Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 19. syyskuuta 2015

Liberaalin hyvyyden ja moraalin progressio


Seuraavassa on kolme hiukan muokattua ja paikoin hiven päällekkäisiä aiheita käsittelevää kommenttiani internetviidakon kätköistä:

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, ovatko liberaali hyvyys ja moraali lähtökohtaisesti hyviä ja moraalisia, vaan tarkastella niitä ilmiöinä.

Hyvyys ja moraalisuus noudattavat joissakin suhteissa talouden sääntöjä. Hyvyyttä ja moraalisuutta voi olla liikaa; ensin niiden lisääntyessä niistä saatava hyöty vähenee asteittain ja jossain vaiheessa ne alkavat aiheuttaa kasvavaa haittaa. Esim. on hyvä auttaa monin tavoin omaa lastaan ja olla hyvä hänelle, mutta lapsen auttaminen voi mennä liiallisuuksiin. Jos vanhemmat tekevät kaiken lapsen puolesta niin, että lapsi ei opi tekemään itse omia asioitaan, hänelle ei koskaan kehity riittävästi elämässä tarvittavaa oma-aloitteisuutta, omaa tahtoa, kykyjä ja taitoja, ongelmanratkaisukykyä, päättäväisyyttä, sitkeyttä, suunnitelmallisuutta, rohkeutta, jne. Lasta on siis pyrittävä auttamaan sopivasti, ja oltava tarkkana sen suhteen, että ei auta lasta liikaa, eikä totuta häntä olemaan passiivisesti passattavana. Aina kun lapsi on psykologisesti ja fyysisesti valmis tekemään jonkin asian itse, hänet kannattaa opettaa, kannustaa ja totuttaa tekemään se itse.

Nykyaikaisen liberaalin systeemin alkuaikoina liberaaleista poliitikoista on varmasti tuntunut, että liberaalia hyvyyttä ja moraalia ei voi olla liikaa. Joko hyvyyteen ja moraaliin liittyvä puhe, kirjoittaminen ja toiminta on ollut lähes ilmaista, tai siitä seuraavat kustannukset ja vaikutukset ovat olleet useimmiten hallinnassa, kohtuullisia ja järkeviä. Liberaali hyvyys ja moraali ovat sekoittuneet sujuvasti valtiollisiin, kunnallisiin, kansainvälisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin asioihin, ja ne ovat tukeneet toisiaan. Tästä symbioosista on ollut liberaaleille ja muillekin monenlaista henkilökohtaista ja kollektiivista hyötyä, siitä huolimatta, että tilanteesta riippuen on voinut olla parempiakin tapoja järjestää jokin asia. Liberaalit ovat liittäneet liberaalin hyvyyden ja moraalin joka paikkaan, ja perustaneet kaiken toimintansa niiden varaan. Liberaali hyvyys ja moraali on kirjattu lukuisiin lakeihin; liberaali ideologia ja filosofia perustuvat niihin; liberaalin talouden tavoitteena on tuottaa hyvyyttä, poistaa tuskaa ja ongelmia ja ottaa liberaali oikeudenmukaisuus huomioon; liberaali hyvyys ja moraali on kirjattu lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin; liberaali media on hyvyyden ja moraalin suuri diileri; liberaali koulutus iskostaa ihmisten mieliin liberaalia hyvyyttä ja moraalia; kunnalliset ja valtiolliset uudet toiminnot ja ohjelmat, tai vanhojen toimintojen ja ohjelmien muutokset perustellaan useimmiten hyvyydellä ja moraalilla; jne.

Liberaali hyvyys ja moraali tuntuvat liberaaleista siten luonnostaan elämän, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnan perustalta. Heistä tuntuu, että vain pahat, kelvottomat ja typerät ihmiset voivat vastustaa liberaalia moraalia. Siksi liberaali sosiaalinen ja yhteiskunnallinen status on alkanut yhä enemmän määräytyä liberaaliin hyvyyteen ja moraaliin liittyvällä kilpailulla, sillä, että ihmiset mainostavat muille hyvyyttään ja moraalisuuttaan, ja tekevät erilaisia, enimmäkseen melko symbolisia tekoja, mutta joskus myös todellisia aikaa, energiaa, resursseja ja rahaa vaativia tekoja. Hyvyyden ja moraalin liittäminen yhä enemmän joka paikkaan, ja lisääntyvä ja kiristyvä kilpailu niiden suhteen vahvistavat toisiaan.

Liberaalit ovat sitoneet ajattelutapansa, tunnereaktionsa, havaintojen tulkintamallinsa, käytäntönsä, toimintapansa, sääntönsä, palkkionsa, rangaistuksensa, kilpailunsa muiden ryhmien kanssa, liberaalien statuskilpailun, jne. niin lukemattomin tavoin liberaaliin hyvyyteen ja moraaliin, että niistä on kollektiivisena kokonaisuutena tullut voimakkaasti yksittäisiä liberaaleja pakottavia, määrääviä ja ohjaavia. Kokonaisuutena liberaali systeemi on alkanut tavallaan elää omaa elämäänsä. Liberaali hyvyys ja moraali on yhä vähemmän kenenkään yksittäisen liberaalin tai ryhmän hallinnassa. Ne tuottavat yhä enemmän sellaista haitallista toimintaa, ja sellaisia huonoja vaikutuksia ja seurauksia, joita kukaan ei oikeastaan suunnitellut, eikä halunnut.

Kaikista henkilökohtaisista ja kollektiivisista sitoutumisista, riippuvuuksista, kannustimista, pakoista ja liberaalista propagandasta huolimatta monet liberaalit ovat alkaneet nähdä, että systeemi menee yhä huonompaan suuntaan. He eivät kuitenkaan yksilöinä pysty tekemään mitään tai juuri mitään suunnan muuttamiseksi. Jos he alkaisivat vastustaa liberaalin systeemin negatiivista toimintaa ei-liberaalista näkökulmasta, heidät tuomittaisiin, syrjäytettäisiin ja jyrättäisiin systeemin automaattisiksi vakiintuneilla reaktioilla ja toimenpiteillä. Jos he alkaisivat vastustaa liberaalin systeemin negatiivista toimintaa liberaalista näkökulmasta, liberaalia hyvyyttä ja moraalia noudattaen, ja liberaaleja sanoja käyttäen, heidän sanomansa olisi sisäisesti ristiriitainen; liberaali moraali ja näkökulma vetäisivät vanhaan suuntaan ja kritiikki vetäisi uuteen suuntaan. Liberaali moraali ja näkökulma hukuttaisivat liberaalien mielissä kritiikin alleen ja kritiikki menettäisi merkityksensä. Koska näiden vaihtoehtojen valossa yksittäisen liberaalin kritiikki johtaisi joko hänen "nitistämiseensä" ja kritiikin automaattiseen torjumiseen, tai kritiikin hyödyttömyyteen ja ehkä epäilyksiin hänen lojaalisuuttaan kohtaan, yksittäinen liberaali kokee, että järkevä ja perusteltu kritiikki ei kannata. Vaikka kaikki liberaalit näkisivät, että katastrofi pahenee koko ajan ja olemme menossa tuhoa kohti, he eivät joko pysty tekemään mitään, tai he tekevät liian vähän ja liian myöhään, tai he tekevät jotain symbolista ja merkityksetöntä. Ja itseasiassa paradoksaalisesti monet liberaalit lisäävät niiden toimien intensiivisyyttä, jotka johtavat tuhoa kohti.

Siksi liberaaleista on tullut liberaalin systeemin orjia, liberaalin hyvyyden ja moraalin orjia, omien mieltensä muodostaman kollektiivin orjia.

***

The left has used "social engineering" a lot, as they call it; exact, rigorous, binding and universal solutions to societies assumed or real problems. The problems of the lefts approach are:

1) Social world doesnt function on exact principles. People have motives, which are sometimes mutually or to the one way reinforcing; sometimes mutually or to the one way inhibiting; sometimes in jarring and vexing contradiction; sometimes almost totally separate and in no connection with each other; etc. The motives include love, compassion, empathy, selfisness, desiring a partner, pity, need to belong socially, striving toward good social status, unconscious or conscious respect for authorities, contempt, anger, envy, schadenfreude, striving toward happiness, avoidance or neutralization of shame, guilt, confidence or over-confidence, jealousy, pleasure seeking, awe, disgust, feelings of trust, excitement, interest, fascination, etc. These become on and off, wane or become more intense, and their quality or nature changes or stays the same in response to changing or stable external situations, external incentives and disincentives, and inhibitory, preventive, exciting or inciting factors, which interact with internal states of the body, memories, psychological predispositions, interpretive schemas, etc. Hence the social world is very complex and always in flux.

2) There are no good final solutions or desired end states, especially at the larger societal level. Best that can be achieved is a healthy and enduring balance between good and bad things; good incentive and disincentive structures, which tend to produce good solutions to personal and collective needs and problems, but which cannot be planned centrally beforehand; people who acquire virtuous habits, propensities, emotions, motives, etc. from living and growing in their social group, their community, by interacting with their community; and people who have a good ethnic, social and community identities and loyalties.

3) The man will not be perfected, there will not be ideal man, brought on by intelligent and intensive social engineering. Man will always be flawed, imperfect, prone to sin, has weaknessess, etc. The man can learn to live with this and accept this reality, and have self-compassion and self-forgiveness. When he fails, he can repent when necessary, and always try again, again and again. Failing, erring and trying again is real life and good life.

4) The intellectuals have at most less than 1% of the necessary knowledge in society. Knowledge in society and world is always radically dispersed. If intellectual wants to order what the whole society must do, ask him a simple question: "How do you produce and sell a pencil?" I.e. how do you plan and organize the search and mining operations for graphite, how do you construct the mining machines, how do you construct the machines that cut the woods, how do you construct the trucks, trains and ships that transport the raw materials and the end products, how do you make the machines that produce the pencils, how do you store, distribute, market and sell the pencils efficiently and economically, how do you organize and incentivice the organizations and work forces that do all of these, etc.? The same can be asked about all the necessary things in society.  Soon you notice that the intellectual knows next to nothing about the necessary things in society. The distribution of power, possibilities, and resources should reflect this distribution of knowledge and capabilities, i.e. they should be decentralized. Intellectuals have limited use in society, and they should not be at the top power or deciding positions, despite the fact that they may have superior knowledge in some very narrow area. In good society there are variations in the way people live, work and organize, which reflect their different situations, propensities, (European) ethnicities, capabilities, culture, opportunities, religious affiliations, etc. The good society  is not coherent. The good society always includes at least some people that live differently than you or somebody else want them to live.

How radical is the distribution of knowledge? So radical that the person himself doesnt necessarily know beforehand how he will act in a certain situation, if he ends up in it. He may e.g. think or plan that he sells his car and saves his stereosystems, if he faces financial trouble, but it remains to be seen what he actually does, if that happens. In the actual situation he may sell the stereosystems and save the car, or sell them both, or save them both, or sell and save some other combination of things or property. These alternative choices can feel to him very compelling. The choice depends on his thinking, emotions, memories and their interaction with the situation, with its many aspects. This in addition that it is often hard for the person to predict to what kinds of situations he will get into, and this makes planning, decisions, knowledge etc. beforehand even harder.

***

Ihmiset kiinnittävät liian paljon huomiota liberaalin systeemin toimijoihin ja liian vähän huomiota liberaalin systeemin insentiivi-rangaistusrakenteeseen. Liberaali systeemi on suhteellisen vakaasti sellainen kuin se on riippumatta siitä minkälaisia toimijoita sitä pyörittää. Liberaali systeemi samanaikaisesti pakottaa, houkuttelee, kannustaa, ohjaa, opettaa ja velvoittaa liberaalin systeemin palveluksessa ja alaisuudessa toimivia ihmisiä tiettyihin liberaaleihin muotteihin ja käytäntöihin. Esim. suomalainen liberaali systeemi on hyvin vastuskykyinen sille muutokselle, että ihmiset potkaisevat vaaleissa suuren osan "suomalaisvastaisista, valehtelevista ja korruptoituneista poliitikoista" pois eduskunnasta ja äänestävät "suomalaisista välittävät, rehelliset ja lahjomattomat poliitikot" eduskuntaan, tai sille, että suuri osa "huonoista" virkamiehistä vaihdetaan toisiin "parempiin" virkamiehiin. Jos suomalaiset virkamiehet korvattaisiin suurelta osin muslimivirkamiehillä, kaikenlaiset ongelmat, väärinkäytökset, korruptiot ja patologiat lisääntyisivät, mutta liberaalin systeemin luonne säilyisi siitä huolimatta pitkään liberaalina. Liberaalien byrokratioiden muutos islamilaiseen suuntaan on hidas prosessi.

Itseasiassa liberaali systeemi tuottaa kollektiivisesti helposti sellaisia vaikutuksia, joita kukaan tai lähes kukaan yksittäinen systeemissä toimiva ihminen ei halua. Liberaali systeemi kokonaisuutena ei ole riippuvainen yksittäisten ihmisten tahdosta, tavoitteista, arvoista tai identiteeteistä.

34 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=tewktg1tjfA

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Minun lukeneisuuteni ei riitä tuottamaan tällaista analyysiä, mutta jotain samansuuntaista olen pohdiskellut. Minusta on merkillistä, että nykyään tuntuu olevan vallalla ajatus, että asiat olisivat "hyvin", jos me vain osaisimme toimia "oikein". Ikään kuin kaikki "paha" maailmassa olisi vain seurausta "vääristä" tai "huonoista" valinnoista.

Jos tekisimme vain "hyvää" lopputulos olisi ihana, "hyvä" yhteiskunta, jossa ei olisi mitään ongelmia. Näin tuntuu moni ajattelevan ja on sitten närkästynyt, kun joku sitten osoittaa niiden ei-toivottujen seurausten suuntaan. Tämä osoittelu on sitten sitä "vihapuhetta" ja "rasismia". Todellinen loukkaantuminen taitaa kuitenkin johtua siitä, että ei-toivotut seuraukset vain osoittavat oman ajattelun tai maailmankuvan sisäisen ristiriitaisuuden, jonka nämä seuraukset paljastavat.

Mahtaisiko tässä ajassa olla menossa tämän liberaalin tai "hyvän" ajattelun lopun alku? Seuraukset alkavat näkyä esimerkiksi yleisenä turvattomuuden tunteen lisääntymisenä turvapaikan hakijoiden vyöryessä rajan yli. "Hyvä" ajattelu puolustaa sitten itseään poliittisella korrektiudella, kommentointikielloilla jne. Mielestäni hyvä esimerkki tästä on kokoomusbroileri Minna Karhusen huoli siitä, että suurin haaste turvapaikan hakijoiden vyöryssä ei ole heidän määränsä vaan se kuinka suomalaiset sopeutuvat uuteen tilanteeseen.

Mielestäni tämän liberaalin ajattelun kohtalokas heikkous on sen kyvyttömyys puolustaa itseään. "Jos ei kykene perustelemaan itselleen tekemäänsä "pahaa" ei voi puolustaa myöskään sitä mikä on "hyvää". Tämä nykyinen liberalismi ei tähän kykene, koska se on jo lähtäkohtaisesti "hyvä". Tokihan liberalismi puolustaa itseään esimerkiksi sananvapautta rajoittamalla tai median kuoliaaksi vaikenemisella, mutta tämä tuottaa sitten vain erilaisia kuplia. Kun virallisen totuuden ja ihmisten kokeman arkitodellisuuden välinen kuilu repeää liian suureksi, kupla puhkeaa ja näin taitaa olla Suomessa juuri nyt tapahtumassa.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Tuli mieleen tästä nykymenosta. Yksi syy, miksi ihmiset menevät nyt "tuhansin joukoin" mukaan tähän turvapaikanhakijoiden auttamiseen ja osallistuvat minulla on unelma -mielenosoitukseen on se, että ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuden olla osa ryhmää (edes lyhytkestoista); niiden avulla ihmiset voivat tyydyttää sosiaalisia tarpeitaan (poliittisesti hyväksyttävällä tavalla) ja tehdä jotain muiden "hyväksi".

TV:ssä oli kerran juttu Suomen jääkiekon maailmanmestaruudesta vuodelta 95. Eräs haastateltu kertoi kaipaanvansa sen hetken yhteisöllisyyttä ("jota ei ole sen jälkeen nähty"), jonka lätkävoitto sai aikaan. Kymmenet tuhannet suomalaiset kerääntyivät spontaanisti yhteen juhlimaan maailmanmestaruutta. Koska useimmilla ihmisillä on ohuet siteet oman ydinperheen ulkopuolisiin ihmisiin ja moni kaipaa syvempiä ihmissuhteita, ihmiset saattavat olla herkkiä "tarttumaan" mihin tahansa sosiaalisesti hyväksyttyyn massatoimintaan, kunhan vain edes jotenkin pääsee osaksi ryhmää/joukkoa. Tämä on yksi syy, miksi ihmiset vaikuttavat toimivan niin irrationaalisesti.

Muuten, eräs tuttuni äänesti Sipilää (pitkälti siksi, että Sipilä on keskustalainen ja hän tuntee Sipilän henkilökohtaisesti). Kyseinen tuttu sanoi muutama päivä sitten, että nykymeno menee päin helvettiä maahanmuuttopolitiikan osalta (hän on ollut sitä mieltä jo monta vuotta). Kysyin, äänestäisikö hän Sipilää edelleen. Vastaus oli kyllä. Syy on juuri henkilökohtainen kokemus Sipilästä sympaattisena ja kilttinä ihmisenä. Tuttuni ilmeisesti kokee antavansa jotain takaisin Sipilälle äänestäessään tätä. Hän ilmeisesti kokee ilmaisevansa sympatiaa, empatiaa, lojaalisuutta ja ystävällisyyttä auttaessaan omalta osaltaan Sipilän eduskuntaan, tekevänsä jotain hänen hyväkseen.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Liberaali systeemi on kuin irtipäässyt juna, joka puksuttaa menemään omaa vauhtiaan. Ongelma esim. maahanmuutossa on se, että esim. pakolaisten oikeuksia koskeva sopimus on allekirjoitettu aikana, jolloin Eurooppaan ei vyörynyt tällainen määrä pakolaisia kolmannesta maailmasta. Siihen aikaan sen allekirjoittaneet poliitikot tuskin tiesivät, millaiseen kuseen se saa vielä Euroopan.

Tilanteet muuttuvat ja sekä hyvien että huonojen valintojen/päätösten/asetusten vaikutukset kumuloituvat ajan mittaan.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Maallikko,

kiitos. Täydensit hyvin kirjoitustani, erityisesti nämä kohdat:

"Minusta on merkillistä, että nykyään tuntuu olevan vallalla ajatus, että asiat olisivat "hyvin", jos me vain osaisimme toimia "oikein". Ikään kuin kaikki "paha" maailmassa olisi vain seurausta "vääristä" tai "huonoista" valinnoista.

Jos tekisimme vain "hyvää" lopputulos olisi ihana, "hyvä" yhteiskunta, jossa ei olisi mitään ongelmia. Näin tuntuu moni ajattelevan ja on sitten närkästynyt, kun joku sitten osoittaa niiden ei-toivottujen seurausten suuntaan. Tämä osoittelu on sitten sitä "vihapuhetta" ja "rasismia". Todellinen loukkaantuminen taitaa kuitenkin johtua siitä, että ei-toivotut seuraukset vain osoittavat oman ajattelun tai maailmankuvan sisäisen ristiriitaisuuden, jonka nämä seuraukset paljastavat. ... Mielestäni tämän liberaalin ajattelun kohtalokas heikkous on sen kyvyttömyys puolustaa itseään. "Jos ei kykene perustelemaan itselleen tekemäänsä "pahaa" ei voi puolustaa myöskään sitä mikä on "hyvää"."

- Juuri näitä asioita olisi tärkeää saada laajasti liberaalien tietoon. Sillä, että konservatiivit esittävät omia näkemyksiään ja liberaalit omia näkemyksiään, ei ole juuri mitään vaikutusta liberaalien näkemyksiin, heillä on useimmiten taipumus vain kaivautua entistä syvemmälle poteroihin. Liberaaleille on syytä kertoa loogisesti heidän omista lähtökohdistaan lähtien miksi heidän näkemyksensä ovat ongelmallisia, ja miksi ne eivät voi toimia kestävän kehityksen perustana.

vieras kirjoitti...

Osaatko arvioida kommenttia, jonka esitin Yrjöperskeleen blogissa? Arvelin että osaisit kertoa asian paremmin. Voit vastata täällä tai sitten tuolla Ykän blogissa.

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/09/huitsinnevada-vastaa-paaministerille.html?showComment=1442687042792#c899242953606995431

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

ihminen on sielultaan pieni ja vajavainen olento. Tuttusi henkilökohtainen suhde Sipilään on tutullesi konkreettinen, positiivisesti emotionaalinen, hallittava, ja sopivissa ja ymmärrettävissä mittasuhteissa pysyvä asia, kun taas maahanmuutto on tutullesi kaoottinen, hallitsematon, liian suuri, ulkopuolisten voimien pyörittämä, ja monimutkainen ja vaikeaselkoinen asia. Vaikka jälkimmäinen aiheuttaa todennäköisesti huolta ja ahdistusta tutullesi, se voi vain lisätä sitä epätoivoista intensiteettiä, jolla tuttusi tarttuu tuttuun, läheiseen ja turvalliseen henkilökohtaiseen suhteeseen Sipilään. Siten sekin on osaltaan vaikuttamassa siihen, että tarvittavaa kansalaisten puolelta tulevaa painetta poliitikkojen suuntaan ei synny riittävästi, vaikka kaikki syyt ja perusedellytykset sen syntymiselle ovat olemassa.

Kommentoija: "Tilanteet muuttuvat ja sekä hyvien että huonojen valintojen/päätösten/asetusten vaikutukset kumuloituvat ajan mittaan."

- Juuri noin.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

suunnilleen noin, mutta koska ihmisillä on liberaalin median kautta virheellinen päinvastainen mielikuva kristinuskosta, kannattaa aina siteerata relevantteja Jeesuksen sanoja ja toimia Raamatusta. Jeesushan oli etnosentrisempi kuin ylivoimaisesti suurin osa nykyisistä 'nuivista'/konservatiiveista/maahanmuuttokriittisistä. Jos Jeesus eläisi nykyisin ihmisenä ihmisten joukossa, hänet leimattaisiin liberaalissa mediassa "rasistiksi".

vieras kirjoitti...

Mikä on sinun arvio siitä mihin perustuu se että kurdit eivät ole sanottavasti lähteneet karkuun? Kurdien osuus muslimien siirtolaistulvasta lienee melko pieni. Kurdit puolustavat kotiseutujaan Irakissa ja Syyriassa ja ovat kyenneet pitämään asemiaan ISIS:iä (nykyisin IS) vastaan. Ainakin Irakissa kurdit ovat pärjänneet ja käytännössä kurdialue on heidän hallinnassa. Onko kyse siitä että heillä on tahtoa puolustaa ja on myös välineitä eli aseita ja rahaa? Onko heidän kohdalla toiminnan motiivi etnisnationalistinen koska vihollisella on sinällään sama uskonto, sunni-islamilaisuus? Sunni-kurdit ovat pitkän aikaa sotineet sunni-turkkilaisia ja sunni-arabeja vastaan.

Kurdeilla on toisaalta keksinäiset riidat ja karkeasti kurdiryhmittymät voidaan jakaa sosialisteihin, kansallismielisiin ja islamistisiin.

Oletko kuullut väitteitä että kurdit olisivat kadonneiden Israelin heimojen jälkeläisiä?

Vähän aikaa sitten Israel osti öljyä Irakin kurdeilta, tarkoituksena että he saisivat rahaa jolla ostaa aseita ja varusteita.

Vanhempani lähtevät tiistaina viikon mittaiselle reissulle Armeniaan. Mitä heidän kannattaisi katsella siellä tai tuoda tuliaisina? Siellä on lukujärjestyksenomainen ohjelma jonka mukaan mennään. Itse en keksinyt ehdottaa tuliaisiksi muuta viiniä, olutt, teetä, tai kirja historiasta, ruoka- tai juomakulttuurista, tai turistikäytöön tehty armenian kielen sanakirja tai oppikirja. Viikko on aika lyhyt aika perillä, kun siitä miinustetaan lähtöpäivä ja paluupäivä. Kaksi viikkoa olisi selvästi enemmän, eikä olisi niin hätäilyn tuntua. Jos käy ekan kerran, niin ei kaikkea tarvitse ahnehtia samaan syssyyn.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

kurdeilla on etnosentrinen motivaatio puolustaa omaa kansaansa ja aluettaan, heillä on suhteellisen hyvä ja rauhallinen alue elää ja olla. He ovat olleet kauan maattomia, eivätkä he aio luopua alueestaan, kun sellaisen ovat itselleen saaneet. Yhteishenki on suuri. He saavat rahaa ja resursseja mm. öljyntuotannosta, pienestä ja keskisuuresta paikallisesta päivittäistavaroiden tuotannosta ja kaikenlaisesta kaupankäynnistä.

Osalla kurdeista on geneettisiä yhteyksiä lähi-idän juutalaisiin, mutta on todennäköisesti liiallista sanoa, että he kuuluvat Israelin kadonneisiin heimoihin.

Ehkäpä vanhempasi voisivat tuoda matkalta armenialaisten valmistaman kristillisen esineen / koriste-esineen?

Anonyymi kirjoitti...

http://www.returnofkings.com/70990/how-psychology-destroyed-a-catholic-convent

Yhdysvaltojen hallitus on rahoittanut siis tällaistakin. Mitähän muuta se on rahoittanutkaan ja parhaillaan rahoittaa?

Kommentoija

Vasarahammer kirjoitti...

Liberaali systeemi tuottaa kaaosta ja epäonnistumisia sen takia, että sen ihmiskuva on virheellinen. Liberaali olettaa, että hyvyyden seurauksena ihmiset tulevat onnellisiksi, tekevät töitä ja hyödyttävät yhteiskuntaa. Liberaalin mielestä ihminen on pohjimmiltaan hyvä, ja ainoastaan sortavat rakenteet estävät ihmistä toteuttamasta luontaista hyvyyttään. Se ei ota huomioon, että hyvillä aikomuksilla perustellut toimenpiteet aiheuttavat kärsimystä, kurjuutta ja kaaosta eikä sitä, että ihmiset ovat vajavaisia ja pahimmillaan raadollisia hyväksikäyttäjiä. Liiallinen hyvyys passivoi ja rohkaisee vapaamatkustamiseen systeemin kustannuksella.

Pakolaiskriisissä liberaalin hyvyyden katastrofaaliset seuraukset näkyvät kaikkein selkeimmin. Kun Angela Merkel lupasi syyrialaisille turvapaikan, se käynnisti siirtolaisten vyöryn yli rajojen. Kun Juha Sipilä lupasi kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön, irakilaiset alkoivat aiempaa suuremmassa määrin siirtyä Suomeen eivätkä jääneet edeltäviin maihin. Koska EU:n rajavalvonta tuo kaikki merestä pelastetut siirtolaiset EU-alueelle hakemaan turvapaikkaa, meren ylittäjien määrä vain kasvaa ja yhä enemmän ihmisiä hukkuu.

Konservatiiviset ratkaisut eivät kelpaa, koska ne eivät ole humaaneja. Pakolaisveneiden pysäyttäminen ja palauttaminen lähtösatamaan voi kuulostaa julmalta, mutta nimenomaan se ehkäisee laitonta siirtolaisuutta. Ihmisiä ei enää huku niin paljon Välimeren aaltoihin. Lisäksi potentiaalisilla siirtolaisilla on suurempi insentiivi jäädä kotimaihinsa tekemään työtä siellä eikä tulla Eurooppaan elämään sosiaaliturvalla ja tekemään pimeitä töitä.

Konservatiivinen ratkaisu ei ole vaihtoehto, koska se on vastoin liberaaleja hyvyyskäsityksiä. Teko itsessään on paha, vaikka sen seuraukset ovat selkeästi paremmat kuin liberaalin vaihtoehdon.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

tuosta olen lukenutkin joskus aikaisemmin. Kieroa toimintaa, josta saatua tietoa on varmasti käytetty monenlaisten oppositioryhmien ja ei-liberaalien ryhmien hajottamisessa, ja liberaalin keskusvallan laajentamisessa.

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

Hyvin kiteytetty. Jos tuosta vetää johtopäätökset, niin liberaalien hyvyys ja auttaminen on usein melko narsistista ja itsekeskeistä. Tärkeää on tuntea ja eläytyä niihin emotionaalisiin kuviin, joita media kulloinkin heittää, tärkeää on saada tehdä jotain symbolista tai pientä ja melko merkityksetöntä käytännöllistä, tärkeää on kertoa muille hyvyydestään, näyttää muille. Tänään itku hukkuneesta, huomenna emootioiden kohde on jo joku toinen. Ensin on tärkeintä *oma* koskettava eläytyminen johonkin median emotionaaliseen syöttiin, sitten on tärkeintä tuntea *itsensä* hyväksi ihmiseksi tekemällä jotain "hyvää", sitten on tärkeää kertoa ja näyttää "hyvä" teko muille, ja saada siitä *itselle* mainetta hyvänä ihmisenä, sosiaalista arvostusta. Liberaali ei useimmiten ajattele paljoakaan "hyvyyden" kohteitaan, ei välitä heistä paljoakaan. Hän ei seuraa heidän toimintaansa, elämäänsä ja kehitystään, eikä hän seuraa omien ja muiden ihmisten "hyvien" tekojen vaikutusta heihin. Hän reagoi heihin emotionaalisesti lähinnä vain median 'käskystä', ei oma-aloitteisesti. Hän ei ajattele "hyvien" tekojen vaikutusta omaan kansaansa ja yhteiskuntaansa. Hän ei ajattele "hyvien" tekojensa vaikutusta ulkopuolisiin kohdeyhteiskuntiin. Hän ei ole kiintynyt "hyvyyden" kohteisiinsa konkreettisina ihmisinä, eikä tunne rakkautta heitä kohtaan. Hän välittää heistä vain ohikiitävän hetken median opastamana. Hänen välittämisensä ailahtelee kaoottisesti ja lyhytjänteisesti kohteesta toiseen, ja on yksipuolista, kapea-alaista ja ohutta.

Jos äiti suhtautuisi omaan lapseensa samalla tavalla, kohtelisi häntä samalla tavalla, hän olisi huono äiti, olisi käytännössä hylännyt oman lapsensa, kohtelisi häntä kaltoin. Ihminen ei voi tietenkään suhtautua ulkopuolisiin yhtä kiinteästi ja kokonaisvaltaisesti kuin omaan lapseensa, mutta äiti-lapsi suhdetta on silti hyvä käyttää aidon hyvän hyvyyden ja auttamisen bench markina, jota kaiken muun hyvyyden on muistutettava. Se on pitkäjänteistä, kestävää, kokonaisvaltaisesti huomioivaa, suunnitelmallista, ajattelevaa, optimaalisen tasapainon etsimistä eri tekijöiden välille, riskejä arvioivaa, tukevaa, mutta samalla itsenäistymiseen ohjaavaa, opettavaa ja kannustavaa. Aito hyvyys asettaa tarvittavat rajat. Aito hyvyys ei voi kohdistua kaikkiin. Aito hyvyys preferoi. Aito hyvyys on tasapainossa tarvittavan "pahan" kanssa, tarkoitettiinpa tällä toimenpiteitä tai negatiivisia tunteita. Ihminen tarvitsee esim. vihan, epäluuloisuuden, inhon, mustasukkaisuuden, pelon ja halveksunnan tunteita pystyäkseen välttämään tehokkaasti joutumisen hyväksikäytetyksi. Jos henkilö suhtautuu yksipuolisen jäykästi ja korostetusti positiivisin tuntein johonkin ihmisryhmään, muuttamatta suhtautumistaan erilaisten ihmisten mukaisesti, hänellä on suurentunut riski joutua hyväksikäytetyksi, pahoinpidellyksi, raiskatuksi, petetyksi, huijatuksi, ryöstetyksi, aisankannattajaksi, tms. Negatiiviset tunteet suojelevat ihmisiä monin tavoin. Siksi esim. ns. laajasti määritelty "vihapuhe" kertoo siitä, että ihmisillä on tarve suojella itseään ja he suojelevat itseään. Kun liberaalit vaativat "vihapuheen" lopettamista, se tarkoittaa käytännössä antautumista lukuisille vahingollisille ja vaarallisille seurauksille.

Vasarahammer kirjoitti...

Kun otit tunteet puheeksi, niistä päästään länsimaiseen sentimentaalisuuden kulttuuriin. Pakolaiskriisissä tätä kuvastaa Turkin rannikolle huuhtoutuneen pienen lapsen ruumis, joka on yksi pakolaiskriisin symboleista. Kuva on vaikuttanut niin voimakkaasti sekä yleisöön että poliittisiin johtajiin, jotka näyttävät hekin toimivan tunteidensa ohjaamina. Jos joku uskaltaa arvostella tunteisiin pohjautuvaa maahanmuuttajien vastaanottoa, hän on kyvytön empatiaan, tunnevammainen ja kylmä ihminen.

Todellisuudessa Aylan Kurdin isä oli ihmissalakuljettaja ja halusi Eurooppaan korjauttamaan hampaansa. Hänellä ei ollut Turkissa mitään hätää eli hän oli puhdas taloudellinen siirtolainen.

Ensimmäinen tunteisiin vetoava tapahtuma, jonka itse muistan, on Etiopian nälänhätä 1980-luvulla. Rahan keräämiseen järjestettiin hurmoksellinen We are the World -konsertti. Pop-tähdet julkaisivat levyjä, joilla kerättiin rahaa Etiopiaan.

Todellisuudessa Etiopian nälänhätä johtui kommunistidiktaattori Mengistu Haile Mariamin hallinnon toimista. Valtiona Etiopia olisi kyennyt ruokkimaan väestönsä ilman kommunistidiktatuuria.

Kolmas sentimentaalisuutta laajoissa ihmisjoukoissa herättänyt tapaus oli prinsessa Dianan kuolema vuonna 1997. Tuolloin ihmiset joutuivat sentimentaalisen hurmoksen tapaan ja Dianasta tehtiin käytännössä maallinen pyhimys. Elton John esitti imelän kappaleensa Dianan hautajaisissa ja kaikki ihmiset itkivät joukolla naista, jonka todellista persoonaa he eivät tunteneet.

Todellisuudessa Diana kuoli, koska hän astui rakastajansa kanssa rattijuopon ajamaan autoon. Rattijuoppo Henri Paul, joka oli Dianan rakastaja Dodi Fayedin autonkuljettaja, menetti voimakkaassa humalatilassa auton hallinnan ja törmäsi tunnelin pylvääseen. Asiasta syytettiin julkisuudessa kaikkia muita paitsi auton kuljettajaa, joka oikeasti oli ainoa syyllinen.

Dianan kuolemalla ei ollut suurta poliittista merkitystä. Se oli pelkkä tunne-elämys, johon suuret ihmisjoukot osallistuivat pelkästään tunne-elämyksen itsensä takia.

Kun tehdään päätöksiä tunteiden perusteella, ajaudutaan usein harhateille, kuten nyt on käynyt pakolaiskriisissä. Empatia kuuluu olennaisena osana liberaaliin retoriikkaan ja pelkkä empatia riittää, kun "pitää tehdä jotakin". Järkevä päätöksenteko kuitenkin edellyttäisi, että tunteet siirretään sivuun, katsotaan, mitä oikeasti on tapahtunut, ja tehdään vasta sitten päätökset toimenpiteistä.

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

juutalaisten uskonnollisten traditioiden mukaan tunteet ovat sinänsä normaaleja ja useimmiten suotavia, mutta ne pitäisi suodattaa ja modifioida rationaalisen ajattelun kautta. Koskaan, ehkä äkillisiä hätätilanteita lukuunottamatta, ei pitäisi toimia pelkästään tunteiden perusteella. Yli 3000 vuotta he ovat noilla ohjeilla pärjänneet ja menestyneet vaihtelevissa ja usein vaikeissakin olosuhteissa.

Anonyymi kirjoitti...

Asiallinen artikkeli, joka kannattaa lukea:

http://palaneenkarya.blogspot.com/2015/09/putin-kristityn-lannen-turva.html#comment-form

Putin ei tosiasiassa ole kiinnostunut kristittyjen eurooppalaisten eduista(joita myös venäläiset tavallaan ovat), vaan imperiuminsa valtatavoitteista ja sen pitämisestä mahdollisimman helposti hallittavana ja maantieteellisesti laajana. Myös Venäjälle kohdistuu laajaa maahanmuuttoa ja laittomia maahanmuuttajia hyödynnetään samalla tavalla kuin Suomessa työskenteleviä itä-eurooppalaisia: pienempi palkka ja muut kulut ---> enemmän rahaa rakennusfirmojen omistajille. (Tosin tuota ei kyllä mainittu artikkelissa, mutta silti).

Muuten, jos joku taho (kuten USA Libyan ja Irakin sotaseikkailuillaan, TTIP-lobbauksellaan ja rajatonta maailmaa ajavilla hankkeillaan jne.) käyttäytyy oman sisäryhmän etujen vastaisesti ja toimii haitallisesti, onko ihmisillä jokin psykologinen tarve nähdä sen vastapuoli (kuten Venäjä) tai joku muu eri leiriin kuuluva taho jonkinlaisena "pelastavana enkelinä", joka pitää oman ryhmän puolta tai jättää ainakin aktiivisesti tekemättä mitään pahaa ja on siinä mielessä "parempi", vaikkeivat mielikuvat pitäisikään käytännön elämässä täysin paikkaansa?

Jos on, niin Putin varmasti tietää tuon ja hyödyntää sitä propagandassaan. Olen itsekin välillä nielaissut syötin, joten tekee hyvää lukea tällaisia juttuja.

Eurooppalaisia ei tosiasissa puolusta kukaan muu kuin me itse.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"– Täällä YK:ssa Suomi on hyväksymässä julistusta, jossa tunnustetaan siirtolaisten positiivinen lisäarvo kestävään kehitykseen, ja samaan aikaan Suomessa on polttopulloiskuja pakolaisia vastaan. Tämä vie Suomen mielikuvissa samaan mustaan aukkoon Unkarin kanssa."

Ei hyvänen aika, kaikki julistukset ja idiottimaiset sopimukset Suomi hyväksyykin, kun pitää olla niin "länsimaista" niin "länsimaista". Uusi uljas maailmanjärjestys on tuloillaan ja siellä ei ole kansallisvaltioille sijaa.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1443315500341.html

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

jos ajattelee asiaa venäläisen imperiumin kannalta reaalipoliittisesti, heitä hyödyttää se, että eurooppalaiset maat kuluttavat voimansa sisäisiin ristiriitoihin ja ongelmiin. Tässä hyödyllinen väline on maahanmuutto ja sen aiheuttamat poliittiset ja yhteiskunnalliset ristiriidat ja ongelmat. Putinin kannattaa siten samanaikaisesti edistää maahanmuuttoa Eurooppaan ja tukea maahanmuuttokriittisiä, jotka ovat poliittisesti tällä hetkellä heikompi osapuoli. Mutta samanaikaisesti Putinille on tärkeää, että kumpikaan puoli ei saavuta ratkaisevaa ja pysyvää voittoa toisesta, jotta kumpikin osapuoli pysyy toiselle mahdollisimman ongelmallisena. Ja tietysti maahanmuutto itsessään on yhteiskuntaa kuluttava ja heikentävä tekijä käytiinpä sen ympärillä poliittista taistelua tai ei.

Tuosta juuri puhuin kirjoituksessani; kun liberaalit ovat allekirjoittaneet paljon kaikenmaailman liberaaleja sopimuksia ja julistuksia, he voivat toisaalta vedota niihin aina vastustuksen ilmetessä (ne tietysti puolustavat heidän näkökantaansa), mutta toisaalta liberaalit ovat myös niiden orjia, silloin kun he huomaavat, että asiat alkavat mennä pieleen, huonompaan suuntaan. He eivät voi pysäyttää poliittista systeemiään, vaikka haluaisivat.

Anonyymi kirjoitti...

Muuten, Takkiraudassa eräs kommentoi näin:

"Itse olen satavarma siitä, että taustalla on isommat kansainväliset tahot joiden päämäärä on tuhota sosiaaliturva, työn hinta ja lopulta koko länsimaalainen keskiluokka. Jäljelle jäisi vain ultrarikkaat ja valtava aivopesty ja velkainen työläisten armeija."

Minustakin tuntuu välillä, että tässä on takana paljon isommat tahot (ainakin mafia ja rikollisjärjestöt, mutta myös muita tahoja), kuin yleisesti luullaan ja myös Takkirauta itse on aikoinaan kirjoittanut, että eliitin pahin vihollinen on keskiluokka, koska se on koulutettu ja tietoisempi oikeuksistaan toisin kuin alaluokka. On selvää, että esim. Saksan raharikkaat (tai ainakin hyvin vaikutusvaltaiet tahot, joilla on valtaa myös Saksaan) haluavat pakolaisista nimenomaan halpatyövoimaa. Onhan se myönnetty jo epäsuoraan rivien välistä. Myös Suomen media on yrittänyt muokata asenteita jo kauan siihen suuntaan.

Mutta toisaalta: eikö tuollainen kehitys ole myös rikkaiden etuja vastaan? Polarisoituva yhteiskunta, joka muistuttaa Brasiliaa, ja jossa rikkaat voivat elää normaalia elämää vain erilaisten turvajärjestelmien ja muurien takana on ainakin omasta mielestäni aika ikävä tilanne myös heidän kannaltaan.

Eikö rikkaiden etu pitkällä tähtäimellä pikemminkin olisi pitää maahanmuutto mahdollisimman tiukkana ja yhteiskunta harmonisena, niin ei tarvitse piilotella missän maximum security -asuinalueella?

Miksi keskiluokan on annettu syntyä ja ihmisten koulutustason jne. nousta, jos se enää ei sitten olekaan eliitin näkökulmasta hyvä asia?

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"jos ajattelee asiaa venäläisen imperiumin kannalta reaalipoliittisesti, heitä hyödyttää se, että eurooppalaiset maat kuluttavat voimansa sisäisiin ristiriitoihin ja ongelmiin. Tässä hyödyllinen väline on maahanmuutto ja sen aiheuttamat poliittiset ja yhteiskunnalliset ristiriidat ja ongelmat."

Ensimmäiset somalit tulivat nimenomaan Venäjältä, vaikkei heillä ollut viisumeja Suomeen. Aeroflot lennätti.

Tarkotitko tuolla maahanmuuton edistämisellä, jota Putinin kannattaa harrastaa, konfliktien ylläpitämistä esim. Lähi-idässä, jotka sitten edistävät ihmisten liikkeelle lähtöä Eurooppaan? Esim. Assadin tukeminen?

"juutalaisten uskonnollisten traditioiden mukaan tunteet ovat sinänsä normaaleja ja useimmiten suotavia, mutta ne pitäisi suodattaa ja modifioida rationaalisen ajattelun kautta. Koskaan, ehkä äkillisiä hätätilanteita lukuunottamatta, ei pitäisi toimia pelkästään tunteiden perusteella. Yli 3000 vuotta he ovat noilla ohjeilla pärjänneet ja menestyneet vaihtelevissa ja usein vaikeissakin olosuhteissa."

Rukoillaan (ja yritetään tehdä muutenkin omalta osaltamme se mikä voidaan), että eurooppalaiset löytävät tuon alkuperäisen, Jeesuksen harjoittaman ja opettaman, juutalaisen kristinuskon. Monelta ongelmalta vältyttäisiin, jos seuraisimme noita samoja ohjeita.

Muuten, voitaisiinko Jeesuksen aikaista kristinuskoa kuvailla tavallaan varhaiseksi messiaaniseksi juutalaisuudeksi?

Kommentoija

vieras kirjoitti...

Ei kai kristinuskoa ollut Jeesuksen aikaan, vaan sen jälkeen kun hänet oli ristiinnaulittu. Sen jälkeen syntyi alkuseurakunta tai alkukirkko, kummin sitä sanotaan. Alkuseurakunnan alkamisajankohtaa sanotaan helluntaiksi. Käsitykseni mukaan krisitinuskon alkuvaiheessa, alkuseurakunnan synnystä siihen saakka kun Rooma otti kristinuskon valtionuskonnoksi, kristinuskon oppi ja sen noudattaminen oli kunnossa.

Hommat menivät pieleen sen jälkeen kun Rooma teki kristinuskosta valtionuskonnon. Myöhemmin muut valtiot matkivat Roomaa siinä että tekivät siitä valtionuskonnon. Raamatussa taidetaan varoittaa sitä että valtio ei saa omistaa kirkkoa, eikä kirkko saa omistaa valtiota, koska muuten ne sekaantuvat toistensa asioihin ja käyttävät toisiaan hyväkseen. Sitä Lutherkin taisi tarkoittaa sillä että maallinen regimentti ja hengellinen regimentti tulee pitää erillään.

Tosin Armenian sanotaan omaksuneen kristinuskon valtionuskonnoksi ennen Roomaa, mutta se on vähemmän tunnettu asia, tai siitä ei ainakaan puhuta sellaisena ongelmana kuin Rooman kohdalla. Ehkä se oli armenialaisille välttämättömyys turvatakseen olemassaolonsa, joten siitä tuli siis etninen kirkkokunta.

Sillä hetkellä kun Jeesus ristiinnaulittiin, ei ollut vielä valmiina Raamattua jossa on sekä Vanha Testamentti että Uusi Testamentti. Pitikö Raamattu saada ensin valmiiksi, ennen kuin kristinusko oli "valmis"? Vanha Testamentti oli jo valmiina ennen kuin Jeesus syntyi, siitä käytetään nimeä heprealainen Raamattu eli Tanak, jollaiseksi juutalaisuus sitä kutsuu. Sitävastoin Uuden Testamentin kirjoitusten kokoamisessa meni jokin aika, ennen kuin niistä saatiin Uusi Testamentti valmiiksi.

Mikä merkitys oli juutalaisuudelle ja kristinuskolle sillä että Jerusalemin temppeli hävitettiin 70 jKr.? Entä sillä että juutalaiset yrittivät pistää hanttiin "juutalaissodissa" Roomaa vastaan? Temppelin hävitys oli ennustettu VT:n puolella ja myös Jeesus sanoi että näin käy. Koska Jeesus on lopullinen uhrisovitus joka ottaa jokaisen synnit, niin sen jälkeen ei tarvinnut uhrata temppelissä. Siksi Herra antoi roomalaisten hävittää omaisuuskansansa temppeli kun uhritoimitusten tarve loppui.

Oliko alkuseurakunnan kristinusko siis sama kuin juutalaisuus, sillä erolla että se tunnusti Jeesuksen olevan se Messias mistä VT:n profetiat puhuvat? Lisäksi pakanat saivat siihen liittyä kääntymällä, ei siis ollut pakko periä sitä verenperintönä. Tällöin puhuttiin "pakanakristityistä" erotuksena "juutalaiskristityistä". Uuden Testamentin kirjat kirjoittivat siis "juutalaiskristityt", vai oliko joku pakanakristitty kirjoittanut jonkin osan?

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

me elämme globaalissa individualistisessa kilpailuyhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat jatkuvasti arvioitavina ja verrattavina muihin ihmisiin, ja joissa heille kerrotaan tarkka "totuus" heistä itsestään (kokeiden, kilpailujen ja testien tulokset; työnhaku; sosiaalinen ja hierarkinen asema; palkka; tieteelliset tutkimukset; valvonta- ja tarkkailu; työnarviointi; median kirjoitukset, jne.) Ihmiset eivät voi säilyttää sellaisessa yhteiskunnassa lohdullisia hiukan liioitellun positiivisia kuvia itsestään, jotka ovat hyväksi ihmisten tyytyväisyydelle ja onnellisuudelle. Tätä kompensoidaan helposti kaikenlaisilla täydellistä onnen ja harmonian maailmaa lupaavilla ideologisilla utopioilla. Ihmisen oma tahto ja valinta nostetaan, ainakin mediassa ja muissa julkisissa kulisseissa, korkeimmalle tasolle. Parisuhteet ja sosiaaliset suhteet rajoittavat yksilön valintoja ja omaa tahtoa, joten omaa tahtoa ja valintoja korostavien ihmisten on vaikeampaa muodostaa suhteita muiden ihmisten kanssa. Siitä seuraa mm. tyytymättömyyttä ja rauhattomuutta omaan elämään. Ihmisten työ esim. byrokratioissa tai yleensä moderneissa työpaikoissa on suhteellisen anonyymiä ja eriytynyttä toimenpiteiden kohteista. Anonyymius ja eriytyminen lisäävät ihmisten muihin ihmisiin kohdistuvaa sadismia ja dominointipyrkimyksiä.

Tämäntyyppisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta meillä on itsekeskeisiä, suhteellisen eristäytyneitä ja yksinäisiä, itsekkäitä, ahneita, vallanhimoisia, välinpitämättömiä, pahantahtoisia, jne. ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa jollain tavalla sodassa melkein kaikkia muita ihmisiä vastaan. He ovat "sosiaalisimmillaan" muodostaessaan suhteellisen löyhiä koalitioita kilpaillessaan muita ihmisiä ja ryhmiä vastaan. Nämä koalitiot kilpailevat tiettyjen sääntöjen puitteissa, mutta samalla sääntöjä kiertäen, toisiaan vastaan. Ryhmät pyrkivät tietysti parhaansa mukaan sementoimaan oman (valta-, sosiaalisen-, taloudellisen-, jne.) asemansa, mutta ne ovat aina jollain tavalla uhattuina. Kun jokin ryhmä pääsee hallitsevaan asemaan, se kohtelee suurella todennäköisyydellä muita ryhmiä kaltoin ja tekee muille ryhmille pahaa; tekee paljon asioita, jotka ovat vastoin muiden ryhmien tahtoa; pyrkii nostamaan itseään ja painamaan muita alaspäin; järjestelee itselleen hyvä veli -etuja ja muita korruptioetuja; jne., mutta naamioi kaikki toimensa ideologiansa määrittämäksi hyvyydeksi ja moraalisesti yleväksi toiminnaksi.

Sellaisessa yhteiskunnassa keskiluokka on voinut olla eilen melko hyvässä asemassa, mutta se ei merkitse mitään huomisen kannalta. Toki tällä hetkellä alaluokkaa kohdellaan huonoimmin, mutta kun ylin liberaali eliitti on saanut sementoitua kansainvälisen valtajärjestelmänsä, yhä suuremmassa määrin myös keskiluokka "heitetään bussin alle". Esim. tiedemiehet / tutkijat ja yleensä akateemisesti koulutetut ovat jo suurelta osin näännyksiin ja pienille palkoille keskenään pätkätöistä kilpailutettua prekariaattia. Osa keskiluokasta toivoo maahanmuutosta parannusta tilanteeseensa, mutta se on joitain lyhytaikaisia vapaamatkustustalouden hyötyjä lukuunottamatta Troijan hevonen, joka kääntyy keskiluokan etuja vastaan. Keskiluokan mielikuva omasta asemastaan on säilynyt todellista parempana vain sen takia, että he ovat verranneet itseään alaluokkaan, joka on hävinnyt vielä enemmän. Tätä suomalaisen keskiluokan illuusiota omasta asemastaan lisää se, että suuri osa keskiluokkaa on koulutettu halveksimaan, inhoamaan ja haukkumaan suomalaista alaluokkaa. Alaluokkaa alaspäin painaessa keskiluokan oma asema tuntuu suhteessa paremmalta, vaikka todellisuudessa se ei parane sillä yhtään. Keskiluokan ja alaluokan keskittyessä toisiinsa ja kiistellessä keskenään, valta ja hyvinvointi karkaavat yhä enemmän pois heiltä kummaltakin, ylimmän liberaalin eliitin käsiin. Tietysti osa keskiluokasta toivoo murusia Eu:n pöydästä, ja pysyy siksi lojaaleina, mutta vain pieni osa saa niitä. He ovat kuin lottovoiton toivolla lahjottuja.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Putinin ei oikeastaan tarvitse tehdä tällä hetkellä mitään maahanmuuton edistämiseksi länsimaissa. Länsimaiden eliitit ovat niin tyhmiä, että he tekevät kaiken tarvittavan itse.

Kristinusko on osa messiaanista juutalaisuutta, vaikka juutalaiset eivät seuraa Jeesusta.

Rukoillaan, säännöllisesti joka päivä.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

kristinusko alkoi Jeesuksen opetuksista ja syntyi niiden pohjalta. Jeesus opetti viime kädessä juutalaisuutta, joka on kiinteässä yhteydessä Vanhaan Testamenttiin ja fariseusten opetuksiin, jotka on koottu Babylonian Talmudiin. Sillä ei ole mitään merkitystä, että kristitty -nimi ja kristittyjen erityinen tietoisuus itsestään muista juutalaisista erillisinä kristittyinä syntyi vasta vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jotkut uskonnontutkijat ovat halunneet synnyttää kristinuskosta sellaisen kuvan, jossa Jeesuksen merkitystä on häivytetty ja kristinuskon myöhempää "rakentamisprosessin" merkitystä on korostettu. Todellisuudessa Jeesus teki jo valmiin "rakennuskaavan", jota jälkeenpäin tulleet joko noudattivat (kristityt) tai eivät noudattaneet (ei-kristityt).

Juutalaisten kapinaan oli syynä se, että roomalaiset verottivat ja riistivät juutalaisia, ja estivät heiltä monenlaista taloudellista, uskonnollista ja poliittista toimintaa. Juutalaiset köyhtyivät niin paljon, että monet juutalaiset näkivät nälkää ja kuolivat nälkään. Niiltä ajoilta on kotoisin myös maailman ensimmäinen ammattiyhdistysliike; juutalaiset perustivat sen ajaakseen itselleen parempaa palkkaa ja vähemmän veroja.

Juutalaisia tapettiin paljon Jerusalemin temppelin hävittämiseen liittyvässä sodassa, joten juutalaiset heikentyivät monin tavoin ja paljon. Kristityt eivät osallistuneet kapinaan, joten he eivät olleet sotatoimien kohteena. Se vahvisti kristittyjen suhteellista asemaa verrattuna juutalaisiin. Kapinan jälkeen juutalaiset kielsivät kristittyjä käymästä juutalaisissa pyhäköissä, joka eriytti kristittyjä juutalaisista ja suuntasi heitä enenevässä määrin ei-juutalaisten suuntaan.

"Oliko alkuseurakunnan kristinusko siis sama kuin juutalaisuus, sillä erolla että se tunnusti Jeesuksen olevan se Messias mistä VT:n profetiat puhuvat?"

- Kyllä.

Tietääkseni kaikki Uuden Testamentin kirjoittajat olivat juutalaisia.

Anonyymi kirjoitti...

http://yle.fi/uutiset/maailmanpolitiikan_professori_arahtaa_suomea_brandataan_suomalais-ugrilaiseksi_junttikansaksi/8336258

Harmi, että Suomen "maine" on näille professoreille tärkeämpi kuin suomalaisten tulevaisuus, turvallisuus ja demografinen asema omassa maassaan. Suomalaisilla intellektueilleilla on pitkät perinteet tässä Länsi-Eurooppaa ja itämaiden (milloin mongoleja, milloin baltteja tai unkarilaisia) "juntteja" koskevissa pakkomielteissään. Milloin on yritetty väkisin todistaa, ettemme ole itä-balttilaista rotua, vaan uljaita, hoikkia, pitkäkalloisia, suoranenäisiä ja vaaleita germaaneja. Milloin on laskettu rangaistuksia väkivalta- ja omaisuusrikoksista, että raiskaajat ja murtomiehet eivät istuisi enää niin "itä-eurooppalaisen pitkiä" vankeusrangaistuksia ja vankilukumme olisi muiden "sivistyneiden pohjoismaiden tasolla".

Aina pitäisi "olla" jotain muuta/"parempaa" kuin on. Suomalaisilla intellektuelleilla on edelleen huono itsetunto ja he kompensoivat sitä haukkumalla tavallisia suomalaisia huonosta itsetunnosta, rasismista, junttimaisuudesta jne.

Mitä jos nämä intellektuellit olisivat vaihteeksi ylpeitä suomalais-ugrilais-itä-eurooppalaisesta syntyperästään ja samalla terveellä tavalla itsekkäitä oman kansan suhteen kuten israelilaiset tai japanilaiset ovat?

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Jari Tervo liittyy niiden lukuisien suomalaisten joukkoon, jotka halveksivat niitä vähän koulutettuja, jotka ovat huolissaan nykymenosta.

http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_valkoinen_roskavaki/8336058


Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Valkea,

Tarkoitatko tuolla suomalaisen keskiluokan suomalaiseen alaluokkaan kohdistuvalla halveksunnalla ja alaspainamisella seuraavia asioita?:

- Alaluokan mielipiteitä ja niiden ilmaisemista halveksitaan ja arvostellaan esim."Ihmisellä, joka turvautuu itse työttömyysturvaan tai toimeentulotukeen, ei ole oikeutta kritisoida maahanmuuttajia sosiaaliturvalla elämisestä tai maahanmuuttoa ylipäätänsä". Varsinkin keskiluokkaiset toimittajat ja akateemiset intellektuellit tekevät tuota paljon ja jatkuvasti.

- Alaluokan mielipiteet ovat heidän taloudellisen asemansa ja matalamman koulutustaustan takia aina lähtökohtaisesti vähemmän "arvokkaita" kuin keskiluokan. Jos alaluokan edustaja kantaa huolta maahanmuuton haittavaikutuksista vuosikymmenien aikajänteellä, hänen mielipiteensä sisällön sijaan huomio kohdistetaan hänen koulutus- ja tulotasoonsa. Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen mitä hän sanoo ja pohdittaisiin sitä, aletaan etsiä syitä hänen peloilleen hänen taloudellisesta tilanteestaan. Ajatellaan, että hän on huolissaan ennen kaikkea omasta tilanteestaan ja hän haluaa vähentää omalle osaamisalueelleen kohdistuvaa kilpailua ja vähätellään sitä, että hänen huolensa kohdistuu enemmänkin tulevien sukupolvien tilanteeseen.

Ajatellaan siis, että alaluokka on huolissaan vain itsestään, kun taas keski- ja yläluokka "osaavat" katsoa asioita "humaanisti" globaalista mittakaavasta ja olla "tasa-arvoisen hyviä" kaikille ihmisille.

-Alaluokka ei saa parantaa asemaansa rajoittamalla maahanmuuttoa, mutta yläluokka saa parantaa asemaansa heikentämällä alaluokan asemaa (eikä tätä edes kritisoida julkisesti) ja lisäämällä maahanmuuttoa.

-Alaluokan syyllistäminen omasta köyhyydestään ja huono-osaisuudestaan ja sellaisten termien käyttöönotto kuin "valkoinen roskaväki". Miltähän kuulostaisi musta roskaväki? Alaluokkaisten suomalaisten ajatellaan olevan niin huonoja, että he ovat itse "ansainneet" terveysongelmansa, köyhyytensä, näköalattomuutensa, turvattomuutensa (jälkimmäinen on monien intellektuellien mielestä vain heidän oman päänsä sisässä)jne.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

hyviä kommentteja. Tässä toinen esimerkki tyypillisestä suomalaisten halveksijasta, joka onneksi erotettiin ja lähti sen jälkeen pakolaiseksi Ruotsiin. Valitettavasti kun liberaalit toimittajat tietävät millaisia mielipiteitä häneltä saa, hänet kiikutetaan yhä edelleen säännöllisesti haukkumaan suomalaisia, aivan kuin hän ei olisi koskaan muuttanut pois:

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1443670264678?jako=0e1296100fe14d94c324c216ccd74181&ref=fb-share

Koska alaluokka ei osaa ilmaista itseään kaunopuheisesti tai akateemisten vaatimusten mukaisesti, liberaali osa keskiluokasta kompromettoi alaluokan viestit jo etukäteen siten, että millään mitä alaluokka sanoo ei ole merkitystä, riippumatta siitä, kuinka järkeviä viestit ovat ydinsisällöltään. Maahanmuuttokriittisiin kuuluu toki paljon keskiluokkaa, mutta maahanmuuttomyönteinen keskiluokka pyrkii esittämään asian niin, että maahanmuuttokriittiset ovat pelkkää alaluokkaa, ja sieltäkin he poimivat ne huonoiten artikuloivat, huonoiten pukeutuvat, lihavimmat, rumimmat, ulkoiselta olemukseltaan epämiellyttävimmät, jne. olkiukoikseen.

Maahanmuuttomyönteinen keskiluokka ajaa politiikkaansa abstraktien moraalisten periaatteiden perusteella, mutta maahanmuuttokriittiset muodostavat omat mielipiteensä reaalimaailman rajoitusten ja mahdollisuuksien perusteella. Siksi maahanmuuttokriittiset ovat kerta toisensa jälkeen oikeassa ja maahanmuuttomyönteiset väärässä. Tämä sama ilmiö on aina ollut valkoisten vitsauksena. Esim. Yhdysvalloissa orjuuden välitöntä lakkauttamista ajoivat pohjoisessa enimmäkseen valkoiset, joilla ei ollut orjia, ja jotka elivät pelkästään valkoisten keskuudessa. Etelässäkin oli suhteellisen paljon orjuuden vastustajia, mutta siellä valkoiset elivät suuren mustien määrän keskellä, joten orjien vapauttamiseen liittyi paljon uhkia, vaaroja ja ongelmia. Etelän orjuuden vastustajat eivät siksi useimmiten kannattaneet orjien välitöntä vapauttamista. He halusivat takeita ja varmistuksia siitä, että vapauttamisesta ei seuraisi valtavia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten valkoisiin kohdistuvaa rikollisuutta, rotusotaa, suuria vaeltavia työttömien, ammattitaidottomien ja joutilaitten ihmisten joukkoja, yhteisöjen sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia, asenteiden kärjistymistä, yhteisöllisiä ristiriitoja, jne. Siksi esim. etelän orjia omistavat orjuuden vastustajat saattoivat kouluttaa orjilleen jonkin ammatin, lahjoittaa heille maata viljeltäväksi, ja sitten antaa heidän elää ja työskennellä de facto vapaasti, mutta virallisesti orjina. Vaikka käytännöllinen orjuus oli lakannut, virallinen orjuus toimi kuitenkin ongelmien ehkäisijänä. Jos de facto vapautetut orjat olisivat toimineet rikollisella, kelvottomalla tai sosiaalisesti suhteita häiritsevällä tavalla, he olisivat menettäneet vapaan statuksensa ja päätyneet uudestaan orjiksi tai rangaistavaksi samalla tavalla kuin orjat. Heillä oli suuri insentiivi toimia kunnollisesti. Näiden ongelmien ja vaarojen takia etelässä ja osin pohjoisessakin oli myös säädetty monin paikoin lakeja ja veroja, jotka tekijät orjien vapauttamisen niin kalliiksi ja ongelmalliseksi, että se olisi helposti voinut ajaa orjien omistajat konkurssiin, pitkällisiin ja rasittaviin oikeudenkäynteihin, ja rangaistuksiin.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Vaikka Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson oli samanaikaisesti perintönä saatujen orjien takia orjanomistaja, ja orjuuden vastustaja, hän ei voinut vapauttaa orjiaan elämänsä aikana, koska se olisi johtanut hänet taloudelliseen konkurssiin ja hän ei olisi voinut täyttää sosiaalisia velvoitteitaan. Niinpä hän vapautti orjansa vasta kuolinvuoteellaan ja testamentissaan. Nämä samat käytännölliset rajoitteet kallistivat monet abstraktilla tasolla orjuuteen kielteisesti suhtautuvat orjanomistajat ja muut etelän asukkaan orjuuden kannattajiksi. Orjuuteen liittyvät etelän ja pohjoisen näkemyserot olivat osaltaan synnyttämässä Yhdysvaltain sisällisotaa, jossa kuoli miljoona ihmistä. Kun orjat vapautettiin pohjoisen pakkokäskyllä sodan jälkeen, siitä seurasi paljon ongelmia. Sen takia perustettiin Ku Klux Klan, joka palautti lain ja järjestyksen. Siihen kuului etelässä kaikenlaisia valkoisia ihmisiä kaikista sosiaaliluokista, ja se oli runsaan valkoisen yläluokan / eliitin johtama. Muutamat Yhdysvaltain presidentitkin suhtautuivat Ku Klux Klaaniin lämpimästi ja arvostaen.

Anonyymi kirjoitti...

"me elämme globaalissa individualistisessa kilpailuyhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat jatkuvasti arvioitavina ja verrattavina muihin ihmisiin..."

Juu, akateemisena työttömänä (minä esimerkiksi) todellakin tietää, että miten tiukka se kilpailu on. Kerroit, että japanilaisessa yhteiskunnassa japanilaiset opetetaan kilpailemaan muita ryhmiä vastaan, kun taas eurooppalaisessa ihmiset opetetaan kilpailemaan toisiaan vastaan.

Onko yksi esimerkki se, että Japani on melko haluton avaamaan oviaan myöskin työperäiselle maahanmuutolle, koska se ei halua heikentää sen enempää duunarien kuin akateemistenkaan asemaa? Kyse ei ole pelkästään etnisestä tasapainosta, vaan myös ihan konktreettisesta taloudellisesta hyvinvoinnista.

Suomessa taas vaaditaan ihan kaiken maahanmuuton lisäämistä ja meidän kotimaisten akateemisten työttömien (yli 50 000) lisäksi näistä paikoista pitäisi saada kilpailemaan vielä ulkomaiset asiantuntijat! Jos oikein muistan, niin Japanilla on myös käytössään erilaisia tuontitulleja, joilla se suojaa kotimarkkinoitaan liialta kilpailulta. Suomessa taas toimittajat jaksavat hehkuttaa, miten etninen kilapilu ja kaikki muukin taloudellinen (ja muu) kilpailu vain antaa mukavan pikku "piristysruiskeen" yhteiskunnalle.

Japani suojelee ja varjelee väestönsä oikeuksia, Suomi ja muu Eurooppa pyrkii aivan päinvastaiseen.

"Keskiluokan mielikuva omasta asemastaan on säilynyt todellista parempana vain sen takia, että he ovat verranneet itseään alaluokkaan, joka on hävinnyt vielä enemmän."

Itä-eurooppaliset rakennusalan miehet ovat pienine palkkoineen vieneet työpaikkoja suomalaisilta.


Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"Parisuhteet ja sosiaaliset suhteet rajoittavat yksilön valintoja ja omaa tahtoa, joten omaa tahtoa ja valintoja korostavien ihmisten on vaikeampaa muodostaa suhteita muiden ihmisten kanssa."

Luin kerran lehtijutun eräästä vaikuttajasta, joka joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle tms. Hän huomasi silloin, miten paljon hänen sosiaalinen elämänsä olikaan riippuvainen työstä: ei oikein ole ystäviä muuten kuin työn kautta. Veikkaan, että usei(mmi)lla suomalaisilla on sama tilanne (siis siellä oikeassa elämässä Facebookin ja Linkedinin ulkopuolella) jos muutama lapsuuden ystävän ja ydinperheensä jättää pois laskuista. Meillä ei ole tällä hetkellä samanlaisia vahvoja, sosiaalisesta statuksesta ja tulotasosta riippumattomia sosiaalisia verkostoja (esim. suvun sisäisiä) kuten vaikka Lähi-idän ihmisillä on ja ihmisen voi olla vaikea päästä solmimaan mitään suhteita, kun ei pääse työmarkkinoille.

Tosin en luovu toivosta. Jatkan rukoilua, työn hakua ja kehitän erästä varsin hyödyllistä ammattitaitoa, joka varmasti laajentaa mahdollisuuksiani ja mahdollistaa ehkä jopa yrittäjyyden vielä.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"Tämäntyyppisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta meillä on itsekeskeisiä, suhteellisen eristäytyneitä ja yksinäisiä, itsekkäitä, ahneita, vallanhimoisia, välinpitämättömiä, pahantahtoisia, jne. ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa jollain tavalla sodassa melkein kaikkia muita ihmisiä vastaan."

Ihmiset kokevat, että heidän on jatkuvasti kilpailtava muita vastaan (on paljon esim.työttömiä) ja psyykattava yksin itseään jaksamaan. Vuorovaikuttaminen oman lähipiirin ulkopuolella (esim. työhaastattelu) on usein jonkinlainen kilpailutilanne, jossa on osattava myydä itsensä. Ihmisillä ei taida juurikaan olla sosiaalisesta statuksesta/markkina-arvosta/taloudellisesta hyödyllisyydestä riippumattomia verkostoja/ihmissuhteita, joten asenne muita ihmisiä kohtaan alkaa muuttua väkisinkin jossain määrin negatiiviseksi ja välinpitämättömäksi. Suhdetta muihin leimaa yleensä jonkinlainen hyöty-/kilpailuajattelu.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

japanilaiset eivät halua heikentää japanilaisen kansakunnan olemusta ja toimintaa. Toivotan parhainta onnea sinulle työnhakuun tai yrittäjyyteen. Juutalaisen ohjeen mukaan tulee rukoilla niinkuin kaikki riippuisi pelkästään Jumalasta, ja toimia niinkuin kaikki riippuisi pelkästään itsestä. Sinulla on hyviä huomioita ja ajatuksia, joihin ei ole erityistä lisättävää.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto