Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Juutalais-kristillisen viisauden alku

Juutalais-kristillisyyden kymmenen käskyn viides käsky on, "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Se näyttää selkeältä käskyltä, mutta todellisuudessa se merkitsee ensisijaisesti, "Kunnioita Jumalaa (taivaallista Isääsi) ja kansaasi (maallista äitiäsi)", ja vasta toissijaisesti sen pintapuolista merkitystä. Ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että ensisijaisuuden kohteita kunnioitetaan ehdottomasti, kun taas toissijaisille isille ja äideille osoitettava kunnioitus suhteutetaan ensisijaisten mukaan. Jos jonkin ihmisen isä ja äiti kunnioittavat Jumalaa ja kansaansa, ja noudattavat juutalais-kristillistä lakia ja sääntöjä, silloin he ansaitsevat täyden kunnioituksen, jos he taas halveksivat Jumalaa ja kansaansa, ja ovat muiltakin osin ilkeitä, kelvottomia ja pahoja, silloin heitä on syytä kunnioittaa vähemmän.

Juutalais-kristillisyyden mukaan Jumalan pelko on viisauden alku. Se johtaa siihen, että myöntää olevansa epätäydellinen ihminen, ja hyväksyy Jumalan ja juutalais-kristillisten lakien ja sääntöjen ojennukset ja oikaisut. Tästä seuraa se, että on tärkeää opiskella säännöllisesti Raamattua ja Talmudia. Juutalaisten ja kristittyjen on kiitettävä Jumalaa myös kohtaamistaan vaikeuksista, koska ne ovat Jumalan ojennuksia ja koetteluja, jotka ohjaavat viisastumaan, kehittymään ja lähentymään Jumalaa.

Jos ihminen pitää itseään täydellisenä, silloin hän on todennäköisesti sitä mieltä, että ei tarvitse mitään korjauksia tai muutoksia itseensä, eikä siten ole taipuvainen ottamaan vastaan Jumalan ojennuksia ja opetuksia, tai jos hän korjaa tai muuttaa itseään, se on lähtöisin hänen omasta täydelliseksi ajattelemastaan ja suurimmalta osin itseensä sulkeutuneesta tahdosta, jolloin se ohjaa häntä entistä enemmän harhaan.

Jos ihminen ei pidä itseään sisimmässään täydellisenä, mutta pyrkii rakentamaan ja luomaan itsestään muille ihmisille täydellisen kuvan, hän pyrkii tavallaan luomaan itsestään valheellisen epäjumalankuvan muiden palvottavaksi. Hänen melkein kaikki itseensä ja toimintaansa kohdistuvat korjaukset rakentavat valheellista sosiaalista mielikuvaa, jolloin ne menevät hukkaan ja tuottavat pahoja lopputuloksia.

Jos ihminen on ylpeä, hänellä on taipumus ajatella, että hänellä on tärkeitä ja haluttuja ominaisuuksia, asioita ja ansioita runsain mitoin; hän on melkein koko ajan niistä tietoinen ja nauttii niistä; ja haluaa muiden tietävän ja näkevän ne, tai ainakin aavistavan ne hänen asenteestaan, ryhdistään ja käyttäytymisestään. Ylpeä kokee olevansa muiden ihmisten yläpuolella, ja jossain määrin muista erillinen ja itsenäinen. Ylpeä ei itsenautinnossaan ja itsetärkeydessään huomaa välttämättä edes sitä, että hänen ylpeytensä on riippuvainen muiden ihmisten osoittamasta huomiosta, arvostuksesta ja/tai kunnioituksesta. Ylpeys on itsen vertaamista positiivisesti muihin ihmisiin. Autiolla saarella ylpeydellä on taipumus sulaa pois järjettömänä ja merkityksettömänä. Jos kaikki ihmiset pitävät ylpeää ihmistä surkeana, huonona, vastenmielisenä ja naurettavana, ja kohtelevat häntä sen mukaisesti, ylpeän on vaikeaa säilyttää ylpeää minäkuvaansa ehjänä. Ylpeä ei välttämättä pidä itseään täydellisenä, mutta kokee olevansa niin korkealla muiden yläpuolella, että ei useimmiten katso arvolleen ja tasolleen sopivaksi ottaa korjauksia tai muutoksia vastaan muilta. Ylpeys on implisiittisesti jatkuvaa kilpailuasetelmaa muiden ihmisten kanssa, jossa ylpeä ajattelee olevansa kaikissa tai tärkeimmissä asioissa parempi kuin muut, joten jos hän ottaisi korjauksia vastaan muilta, hän tavallaan myöntäisi olevansa huonompi, muuttuisi huonompaan suuntaan tai häviäisi muille. Ylpeys voi olla huonommaksi koettujen ihmisten ajattelun, huomioiden ja ehdotusten lähes täydellistä torjumista. Ylpeys on suhteellisen harvoin niin turvatussa ja pysyvässä asemassa, että se voisi sivuuttaa joutavia loukkauksia olankohautuksella. Ylpeä kokee melko usein tarpeelliseksi painaa muita alaspäin etäännyttävillä, erottavilla ja itseään korostavilla sanoilla ja toimenpiteillä. Ylpeyteen liittyy usein itsetehostusta ja itsekehua. Kun ylpeä häviää jonkin vastakkainasettelun toiselle ihmiselle, siitä on seurauksena useimmiten häpeä. Häpeä on voimakas ja vaativa tunne, joka vaatii dramaattisia toimenpiteitä ylpeyden palauttamiseksi. Ylpeä voi olla asemansa ollessa turvattu antelias ja suuripiirteinen, mutta harvemmin kohtuullinen.

Liian ylpeällä ihmisellä on taipumus kuvitella itsensä Jumalaa korkeammalle tai kokea Jumala uhaksi omalle asemalleen, ja pelätä joutuvansa Jumalan ja muiden ihmisten edessä nöyryytetyksi, joten hänellä on taipumus torjua myös Jumalan ojennukset ja opetukset.

Näistä seuraa se, että juutalaisen ja kristityn on oltava Jumalan edessä nöyrä (Ei yleisesti ottaen liian ylpeä. Ihminen, joka on Jumalan edessä nöyrä, on myös viisaalla ja kestävällä tavalla ylpeä muiden ihmisten edessä); myönnettävä olevansa syntinen (Jumalan korjauksia ja ojennuksia tarvitseva); ja itsensä ja muiden suhteen totuuteen ja viisauteen pyrkivä (Hän ei rakenna sisälleen ja muille ihmisille harhakuvia, jotka johtavat poispäin Jumalasta. Hän orientoi ajattelunsa ja toimintansa Jumalaa kohti).

6 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Kommenttini toisaalla.

Ihmislaumoilla on taipumus kuvitella, että kun jokin lauman hyväksi katsomaan ajatteluun tai ideologiaan liittyvä radikaali muutospolitiikka toteutetaan, kaikki hyvä säilyy yhteiskunnassa sellaisena kuin se on aina ollut tai paranee. Jos jotain ongelmia on matkan varrella pakko myöntää, lauma uskoo, niin kauan kuin pystyy, ongelmien täydelliseen korjattavuuteen.

Silloin kun lauma ei enää pysty todellisen elämän tapahtumien takia uskomaan ongelmien täyteen korjattuvuuteen, se ei analysoi omaa politiikkaansa, totea siinä olevia virheitä ja muuta politiikkaa järkevämpään suuntaan, vaan syyttää kaikista ongelmista niitä ihmisiä, jotka vastustivat lauman virheellistä politiikkaa alusta saakka. Koska heidän syyttämisensä ongelmista on kaikilla standardeilla arvioituna järjetöntä, lauma ei voi syyttää heitä rajoitetusti vain kyseisen asian tiimoilta, koska se voisi houkutella asian liialliseen ajatteluun ja analysointiin.

Syyllisten täytyy edustaa absoluuttista pahuutta tai vähimmilläänkin toimia absoluuttisen pahuuden käsikassaroina tai tienraivaajina. Tällä metodilla lauma sulkee kriitikoiden ajattelun ja jopa heidän käyttämänsä sanat oman ajattelunsa ulkopuolelle. Lauman jäsenet ajattelevat, "Heidän ajatuksensa ja sanansa voivat vaikuttaa järkeviltä ja loogisilta, mutta ne ovat pahoja tai niiden takana piilee pahuus. Siksi en saa ottaa heiltä vastaan mitään. Muuten minustakin tulee paha ja levitän pahuutta maailmaan, ja lauma tuomitsee minut ja rankaisee minua." Pahuus on laumalle kuin tarttuva sairaus, joka on saastuttanut kriitikkoryhmän jokaisen jäsenen kaikki osa-alueet.

Paradoksaalisesti älykäs lauma on politiikan perusteiltaan keskimäärin tyhmempi kuin vähemmän älykäs lauma. Älykäs lauma pystyy kehittämään legitimoivia ja parhain päin selittäviä selityksiä ja teorioita mille tahansa politiikalle tai yhteiskunnalliselle asiaintilalle, kun taas vähemmän älykäs lauma joutuu turvautumaan ajattelussaan enemmän siihen todellisuuteen, joka ympärillä on.

Älykkään lauman ajattelu on usein toiveajattelun ja houreisten visioiden älykästä ja monimutkaista verbalisointia, jossa ne muutetaan konkreettisiksi poliittisiksi tavoitteiksi ja toimenpiteiksi. Vähemmän älykkään lauman ajattelu on usein todellisuuden havainnointia, onnistumisista ja virheistä oppimista, ja niihin perustuvia valintoja ja toimenpiteitä. Näiden syiden takia jälkimmäisen lauman ajattelulla on taipumus olla viisaampaa.

Älykkään lauman viisauden puutetta salaa heiltä ja muilta vielä lisää se, että älykäs lauma on parempi yhteiskunnan ohjaustehtävissä kuin vähemmän älykäs lauma. Ihmisillä on taipumus kuvitella, että jos ihminen on vaikkapa osaava ja kokenut tuomari, silloin hänen politiikkansa, visionsa ja tulevaisuudenennusteensa ovat melkein kuin automaattisesti parempia kuin osaavan ja kokeneen asianajajan avustajan. Toisin sanoen ihmisillä on taipumus ajatella, että (todennäköinen) suurempi informaation prosessointikyky on politiikan kannalta ratkaisevaa.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Ihmisten arvioidessa edellä mainittua tuomaria he eivät tiedä omaksuiko hän politiikkansa konformistisesti ajattelematta sosiaaliselta viiteryhmältään vai perustuiko se tarkkaan todellisuuden analyysiin ja harkintaan? Ihmiset eivät tiedä kuinka kapea tai laaja tuomarin osaaminen, ymmärrys ja tieto on suhteessa asianajajan avustajaan. Tuomari on taitava omalla alallaan, mutta kuinka paljon hän tietää vaikkapa tietotekniikan uusista tuulista ja vaikutuksista yhteiskunnan kehitykseen? Ehkäpä asianajajan avustaja on kiinnostunut tietotekniikasta, ja on joutunut hoitamaan paljon siihen liittyviä asioita, jolloin tietoa ja ymmärrystä on kertynyt paljon siltäkin alalta.

Kuinka tyytyväinen tuomari on ja mitkä hänen motiivinsa toiminnalleen ovat? Jos tuomari elää suojattua elämää, on tyytyväinen elämäänsä ja pyrkii vain tekemään mahdollisimman paljon rahaa työllään, hänellä ei ole juurikaan motivaatiota ottaa selvää asioista. Hänen kannattamansa politiikka voi perustua siihen, että hän varmistelee välittömästi omaan työhönsä liittyvillä poliittisilla mielipiteillä, ja laajoilla ja epämääräisillä poliittisilla visioilla maksimaalista rahavirtaa itselleen. Hänen rahavirtojensa ja houreisten visioidensa suuri poliittinen välitila on lähes tyhjä. Taitavana sanankäyttäjänä ja välttävillä yleistiedoilla hän osaa silti puhua vakuuttavan kuuloisesti mistä tahansa aiheesta.

Ehkäpä asianajajan avustaja elää suhteellisessa niukkuudessa ja turvattomuudessa. Toisin kuin tuomari hän ei voi häivyttää ongelmiaan heittämällä niiden päälle suurta määrää rahaa. Hän on joutunut hankkimaan paljon tietoa asuntomarkkinoista ja tekemään sen perusteella huolellisia asuinalue- ja asuntovalintoja. Hänen työpaikkansa on usein vaakalaudalla, ja hänelle on tärkeää löytää täydentäviä töitä ja etenemismahdollisuuksia. Siksi hän hankkii jatkuvasti tietoa työmarkkinoista ja pohdiskelee niitä. Avustaja pitää tarkasti kirjaa taloudestaan, ja sijoittaa ja käyttää rahansa harkitsevasti. Hänellä on selkeä kuva siitä, minkälaista keskimääräisen perheen taloudenpito on. Tuomarin yksinkertaisena henkilökohtaisen ja perheen talouden periaatteena on ostaa kalleinta tai kalleimpaan luokkaan kuuluvaa. Jne.

Vaikka tuomarin ÄO on todennäköisesti korkeampi kuin avustajan ÄO, toisinkin päin voi olla, sitäkään ei voi yksiselitteisesti päätellä heidän ammateistaan. Älykkyyden suorituskyky on joissain tehtävissä yllättävän heikko. Esim. kun keskimääräisiä henkilöitä ja älykkäitä asiantuntijoita laitettiin ennustamaan konkreettisia kaukaisemman tulevaisuuden tapahtumia, ja verrattiin heitä simpansseihin, jotka "ennustivat" sattumanvaraisesti heittämällä tikkaa tauluun, ihmiset eivät menestyneet kovin paljon paremmin kuin simpanssit. Asiantuntijat menestyivät hiukan paremmin kuin keskimääräiset henkilöt, jos ennustettava asia liittyi asiantuntijoiden omiin aloihin, mutta erot ryhmien välillä olivat paljon pienempiä kuin ihmisillä on taipumus luulla, ja tämäkin ero suli heti pois jos asiantuntijat ennustivat oman erikoisalansa ulkopuolella. Ja mitäpä muuta poliittiset ideologiat ja visiot, ja niistä johdetut poliittiset tavoitteet ja toimenpiteet ovat kuin eräänlaista yhteiskunnan laajuista ennustamista. Jos teemme näin ja näin, lisäämme tätä ja vähennämme tuota, ja rakennamme ja luomme sen, häivytämme pahan, ja saavutamme onnen, harmonian ja menestyksen.

Jne.

Näin monet laumat ja niiden jäsenet sulkeutuvat hermeettisesti omiin tunteisiinsa, tilanteisiinsa ja ajatteluunsa, ja hukuttautuvat omaan politiikkaansa.

Anonyymi kirjoitti...

"Älykkään lauman ajattelu on usein toiveajattelun ja houreisten visioiden älykästä ja monimutkaista verbalisointia, jossa ne muutetaan konkreettisiksi poliittisiksi tavoitteiksi ja toimenpiteiksi. Vähemmän älykkään lauman ajattelu on usein todellisuuden havainnointia, onnistumisista ja virheistä oppimista, ja niihin perustuvia valintoja ja toimenpiteitä. Näiden syiden takia jälkimmäisen lauman ajattelulla on taipumus olla viisaampaa."

Olen ajatellut jo pidemmän aikaa, että siinä missä suomalaisilla on keskimäärin 20 pistettä korkeampi keskiälykkyys verrattuna vaikkapa arabiemiirikuntien kantaväestöön ja sen johtajiin, on arabiemiirikuntien kantävestöllä ja johtajilla keskimäärin 20 pistettä enemmän viisautta. Pätee myös moneen muuhun arabikansaan ja ylipäätänsä ei-länsimaalaisiin.

Eurooppalaisilla (etenkin johtajilla) on myös fanaattinen taipumus pitää kiinni näkemyksistään. Ei edes välttämättä haluta katsella kriittisesti oman toiminnan aikaansaannoksia, faktoja ja todellisuutta oman ideologian ulkopuolella, vaan jatketaan jankkaamista kävi miten kävi. Eurooppalainen ihastuu kompleksiseen visioonsa, kun taas vähemmän älykäs ryhmä keskittyy realiteetteihin.

Kommentoija

vieras kirjoitti...

Tuosta vertailusta tuomarin ja asianajajan avustajan välillä. Mitä tarkoittaa asianajajan avustaja? Onko hän itse lainoppinut kuten asianajaja vai maallikko? Eikö olisi voinut vertailla myös tuomaria ja asianajajaa?

Lakimies (juristi on yleisnimitys) lainoppineelle. Sen sijaan kuka tahansa lakimies ei ole tuomari tai asianajaja. Tuomari, samoin kuin syyttäjä edustavat byrokratiaa kun ovat tuomiovallan edustajia. Asianajaja on yksityisen sektorin toimija joka pyörittää omaa toimistoaan tai on töissä toisen asianajajan toimistossa. Lakimies joka on työsuhteessa johonkin tahoon, kuten yritykseen tai julkishallinnolliseen laitokseen, ei ole asianajaja, vaikka tekisi asianajotehtäviä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juristi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asianajaja

Toinen kommentti. Miten voisi yhdistää hyvät puolet korkeamman ÄO:n ja matalamman ÄO:n kulttuuripiirien ajattelumalleista, näkemyksistä, lähestymistavoista ja toimintatavoista?
Ja samalla poissulkea huonot puolet kummastakin kulttuuripiiristä? Onko se mahdollista? Ovatko esim. japanilaiset ja juutalaiset yhdistäneet molempien hyvät puolet?

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Tuossa on tiivistettynä ja hiukan yksinkertaistettuna suurin osa eurooppalaisten taudinkuvasta ja muiden terveydestä: "Eurooppalainen ihastuu kompleksiseen visioonsa, kun taas vähemmän älykäs ryhmä keskittyy realiteetteihin."

Valkea kirjoitti...

Vieras,

vertasin sen takia tuomaria ja lakimiehen avustajaa, että he ovat keskimäärin kauempana toisistaan lakiin liittyvässä osaamisessa kuin tuomari ja asianajaja. Tuomarit ja asianajajat ovat usein suunnilleen samalla tasolla osaamisessa, ja usein asianajaja on lain suhteen osaavampikin kuin tuomari. Asianajajan täytyy käyttää lakia luovasti, kekseliäästi ja laaja-alaisesti, kun taas tuomari voi suuremmassa määrin keskittyä lain konventionaalisiin tulkintoihin.

Jatkokysymyksesi ovat aika laajoja, joten on ehkä parempi, että vastaan niihin pikkuhiljaa tämän blogin kirjoitusten myötä. Sen voin kuitenkin sanoa, japanilaisten malli soveltuu paremmin laajemman sivilisaation luomiseen ja ylläpitämiseen, kun juutalaisten malli kestää paremmin ongelmia, manipulointeja ja katastrofeja, mutta he pystyvät pitämään yllä lähinnä sisäistä sivilisaatiota, eivät luomaan laajempaa sivilisaatiota. Tämä johtuu siitä, että juutalaiset tulevat sellaiselta alueelta, jossa pelätään tai kartetaan laaja-alaista ja/tai rehellistä keskustelua ulkopuolisten kanssa tai viisauden jakamista ulkopuolisten kanssa, koska se johtaa liian helposti konflikteihin. Laaja sivilisaatio syntyy ideaalissa tilanteessa pääasiassa laajan kommunikaation avulla, muussa tapauksessa se voi syntyä vain brutaalin sotilaallisen ja oikeudellisen voimankäytön, ja ehdottoman diktatuurin avulla.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto