Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Median poliittinen sitoutuneisuus ja vapauden illuusio


Kaksi Facebook -kommenttiani:

Olli Immonen kyseli aiemmin median toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta. Liberaali media haki päivystävän professorin selittämään, että sellaista ei saa kysellä, se loukkaa toimittajien yksityisyydensuojaa ja uhkaa toimittajien poliittista riippumattomuutta. Toimittajien poliittisuus on yhtä julkinen ja poliittinen asia kuin Olli Immosenkin poliittisuus. Jos media analysoi Olli Immosen poliittisia näkemyksiä, ja kyselee hänen poliittisten näkemystensä perään, yhtä suurella syyllä Ollilla ja meillä muilla on oikeus kysellä toimittajien poliittisesta sitoutuneisuudesta.

Nykyään ei ole mitään selkeärajaista mediaa. Me kaikki olemme nykyisin osa mediaa, osa median sisällöntuottajia. Tämä kirjoitus ja sinun kirjoituksesi internetissä ovat osa median sisällöntuotantoa. Kun meillä ei ole liberaalin median poliittista immuniteettiä ja yksityisyydensuojaa, niin meillä ei ole myöskään mitään syytä antaa niitä liberaaleille toimittajille. Se vain suojelisi liberaaliin valtaan liittyviä ansaitsemattomia etuoikeuksia ja ylivaltatavoitteita. Valta ei ole pysyvä olotila. Valta on dynaaminen prosessi. Valta määritetään joka päivä uudestaan poliittisten konfliktien avulla. Kun päivystävä professori de facto sanoo, että meidän liberaalien etuoikeuksien ja ylivaltajärjestelyjen perään ei saa kysellä, oikea vastaus on kysellä lisää niin kauan kunnes kaikki liberaalien korruptoituneet hyvä veli -verkostot ja -järjestelyt on paljastettu ja raahattu kaiken kansan nähtäväksi. Tästä järjestelystä tulee sitten uusi yhteiskunnallisen avoimuuden, läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisuuden normi.

Uhkaa liberaalin median poliittista riippumattomuutta? Liberaali media on poliittisesti sitoutunut liberaaliin konsensukseen. Toimittajat ovat niin suurelta osin poliittisia sätkynukkeja ja niin paljon mukana korruptoituneissa hyvä veli -verkostoissa, että vastaavaa poliittista sitoutuneisuutta joutuu hakemaan Neuvostoliiton toimittajien keskuudesta. Suurin ero liberaalien toimittajien ja kommunististen toimittajien välillä on se, että konsensus järjestetään heidän keskuudessaan jossain määrin eri tavalla ja eri menetelmillä, ja se, että liberaali konsensus kattaa merkityksellisimmät ja "sensitiivisimmät" poliittiset asiat, kun taas kommunistinen konsensus kattaa suuremman osan poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista. Kummassakin poliittisessa järjestelmässä konsensus on yhtä jäykkä ja joustamaton.

***

Mikä on liberaalin systeemin suurin ja salakavalin psykologinen manipulaatio? Sanoisin, että se on vapauden illuusion luominen. Sosiaalipsykologian tutkimuksissa on havaittu, että sellaisten ihmisten toiminnallinen konformismi / totteleminen lisääntyy selvästi, joille sallitaan sanallinen erimielisyys määrätyn tai velvoitetun tehtävän suhteen. He myös havaitsevat muita ihmisiä huonommin oman konformisminsa ja tottelemisensa, toisin sanoen heille syntyy suurempi illuusio vapaudesta, itsenäisyydestä, yksilöllisistä valinnoista ja käyttäytymisestä, ja yksilöllisestä ajattelusta ja tahdosta. He kokevat olevansa vähemmän vastuullisia suorittamastaan tehtävästä, melkein kuin he olisivat tehtävän ulkopuolisia tarkkailijoita. Heidän mielestään tehtävästä ovat lähes kokonaan vastuussa auktoriteetit, organisaatio, muut työntekijät, sosiaalinen viiteryhmä, yhteiskunta tai jokin muu sellainen ulkopuolinen taho. Em. tutkimukset käsittelevät puheen ja toiminnan välistä ristiriitaa, mutta samaa psykologista periaatetta voidaan soveltaa myös ihmisten puheen ja puheen välisiin ristiriitoihin.

Jos yhteiskuntaa tarkastellaan pelkästään vallankäytön maksimoimisen kannalta, joka on tyypillistä liberaalille systeemille, on helppo nähdä miten yhteiskunta kannattaa järjestää. Vaaditaan merkityksellisimmissä, kriittisimmissä ja "sensitiivisimmissä" puheissa, toiminnoissa ja tehtävissä erilaisten rangaistusten ja velvoitteiden avulla konformismia, ja auktoriteetit, sosiaaliset ryhmät, organisaatiot tms. luovat kovan psykologisen paineen valikoivaan konformismiin ilmaisemalla, että erimielisyyttä ei katsota hyvällä, tai siihen suhtaudutaan avoimen vihamielisesti ja tuomitsevasti. Jälkimmäinen voi johtaa epävirallisiin tai virallisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin rangaistuksiin. Kovaa psykologista painetta voidaan myös itsessään pitää tietynlaisena sosiaalisena rangaistuksena. Muilta osin, suurimmassa osassa asioita, sallitaan suhteellisen vapaa sanallinen erimielisyys ja toiminnallinen itsenäisyys.

Näiden syiden vuoksi näemme liberaaleja, jotka noudattavat orjallisesti liberaalia ideologiaa, liberaalien auktoriteettien kirjoituksia, liberaaleja velvoitteita ja virtauksia, liberaaleja sosiaalia paineita, jne., mutta kokevat olevansa vapaita ja itsenäisiä henkilöitä, joilla on lähes rajoittamaton oma tahto. Jos heidät laittaa konformismiin liittyen selkä seinää vasten, he useimmiten marssittavat esiin esimerkkejä siitä miten he ovat kritisoineet jotakin liberaalia politiikkaa tai olleet eri mieltä jostakin liberaalista politiikasta, tai sitten he vetoavat omaan tahtoonsa sellaisissa asioissa, jotka eivät liity mitenkään liberaaliin konsensukseen. Kun heidän liberaaliin politiikkaan liittyvää 'ei-konformismiaan' tarkastelee lähemmin, huomaa, että se pysyy huolellisesti liberaalin konsensuksen sallittujen rajojen sisällä; se on normaalia liberaalia väittelyä tai keskustelua liberaalista politiikasta.

Mutta ei aito konservatiivi ole juuri yhtään sen vapaampi em. psykologisesta taipumuksesta. Hän voi olla jopa alttiimpi vapauden illuusiolle suuremman toisinajattelunsa takia.

Jos liberaalin konformismi osoitetaan hänelle väittelyssä tai keskustelussa, hän tietysti kiistää sen julkisesti, koska tilanne on kilpailullinen, ja tuntuisi todennäköisesti häpeälliseltä ja nöyryyttävältä häviämiseltä myöntää se vastapuolelle. Mutta jossain rauhallisemmassa tilanteessa hän saattaa myöntää mielensä yksityisissä sopukoissa itselleen: "Kyllähän minä aika konformistinen olen. Lammas. Laumaeläin."

Tällainen sisäinen tunnustus johtaa vain harvoin konformismin vähenemiseen. Kaikki sosiaaliset ja yhteiskunnalliset paineet ovat samalla tavalla kiskomassa ja uhkaamassa liberaalia kuin ennenkin. Paljon todennäköisempää on se, että liberaali rationalisoi konformisminsa itselleen jollain osittain tai kokonaan valheellisella, mutta psykologisesti tyydyttävällä tavalla, joka voi johtaa liberalismin lisääntymiseen. Mitä enemmän ja pidempään liberaali elää, toimii ja puhuu valheen mukaan, sitä enemmän siitä tulee hänelle todellisuutta ja sitä enemmän se muuttuu hänen minäkuvakseen.

Liberaali voi esim. sanoa itselleen: "Minä en noudata liberaalia ideologiaa jne. sen takia, että olisin konformistinen. Minä noudatan sitä sen takia, että minä todella haluan noudattaa sitä, sen takia, että minä olen erittäin liberaali henkilö" / "Ok, minä olen jossain määrin konformistinen, mutta muut ihmiset ovat minua paljon konformistisempia, joten minun ei tarvitse välittää siitä. Minä olen tässä suhteessa parempi kuin muut" (Tämä illuusio syntyy havainnoijan ja havaintojen kohteiden informaatioepäsuhdasta ja itseä palvelevasta puolueellisuudesta. Havainnoijalla on pääsy kaikkiin omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Niissä on mukana ei-konformistisia tyytymättömyyksiä, erimielisyyksiä, suuttumisia, turhautumisia jne. liberaalia konsensusta kohtaan. Vaikka hän ei käytöksellään ja puheillaan juuri millään tavalla riko liberaalia konsensusta, hänen ei-konformistiset sisäiset ajatuksensa ja tunteensa tuntuvat hänestä ei-konformismilta. Havainnoija ei havaitse muiden ihmisten vastaavia sisäisiä tapahtumia, hän näkee ja kuulee vain heidän ulkoisen konformisminsa. Niinpä he näyttävät hänestä konformistisemmilta kuin hän itse. Tätä illuusiota lisää se, että ihmisillä on keskimäärin taipumus nähdä itsensä suhteessa muihin ihmisiin parempana kuin he ovat. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että n. 70-90% ihmisistä pitää itseään keskimääräistä parempina autoilijoina, opettajina, sijoittajina, tutkijoina, oppilaina, jne.) / "Konformismia tarvitaan, kyllä se meidän konformismi on pelkästään hyvää konformismia. Eikä sitä paljoa ole. Katsokaa kaikkea sitä ei-konformismin määrää yhteiskunnassa. Paremminkin on ihme, että systeemi pysyy kasassa ollenkaan tällä konformismin määrällä. Kollektiivista konformismia tarvitaan oikeastaan lisää, jotta yhteiskunta toimii paremmin! Me olemme todellisia hyväntekijöitä, kun me vaadimme lisää konformismia, vaikka perussuomalaisten kaltaiset ihmiset eivät sitä ymmärrä. He eivät ymmärrä omaa parastaan." (Toisin sanoen liberaali vähättelee konformismin määrää ja haittoja; ja paisuttelee ei-konformismin määrää, konformismin hyötyjä, vastustajien typeryyttä ja liberaalien toimien universaalia hyvyyttä. Hän alkaa havainnoimaan, muistamaan ja ajattelemaan ympäristöään aiempaakin valikoivammin siten, että se vahvistaa mahdollisimman suurelta osin hänen puolueellisuutensa oikeiksi.) / jne.

Konservatiivit ovat toki aloittaneet suuremmasta kapinallisuudesta kuin liberaalit, mutta psykologinen paine; poliittiset ja sosiaaliset kompromissit ja vaatimukset; tietämättömyys poliittis-psykologisesta manipuloinnista; tietämättömyys konservatismista; yhteisten sosiaalis-poliittisten sääntöjen ja periaatteiden vähäisyys; liian vähäinen yhteishenki; omien selkäänpuukottaminen; jne. ovat alkaneet kuluttaa kapinallisuutta, mutta eivät juuri ollenkaan konservatiivien mielikuvaa omasta kapinallisuudestaan. Niin kauan kuin liberaalit jaksavat jankuttaa perussuomalaisten olevan kauheita kapinallisia, ja niin kauan kuin konservatiivit lausuvat sanallisia erimielisyyksiään, liberaaleimminkin toimiva, puhuva ja äänestävä konservatiivi kuvittelee aidosti olevansa ei-konformistinen kapinallinen. Liberaali sentään saattaa joskus huomata olevansa liian konformistinen, ja joutuu rationalisoimaan toimintaansa. Latistunut konservatiivi ei välttämättä koskaan tule huomaamaan olevansa liian konformistinen suhteessa liberaaliin konsensukseen, ellei sitä tehdä hänelle vastaansanomattoman selväksi. Eikä tajua välttämättä sittenkään. Väljähtäneen konservatiivin vapauden illuusio ja konformismi on siten suurempaa kuin liberaalin.

Ps. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella sanoa, että kaikki konformismi on pahasta. On olemassa hyvää ja huonoa konformismia. Yhteisöllisellä konformismilla on suurempi taipumus olla hyvää. Kollektiivisella konformismilla on suurempi taipumus olla pahaa. Kollektiivinen konformismi on laumojen ja ihmismassojen konformismia. Konformismi on kuin tuli. Sopivasti hallittuna ja jännitteisessä vuorovaikutuksessa tulta rajoittavien ja vastustavien elementtien kanssa se on todennäköisesti hyvä asia. Valloilleen päässeenä kovana tai pehmeänä totalitarismina se on paha asia.

10 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Seuraava kappale on itseasiassa hiukan epätoivoisen ja uskossaan horjuvan henkilön oopperamainen rukous:

https://www.youtube.com/watch?v=kijpcUv-b8M

Vasarahammer kirjoitti...

Tähän alkuun vielä kiitos siitä, että jaksat kirjoittaa.

Itse tunnustan olevani konformisti ja laumasielu. Oloa helpottaa tieto siitä, että en yksin taistele tuulimyllyjä vastaan En puukota selkään niitä, jotka yrittävät ajaa oikeita asioita pelkästään sen takia, että he tekevät virheitä ja toimivat taitamattomasti. Kukaan ei ole täydellinen eikä varsinkaan nimimerkkikirjoittaja voi kovin uskottavasti arvostella niitä, jotka toimivat omalla nimellään.

Valtamedia pitää yllä liberaalia ylivaltaa ja on tässä asiassa aktiivinen poliittinen toimija. Valtamedia on paljon voimakkaampi kuin yksittäinen poliitikko mutta paljon heikompi kuin riittävän suuri poliittinen puolue. Joskus mietin, onko valtamedia merkittävämpi poliittinen vaikuttaja kuin yksittäinen puolue. Jossain mielessä on, mutta ilmiö on pohjimmiltaan symbioottinen. Liberaalin agendan sisäistänyt poliittinen toimija hyötyy valtamediasta ja päin vastoin. Jos taas haluat toimia vastoin liberaalia agendaa, saat varmuudella valtamediasta itsellesi vastustajan.

Merkittävin viime vuosina tapahtunut poliittinen muutos on se, että Keskustasta on tullut valtamedian hyväksymä puolue. Perussuomalaiset on ottanut Keskustan paikan valtamedian poliittisena paariana.Perussuomalaisten kohdalla seuraava kysymys on, tuleeko heistä joskus valtamedian hyväksymä puolue vai jatkaako puolue poliittisena paariana. Puoluetta painostetaan muuttumaan valtamedian hyväksymäksi toimijaksi aivan avoimesti. Tästä kertovat kilpailevien puolueiden edustajien lausunnot. Tavanomaisin tapa painostaa Perussuomalaisia on vedota puolueen puheenjohtaja Timo Soiniin. Tämä tapa on toiminut aiemmin, mutta toimiiko se enää tulevaisuudessa?

Valkea kirjoitti...

Jos tilanne sallii, vastaan viikonloppuna.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen sivu:

http://vakvh.mycashflow.fi/files/pdft/Kaikki%20sodat%20ovat%20pankkiirien%20sotia!.pdf

Suosittelen kaikkia lukemaan.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Myös Damon Vrabel puhui tuosta dokumentin kuvaamasta asiasta eli siitä, kuinka sotia aloitetaan ja käytetään myös muita painostuskeinoja, jotta kaikkien maailman maiden pankit saadaan yksityistettyä ja muutkin luonnonvarat saadaan globaalin eliitin haltuun.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen blogi

http://neluetutkirjat.blogspot.co.uk/

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

''Ilta-Sanomat uutisoi tiistaina, että 16-vuotiaan pojan epäillään hyökänneen lastenrattaita työntäneen naisen kimppuun Hämeenkyrössä Pirkanmaalla. Poliisin saaman ilmoituksen mukaan poika yritti raahata naisen metsikköön tiistaina aamupäivällä, mutta joutui lopulta pakenemaan paikalta.

– Sehän tässä huolestuttaa, että tämä tapahtuu keskellä kirkasta päivää, tekijä on päihteetön ja teko siinä mielessä suunnitelmallinen, että paikka on muutaman minuutin seurannan jälkeen valittu tarkkaan, Walinen kertoo.''

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1441097916673.html?utm_campaign=tf-IS&utm_medium=tf-desktop&utm_term=4&utm_source=hs.fi&utm_content=frontpage

Poliisi haluaa uskoa, että kun mies raahaa naisen väkisin pusikkoon, niin hänellä ei ole mitään seksuaalista motiivia siihen.

Olen 100 % varma, että tekijä ei ole kantasuomalainen. Oletko muuten sinäkin huomannut, että media (joka välillä julkaisi jonkin aikaa raiskausjutuissa tekijän maahanmuuttajataustan) on taas alkanut sumentaa tekijöiden etnistä taustaa? Edes ihonväriä ei useimmiten enää mainita.

Onkohan jostain tullut käsky, jonka mukaan maahanmuuttajien rikoksista (varsinkaan seksuaalirikoksista) ei saa juuri nyt pitää meteliä, kun valtiovalta (EU:n yms. määräyksestä) alkaa pystyttämään uusia ja taas uusia vastaanottokeskuksia, kansan tahdon vastaisesti? Muistammehan, että Immonen kertoi jokin aika sitten, että hänen kollegansa oli vieraillut USA:n Helsingin suurlähetystössä ja siellä ei oikein tykätä Perussuomalaisten noususta, koska Perussuomalaiset vastustavat muun muassa maahanmuuttoa. Onkohan USA:n suurlähetystöstä, YK:sta, EU:sta tms. tullut käsky mediataloille, jonka mukaan tekijöiden taustaa seksuaali- ja väkivaltarikosjutuissa ei nyt kannata tuoda ilmi, etteivät ihmiset ala vastustamaan ''turvapaikanhakijoiden'' ottamista?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1441095843351.html

Kappas vaan, Jotsenossa on vastaanottokeskus ja varmaan muutenkin mamuja, jotka ovat saaneet jo oleskeluluvan. Veikkaan, että tuokaan tekijä ei ole kantasuomalainen. Kantasuomalaiset miehet harvemmin hyökkäävät aivan tuntemattoman naisen kimppuun.

Yritetään herätellä ainakin edes lähipiiriä lukemaan oikein näitä juttuja.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1441080725827.html

''Vaikutusvaltainen saksalaislehti Frankfurter Allgemeine on moittinut Suomea riittämättömästä osallistumisesta Euroopan pakolaiskriisin hoitoon. Lehden päätoimittajistoon kuuluva Thomas Gutschker niputti viime viikonloppuna julkaistussa kirjoituksessaan Suomen niiden maiden joukkoon, joiden pitäisi ottaa tällä hetkellä vastaan enemmän pakolaisia.

– Konkreettisesti on kyse siitä, että puolalaiset, romanialaiset ja baltit, kuten myös tshekit, slovakit ja suomalaiset voivat jatkossa odottaa solidaarisuutta Venäjän uhan suhteen vain, jos ne kantavat nyt osansa vastuusta pakolaiskriisissä, Gutschker kirjoitti.

Hän vaati EU:hun täysin uutta turvapaikanhakijoiden kiintiöjärjestelmää, jollaista Itä-Euroopan maat ovat vastustaneet.''

Ovatkohan saksalaiset miettineet sitä, että Itä-Euroopan maat liittyvät EU:hun ja Natoon juuri siksi, että niiden mailla ei toteutettaisi enää koskaan kantaväestön tahdon vastaisia massiivisia väestönsiirtoja, jotka muuttavat väestörakennetta ja heikentävät kantaväestön turvallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa? Nykymeno alkaa muistuttaa Stalinin aikoja, monessakin mielessä.

Saksalaisilla on natsien ja Hitlerin jättämä trauma ja siksi kukaan saksalaispoliitikko ei uskalla sanoa ääneen, että rajat olisi pitänyt laittaa kiinni jo aikoja sitten. Koska Saksalla ei ole selkärankaa laittaa stoppia ihmisvirralle, haluavat he levittää samat ongelmat muihin maihin.Sen sijaan, että he hoitaisivat ongelman, he levittävät sen entistä laajemmalle, muiden kontolle.

Angela Merkel sanoi joskus, että monikulttuurisuus on epäonnistunut Saksassa, mutta ksoka hän on pelkuri, hän ei tule tekemään mitään, mikä voisi muuttaa tilanteen. Hän selvisi ja menestyi Itä-Saksassa, koska hän on perusluonteeltaan kiltti ja pedantti mielistelijä/sopeutuja, joka ei haastanut virallista totuutta ja hallintoa. Nyt kansainvaellukset uhkaavat tuhota Saksan ja myös muut Euroopan maat, mutta rohkeus ei edelleenkään riitä tekemään poliittisesti epkorrekteja päätöksiä ja innostamaan muita mukaan niihin. Eikä tule koskaan riittämäänkään. Ikävät päätökset jäävät muiden kontolle ja niitä on pakko tehdä.


Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

kiitos.

Karkeasti ihmiset voidaan jakaa kahdenlaisiin ihmisiin, sosiaalisempiin ja väistämättä konformistisempiin, ja vähemmän sosiaalisiin tai jopa hiukan anti-sosiaalisiin henkilöihin, joilla on suurempi taipumus sosiaalisiin transgressioihin. Viisaan suhtautumisen mukaan näiden välille ei kannata luoda vastakkainasettelua, vaan nähdä ne molemmat välttämättöminä hyvin toimivalle ryhmälle. Suurin osa ihmisistä on sosiaalisia, ja he pitävät tavoillaan, säännöillään, konventioillaan, konformismeillaan, positiivisen hengen ja ilmapiirin luomisillaan, kohteliaisuuksillaan, jne. ryhmää yhdessä ja tehokkaan toimintakykyisenä. Selvästi suurin osa ihmisistä kuuluu näiden sosiaalisempien ihmisten joukkoon. Vähemmän sosiaaliset tai jopa hiukan anti-sosiaaliset henkilöt, jotka ovat vähemmistönä, puuttuvat mm. niihin vaikeisiin, vaarallisiin tai haitallisiin asioihin, jotka uhkaavat ryhmän yhteistyötä, hyvinvointia, menestystä ja olemassaoloakukaan, ja jotka on välttämätöntä tuoda ryhmän jäsenten tietoisuuteen, mutta joihin muut eivät uskalla puuttua tai pysty puuttumaan. Itseasiassa, jotta nämä jälkimmäiset voivat toimia tarkoituksenmukaisella tavalla, heidän on oltava hiukan syrjässä sosiaalisuuden keskiöstä. Jotkut ovat erakkoja, jotkut munkkeja, jotkut anonyymeja kommentoijia, jotkut kaupungin läheisessä autiomaassa eläviä profeettoja, jne. Kun he sitten puuttuvat siihen mihin pitää puuttua, sosiaalisemmilla ryhmän jäsenillä on taipumus syyttää heitä selkäänpuukottamisesta, ryhmän hajottamisesta, yhteistyökyvyn puutteesta, vaikeasta luonteesta, tms. Sosiaalisemmat ovat tietysti ryhmän välittömän tai lyhyen tähtäimen sosiaalisuuden ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta oikeassa, mutta se on vain toinen puoli tarpeellisesta totuudesta. Viisaat vähemmän sosiaaliset tai hiukan anti-sosiaaliset tuovat ryhmään toisen puolen tarpeellisesta totuudesta.

Mitä tulee liberaaliin mediaan, meidän on mielestäni ohitettava sen vaikutusvalta oikealta, ja otettava paikkamme johdossa. Kirjoitan siitä lähitulevaisuudessa lisää.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

kiitos linkeistä ja analyyseistä. Luin läpi tuon "Kaikki sodat ovat pankkiirien aiheuttamia" -dokumentin. Kieltämättä suurpankit ovat tämän hetken suurimpia poliittisia roistoja, mutta ei ole olemassa valmiita moraalisesti puhtaita ja hyviä vaihtoehtoja suurpankeille. Nuo sivustot yleensä hehkuttavat sitä kuinka hyvä olisi, että raha olisi valtion tuottamaa, mutta kuten näemme, valtiot ovat samanlaisia roistoja kuin suurpankitkin, joissain asioissa suurempiakin. Jos valtiot painaisivat rahaa, ne paisuttaisivat sitä samalla tavalla inflaatiolla kuin keskuspankitkin, piiloverottaisivat kansalaisia. Lisäksi niillä olisi valtion paisuttamiseen liittyviä motiiveja aiheuttaa buumi - lama -syklejä samantyyppisesti kuin suurpankitkin. Ainoat luotettavat ja hyvät valuutat ovat sellaisia, jotka joutuvat kilpailemaan kotimaassa ja kansainvälisesti toisia valuuttoja vastaan avoimilla markkinoilla. Siksi mielestäni kenellä tahansa toimijalla pitäisi olla tiettyjen ehtojen ja sääntöjen vallitessa oikeus tuottaa valuuttoja yhteiskuntaan. Kilpailevat valuutat maan sisällä saattavat tietysti aiheuttaa pientä ylimääräistä vaivaa joissain tilanteissa, mutta kilpailun jalostamien ja karaisemien valuuttojen hyöty - haitta -suhde on silti paljon parempi kuin monopolististen suurpankkien, keskuspankkien ja/tai valtioiden.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto