Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kansalaisten oikeus tappaa

Miksi vasemmistolaiset / liberaalit suosivat rikollisia ja suhtautuvat heihin suhteellisen lempeästi, ja suhteellisen ankarasti ja suvaitsemattomasti niihin, jotka puolustavat itseään rikollisilta ja hyökkääjiltä, ts. käyttävät oikeutettua voimaa?

Rikolliset on tietyllä tavalla jo täysin integroitu liberaaliin järjestelmään; heille on osoitettu selkeä yhteiskunnallinen ja poliittinen ekolokero, jonka vastinpareina toimivat poliisi, oikeuslaitos ja erilaiset rikosseuraamusyksiköt yhteiskuntapalvelupaikoista vankiloihin ja valmentaviin kuntoutusyksiköihin. Liberaalin systeemin vastinparit kohdistavat rikollisiin rikollisten toimien ja lain määräysten mukaisia keinoja. Ilman rikollisia ja potentiaalisia rikollisia poliisia, oikeuslaitosta ja seuraamusyksikköjä ei olisi olemassa tai ne olisivat selvästi pienempiä.

Itseään puolustavalle kansalaiselle ei ole osoitettu juuri minkäänlaista yhteiskunnallista ja poliittista ekolokeroa, koska itseään puolustava kansalainen uhkaa liberaalin järjestelmän väkivalta-, tuomiovalta- ja seuraamusvaltamonopolia. Kansalainen, joka ampuu oikeutetusti ja kunnioitettavasti väkivaltaisen roiston hengiltä, ei ole liberaalin systeemin silmissä todellisuudessa "epäilyttävä ihminen", "tuomittava henkilö" tai "rikollinen" vaan henkilö, joka toimii tavallaan poliisina, tuomarina ja rikosseuraamuksen toteuttajana (tappajana tai teloittajana). Jos tällainen yleistyy ja muuttuu normiksi, se vähentää liberaalin eliitin pakkovallan kolmea edellä mainittua haaraa. Siksi liberaalilla eliitillä on taipumus vastustaa ja kritisoida jokaista kansalaisten oikeutettua voimankäyttöä, vaikka ne olisivat kuinka tarpeellisia ja hyviä. Kyse on liberaalin eliitin intresseistä ja valtapelistä, jossa kansalaisten turvallisuudella, terveydellä ja hengellä on vain vähän merkitystä.

Samaan aikaan kun valtioiden rajoja ollaan hävittämässä, raja liberaalien byrokratioiden ja kansalaisten välillä on kasvamassa, ja nämä ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Rajojen määrä yhteiskunnassa on suunnilleen vakio, kyse on vain siitä missä ne sijaitsevat. Silloin kun kansalaiset jäävät eliitin valtatavoitteiden takia yhteiskunnan hyvien rajojen ulkopuolelle, se koituu kansalaisten vahingoksi. Tällaisessa tilanteessa liberaali eliitti on de facto rikollisten puolella ja kansalaisia vastaan.

Miten traditionaaliset konservatiivit ratkaisevat tämän ongelman? Konservatiivien filosofian mukaan jokaisen on luovuttava jostain omasta hyvästään toisten hyväksi, jotta voidaan muodostaan kestävä yhteistyö, liitto ja yhteishenki. Lisäksi jokaisen on täydennettävä omaa näkökulmaansa toisen osapuolen näkökulmalla, jotta intressit voidaan yhdistää.

Eliitti voi muuttaa näkemystään siten, että kansalaiset toimivat itseään ja muita puolustaessaan pistemäisinä lain ja järjestyksen ylläpitäjänä, ja ovat siten perusteiltaan harmoniassa poliisin, oikeuslaitoksen ja seuraamusyksiköiden kanssa. Kansalainen ei välttämättä tiedä lain ja oikeusfilosofian hienouksia, mutta hänen ei tarvitsekaan tietää, koska hän toimii puolustautuessaan useimmiten yksinkertaisissa, äkillisissä ja pakottavissa tilanteissa, joissa hyvä toimintatapa on nopea ja refleksinomainen, ja vaihtoehdot ovat usein selviä ja jyrkkärajaisia. Lainsäätäjien ja tuomarien on annettava kansalaisille väkivaltaisten hyökkäysten torjumiseen riittävät "stand your ground" ja ase-oikeudet. Lainsäätäjien ja tuomarien ei tule syyttää oikeutetun voiman käyttäjiä epärationaalisesti ja epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi siitä, että kansalainen löi hyökkääjää rajussa tappelussa kaksi kertaa liikaa tai liian lujaa. Lain on oltava selkeästi oikeutetun voiman käyttäjän puolella ja annettava hänen puolustaa itseään mieluummin "liikaa" kuin liian vähän. Kun on nähtävissä, että kyse on itsepuolustustilanteesta, kansalaisia ei saa kuormittaa liiallisesti tutkimuksilla, kuulusteluilla, riepottelevalla julkisuudella ja lukuisilla oikeudenkäynneillä, jotka voivat toimia piilorangaistuksina.

Jos ja kun eliitti tekee näin, kansalaisten on ymmärrettävä, että ainakin näiltä osin eliitti välittää kansalaisista, ottaa heidän intressinsä huomioon ja on laajentanut sääntönsä ja lakinsa suojelemaan heitä myös niissä tilanteissa, joissa suurten organisaatioiden tuottama laillinen järjestys pettää tai jonne se ei ulotu riittävän nopeasti tai tehokkaasti. Tällaisten tilanteiden määrä on kasvussa länsimaissa. Eliitti tai suuret organisaatiot eivät voi välittää kansalaisista samalla tavalla kuin esimerkiksi suvun tai yhteisön jäsenet välittävät toisistaan. Lain ja järjestyksen tuottajina toimivat organisaatiot viestittävät välittämisestään sillä mitä ne hyväksyvät tai eivät hyväksy, ja millaisia niiden säännöt, lait, prosessit, keinovalikoimat ja toimintavat ovat. Jos kansalaiset näkevät että eliitti ottaa huomioon heidän turvallisuusintressinsä, kansalaisten on hyvä osoittaa lojaliteettia niihin liittyville säännöille ja laeille. Kansalaisten on suotavaa hyväksyä se, että poliisi tutkii jokaisen oikeutetun voimankäytön tapauksen, ja tarvittaessa asia voidaan käsitellä oikeudessa. Kansalaisten on suotavaa tukea lainsäätäjiä ja muita toimijoita, sekä veronmaksua, jotka pitävät yllä hyvää lainsäädäntöä ja järjestystä. Tällä eliitin ja kansalaisten yhteistyöllä lain ja järjestyksen parissa työskentelevien määrä pysyy todennäköisesti suunnilleen samana, joten heidän ei tarvitse olla huolissaan työpaikkojensa puolesta.

Jos liberaali eliitti heittää kansalaiset lisääntyvään väkivaltaiseen todellisuuteen, kuten on käymässä, kansalaisten on toimittava toisin. Epäoikeudenmukaiset lait ja yhteiskunnalliset kehityssuunnat kumoavat olemassaolollaan itsensä. Niiden henkilöiden tai ryhmien oikeutettua voimankäyttöä on tuettava, jotka asuvat väkivaltaisilla korkean rikollisuuden alueilla tai jotka joutuvat muuten tavalla tai toisella kohtaamaan vakavan väkivallan tai rikollisuuden uhkaa, vaikka se rikkoisi liberaaleja lakeja. Kansalaisten kohdatessa vakavaa rikollisuutta lait lakkaavat pistemäisesti ja hetkellisesti olemasta hätä- ja poikkeustilanteen takia, jolloin heillä on vapaat kädet käyttää parhaaksi katsomiaan keinoja. Heillä on myös etukäteen oikeus varustautua tällaisiin tilanteisiin sopivaksi katsomallaan tavalla. Oikeutetun voiman käyttäjien puolesta on puhuttava sosiaalisissa verkostoissa, julkisuudessa, kaveripiireissä, jne., kaikissa sosiaalisissa yhteyksissä. Oikeutetun voiman käyttäjiä on tuettava välttämään oikeusprosesseja tai oikeuden tuomioita rahallisesti, neuvoilla ja ohjeilla, psykologisella tuella, tms. Jos on tarpeen, on kieltäydyttävä todistamasta oikeutetun voiman käyttäjiä vastaan oikeudessa, näyteltävä sellaista henkilöä, joka ei ole nähnyt mitään tai valehdeltava niin, että se tukee oikeutetun voiman käyttäjää. Oikeutetun voimankäytön puolustajien tulee kovettaa itsensä immuuneiksi sille mitä yhteiskunnan auktoriteetteina esiintyvät liberaalit henkilöt sanovat, tai mitä mieltä liberaalin median ohjaama ja manipuloima enemmistö mahdollisesti on. Oikeutettua voimankäyttöä ei päätetä sillä, kenellä on kovaäänisin 'megafoni' tai mikä typerä ja harhaanjohdettu lauma on suurin.

Vallan dilemma; jos keskittää kaiken vallan organisaatiolleen, sen valta ympäröivässä yhteiskunnassa alkaa heiketä ja lopulta kuolee pois.

17 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Off-topic, kaksi kommenttiani toisaalta.

1.

On sanottu, että Yhdysvallat on rahoittanut, kouluttanut ja aseistanut ääri-islamilaisia ryhmiä (Yhdysvalloissa niitä kutsutaan Yhdysvaltain rent-a-mob:eiksi) lähi-idässä käynnistämään sisällissotia ja suorittamaan vallankumouksia sen takia, että se synnyttää massiivisen maahanmuuton Eurooppaan, joka heikentää Eurooppaa suhteessa Yhdysvaltoihin, ja helpottaa samalla Euroopan unionin vallan lisäämistä maahanmuuttokriisin verukkeella.

Nekin voivat olla syynä Yhdysvaltain lähi-idän operaatioihin, mutta tärkeimpiä syitä ovat seuraavat asiat.

Yhdysvaltojen kansainvälinen valta on heikentymässä suhteessa kilpaileviin suuriin valtoihin, ja se lisää Yhdysvaltojen painetta muokata maailmaa mahdollisimman nopeasti sen kannalta edullisella tavalla. Yhdysvallat on yli 50 vuotta yrittänyt demokratisoida ja liberalisoida lähi-itää, toisin sanoen liittää lähi-itää suuremmassa määrin Yhdysvaltain talousjärjestelmään ja ideologiseen liittoon, mutta on joutunut käytännössä tekemään suuria kompromisseja diktaattorien kanssa säilyttääkseen rauhan ja vakauden. Lopulta se ei ole saavuttanut kunnolla kumpaakaan tavoitetta.

Lähi-idän epävakaudesta Yhdysvallat hyötyy usealla tavalla. Yhdysvaltain tuesta riippuvaiset ryhmät ovat luvanneet toteuttaa Yhdysvaltain haluamia asioita päästessään valtaan, esim. perustaa fiat-rahaan perustuvia keskuspankkeja, jotka edesauttavat suuriin valtionlainoihin perustuvien julkisten talouksien syntymistä (riippuvuus lainanantajista), ja pitäytyvät Yhdysvaltojen ja Euroopan valuutoissa, eivätkä siirry kultavaluuttaan tai kullalla turvattuun valuuttaan, jotka syrjäyttäisivät dollarit, eurot, punnat, jne. nopeasti tärkeimpänä vaihdon välineenä. Greshamin lain mukaan huono raha (esim. fiat-raha) syrjäyttää hyvän rahan (esim. kultavaluutat) markkinoilla, koska ihmisillä on taipumus säästää hyvä raha tileille ja sukanvarsiin, mutta maksaa muille mahdollisimman paljon huonolla rahalla. Tämä on totta, mutta jos yritykset ja ihmiset eivät hyväksy vastineeksi tuotteista ja palveluksista muuta kuin hyvää rahaa, kuten epävakaassa ja epäluotettavassa lähi-idässä on taipumus tehdä, Greshamin laki kumoutuu ja ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa kultavaluutoilla.

Jos Yhdysvalloista riippuvaisten ryhmien valtaanpääsy estyy, hallitsemattomat ääriryhmät kasvavat hallitseviksi, ja kaaos ja sodat jäävät pitkäksi aikaa vallitseviksi, heikentyneet maat ovat pitkän aikaa suurimmalta osin poissa maailmanpolitiikan pelistä. Ne eivät pysty uhkaamaan Yhdysvaltain liittolaisia, eivätkä pysty liittoutumaan merkittävällä tavalla Yhdysvaltain vastustajien kanssa. Pitkään jatkuva ääriryhmien terrori, väkivalta, kaaos ja sodat ovat taipuvaisia muokkaamaan uppiniskaisesti konservatiivisten islamilaisten maiden ja niissä asuvien muslimien mielipiteitä ja asenteita suhteellisesti rauhanomaisempaan ja liberaalimpaan suuntaan, jolloin kaaoksen ja sotien loputtua Yhdysvalloilla on paremmat mahdollisuudet muokata lähi-idän maita haluamaansa suuntaan. Siksi Yhdysvallat katsoo, että sillä on lähinnä voitettavaa, tapahtuipa sen harjoittaman lähi-idän epävakauttamisen seurauksena melkein mitä tahansa.

Valkea kirjoitti...

2.

Juutalaisen viisauden mukaan pahan ihmisen vastakohta ei ole hyvä ihminen, vaan viisas ihminen. Tämä selittyy sillä, että vaikka ihminen olisi hyvin myötätuntoinen, auttavainen, ystävällinen, muut huomioonottava, kohtelias, jne., ilman viisautta kaikki se muuttuu ennemmin tai myöhemmin pahuudeksi. Vain viisaasti ajatteleva ja toimiva, ja viisaudella tunteitaan ohjaava ihminen voi olla hyvä.

Nykyisin ihmisillä on paljon tietoa, mutta vähän viisautta.

Valkea kirjoitti...

Hyvä kirjoitus internationalismin ja rajattomuuden synty- ja kehitysprosesseista, mutta en vetäisi samoja johtopäätöksiä siitä mitä pitää tehdä.

http://nationalinterest.org/feature/dont-fear-the-new-nationalism-21307

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla seuraavasti:

Mille yhdistävä identiteetti ja lojaliteetti perustuvat?

Mm. seuraaville:

a) Siihen, että orientoidutaan sellaisiin asioihin, jotka ovat korkeammalla, tärkeämpiä ja parempia kuin mitä itse on. Orientoitumisen ei koskaan pitäisi suuntautua itseen ja vain osittain yksilöistä muodostuvaan kokonaisuuteen, esim. kansaan, jotta kansasta ei tule palvonnan kohdetta, eräänlaista epäjumalaa. Tämä siitä huolimatta, että kansa saattaa hyvinkin olla lojaliteetin keskeinen sosiaalinen kohde käytännössä. Sivistys, sivilisaatio, korkeatasoinen yhteisö ja yhteiskunta, ylentyminen ja hyveet perustuvat korkeammalle orientoitumiseen.

Käänteisesti voimme päätellä, että kun seksuaalivähemmistöjen identiteetti perustuu seksuaaliseen suuntaumiseen ja seksiin, se perustuu siihen mikä meissä on eläimellistä, vaistomaista tai refleksinomaista, kehittymättöntä ja monessa mielessä alhaista. Se orientoi yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan alaspäin. Kuvitelkaapa vaikkapa sellaista yksityiskohtaa, että seksuaalisesta suuntautumisesta tehtäisiin kansakunnan symboli, johon ihmiset orientoituisivat juhlallisten ja tärkeiden tilaisuuksien yhteydessä. Olisiko lipussa silloin kaksi miestä tai kaksi naista, jotka harrastavat seksiä?

b) Vapauden rajoittamiselle ja toisista ihmisistä välittämiselle. Liberaalien keskuudessa suvaitsevaisuus (jonkin epämiellyttävän sietäminen) ja sallivuus ovat 'hyveitä', joiden suominen muille koetaan hyvän tekemiseksi. Suvaitsemisella ei oikeastaan tehdä suvaitsemisen kohteelle mitään konkreettista positiivista, käännetään vain katse pois, ja ollaan näkemättä ja liiemmin ajattelematta asiaa. Tämän korollaari on se, että toisista ihmisistä ei suurimmalta osin välitetä, he ovat erillisiä ja heillä ei ole juurikaan merkitystä itselle, ts. vapaus, jota meille kaupataan koostuu kyynisistä ja atomisoituneista yksilöistä. Tämä taas vahvistaa itsekeskeisyyttä, narsismia ja itsekkyyttä muiden kustannuksella.

Käänteisesti voimme päätellä, että toisista ihmisistä välittäminen, toisten ihmisten auttaminen, lojaliteetti, vastuuntunto, yhteishenki ja kestävä identiteetti ovat aina jossain määrin itsen ja muiden ihmisten vastavuoroista rajoittamista, jotka tuottavat erilaisia sosiaalisia hyviä.

Vapaus on ihmisille paljon tärkeämpää mielikuvissa kuin käytännössä. Jos ihmisiltä esim. kysytään mielikuvien tasolla, onko heille tärkeää, että he voivat matkustaa minne tahansa maailmassa, se voi olla tunnetasolla hyvinkin tärkeää, mutta jos käytännön elämässä jokin katastrofi estää matkustamisen Mongoliaan pitkäksi ajaksi, sillä ei ole ihmisille käytännöllisesti katsoen mitään merkitystä. Vapaus korostuu nykyisin liioitellusti ihmisten mielikuvissa sen takia, että he ovat usein atomisoituneita yksilöitä avoimessa globaalissa kilpailussa miljardien muiden yksilöiden kanssa. Se tuottaa implisiittistä tai eksplisiittistä epävarmuutta, pelkoa ja stressiä, jolloin he kokevat mielikuvien tasolla olevansa pakotettuja maksimoimaan kaikki mahdollisuutensa työhön, ansaitsemiseen, parinvalintaan, vapaa-aikaan, elämän pikku nautintoihin, jne. Siitä kumpuaa ihmisten epärealistinen ja liioiteltu vaatimus siitä, että kaikkien maailman mahdollisuuksien pitää olla heille avoinna.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Psykologisissa tutkimuksissa on todettu, että mahdollisuuksien ylenpalttinen paljous stressaa ihmisiä ja vähentää heidän tyytyväisyyttään valintoihin. On vaikeaa tietää mitä valita, koska mahdollisuuksien analysoiminen, vertaileminen ja valikoiminen on vaikeaa. Kun sitten valitsee jonkun vaihtoehdon, siitä seuraa helposti katumista, kateutta ja menetettyjen mahdollisuuksien haikailua. Olisiko tuo toinen vaihtoehto ollut sittenkin parempi? Vähän ajan kuluttua naapuri ostaa halvemmalla paremman auton kuin mitä itsellä on. Vaikka tuote on hyvä, se ei täytä niitä liian korkeita odotuksia, joita mahdollisuuksien paljous ihmisessä synnytti. Mahdollisuuksien paljous houkuttelee ihmisiä tutkimaan vaihtoehtoja jälkeenpäin uudelleen, ja aina löytyy paljon sellaista informaatiota, jonka perusteella olisi voinut valita myös toisin.

Ihmiset ovat tyytyväisimmillään silloin, kun he valitsevat kohtuullisesta vaihtoehtojen määrästä yhden, eivätkä valinnan jälkeen juurikaan tuijota menneisyyteen. Vain valituilla valinnoilla (ei mahdollisuuksilla) ja niiden hyvällä käyttämisellä on lopulta merkitystä. Mitä sitten jos naapuri sai vähän myöhemmin ostettua tietyillä kriteereillä arvioituna hiukan paremman auton hivenen halvemmalla? Lukemattomilla henkilöillä on parempi auto kuin hänellä. Tärkeintä on, että hän käyttää autoaan itselleen ja perheelleen hyvillä, merkityksellisillä ja tärkeillä tavoilla. Siitä sen auton todellinen arvo lopulta syntyy. Kuten sananlasku sanoo, "Täydellisyyden vaatimus on hyvän vihollinen".

Summa summarum, kohtuullinen vapauden rajoittaminen on hyvä asia, kunhan se on mahdollisimman suurelta osin vastavuoroisesti ihmisten keskuudessa toteutettua, ja se orientoituu sosiaaliseen ja korkeampaan hyvään.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla seuraavasti:

Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".

Te olette Kati tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Sametilta:

https://mustaorkidea.blogspot.com/2017/04/alkaa-erehtyko-luulemaan-etta-koko.html

"Ei-länsimaalaisille on tyypillistä myös voimakas yhteisöllisyys. Toisin kuin länsimaalaiset he eivät ole atomisoituneita yksilöitä. He ovat aina vahvasti jonkun yhteisön jäseniä, usein usean yhteisön jäseniä, kuten perheensä, kirkkonsa/temppelinsä ja kotikylänsä. Toiset ihmiset ovat heidän koko elämänsä."

"Ei-länsimaalaisista kulttuureista kotoisin olevat ihmiset ajattelevat ihan oikeasti toisella tavalla kuin me ja he voivat ihan oikeasti pitää väärinä ja tuomittavina sellaisia asioita, jotka ovat meistä hyviä ja itsestäänselviä ja päinvastoin vaalivat jotakin sellaista, minkä me tuomitsemme. He eivät luovu näistä ajattelutavoista edes muuttaessaan länsimaahan, koska eivät halua."

"Työkaverieni mielestä suomalaiset ovat uskomattoman ilkeitä ja inhottavia toisiaan, jopa omaa perhettään, kohtaan. Nyt kun olen nähnyt aasialaisten perhe-elämää, niin ymmärrän täysin, mitä työkaverini tarkoittivat."

Oletko muuten lukenut tuota blogia?

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla seuraavasti:

Liberaali kaupunkielämä ja kulutusyhteiskunta vääristää ihmisten ajattelua ja tunne-elämää. Kaikkiin hyviin asioihin liittyy "huonoa, raskasta, vaikeaa ja pahaa". Kulutusyhteiskunta perustuu pitkälti siihen että tuotteiden ja palveluiden on tarkoitus eliminoida vaikeudet ja ongelmat, ja maksimoida tyytyväisyys, helppous, onnellisuus ja nautinto. Jatkuvasti toistuvien mainosten, markkinoinnin, ostokäyttäytymiseen liittyvien ajatusten ja tunteiden, liberaalien filosofioiden, liberaalin politiikan, jne. takia tästä ajattelusta tulee usein piintynyttä ja se alkaa näkyä kaikissa ihmisten elämän osa-alueissa. Elämän normaaleista vaikeuksista ja hankaluuksista tulee suuria tai jopa ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Kun liberaalit haluavat tuhota hyvää, kuten vaikkapa hajottaa perherakenteita, he sanovat vain harvoin, että perheet ovat huonoja ja pahoja asioita. Useimmiten he pyrkivät voimistamaan yleisiä liberaaleja virtauksia perheiden kohdalla. He painottavat ja liioittelevat perhe-elämään liittyviä vaikeuksia ja häivyttävät siihen liittyviä hyviä asioita. Jokaisella äidillä on välillä raskasta lasten kanssa. Siksi liberaalit voivat sanoa esimerkiksi, "Haluaisitko kerrankin tulla töistä kotiin ilman että sinun tarvitsee uupuneena laittaa ruokaa, setviä lasten ongelmia, tai siivota ja pestä jotakin? Haluaisitko enemmän aikaa itsellesi, jotta voisit vain olla ja nauttia, tai tehdä juuri sellaista mukavaa ja rentouttavaa, jota sinä haluat tehdä?" Vaikka suurin osa äitien kotiintuloista on normaaleja, kohtuullisia tai sellaisia että niihin ei liity mitään tehtävää (äiti on tehnyt ruokaa moneksi päiväksi ja lapset osaavat itse lämmittää ruokaa itselleen; koti on edellisen siivouksen jäljiltä vielä riittävän puhdas; lapset on jo opetettu hoitamaan asiansa itse ja osallistumaan kodin askareisiin; tms.), sellaiset tilanteet ovat kuitenkin jokaiselle äidille tuttuja ja ne herättävät joskus mainittuja tunteita ja ajatuksia. Siksi liberaalien puhe tuntuu koskettavan jokaista äitiä henkilökohtaisesti. Äidit voivat muistella vaikeita tilanteita ja puuskahtaa mielessään, "Kyllä, haluaisin todellakin kotiin tullessani vain olla ja nauttia."

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Kun tämän tyyppinen manipulointi toistuu riittävän monta kertaa ja se tulee monelta arvovaltaiselta näyttävältä taholta, äiti saattaa alkaa perhe-elämässä kiinnittämään huomiota voittopuolisesti vaikeuksiin ja ajatella ja tuntea lapsistaan ja perhe-elämästään liioitellun negatiivisesti, esimerkiksi, "Kunpa en olisi koskaan hankkinut lapsia", "Minä vihaan lapsiani", "Haluaisin jättää perheeni ja muuttaa Filippiineille palmupuiden varjoon", "Oli typerää mennä naimisiin ja tehdä lapsia", jne. Nämä naiset toimivat usein oma-aloitteisesti majakoina, jotka levittävät nuorten naisten keskuudessa näennäisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä negatiivista suhtautumista lapsiin ja perhe-elämään.

Juutalaisen uskonnollisen viisauden mukaan tärkeintä ei ole se mitä sattuu ajattelemaan ja tuntemaan, vaan se mitä tekee ja miten puhuu. Moraali on viisauden tuottamia tekoja ja puheita, ei satunnaisia ajatuksia ja tunteita. Kaikilla on enemmän tai vähemmän vaikeuksia elämässään, ja ne herättävät joskus moraalittomia ajatuksia, esimerkiksi äidin päässä saattaa suutuspäissään välähtää, "Minä vihaan lapsiani", "Haluaisin tappaa lapseni", "Toivottavasti lapseni epäonnistuu", "Kunpa lapseni jäisi auton alle", tms. Näiden ajatusten on annettava tulla ja mennä, niihin ei saa tarrautua tai jäädä jauhamaan niitä. Tärkeintä on, että pitää lapsiin kohdistuvat teot, puheet ja suhtautumisen viisaina, oikeudenmukaisina ja hyvinä. Sellainen äiti, jonka päässä vilahtelee säännöllisesti murhanhimoisia ajatuksia lapsiaan kohtaan, mutta joka siitä huolimatta toimii ja puhuu aina viisaasti ja hyvin heidän kanssaan, on moraalisesti kiitettävämpi kuin sellainen äiti joka tekee saman, mutta jolla ei ole murhanhimoisia ajatuksia.

Samalla tavalla on suhtauduttava myös yleisesti elämässä eteen tuleviin vaikeuksiin, ongelmiin ja tuskiin. Niistä huolimatta on toimittava ja puhuttava hyvin ja viisaasti, ja rohkaistava ja opastettava muita toimimaan samoin. Hyvään ja moraaliseen elämään kuuluu se, että kaikki kynnelle kykenevät miehet ja naiset menevät naimisiin, tekevät lapsia, perustavat perheen ja siirtävät moraalinsa ja viisautensa lapsilleen. Hyvä elämä ei ole helppo ja ongelmaton, ja hyvä elämä voi olla täynnä tuhoja ja katastrofeja. Hyvä elämä on sellainen, jota voi katsoa kuolinvuoteellaan ja ajatella, "Toimin hyvin ja viisaasti perhettäni, sukuani ja etnistä yhteisöäni kohtaan. Minulla oli hyvä elämä."

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla seuraavasti:

Sinulta puuttuu Ossi Mantylahti empatia maahanmuuttokriittisiä kohtaan ja osaltaan siksi myös käsitys heidän ajattelustaan. Mutta et sinä ymmärrä edes sitä miksi sinä ajattelet ja tunnet "suvaitsevaisuuteen" liittyen niinkuin ajattelet ja tunnet, koska olet omaksunut ne sen kummemmin pohtimatta vasemmistoliberaaleilta.

Ihmisillä on luonnostaan suhteellisen vähäinen halu maksaa veroja ja kustantaa tulonsiirtoja sellaisille ihmisille, jotka ovat suuressa määrin etnisesti vieraita; työtä vieroksuvia; rikollisuuteen taipuvaisia; kiittämättömiä, vaateliaita ja röyhkeitä; poliittis-uskonnollisesti vaarallisia; kulttuurisesti yhteensopimattomia; jne. Jotta suuria tulonsiirtoja pystytään pitämään yllä sellaiselle väestönosalle, kansalaiset on pidettävä jatkuvassa empatian, myötätunnon ja positiivisen suhtautumisen tilassa. Se vaatii liberaalia propagandaa, jossa ongelmallisista maahanmuuttajista kerrotaan liioitellun paljon positiivisia asioita ja korostetun vähän negatiivisia asioita. Silloin kun negatiivisia asioita on pakko kertoa, ne kerrotaan mahdollisimman laimeina, empatiaa herättävillä asioilla sokerikuorrutettuna, parhain päin selitettyinä ja/tai siten, että syyllisyys ja vastuu tapahtumista ohjataan ei-liberaaleille eurooppalaisille.

"Suvaitsevaisuus" vaatii vastinparinaan eurooppalaisten ei-liberaalien demonisoimista ja universaaleiksi syntipukeiksi asettamista. Demonisoinnilla heidän ajatuksensa suljetaan maksimaalisesti punavihreän informaatiokuplan ulkopuolelle. Heitä ei kuunnella riippumatta siitä mitä ja kuinka tärkeää asiaa heillä on. Heihin ei kohdisteta empatiaa riippumatta siitä kuinka oikeutettuja he sellaiseen ovat. Liberaali keinotekoinen empatia ja siitä seuraava sosialismi eivät kestä normaalia sananvapautta, joten liberaalien täytyy vääristää ja tukahduttaa voimakkaasti ihmisten ajattelua, tunteita ja kuvaa todellisuudesta.

Kansalaiset eivät saa ymmärtää kunnolla tai ollenkaan liberaalien tärkeimpiä syitä "suvaitsevaisuudelle", jotta he eivät pysty vastustamaan sitä tehokkaasti, kohdennetusti ja yhtenäisesti.

Toisin sanoen "suvaitsevaisuus" on kovan linjan sosialismia. Siksi kokoomuslaiset ovat de facto sosialisteja. Siksi vasemmistolaiset nauravat keskuudessaan hipihiljaa partaansa kokoomuslaisten tyhmyyttä ja helppoa huijattavuutta. Cuckservatives.

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Sametilla on hyviä huomioita aasialaisista, ehkä hiukan kärjistettyjä siinä tapauksessa, että niitä yrittää yleistää kaiken kattavaksi, mutta hyviä kuitenkin. Se mitä itse välttäisin kirjoituksessani on polaarinen vastakkainasettelu länsimaisten ja aasialaisten kanssa, vaikka eroja toki on. Meissä on pohjimmiltaan paljon enemmän yhteistä kuin tämän hetkinen tilanne antaa ymmärtää. Atomisoitunutta individualismiamme on rakennettu keinotekoisesti yli kaksisataa vuotta, tai oikeastaan pitempäänkin, joten se ei ole meidän luonnollinen tilamme.

vieras kirjoitti...

Kiva nähdä pitkän tauon jälkeen. Ihmettelin mihin olit jäänyt. Luulin että päätit pysyä vain Facebookissa tai Twitterissä.

Huomasitko Marko Hamilon jutun kokoomuslaisista:

https://www.suomenuutiset.fi/sisapiirilahteet-kokoomus-jaanyt-brysselin-vangiksi/


Mistä on kysymys tuossa RHC:n toiminnasta? Mikä kumma vaivaa noita porukan aktiiveja Hommaforumilla on siitä pitkä keskusteluketju jossa on mainittu uusimpia käänteitä:

https://hommaforum.org/index.php/topic,109108.0.html

Suomen Uutisissa käsiteltiin aihetta:

https://www.suomenuutiset.fi/ronkainen-raivopaana-poliisiauton-eteen-asettunut-pappi-erotettava-turvapaikanhakijat-heidan-ylisuvaitsevat-katyrinsa-rasittavat-aiheettomasti-poliisia/

https://www.suomenuutiset.fi/kohupappi-marjaana-toiviaiselta-hammentavia-ohjeita-lentomatkustuksen-sabotoimiseksi-toimi-nain/

https://www.suomenuutiset.fi/kansanedustaja-rami-lehto-moittii-palautuslentojen-hairikointiin-yllyttavia-matkustajien-tulee-noudattaa-miehiston-kaskyja/

https://www.suomenuutiset.fi/kohupappi-toiviainen-keraa-rahaa-facebookissa-kehottaa-sabotoimaan-lentomatkoja-kirkko-sallii-sekoilun-toiminut-yksityishenkilona/

vieras kirjoitti...

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori vaatii soten ja maakuntauudistuksen perumista.

Usein kuultu perustelu Helsinki-keskeisyydelle on "kansainvälinen kilpailu" ja kaupunkien toimiminen talousvetureina sillä perusteella että ne tuottavat BKT:n ja ja verotuloja, keräävät ulkomaisia investointeja, pääkaupunkiseudun hyöty leviää koko maahan.

Muutaman kaupunkiseudun tuoma hyöty ei leviä koko maahan jos yritykset eivät perusta uusia työpaikkoja koko maahan ja säilytä nykyiset olemassa olevat työpaikat, edes maakuntakeskuksissa. Todennäköisempää on tuossa se että hallinto, talouselämä ja ihmiset kasautuvat entistä harvemmille seuduille ja se on itseään ruokkiva kierre.

Liittyykö kaupunkien tai suurkaupunkien ja metropolien korostus ja ihailu oleellisella tavalla libraaliin systeemiin? Pohdin sitä mm. tässä blogissa ja Professorin blogissa:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2016/01/mormoonien-ja-kristittyjen-jumalasuhde.html?showComment=1454090704457#c1574099728938063536

http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2015/11/paaministeri-osoitti-kovuutensa.html?showComment=1446902264964#c8501202135043944351

Kyyninen epäily Vapaavuoren edesottamuksita on siinä että hän haluaa ylläpitää asuntokuplaa kaavoitusmafian avulla. Halutaan porukkaa Helsinkiin ja näin ylläpitää ja nostaa asuntojen kysyntää ja hintatasoa. Ei kuitenkaan anneta tarjonnan nousta kysyntää vastaavalle tasolle.

Sveitsin talous on vahva ja tuottoisa mutta siellä ei ole suurkaupunkeja, edes talouskeskus Zürich ei ole suurkaupunki. Tosin Zürichin kantoni on asukasluvultaan suurin kantoni.

Ehkä Helsingistä pitäisi tehdä oma kaupunki-maakunta, vähän kuin kaupunkiosavaltio. Saavat sitten mesota omassa keskuudessaan. Saksassa on kolme kaupunkiosavaltiota, Berliini, Hampuri ja Bremen.

Toinen vaihtoehto olisi erottaa Helsinki pois Suomesta ja tehdä siitä oma kaupunkivaltio. Tällöin Suomen pääkaupunki lakkaisi olemasta Helsingistä ja se perustettaisiin johonkin toiseen kaupunkiin jäljelle jääneeseen Suomeen. Määräisin Helsingin ja Suomen rajalle rajavalvonnan eli passintarkastuksen.

Valkea kirjoitti...

Tervehdys Vieras,

luin Hamilon valaisevan jutun. RHC:ssä on enimmäkseen tavallisia ihmisiä, jotka media on lietsonut empatian motivoimaan enemmän tai vähemmän nyrjähtäneeseen toimintaan. Kun totuus alkaa paljastua, se yritetään ensin selittää liberaalissa viitekehyksessä, mutta se ei tule pidemmän päälle onnistumaan, koska todellinen elämä lyö päivästä toiseen suojauksista läpi. Suurin osa ei tämänkään jälkeen uskalla sanoa asioita julkisesti niinkuin ne ovat, mutta he passivoituvat, kyynistyvät ja jäävät lisääntyvässä määrin pois "auttamistyöstä". Toiviaisella on jo pitkään ollut psyykkisiä ongelmia ja median lietsonta on siksi aiheuttanut hänen kohdallaan pahempia ongelmia kuin auttajien keskuudessa keskimäärin.

Suuret kaupungit ja niistä muodostuvat kansainväliset kaupunkiverkostot ovat liberaalin systeemin selkäranka. Kun liberaalit puhuvat kansainvälisestä kosmopoliittisuudesta, rajojen poistamisesta ja kansainvälisestä integraatiosta, he viittaavat käytännön elämässä suurten kaupunkien (metropolisten ja megalopolisten) kansainvälisten verkostojen muodostamaan kokonaisuuteen, ekumeniapolikseen. Heidän uusi "maansa" on juuri tuo ekumeniapolis. Kaikki liberaaleille tärkeä on suurissa kaupungeissa. Ekumenia viittaa siihen, että ekumeniapoliksen on tarkoitus pitkällä tähtäimellä sulauttaa kaikenlaiset kulttuurit, uskonnot, etniset ryhmät, poliittiset ja talousjärjestelmät, jne. materialististen liberaalien ihmisten muodostamaksi kosmopoliittiseksi kokonaisuudeksi, puhtaaksi liberaaliksi kaupunkikulttuuriksi ja -sivilisaatioksi.

Ekumeniapolis on niin suuri ja painava, että se orientoi ja järjestää kaikki muut kaupungit ja alueet itsensä ja tavoitteidensa mukaisesti. Ekumeniapolis imee kaiken itseensä kuin musta aukko, ja ulkopuoliset kaupungit ja alueet kuihtuvat. Ekumeniapolikset kasvavat dysfunktionaalisiin ja kaoottisiin mittoihin.

Paras lyhyen tähtäimen ratkaisu olisi se, että Helsingissä rakentaminen lopetetaan kokonaan, ja 70 kilometrin säteellä Helsingin ulkopuolella sitä lisätään huomattavasti, mutta ei maahanmuuton paisuttamana. Näin hintaero Helsingin ja ei-Helsingin välillä kasvaa niin paljon, että ihmisten kannattaa jo pelkästään edullisuuden takia muuttaa ei-Helsinkiin. Helsingissä jo tällä hetkellä huonoimman laatuluokan yksiön (koko n. 30 neliötä) vuokra on vähimmillään n. 700 euroa kuussa, hyvän yksiön saa vähimmillään vuokralle n. 850 eurolla. Kainuussa Suomussalmella vastaavan hyvän yksiön saa vähimmillään n. 340 eurolla.

Pitkällä tähtäimellä olisi parasta erottaa Helsinki kaupunkivaltioksi, ja antaa sen kärsiä nahoissaan tyhmyytensä, jos se jatkaa huonolla linjalla.

Anonyymi kirjoitti...

"Juutalaisen viisauden mukaan pahan ihmisen vastakohta ei ole hyvä ihminen, vaan viisas ihminen. Tämä selittyy sillä, että vaikka ihminen olisi hyvin myötätuntoinen, auttavainen, ystävällinen, muut huomioonottava, kohtelias, jne., ilman viisautta kaikki se muuttuu ennemmin tai myöhemmin pahuudeksi. Vain viisaasti ajatteleva ja toimiva, ja viisaudella tunteitaan ohjaava ihminen voi olla hyvä.

Nykyisin ihmisillä on paljon tietoa, mutta vähän viisautta."

Valkea,

me suomalaiset olemme kasvaneet ja kehittyneet vuosituhansia hyvin homogeenisessä ympäristössä, jossa olemme voineet ainakin joten kuten luottaa toisiimme, koska perhe on ollut tärkein taloudellinen yksikkö, ja kataluus on äkkiä lopettanut löyhät suhteet muihin perheisiin. Myös viha on rikkonut yhteydet muihin.

Emme ole tarvinneet erityistä viekkautta ja viisautta muiden ihmisten suhteen. Koetko, että monet suomalaiset ajattelevat siksi, että muiden motiivien epäily on jotenkin pahaa? Ja että suomalaisilla on siksi niin kova taipumus laittaa hyvä ja paha vastakkain, sen sijaan, että laitettaisiin viisas ja paha vastakkain?

"Tuohan on varmasti samanlainen ihminen kuin minäkin. Reilu,älykäs ja reipas tyyppi. Miksi en antaisi ja soisi hänelle kaikkea mitä omalle verisukulaiselleni? Miksi olisin niin kyyninen, että laittaisin hänen tämän hetkiset tarpeensa eri viivalle, kuin vaikkapa oman äitini? Miksi olisin niin julma, että en tekisi päätöstä tämän hetkellisen empatian voimalla?"

Minusta tuntuu, että ainakin osa suomalaisista kokee viisauden ja pahuuden vastakkain asettamisen jotenkin moraalisesti vääräksi.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"Vapaus korostuu nykyisin liioitellusti ihmisten mielikuvissa sen takia, että he ovat usein atomisoituneita yksilöitä avoimessa globaalissa kilpailussa miljardien muiden yksilöiden kanssa. Se tuottaa implisiittistä tai eksplisiittistä epävarmuutta, pelkoa ja stressiä, jolloin he kokevat mielikuvien tasolla olevansa pakotettuja maksimoimaan kaikki mahdollisuutensa työhön, ansaitsemiseen, parinvalintaan, vapaa-aikaan, elämän pikku nautintoihin, jne."

Monia myös varmasti stressaa yhteiskunnallinen kehitys ja tulevien sukupolvien elämä täällä, ei vain oma elämä ja menestys kilpailussa. Itseäni ei stressaa niinkään oma tulevaisuus, vaan jälkipolvien ja muiden ihmisten elämä. Tiedän, että pärjään, mutta entä muut? Pahuutta on olla välittämättä jälkipolvista.

Tuskin olen ainut, joka on ahdistunut siitä mitä Välimeren rannoilla tapahtuu (ja muutenkin Euroopassa). Uskon, että monet kokevat, että yhteiskunnassa tapahtuu kaikenlaista pahaa, ja Suomi sitoutuu kaikenlaiseen huonoon ilman, että sille itse pystyy tekemään yhtään mitään. Ja se avuttomuuden tunne ahdistaa. Sekin ottaa päähän, että liberaali media (esim. MTV 3, Yle) lietsoo hyväuskoisia empatiaan ja kannattamaan huonoja ratkaisuja.

Uskon, että tuo vaikuttaa erityisesti naisiin. Mitä feminiinisempi nainen on aivoiltaan, niin sitä enemmän siellä päässä vaikuttaa tunne järjen sijaan. Miehet ovat rationaalisempia, ja näkevät paremmin asioiden syy-seuraussuhteet. Naiset elävät enemmän hetkessä, hifistellen tämän hetken fiiliksiä ja tunteita.

Monet ihmiset ovat atomisoituneita; he eivät kuulu endogaamisiin yhteisöihin, ja ovat jotenkin irrallaan muista. Televisiosarjat ja netti korvaavat yhdessä tekemisen, seikkailemisen ja uuden luomisen muiden ihmisten kanssa. Muita ei voi auttaa eikä heiltä saa apua.

Kun eurooppalaiset alkavat yhä etenevässä määrin perustamaan korkean syntyvyyden endogaamisia yhteisöjä, he lakkaavat olemasta avuttomia lastuja liberaalin systeemin laineiden keskellä. Kun eurooppalaiset haastavat liberaalin systeemin yhteistuumin perustamalla pieniä kilpailevia yhteisöjä, avuttomuuden tunne (ja käytännön avuttomuus vaikuttaa mihinkään) katoaa. Silloin on liberaalin systeemin vuoro alkaa hajota ja mureta.

Yksittäinen ihminen on aina avuton isoa systeemiä vastaan, ja se aikaansaa suhteen, ettei voi tehdä oikein mitään.

Olen miettinyt sitäkin, että suunnitellaanko esim. tv:n uutislähetykset jotenkin niin, että ihmisille syntyy mielikuva, että näin vain tapahtuu, niin kuin nyt tapahtuu, eikä sille voi mitään? Ihmisiä painostetaan tavallaan emotionaalisella tasolla "hyväksymään" esim. maahanmuutto, kun ne TULEVAT KUITENKIN.

Uutislähetys uutislähetyksen perään näyttää mustia täynnä olevia laivoja sen sijaan, että mietittäisiin, kuinka esim. Persianlahden maat ovat tehneet lopun tuosta. Dramatisoidaan nykyhetkeä sen sijaan, että kerrottaisiin, että näin ei tarvitse olla, ja että tämän ei tarvitse jatkua näin.

Kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

"Pitkällä tähtäimellä olisi parasta erottaa Helsinki kaupunkivaltioksi, ja antaa sen kärsiä nahoissaan tyhmyytensä, jos se jatkaa huonolla linjalla."

En ihmettelisi, jos vaikkapa Ranska haluaa tulevaisuudessa erottaa esim. Pariisin omaksi kaupunkivaltiokseen. Afrikkalaiset, arabit ja heidän jenginsä muhikoot kaikessa rauhassa yhdessä NGO-organisaatioiden ja suuryritysten kanssa. Liberaalit hipsterit kilistelkööt siellä kaikkien edellä mainittujen kanssa shamppanjaa.

Uskon, että jatkossa yhä useampi Euroopan maa haluaa "erota" pääkaupungistaan. Ties vaikka pyrkivät johdonmukaisesti dumppaamaan maansa omgelmaväestöt sinne.

Kommentoija

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto