Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tarvitsemme hauraan yhteiskunnan (edit)

Kuulostaako otsikon vaatimus erikoiselta? Jos ostamme auton, niin haluamme tietenkin mahdollisimman kestävän auton. Miksi samaa kestävyyden periaatetta ei kannata soveltaa nykyiseen yhteiskuntaan?

Riski-analysoija Nassim Taleb on pyrkinyt edesauttamaan yhteiskuntien kestävyyden lisäämistä kehittämällä anti-hauraan (antifragile) käsitteen ja siihen liittyviä periaatteita. Suurimmalta osin markkinatalouteen perustuva systeemi on jo 'luonnostaan' erittäin kestävä ja anti-hauras, vaikka emme soveltaisi siihen Talebin periaatteita. Markkinatalous kestää tilanteiden ja tapahtumien mukaan joustavasti sopeutuen ja muuttuen suuria kriisejä, muutoksia, tuhoja, onnettomuuksia, kutistumisia, suurentumisia, lamakausia, ylikuumentumisia, hyökkäyksiä, vahingoittamisia, kilpailua, heikentymisiä, voimistumisia, tuotannontekijöiden siirtymisiä, jne.

Auto (tai jokin muu ostettu tuote) ja yhteiskunta eroavat toisistaan siten, että auto ei useimmiten juurikaan muutu käyttöikänsä aikana, mutta yhteiskunta muuttuu koko ajan. Auton toivotaan yleensä pysyvän suunnilleeen sellaisena kuin se on, jotta se täyttää käyttötarkoituksensa. Yhteiskunnan toivotaan muuttuvan, jotta se täyttäisi ihmisten tavoitteet, toiveet ja unelmat, jotka ovat siinä mielessä rajoittamattomia, että kun yksi tavoite saavutetaan, ihmiset siirtyvät jo lyhyen ajan kuluttua seuraavaan. Ihmisten tavoitteita ei voi koskaan pysyvästi tai täydellisesti tyydyttää.

Taloustieteessä käytetään 'rikotun ikkunan harhaluuloa' esimerkkinä. Kun kauppiaiden ikkunoita rikotaan, he joutuvat ostamaan uusia ikkunoita, jolloin ikkunoiden tekijät, markkinoijat, kuljetusyritykset ja ikkunanasentajat saavat työtä ja rahaa. Ikkunaliiketoimintaan liittyvät toimijat ostavat saamillaan tuloilla itselleen mm. vaatteita ja kenkiä, jolloin vaatteisiin ja kenkiin liittyvät yrittäjät ja työntekijät saavat rahaa. He ostavat saamillaan rahoilla mm. tietokoneita, jolloin ostotapahtumien ketju etenee jälleen, niin kauan kuin verot eivät ole syöneet kaikkia rahoja. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että ikkunoiden rikkominen lisää taloudellista toimintaa ja ihmisten tuloja, ja on siten hyväksi taloudelle. Meidän pitäisi siten taloudellisen rationaalisuuden perusteella rikkoa jatkuvasti toistemme ikkunoita, jotta lisäisimme taloudellista aktiviteettia ja saisimme lisää tuloja itsellemme.

Mutta jos kauppias joutuu ostamaan itselleen uuden ikkunan rikotun ikkunan tilalle, ne rahat ovat poissa jostain muusta. Kauppias halusi ostaa takin, mutta koska hän joutui ostamaan ikkunan, hänellä ei ole enää rahaa takkiin. Kun markkinatalouden tarkoituksena sanotaan olevan ihmisten tarpeiden täyttäminen, kauppiaan taloudellisesta toiminnasta saama psykologinen ja materiaalinen hyöty vähenee, jos hänen ikkunansa rikotaan. Ikkunoiden rikkominen on siten todellisuudessa huonoa taloudellista toimintaa, taloutta heikentävää toimintaa. Vai onko? Entä jos ikkunan rikkominen piiskaa kauppiaan tekemään ylimääräistä työtä, jotta hän saa itselleen ikkunan lisäksi myös takin? Silloin taloudellinen toiminta lisääntyy, ja ikkunantuotantoon liittyvät toimijat saavat tyydytyksensä kauppiaan ja takintuottajien lisäksi. Ja miksi talouden pitäisi taloudellisesta näkökulmasta katsottuna maksimoida psykologista tyydyttyneisyyttä? Psykologisesti tyydyttynyt ihminen ei koe tarpeelliseksi tehdä juuri mitään. Psykologinen tyydyttyneisyys vähentää taloudellista toimeliaisuutta. Eikö päinvastoin talouden näkökulmasta tavoitteena pitäisi olla se, että ihmiset ovat lähes jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja joutuvat tekemään työtä näännyksiin asti täyttääkseen edes osan tavoitteistaan? Eikö talouden kannalta ihanteellinen ihminen muistuta aasia, joka juoksee suurimman osan ajasta kiihkeästi onkivavan siimaan kiinnitetyn ja nenänsä edessä tavoittamattomissa heiluvan porkkanan perässä, saaden vain harvoin haukata palkinnoksi porkkanan? Saavuttamattoman porkkanan perässä suurimman osan ajasta juokseva aasi tekee varmasti enemmän työtä kuin aasi, joka voi kellahtaa vähän väliä tien varteen lepäämään ja syömään vatsansa täyteen. Jos porkkanalla huijattu aasi ei hyödy itse kovin paljon työstään, joku muu hyötyy.

On monin tavoin taloudellisesti kannattavaa tuoda yhteiskuntaan ongelmia, vaikeuksia, tuhoja, vaaroja, riskejä, uhkia, jne. Talous sopeutuu joustavasti niiden ympärille minimoiden vahingot ja maksimoiden tuotot. Yhdysvalloissa on tutkittu sitä, kuinka paljon vankilasta vapautuva ja asuinalueelle sijoitettava pedofiili vähentää keskimäärin ympäröivien asuntojen myyntiarvoja; neljä prosenttia. Se kuulostaa vähäiseltä. Se selittyy seuraavilla tekijöillä: 1) Osa ostajista ei tiedä, että vieressä asuu pedofiili, joten se ei vaikuta heidän ostopäätökseensä. 2) Osa ihmisistä tietää, että vieressä asuu pedofiili. He valikoituvat useimmiten siten, että viereen muuttaa yksin asuvia aikuisia; opiskelijoita; lapsettomia aviopareja; eläkeläisiä, joiden lapset ovat muuttaneet pois; jne. Tietämättömyys ja valikoituminen suojelevat asuntojen hintoja putoamiselta. Kansalaisten tietämättömyys on osa liberaalin systeemin sopeuttamisprosesseja siinä missä valikoituminenkin. Siksi systeemi synnyttää ja edistää tietoisesti valikoivaa kansalaisten tietämättömyyttä. Pedofiilit työllistävät sekä yksityisiä että julkisia vankilaviranomaisia, psykologeja ja psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä, kuntouttajia ja työhönvalmentajia, poliiseja, ehdonalaisvalvojia, jne. Mukaan tulevat välillisesti työllistetyt, kuten vaikkapa vankilan siivoojat, virastoissa tarvittavien välineiden ja laitteiden myyjät ja valmistajat, kiinteistöjen remontoijat, jne., sekä rikottujen ikkunoiden esimerkissä kuvattujen ostoketjujen kautta lopulta kaikenlaiset tavaroiden ja palvelujen tuottajat. Siten taloudellinen systeemi samanaikaisesti sopeutuu systeemiin tulevaan vaurioon, minimoi sen ja kehittää sen ympärille tuottoisan 'teollisuuden'. Jos ja kun asuinalueelle sijoitettu pedofiili hyväksikäyttää lapsia, lapsille ja perheille syntyy psykologisia traumoja, jotka keskimäärin vähentävät heidän taloudellisia tuottajaan. Systeemi sopeutuu tilanteeseen ja minimoi taloudellisia vahinkoja ja maksimoi tuottoja. Hyväksikäytettyjen lasten ja heidän vanhempiensa, "vaurioiden", ympärille syntyy jälleen tuottoisa 'teollisuus'. (Huomioi, että minä en ajattele lapsia taloudellisina objekteina, mutta liberaali systeemi ajattelee). Sama taloudellinen prosessi toimii sekä pedofiilien, että hänen uhriensa kohdalla. Liberaalin sekamarkkinatalouden joustavuus ja sopeutumiskyky on erittäin suuri, mutta jokaisesta vauriosta joudutaan maksamaan hinta. Jokainen vaurio on vertauskuvallisesti kuin yksi uusi vika autossa. Vaurio tuottaa kultaisia koristeita konepellille, mutta vahingoittaa moottoria, voimansiirtoa, ohjauslaitteita, runkoa ja/tai turvavarusteita. Vaurioiden kumuloituessa auton toiminta, suorituskyky ja turvallisuus heikkenevät. Jos prosessia jatketaan, jonain päivänä auto on yltä päältä koristeltu, mutta ajokelvoton. Silloin kaikki auton kuljettajat ja matkustajat ovat tyytymättömiä, köyhiä, vammautuneita tai kuolleita. Paradoksaalisesti tie maanpäälliseen helvettiin on kivetty taloudellisella menestyksellä.

Ihmisten geeneihin syntyvistä mutaatioista (muutoksista) keskimäärin 1/500 on hyödyllinen, kourallinen on suhteellisen neutraaleja, ja ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia. Vaikka emme voi tehdä yhtä tarkkaa laskelmaa talouden pitkäaikaisten kehityskulkulkujen hyvyydestä ja haitallisuudesta, voimme arvioida, että niiden jakauma muistuttaa geenimutaatioiden jakaumaa, ts. harvat kehityskulut ovat suotuisia, hiukan suurempi osa on suhteellisen neutraaleja ja ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia. Haitallisuuden poistaminen on ihmisille tärkeämpää kuin hyvän saavuttaminen (Esim. 10 euron menettäminen on ihmiselle kaksi kertaa tärkeämpi asia kuin 10 euron saaminen, ja kun panokset lisääntyvät ja alkavat uhata taloudellista toimeentuloa, terveyttä, henkeä, ja läheisiä tai merkityksellisiä ihmisiä, kerroin lisääntyy voimakkaasti. Nämä psykologiset puolueellisuudet vastaavat niiden evolutiivista merkitystä.).  Näiden syiden takia ensimmäinen ja tärkein tehtävä taloudessa on karsia pois haitallisia kehityskulkuja.

Karsimiseen liittyy kaksi ongelmaa: 1) Taloudessa melkein kaikki pitkän aikavälin kehityskulut ovat edellä mainittujen syiden vuoksi alkuvaiheessa ja keskivaiheilla monilla tavoin taloudellisesti kannattavia, vaikka loppuvaiheissa systeemi ajautuu heikentymiseen, köyhyyteen, väkivaltaan, dysfunktionaalisuuteen, taantumiseen, sekasortoon, slummiutumiseen, jne. On ymmärrettävä mitkä pitkän aikavälin kehityskulut ovat suotuisia ja mitkä haitallisia, ja hyväksyttävä niihin liittyvät vaikeatkin tosiasiat. On arvostettava lasten ja kansan tulevien sukupolvien tulevaisuutta niin paljon, että heille jätetään hyvä yhteiskunta. On pystyttävä luopumaan joistain lyhyen aikavälin taloudellisista hyödyistä pitkän aikavälin hyötyjen turvaamiseksi. Koska ihmisillä on vaihtelevassa määrin taipumus lyhyeen aikapreferenssiin, ts. lyhyen tähtäimen hyödyillä on taipumus voittaa pitkän tähtäimen hyödyt ja haitat, pitkän tähtäimen hyötyjen turvaaminen vaatii erityisiä toimenpiteitä; sosiaalisesti ja yksilöllisesti ylläpidettyjä hyveitä; pitkän tähtäimen hyvän palkitsemista ja kaikkien aikatähtäinten pahan rankaisemista; pitkän tähtäimen hyötyjen ja haittojen rationaalista ja emotionaalista konkretisoimista ja toistamista nykyhetkessä; kansan yhteishenkeä ja kansan jäsenten lojaalisuutta toisiaan kohtaan; henkilökohtaisen kunnian sitomista hyvään toimintaan; kieltäymysten ja tahdonvoiman lisäämisen opettamista, ja niiden nostamista yhteiseksi kulttuuriksi; jne. 2) Taloudellinen, poliittinen, tiedotuksellinen ja kulttuurinen eliitti koostuu suurimmalta osin liberaaleista. Ajatushautomo Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (Eva) johtajan Risto E. J. Penttilän mukaan Suomea johtaa todellisuudessa n. 200-300 talouden ja politiikan vaikutusvaltaisinta toimijaa, jotka tekevät tärkeimmät päätökset, ja määräävät suurimmat kehityksen linjat. Liberaaleille on tyypillistä se, että he uskovat sitkeästi omiin unelmiinsa, fantasioihinsa, propagandaansa, sokerisiin valheisiinsa, utopioihinsa, tavoitteisiinsa, jne. siitä huolimatta, että todellisuus osoittaa kerta toisensa jälkeen heidän olevan väärässä. Liberaali on tavallaan henkilö, joka ei juuri koskaan opi virheistään, ristiriitaisuuksistaan ja todellisuuden olemuksesta. Liberaalin fantasiat ovat lähes suorassa yhteydessä systeemin toimivuuteen ja kapasiteetin riittävyyteen, ts. liberaaleilla on voimakas taipumus pitäytyä fantasioissaan niin kauan kuin systeemi pysyy toimivana ja sen kapasiteetti riittää. Vain silloin kun systeemin kapasiteetti ylittyy tai systeemi menee rikki, liberaalit ovat pakotettuja tai jossain määrin taipuvaisia oppimaan jotain, mutta silloinkin hitaasti ja vaillinaisesti. Jos kaikki ihmiset olisivat traditionaalisia konservatiiveja, näitä ongelmia ei olisi, koska he ovat nopeita oppimaan virheistä, dysfunktionaalisuudesta, uhkista, systeemin toiminnan heikentymisistä, tms.

Jopa maailman harhaisimmat liberaalit, ruotsalaiset liberaalit, ovat maahanmuuttotulvan takia olleet pakotettuja oppimaan joitain järkeviä asioita ja luopumaan joistain liberaaleista fantasioista:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1446174295202

Jotta voisimme nopeuttaa ja lisätä liberaalien oppimista, tarvitsemme hauraan systeemin. Meidän on edistettävä ja pahennettava systeemin rikkoutumista ongelmien ilmentyessä, ja vaikeutettava ja hidastettava rikkoutumisten korjaamisia. Meidän on edistettävä kaikin tavoin myös liberaalien tunnetta ongelmien pahuudesta, systeemin rikkoutuneisuudesta ja niiden vaikeasta korjattavuudesta, jotta niillä voidaan vähentää systeemin oikeaa rikkoutumista ja huonoa korjattavuutta. Ideaalitilanteessa ihmisiä opettava hauras systeemi olisi rikkoutuessaan nopeasti ja helposti korjattavissa, mutta liberaalit eivät oppisi sellaisesta. He vain palaisivat nopeasti takaisin vanhoihin fantasioihinsa. Suomeen kohdistuva maahanmuuttotulva, kansalaisten maahanmuuttotulvan vastaiset mielenosoitukset ja vaikuttaminen, ja Perussuomalaisten hallitustyöskentely loivat yhdessä liberaaleille niin suuren paineen, että ensimmäisen kerran maahanmuuttopolitiikkaa on alettu tiukentamaan. Tehtävää on toki vielä paljon.

Kun maahanmuuttokriittiset mielenosoittajat ovat saaneet toiminnan hienosti ja näyttävästi alkuun, mitä jos tuhannet mielenosoittajat ottaisivat Ruotsin vastaisen rajan haltuun ja pysäyttäisivät kaikki ei-toivotut tulijat itse, kun valtio ei suostu tai pysty tekemään sille kuuluvia tehtäviä? Tai mitä jos tuhannet mielenosoittajat valtaisivat yhtäkkiä maahanmuuttoviraston, eivätkä suostuisi poistumaan sieltä, koska rajat eivät toimi? Tai mitä jos maahanmuuttotulvan vastainen mielenosoitus pidettäisiin liberaalien vaikuttajien kotien vieressä? Maahanmuutto-ongelmat ulottuisivat silloin ensimmäisen kerran liberaalien vaikuttajien omalle kotialueelle. Tai mitä jos lukemattomat ihmiset yhdessä ja yksin edistävät työssään ja vapaa-ajallaan lukemattomin muin kansalaistottelemattomuuden keinoin systeemin maahanmuuttoon liittyvää haurautta, rikkinäisyyttä ja vaikeaa korjattavuutta, ja lisäävät liberaalien mielikuvia sellaisista? Kansalaisten kannattaa päästää mielikuvituksensa valloilleen suunnitellessaan sellaisia toimenpiteitä.

Liberaalit ovat psykologisesti ideologiansa vahingoittamia, ja meidän on siten itsemme lisäksi pelastettava liberaalit heiltä itseltään.

14 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=3ealNayCkaU

Valkea kirjoitti...

Edit on tähdillä merkittyjen lauseiden lisääminen:

Tietämättömyys ja valikoituminen suojelevat asuntojen hintoja putoamiselta. *Kansalaisten tietämättömyys on osa liberaalin systeemin sopeuttamisprosesseja siinä missä valikoituminenkin. Siksi systeemi synnyttää ja edistää tietoisesti valikoivaa kansalaisten tietämättömyyttä.* ...

Liberaaleille on tyypillistä se, että he uskovat sitkeästi omiin unelmiinsa, fantasioihinsa, propagandaansa, sokerisiin valheisiinsa, utopioihinsa, tavoitteisiinsa, jne. siitä huolimatta, että todellisuus osoittaa kerta toisensa jälkeen heidän olevan väärässä. Liberaali on tavallaan henkilö, joka ei juuri koskaan opi virheistään, ristiriitaisuuksistaan ja todellisuuden olemuksesta. *Liberaalin fantasiat ovat lähes suorassa yhteydessä systeemin toimivuuteen ja kapasiteetin riittävyyteen, ts. liberaaleilla on voimakas taipumus pitäytyä fantasioissaan niin kauan kuin systeemi pysyy toimivana ja sen kapasiteetti riittää.* Vain silloin kun systeemin kapasiteetti ylittyy tai systeemi menee rikki, liberaalit ovat pakotettuja tai jossain määrin taipuvaisia oppimaan jotain, mutta silloinkin hitaasti ja vaillinaisesti. Jos kaikki ihmiset olisivat traditionaalisia konservatiiveja, näitä ongelmia ei olisi, koska he ovat nopeita oppimaan virheistä, dysfunktionaalisuudesta, uhkista, systeemin toiminnan heikentymisistä, tms.

Valkea kirjoitti...

Edit, hioin loppulauseet seuraavaan muotoon:

"Tai mitä jos lukemattomat ihmiset yhdessä ja yksin edistävät työssään ja vapaa-ajallaan lukemattomin muin kansalaistottelemattomuuden keinoin systeemin maahanmuuttoon liittyvää haurautta, rikkinäisyyttä ja vaikeaa korjattavuutta, ja lisäävät liberaalien mielikuvia sellaisista? Kansalaisten kannattaa päästää mielikuvituksensa valloilleen suunnitellessaan sellaisia toimenpiteitä.

Liberaalit ovat psykologisesti ideologiansa vahingoittamia, ja meidän on siten itsemme lisäksi pelastettava liberaalit heiltä itseltään."

Anonyymi kirjoitti...

Ruukinmatruuna kirjoitti jälleen työn loppumisesta. Olen samaa mieltä siitä, että esim. maahanmuutto ja työvoimapulasta valehteleminen on äärimmäisen huono juttu, mutta olisiko utopistista, että ihmiset alkaisivat tietoisesti "jarruttamaan" tätä digitalisaatiokehitystä? Ei "ulkoistettaisi" kaikkea roboteille ja ohjelmistoille, vaikka se olisi halvempaa, vaan pyrittäisiin tietoisesti välttämään sitä? Toimittaisiin "sosiaalisemmin"? Mitä ajattelet Ruukinmatruunan kirjoituksesta ja kuinka meidän pitäisi toimia? Mielestäni on huono juttu ehdottaa lasten teon lopettamista muun muassa siksi, että se vain johtaa lähinnä siihen, että Euroopan väestö vain korvautuu muilla etnisillä ryhmillä. Ja se on vastoin kristinuskon opetuksia, koska kristinusko kehottaa luottamaan tulevaisuuteen ja Jumalan huolenpitoon. Se ettei usko, että asiat voivat järjestyä kertoo vain, ettei henkilö usko Jumalaan.

http://takkirauta.blogspot.com/2015/11/tulevaisuuden-massatyottomyys-eli.html

Mitä ylipäätänsä ajattelet Ruukinmatruunan kirjoituksista?


Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Hurjaa tekstiä Ruukinmatruunalta aiemmin mainitsemassani kirjoituksen kommenttiketjussa:

"Suhtaudut tulevaisuuteen samalla tavoin haihatellen kuin tuo yksi INTP tuolla edellä. Kuvittelet, että kaikki muutokset ovat samanlaisia kuin aina ennenkin ja että ne loisivat mahdollisuuksia. Et näe, miten raju ja kokonaisvaltainen tuleva katastrofi tulee olemaan eikä se luo mitään mahdollisuuksia. Aikoinaan kun maatalous koneistettiin ja automatisoitiin, ihmiset siirtyivät teollisuuteen. Kun teollisuus koneistettiin ja automatisoitiin, ihmiset siirtyivät palveluihin. Nyt kun palvelut automatisoidaan ja digitalisoidaan, ihmisille ei jää enää mitään elikeinoalaa, minne siirtyä. Toki joitakin uusia ammatteja syntyy, mutta niitä syntyy hyvin vähän eivätkä ne työllistä niitä, jotka jäävät vanhoista työttömiksi. Niistä on apua ehkä yhdelle prosentille ihmisiä, ja sekin arvio voi olla yläkanttiin.

Nykyinen murros hävittää keskiluokan. Ihmiskunta tulee jakautumaan rajusti upporikkaisiin ja rutiköyhiin, ja valtiot kautta linjan tulevat luhistumaan veropohjan luhistuessa. Yhteiskuntia on mahdotonta enää pitää yllä keskiluokan ja sitämyötä veronmaksukyvyn luhistuessa."

Väkisinkin tulee mieleen, että onko kaiken pakko mennä näin? Eikö tosiaankaan ole muita mahdollisuuksia? Liittyykö edellä mainittu skenaario (eli onko sitä ollut ainakin osittain aiheuttamassa) länsimainen pakko jatkuvaan "edistykseen"`? Kaikki on aina pakko tehdä entistä halvemmalla, halvemmalla ja halvemmalla ja tehokkaammin, tehokkaammin ja tehokkaammin?

Tupla-J kommentoi: "Toisin sanoen amissit ja hutteriitit ymv. olivat oikeassa."
Mitä ajatuksia tuo kommentti herättää?

Ruukinmatruuna kommentoi: "Tupla-J: Kyllä vain. Myöskään historianelävöittäminen harrastuksena ei ollut lainkaan huono valinta.

Amishit ja hutteriitit tulevat selviämään tulevasta katastrofista. Samoin kuin luostariyhteisöt."

Mitä jos me muutkin ryhtyisimme hutteriiteiksi?

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Ruukinmatruunan kirjoittaminen on kuin s.nnalla ladatun lyhytpiippuisen haulikon ammuntaa; joskus syntyy kiinnostavia kuvioita seinälle, joskus lähinnä suttua, joskus jotain siltä väliltä vaihtelevina sekoituksina. Näin erityisesti silloin kun Matruuna ei kopioi tekstiä kokonaan jostain lähdetekstistä.

Tässä tyypillistä Matruunaa: "Mutta tätähän Raamattukin kuvaa: se, kenellä paljon on, sille annetaan, ja se kenellä vähän on, siltä otetaan sekin vähä pois." Joka tarkoittaa siis sitä, että se, joka on lisännyt hänelle annettua lähtökohtaista Jumalan hyvää yhteisössään, saa Jumalalta lahjaksi tuonpuoleisen elämän ja kaiken siihen liittyvän hyvän, mutta se joka ei ole lisännyt Jumalan antamaa hyvää yhteisössään, siltä otetaan kaikki lähtökohtainen hyvä pois, elämä ja kaikki siihen liittyvä.

Hutteriitit ovat monessa suhteessa hyvä yhteisöllinen ja kristillinen esimerkki suomalaisille yhteisöille. Tarvitsemme vain itsellemme soveltuvan version heidän toiminnastaan. Ruukinmatruunan hahmottelema yhteiskunnallinen umpikuja on uusi mahdollisuus. Jokainen yhteisö voi uuden teknologian aggressiivisella soveltamisella omaan elämäänsa tulla suurelta osin yhteiskunnista riippumattomiksi kaiken tarvitsemansa tuottajiksi. Esimerkiksi rakentamalla biojätteillä toimivia biokaasugeneraattoreita, jotka tuottavat kaiken yhteisön tarvitseman energian ja suuren osan sen tarvitsemasta tautivapaasta ja ravinnerikkaasta maasta; tuottamalla biointensiivisellä viljelyllä paljon ruokaa suhteellisen pienillä viljelyaloilla; printtaamalla 3D tulostuksella tavaroita ja taloja; tuottamalla talojen rakennuksessa tarvittavia tuotteita yhteisöllisesti minitehtailla; rakentamalla taloa yhteisöllisesti; poimimalla kaikkea tuotantotoiminnassa tarvittavaa tietoa netistä ja kirjoista, ja tekemällä netin kautta hyödyllistä yhteistyötä (esim. open source -engineering, open source -models, open source -motors, jne.); soveltamalla minitehdasteknologiaa kaikenlaiseen muuhun tuottamiseen; käyttämällä keinoälyrobotteja erialaisissa tehtävissä; jne.

Kirjoitin hutteriiteista seuraavan kirjoituksen loppupuolella:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/09/markkinatalous-nykyaikainen-valta-ja.html

Tässä yksi esimerkki paikallisesta teknologisesti kehittyneestä open source -tuotannosta:

https://localmotors.com/

Biointensiivistä viljelyä:

http://www.growbiointensive.org/grow_main.html

bioreaktorin rakentamiseen liittyviä asioita:

www.itrcweb.org/GuidanceDocuments/ALT-3.pdf

Kokonaisia kerrostaloja ollaan jo rakentamassa 3D-printtauksella:

http://uk.businessinsider.com/3d-printed-houses-construction-industry-neighborhoods-2015-3?r=US&IR=T

Jne.

vieras kirjoitti...

Koneellistaminen, automaatio ja digitalisaatio ampuvat itseään jalkaan pitkällä tähtämiellä. Ne pahentavat työttömyyttä. Se taas heikentää ostovoimaa ja veronmaksuvoimaa. Tällöin tuotteet ja palvelut eivät käy kaupaksi yhtä hyvin kuin aiemmin. Kuka ostaa tuotteita ja palveluita, jotka on tehty koneellistamalla, automaatiolla ja digitalisaatiolla, mikäli porukkaa on työttömänä? Työttömät eivät voi ostaa. Tai sitten tuotteiden ja palveluiden pitäisi olla ilmaisia että työtön voisi ostaa niitä. Tai sitten valtion pitäisi ottaa velkaa, ja antaa rahaa työttömille, jotka sitten ostaisivat niitä tuotteita ja palveluita.

Valkea, etkös sinä joskus todennut että yhteisötaloudessa ei ole työttömyyttä koska yhteisö tuottaa hyvinä aikoina tavaroita ja palveluita sekä itselleen että muilla, ja huonoina aikoina sitten enemmän itselleen? Se on siis joustava tilanteiden mukaan. Onko yhteisötalous sitten semmoinen että sen voi mukauttaa eri tyyppisille alueille, suurkaupungeista syrjäkylille ja siihen välille?

Jonkinlainen apu talouteen ja työllisyyteen saataisiin jo sillä että palautettaisiin kansalliset valuutat. Oma valuutta kuvaa parhaiten kansantalouden toimivuutta ja toimimattomuutta. Sitä ilmentävät valuuttakurssit ja korkotasot. Siis lopetetaan Schengen, sitten euroraha ja lopulta EU. Tässä järjestyksessä, koska todennäköisesti niitä kaikkia ei saa kerralla lakkautettua.

Eikö myöskin markkinataloudessa voisi olla täystyöllisyys ainakin periaatteessa. Jos työn kysyntä ja tarjonta joustavat täydellisesti, niin silloin joka työlle on joku tekijä, ja jokaiselle on jokin työ. Poislukien ne jotka ovat omasta tahdostaan tekemättä mitään, tai jos on jokin fyysinen tai henkinen este jonka takia ei voi tehdä mitään.

Miten muuten valuutta menisi yhteisötaloudessa? Mitä käytetään ostossa ja myynnissä, siis vaihdon välineenä? Entä jos otetaan tai annetaan lainaa? Onko yhteisötaloudessa alueellisia ja paikallisia valuuttoja? Onko alueellinen valuutta miten toimiva vaihtoehto? Olisiko parempi että Kainuussa olisi eri valuutta kuin Uudellamaalla?

Miten pankit? Onko yhteisötalous pankiton? Pankki on muutenkin pelkkä rahan säilytyspaikka ja välittäjä. Se ei varsinaisesti valmista eikä myy mitään tuotetta eikä palvelua, kuten tehdas (tuote) tai asianajaja (palvelu).

Hutteriitien lisäksi yhteisöinä ovat juutalaiset, ulkomailla olevat armenialaiset, kiinalaiset sekä Libanonin kristityt. Onko näillä pitkälle jalostetut suhteet ja verkostot ja kanavat joita käytetään osto- ja myyntitoiminnassa sekä rahan lainaamisessa?

vieras kirjoitti...

Väyrysen kansalaisaloite euroerosta ylitti 50000 kannatusilmoituksen rajan. Jäljellä on kaksi kuukautta aikaa kerätä allekirjoituksia tuohon päälle.

Sitä piti ylempänä sanoa että EU tulisi korvata systeemillä joka takaa kaupalliset edut, siis sen ettei peritä tulleja. Tarkoittaisi käytännössä varmaan ETA- tai EFTA-sopimuksia koska ne ovat olleet olemassa ennen EU:ta joten ne pystyttäisiin ottamaan käyttöön. Kyseessä olisi käytännössä jäsenten keskinäinen tullivapaussopimus.

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä ehdotuksia:

http://atimes.com/2015/11/why-france-will-do-nothing-about-the-paris-massacre/

http://palaneenkarya.blogspot.com/2015/11/ranskan-vastaus.html

Noiden lisäksi pitäisi laittaa rajat kiinni ja pyrkiä vahvistamaan kristinuskon asemaa ja tutkia, että mitä oli alkuperäinen kristinusko. Jokaikisen EU-maan tulisi päättää, että nyt ei oteta enää ainuttakaan pakolaista tai turvapaikanhakijaa, vaan kaikki maahanmuuttoon menevä raha (tai ainakin 40 % siitä) laitetaan pakolaisleirien olojen parantamiseen ja pidetään huolta, että pakolaisleireille saadaan työ- ja opiskelumahdollisuuksia, parempia majoitusmahdollisuuksia jne.

Suosittelen, että minä ja te muutkin otatte suoraa yhteyttä poliitikkoihin vaikka sähköpostilla ja kerrotte näistä ideoista (tai vaikka perinteisellä kirjeellä ja luonnollisesti omalla nimellä). Jos vastaus tulee poliitikon sijaan hänen avustajaltaan, niin sitten yhteys toiseen poliitikkoon. Pyritään ottamaan yhteys ainakin yhteen kansanedustajaan per puolue, myös Vihreisiin ja RKP:hen.

Kun poliitikko saa yhteydenoton omalla nimellä esiintyvältä, tavalliselta kansalaiselta, niin se vaikuttaa väkisinkin ainakin vähän. Hän ymmärtää, että tuon viestin takana on ihan oikea elävä ja tunteva ihminen, joka on huolissaan.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Millaisia ajatuksia tämä herättää?

"No nyt mennään kyllä jo hieman spekulaation puolelle (ja juuri kun pääsin sanomasta siitä metafysiikasta...), mutta voisikohan esim. Ruotsin osalta olla kyse ainakaan osaltaan ns. tuhannen vuoden kriisistä? Useimmat maailman valtakunnista kun näyttävät saavuttaneen maksimissaan tuon noin tuhannen vuoden rajan, mutta sen jälkeen se on ollutkin jo menoa. Joku Kiina nyt ehkä merkittävimpänä mieleen tulevana poikkeuksena."

http://neluetutkirjat.blogspot.se/2015/10/juhlat-loppuvat-aikanaan.html#comment-form

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Tuli muuten mieleen yksi juttu: kirjoitit, että juutalaisuuden sääntöihin kuuluu se, että päätöksiä ei koskaan pitäisi tehdä pelkkien tunteiden vallassa, vaan ne täytyisi suodattaa rationaalisen ajattelun kautta. Voisiko tämän puute olla yksi syy esim. Suomen nykytilaan? Vaikka monet luulevat toista, niin esim. monet päättäjät ovat kykenemättömiä aidosti rationaaliseen ajatteluun. He tekevät päätöksensä lähinnä tunteiden perusteella, sen perusteella, mikä antaa helpon ja nopean emotionaalisen helpotuksen. Media manipuloi ihmisiä tuntemaan empatiaa laittomia maahantunkeutujia vastaan. Kukaan ei kysy, että eikö tälläisten riskien ottaminen ole aika epärationaalista esim. vuosisatojen tähtäimellä.

Muuten, nuo ehdotuksesi mielenosoitusten suhteen ovat hyviä.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Tiedoksi lukijoille, remontti- ja rakennustyömaa aiheuttaa todennäköisesti ongelmia niin kauan kuin sitä jatkuu, eli maaliskuun loppuun saakka. Se hidastaa, vaikeuttaa ja estää kommentoimista ja kirjoittamista. En enää sen kummemmin sano asiasta, joten pyydän ottamaan tämän huomioon tulevaisuudessa.

Valkea kirjoitti...

Vieras,

Työttömät ja osa-aikaisesti työllistetyt ja pätkätöitä tekevät eivät voi ostaa riittävästi, ja täysiaikaisesti työssäkäyvien palkkoihin kohdistuu lisääntyviä paineita joustaa huomattavasti alaspäin, joten heidänkin suhteellisella ostovoimallaan on taipumus vähentyä. Lisäksi täysipäiväisesti työllistetytkin joutuvat maksamaan monista asioista suurta ylihintaa / tekemään paljon ylimääräistä työtä saadakseen ne omistukseensa. Myös näiden tekijöiden takia puhun yhteisöllisen tuottamisen puolesta.

"Valkea, etkös sinä joskus todennut että yhteisötaloudessa ei ole työttömyyttä koska yhteisö tuottaa hyvinä aikoina tavaroita ja palveluita sekä itselleen että muille, ja huonoina aikoina sitten enemmän itselleen? Se on siis joustava tilanteiden mukaan."

- Juuri näin.

Yhteisötalous sopii parhaiten suurten kaupunkien kehyskuntiin, mutta maatalouden osalta vähän kauemmas. Kaikkien yhteisön osien ei tarvitse olla samassa paikassa, mutta mahdollisimman pienistä etäisyyksistä eri osien välillä on yhteisöllistä ja sosiaalista hyötyä.

Kansalliset kelluvat valuutat korjaisivat taloutta nopeasti oikeaan suuntaan.

Markkinataloudessa ei voi koskaan olla täystyöllisyyttä jo pelkästään kitkatyöttömyyden takia, kun ihmiset vaihtavat erilaisista syistä työpaikoista toisiin, eivätkä saa välttämättä heti uutta työtä. Lisäksi tietynasteinen työttömyys on työnantajien ja todennäköisesti koko yhteiskunnan kannalta edullista, koska sen avulla pystytään pitämään palkkoja alempana. Täystyöllisyydessä palkoilla olisi taipumus nousta liian korkeiksi, kun työnantajat kilpailisivat vapaista työntekijöistä, joita ei olisi juuri yhtään, ja toistensa työntekijöistä, joille täytyisi maksaa alati suurempia palkkoja, jotta he suostuisivat luopumaan nykyisistä töistään. Tietynasteinen työttömyys on markkinataloudessa siis välttämätön puskuri. Yhteisöjen taloudessa puskureita, kitkatyöttömyyttä tms. ei tarvita.

Yhteisöjen ulkoisessa kaupassa ja liiketoimissa käytetään melkein aina normaalisti rahaa, yhteisöjen sisäisessä kaupassa käytetään joko vaihtokauppaa tai rahaa. On hyvä, että maailmanlaajuisesti ja ehkä kansallisestikin on kilpailevia valuuttoja, mutta jossain tulee raja vastaan, jolloin on liikaa valuuttoja suhteessa maan kokoon, jotka aiheuttavat hämmennystä, sekaannusta ja turhaa vaivaa. Suomen kokoiseen maahan yksi valuutta on todennäköisesti sopiva, kunhan se kilpailee ulkoisesti muiden valuuttojen kanssa, ts. on kelluva.

Pankit myyvät rahoitus- ja sijoituspalveluja. Yhteisöillä ei ole pankkeja, mutta ne voivat rahoittaa yhteisiä tai yhteisön jäsenten yksityisiä liiketoimia yhteisön säästyneistä rahoista. Tätä helpottaa yhteisön jäsenten hyvä luottamus toisiinsa, ja jäsenten vastavuoroiset velvollisuudet.

"Hutteriitien lisäksi yhteisöinä ovat juutalaiset, ulkomailla olevat armenialaiset, kiinalaiset sekä Libanonin kristityt. Onko näillä pitkälle jalostetut suhteet ja verkostot ja kanavat joita käytetään osto- ja myyntitoiminnassa sekä rahan lainaamisessa?"

- On.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

kiitos linkeistä. Suosituksesi ovat hyviä.

Valtioiden, valtakuntien ja imperiumien elinikä on historiallisesti useimmiten ollut enintään vajaa 250 vuotta. Tuhat vuotta on niille jo todella pitkä aika. Pitkäikäisin on ollut Bysantin roomalainen imperiumi, jonka elinikä oli n. 1500 vuotta. Ruotsin valtakunta on kokonaisuudessaan ollut tietysti n. tuhatvuotinen, mutta esim. Ruotsin kuningaskunta ja nykyinen Ruotsin liberaali valtio eivät ole samoja entiteettejä. Yhteiskunta on muuttunut toiseksi. Länsimaisissa valtioissa on kaikissa havaittavissa ikääntyvien ja rappeutuvien yhteiskuntien merkkejä.

Tunnereaktioiden rationaalisen suodattamisen puuttuminen tai vähäisyys on yksi monista liberaaliin eliittiin liittyvistä ongelmista.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto