Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 18. marraskuuta 2014

Yli, ympäri vai läpi ongelmien? (edit)

Pauli Vahtera käsittelee blogissaan usein byrokratioihin, veroihin ja maahanmuuttoon liittyviä ongelmia:

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/

Kun Eu:n byrokratia, Suomen byrokratia, korkeat verot, maahanmuutto jne. aiheuttavat lisääntyvässä määrin haittoja, uhkia, esteitä, kuormitusta, vaikeuksia jne. kansalaisille, kansalaiset voivat reagoida siihen monella tavalla, esimerkiksi (osittain päällekkäisiä):

1) Pyrkimällä sietämään enemmän ongelmia, haittoja, uhkia ja kuormitusta, esim: tekemään enemmän ylimääräistä työtä; lisäämällä työntekoon käytettyä aikaa sekä töissä, että vapaa-ajalla; sietämään kasvavaa rikollisuutta; sietämään standardien laskua, ja tapojen ja käytäntöjen huonontumista; vähentämään kulutusta verotuksen ja ylimääräisten menojen syödessä tuloja; jne. (Osa em. tekijöistä vähentää perheelle, sukulaisille ja ympäröivälle yhteisölle omistettua aikaa ja energiaa, ja huonontaa sosiaalisen kanssakäymisen laatua lisäämällä negatiivisia tunteita ja vähentämällä positiivisia).

2) Pyrkimällä välttämään tai kiertämään ongelmia, esim: kiertämällä rikollisuudestaan tunnettuja alueita; välttämällä liikkumista levottomina kellonaikoina; kieltämällä lapsia menemästä tiettyihin puistoihin; muuttamalla paremmille ja turvallisemmille alueille; vaihtamalla parempaan ja turvallisempaan työpaikkaan; käymällä kauempana olevassa rauhallisemmassa kaupassa; harjoittamalla veronkiertoa; minimoimalla ne tekijät työorganisaatiossa, jotka vaativat byrokraattisia toimenpiteitä ja asioimista byrokratian kanssa; jne.

3) Varustautumalla ja kuluttamalla enemmän resursseja, esim: palkkaamalla asiantuntijoita tekemään verosuunnittelua ja/tai auttamaan byrokratioiden kanssa asiointia; asentamalla hälytyslaitteita ja valvontalaitteita; palkkaamalla tulkkeja; palkkaamalla vartijoita; asentamalla kassakaappeja, lukitussysteemeja, turvaovia, turvahuoneita, jne.; palkkaamalla kulttuurikonsultteja ja kulttuurien välisten konfliktien sovittelijoita; hankkimalla tietotekniikkaa ja ohjelmistoja, joilla voidaan korvata reaalielämästä puuttuvaa luottamusta; aseistautumalla; jne.

4) Opettelemalla, harjoittelemalla ja kouluttautumalla, ja uusia toimintasysteemejä kehittämällä, esim: opettelemalla vähemmistöjen kieliä, kulttuureja ja tapoja, ja käyttämällä niitä kulttuurisensitiivisesti järjestettäessä toimintaa, ruokailuja, juhlia, opastusta ja neuvontaa, koulutusta, työhönohjausta jne.; tekemällä mielessään listoja siitä keitä henkilöitä ja etnisiä ryhmiä kannattaa välttää, keiden kanssa kommunikoidessa täytyy olla varautunut ja varovainen, ja keiden kanssa voi olla ja kommunikoida suhteellisen normaalisti; lukemalla kansallisiin ja kansainvälisiin byrokratioihin ja niiden harjoittamaan verotukseen liittyvää tietoa, ja soveltamalla sitä omassa elämässä; luomalla yrityksen henkilöstölle uusia käytäntöjä ja tapoja, jotka pyrkivät ottamaan huomioon byrokratioiden ja/tai kulttuurierojen vaatimukset; järjestämällä monietnisiä kokouksia ja keskusteluja, joiden tarkoituksena on lisätä luottamusta ja yhteisymmärrystä, ja luoda yhteisiä sääntöjä; lisäämällä esimiesvalvontaa, valvontarutiineja ja muuta valvontaa monikulttuurisessa yrityksessä, jotta saadaan varmistettua töiden suorittaminen vaadituilla tavoilla, ja estettyä väärinkäytökset, varkaudet ja sabotaasit; harjoittelemalla itsepuolustusta rikollisuuden varalta; jne.

5) Luopumalla tai vetäytymällä siitä mikä käy liian kannattamattomaksi, työlääksi, vaikeaksi tai uhkaavaksi, esim: yrittäjä lopettaa toisen yrityksensä toiminnan verojen ja byrokraattisen kuormituksen takia; henkilö lopettaa kaupungin keskustassa käymisen rikollisuuden, likaisuuden ja levottomuuden takia, vaikka haluaisi käydä siellä; henkilö pyrkii minimoimaan kaiken sosiaalisen kanssakäymisen omalla monietnisellä asuinalueellaan niin, että hän suurimmalta osin eristäytyy ja erakoituu omaan huoneistoonsa; jne.

Jne.

Edellä mainitut tekijät ovat pääsääntöisesti aktiivisia tai passiivisia keinoja, joilla kansalaiset pyrkivät systeemin huonontuessa parantamaan omaa ja lähipiirinsä tilannetta, ja siinä sivussa tulevat parantaneeksi omalta osaltaan koko systeemin toimintaa. He tavallaan oppivat 'työskentelemään ympäri ja läpi ongelmien'. Otetaan mielikuvitukseen perustuva esimerkki. Sanotaan, että meillä on ensin melko täydellisen hyvä yhteiskunta, jota kuvataan huonous- ja ongelmakertoimella 1 (1-10 asteikolla). Maahanmuutto, byrokratia ja verot huonontaisivat sitä muuten numeroon 9, mutta kansalaisten työskentely ympäri ja läpi ongelmien parantaa systeemin huonous- ja ongelmakerrointa 5:n. Saavuttaakseen 5:n, kansalaisten on työskenneltävä enemmän, käytettävä aikaa enemmän, kestettävä enemmän stressiä, uhrattava resursseja enemmän, luovuttava useammista asioista tms., kuin 1:n saavuttamiseen vaadittiin. Jos kansalaiset ponnistelevat oikein kovasti, he saavat parannettua kerrointa 4:n. 4 näyttää kansalaisille siedettävältä tai kohtuulliselta, erityisesti verrattuna potentiaaliseen 9:n, joka roikkuu Damokleen miekkana yhteiskunnan yllä. 4:n tasolla monet kansalaiset pystyvät vielä säilyttämään ideologiset illuusionsa.

Jos organisaation jäsentä aletaan kohdella huonosti ja epäoikeudenmukaisesti, seuraa usein kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa jäsen yrittää ponnekkaasti, normaalia enemmän, päästä takaisin organisaation johtajien ja muiden jäsenten suosioon. Hän on poikkeuksellisen konformistinen, innokas, avulias, yhteistyöhaluinen, tarmokas, sopeutuvainen, uhrautuvainen jne. Jos nämä pyrkimykset eivät kohtuullisen pitkälläkään tähtäimellä tuota tulosta, jäsen pyrkii toisessa vaiheessa vetäytymään mahdollisimman paljon pois sosiaalisesta kanssakäymisestä, alkaa panostaa vähemmän työsuorituksiinsa, kommunikoi muiden kanssa lyhyesti ja välinpitämättömästi tai kylmästi, on ehkä masentunut tai stressaantunut, vetää tukeaan pois organisaatiolta, jne. Kolmannessa vaiheessa jäsen on usein salaisesti vihainen, ja joskus avoimestikin, ja saattaa sabotoida aktiivisesti organisaation toimintaa. Hän saattaa hidastella työssään tai jättää tehtäviä tekemättä, rikkoa välineitä ja tavaroita, varastaa tavaraa, toimia riidankylväjänä, asettaa esteitä organisaation toiminnalle, antaa virheellisiä toimintaraportteja, tms.

Suomen valtio ja Eu kohtelevat suomalaisia kokonaisuutena arvioiden huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Suomalaiset suhtautuvat huonoon kohteluun, sikäli kuin he myöntävät sen, suurimmalta osin ensimmäistä vaihetta vastaavalla tavalla. Miksi tukea sellaista systeemiä? Miksi ehkä juuri sinä tuet, ylläpidät ja vahvistat systeemiä, jotta se pystyisi tekemään sinun, perheesi, sukulaistesi ja suomalaisten tilanteen tulevaisuudessa entistä huonommaksi? Jos maahanmuutto ja byrokratian kehitys jatkuvat nykyisellään tarpeeksi kauan, jonain päivänä 'ongelmien ohi tai läpi työskenteleminen' ei enää auta, ja systeemi putoaa huonousasteikolla 9:n tai 10:n. Tämä sen lisäksi, että 'ongelmien ohi ja läpi työskenteleminen' on itsessään huonoa kansalaisille. Ehkä olisi aika siirtyä vaiheeseen kaksi, ja vetää kaikki mahdollinen tuki pois systeemiltä? Ehkä kannattaisi lopettaa kaikki 'ongelmien ohi työskenteleminen', joka ei ole välttämätöntä sinulle ja läheisillesi? Ongelmien lisääntymisellä sen seurauksena on positiivisia vaikutuksia, koska jossain vaiheessa niiden syntyä, lisääntymistä ja kasvua on alettava estämään.

Kreikassa ja Italiassa veronkierto on niin yleistä, että sitä on kutsuttu siellä "kansalliseksi urheiluksi":

http://en.wikipedia.org/wiki/Tax_evasion_and_corruption_in_Greece

http://online.wsj.com/articles/SB10001424052702303753904577450572381475782

Myös Suomessa erityisesti rikkaat harjoittavat veronkiertoa kierrättämällä tuloja veroparatiisien kautta, muuttamalla palkkatuloja pääomatuloiksi, käyttämällä yhtiöiden tarjoamia palveluita ilmaiseksi, teettämällä pimeitä urakoita, harjoittamalla näennäistä maanviljelyä, jne.

On suotavaa, että veronkierto leviää Suomessa kaikkiin kansankerroksiin ja muuttuu täälläkin "kansalliseksi urheiluksi". Tavallinen kansalainenkin pystyy kiertämään monin tavoin veroja ottamalla selvää erilaisiin veroihin liittyvistä veronkierron keinoista. Rahan puute on yksi eniten suomalaista ja eurooppalaista byrokratiaa vähentävistä tekijöistä. Rahan puute vähentää myös maahanmuuttoa. Byrokratiat eivät pysty itse itsensä vähentämiseen. Demokratian luonteen vuoksi demokratia pystyy parhaimmillaankin vain vähäisessä määrin byrokratian vähentämiseen. Sysäyksen byrokratian vähentämiseen on tultava niiden ulkopuolelta, kansalaisilta.

Lopettamalla systeemin tukemisen ja kiertämällä veroja kansalaiset voivat nousta systeemin tuottamien ongelmien yläpuolelle hallitsemaan niitä. Se olisi liberaalissa demokratiassa yllättävä tilanne; kansalaisilla olisi todellista ja positiivista valtaa liberaalissa systeemissä.

22 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=DavJ9UKS2ps

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus jälleen kerran. Pitää ruveta myös rukoilemaan, että suomalaiset ihan oikeasti alkavat harrastamaan tuota. Aion itsekin toimia samalla tavalla.

Tosin suomalaiset ovat vielä liian kilttejä ja lainkuuliaisia tuollaiseen. Ja tulee väkisinkin mieleen, että mites ne kaikki lastensairaalat sitten...Tosin jos ihmiset toimisivat tuolla tavalla, niin valtion olisi pakko laittaa raha vain kaikkein välttämättömimpään. Eli juuri niihin lastensairaaloihin ja muuhun terveydenhoitoon, koulutukseen, poliisiin jne.

Kannatat varmaan myös EU:sta eroamista? Mielestäni Eu:sta eroaminen olisi siinä mielessä hyvä juttu, että saisimme päättää enemmän itse asioistamme ja maahanmuuttoa olisi helpompi suitsia. Toisaalta Venäjä haluaa palata imperiumiksi ja supervallaksi ja pelkään, että se alkaisi painostamaan Suomea, jos Suomi eroaisi Eu:sta.

Tuli muuten mieleen yksi off-topic. Miksi olet varma, että kristityt eivät ole harhaanjohdettuja, mutta muslimit ovat? Tuottaako kristinusko mielestäsi paremman yhteiskunnan ja säännöt yms. kuin islam? Oliko Muhammed käytännössä mielestäsi liian epätäydellinen ollakseen profeetta? Eroaako esim. sharia liikaa Mooseksen laista, jotta se voisi olla ''vahvistettu versio'' kyseisestä uskonnollisesta lakikokoelmasta? Oletko lukenut koraanin?

Kommentoija

petturi kirjoitti...

Olen kuullut viime aikoina monilta tahoilta toiveen, että tulisi täydellinen taloudellinen romahdus. Sekä menestyjiltä että työttömiltä (kaikki miehiä). Kaikki poliittiset toimijat kannattavat täysin yksimielisesti hyvinvointivaltiota, mutta tuttuni eivät edes valita verojensa korkeutta vaan sitä, että rahat käytetään teiniäiteihin ja maahanmuuttajiin. Asioihin, joiden he katsovat suoraan huonontavan yhteiskunnallisia oloja.

Liberaalina ihmisenä olen pitkään moittinut tapaasi käyttää sanaa sen amerikkalaisessa vääristelevässä merkityksessä, mutta oikeastaan se on vain esimerkki laajemmasta ilmiöstä. Nimittäin siitä, että käytännössä kaikki nyky-yhteiskunnan kiistat ovat kiistoja miesten ja naisten välillä. Tätä asiaa peitellään suuremmilla ponnistuksilla kuin oikeastaan mitään.

Pieni lista asioita, joita käytännössä kaikki naiset kannattavat ja miehet vastustavat:

* sosiaalivaltio
* pakkoruotsi
* maahanmuutto
* sananvapauden rajoitukset
* huumeiden laittomuus
* seksuaalinen ahdasmielisyys
* alkoholiverot
* uskonnot
* ylisuuri koulutussektori
* yksityiselämään puuttuminen
* median sensuuri
* lastenteon tukeminen.

Tässä muutamia ensiksi mieleen tulleita. Jos sukupuolten konflikti ratkeaa tavalla tai toisella, nämä myriadit median esilläpitämät pikkukonfliktit katoavat tyhjään, koska niiden takana vaikuttava tärkeämpi syy katoaa.

Kuviota saattaa hämärtää se, että myös talouselämän ja yhteiskunnan eliitti on aina naisten linjoilla, koska naisista saa helpommin ja luotettavammin kannattajia ja vipuvoimaa. Erityisesti siksi, että he menevät vahvimman puolelle. Naiselle ei ole aatteilla ja päämäärillä merkitystä kunhan hän vain saa itsensä jotenkin ujutettua voittavaan joukkueeseen.

Naisten ja miesten välistä konfliktia ei olla vielä kunnolla nähty. Tilanne muistuttaa ensimmäistä maailmansotaa edeltäviä jatkuvien pikkusotien ja poliittisen hankauksen täyttämiä vuosia.

Pitää kuitenkin erottaa sukupuolet poliittisesti vaikuttavina ryhminä yksittäisistä miehistä ja naisista. Pelkurimaiset miehet ovat langenneet esimerkiksi perheenisyyteen tai muuhun naisten mielistelyyn, ja heiltä saa kärjekkäimmät kannanotot naisten etujen puolesta. Tämä on ainoa ryhmä, jonka puhetapa sisältää jatkuvaa väkivallalla uhkailua, tai ainakin ajatuksen, ettei väkivalta ole asia jota pitää välttää viimeiseen saakka.

Samoin kun olen käynyt treffeillä kohderyhmäni eli 30-40-vuotiaiden akateemisten naisten kanssa, he ovat ainakin esittäneet hyvin onnistuneesti rentoa ja henkisesti vakaata käytöstä, joka on täysin vapaata hysteerisyydestä ja kanamaisuudesta, joista naisia syytetään. Jälkimmäistäkin näkee, joten voi päätellä, että nämä naiset tietävät aivan tarkkaan, mitä miehet haluavat ja mitä he eivät siedä.

En usko, että perheet ja romantiikka katoavat mihinkään, mutta kun monen toivoma Atlas shrugged tapahtuu, naisten pitää omalla käytöksellään olla sellaisia, että miehet sietävät heitä kotonaan ja rahoittavat heidän äitiyttään vapaaehtoisesti. Tästä on jo selvät merkit vapailla pariutumismarkkinoilla.

petturi kirjoitti...

Vähän lisäystä. Nykymaailmassa ei ole enää symmetrisiä sotia, eikä myöskään symmetrisiä poliittisia kiistoja.

Voidaan sanoa, että miehet ovat liberaaleja ja naiset hakevat turvaa vahvasta valtiosta, normeista ja yksilöiden kontrolloinnista.

Miesten kannattamat kannat henkilöidään aina joihinkin yksittäisiin ihmisiin. Vaikka he olisivat suosittuja (Wahlroos, Halla-aho) he ovat hyvin kiistanalaisia.

Naisten kannattamia asioita ei yleensä koskaan henkilöidä jonkun ideaksi tai ohjelmaksi. Niitä kannattavat ammattipoliitikot (joita ei ole "miesten puolella" ainuttakaan, ellei Soinia lasketa) ikäänkuin itsestäänselvyyksinä, joista poikkeaminenkin pitää selittää näiden naisten ihanteiden paremana noudattamisena.

Kuten edellisessä viestissä vihjasin, kun sukupuolten konflikti käynnistyy todella, se ei ole enää nykyisenkaltaista rintamasotaa, vaan rivit hajoavat välittömästi. Nykyäänkin se toimii niin, että naisten puolesta likaisen työn tekevät heidän kesyttämänsä kuohilasmiehet.

Jos miehet voittavat konfliktin, sukupuoliasia katoaa kokonaan, koska miehet eivät ole koskaan sortaneet naisia eivätkä voi sortaa. Siinä on syynä se, että miehet edustavat sukupuolta, jolla ei ole itseisarvoa. Miehillä ei ole pääomaa, jonka he voisivat monopolisoida niin, että jokainen mies saisi edes jossain määrin riittävästi. Naiset taas niukkana resurssina pystyvät aina kartelliin. Naisia törkeästi kohtelevat kulttuurit ovat aina toisten naisten kannatuksen varassa, ja niitä kannattavat kaikkialla naiset valtavasti enemmän kuin miehet (mukaanlukien ja erityisesti kiihkomielisimmät muslimimaat, sikäli kun kannatuksia voidaan mitenkään mitata.)

Naisten valta perustuu toisaalta heille ylläpidettyihin taloudellisesti kannattamattomiin työpaikkoihin, toisaalta äitiysetuihin. Useimmat lapsiperheet uskovat, että heille on hyötyä lapsimyönteisyydestä, mutta kun ajattelee sen valtavaa hintaa, keskiluokkaisen lapsiperheen ei olisi lopulta kauheasti kalliimpaa maksaa itse lapsensa laitokselta maisteriksi.

Lisäksi olen kuullut paljon ajatuksia opettajilta ja perheellisiltä, että jos tukien varassa olevia perheitä ja heidän lapsiaan ei olisi, leikkikentät, koulut ja tarhat olisivat paljon siistimpiä ja rauhallisempia paikkoja opiskella ja kasvaa. Koulujen kuluista menee käsittämättömän suuri osuus pienen häirikkölasten (jotka tulevat valtavan korkealla todennäköisyydellä työttömistä ja ongelmaisista perheistä) hoitoon.

Tässäkään asiassa sukupuolten rintamat eivät pitäisi. Naiset ovat valtavan paljon statustietoisempia kuin miehet. Kun lapsiperheiden tukeminen lopetettaisiin, hyvän miehen saaneet naiset olisivat vankimpia roskaväen tukemisen vastustajia. Tiedätte tyypin.

Toisin sanoen meillä on tässä monen näennäisen konfliktin alla kytevä sukupuolten sota, jonka rintamalinjojakin pitää pystyssä jokseenkin keinotekoinen status quo, siitä hyötyvät myös naiset paljon vähemmän kuin annetaan ymmärtää. Jos konflikti tulisi esiin, se laukeaisi todennäköisesti nopeasti ja tulokseen, joka olisi valtavan enemmistön mielestä parempi kuin nykyinen. Tämä tiedetään hyvin, ja siksi kaikkein eniten mediassa demonisoidaan miesaktivisteja, jotka yrittävät nostaa sen näkyville.

petturi kirjoitti...

Päätän tämän kamalan vuodatukseni siihen, että arvostan johdonmukaista liberalismiasi, jota Suomessa saa tosi harvoin lukea mistään. Erityisesti sitä, että kirjoitat siitä myös analyyttisesti etkä vain puolesta tai vastaan iskulauseiden tasolla, kuten on tapana.

Minusta kuitenkin tuo ihanteesi yhteisöistä on väärä. Olen nähnyt paljon vaihtoehtoväkeä. Heidän yhteisönsä rappeutuvat aina siihen, että niihin jäävät johtajayksilöt ja toisaalta reppanat, jotka eivät pärjää muuallakaan. Ihmiset, jotka kokevat pärjäävänsä yksinkin, lähtevät helposti. Miehiä yritetään tietenkin rajoittaa sillä, että nämä yhteisönaiset hankkiutuvat erittäin usein raskaaksi vastoin miehen toiveita.

Toivomaasi lopputulokseen riittäisi liberaali yhteiskunta, joka rajoittaisi kansalaisten valintoja mahdollisimman vähän, muttei myöskään tukisi mitään elämäntapoja tai -valintoja. Jokainen saisi tehdä mitä haluaa, kunhan käyttää omia rahojaan.

Se ratkaisisi sukupuolten konfliktinkin. Elämantapa- ja tyyliblogit ovat valtavan tärkeässä asemassa nykynaisten mediamaailmassa. Kannattaa tutustua niihin. Niistä näkee, mitä naiset todella haluavat. Esimerkiksi downshifting-ilmiö on vahvasti sukupuolittunut, ja tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että naiset haluaisivat jäädä hoitamaan kotia.

Toinen asia, jonka voit nähdä jos luet blogeista kuinka uskomattoman kauniit naiset hoitavat siistejä lapsiaan hienoissa kodeissaan on, että nainen haluaa ennen kaikkea statusta. Omalla työllään omaisuuden hankkineella miehellä ei ole lähellekään samaa vimmaa pitää asemastaan ja statuksestaan kuin naisella, joka on saanut ne häneltä vain naimisiin menemällä.

Naiset eivät halua sosiaalivaltiota vaan miehen ja kodin, koska se on selkeämpi ja ennakoitavuudessaan turvallisempi. Se tuottaa hänelle suojaa perheen pitämiseen, mutta vain hänelle ja tavalla, jossa hänelläkin on sananvaltaa ja jossa resurssit eivät yhtäkkiä katoa jonnekin aivan muualle.

Naiset tuomitsevat avioeronkin paljon voimakkaammin kuin miehet. Naisten taipumusta erota ja elää valtion kustannuksella demonisoidaan, mutta vaikka poliittisesti korrektissa puhunnassa väitetään toista, sekä nämä naiset itse että heidän ympäristönsä pitävät heitä epäonnistujina.

Samoin miehet haluavat elättää omaa perhettään, eivät joidenkin toisten perheitä. Parisuhteessa liberaalissa ympäristössä molemmat tietävät, ettei kukaan vedä välistä vaan molemmat ovat vastuussa. Lisäksi kahden ihmisen välinen suhde on valtavasti vakaampi kuin minkään suuremman yksikön, koska siinä enemmistö ei voi luoda liittoutumaa vähemmistöä vastaan. Jokainen päätös on molempien yksin hyväksyttävä.

Summa summarum: naisten yhtenäisyys on ylivoimaisesti tärkein hyödynnettävä poliittinen voima. Sitä kumartaa aivan koko ammattipolitiikka ja muutkin instituutiot. Se tuottaa valtavia haittoja käytännössä kaikille miehille, yhteiskunnalle ja oikeastaan useille naisillekin. Se pitää itseään koossa koko hegemoniansa voimalla ja ajautuu jatkuvasti kohti lopullista konfliktia. Naisilla on valtavan suuri tarve jakaa toisensa hyviin ja huonoihin, ja konflikti vapauttaisi tämän valtavan paineen, joka repisi naisten keskinäisen solidaarisuuden. Sen jälkeen ei jäisi oikeastaan mitään jäljelle nykyisistä tärkeimmistä poliittisista vastakkainasetteluista. Haitta olisi, että alempia yhteiskuntaluokkia alettaisiin halveksua avoimesti.

Valkea kirjoitti...

Edit on pientä hiontaa ja seuraavien lauseiden lisäys: "Jos maahanmuutto ja byrokratian kehitys jatkuvat nykyisellään tarpeeksi kauan, jonain päivänä 'ongelmien ohi tai läpi työskenteleminen' ei enää auta, ja systeemi putoaa huonousasteikolla 9:n tai 10:n. Tämä sen lisäksi, että 'ongelmien ohi ja läpi työskenteleminen' on itsessään huonoa kansalaisille."

vieras kirjoitti...

Kommentoin joskus Yrjöperskeleen ja Kumitontun blogeissa että jos haluaa vastustaa systeemiä, niin menee veronmaksulakkoon. Yksinkertaisesti kieltäytyy rahoittamsta systeemiä. Jos systeemi ei saa rahaa, niin se ei voi pyöriä.

Yhtä henkilöä voi rangaista veronmaksulakosta kun poliisi pidättää, vie tuomioistumien tuomittavaksi, jossa tuomitaan vankilaan. Suuren mittakaavan veronmaksulakko on eri juttu. Jos veronmaksulakossa on paljon kansalaisia mukana, niin verotuloja ei saada kerätyksi niin paljon kuin oli tarkoitus. Poliisi, tuomioistuimet ja vankilat pyörivät verorahoilla. Jos poliisi, tuomioistuimet ja vankilat jäävät ilman niitä määrärahoja jotka osoitettaisiin verorahoista, niin ne eivät voi silloin toimia. Silloin ne eivät voi rangaista veronmaksulakosta.

Veronmaksulakon piirre on se että ryhtyy tekemään pimeitä töitä. Miten sitten toteuttaa pimeän työn niin ettei siitä jää kiinni? Palkat käteiselle eikä mitään kirjanpitoa mistään? Esim. lumityöt kaverin pihalla ja talon katolla? Rahat mukaan kun työpäivä päättyy.

Näissä kommentoin sitä veronmaksulakkoa:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/01/huitsinnevadan-paikallisdemokraatti.html

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2014/02/miksi-katainen-ja-urpilainen-pysyvat.html

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2014/11/politiikan-ja-elinkeinoelaman-pyoroovi.html

Valkea kirjoitti...

Petturi,

tervehdys. Hyviä huomioita pyrkimyksestä opposition henkilöimiseen, ja pyrkimyksestä vallitsevan liberaalin politiikan periaatteellisuuteen, ideologisuuteen ja dogmaattisuuteen. Jos ja kun opposition poliitikot vaihtuvat, kaikki heidän politiikkansa ovat liberaalin näkemyksen mukaan vaakalaudalla, ja voivat muuttua radikaalisti. Jos ja kun liberaalit poliitikot vaihtuvat, se ei muuta ideologista linjaa mitenkään; universaaleiksi koettuihin periaatteisiin pitäydytään. Tämä johtuu osittain oppositiosta itsestään, kun eivät ole kehittäneet riittäviä periaatteita ja riittävää koulutusta, joka luo niille jatkuvuutta, mutta liberaalit tekevät tietysti kaikkensa voimistaakseen ja ylläpitääkseen tätä negatiivista tilannetta.

Joiltain osin joudun hiukan poikkeamaan näkökulmistasi. Esim:

Miehillä on yhteistyöllään luomaansa pääomaa, esim. monogamia, joka takaa sen, että jokaiselle kynnelle kykenevälle miehelle riittää nainen. Monogamia on vanha eurooppalainen traditio, joka on toiminut hyvin Euroopassa ja on yksi tärkeimmistä Euroopan menestyksen ja vakaan yhteiskunnallisen kehityksen avaimista. Täydellinen seksuaalinen vapaus johtaa naisten hypergamiaan, jolloin rikkaat miehet monopolisoivat suuren osan naisista. Naisille riittää huono osa, esim. 1/200 osa, löyhän 'haaremin' jäsenyydestä, jos he saavat taloudellisesti menestyneinpiin kuuluvan miehen geenit jälkeläisilleen, ja hetken huomiota ja pienen lahjan häneltä joskus harvoin. Sellaisten parien lapset kasvavat ilman isää ja vähintäänkin suhteellisessa puutteessa. Isän läsnäolo on tärkeää lasten tasapainoiselle kasvulle. Kaikenlaiset ongelmat ovat yleisempiä yksinhuoltajaperheissä. Monogamiassa isä huolehtii perheestään ja on mukana kasvattamassa ja opettamassa lapsia. Hypergamisessa yhteiskunnassa miehillä on taipumus radikalisoitua ja liittyä yhteen ajamaan radikaaleja tavoitteita, ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia. En tietysti väitä, että yhteiskunnasta tulee milloinkaan täysin hypergaminen tai että kaikki naiset tavoittelevat hypergamista osaa, mutta hypergamia alkaa aiheuttamaan ongelmia jo kauan ennen täydellistä hypergamiaa.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Sukupuolten väliset eturistiriidat ovat niin monimutkainen vyyhti, että en ehdi käsitellä sitä tässä yhteydessä perusteellisesti, mutta kiinnittäisin huomiota lyhyesti seuraaviin asioihin:

a) Sukupuolten jaottelut eivät ole yksioikoisia, esim. on olemassa paljon uskonnollisia miehiä ja toisaalta miesten ateismi ei useimmiten ole kovin kestävää tai vakaumuksellista, lähinnä pelkkä perustelematon liberaalin median synnyttämä pintapuolinen asenne. Toisaalta, vaikka suurin osa julistavista ateisteista on miehiä, on myös monia julistavia ateistinaisia. Sattumalta ilkein (ainakin minulle kun en myötäile hänen ajatuksiaan!) ja fanaattisin tuntemani ateisti on nainen.

b) Naiset ovat useimmiten seuraajia ja konformisteja, konformistisempia kuin miehet, ja siten he ovat usein, kuten totesit, voittajien puolella, riippumatta siitä mikä on politiikan sisältö. Se mitä voittajilla tarkoitetaan ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Voittajia ovat naisten mielestä kaikki miehet, jotka pystyvät raivaamaan itselleen yhteiskunnallisen ekolokeron. Siten, vaikka perussuomalaiset eivät ole vielä olleet edes hallitusvastuussa, perussuomalaiset ovat oman poliittisen ekolokeronsa raivaamisella vetäneet toimintaansa ja kannattajakuntaansa mukaan paljon naisia, esim:

http://www.laurahuhtasaari.fi/

http://marialohela.fi/

http://www.hannamantyla.fi/

c) Toisaalta kun naiset ovat seuraajia, he seuraavat jotakin. He seuraavat vallassa olevia miehiä. Voimme todeta tällaisessa tilanteessa ajattelevan pään (johtavien miesten) vastustamisen olevan tärkeämpää kuin tottelevan kehon (konformististen naisten) vastustaminen. Miehen ja naisen tärkein suhde on yhteistyö, ei konflikti. Miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan. Valtaapitävien palveluksessa olevien naisten rivejä on hajotettava enemmän houkuttelemalla hunajalla kuin konfliktin laineita nostattamalla, vaikka jälkimmäisetkin kuuluvat repertuaariin.

Jne.

Ns. vaihtoehtoväen 'yhteisöt' ovat tietämättömien ja osaamattomien ihmisten järjestämää hömppää. Hyvä yhteisö toimii joiltakin osin kuin yritys, ja on syntynyt ehkä osittain tietyn yrityksen tai liiketoiminta-alan ympärille. Hyvän yhteisön jäsenet ovat melko tasa-laatuisia kyvyiltään ja osaamiseltaan, ja hyviä siinä mitä tekevät. Hyvän yhteisön täytyy alkuvaiheessa tai viimeistään toimintavaiheessa karsia pois vapaamatkustajat ja ne, jotka eivät kykyne tekemään omaa osaansa. Esimerkkejä toimivista yhteisöistä ovat esim. tietyt mormonien, hutteriittikristittyjen, juutalaisten ja Syyrian kristittyjen yhteisöt. Hyvä uskonnollinen vakaumus on hyvän yhteisön perusta.

petturi kirjoitti...

Kiitoksia vastakommenteista. Ensimmäiseksi mennään tuohon monogamiaan.

Ihmisillä tuntuu olevan luontainen taipumus monogamiaan. Useimmat ovat kokeneet voimakkaan rakastumisen. Se on enemmänkin kuin tunne, eräänlainen päätös tai asenne valita juuri tämä ihminen ja sitoutua häneen.

Kollektiivinen yhteiskunta pitää romanttista rakkautta vaarallisena, koska se on voimakkaasti individualisoiva voima. Jokainen voi valita vain yhden ja jos suhde toteutuu, se sulkee muut pois. Koska jokainen partneri on ainutlaatuinen, asiaa ei voi päättää ryhmässä ja vierittää vastuuta valinnastaan kollektiiville.

Romantiikka on juuri näitä mainitsemiani voimia, jotka pitävät jokseenkin järkevän menon yhteiskunnassa pelkän yksilöiden toiminnan varassa tarvitsematta kummempia normeja ja instituutioita.

Romantiikan kaipuu on valtava, siitä todistaa koko viihdemaailma. Sen valtaa yritetään hävittää laimentamalla kokemusta kevyellä deittailulla, vähättelemällä nuorten ihastumisia kypsymättömyytenä ja kokeiluina, pilkkaamalla tunteellisia ihmisiä jne.

Lisäksi normaalia tunne-elämää hämärretään mainostamalla homoutta ja monisuhteita. Niissä ei yksilön valintoina ja taipumuksina ole sinänsä mitään vikaa, mutta ne eivät liity mitenkään valtavan enemmistön itse koettuun henkilökohtaiseen tunteiden ja motiivien maailmaan. Näin saadaan heidät hieman ymmälleen pohtimaan, tietävätkö he edes mitä rakastuminen tai parisuhde ovat.

Romanttinen rakastuminen on yksi kaikkein tärkeimmistä ja voimakkaimmista yksilön motivoijista. Muita sellaisia ovat huumori, miesten halu seikkailuun ja riippumattomuuteen ja naisten halu rakentaa kotia. Vain viimeistä näistä yhteiskunnan nykyinen henki ei sabotoi, tai ainakin sabotoi vähiten.

Tukahduttamalla luonnolliset tunteet ja taipumukset ihmisestä saadaan hämmentynyt ja peräsimetön. Toisin sanoen tahdoton massaolento, jota on helppo manipuloida.

Tässä pariutumisasiassa tärkeintä on luoda yksilölle todellisia tai kuviteltuja pettymyksiä ja pelkoja sitoutumisen seurauksista, jonka jälkeen hän ei uskalla päästää itseään rakastumaan. Sen jälkeen hänen pariutumistunteensa ovat niin laimeita, että niitä voi ohjailla pikkuasioilla. Tosin sivuvaikutuksena miehet valitsevat mieluummin videopelit kuin treffeillemenot ja naiset pitävät suklaajäätelöä suurempana nautintona kuin sukupuoliyhdyntää.

petturi kirjoitti...

Sitten toiseen osaan:

(a.) Uskonto on toivottoman vaikea asia määritellä. Miehet ovat valtavan paljon harvemmin uskonnollisia kuin naiset, ja miesten uskonnollisuus on tyypillisesti filosofista ja individualistista kun naisten uskonto on dogmaattista ja kollektiivista. Molempia tyylejä on molemmilla sukupuolilla, mutta ero on riittävän selvä.

Lapsenuskonsa aikuiseksi säilyttänyt mies voi hyvin säilyttää sen ympäristössä, jossa uskontoa halveksutaan ja hänen uskolleen naureskellaan. Tällöin hän voi selittää uskonsa olevan itsenäinen valinta, joka selvästikin perustuu hänen omaan ajatteluunsa ja tuntemuksiin, joille hän pysyy uskollisena ympäristön pilkasta huolimatta. Hyvin uskonnollisessa ympäristössä hän saattaa oppia kokemaan koko uskomisen falskiksi ja ulkokohtaiseksi ja alkaa epäillä omaakin uskomistaan.

Naiset taas säilyttävät itsellään äärimmäisen harvoin mitään, mitä ympäristö ei suvaitse tai kannusta. Ne tapaukset ovat niin olemattoman harvassa, että ne voi unohtaa tässä yhteydessä täysin.

Tarkoitan uskonnolla tässä yhteydessä tätä naismaista uskontoa, koska toisin kuin miestyyppinen uskonto, se asettaa vaatimuksia myös toisille ihmisille, uskontovereille mutta myös muillekin ja koko yhteiskuntaan siitä, mitä saa syödä ja tehdä ja mitä ei.

Miehet houkutellaan näihin piireihin seksillä. Räikeän uskonnollisesti suuntautuneet naiset ovat ylivoimaisesti kevytkenkäisimpiä kaikista naisista. Ennenkuulumattoman helpon seksin ohella miehille tarjotaan tilaisuuksia munata ja rikkoa yhteisön tiukkoja normeja. Uskonnollisten ja niihin verrattavien aatteellisten (esim. ympäristöväki) innokkaimmat sananselittäjät ovat miehiä, jotka yrittävät saada argumentaatiokyvyllään ja uskonsa vilpittömyydellä anteeksi yhteisöltä esimerkiksi ryyppäämistään tai väärin ajoitettuja lähentelyitään.


(b.ja c.) Naisten seuraamistaipumuksista johtuu, että heidän johtajansa voivat vaihtua, mutta kaikki joutuvat käyttäytymään tavalla, jolla saavat naisten tuen pysymään itsellään. Tämän takia hyökkääminen "päätä" vastaan ei auta, koska "ruumis" yksinkertaisesti ottaa tai kasvattaa itselleen uuden pään.

Valtaa saava puolue tietenkin houkuttaa naisia, mutta naiset sitten muokkaavat sen omien tarpeidensa kaltaiseksi. Voi esimerkiksi katsoa, miten älyllisesti surkeaa ainesta perussuomalaisten naispoliitikot ovat säännönmukaisesti varsin briljantteihin miespersuihin verrattuna.

Käytännössä naispoliitikot ovat kaikki vain keräämässä naisten ääniä. He ovat asiantuntemukseltaan ja älyllisiltä kyvyiltään niin onnettomia, että naispoliitikko on jokseenkin aina pelkkä kulissi, jota hänen taustavoimansa liikuttavat. Tätä auttaa myös se, että naiset saavat niin paljon anteeksi. Naispoliitikkoja käytetään usein äänestäjien törkeinä pitämien päätösten läpiviemiseen, koska kritiikki voidaan aina tulkita henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja naisvihaksi. Naispoliitikko tirauttaa pari kyyneltä haastattelussa ja saa toisilta naisilta (täysin teoistaan riippumatta) ensi vaaleissa läjän sääliääniä.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

kiitos.

Jos ja kun byrokratioiden rahat alkavat loppua, byrokratiat pyrkivät supistamaan sieltä mikä sattuu eniten kansalaisiin ja ylläpitämään sitä mikä on kansalaisten kannalta turhinta. Tämän tarkoituksena on kiristää kansalaiset osallistumaan verojen maksuun. Tällöin kansalaiset voivat käyttää yhdessä kahta keinoa:

a) pakottaa joukkovoimalla valtion suuntaamaan varat hyödyllisiin asioihin ja supistamaan turhista ja haitallisista asioista.

b) kansalaiset voivat yhä suuremmassa määrin alkaa kustantamaan tärkeät palvelut kollektiivisesti itse esim. rahastoilla ja vakuutuksilla. Kun kallis byrokratia saadaan pois välistävetäjän asemasta, ja palvelut kilpailutetaan, palvelujen tuottaminen halpenee. Tämä myös vähentää byrokraattisten palvelujen käyttöä, jolloin vähäisemmätkin verovarat riittävät niiden pyörittämiseen. Systeemi tasapainottuu.

Eu voisi toimia, jos se olisi pelkkä talousliitto ja olisi jokin keino estää sen byrokratian ja vallan kasvu. Kun tällaisia keinoja ei ole näköpiirissä, kannatan eroamista Eu:sta, oman valuutan kelluttamista, Eu:n talousliittoon liittymistä samalla lailla kuin Norja ja Natoon liittymistä.

Muslimit uskovat, että Jumala tahtoo ihmisten olevan hänen orjiaan. Muslimit siten uskovat, että Jumalalla on valtatarpeita ja että Jumala pyrkii alistamaan kaikki ihmiset hänen valtansa alle. Muslimeilla ei ideaalissa tilanteessa ole omaa tahtoa, on vain Jumalan tahto ja täydellinen totteleminen. Kristinuskon mukaan Jumala on meidän isämme ja hän on täydellinen. Hän on niin mahtava ja itse itsellensä riittävä, että hän ei tarvitse meiltä mitään, esim. orjuutta, mutta hän on hyväntahtoinen lapsiaan kohtaan. Hän tarjoaa ihmisille pääsyä valtakuntaansa. Se vaatii ihmisiltä orientoitumista Jumalan lakien, Jumalan valtakunnan sääntöjen mukaan. Ihmisillä on siitä huolimatta oma tahto, niin maan päällä kuin taivaissa. Jumala tietää lapsiaan paremmin mikä heille on hyväksi, joten häntä kannattaa kuunnella. Kristinuskon sanoma on Jumalan hyvän sanoman levittämistä maailmaan.

Jos ihmiset pyrkivät totaaliseen valtaan maan päällä, se heijastaa sitä, että he ovat mielensä sisällä epätäydellisiä kun eivät pysty dominoimaan kaikkia ihmisiä täydellisesti. Psykologinen puute lietsoo heidän himoaan kontrolloida ja dominoida ihmisiä täydellisesti mielensä mukaan. Jos Jumala pyrkisi samaan, se kertoisi meille, että Jumalan mieli on psykologisesti epätäydellinen ja riippuvainen ihmisten käyttäytymisestä. Jumalan mieli on täydellinen. Näiden syiden takia katson, että muslimit projisoivat Jumalaan ihmisten maallisia ja psykologisia valta- ja dominointitarpeita. Osaltaan näiden syiden takia luotan siihen, että kristinusko puhuu todellisesta Jumalasta, meidän isästämme.

Valkea kirjoitti...

Petturi,

Esim. Englannissa sadassa kirkossa käyvistä 55 on naisia ja 45 miehiä. Naisia ja miehiä on Englannissa suhteessa 51:49, joten aika lähellä he ovat luonnollista suhdetta. Seurakunnissa suhdetta muuttaa naisten eduksi lisäksi se, että miehet kuolevat keskimäärin aikaisemmin kuin naiset. Evankelisissa kirkoissa baptisteilla suhde on 57:43, itsenäisillä suuntauksilla 53:47, roomalaiskatolisilla 54:46 (Nationwide Initiative in Evangelism; 1980). Liberaaleissa kirkoissa suhde on keskimäärin hiukan enemmän kallellaan naisten suuntaan, metodisteilla suhde on 60:40 ja yhdistyneillä reformisteilla 57:43 (Vox Evangelica 20; 1990). Kristityillä yhteisöillä, joilla on korkea yhteisössäpysymisprosentti, suhteen voi olettaa olevan aika lähellä luonnollista suhdetta.

Kristinusko on tutkimusten mukaan ns. high investment parenting -strategia. Siihen kuuluu se, että kynnys parisuhteen muodostamiselle on korkeampi kuin ympäröivässä yhteiskunnassa, ja lisäksi kristinuskolla vahvistetaan parisuhdetta ja nostetaan kynnystä eroamiselle. Olen seurannut sellaisten ateistien keskusteluja, jotka ovat kaupunkilegendojen perusteella luulleet, että seurakunnista on helppoa saada kevyttä naisseuraa. He ovat pettyneet katkerasti. Ensinnäkin useimmiten suurin osa seurakunnan sopivan ikäisistä naisista on avioliitossa ja heillä on useimmiten lapsia. He haluavat kristinuskon vahvistavan parisuhdettaan ja perhesiteitään. He ovat siten poissa parisuhdekuvioista. Suurin osa lopuista naisista asettaa miehille korkean kynnyksen ja korkeat vaatimukset, mukaanlukien aito usko. Näin on erityisesti konservatiivisissa kristillisissä seurakunnissa, mutta liberaaleissakin seurakunnissa kynnykset ovat korkeampia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa, siitä huolimatta, että liberaalikristityt ovat apostaattikristittyjä. Paljon helpommin kevyttä naisseuraa saa vaikkapa mistä tahansa ravintolasta. Voin omien kokemusteni perusteella todeta, että normaali seurakuntaelämä ei pyöri seksuaalisten asioiden tai ryyppäämisen ympärillä.

Me olemme kaikki Jumalan silmissä lapsia, joten ihmisten parhaimmat ja monimutkaisimmat filosofiset pohdinnat kristinuskosta ovat kuin pienten lasten kirjoituksia Jumalalle.

Petturi, tämä on osaltaan kristinuskolle omistettu blogi. Jos sinulla on tuontyyppisiä ajatuksia kristinuskosta, suosittelen niille omaa blogia. Voin julkaista linkin sellaiseen blogiin.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

pimeät työt ovat yksi tapa. Jos henkilöllä on oma yritys, voi kierrättää palkkarahat postilaatikkoyritysten kautta, ja maksaa ne pääomatuloina, jolloin maksetaan vähäisempää veroa. Yritys voi kustantaa palveluja ja tavaroita ilmaiseksi omistajalle ja työntekijöille. Sillä voidaan kattaa osa palkasta, jolloin maksettava palkka ja siitä verotettava tulo on pienempi. Esim. lomamatka voidaan kustantaa työmatkana. Perintövero voidaan suurelta osin välttää kun vanhukset antavat suuren osan omaisuudestaan jo eläessään pikkuhiljaa jälkeläisilleen. Jne. Netissäkin kerrotaan erilaisista veronkierron tavoista tai mistä tietoa saa, esim:

http://www.silverserper.fi/2014/08/duunarin-veronkierto-opas-aloita-verokikkailu-helposti/?fb_action_ids=845154938852072&fb_action_types=og.likes

http://salkku.info/verosuunnittelu

http://www.helsinkicapitalpartners.fi/rahastosijoittajan-verosuunnittelu/

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66063-viro-houkuttelee-suomalaisyrityksia-taustalla-verosuunnittelu

http://www.talentumshop.fi/pk-yrityksen-verosuunnittelu-4310.html

Valkea kirjoitti...

http://sydneytrads.com/2014/08/18/theodore-dalrymple-3/

petturi kirjoitti...

Kuten aiemmin kirjoitin, en aio vängätä uskonnosta. Sinulla on omintakeinen ja kiinnostava käsitys kristinuskosta, mutta lukijalle on informatiivisempaa jos saat kertoilla siitä vapaasti sen sijaan että joudut argumentoimaan sen puolesta. Jälkimmäisessä juututaan aina epäolennaisiin.

Tuo mitä puhut seksinsaamisesta uskonnollisessa ympäristössä ei ole oikeastaan mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä itse tarkoitin. Haluan kuitenkin työntää tätä uskontoasiaa sivuun, koska uskonnolliset yhteisöt ovat vain yksi esimerkki naisten dominoimista yhteisöistä, joissa miehiä houkutellaan "hunaja-ansalla" ja sen jälkeen pidetään heidät kurissa erilaisilla keinoilla. Tyypillisesti juuri vaatimalla heitä todistamaan "uskonsa aitous" ja käyttämällä heitä vastaan erilaisia yksityiselämän painostuskeinoja (statuksen antaminen ja poisvieminen, rikkomusten anteeksianto ja muistaminen jne.) Tunnen itse pari tällaista tapausta (yksikään ei uskonnollisesta yhteisöstä) ja heidän kokemalleen henkiselle väkivallalle en keksi minkäänlaista vastinetta muualta ihmiselämästä.

Toisin sanoen tällaisesta yhteisöstä saa seksiseuraa valtavasti helpommin kuin mistään muualta, mutta sen hintana on sitoutuminen yhteisön arvoihin ja toimintaan. Usein tavalla, josta irtipääsemiseksi pitää erota ystävistään, muuttaa elämäntapansa, pelätä solvauskampanjaa tai suoranaista vainoa jne. Useimmat miehet eivät käytä tätä optiota, koska kokevat sen hinnan liian korkeaksi. Minulle on esimerkiksi väitetty, että erään kotimaisen lahkon tyttöjen on koko ajan vaikeampi löytää itselleen suurperheen isäksi suostuvia puolisoita.

Tuo ihanteesi yhteisöstä muistuttaa miesten yhteisöä, ja nyt päästään eroasiaankin. Mies on olennaisesti arvoton olento. Siksi ketään miestä ei pidetä yhteisössä, jos hän ei hyödytä sitä. Hänen vapaamatkustuksensa on pelkästään taakaksi. Toisaalta kun jokainen mukana oleva mies joutuu työskentelemään yhteisön eteen, hänen on helppo lähteä ja viedä työpanoksensa, jos hän ei koe saavansa sille vastinetta.

Naisten yhteisöt ovat erilaisia. Ne syntyvät jonkin resurssin ympärille. Esimerkiksi naisten seksuaalisen pääoman. Nämä yhteisöt saavat oikeutuksensa siitä, että ne normittavat jäsentensä ja mahdollisesti ulkopuolistenkin tekemisiä, ja tällä tavalla resurssin hintaa voidaan nostaa kartellisoimalla. Siveyden sipulien yhteisö nostaa irtoseksin kustannusta asettamalla sille jonkin minimihinnan ja "ystävät ja biletys" -yhteisö taas nostaa sitoutumisen hintaa vaatimalla jäsentensä sinkkuelämästä luopumiseen riittävää tasoa. Nämä yksinkertaisina esimerkkeinä, käytännössä "resurssi" on jokin useista tekijöistä yhdistetty monitahoisempi sosiaalisen arvon väline.

petturi kirjoitti...

..jatkoa...

Kun miesten yhteisö perustuu jäsentensä panoksiin, naisten yhteisön tärkein tehtävä on estää, ettei kukaan petä porukkaa ja riko kartellia. Vapaamatkustusta, politikointia ja selkäänpuukotusta naisten yhteisö kestää loputtomasti. Sen ei tarvitse tuottaa mitään erityistä, sen tehtävä on monopolisoida jokin niukka resurssi.

Yhteisöt, jotka luovat arvoa tyhjästä, voivat kilpailla keskenään, mutta kilpailu on yleensä reilua ja kollegiaalista. On tietenkin hienoa, jos me saamme 100 hyötyä kun toiset vain 86 hyötyä, mutta kisan jälkeen molemmilla joukkueilla on enemmän hyötyjä kuin alussa. Toisessa päässä ovat yhteisöt, joiden tehtävä on ottaa haltuun olemassaoleva resurssi. Siinä tärkeintä on estää kilpailijaa toimimasta. Mieluiten tuhota se kokonaan.

Naisten yhteisöt ovat jälkimmäistä tyyppiä, ja ainakin niin kauan kun ei keksitä seksirobotteja ja keinotekoisia kohtuja, yhteisöt, joissa on naisia, muodostuvat tällaisiksi resursseja monopolisoiviksi yhteisöiksi. Riippumatta siitä, miten reilut säännöt ja hyvät tarkoitukset niille on alkujaan luotu.

Tuo ajatuksesti erota veronmaksajien joukosta tai EU:sta kuvaa toimen miesten yhteisöä, josta olet ottanut myös mallin omiin yhteisöhaaveisiisi. Politiikka on kuitenkin täysin feminisoitunut ja poliittiset yhteisöt sen mukaisesti. Päivänpolitiikasta huomaa jatkuvasti, kuinka yksiköiden ja yksilöiden mahdollisuuksia pyristellä keskusjohdon määräyksiä vastaan kavennetaan.

Tämän vuoksi niin moni mies haluaisi, että järjestelmä yksinkertaisesti romahtaisi ja jokainen saisi pärjätä yksin. Mitään muuta tapaa päästä näistä painostavista yhteisöistä eroon ei uskota olevan.

Valkea kirjoitti...

Petturi,

se mitä jätin sanomatta konservatiivisista kristillisistä yhteisöistä tai seurakunnista on se, että myös miehet vaativat naisilta aito uskoa. Kyse ei siis ole siitä, että naiset "kiristäisivät" miehiä, vaan se on yhteisön jäsenten yhteinen vaatimus niille, jotka liittyvät yhteisöön ja haluavat avioitua jonkun yhteisön jäsenen kanssa. Konservatiiviset kristityt yhteisöt ovat aina miesten johtamia, eivät naisten. Epämääräisissä, toimimattomissa ja huonosti järjestetyissä lahkoissa ja kulteissa sekä miesten, että naisten on usein vaikea löytää puolisoa. Lahkot ja kultit voivat olla naisten johtamia.

Esim. hyvin toimivissa ja organisoiduissa hutteriittikristittyjen yhteisöissä miesten ja naisten on helppoa löytää aviopuolisoita suurperheiden isiksi ja äideiksi (hutteriittejä käsittelevä osuus alkaa tähtimerkkien jälkeen):

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/09/markkinatalous-nykyaikainen-valta-ja.html

Havaitsen kommenteissasi vahvistustaipumuksen:

http://en.wikipedia.org/wiki/Confirmation_bias

Ateismi on sisällyksetön ja siten itsessään merkityksetön uskomus, jonkin puuttumista. Ateismi ei pysty perustelemaan omaa olemassaoloaan itsellään, jollakin itseensä liittyvällä positiivisella kokonaisuudella, kuten monet uskonnot pystyvät. Säilyäkseen ateismin on kerättävä itsensä ympärille selektiivisesti valittua ja vääristäen tulkittua negatiivista informaatiota uskonnoista. Tällainen negatiivinen suojavalli ateismin ympärillä luo rangaistusinsentiivin ateismin noudattamiseen ja julistamiseen; jos et puolusta, ylläpidä ja julista ateismia, sellaiset ja sellaiset negatiiviset asiat uhkaavat sinua, nujertavat, tukahduttavat ja alistavat sinut, tai haittaavat, estävät ja vahingoittavat sinua.

Suurimmalta osin ei-informatiiviset negatiiviset suojavallit eivät muuta minun ajatteluani ja sinä tuskin haluat luopua suojavallistasi, joka on ateismin perusta, vain sen takia, että sinulle tuodaan esiin vastakkaista informaatiota. Negatiivinen suojavalli on myös siinä mielessä negatiivinen, että sen raison d'etre on useimmiten ympäröivien uskontojen heikentäminen, rapauttaminen tai tuhoaminen (tai sitten linnottautuva eristäytyminen uskonnoista, mutta tämä on epätodennäköisempää, koska se ei anna ihmisille aktiivista asioihin vaikuttavaa agendaa, jota ihmiset haluavat). Uskonnot, jos ne eivät ole ekspansiiviseen dominointiin pyrkiviä kuten Islam, pystyvät elämään sovussa ja tasapainossa ympäröivien ajatussuuntausten kanssa, koska niiden oma sisäinen toiminta on niille riittävä positiivinen raison d'etre.

Näiden syiden vuoksi ehdotan, että lopetamme keskustelun tältä osin tähän.

Anonyymi kirjoitti...

Valkea,

Millaisia ajatuksia nämä tekstit herättävät sinussa?

http://www.islamreligion.com/articles/199/

http://www.islamreligion.com/articles/201/

Viimeisemmän linkin mukaan Johanneksen evankeliumissa 14:16 on kyse ihmisestä, ei pyhästä hengestä.

http://www.islamreligion.com/articles/198/

Mielenkiintoinen teksti:

http://turjalainen.blogspot.com/2009/07/islam-tiestitko-tata-koraanin-ja.html

Olisi hienoa, jos koraanin alkuperä avattaisiin samalla tavalla kuin raamatun. Silloin olisi helpompi verrata eri uskontoja.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

muslimit yrittävät tietysti vääristellä Raamatunkin tulkinnan siten, että se tukee heidän tavoitteitaan.

Linkitetystä artikkelista: "On merkille pantavaa, että kristinuskon valtavirran käsitys Jeesuksesta sekä ihmisenä että Jumalana lyötiin kiveen Nikean kirkolliskokouksessa."

- Kyllä, mutta se perustui pohjimmiltaan Raamatun alkuperäisiin teksteihin, esim: (Matteus 3:17), Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Anonyymi kirjoitti...

Valkea,

Kerroit yhdessä aiemmassa ketjussa, että ruotsalaiset tappoivat viikinkejä aikoinaan ja se on yksi syy sille, että konformistien määrä kasvoi. Miksi ruotsalaiset tekivät niin? Tekivätkö viikingit rikoksia, joista oli rangaistuksena kuolemantuomio vai koettiinko heidät muuten vain uhaksi? Esim. että he tekisivät vallankumouksen tms?

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

tarkalleen ottaen en sanonut, että ruotsalaiset tappoivat viikinkejä. Sanoin olennaisilta osiltaan, että ruotsalaiset vähensivät erilaisin keinoin sellaisten ihmisten määrää, joiden luonteet olivat uhkarohkeita, seikkailunhaluisia, itsenäisiä, osittain tai kokonaan anti-sosiaalisia, haasteita etsiviä, dominoivia, aggressiivisia, väkivaltaisia jne., tai sitten he poistuivat itse. Kun viikingit muuttivat ympäri maailmaa, em. luonteenpiirteiden määrä Ruotsissa väheni. Sellaisia henkilöitä saatettiin teloittaa tai karkoittaa pois yhteisöstä tai maasta rikoksien tai uhkien takia (yhteisön ulkopuolella elävät joutuivat huonompaan asemaan); heidät saatettiin käytöksensä perusteella syrjäyttää niin huonoon asemaan yhteisön sisällä, että he eivät saaneet jälkeläisiä tai heidän jälkeläisillään oli huonommat mahdollisuudet selvitä hengissä; heiltä saatettiin estää parhaimmat asemat yhteiskunnassa suosimalla konformistisia, ystävällisiä, sopeutuvaisia, empaattisia, rauhallisia jne. luonteita; heiltä saatettiin estää avioitumismahdollisuus tai huonontaa sitä; jne. Sellaiset luonteen omaavat saattavat nykyisin olla esim. seuraavanlaisissa töissä:

https://www.facebook.com/video.php?v=10202250892812895

Esim. Islam toimii toisin. Islam on militaristinen uskonto, joka pystyy ja pyrkii integroimaan em. kaltaiset henkilöt yhteisön jäseniksi, ja he pääsevät usein arvostettuun johtoasemaan yhteisöissä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto