Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Emouskomus ja tarrautuminen poliittisiin näkemyksiin (edit)

Eräs perussuomalaisten emouskomuksista
Miksi ihmiset tarrautuvat poliittisiin näkemyksiinsä? Siihen on useita poliittisia, sosiaalisia ja psykologisia syitä, mutta käsittelen tässä kirjoituksessa yhtä tärkeää syytä.

Olette ehkä osallistuneet poliittisiin väittelyihin, ja huomanneet, että ihmisten poliittisten näkemysten muuttaminen on hidasta ja vaikeaa. Rationaaliset perustelut riittävät vain harvoin. Rationaalisten perustelujen yhdistäminen emotionaaliseen suostutteluun parantaa tilannetta, mutta tulokset ovat silti suhteellisen vähäisiä ja muutoksilla on taipumus tapahtua hitaasti ja/tai vaiheittain, ehkäpä joidenkin repivien emotionaalisten uutistapahtumien auttamana. Muutoksilla on myös taipumus jäädä usein osittaisiksi. Tärkeää hitausvoimaa tässä prosessissa voidaan nimittää emouskomukseksi. Melkein jokaisen henkilön poliittisella näkemyskirjolla on joko taipumus kummuta emouskomuksesta, tai emouskomus tekee muut siihen liittyvät poliittiset näkemykset hyväksyttäviksi ja oikeutetuiksi, tai suhteellisen vähämerkityksellisiksi emouskomuksen seuralaisiksi. Henkilön poliittisia näkemyksiä voidaan useimmiten muuttaa vain muuttamalla emouskomusta tai siirtämällä sen kohdetta yhdestä poliittisesta puolueesta toiseen poliittiseen puolueeseen. Ihmisillä on joskus taipumus joko salata emouskomus tai puhua siitä vain harvoin ja osittain, yleensä joidenkin emotionaalisten tapahtumien seurauksena. Tästä huolimatta emouskomus vaikuttaa koko ajan taustalla henkilön kaikissa poliittisissa kannanotoissa. Poliittiseen puolueeseen tai suuntaukseen liitetty emouskomus voi vaihdella lähes paikkansapitävästä täysin paikkansapitämättömään; useimmiten emouskomuksen mielikuva on tärkein ja se on vähintäänkin suurelta osin paikkansapitämätön, ts. se on enemmän tai vähemmän ristiriidassa poliittisen ryhmän todellisuuden ja/tai laajemman kokonaisuuden kanssa. Emouskomukseen liittyy useimmiten tietämättömyyttä, vääristelyä, itsepetosta tai emotionaalisuuden värittämää sokeutta, jotka estävät henkilöä näkemästä omaan puolueeseensa tai poliittiseen suuntaukseensa liittyviä tosiasioita; saavat henkilön muuttamaan ne mielessään todellista positiivisemmiksi tai enemmän omien näkemysten mukaiseksi, tai olemaan välittämättä niistä tai jättämään ne huomiotta. Emouskomus on suurelta osin emotionaalinen. Kaikkien puolueiden lähes kaikilla jäsenillä on emouskomuksia. Emouskomuksia voi olla yksi tai useampi, mutta ne eivät koskaan kata kaikkia puolueen tai poliittisen liikkeen kannattamia asioita. Puolueen tai poliittisen liikkeen sisäiset emouskomukset voivat olla keskenään ristiriitaisia ja yhteensopimattomia. Muutamia käytännön esimerkkejä:

a) Väittelin aikojen kuluessa erään kokoomuslaisen kanssa Eu:n kehittymisestä kohti Euroopan laajuista byrokraattista sosiaalivaltiota; Eu:n miljardituista kansainvälisille suurpankeille ja konkurssimaille; kehitysavusta; maahanmuuton haitoista; kokoomuslaisten hallitusten veronkorotuksista ja byrokratian lisäämisistä; jne. Kommenttini olivat sellaisia, että niiden olisi voinut olettaa vaikuttavan positiivisesti kokoomuslaiseen henkilöön. Sain kuitenkin suhteellisen vähän vastakaikua näkemyksilleni. Erään emotionaalisen tapauksen yhteydessä kokoomuslainen purkautui. Hän kertoi joistakin traumaattisista kokemuksistaan ja siitä kuinka hänen vanhempansa olivat opettaneet hänelle tiukasti ja toistuvasti, että hänen (ja implisiittisesti kaikkien muiden) on tehtävä työtä, tultava toimeen omillaan, oltava oma-aloitteinen, eikä hän saa koskaan ottaa vastaan sosiaalitukea tms. sellaista nöyryyttävää ja alentavaa apua. Tämä on hänen emouskomuksensa, jonka hän mielikuvissaan yhdistää positiivisesti Kokoomukseen ja jonka kautta hänen muut kokoomuslaiset näkemyksensä saavat hyväksyntänsä. Hänelle riittää, että emouskomus liittyy mielikuvatasolla Kokoomukseen, ts. häntä ei haittaa se, että Kokoomus toimii käytännön politiikallaan jatkuvasti monin tavoin hänen emouskomustaan vastaan. Hän tarrautuu niihin kokoomuslaisiin murusiin, jotka vahvistavat hänen emouskomuksensa, ja jättää huomiotta, on välittämättä tai antaa sormien läpi katsotun hiljaisen hyväksyntänsä niille monille kokoomuslaisille asioille, jotka ovat hänen emouskomustaan vastaan. Hän muuttaa poliittista suuntaustaan todennäköisesti vain jos emouskomus voidaan mielikuvissa siirtää paremmin johonkin muuhun puolueeseen tai, joka on vaikeampaa, muuttamalla hänen emouskomustaan. Emouskomuksensa kautta hän tuntee inhoa, vastenmielisyyttä ja ehkä vihaakin vasemmistoliittolaisia, keskustalaisia, perussuomalaisia, sosiaalidemokraatteja, jne. kohtaan, koska ne eivät mielikuvissa yhdisty riittävästi tai ollenkaan emouskomukseen. Hänen emouskomuksensa on voimakkaan emotionaalinen. Kaikilla sellaisilla hänen kanssaan käydyillä poliittisilla keskusteluilla, jotka eivät käsittele emouskomusta, on taipumus valua vaikuttamisen kannalta suurimmalta osin tai kokonaan hukkaan.

Toinen esimerkki kokoomuslaisesta emouskomuksista liittyy mielikuviin moderniudesta, edustavuudesta, (sisällyksettömästä) dynaamisuudesta ja hienojen seurapiirien viehätyksestä. Tämän emouskomuksen sisällön uskotaan säteilevän positiivista vaikutusta ja korkeaa statusta Kokoomuksen kannattajaan.

Kolmas esimerkki kokoomuslaisista emouskomuksista liittyy mielikuviin henkilökohtaisen verotuksen minimoimisesta, tarkemmin määrittelemättömästä vapaudesta ja vivahduksesta libertaarisuutta.

Jne.

b) Kun Vasemmistoliiton poliitikot kirjoittavat päivityksiinsä ja blogeihinsa ihmisoikeuksista, maahanmuutosta, arkipäiväisistä poliittisista tapahtumista, budjeteista, uutisiin liittyvistä asioista, tms. heidän kannattajansa ilmaisevat eri tavoin melko laimeasti ja automaattisesti kannatuksensa. Kannattajat heräävät eloon hurraamaan, kiittämään vuolaasti ja ylistämään poliitikkoa aina kun poliitikko kertoo järjestäneensä tai olleensa mukana järjestämässä kannattajilleen jotain pientä etua, korotusta tukiin, ilmaista palvelua, ilmaista ruokaa, tms. Vasemmistoliiton poliitikkojen harjoittama kannattajien lahjominen on kaikista puolueista läpinäkyvintä ja suorinta, ja tapahtuu pienimmillä lahjuksilla. Vasemmistoliiton poliitikot voivat kierrättää samoja lahjuksia useampaan kertaan; ensin Vasemmistoliiton poliitikko on mukana järjestämässä etua kannattajilleen, seuraavana vuonna se leikataan pois, ja taas parin vuoden päästä sama poliitikko on järjestämässä saman edun uudelleen kannattajilleen. Tällä tavalla lahjontaa voidaan harjoittaa monta kertaa ilman, että kannattajille maksettavien lahjusten kokonaismäärä juurikaan nousee. Vasemmistoliiton kannattajien tyypillinen emouskomus menee suunnilleen seuraavalla tavalla: "Herrat / kapitalistit ryöstävät kaikki meille kansalaisille kuuluvat rahat ja etuudet. Se on epäoikeudenmukaista, rikollista ja väärin, ja sen korjaamiseksi tarvitaan tasa-arvoa. Minä tunnen suurta kaunaa ja katkeruutta herroja ja kapitalisteja kohtaan. Kaikki ilmaiset rahat, etuudet ja palvelut, joita valtio ja kunnat antavat meille ovat oikeudenmukaisia hyvityksiä meitä kohtaan tehdyistä vääryyksistä. Mikään määrä meille annettavia ilmaisia rahoja, etuuksia ja palveluja ei riitä hyvittämään meitä kohtaan tehtyjä rikoksia. Kaikki meille annettavat ilmaiset hyvät ovat oikeudenmukaisia ja kohtuullisia korvauksia vääryyksistä. Kunhan vasemmistoliittolaiset poliitikot antavat meille säännöllisesti haluamaamme hyvää, me annamme heille muissa asioissa automaattisen tukemme riippumatta siitä mitä he sattuvat kannattamaan. Oikeastaan emouskomuksen ulkopuoliset asiat eivät kiinnosta minua juuri ollenkaan."

c) Perussuomalaisten kannattajien emouskomukset liittyvät useimmiten vaihtelevassa määrin tai vaihtelevissa kombinaatioissa maahanmuuttoon, konservatiivisuuteen, Euroopan unioniin, yrittäjyyteen, työntekijöiden etuihin, julkisiin palveluihin, vapauksiin (sananvapaus, oikeus omistaa aseita, poliittiset vapaudet, vapaus elää niinkuin tahtoo ilman byrokraattista ohjausta, jne.), byrokratian vähentämiseen, tms. Perussuomalaisten emouskomusten kirjo on laaja.

d) Vihreiden emouskomukset liittyvät tasa-arvoisuuteen; valtion ja kuntien hyvyyteen, luonnonsuojeluun; "suvaitsevaisuuteen"; kuvitelmiin itsestä hyvänä, auttava, välittävä ja moraalisena ihmisenä; sivistykseen; tms.

Jokaiselle puolueelle on kehittynyt oma emouskomuslokeronsa, ja ne poikkeavat mielikuvatasolla paljon tai jopa radikaalisti toisistaan, paljon enemmän kuin puolueiden käytännön politiikat poikkeavat toisistaan. Puolueet myös markkinoivat itseään useimmiten emouskomuksillaan implisiittisesti tai eksplisiittisesti enemmän kuin käytännön politiikallaan.

Ehdotan lukijoille lopuksi, että he havainnoisivat itsestään ja muista seuraavat asiat:

1) Mikä on sinun poliittinen emouskomuksesi?

2) Kuinka paljon sinä tiedät puolueesi toiminnasta emouskomukseen liittyen ja kuinka paljon emouskomuksen ulkopuolisista asioista? Vertaa näitä tietomääriä toisiinsa.

3) Kuinka paljon sinä katsot läpi sormiesi, et välitä, et huomioi, vääristelet positiiviseen suuntaan tms. puolueesi toimintaa emouskomuksen ulkopuolella.

Ja lopuksi:

4) Minkälaisia emouskomuksia ja niihin liittyviä prosesseja näet oman puolueesi ja muiden puolueiden kannattajien keskuudessa?

***

Ps. Emouskomus voi olla myös sellainen, että ei luota mihinkään puolueeseen, tai kokee olevansa puolueiden ulkopuolella. Tästä huolimatta emouskomukseen liittyy useimmiten pysyviä tai melko pysyviä tärkeinä pidettyjä asioita ja tavoitteita.

45 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=ScSHEnFNRck

petturi kirjoitti...

Kiitoksia mielenkiintoisesta haasteesta. Yritän tarkastella näkemyksiäni raadollisesti, katsotaan oppiiko tästä jotain.

1. Emouskomukseni on, että olen liberaali. Toisin sanoen uskon yksilönvapauksiin. Väitän, että kaikki mahdolliset opit, ideologiat ja menetelmät ovat vaarassa rappeutua hyväksikäytöksi ja totalitarismiksi. Siksi politiikan tärkein tavoite on jokaisen yksilön vapauden turvaaminen kollektiivin manipulaatiota vastaan. Näin siksi, että joukkovoiman kohteena oleminen ja kokemus puun ja kuoren välissä olemisesta vie kokemuksen yksilön henkilökohtaisesta vastuusta.

2. Hyvin harva puolue vastaa näitä ihanteitani. Selkeimmin piraatit ja muutos 2011. Kolmas vaihtoehto, jota todennäköisimmin äänestänkin, on perussuomalaiset. Persuilla on paljon arvojani vastustavaa ainesta, mutta lopulta paljon vähemmän kuin mitä media antaa ymmärtää. Persut ovat ainoa suuri puolue, joka voi lyödä kiilaa vanhojen puolueiden konsensukseen. Kokoomuksessakin on liberaaleja ääniä, mutta nykytilanteessa puoluekurin jne. takia niiden ainoa rooli on kerätä liberaalien äänet kollektivisteille.

3. Jos puhutaan persuista, suuri osa politiikasta, josta puhutaan mediassa, on eri linjoilla. En kuitenkaan pidä niitä erityisen olennaisina verrattuna mm. maahanmuuttoon ja Euroopan unioniin, joiden ongelmista media vaikenee, ainakin verrattuna niiden merkitykseen. Persujen nousun tärkein tavoite on rikkoa konsensus ja vapauttaa kriittiset äänet muistakin puolueista.

4. Kaikkien mielipidekirjoittajien ja ajattelijoiden perusvirhe on subjektiivinen kuva menneisyydestä. Miehet uskovat, että ongelmat ratkeavat kun isä tulee antamaan tukkapöllyä. Naiset ja naismaiset miehet, että kun täti kieltää ja hoivaa. Toisin sanoen yhteiskunta on rappeutunut siitä, kun sen koki lapsen asemassa selvien auktoriteettien vaikutuksen alaisena.

Aikuisten maailma on nyt ja myös ennen ollut anarkia, jossa säännöt ja auktoriteetit ovat vaikuttaneet vain kun niillä on ollut jokin peliteoreettinen mieli. Toisin sanoen riittävän moni on päättänyt kannattaa niitä omien etujensa ajamiseksi. Ihmiset kasvatetaan pelkäämään ja inhoamaan anarkiaa ja nihilismiä ja toivomaan ja uskomaan, että ongelmien ratkaisu on siinä, että oikeamielinen auktoriteetti saa vapaat kädet pakottaa kaikki olemaan kunnolla.

(Olen muuten toista mieltä kannasi tuosta tekstisi alusta. Nimittäin etteivät ihmiset yleensä itse usko mihinkään vaan omaksuvat aatteensa toisilta ja yrittävät selittää niitä itselleen ja toisilleen vain siinä määrin kuin on pakko. Tämän vuoksi olen itsekin onnistunut kahdenkeskisissä keskusteluissa murskaamaan joka kerta vastapuolen näkemykset. Pari kertaa kyseessä on ollut mediassa näkyviä poliitikkojakin.)

Vasarahammer kirjoitti...

Tässä yhteydessä pitäisi myös kysyä "emouskomuksia" puolueista, joita ei kannata.

Lisäksi Keskustan kannattajien emouskomuksia ei kirjoituksessa mainitti. Vihje: Ne liittyvät maakuntiin ja aluepolitiikkaan.

"1) Mikä on sinun poliittinen emouskomuksesi?"

Pelkistetty vastaus:
Kokoomus kannattaa kohtuullista verotusta. Kaikki muut puolueet haluavat jakaa rahaa.

Kokoomus pitää valtion menot kurissa.

Kokoomus on isänmaallinen puolue ja ajaa Suomen etua.

Olen tosin jo ajat sitten luopunut näistä emouskomuksista ja niiden takana olevasta puolueesta. Tuo ensimmäinen osoittautui harvinaisen sitkeähenkiseksi, vaikka sillä ei ole yhteyttä Kokoomuksen käytännön politiikkaan.

Emouskomusten takia puolue voi ajaa peruskannattajiensa emouskomusten vastaista politiikkaa pitkäänkin ilman pelkoa kannatuksen laskusta.

Kokoomuksen hallituskausilla verot ovat pääsääntöisesti nousseet. Tiukasta taloudenpidosta ei myöskään ollut enää Kataisen kaudella merkkiäkään. Kokoomus kosiskeli myös avoimesti julkisen sektorin naisäänestäjiä Kataisen kaudella.

Isänmaallisuudesta puhuminen on naurettavaa etenkin Stubbin puheenjohtajakaudella.

Valkea kirjoitti...

Edit on seuraavia lisäyksiä tai muutoksia:

"Poliittiseen puolueeseen tai suuntaukseen liitetty emouskomus voi vaihdella lähes paikkansapitävästä täysin paikkansapitämättömään; useimmiten emouskomuksen mielikuva on tärkein ja se on vähintäänkin suurelta osin paikkansapitämätön, ts. se on enemmän tai vähemmän ristiriidassa poliittisen ryhmän todellisuuden ja/tai laajemman kokonaisuuden kanssa. Emouskomukseen liittyy useimmiten tietämättömyyttä, vääristelyä, itsepetosta tai emotionaalisuuden värittämää sokeutta, jotka estävät henkilöä näkemästä omaan puolueeseensa tai poliittiseen suuntaukseensa liittyviä tosiasioita; saavat henkilön muuttamaan ne mielessään todellista positiivisemmiksi tai enemmän omien näkemysten mukaiseksi, tai olemaan välittämättä niistä tai jättämään ne huomiotta. ... Puolueen tai poliittisen liikkeen sisäiset emouskomukset voivat olla keskenään ristiriitaisia ja yhteensopimattomia. ... Ps. Emouskomus voi olla myös sellainen, että ei luota mihinkään puolueeseen, tai kokee olevansa puolueiden ulkopuolella. Tästä huolimatta emouskomukseen liittyy useimmiten pysyviä tai melko pysyviä tärkeinä pidettyjä asioita ja tavoitteita."

Valkea kirjoitti...

Tervehdys Petturi,

mielenkiintoista. Tiedän muitakin liberaaleja, jotka aikovat äänestää perussuomalaisia, ja pitkälti samoista syistä. Perussuomalaisissa on laaja kirjo näkemyksiä, joista osa on pintapuolisesti tai nimitysten perusteella tarkasteltuna ristiriitaisia, mutta pinnan alla niissä on yllättävää yhtäläisyyttä. Sinä esim. kirjoitat: "Emouskomukseni on, että olen liberaali. Toisin sanoen uskon yksilönvapauksiin. Väitän, että kaikki mahdolliset opit, ideologiat ja menetelmät ovat vaarassa rappeutua hyväksikäytöksi ja totalitarismiksi. Siksi politiikan tärkein tavoite on jokaisen yksilön vapauden turvaaminen kollektiivin manipulaatiota vastaan." Minä ajattelen samalla tavalla, mutta olen aina nimittänyt sitä konservatiivisuudeksi.

Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni ei ollut pohtia sitä miten emouskomukset syntyvät tai väittää, että on vain yksi tapa, jolla ne syntyvät. Siten sinun mainitsemasi syntytapa on toki yksi yleisistä/tavallisista syntytavoista.

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

tyly arvio Kokoomuksesta, mutta niin totta, niin totta. :)

"Emouskomusten takia puolue voi ajaa peruskannattajiensa emouskomusten vastaista politiikkaa pitkäänkin ilman pelkoa kannatuksen laskusta."

Hyvin sanottu, juuri noin.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman off-topiccina: mitä ajatuksia tämä video herättää sinussa?

https://www.youtube.com/watch?v=5jl-OJJVAEg

Kommentoija

petturi kirjoitti...

Meillä on tosiaan tämä termiero. Käytän sanaa liberaali siksi, että vain yksilönvapaudet ovat oikeita vapauksia, eikä käytännössä mikään suurempi puolue tai taho aja niitä. Kun ihmiseltä viedään hienosti sanottuna agentuuri omaan elämäänsä, hänestä tulee passiivinen ja kun hän kokee itsensä olosuhteiden uhriksi, hänen on helppo selittää moraalivalintansa toisten syyksi. Väitän, että taju oikeasta ja väärästä on paljon voimakkaampi ja yleisempi kuin uskotaan, ja että sitä tukahdutetaan järjestelmällisesti ja suurella tarmolla ja panostuksilla. Tähän liittyy ajatus ihmisestä "paskalla kuorrutettuna paskana."

Poliittisista sympatioista muuten olen huomannut ja jutellutkin tuttujen kanssa, että oikeistolla ja vasemmistolla on eroa. Oikeistolaiset voivat olla tyhmiä ja väärässä, mutta heillä on usein aitoa pyrkimystä ymmärtää vastapuolta ja löytää yhteisiä tavoitteita. Vasemmistolaisilla taas jokainen oikeistolainen on vihollinen, jota pitää vastustaa kaikin keinoin. Oikeistolaisesta ei saa löytää mitään hyvää, koska kysymys on rintamasodasta, jossa jokainen myönnytys on tappio omalle asialle. Tämä voi johtua siitä, että vasemmisto dominoi nykymaailmaa ja että vähemmistön pitää olla sopuisampi, mutta toisaalta tämä ajatus totaalisesta sodasta kyllä löytyy vasemmistolaisten pyhistä kirjoituksistakin suuremmin etsiskelemättä.

Vasarahammer kirjoitti...

Suurten puolueiden kannattajakunta koostuu kirjavasta porukasta. Kokoomuksen peruskannattajat muodostuvat keskiluokasta ja ylemmästä keskiluokasta.

Karkeasti kannattajakunnan voi jakaa esim. seuraavasti:

- Yksityisen sektorin ylemmät toimihenkilöt
- Julkisen sektorin "paremman väen demarit"
- Yrittäjäsiipi
- Koti/Uskonto/Isänmaa -porukka.

Käytännössä Kokoomus on myös eturyhmäpuolue ja se edustaa elinkeinoelämää ja sieltä lähinnä EK:n jäsenyrityksiä.

Viime vuosina arvoliberalismi on syrjäyttänyt lähes kaiken konservatiivisuuden puolueesta.

Julkisen sektorin työntekijöiden kosiskelun seurauksena verotus ja valtion menojen kurissa pitäminen eivät enää ole niin keskeisessä asemassa puolueen linjassa kuin aiemmin.

Euroopan Unionia kohtaan Kokoomus on kaikkein vähiten kriittinen yhdessä demareiden kanssa. Puolueessa ei ole oikeastaan lainkaan EU-kriittisiä ääniä.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

anti-juutalaiset ovat kierrättäneet tuota samaa harhaluuloista ja omasta vaikutuksestaan suuria kuvittelevaa opportunistista juutalaista naista alkusyynä ja selityksenä Ruotsin maahanmuutto-ongelmiin ainakin vuosista 2006-2007 lähtien. Todellisuudessa hänen vaikutuksensa Ruotsin maahanmuuttoon on kuin pisara meressä verrattuna ruotsalaisen valtiollisen ja kunnallisen byrokratian, ruotsalaisen liike-elämän, ruotsalaisten intellektuellien, ruotsalaisten puolueiden, ruotsalaisten toimittajien ja ns. ruotsalaisen maahanmuuttoteollisuuden vaikutukseen. Veikkaan, että em. nainen saa rahoituksensa ja toiminnan yleiset suuntaviivat (rahoittamiseen liittyvät ehdot, vaatimukset ja toivomukset) vähintäänkin suurelta osin ruotsalaisilta byrokratioilta.

Valkea kirjoitti...

Petturi,

kyllä, moraalitajua tukahdutetaan aktiivisesti. Sen lisäksi nykyinen individualistinen, eristäytynyt ja atomistinen elämäntapa syö sitä. Moraalitajua pidetään yllä ja kehitetään elämällä, olemalla, neuvottelemalla, luovimalla, tekemällä, suunnittelemalla, jne. yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ihmisille psykologisesti paras yhteisön koko ja kanssakäymisen muoto on esim. kyläyhteisö. Jos byrokraatti noudattaa yksin omassa huoneessa tehdyssä työssään lähinnä valmiita kaavoja, juttelee hiukan muiden kanssa kahvitunnilla, ja menee töiden jälkeen kuluttamaan kotiin aikaansa internetiin, viihteeseen ja kuluttamiseen, hänelle ei synny kunnollista ja realistista käsitystä itsenäisyydestä ja oma-aloitteisuudesta; vapaudesta; oikeudenmukaisuudesta; vastavuoroisuudesta; neuvottelemisesta; velvollisuuksista ja vastuista (kaavamaisia velvollisuuksia ja vastuita lukuunottamatta); joustamisen, mukautumisen ja omista näkemyksistä kiinni pitämisen optimaalisesta tasapainottamisesta; auttamisesta ja anteliaisuudesta; yhteishengen luomisesta ja ylläpitämisestä; empatiasta ja muista ihmisistä välittämisestä; jne.

Vasemmistolaisten dogmaattisuus johtuu osaltaan myös siitä, että vasemmistolaiseen ideologiaan kuuluu kaikkien ihmisten mukauttaminen yhteen systeemiin ja samaan yhteiskunnalliseen kaavaan. Oikeistolaiset ja konservatiivit kannattavat useammin sitä, että yhteiskunnassa on erilaisia elämäntapojen, olemisen, yhteisöllisyyden, talouden, kaupunkien/alueiden, jne. muotoja.

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

Kokoomukseksessa arvokonservatiivisuutta ei ole jäljellä muuta kuin joidenkin harhaluuloisten kannattajien emouskomuksissa. Kokoomuksessa ei ole jäljellä myöskään juuri ollenkaan fiskaalista konservatiivuutta. Hyvinä aikoina se on samanlainen kuin Sdp. Huonoina aikoina se on pakon edessä hiukan säästäväisempi kuin Sdp. Monet kokoomuslaiset vaikuttajat juhlivat avoimesti suomalaisten miljardien syytämistä etelä-Eurooppaan ja siihen liittyvää velkaantumista. Samoin he ihailevat avoimesti Eu:n sosialistista byrokratiaa ja redistribuutiota + redistribuutiosuunnitelmia. Olenkin aiheuttanut Kokoomuksen fiskaalikonservatiivisia emouskomuksia omaavien kannattajien keskuudessa pieniä Facebook-kapinoita nimittämällä Kokoomusta sosialistipuolueeksi, jonka tavoitteena on mm. jakaa suomalaisten rahat sosiaaliapuna suurpankkien ja etelä-Euroopan pohjattomiin säkkeihin.

vieras kirjoitti...

Perussuomalaisten keskuudessa pakkoruotsia vastustetaan ehkä eniten. Varhaisin muistikuva on vuodelta 2002, jolloin luin jostain että perussuomalaiset haluavat pakkoruotsin pois.

Onko se emouskomus? Ainakin puolueen kannantotoissa ja äskeisissä eduskunnan äänestyksissä perussuomalaiset kannattivat sekä pakkoruotsin kumoamista että alueellisia kielikokeiluja.

Vaalikone jos kiinnostaa.

http://vapaakielivalinta.fi/eduskuntavaalit-2015.php

vieras kirjoitti...

Olen kummastellut suomalaisten puolueuskollisuutta. Kopioin erään kommentin jonka kirjoitin Yrjöperskeleen blogiin joskus aiemmin.

"Heitä vaivaa myös käsittämätön puolueuskollisuus, joka on imetty äitin tissistä. Äänestetään aina sitä yhtä ja samaa puolueetta jota on aina äänestetty. Vaikka sitten käsi nyrkissä ja taskussa, ja hampaat irvessä. Ei siltikään äänestetä toista puoluetta, ennemmin jäädään kotiin. Tässä on sekin pelko että nitä nekin minusta ajattelee jos tietää että äänestin persuja...silloin mua haukutaan tai pidetään pellenä...tässäkin syitä miksi puolueuskollisuudesta on hankalaa poisoppia ja miksi se on niin korkea kynnys."

vieras kirjoitti...

Onko kuinka toimivaa verrata toisen maan puolueisiin? Otin edellisessä jutussa puheeksi Viron ja Israelin konservatiivi-ja oikeistopuolueet.

Virossa oli äsken vaalit. Tässä tulokset.

http://en.wikipedia.org/wiki/Estonian_parliamentary_election,_2015

Läpi pääsi viisi ei-sosialistista puoluetta ja yksi sosialistipuolue. Selittääkö Viron kohdalla se että neuvostoaikana saatiin kylliksi byrokratiaa ja holhousta?

Israelissa oli myös vaalit. Tulokset: Likud piti pintansa ja voitti. Netanyahu pistää uuden hallituksen pystyyn muiden oikeistopuolueiden sekä ortodoksijuutalaisten puolueiden kanssa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Israeli_legislative_election,_2015

Onko selityksenä juutalaisten kyky käydä etnistä kilpailua ja tajuta sen merkitys? Ilmeneekö se sitten myös uskonnollisena ja poliittisena konservatiivisuutena?

Valkea kirjoitti...

Vieras,

pakkoruotsin poistaminen on yksi perussuomalaisten emouskomus, mutta uskoisin, että se on lähes aina liittyneenä johonkin tai joihinkin muihin emouskomuksiin, ts. se ei juuri koskaan esiinny yksinään.

Eestin oikeistolaisuutta selittää pitkälti Neuvostoajan negatiiviset vaikutukset, myös eestiläisten ministerien ja vaikuttajien omien kertomusten mukaan. He valitsivat tietoisesti sellaista politiikkaa, joka oli vastakkaista neuvostoliittolaiselle politiikalle.

Ymmärrys etnisestä kilpailusta ja sen intensiteetti on voimakkaimmillaan yhteisöjen ja yhteisöverkostojen tasolla, mutta sen vaikutuksia heijastuu laimennetussa muodossa ja vaihtelevassa määrin myös politiikkaan. Israelin politiikassa on nähtävissä sellaisia vaikutuksia.

petturi kirjoitti...

Minusta on lapsellista selittää virolaisten "oikeistolaisuutta" ihanteilla ja kokemuksilla. Syy on yksinkertaisesti se, että Virossa koko yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä vedettiin parikymmentä vuotta sitten maan tasalle ja aloitettiin nollapisteestä.

Meillä taas politiikan ylivoimaisesti merkittävin tekijä on, että SDP ja Kepu kuppaavat tukiryhmilleen kaiken mitä irti saavat. Näiden kahden puolueen takia Suomen "hyvinvointiyhteiskunta" on jo 50 vuotta ollut kaatumassa naamalleen ilman mitään käsitystä, millä lysti ensi vuonna voitaisiin edes periaatteessa maksaa. Kokoomuksen suosio on perustunut siihen, että sitä on pidetty ainoana varteenotettavana vastavoimana. Perustellusti tai perusteetta. Nykyinen "kriisi" (Suomessa on ollut aivan koko ajan "ennenkuulumaton kriisi" menossa, se on täkäläinen tapa oikeuttaa kähmintä ja salailu) johtuu siitä, että kokkaritkin ovat alistuneet näkyvästi edistämään julkisen sektorin naisten työllisyyttä.

Valkea kirjoitti...

Petturi,

eestiläiset päättäjät ovat itse kertoneet opiskelleensa mm. itävaltalaista talousteoriaa ja halunneensa soveltaa sitä käytännön politiikkaan. Tämä liittyi suoraan Neuvostojärjestelmän ja talouden vastustamiseen ja pyrkimiseen pois niistä. Mm. alhainen tasavero ja melko karsittu ja laiha julkinen sektori ovat esimerkkejä itävaltalaisten talousoppien soveltamisesta Eestissä.

Tässä yksi esimerkki eestiläisistä päättäjistä, ja heidän motiiveistaan, tavoitteistaan ja toimistaan:

"It transformed itself from an isolated, impoverished part of the Soviet Union thanks to a former prime minister, Mart Laar, a history teacher who took office not long after Estonia was liberated. He was 32 years old and had read just one book on economics: "Free to Choose," by Milton Friedman, which he liked especially because he knew Friedman was despised by the Soviets. ... Instead of worrying about winning trade wars, he unilaterally disarmed by abolishing almost all tariffs. He welcomed foreign investors and privatized most government functions (with the help of a privatization czar who had formerly been the manager of the Swedish pop group Abba). He drastically cut taxes on businesses and individuals, instituting a simple flat income tax of 26 percent."

http://mises.org/blog/liberty-estonian-style

petturi kirjoitti...

Nyt et ymmärtänyt. Kysymys on siitä, miksi nämä virolaisten nerokkaat opit eivät sattumalta pälkähdä meikäläisten poliitikkojen päihin. Syynä on se, että meillä on kolme huomattavaa puoluetta: kepu, RKP ja SDP (ja sen epäitsenäiset sivukonttorit eli vihreät, vasemmistoliitto) joiden ainoa olemassaolon motiivi on turvata massiivisten vuosittaisten tulonsiirtojen jatkuminen tukiryhmilleen. Nämä puolueet ovat valmiita iskemään kaikilla keinoilla niitä vastaan, jotka mitenkään riskeeraavat tämän perustavoitteen. Kaikki muut kannat ja mielipiteet ovat vain kuorrutusta ja koristetta.

Virolaisilla oli kovan historiansa plussapuolena onni käydä nollapisteen kautta ja alkaa politikointi puhtaalta pöydältä. Suomessa se ei heti onnistu, eikä siinä ole kysymys siitä, etteivät poliitikot satu lukemaan samoja amerikkalaisblogeja kuin sinä. Sanoin ajattelua lapselliseksi siksi, ettei näillä tahoilla ole mitään aikomusta muuttaa politiikkaansa vain siksi, että joku sattuu argumentoimaan uskottavasti muutoksen puolesta. Lopulta argumentit ja poliittiset ihanteet eivät merkitse niille juuri mitään. Niitä puolueita liikuttavat konkreettisemmat ja rahassa mitattavat asiat ja niiden valta on kyky painostaa ja uhkailla jokaista, joka nousee niitä vastaan.

Valkea kirjoitti...

Petturi,

minä puhuin Eestistä, en Suomesta. Eesti olisi voinut mennä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen samaan suuntaan kuin Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä, tai lukuisiin muihin suuntiin, mutta se meni mm. edellä mainittujen syiden vuoksi itävaltalaisen talouden suuntaan. "Puhtaalta pöydältä" (talous ei ole romahtamisen jälkeenkään "puhdas", kuten esim. byrokraattien kehittyminen oligarkeiksi suhteidensa ja vaikutusvaltansa ansiosta itä-Euroopassa osoittaa) talous voi kehittyä moneen suuntaan, ja ratkaisevaa on mitä päättäjät tietävät, osaavat ja haluavat, ja mitä kohti he pyrkivät.

riikka kirjoitti...

Kirjoitin jokunen viikko sitten rehellisen blogitekstin itsestäni äänestäjänä ja poliittisena ihmisenä. Kuvasin siinä kehittymistäni äänestäjänä siihen pisteeseen, missä olen nyt - kokonaisuutta ajatellen olen ollut erittäin liikkuva äänestäjä. Toisaalta viime vuodet olen aina äänestänyt pienintä pahaa, jota sitäkään en varsinaisesti liiemmin kannata. Tekstistä tuli kuitenkin niin henkilökohtainen, etten ainakaan vielä iljennyt sitä julkaista. Mielestäni tällaisia asioita on kyllä kiinnostavaa pohtia, itsereflektion mutta myös yleisemmässä hengessä.

Minulla on edelleen yksi poliittinen emouskomus, jonka pelkään kuolla korahtavan aivan lähivuosina. Se liittyy hyvinvointiyhteiskuntaan ja rahan laittamiseen huono-osaisten hyväksi. Olen ahdistunut, etten kykene rakentamaan päässäni tarpeeksi aukotonta mallia siitä, miten huono-osaisia oikeasti (lapsia esim.) pitäisi auttaa. En ikinä kykenisi kannattamaan oman onnensa seppä -politiikkaa, mitä tulee esimerkiksi juuri lapsiin, joiden vanhemmat sattuvat olemaan k-päitä. Toisaalta näen varsin selvästi, että mikään ei kuitenkaan tunnu auttavan ja että rahat menevät lopulta aina väärään paikkaan. Rajatulle redistribuutiolle ei ole paljon nykypolitiikassa kannattajia.

Onneksi vaaleissa kukaan ei puhu näin vaikeista asioista.

vieras kirjoitti...

Onko emouskomus sama kuin esiymmärrys? Jos googlaat sen niin sillä saa hakutuloksia johinkin paikkoihin. Tai onko se sitten oletus, varsinkin lähtöoletus tai ennakko-oletus/etukäteisoletus?. Tietokonetermejä käyttäen default setting eli oletusasetus.

LS kirjoitti...

Off-topic.

Tiesitkö tämän:

Interview With A Former Finnish 33rd Degree Freemason Juhani Julin Part 1

Interview With A Former Finnish 33rd Degree Freemason Juhani Julin Part 2

Minulla on oma kiero huumorintaju, jossa visioin käveleväni heidän värväystilanteisiin ja möläyttämällä: Spoilers! Tättärää! Sori!

Valkea kirjoitti...

Vieras,

emouskomus on kehittämäni termi kuvaamaan rationaalisia tai rationaalisilta tuntuvia, ja emotionaalisesti virittyneitä käsityksiä, joihin poliittiset näkemykset perustuvat ja jonka pohjalta ne syntyvät. Vasarahammer viittasi kommentissaan siihen, että puolueet edustavat suurelta osin tiettyjä sosiaaliluokkia. Ne selittävät tilastollisesti osan kannatusjakaumasta, mutta voimme monien henkilöiden kohdalla havaita, että he voisivat kuulua sosiaalis-taloudellisen luokkansa perusteella yhtä hyvin useampaan puolueeseen, useimmiten myös sellaisiin, jotka näyttävät olevan poliittis-taloudellisesti ristiriidassa keskenään. Emouskomuksen on tarkoitus selittää miksi ja mihin puolueeseen em. henkilöt päätyvät. Lisäksi sillä voidaan selittää suhteellisen runsaslukuisia pieniä ja suuria poikkeuksia, esim. sosiaalis-taloudellisesti alaluokkaista henkilöä, joka kannattaa Kokoomusta, ja yläluokkaista henkilöä, joka kannattaa Vasemmistoliittoa.

Valkea kirjoitti...

LS,

en ole perehtynyt vapaamuurariuteen, mutta linkittämiesi videoiden perusteella se vaikuttaa huonolta ilmiöltä.

Vasarahammer kirjoitti...

"Thomas Sowell, musta amerikkalainen ekonomisti, on käsitellyt mm. hyvien kollektiivisten pyrkimysten ja tarkoitusten, ja todellisten vaikutusten välistä ristiriitaa mm. seuraavissa kirjoissa."

Sowell on Milton Friedmanin opetuslapsi. Friedmanilla oli taito tiivistää ongelma pariin lauseeseen. Yksi tunnetuimmista lauseista oli seuraava:

"There is no such thing as free lunch."

Kun julkinen valta poistaa kurjuutta jakamalla rahaa, se samalla subventoi ei-toivottua käyttäytymistä (joutilaisuus) ja rankaisee toivotusta käyttäytymisestä (työnteko).

Tämä ristiriita johtaa ennen pitkää julkisesta sektorista riippuvaisten ihmisten määrän kasvuun, kunnes koko rakennelma romahtaa.

Syy, miksi itse en ole hyvinvointivaltion kannattaja, on juuri tuossa. Se ei ole kestävä järjestelmä ja sisältää oman tuhonsa siemenet.

Jos politiikalla on hyvä tarkoitus, se ei takaa hyvää lopputulosta verrattuna siihen, että ei tehtäisi yhtään mitään. Liberaali politiikka perustellaan aina hyvällä tarkoituksella, vaikka seuraukset olisivat kuinka katastrofaaliset tahansa eikä alkuperäinen ongelma ole kadonnut mihinkään.

Valkea kirjoitti...

Siirsin vastaukseni Riikalle tänne voidakseni hioa tekstiä.

Riikka,

sinä olet hyvä ja toisista ihmisistä välittävä henkilö. Lähes aina henkilökohtaisessa elämässä toisten ihmisten järkevällä, tilanteeseen suhteutetulla ja kohtuudessa pysyvällä auttamisella on hyviä vaikutuksia. Valitettavasti kollektiivisella välikäsien kautta tapahtuvalla yhteiskunnallisella etäauttamisella on useimmiten tahattomia suoria ja/tai välillisiä negatiivisia vaikutuksia. Ehkäpä ihmisiä pitäisi kannustaa enemmän auttamiseen ja hyväntekeväisyyteen lähipiirissään, jossa on suorassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa autettavien ja hyväntekeväisyyden kohteiden kanssa, ja toisaalta kannustaa hillitsemään ja kohdistamaan rajatummin auttamisen impulsseja laajassa yhteiskunnallis-poliittisessa ympäristössä. Tätä voisi verrata etäisesti siihen, että kun rahaa käytetään järkevästi henkilökohtaiseen elämiseen ja kuluttamiseen, se on hyödyllinen väline, mutta jos rahaa on todella paljon, kuten kansainvälisillä suurpankeilla, sen luonne muuttuu, ja sillä on lisääntyvässä määrin negatiivisia yhteiskunnallisia ulkoisvaikutuksia. Mitä jos pyrkisimme enemmän kohti yhteiskuntaa, jossa autetaan kollektiivisesti lähinnä vain niitä, jotka eivät pysty auttamaan itseään? Se olisi käytettävissä olevan tiedon perusteella parempi, sosiaalisempi, auttavaisempi ja enemmän hyväntekeväisyyttä tekevä yhteiskunta.

Thomas Sowell, musta amerikkalainen ekonomisti, on käsitellyt mm. hyvien kollektiivisten pyrkimysten ja tarkoitusten, ja todellisten vaikutusten välistä ristiriitaa esim. seuraavissa kirjoissa:

http://www.amazon.co.uk/Intellectuals-Society-Thomas-Sowell/dp/0465025226/

http://www.amazon.co.uk/The-Vision-Anointed-Congratulation-Social/dp/046508995X/

Ps. Thomas Sowellin näkemykset etnisten ryhmien älykkyyseroista ovat rehellisempiä / lähempänä totuutta kuin liberaalien näkemykset, mutta ne jäävät vielä sen verran kauas totuudesta, että on syytä suhtautua niihin varauksella. Sillä alalla Sowellin asiantuntemus ja rehellisyys ei ole riittävää. Taloudellis-poliittisissa asioissa hän on pätevä ja taitava.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli mieleen muutama juttu Venäjästä. Venäjän nykytila johtuu tietysti historiasta (Venäjällä ei ole koskaan ollut demokratiaa ja suurin osa ihmisistä on ollut orjia), mutta voisiko Venäjän johdon halu rajoittaa sananvapautta; opposition vaikutusmahdollisuuksia; haluttomuus luoda oikeusvaltiota, jossa yksityisomistus on turvattu ja sitä ei voi varastaa jne. johtua myös etnisen kilpailun pelosta? Ja siitä pelosta, että etniset venäläiset eivät pärjäisi siinä kilpailussa muille ryhmille?

Kirjoitit yhdessä aiemmassa kommenttiosastossa, että juutalaisten etuna Neuvostoliiton etnisessä kilpailussa oli heidän partikularistiset verkostonsa. Niiden avulla he etenivät politiikassa jne. Amy Chua kirjoitti Maailma liekeissä kirjassaan, että juutalaiset ovat Venäjän välimiesvähemmistö ja että heidän etunaan kapitalismiin siirryttäessä oli se, että heillä oli kokemusta mustan pörssin kaupasta Neuvostoaikana. Aiemmin he toimivat rahanlainaajina. Kommunismin romahdettuakin he pärjäsivät yritteliäisyytensä takia paremmin kuin etniset venäläiset. Putinin kovimmista vastustajista monet (Hodorkovski, Berezovsky, Kasparov jne) ovat juutalaisia.

Pelkääkö Putin, että jos Venäjästä tulee aito kansalaisyhteiskunta ja oikeusvaltio, jossa valtio ei voi takavarikoida ''epämieluisten'' ihmisten omaisuuttaa pois, niin esim. talouden johtopaikat täyttyvät muista etnisistä ryhmistä (kuten juutalaisista, armenialaisista...) ja etniset venäläiset joutuvat paitsioon? Että prosentuaalisesti suhteellisen suuri osa ylemmästä keskiluokasta ja yläluokasta tulee koostumaan muista etnisistä ryhmistä? Että tulee tv-kananavia, jotka eivät ole enää valtion talutusnuorassa ja nämä tv-kanavat omistavat muut etniset ryhmät ja niiden sanoma ihmisille on jotain aivan muuta kuin räyhänationalismia?

Ville Haapasalo kirjoitti kirjassaan ''Et kuitenkaan usko...'', että Venäjän johto ohjasi tietoisesti valtion omaisuuden juutalaisten käsiin, koska sitten kun se myöhemmin takavarikoidaan ja oligarkit joutuvat vankilaan, niin kukaan ei valita sitä, koska juutalaisia vihataan niin paljon Venäjällä. Itse uskon, että myös heidän liikemiestaitonsa olivat syynä siihen, että juuri heistä tuli oligarkkeja ja monimiljardöörejä. Putin on sanonut jossain haastattelussa, että juutalaisten osuus Neuvostoliiton johtajista oli noin 80-90 %. Tämä, että taloutta ja politiikkaa johtaisivat muut kuin etniset venäläiset on juuri sitä, mitä Putin pelkää.

Toki jotkut rikkaat venäläiset ovat edelleen juutalaisia, mutta nämä ihmiset säilyttävät omaisuutensa tasan niin kauan, kuin he tukevat Putinia eivätkä arvostele häntä. (Esim. Arkady Rotenberg, Boris Rotenberg jne). Kun Putin nostaa juutalaisen merkittävään asemaan, niin viesti on, että pärjäät, kunhan vain toimit juuri niin kuin minä sanon.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Etnisten venäläisten määrä vähenee, koska heidän syntyvyytensä on alle 2.1 ja Venäjällä tehdään paljon abortteja. Venäjän muslimialueilla lapset ovat suuressa arvossa ja heidän syntyvyytensä on korkeampi kuin etnisillä venäläisillä. Tosin tämä linkki kertoo, että toisaalta ei-muslimialueiden syntyvyys on Venäjällä lievässä nousussa kun taas muslimialueilla se on lievässä laskussa.

https://vaestotiede.wordpress.com/2014/12/10/islamisoituuko-venaja/

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Ranskan väestönvaihto on aika rajussa vauhdissa: vuonna 2013 jo 35.7 % lapsista syntyi kokonaan tai osittain afrikkalaisille vanhemmille. Mikähän on lukema vuodelle 2015?

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/11/ranskan-vaestokehitys-levottomuuksista-arkipaivaa/comment-page-1/#comment-14

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Neuvostoliiton johtajista 80-90% ei ollut juutalaisia. Putin ei pelkää juutalaisia, ja juutalaiset juutalaisina ovat vähäpätöinen osa hänen politiikkaansa. Juutalaiset miljardöörit ovat merkittävä osa hänen politiikkaansa, mutta se johtuu heidän taloudellisesta ja (potentiaalisesta) poliittisesta vallastaan, ei juutalaisuudesta. Putinin päällimmäiset ja merkittävimmät valtapoliittiset intressit liittyvät Venäjän imperiumin etuihin ja hänen sisäpiirinsä taloudellis-poliittisiin etuihin. Venäjän imperiumin etu on ollut hänelle tärkein jo Neuvostoliiton vallan ja hajoamisen ajoista saakka, jolloin hän toimi KGB:n palveluksessa. Juutalaiset juutalaisina ovat merkittävässä osassa valtapolitiikassa lähinnä muslimivaltioissa, Israelissa ja jonkin verran USAssa (mutta USAssa paljon vähemmän kuin anti-juutalaiset kuvittelevat).

Anonyymi kirjoitti...

''Juutalaiset juutalaisina ovat merkittävässä osassa valtapolitiikassa lähinnä muslimivaltioissa, Israelissa ja jonkin verran USAssa (mutta USAssa paljon vähemmän kuin anti-juutalaiset kuvittelevat).''

Nyt heräsi mielenkiinto:missä muslimivaltioissa? Olen saanut sellaisen käsityksen, etteivät muslimit jaa valtaa mielellään toisuskoisten kanssa. Vai tarkoitatko tuolla suhtautumista Israelin olemassaoloon ja juutalaisiin, ei sitä, että juutalaisilla olisi valtaa ko. maissa?

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

jälkimmäistä.

petturi kirjoitti...

Nimenomaan demografisen aseen käyttö eli tolkuton väestönkasvu kurjistaa arabimuslimien elintasoa ja elämänlaatua verrattuna Lähi-idän juutalaisiin, kristittyihin ja jopa iranilaisiin.

Vihanpito ei seuraa teologisista yksityiskohdista vaan siitä, että arabimuslimit suurperheineen ovat jatkuvassa köyhtymisen kierteessä muihin verrattuna ja nämä muut puolestaan pitävät heitä sikiävinä loiseläiminä, joista halutaan pysyä erossa hinnalla millä hyvänsä.

Koko leikin rahoittavat öljymiljardöörit ja Maapallon muut roistovaltiot eivät tietenkään välitä näistä pikku haitoista pätkääkään.

Valkea kirjoitti...

Petturi,

on siinä myös uskonnollinen vaikutus mukana ...

http://www.jihadwatch.org/

vieras kirjoitti...

Maallistuneet ja ateistit eivät tajua tai halua tajuta sitä että uskonnolla olisi mitään merkitystä toiminnan motiivina. Sen sijaan he olettavat motiivin olevan poliittinen, yhteiskunnallinen, kansallinen, taloudellinen, sotilaallinen, maanomistuksen tms. liittyvä. Mikä tahansa muu motiivi mutta ei uskonto, ei sitten millään. Tyyppiesimerkkinä mainittakoon Lähi-idän tapahtumat ja juutalaiset vs. arabit asetelma. Vasemmistolaisten mielestä juutalaisten ja arabien asetelma on luokkasota.

Miksi maallistunut ja ateisti pyrkii kieltämään sen että uskonnolla olisi mitään merkitystä mihinkään asiaan? Onko Valkea tehnyt tuommoista havaintoa?

Jos muslimi osallistuu sotaan niin islamia noudattavalle muslimille se on uskonsota, jihad eli pyhä sota. Aina, kaikkialla ja kaikin keinoin. Jos siinä on muita elementtejä mukana niin ne ovat vain kylkäisinä. Islam on uskonto, ideologia ja elämäntapamalli, ja nuo kaikki ovat samassa paketissa.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

liberaalin median lähes kaikki ns. sensitiivisiä asioita koskeva kommunikointi on manipulointia. Kun liberaalit esimerkiksi väittävät, että muslimiterroristeja motivoi köyhyys, taloudellisten etujen tavoitteleminen, epätasa-arvo, tms., he toivovat, että kukaan, suomalaiset, maahanmuuttajat, muslimit ja ei-suomalaiset, ei pysty ajattelemaan em. ongelmaa muista syistä johtuvaksi kuin em. syistä. Jos Islamiin liittyvät ongelmat olisivat talouteen, epätasa-arvoon tms. liittyviä, ne voitaisiin liittää valmiiseen liberaaliin poliittiseen kontekstiin, ne voidaan ymmärtää, anylysoida, ja prosessoida, ja niihin voitaisiin silloin vaikuttaa ja niitä voitaisiin manipuloida liberaalien käytössä olevilla keinoilla. Ts. liberaalit pyrkivät muuttamaan muslimien Allahiin ja kuolemanjälkeiseen elämään liittyvät tuonpuoleiset motiivit materiaalisiksi ja maallisiksi. Liberaalien ajatusvääristymän perusteella ei voi kuitenkaan selittää esim. sitä, miksi korkeasti koulutetut, taloudellisesti menestyvät ja hyvän työuran aloittaneet 11/9 terroristit tekivät itsemurhan lentämällä lentokoneilla päin pilvenpiirtäjiä tai miksi menestyvä miljardööri ja yritysjohtaja Osama bin Laden aloitti karuissa oloissa Afganistanissa terroristisodan Yhdysvaltoja vastaan. Homo economicuksen rationaalisuus ja motivaatiot eivät pysty selittämään muslimien motivaatioita.

Tämä jatkuvasti mediassa toistettava propaganda vääristää ihmisten ajattelua ja he eivät osaa ajatella sen takia Islamia ja muslimeja loogisesti. Vaikka heillä olisi rationaalisuutensa takia hiukan epäilyksiä ja epävarmuutta asian suhteen, suurin osa ihmisistä valitsee toiveajattelun perusteella liberaalin selitysmallin, ajattelemalla esim., "Täytyy ajatella positiivisesti ja hyvää enteilevästi, kyllä se varmaan on kuitenkin niinkuin liberaalit sanovat." Vertauskuvallisesti tuttu, omilla selitysmalleilla selitettävissä oleva, ennustettava ja vaikuttamiselle altis hirviö on ihmisten mielestä parempi kuin tuntematon, oikukas, vierasta logiikkaa noudattava ja vaikutusyrityksille immuuni hirviö, joten ihmiset haluavat toiveajattelun perusteella valita edellisen, vaikka se sotii tosiasioita vastaan.

Edesmennyt Lawrence Auster kokosi yhteen monia liberaalien ei-Islamilaisia ja liberaaleja selityksiä ääri-islamille, ja kumosi niitä. Kannattaa perehtyä:

http://www.amnation.com/vfr/archives/009044.html

vieras kirjoitti...

Tyypillinen väite on että "köyhyys aiheuttaa terrorismia". Se ei pidä paikkansa. Köyhän aika ja vähät rahat menevät hengissä pysymiseen. Terrorismi on kallis hupi, eikä köyhällä ole varaa semmoiseen. Joskus köyhän tai luku- ja kirjoitustaidottoman muslimin islam on semmoista "juntti-islamia" johon on sekoittunut paikallisia perinnäistapoja. Tällöin hän ei ole erityisemmin opiskellut islamia vaan tiedot perustuvat kuulopuheisiin ja mitä on itse nähnyt.

Terrorismin harjoittamiseen tarvittavat välineet, aseet, koulutus, uskonnollinen valmennus, iskujen suunnittelu, viestintä, verkostoituminen ja verkostojen hyödyntäminen, logistiikka...Tuo kaikki edellyttää rahoitusta.

Terroristia harjoittavat ryhmittymät toimivat isoilla rahoilla. ISIS/ISIL pyörii isoilla rahoilla joten se pystyy niiden avulla hankkimaan uusia jäseniä. Ne jotka ovat siihen liittyneet, eivät ole pelkkiä palkkasotilaita ja seikkailijoita, vaikka saisivatkin hyvää palkkaa. Porukassa voi olla hyvä ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne muttei sekään selitä kaikkea. ISIS/ISIL tarjoaa semmoista mikä vastaa muslimin islamilaiseen uskonvakaumukseen. Siinä on selvästi lupaus jostakin. Siinä on win-win-tilanne. Jos kuolee, pääsee sinne paratiisiin. Jos pysyy hengissä, saa palkkaa ja osuuksia ryöstösaaliista.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

juuri noin.

Anonyymi kirjoitti...

''Neuvostoliiton johtajista 80-90% ei ollut juutalaisia. Putin ei pelkää juutalaisia, ja juutalaiset juutalaisina ovat vähäpätöinen osa hänen politiikkaa.''

Ok, muistin väärin. Lukema taisi liittyä siihen, että miten moni Venäjän kommunistipuolueeseen kuuluva oli tiettyyn aikaan juutalainen. Tosin voin muistaa sen lukeman väärinkin, mutta aika korkea se oli.

Minusta tuntuu, että Putin pelkää jossain määrin etnistä kilpailua eri ryhmien tahoilta (myös muslimien taholta)ja venäläisten joutumista altavastaajan asemaan ja se on yksi syy ihmisten vapauden rajoittamiseen ja opposition nujertamiseen.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

suurin syy Venäjän autoritatiiviseen johtamiseen on se, että venäläiset ovat joutuneet tyrannisoivien ja diktatuuristen hallitsijoiden takia aina kiertämään ja rikkomaan kaikenlaisia lakeja, käytäntöjä ja sääntöjä selviytyäkseen ja menestyäkseen. Kuten Timo Vihavainen hiljattain totesi kirjoituksessaan, venäläiset rikkovat niitä suurella mielihalulla. Tämä luo Venäjälle kaoottisen, anarkistisen ja laittomuudessa rypevän yhteiskunnan, joka pakottaa johtajat autoritaarisuuteen. Se on ainoa hallintomuoto, joka pystyy palauttamaan edes jonkinlaisen järjestyksen valtavan suurelle ja monin tavoin hajautuneelle Venäjälle. Todennäköisesti venäläisillä on myös luontaista psykologista taipumusta tietynlaiseen laittomuuteen, kulttuuristen tekijöiden lisäksi. Venäläisille ja muille koituu kuitenkin suureksi ongelmaksi, jos autoritatiivinen johtaja on autoritatiivisuuden lisäksi roisto, kuten esim. Stalin.

Anonyymi kirjoitti...

Millaisia ajatuksia tämä teksti herättää?

http://www.amnation.com/vfr/archives/001389.html

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

kommenttiosastossa Mitchell Young tiivisti tilanteen aika hyvin:

"Mr. Auster’s entire post is based on a single paragraph quote by a young spokesman who has since left the Front Nacional. I doubt it accurately reflects official FN policy. Moreover, the articles is by Christopher Caldwell of the Weekly Standard, not the most friendly magazine toward rightists."

Lisäksi artikkeli on vuodelta 2003, jonka jälkeen FN on muuttunut Marine Le Penin johdolla paljon, sisäpoliittisesti hyvään suuntaan, ulkopoliittisesti melko epäilyttävään suuntaan.

defekt kirjoitti...

Miten "emousko" eroaa itseisarvoista, ja miten tarkalleen kellään meistä voisi olla mitään arvoja ilman itseisarvoja?

Valkea kirjoitti...

Defekt,

tervehdys. Mielestäni johdonmukaisella liberaalilla ei voi olla mitään itseisarvoja, ainoastaan sosiaalisesti konstruoituja arvoja.

Johdonmukaisella konservatiivilla arvot perustuvat Jumalaan, joka määrittää psykologisia taipumuksia, hengissä selviytymistä, lisääntymistä, sosiaalisia yhteisöjä, ja muita ihmisille tärkeitä asioita. Lisäksi historiallisesti kertynyt viisaus ja traditiot perustelevat, muodostavat ja ohjaavat arvoja.

Konservatiiville arvot voivat olla absoluuttisia, johdonmukaiselle liberaalille eivät.

https://www.youtube.com/watch?v=cNtz5wgnopQ

https://www.youtube.com/watch?v=ryA8PafooQ4

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto