyn maailmankaikkeuden." Voi tietysti olla, että Jumalalla on todellisuudessa jokin sellainen alkuperä, jota ihmiset eivät pysty omista lähtökohdistaan kuvittelemaan.

Siinä missä sinä pitäydyt tiukasti ihmisten havaitsemissa asioissa, minun ajatteluni on erittäin ekspansiivista. Se mitä ihmiset havaitsivat ja tiesivät 5000 vuotta sitten on pientä ja rajoittunutta verrattuna meidän havaintoihimme ja tietomääräämme. Samalla tavalla meidän havaintomme ja tietomäärämme on pientä ja mitätöntä verrattuna siihen mitä ihmiset havaitsevat ja tietävät 5000 vuoden päästä, jos ihmiset eivät pilaa asioitaan. Siten ajattelussa ei ole mitään syytä rajoittaa itseänsä tällä hetkellä havaittavaan ja tiedettyyn. Se, jonka ajattelu ei ole ekspansiivista, korvaa tämän puutteen usein pakonomaisella ja siten haitallisella ekspansiivisuudella reaalielämässä.

Kuvani ateisteista voi vääristyä jonkin verran sen takia, että internetin keskusteluissa ja kirjoituksissa törmää eniten äänekkäisiin ja julistaviin ateisteihin. Kirjoitukseni koskee eniten sellaisia ateisteja. Olen kuitenkin huomannut, että samanlaisia motiiveja on miedompana myös monilla hiljaisemmilla ja maltillisemmilla ateisteilla. On kuitenkin olemassa myös sellaisia ateisteja, jotka ovat joko aidosti välinpitämättömiä uskontojen suhteen tai suhtautuvat niihin positiivisesti; sellaisia ateisteja kirjoitukseni kuvaus ei luonnollisestikaan koske. Huomaa, että olin itsekin aikanaan miedosti julistava ateisti, joten tunnen hyvin sellaisten ihmisten sosiaaliset piirit ja ajatusmaailman.

Tiedemies kirjoitti...

En väitä, että ajattelussasi tämän asian suhteen on jotain "vikaa".

Multiversumiteoria on yritys -- metafyysinen sellainen -- selittää sen, miksi luonnonlait näyttävä siltä miltä ne näyttävät. Kun maailmankaikkeuden kaikki mahdolliset vaihtoehdot ovat "todellisia", niin yksi niistä on tämä. Käsittääkseni argumenttisi menee jotakuinkin niin, että myös sellainen maailmankaikkeus jossa on kehittynyt jokin meidän maailmankaikkeuttamme täysin triviaalisti hallitsemaan kykenevä älyllin olento, on mahdollinen, ja koska se on mahdollinen, se on todellinen. Sanomattakin selvää, etten pidä tätä uskottavana, enkä usko itsekään pidät, koska tästä seuraisi mm. se, että tällaisia olentoja olisi paitsi useita, myös periaatteessa ääretön hierarkia toinen toistaan mahtavampia. Nämä ovat kuitenkin minun epistemologiassani sanaleikkejä; työkaluja; teorioita joilla voi olla tai olla olematta jokin käyttötarkoitus. Olen koulutukseltani osin matemaatikko, osin loogikko, ja osin tietojenkäsittelijä, ja pidän tällaisia ajatusleikkejä pelkkinä simulaatioina yksinkertaisista periaatteista.

Itse en ajattele näin, en itseasiassa ajattele lainkaan metafyysisestä päättelystä että onko se "totta". Karakterisointisi ajattelun ekspansiivisuudesta on minusta rajoittunutta; Minä näen että mahdollisuudet ekspansiiviselle ajattelulle ovat rajattomat, tai siis niin suuret, että on silkkaa hybristä seurata niistä sitä, joka on omasta mielestä jotenkin vakuuttavin ja uskoa siihen. Tarkoitan tällä sitä, että voin laatia tuollaisia päättelyketjuja loputtomiin, mutta uskon että ne ovat kaikki ihmismielen tuottamia artifakteja. Ihmisen mieli on -- tai siis se on osittain; se kykenee; se on mallinnettavissa -- eräänlainen ekspansiivinen päättelykoneisto, joka kykenee teoriassa tekemään äärettömän monta erilaista päättelyketjua. Tämän voi mallintaa (vajavaisesti ja epätarkasti) siten, että ihminen ajatellessan voi yhdistellä symboleita ja muodostaa "silmukoita" jotka simuloivat äärettömyyttä jne.

Esimerkiksi voimme väittää että kaikki maailmankaikkeudet ovat vain simulaatioita simulaatioiden sisällä, ja jos jokin jumala on olemassa, sekin on vain simulaatio isommassa simulaatiossa. Tälle voidaan esittää äärimmäisen vakuuttava argumentti. Voimme laatia nimittäin mitan informaation kompleksisuudelle ns. kolmogorov-kompleksisuuden. Se mittaa lyhimmän sellaisen kuvauksen, joka kykenee tuottamaan annetun informaation. Nyt, sellainen kuvaus prosessista, joka simuloi aivan mitä tahansa, on verraten yksinkertainen, verrattuna sellaiseen joka ei simuloi kuin jonkin tietyn skenaarion. Jos hyväksymme multiversumin, niin yksinkertaisin selitys sille on, että rinnakkaiset maailmankaikkeudet ovat näitä simulointeja, joita vain ajetaan rinnakkain yksinkertaisessa tietokoneessa ja meidän maailmankaikkeutemme on vain yksi näistä simulaatioista.

Ja siis, tämä argumentti pätee myös siinä maailmankaikkeudessa, jossa simulaatiota ajetaan; myös se on kaikkein todennäköisimmin simulaatio toisessa maailmankaikkeudessa jne jne jne.

Puhtaasti loogis-rationaalisesti ajatellen, tämä on kaikkein "todennäköisin" selitys sille, millainen maailmankaikkeus on; sitä ei siis ole oikeastaan edes olemassa, vaan se on simulaatio, jota ei sitäkään ole olemassa jne jne jne. Tämä on toki absurdia, enkä "usko" tähänkään, mutta tämän tarkoitus onkin osoittaa, että ekspansiivinen ajattelu a) vaatii jonkun lähtökohdan tai kriteerin b) on meidän ajatustemme tuote. Tämäkin "teoria" on todennäköisesti tulos siitä, että aivot oikeastaan ajavat koko ajan itse erilaisia simulaatioita, myös sellaisia joissa ne yrittävät ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmankaikkeutta. Aivot kuitenkin mahtuvat kallon sisään. Se on verraten pieni tilavuus suhteessa muuhun maailmankaikkeuteen. Olisi hoopoa kuvitella, että aivot kykenisivät täydellisesti ymmärtämään mistä maailmankaikkeudessa on kyse.

Tiedemies kirjoitti...

Kommentoisin, jos sallit, positiivisessa hengessä tätä kohtaa:
Liberaalin toiminnan ja viihdykkeiden on kulutettava hänet, kaiken ajan ja kaiken energian. Ei ole mahdollista perääntyä, hidastaa, mietiskellä, levätä, peruuttaa, vähentää, muuttaa suuntaa, jne., muussa tapauksessa koko olemassaolon tarkoitus romahtaa.

En ole oikeastaan lainkaan eri mieltä tämän ilmiön olemassaolosta. Minusta kuitenkin näyttää, että syy tähän ei varsinaisesti ole "liberalismissa" itsessään, vaan siinä, että se mitä nimität liberalismia, ei yksinkertaisesti tarjoa korjausta tähän ilmiöön. Liberaali yhteiskunta, niinkuin itse sen näen, ei suinkaan ole sellainen millaisena sen kuvaat; kuvaamasi piirteet ja yksilön kohtaamat ilmiöt syntyvät kyllä tietyissä konteksteissa.

Liberaali yhteiskuntafilosofia ei tarjoa vastausta kysymyksiin tai suoraan ota kantaa niihin tarpeisiin joille toivot ratkaisua, ja joiden olemassaolon ja ratkaisujen puuteen esimerkillä havainnolistat. Se on kiistatta kyllä armoton yhteiskunta sillä tavalla, että se ei kerro ylhäältä käsin minkä ratkaisun näihin ongelmiin kunkin yksilön pitäisi valita. Ja se on myös omalta osaltaan, kuten aivan oikein analysoit, hyvin vahvasti vastakkain sellaisen ajatuksen kanssa, että millään yhteisöllä voisi olla mitään oikeutta pakottaa jäsenensä hyväksymään sen esittämät ratkaisut elämän sisällöllisiin ongelmiin.

Tämä johtaa siihen, etkä ole tässä väärässä, että iso joukko ihmisistä todella joutuu tyydyttämään merkityksellisyyden tarpeitaan huonoilla korvikkeilla, viihdykkeillä yms, eikä osaa tai tule opetelleeksi hiljentymistä, rauhoittumista, mietiskelyä jne, jotka ovat myös inhimillisiä tarpeita. Et siis minusta ole lainkaan väärässä tässä asiassa.

Sensijaan minä katson, myös hieman kylmästi ja armottomastikin, että yksilöllä todella on itsellään vastuu näiden merkitysten hakemisesta omalle elämälleen. Minä voin kertoa, mistä itse saan merkityksen, ja toivoa sen auttavan sinua; en voi kuitenkaan pakottaa sinua omaksumaan sitä, ellet halua. Se, että emme salli pakottamista, on liberaalin yhteiskuntamallin keskeinen idea, ja sille valistusajan idealle esimerkiksi USA:n perustajat yhteiskunnan loivat. Heillä oli paljon tietoa esimerkiksi siitä, miten tuhoisaa eri uskonlahkojen välinen kiistely oli Euroopassa historiallisesti ollut, ja siksi valtio laadittiin ehdottomasti neutraaliksi uskontojen suhteen.

Tiedemies kirjoitti...

Jatkan vielä edellisestä aiheesta;
Liberaali yhteiskunta olisi minusta mielekästä nähdä lähinnä löyhänä viitekehyksenä, jonka sisällä merkityksellisyyden etsiminen on vapaata. Tällä on kiistatta sellainen seuraus, että erilaiset kaupalliset viihdykkeet helposti toimivat kehnoina korvikkeina tehokkaammille ja positiivisemmille keinoille.

Ateismi, jota kovin sanoin kritisoit, ei kuitenkaan itsessään tarkoita etteikö ihminen kykenisi hiljentymään, pohdiskelemaan, mietiskelemään, rauhoittumaan jne. Länsimainen tiede on ollut melko hidas näiden asioiden tutkimisessa, mutta viimevuosien tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet että esimerkiksi mietiskely ja huomiokyvyn harjoittaminen ovat tärkeitä ja hyödyllisiä keinoja lisätä mmerkityksellisyyden kokemuksia riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta.

Rukous esimerkiksi on perinteisesti tarjonnut suunnilleen samanlaisen keinon. Rukouksessa ihminen hiljentyy, huomio keskittyy tiettyyn asiaan, häiritsevät ajatukset hiljenevät jne, ja tärkeät, arvoja ja oikeaa toimintaa korostavat ajatukset pääsevät keskiöön. Tällainen aito hiljentyminen *on* todellakin hyödyllistä ja arvokasta, mutta sen hyöty ja arvo eivät johdu siitä, että Jumala jota rukoillaan, on todellinen, vaan siitä, että huomio kiinnittyy arvoihin ja elämänohjeisiin, jotka on sisäistetty, toimintaohjeisiin jne, ja ne harjoittavat tietoista huomion ohjaamista.

Nämä tekniikat on täysin mahdollista ottaa käyttöön täysin vailla mitään viittausta jumaliin tai uskonnollisiin teksteihin. Tällöin ne vastaavat juuri niihin tarpeisiin, joita todella ihmiset turruttavat liiaksi toimimattomilla keinoilla kuten jatkuvilla ärsykkeillä ja viihdykkeillä.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

Raamatussa kuvataan taivaassa olevan enkeleitä, joilla on hierarkia, jossa Jumala on korkeimpana ja johtaa sitä, joka kääntyy ateistisessa kontekstissa lukemattomiksi superälykkäiksi olennoiksi, joista Jumala on suurin ja korkein. Mainintasi siitä, että aivot pystyvät tuottamaan lukemattomia skenaarioita, ei ole relevantti tässä tilanteessa. Minähän en tuottanut mitä tahansa sattumanvaraista skenaariota, vaan konkreettiseen todellisuuteen perustuvan loogisen ketjun. Maailmankaikkeus on. Maailmankaikkeus on tuottanut älykästä elämää, meidät. Jos emme pilaa asioitamme, voimme jossain vaiheessa tulevaisuudessa kehittyä superälykkyyden asteelle, vähäisiksi "jumaliksi" pienellä jiillä. Kun se on toteutunut tai voi toteutua täällä, se on melkeinpä täydellä varmuudella toteutunut lukemattomia kertoja jossain muualla valtavien ajanjaksojen kuluessa (joihin verrattuna oman maailmankaikkeutemme ikä on kuin sekunti verrattuna maailmankaikkeutemme ikään) ja suunnattomien avaruuksien määrien joukossa. Kaikkein pisimmälle ja äärimmilleen kehittynyt superälykkyys superälykkyyksien joukossa on Jumala. Tai sitten Jumalalla on sellainen alkuperä, jota emme pysty omista lähtökohdistamme kuvittelemaan.

Jos maailmankaikkeutemme on simulaatio (Sekin on mahdollista. Me olemme tavallaan 3D hologrammeja säieteorian mukaan. Säikeet luovat liikkuessaan ja värähdellessään illuusioita kalvoista, pinnoista ja materiaaleista. Ehkäpä paljastuu jonain päivänä, että 3D hologrammien "projektorit" ja samalla koko todellisuus ovat supertietokoneen simulaatioita. Eräs tutkimus aiheesta tehtiin, ja sen tulokset olivat negatiivisia, mutta se on tuskin viimeinen sana tässä asiassa.), supertietokoneella ja sen superohjelmalla täytyy olla superälykäs suunnittelija ja rakentaja, jolloin päädymme jälleen Jumalaan.

Kuten on todettu esim. Israelin juutalaisten uskonnollisia ja maallisia yhteisöjä tutkittaessa, uskonnolliset yhteisöt ovat pysyneet sosiaalisesti vahvoina ja taloudellisesti menestyneinä, ja maalliset yhteisöt ovat heikentyneet tai hajonneet, ja niiden talous on heikossa kunnossa, jos ovat vielä pystyssä. Tämä siitä huolimatta, että maallisissa yhteisöissä on painotettu, opetettu ja harjoitettu sosiaalisuutta, moraalia, asenteita jne. periaatteessa samalla tavalla ja vähintään yhtä paljon kuin uskonnollisissa yhteisöissä. Uskonnollisten yhteisöjen hyötyjä ja magiikkaa ei ole mahdollista saavuttaa maallisin keinoin, pelkkinä tekniikoina, joko uskonnollisilta yhteisöiltä kopioituina tai muunlaisina.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Kun kristittynä sanon ja toistan tällaisissa keskusteluissa, että Jumala on olemassa, se johtuu siitä, että puolustan kristinuskoa ja levitän hyvää sanomaa. Mutta miksi sinä käyt tällaisia keskusteluita ja väittelyitä, ja miksi sinulla on tarve todistella Jumalan olemattomuutta? Jos oikeasti uskoisit, että Jumala ja Jumalaan uskominen on Dungeons & Dragons tasoista fantasiaa, sinulla ei olisi tarvetta vakuutella minua ja muita, lukijoita ja itseäsi. Enhän minäkään yritä vakuutella Dungeons & Dragons peleihin eläytyviä ja niissä aikansa kuluttavia roolipelaajia siitä, että heidän roolipelinsä ovat fiktiota. Vaikka Dungeons & Dragons roolipelaajat sattuisivat oikeasti uskomaan olevansa esittämiään henkilöhahmoja, tuskinpa se minua haittaisi, jos he vain muuten pystyisivät toimimaan suhteellisen normaalisti yhteiskunnassa. Pitäisin sitä tietysti melko lapsellisena ja turhana nykyisen yhteiskunnan synnyttämänä ilmiönä.

Psykologian sosiaalisen vertailun tutkimusten mukaan keskimäärin mitä useamman henkilön henkilö X saa vakuutettua asiasta Y, sitä todellisemmalta, paikkansapitävämmältä, paremmalta ja oikeammalta Y hänestä tuntuu. Mitä epävarmempi X on asiasta Y, sitä suurempi tarve hänellä keskimäärin on vakuuttaa muut omasta asiastaan (tämä ei ole ainoa ihmisten motiivi käännyttämiseen, mutta kuitenkin merkittävä motiivi ihmisten sosiaalisten konsensuksien rakentamisessa). Mitä merkittävämmäksi X kokee käännytettävän henkilön Z, sitä tärkeämpää, pakottavampaa ja palkitsevampaa hänen käännyttämisensä on X:lle.

Pakkomielteisten psykologiasta tunnetaan käsite mielikuvien neutralointi. Pakkomielteisellä voi olla esim. veitsiin liittyviä pakkomielteisiä ja lähes automaattisesti syntyviä ajatuksia, joita hän pelkää eikä missään nimessä halua toteuttaa, esim. että hän lyö ystäväänsä ilman mitään syytä veitsellä. Jos joku sanoo sanan "veitsi" jonkun lauseen yhteydessä, se voi jäädä pyörimään hänen päässään ja laukaista pakkomielteisiä veitsiin liittyviä ajatuksia, tai vähimmilläänkin pakkomielteinen pelkää niin. Neutraloidakseen ne ja vakuuttaakseen itsensä haluamastaan ajatuksesta pakkomielteisen on esim. toistettava rituaalisesti mielessään tasan 55 kertaa "Minä en lyö ystävääni veitsellä" ja ehkä tehtävä joitakin niihin liittyviä rituaalisia liikkeitä, jonka jälkeen hän saa mielenrauhan seuraavaan pakkomielteisyyteen saakka. Vaikka pakkomielteiset ovat tässä suhteessa spektrumin ääripäässä, pakkomielteisyys on jatkumo, ja tavallisilla ihmisilläkin on taipumusta mielikuvien neutralointiin. Kun esim kristitty kirjoittaa internetissä "Jumala on olemassa" se aiheuttaa usein vaihtelevassa määrin epämiellyttävää oloa ja epävarmuutta ateistille, joka pakottaa hänet vakuuttelemaan itselleen tavalla tai toisella, että "jumalaa ei ole olemassa", ja kirjoittamaan samansisältöisen vastauksen kristitylle ja muille ihmisille. Näillä neutraloidaan negatiiviseksi, epämiellyttäväksi tai uhkaavaksi koettua ja vahvistetaan positiiviseksi tai helpottavaksi koettua.

Olen havainnut sinussa aikojen kuluessa kumpaakin edellä mainittua psykologista taipumusta. Sinä et usko ja luota ateismiin niin paljon kuin haluaisit, ja sinä uskot Jumalaan enemmän kuin haluaisit. Olisi hyvä, että myöntäisit sen itsellesi. Eikä siinä mitään, olin itsekin ateistina samalla tavalla reaktiivinen kristinuskon suhteen. Itseasiassa mieto ateismin julistamiseni tapahtui nimenomaan tilanteissa, joissa kuulin tai näin jotain kristillisiä ajatuksia. Koska ateismilta puuttuu oma sisäinen agenda, se on luonteeltaan enemmän tai vähemmän reaktiivista ja reaktionaarista. Vasta Jumalaan uskon myötä sain mielenrauhan, varmuuden ja luottamuksen.

Valkea kirjoitti...

... Se varmuus mihin rationaalisuus ei pääse, sen uskoon liittyvä luottamus täyttää.

Tiedemies kirjoitti...

Itse en koe millään tavalla epävarmuutta siitä, että joku kirjoittaa että "jumala on olemassa", eikä minkäänlainen perustelu joka ihmisillä sille on, ole minusta mitenkään uhkaava. Ensinnäkin, minä en väitä, että jumalaan uskominen tai uskomattaoleminen on merkittävä asia; itse en pidä uskottavana että jumalaa olisi, mikä tekee minusta ateistin, mutta tämä ei ole se keskeinen syy lainkaan, miksi esimerkiksi tähän keskusteluun osallistun. En myöskään lainkaan ymmärrä pakkomielle-karakterisointia; esimerkiksi minä en ole tässä keskustelussa se, joka on kirjoittanut liuskatolkulla tekstiä toisen ihmisen maailmankuvan mitätöimiseen olkiukon avulla.

Esität väitteitä, jotka saattavat koskea joitakin ihmisiä tai ideologioita, mutta esität ne ikäänkuin ne koskisivat kaikkia sellaisia ihmisiä jotka ovat ateisteja. Kuten huomaat omasta kommentistani, en yritä väittää tai todistella yhtään mitään, enkä neutraloida mitään sellaista väittämää, joka koskee jumalan olemassaoloa. Erittelen toki ne syyt, miksi pidän jotain epäuskottavana, mutta tämän taustalla ei ole mitään varsinaista tarvetta todistella, vaan selventää sitä mahdollisia väärinkäsityksiä uskomusteni sisällöstä.

Sensijaan yritän kyllä neutraloida karakterisointiasi ateismista, koska se on epätäsmällinen ja paikkaansapitämätön, mitä tulee ainakin minun kokemani ateismiin.

Minulla ei ole mitään sellaista suhdetta kristinuskoon, joka pakottaisi minut "neutraloimaan" sitä. Minulla on syvästi uskonnollisia kollegoita, ystäviä, hieman kaukaisempia tuttavia, mutta myös ateisteja. En näe missään sitä ammottavaa kuilua jota tekstissäsi kuvaat, näen vain että joillakin ihmisillä on taipumus uskoa ja joillakin ei.

Minusta "syytöksesi" tai siis psykologisointisi yllä näyttää enemmän projisoinnilta. Enhän minä ole huolissani lainkaan siitä jos kristittyjen sanoma on totta. Päinvastoin, sehän olisi vallan hieno asia. En vain usko että se on totta. Mutta sekään ei oikeastaan minua mitenkään erityisemmin liikuta; se mikä liikuttaa on vihamielinen suhtautuminen ihmisten ajattelun monipuolisuuteen. En yritä tuhota kristittyjen uskoa; olen siitä eri mieltä, ja uskon että he ovat väärässä, mutta ei heidän uskonsa minua lainkaan uhkaa. Muutoin siis, kuin ilmetessään sellaisina poliittisina agendoina jotka uhkaavat konkreettisesti arvojani. Näissäkin yhteyksissä kristittyjen sisäiset rivit ovat yleensä hyvinkin jakautuneet kahteen leiriin, kuten vaikkapa suhteessa evoluutiobiologiaan. Olen pikemminkin huolissani siitä, että tietyn*tyyppinen* uskonnollisuus yleistyy.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies,

minä havainnoin asioita sellaisina kuin ne näen. Jos luet uudestaan kommenttini, huomaat, että sanoin *tavallisilla* ihmisillä esiintyvän taipumusta mielikuvien neutralointiin. Kyse ei silloin ole pakkomielteestä, vaan normaalien ihmisten psykologiaan kuuluvasta taipumuksesta. Pakkomielteinen mielikuvan neutraloiminen syntyy silloin kun mielikuvaan liittyvästä epämiellyttävästä tunteesta tulee voimakas ja pitkäkestoinen, jolloin mielikuvan neutraloimisesta tavalla tai toisella tulee lähes pakollista tai pakollista; sen poistaminen vaatii toistavia ja henkisesti rasittavia rituaaleja ja/tai ritualistisia ajatuksia; rituaaleja ei voi lopettaa kesken ja niihin liittyy useimmiten erilaisia täydellisyys- ja oikeinsuoritusstandardeja; tällaiset tilanteet toistuvat usein; henkilö alkaa etukäteen pelkäämään epämiellyttäviä mielikuvia, ja pyrkii suojautumaan niiltä ja estämään niiden syntymistä; jne. Psykologiset sairaudet tai häiriöt, ja psykologinen terveys eivät useimmiten ole erillisiä ilmiöitä, vaan jatkumoita, joissa on päällekkäisyyksiä, ja mietoja ja vakavia ilmenemismuotoja. Herkkänahkaisuutesi tämän asian suhteen antaa ymmärtää, että olin tarkemmin määrittelemättömässä määrin oikeassa analyysissani.

Sinulla on mm. ateistinen psykologinen skeema, jonka mukaisesti kiinnität huomiota ateistisiin (itsellesi relevantteihin) asioihin, reagoit niihin ja muistat ne paremmin. Sinä et juurikaan kiinnitä huomiota ja reagoi satunnaisiin kommentteihin, joissa on negatiivisia asioita kristityistä tai kristinuskosta, ja muista niitä, koska ne eivät ole sinulle relevantteja. Poikkeuksen muodostavat ainakin jossain määrin uutiset ja artikkelit, joissa suhtaudutaan negatiivisesti kristinuskoon, koska ne vahvistavat ateistista skeemaasi. Minulla on kristillinen skeema, jonka avulla huomaan ja muistan kaikenlaiset kristinuskoon liittyvät kommentit. Olen tehnyt pitkän ajan kuluessa lukemattomia havaintoja ateistien kommenteista. Ateistien kommentteihin usein liittyvän kristinuskon ja kristittyjen halventamisen, ja liioittelevan ja vääristelevän negatiivisuuden perusteella voi päätellä, että heillä on usein mm. selvä vahvistustaipumus, vahvoja negatiivisia stereotypioita, taipumus kristittyjen vaihtelevanasteiseen demonisointiin, jne. Jos mukaan lasketaan em. lievemmät versiot, useimmilla havaitsemillani kommentoivilla ateisteilla on negatiivinen psykologinen skeema kristinuskosta. Kuvasin sitä osaltaan kirjoituksessani. Myös sinulta olen aikojen kuluessa joutunut korjaamaan negatiivisia kristinuskoon liittyviä skeemoja, viimeksi tässä ketjussa. Viimeisin negatiivinen skeema on tuo hienovarainen "tietyntyyppinen kristinusko, joka uhkaa sinua". Sinua ei todellisuudessa uhkaa kristinusko Suomessa, vaikka kristityt saisivat lisää valtaa. Sinulle synnyttää uhkan tunnetta USAn ja Suomen median levittämät negatiiviset mielikuvat kristinuskosta, jotka sinä olet liian halukkaasti ja kritiikittömästi ottanut itsellesi ateistisen skeeman takia.

On tietysti mahdollista, että juuri ne ateistit, joilla on negatiivinen kristinuskoon liittyvä skeema, kommentoivat eniten kristinuskoon liittyen, jolloin otos vääristyy, mutta se on silti *julkisen elämän* todellisuus ateisteista.

Minulle riittävät ne voimakkaat viitteet, joita meillä on Jumalasta, luottamus Jumalaan ja rationaalinen vaisto Jumalan olemassaolosta. Sinulle riittävät vain suorat havainnot Jumalasta, Jumalan näkeminen ja Jumalan tutkiminen. Tämä on ollut toistuva asetelma välillämme alusta saakka. Tähän on lienee hyvä lopettaa?

Valkea kirjoitti...

Seuraavanlainen tarkennus: "Sinä et juurikaan kiinnitä huomiota ja reagoi satunnaisiin kommentteihin, joissa on negatiivisia asioita kristityistä tai kristinuskosta, ja muista niitä, koska ne eivät ole sinulle relevantteja. Poikkeuksen muodostavat ainakin jossain määrin uutiset ja artikkelit, joissa suhtaudutaan negatiivisesti kristinuskoon, koska ne vahvistavat ateistista skeemaasi."

Tiedemies kirjoitti...

Toki reagoin herkemmin siihen, jos jokin mitä minä itse uskon, esitetään negatiivisessa virheellisessä valossa kuin siihen, jos jokin mihin en itse usko, esitetään samoin.

Pyynnöstäsi en enää kommentoi itse uskomisen kysymystä, totean vain että näyttää siltä että olemme tunnistaneet olennaiset erot uskomusjärjestelmissämme.

Anonyymi kirjoitti...

Millaisia ajatuksia tämä teksti herättää?:

http://hyviauutisia.net/2014/12/08/paavi-franciscus-ja-evankeliumin-ilo/

''Toinen paavi Franciscuksen vahvasti eteenpäin ajama asia on uskontojenvälinen dialogi, ja EG sisältää muutaman erittäin merkittävän uskontoteologisen lausuman. Vanhaa katolista korvausteologiaa vastaan (sitä suoraan mainitsematta) paavi sanoo, että juutalaisen kansan ”liittoa Jumalan kanssa ei koskaan ole peruutettu” (Room. 11:29, EG 247). Katolisuudessa paikoin yhä elävää antisemitismia vastaan paavi toteaa, ettemme voi pitää ”juutalaisuutta vieraana uskontona emmekä lue juutalaisia niiden joukkoon, jotka on kutsuttu hylkäämään väärät jumalat kääntyäkseen todellisen Jumalan puoleen”. Vaikka juutalaiset eivät voi hyväksyä joitain kristillisiä vakaumuksia eikä kirkko voi luopua julistamasta Jeesusta Herrana ja Messiaana, voimme silti ”lukea yhdessä heprealaisen Raamatun tekstejä ja auttaa toisiamme tutkimaan syvällisesti sanan rikkauksia”. (EG 249)

Huomattavan tärkeä on myös suhde muslimeihin. Yhdyn paaviin, kun hän sanoo, että ”on ihailtavaa nähdä, kuinka islaminuskon nuoret ja vanhat, miehet ja naiset kykenevät omistamaan päivittäin aikaa rukoukseen ja osallistumaan uskollisesti uskontonsa riitteihin” (EG 252). Meidän on otettava muslimisiirtolaiset vastaan sillä kunnioituksella jolla toivoisimme itse tulevamme vastaanotetuiksi muslimimaissa. ”Rukoilen ja vetoan nöyrästi näitä maita varmistamaan kristityille vapauden viettää jumalanpalvelustaan ja elää uskonsa mukaan, ottaen huomioon sen vapauden, josta islaminuskoiset nauttivat länsimaissa!” Väkivaltaisen fundamentalismin edessä on vältettävä vihamielisiä yleistyksiä, ”koska todellinen islam ja oikea Koraanin tulkinta vastustavat kaikkea väkivaltaa”. (EG 253, kursiivi minun)''

Tuo sama paavihan on toivonut myös liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa. Miksi Israelilla on oikeus pysyä juutalaisena ja vaikkapa Saudi-Arabian islamilaisena (nuo asiat on kirjattu kyseisten maiden lakeihin), mutta Euroopalla ei ole oikeutta sulkea rajojaan ja pysyä yhtenäisenä, kristillisenä?

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Lueskelin tuota artikkelia, ja sellaista liberalismin julistusta ja traditionaalisten katolilaisten halveksumista se oli, jota nykyisiltä paaveilta on odotettavissa. Tilanne on oikeastaan vertauskuvallisesti sama kuin eräässä Indiana Jones -elokuvassa. Luolassa vanha ritari vartioi Jeesuksen maljaa, maljaa josta Jeesus aikanaan joi. Se joka siitä juo saa ikuisen elämän. Jeesuksen malja oli lukuisten maljojen joukossa. Ne, jotka valitsevat väärän maljan vanhenevat silmänräpäyksessä ja muuttuvat tuhkaksi. Roisto valitsi kaikkein upeimman kultaisen jalokivimaljan. Hän muuttui tuhkaksi. Indiana Jones valitsi kaikkein vaatimattomimman puisen maljan, jossa ei ollut koristeluja. Hän valitsi oikean maljan. Ihmisillä on luontainen taipumus seurata korkeimpia (ja kulisseiltaan upeimpia) johtajia. Paavi on kultainen jalokivimalja. Todellinen kristinusko on nykyisin vaatimattomissa maljoissa, traditionaalisten katolilaisten, traditionaalisten ortodoksien ja traditionaalisten protestanttien seurakunnissa, esim:

http://www.luthersaatio.fi/

Traditionaaliset kristitytkään eivät välttämättä ole täydellisiä, mutta he ovat kuitenkin paljon lähempänä totuutta kuin paavi tai Suomen valtionkirkko. Traditionaalinen kristillisyys on tie pelastukseen.

Paavia ja Suomen valtiokirkkoa kannattaa seurata vain sen takia, että tietää mitä pahaa he ovat keksineet ja mitä pahaa he tällä hetkellä julistavat.

Paavia ja Suomen valtionkirkkoa ohjaa ahneus, vallanhimo ja kateus liberaaleja kohtaan. Liberaalit hallitsevat, ja suuret kirkkoinstituutiot yrittävät jäljitellä liberaaleja, mukautua liberalismiin ja noudattaa liberaalien oppeja saadakseen lisää valtaa ja päästäkseen liberaalien suosioon. Paaville ja Suomen valtionkirkolle kristinusko on valtatavoitteiden mukaisesti muokattavissa oleva vallankäytön väline.

vieras kirjoitti...

Katolisessa kirkossa ongelma ei liene uskonoppi sinänsä. Se on noin 2000 vuotta vanha. Ongelma on maallisten aatteiden ja niitä kannattavien henkilöiden vaikutus avainpaikoilla.

Mitä tiedät Lähetyshiippakunnasta? Eikö Lähetyshiippakunta ole sama asia kuin Luther-säätiö? Tai siis pidä sisällään Luther-säätiön yhtenä taustatahona? Jos Lähetyshiippakunta rekisteröisi itsensä uskontokunnaksi niin se voisi ottaa jäsenikseen itselleen konservatiiviset luterilaiset. Tällöin se voisi ostaa itselleen valtionkirkon kiinteistöt ja muun omaisuuden.

http://www.lhpk.fi/

Jos herätysliikkeet ryhtyisivät uskontokunniksi ja perustaisivat seurakuntia, niin nekin voisivat sopia konservatiivisille luterilaisille.

Ovatko "itämaiset" kirkot säilyttäneet paremmin perinteiset oppinsa? Miten hyvin olet perehtynyt noihin uskontokuntiin ja niiden oppeihin? Tarkoitan orientaaliortodoksikirkkojen lisäksi idän katolisia kirkkoja ja muita "itämaisiksi" luokiteltuja.

http://en.wikipedia.org/wiki/Oriental_Orthodoxy

http://en.wikipedia.org/wiki/Eastern_Catholic_Churches

http://en.wikipedia.org/wiki/Eastern_Christianity

Sen tiesin että armenialaisilla on apostolinen kirkko joka on suurin mutta heillä on myös katolinen kirkko.

http://en.wikipedia.org/wiki/Armenian_Apostolic_Churc

http://en.wikipedia.org/wiki/Armenian_Catholic_Church

Valkea kirjoitti...

Vieras,

taustayhteisöinä lähetyshiippakunnassa on Suomen Luther-säätiö, Lapin luterilainen jumalanpalvelusyhdistys ry, Rauman luterilainen jumalanpalvelusyhdistys ja Vakka-Suomen luterilainen jumalanpalvelusyhdistys. Ne ovat itsenäisiä yhdistyksiä tai säätiöitä. Taustayhteisöt toimivat niihin liittyneiden seurakuntien työnantajina ja vastaavat seurakuntien taloudenhoidosta. Ne ovat lähestyshiippakunnan tukijäseniä ja niillä on hiippakuntakokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus.

Taustayhteisöillä ei tällä hetkellä ole niin paljon jäseniä ja omaisuutta, että se voisi alkaa ostamaan merkittävässä määrin kirkon omaisuutta. Ongelmana on se, että ihmisiä "aggressiivisen" laajentumishaluisesti miellyttämällä saa kyllä lisää jäseniä, mutta silloin joudutaan tekemään opillisia kompromisseja, jotka pilaavat kristillisen sisällön. On parempi laajentua pikkuhiljaa.

Itämaiset kristityt ovat opillisesti ja rituaalisesti fragmentoituneita ja monimuotoisia, ja joillakin heistä on erikoisia uskomuksia, esim. osalla koptikristittyjä, mutta yleisesti ottaen he ovat säilyttäneet kristinuskon perustan paljon paremmin kuin eurooppalaiset liberaalikristityt.

Anonyymi kirjoitti...

Rukoillaan, että nämä marssit (ja muutkin maahanmuuttoa vastustavat mielenosoitukset) tulevat Suomeen ja muihinkin Euroopan maihin ja ne laajenevat ja kasvavat niin kauan, kunnes maahanmuutto Euroopan ulkopuolelta lopetetaan täysin.

Ja ihmisiä sitoudutaan auttamaan heidän kotimaissaan (esim. reilun kaupan avulla) ja kansalaisuuslainsäädäntö muutetaan etnisyyden huomioon ottavaksi. (Esim. että ykkösehto Suomen kansalaisuuden saamiseksi on se, että ainakin toisen vanhemman puolelta on katkeamaton Suomen kansalaisuuksien ketju vuosilta 1918-1960).

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121418926412_ul.shtml

Merkel ei ole aito kristitty eikä Saksan tai Euroopan puolella. Hänet on vaihdettava toiseen.

Israel on juutalaisvaltio. Myös euroopan mailla on oikeus pitää maansa kristittyinä, etniseen taustaan pohjautuvina kansallisvaltioina.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

rukoillaan niin. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään, joten muistetaan vaikuttaa omalta osaltamme kaikkialla positiivisen muutoksen puolesta.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto