Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

torstai 31. elokuuta 2017

Miksi liberaalit ovat niin viehtyneitä poikkeaviin vähemmistöihin ja "alistettuihin" ryhmiin?

Valtavirtaiset normaalit ihmiset tarvitsevat jossain määrin poikkeavia ihmisiä ja ryhmiä sosiaalisten, moraalisten ja poliittisten rajojen määrittelyyn ja ylläpitämiseen. Normaalius on normaalia suhteessa johonkin ulkopuoliseen. Poikkeavia suljetaan ulkopuolelle tai jos heitä päästetään sisäpiiriin, se tehdään joidenkin poikkeavuutta rajoittavien ja muokkaavien ehtojen vallitessa. Poikkeavia vaaditaan esimerkiksi muuttumaan normaalimpaan suuntaan, suorittamaan puhdistavia rituaaleja tai salaamaan poikkeavuutensa. Poikkeavuutensa tai henkilöllisyytensä salaava osallistuu valtavirran kanssa jossain määrin poikkeavuutensa ylläpitämiseen. Salaaminen viestittää tavallaan muille, että poikkeavuus on huonoa tai pahaa, se ei kestä päivänvaloa tai kriittistä tarkastelua, tai että salaaja häpeää poikkeavuuttaan ja pelkää sen julkistamisen seurauksia.

Poikkeaviin kohdistetaan ylimääräisiä sosiaalisia ja virallisia toimenpiteitä, joita muihin ei kohdisteta, kuten tehostettua valvontaa; kovempia ja ylimääräisiä rangaistuksia; parantavia terapeuttisia hoitoja; pidempiä ja vaivalloisempia byrokraattisia prosesseja; korkeampia pääsyvaatimuksia koulutukseen tai työhön; tms.

Poikkeavuudet nähdään usein vaihtelevassa määrin kansakuntaa heikentävinä, haittaavina, sairastuttavina tai uhkaavina tekijöinä. Yhteiskunta toimii tehokkaammin, moraalisemmin tai paremmin kun poikkeavuutta vähennetään, muokataan tai säädellään.

Normaalit ihmiset etsivät ja löytävät säännöllisesti poikkeavia ihmisiä ja rankaisevat heitä symbolisesti tai konkreettisesti. Löydetyillä ihmisillä ei ole välttämättä itsessään kovin paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta. Tärkeintä on useimmiten siihen liittyvä prosessi, jolla ryhmän yhteistoimintaa ylläpidetään ja tehostetaan, ryhmän periaatteita ja rajoja määritellään, ja poikkeavuutta suljetaan ryhmän ulkopuolelle.

Poikkeavuus on tämän analyysin mukaan osittain itsenäinen ilmiö, osittain sosiaalisesti konstruoitua. Sosiaalisen konstruktion osuudesta huolimatta poikkeavuus on aina jotain todellista ja sillä on todellisia vaikutuksia sosiaaliseen kokonaisuuteen, kyse on vain siitä missä määrin ja minkälaisia, millaisia johtopäätöksiä siitä kannattaa tehdä, ja millaisiin toimenpiteisiin on suotavaa ryhtyä.

Esimerkiksi jos yhteiskunnalle on tärkeää pitää yllä hyvää perhe-elämää, riittävää syntyvyyttä ja yhteistä kollektiivistä identiteettiä, on samalla suotavaa vastustaa jossain määrin homoseksuaalisuutta. Jos homojen annetaan toimia vapaasti, he edistävät sellaisia elämäntyylejä, ajattelumalleja ja asioita, jotka vahingoittavat em. tavoitteita. Homojen seksuaalisuutta korostava identiteetti on kapea ja sosiaalista kokonaisuutta hajottava. Homot tavoittelevat usein lyhyitä ja vaihtuvia seksiin perustuvia suhteita. Koska homoseksuaalisuuteen liittyy usein taipumus nautinnonhakuisuuden ohjaamaan jatkuvaan kokeiluun, pyhät asiat ja itsensä hyveellinen rajoittaminen näyttäytyvät heille usein rasittavina ja turhina esteinä, jotka on syytä purkaa. Homoseksuaalit haluavat usein maksimaalisen vapauden elämäntyylilleen, joka johtaa luonnostaan liberaalin politiikan kannattamiseen ja konservatiivisuuden vastustamiseen. Homoseksuaalisuuteen liittyvät seksuaaliset roolit heikentävät usein maskuliinisuutta, tai vaihtoehtoisesti korostavat sarjakuvamaista ja teennäistä maskuliinisuutta. Jne.

Tämä ei merkitse sitä, että homot olisivat yksin vastuussa perhe-elämän, syntyvyyden ja yhteisen kollektiivisen identiteetin heikkenemisestä, tai suurimpia syyllisiä siihen. Suurimmat syylliset löytyvät niiden heteroseksuaalien keskuudesta, jotka ovat hylänneet traditionaalisen moraalin ja edistäneet sille vastakkaisia asioita.

Traditionaalinen homojen vastustaminen on siten johtunut homoseksuaalien elämäntyylistä, ajattelumalleista ja toiminnasta + homoseksuaalien vastustamisen tuomista hyödyistä ryhmälle ja sen jäsenille. Kun esim. heteroseksuaalinen perheenisä vastustaa homoseksuaalisuutta, hän vastustaa samalla myös mm. itsessään ilmenevää hedonistisuutta ja halua lukuisiin irtosuhteisiin. Vastustamalla homoseksuaaleja hänestä tulee parempi ja hyveellisempi perheenisä ja aviomies. Lisäksi homoseksuaalit toimivat kontrapunktina, jota vasten oman ryhmän kollektiivista toimintaa, periaatteita ja politiikkaa voidaan hioa paremmiksi.

Melkein samalla tavalla voimme todeta, että jos liberaalit haluavat säilyttää lähes täysin avoimet rajat, heillä on todellisia syitä vastustaa maahanmuuttokriitikkoja. Kun liberaalit nimittävät maahanmuuttokriitikkoja liioitellen fasisteiksi, natseiksi, tms., kyse voi olla suurelta osin siitä, että liberaalit pyrkivät tekemään itsestään parempia liberaaleja ja vahvistamaan liberaalia ryhmää. Jos liberaalien kuvitteellisten fasistien, natsien, tms. vastustaminen yltyy liikaa, se muuttuu lisääntyvässä määrin fasistiseksi. Se johtuu suurelta osin siitä, että liberaalit pelkäävät menettävänsä kontrollin politiikasta ja yhteiskunnasta.

Poikkeavan ryhmän ylimääräinen syyttäminen voi vaikuttaa oikeudellisen mittapuun mukaan epäoikeudenmukaiselta, siinähän poikkeavaa ryhmää syytetään sellaisesta mitä se ei ole tai ei ole tehnyt, ja lisäksi syyttäminen johtuu usein suurelta osin valtaapitävän ryhmän sisäisistä tarpeista. Mutta valtaapitävän ryhmän syytökset eivät todellisuudessa kohdistu yksilöihin, vaan kokonaiseen ryhmään, jolloin normaalit oikeudenmukaisuuden periaatteet eivät toimi.

Jos yksi henkilö olisi syytettynä esimerkiksi maanpetoksesta ja hänet tuomittaisiin elinkautiseen vankeuteen, häneen liittyvät asiat olisivat yhteiskunnan kannalta lähes loppuunkäsitelty.

Kun syytösten kohteena on suhteellisen laaja poikkeava ryhmä, yhden poikkeavan henkilön tuomitseminen mihin tahansa rangaistukseen ei vaikuta juuri ollenkaan. Poikkeava ryhmä muodostaa omien tavoitteidensa, ja sosiaalisten ja yhteiskunnallisten paineiden seurauksena alakulttuurin tai vastakulttuurin, joka toimii valtakulttuurin vastapainona. Paineet saavat poikkeavan ryhmä lisäämään yhteistoimintaansa ja ryhmäkoheesiota. Poikkeava ryhmä auttaa omiaan ja ryhtyy vastatoimiin. Jne.

Ylimääräiset syytökset ja paineet sulavat usein moneen kertaan näihin vastavoimiin ja vastatoimiin. Toisin sanoen poikkeava ryhmä ei useimmiten ole avuton kohde, jolle valtaapitävä ryhmä voi tehdä mitä haluaa, vaan aktiivinen toimija, joka kohdistaa omia toimenpiteitään ja vastatoimenpiteitään valtaapitävään ryhmään. Jos ajattelemme oikeutta vaakana, jossa oikeuden muodostaa sellainen tasapaino rikoksen ja rangaistuksen välillä, joka tekee rikoksen oikeudenmukaisuuden periaatteita noudattaen mahdollisimman kannattamattomaksi, valtaapitävän ryhmän ja poikkeavan ryhmän välille syntyy usein jonkinlainen hivenen hutero voimatasapaino, jossa vaaka on kallistunut enemmän valtaapitävän ryhmän puolelle, mutta niiden muodostama pitkäkestoinen pattitilanne vastaa eräänlaista tasapainoa. Se saattaa olla parasta mitä poikkeava ryhmä voi sillä hetkellä saavuttaa.

Poikkeavat vähemmistöt muodostavat usein tärkeän osan yhteiskunnan luovista muutosvoimista. Osa poikkeavien vähemmistöjen luovasta muutospaineesta on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, osa haitallista. Ajan kuluessa tai muuttuvissa tilanteissa hyödyllisyys ja haitallisuus voivat muuttua. Se mikä oli vaikkapa aluksi pienessä määrin hyödyllistä, voi ajan kuluessa kasvaa liian suureksi ja muuttua vahingolliseksi. Se mikä on vaikkapa rauhan aikana haitallista, saattaa sotatilanteessa muuttua hyödylliseksi.

Yhdysvaltojen perustajaisät, jotka johtivat sotajoukkoja Amerikan vallankumoussodassa tai olivat muuten merkittävissä tehtävissä vallankumouksessa, olivat britti-imperiumin kansalaisten joukossa "poikkeava" vähemmistö, rikollisia, kapinallisia ja vallankumouksellisia, jotka pyrittiin tappamaan. Kiinni saataessa heidät olisi todennäköisesti tuomittu kuolemaan. He toimivat silti merkittävänä ja positiivisena yhteiskunnallisena luovana voimana. Jeesus tuomittiin syyttömänä kuolemaan ja teloitettiin naulitsemalla hänet ristiin. Rooman imperiumi kävi sotaa kristittyä vähemmistöä vastaan ennen kuin muuttui itse kristityksi. Vuonna 2010 maailmassa oli 2,2 miljardia kristittyä. Usein yhteiskunta määrittelee tärkeät uudistajat aluksi rikollisiksi tms., ja ehkä vainoaa heitä systemaattisesti.

Yhteiskunnan tehtävänä on siten usein tasapainoilla sen suhteen, miten se suhtautuu vähemmistöihin. Vastustuksella saattaa olla optimaalinen määrä, joka ei ole liian suuri eikä liian pieni. Voidaan myös kysyä menettäisivätkö vähemmistöt luovuutensa ja uudistusvoimansa, jos yhteiskunta ei vastustaisi heitä? Vastustus kun suorastaan pakottaa luovuuteen ja kekseliäisyyteen.

Liberaalin eliitin sateenkaarikoalitio koostuu monista ryhmistä; seksuaalisista vähemmistöistä, alistetuiksi väitetyistä naisista ja feministeistä, erilaisista maahanmuuttajaryhmistä, kansallisista vähemmistöistä, uskonnollista vähemmistöistä (tosin lähinnä silloin kun niihin yhdistyy maahanmuuttajuus tai kansallisen vähemmistön asema), sekalaisista sosialistiryhmistä, kulttuurimarxilaisista ryhmistä ja anarkistiryhmistä, ns. taistelevista ateisteista, jne. Selvimmin liberaalin eliitin koalition ulkopuolelle on jätetty valkoiset tai valkoiset heteromiehet, joka tarkoittaa käytännössä työväenluokkaisia ja keskiluokkaisia valkoisia miehiä ja tilanteiden mukaan vaihtelevasti valkoisia naisia. Lisääntyvässä määrin myös menestyneitä maahanmuuttajaryhmiä, esim. itä-aasialaisia, on työnnetty liberaalin sateenkaarikoalition ulkopuolelle.

Liberaalin eliitin tarkoituksena on kerätä sateenkaarikoalitioon kaikki muutosvoimaisimmat tai muutosta eniten haluavat vähemmistöt. Kun kaikki suurimmat muutosvoimat ovat liberaalin eliitin hallinnassa, yhteiskunnassa ei ole juurikaan vastavoimia liberaalin eliitin politiikalle, jolloin liberaali eliitti voi periaatteessa tehdä mitä haluaa, eikä kukaan pysty vastustamaan heitä tehokkaasti. Vakiintuneet ja suhteellisen hyvätuloiset valkoiset työväen- ja keskiluokkaiset ryhmät eivät ole luonnostaan kovin muutosvoimaisia.

Eliitti ryhtyy tällaiseen järjestelyyn silloin kun se aikoo vahingoittaa politiikallaan hallinnoimaansa kansaa. Liberaalin eliitin tapauksessa kansaa vahingoittava politiikka on maahanmuuttopolitiikka. Maahanmuuton haitat ja kustannukset kohdistuvat eniten valkoiseen työväen- ja keskiluokkaan. Liberaali eliitti rikastuu maahanmuuttajien avulla ja laajentaa kansallista ja kansainvälistä valtaansa. Rikastuminen ja vallan laajentaminen ovat liberaalin eliitin ensisijaisia tavoitteita.

Liberaali hallinnoi sateenkaarikoalitiota ja oppositiota mm. seuraavilla tavoilla.

a) Kiinnittämällä kaikkien huomio suurimmalta osin pois liberaalin eliitin rikastumisesta, vallan lisääntymisestä ja tulo- ja varallisuuseroista. Tämä takia esim. talouteen ja talouden rakenteisiin keskittyvä marxilaisuus korvattiin kulttuurimarxilaisuudella, poliittisella korrektiudella, postmodernismilla ja liberaalilla identiteettipolitiikalla.

b) Kiinnittämällä kaikkien huomio suurimmalta osin liberaalin eliitin kannalta toissijaisiin kulttuurisiin, identitaarisiin ja symbolisiin asioihin, jotka kuitenkin tukevat suoraan tai epäsuorasti liberaalin eliitin ensisijaisia tavoitteita.

c) Kohdistamalla muutosvoimaisimpiin, ongelmallisimpiin ja radikaaleimpiin vähemmistöihin vähiten vastustusta (erityisesti julkista vastustusta), myötäilemällä ja tukemalla niitä eniten (tukeminen koostuu kustannustehokkaasti suurimmalta osin symbolisesta ja retorisesta tuesta, ja julkisesta perusturvasta), ja luomalla positiivisimpia valheellisia mielikuvia niistä (poliittinen korrektius, etnopositiivisuus ja uhrihierarkia). Toisin sanoen liberaali eliitti varoo mielikuvien tasolla asettumasta muutosvoimien esteeksi ja asettuu mielikuvien tasolla muutosvoimien puolelle, jolloin muutosvoimilta otetaan muutosvoima suurelta osin pois. Muutosvoima työntää normaalisti vertauskuvallisesti esteitä pois tavoitteidensa tieltä, tai tuhoaa tai murentaa niitä.

Jäännökseksi jäävä vähemmistöjen viha, tyytymättömyys ja muutosvoima ohjataan syyttömiä syntipukkeja eli geneerisiä valkoisia vastaan, pois liberaalista eliitistä.

Mitä ongelmallisempia ja muutosvoimaisempia vähemmistöt ovat, sitä korkeampi asema niillä on liberaalissa uhrihierarkiassa. Julkisesti uhrihierarkiaa perustellaan historiallisilla ja nykyisillä vääryyksillä ja puolueellisuuksilla. Mitä ongelmallisempia ja muutosvoimaisempia vähemmistöt ovat, sitä enemmän ne vaativat liberaalin eliitin muutosvoimaa tyynnyttäviä ja heikentäviä toimenpiteitä, joita väitetään julkisuudessa historiallisten ja nykyisten vääryyksien ja puolueellisuuksien hyvittämiseksi ja korjaamiseksi, ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttamiseksi.

d) Syntipukkeina toimivat valkoiset ovat jo lähtökohtaisesti vähiten muutosvoimaisia, ja sitä pyritään lisäämään sillä, että heitä halvennetaan ja vähätellään, heidän symbolejaan ja traditioitaan heikennetään tai poistetaan, heidän identiteettejään ja lojaliteettejaan dekonstruoidaan, jne. Mitä epävarmempia ryhmän jäsenet ovat ja mitä huonompi itseluottamus heillä on, sitä vähemmän muutosvoimaisia he ovat. Mitä vähemmän ryhmällä on yhteisiä symboleita, joiden avulla muodostetaan yhteishenkeä ja jotka toimivat tavoitteiden vertauskuvallisina polttopisteinä, sitä vähemmän muutosvoimaa sillä on. Mitä vähemmän ryhmän jäsenillä on yhteisiä traditioita ja historiansa elävää tuntemusta, jotka antavat sen jäsenille moraalista ja psykologista voimaa, yhteishenkeä, viisautta ymmärtää maailmaa ja keinoja saavuttaa tavoitteitaan, sitä vähemmän heillä on muutosvoimaa. Jne.

Liberaalin eliitin tavoitteena oli, että tämä poliittinen järjestely olisi antanut liberaalille eliitille yhteiskunnallisten aikajaksojen mittakaavassa pitkäksi aikaa vapauden toimia haluamallaan tavalla ilman vastavoimia. Liberaali eliitti on järkyttynyt siitä kuinka nopeasti ja voimakkaasti valkoiset ovat liberaalin politiikan seurauksena muuttuneet muutosvoimaisiksi.

7 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

"Liberaali eliitti on järkyttynyt siitä kuinka nopeasti ja voimakkaasti valkoiset ovat liberaalin politiikan seurauksena muuttuneet muutosvoimaisiksi. "

Tämä järkytys voi johtaa repression kiristymiseen. Internet on alusta asti ollut suhteellisen vapaa, mikä luonnollisesti on ongelma kontrollia harjoittavalle eliitille. Viime vuosina jatkuvasti kasvava ryhmä internetin käyttäjistä on siirtynyt sosiaaliseen mediaan, jota taas hallitsee muutama globaali jättiyritys. Tämä muutos on mahdollistanut väärien mielipiteiden karsinnan tehokkaaammin kuin aiemmin varsin hajautettu internet.

Juuri tällä hetkellä liberaali eliitti tekee valtavasti työtä Itä-Euroopan entisten kommunistimaiden indoktrinointiin. Tässä ei säästetä rahaa ja kannattaa huomata, että kyseinen toiminta on EU:n sanktioimaa ja liberaalin eliitin omien NGO:iden toteuttamaa.

https://motls.blogspot.fi/2017/09/hate-speech-or-how-to-silence-voice-of.html

Kommunismin aikana eläneet ovat tälle indoktrinoinnille immuuneja ja se herättää pelottavia muistoja menneisyydestä. Yllä olevassa kirjoituksessa on esitetty yhden "vihapuhekoulutukseen" osallistuneen mietteitä. Kirjoitus voi olla ajoittain vaikealukuinen mutta se kannattaa silti lukea.

Vasarahammer kirjoitti...

Luettelen vielä muutamia esimerkejä globaalien internet-yritysten harjoittamasta sensuurista, jota tehdään "vihapuheen" ja "valeuutisten" torjunnan varjolla.

- Merkelin ja Zuckerbergin keskustelut Facebookin sensuroinnista
- Facebookin kasvoton sensuuri, joka suosii ilmiantokulttuuria ja rankaisee väärinajattelijoita "yhteisönormien rikkomisesta".
- Googlen yrityskulttuuri, jossa erilaiset vähemmistöt ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit terrorisoivat henkilöstöä. Jos sanot vastaan, käy kuten James Damorelle.
- Googlen harjoittama hakutulosten manipulointi tietyillä hakusanoilla (esim. jihad). Kokeile lisäksi hakusanaa "American inventors" ja katso mitä saat tulokseksi.
- Twitterin "varjobännäys", jossa kirjoittajan twiitit jäävät päivittymättä seuraajien aikajanalle.
- Paypalin vetäytyminen tiettyjen konservatiivien varainkeruusta
- Youtuben demonetizing suosituilta konservatiivisilta videoiden tuottajilta.

Sosiaalisen median jätit ovat useissa asioissa käytännössä monopoleja, joten jotkut konservatiivit ovat ehdottaneet, että näitä säänneltäisiin kuten vesi- tai sähkölaitosta (public utilities), jolloin ne eivät voisi kieltäytyä palvelemasta asiakkaita.

Valkea kirjoitti...

Johtajuus, valta ja korkea sosiaalinen status altistaa valehtelulle, huijaamiselle, röyhkeydelle ja varastamiselle. Eräissä tutkimuksissa korkeassa asemassa olevat henkilöt varastivat suhteellisen paljon lapsille tarkoitettuja karkkeja, rikkoivat testin sääntöjä omaksi edukseen, olivat itsekkäämpiä jaettaessa yhteisiä resursseja, valehtelivat testituloksensa huomattavasti ylöspäin, kuuntelivat muita huonommin ja keskeyttivät heidän puheensa usein, jne.

Vallanpitäjät ovat taipuvaisia itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen ja itsensä katteettomaan kehumiseen. Vallanpitäjillä on taipumus nähdä tavalliset ihmiset ihmismassoina tai stereotyyppisinä eriytymättöminä henkilöinä. Vallanpitäjillä on taipumus jättää heidän puheensa, mielipiteensä, tilanteensa ja tavoitteensa huomiotta tai vähäiselle huomiolle. Samassa asemassa tai korkeammalla olevat henkilöt vallanpitäjät näkevät monipuolisemmin ominaisuuksin varustettuina yksilöinä, joiden mielipiteet ja tavoitteet otetaan huomioon. Vallanpitäjillä on taipumus nähdä muut ihmiset välineinä rahan ja vallan hankkimiseen.

Onko siten ihme, että tämäkin maahanmuuton rajoituksilla ja vähennyksillä helposti estettävissä ollut ongelma on nyt räjähtänyt käsiin, ja pahenee tulevaisuudessa entisestään, jos liberaalit pysyvät vallassa?

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005358457.html

Valkea kirjoitti...

Vasarahammer,

linkitetty kirjoitus oli hyödyllinen. Itä-Euroopan maiden kannattaisi kieltää ulkomaisten NGOiden toiminta ja ulkomainen poliittinen rahoitus. Ne ovat aktiivisia ja kumouksellisia hyökkäyksiä itä-Euroopan maiden politiikkaa, moraalia ja järjestelmää vastaan. Ne ovat tarkoitukseltaan yhtä vihamielisiä kuin sotilaallinen hyökkäys, ja saattavat olla pitkäaikaisilta vaikutuksiltaan tuhoisampia kuin sotilaallinen hyökkäys ja/tai häviö sodassa.

Meidän on syytä olla monessa paikassa yhtä aikaa. Jos esimerkiksi kirjoitamme jonkun kirjoituksen ja julkaisemme sen, se kannattaa jakaa sekä vihamielisillä alustoilla, joissa sen vaikutusta heikennetään tai estetään (esim. Facebook, Twitter ja YouTube), sekä enemmän tai vähemmän ystävällisillä alustoilla, kuten Gab, VK ja Codias. Itse olen parhaillaan aloittelemassa Gabin käyttöä.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla.

Liberaalissa yhteiskunnassa puhutaan paljon akselilla voittajat - häviäjät - tasa-arvo, mutta ne eivät merkitse juuri mitään. Liberaalissa yhteiskunnassa paljon tärkeämpää on ymmärtää asiat akselilla kusettajat - kusetettavat - viisaat, ja pitää huolta siitä, että ei itse päädy kusetettavien joukkoon.

*****

Liberaali yhteiskunta on kusetusyhteiskunta, toisin sanoen liberaali yhteiskunta perustuu kusetukselle ja on niin kokonaisvaltaisesti kusetuksen läpitunkema, että viisaimmatkaan eivät pysty välttämään kaikkia kusetuksia tiedollisella tasolla.

Siksi liberaalissa yhteiskunnassa menestysstrategia kusettavaksi joutumisen vähentäminen ja sopiva hyödyntäminen oppimisessa ja kehittymisessä.

Mitä ominaisuuksia anti-kusetettavalla henkilöllä on?

Hyvä kusetuksen vähentäjä ei välttämättä tiedä mitä kaikkea jonkin tietyn kusetuksen takana on tai kaikkia kusetuksen yksityiskohtia, mutta hän pystyy silti tietojensa, viisautensa ja "kusetustutkansa" avulla useimmiten välttämään sen, ja toimimaan paremmin tai valitsemaan jotain parempaa. Anti-kusettava menestyy vihamielisyyden, kaaoksen, epävarmuuden, riskien ja tapahtumien suuren volatiliteetin keskellä, ja hyötyy ja kasvaa niistä.

Hän pystyy haistamaan muiden ihmisten ja ryhmien heikkouksia ja vahvuuksia samaan tyyliin kuin menestyvä mafiajohtaja. Pyrkii vähemmän välttämään virheitä ja riskejä, ja enemmän siihen, että ne pysyvät kohtuullisina tai pieninä, ja siihen, että niistä opitaan ja kasvetaan vahvemmaksi. Hänellä on laaja potentiaalinen toimintamallien kirjo, hän voi helposti vaihtaa niitä parempiin tai luopua sellaisista, jotka osoittautuvat huonoiksi tai kannattamattomiksi.

Anti-kusetettava näpertelee, suunnittelee ja kokeilee mielellään teorioita ja toimintamalleja. Hän oppii kumoamaan virheidensä vaikutuksia. Epäonnistumiset ja niistä toipumiset ovat nopeita ja lyhytkestoisia. Suosii voimakkaita ja luotettavia sosiaalisia suhteita; sukulaisuus, etniset ryhmät, ja dynaamiset ja päämäärätietoiset tiimit (esim. Navy Seals). Kerää ja muodostaa oppineisuutensa käytännön elämän ja mahdollisimman laajan henkilökohtaisen kirjaston yhdistelmästä. Hänen oppineisuutensa muistuttaa enemmän rabbin oppineisuutta kuin akateemista oppineisuutta. Skeptinen empiirikko, vähemmän teoreettinen rationalisti.

Suosii hajautettua valtaa. On sielultaan aristokraattinen, ja hiukan boheemi ja reipas maailmaa ja ihmisiä tarkkaileva kulkuri. Hoitaa terveyttään enemmänkin vähentämällä tai poistamalla huonoa ruokaa, tupakkaa, alkoholia ja huonoja elämäntapoja, ja lisäämällä hyviä elämäntapoja ja vahvistavia ravinteita, kuin käyttämällä lääkkeitä tai sairaalahoitoja. Hänen urheilulajinsa on kontakti- tai taistelulaji.

vieras kirjoitti...

Israel sääti NGO-lain jolla se kieltää tai ainakin rajoittaa ulkomaisia tahoja rahoittamasta Israelissa toimivia NGO:ita. Uuden lain mukaan rahoituksen pitää olla läpinäkyvä ja käydä ilmi. Taustalla on se kun ulkomaiset tahot ovat rahoittaneet lukuisia vasemmistolaisia ja vasemmistoon kytköksissä olevia NGO:ita.

Tuosta mafiapomo-vertauksesta kävi mielessä että voisitko tehdä jonkin jutun mafiasta ja sen rakenteista ja toimintatavoista? Miten sitä voisi arvioida yhteisön ja talouden toiminnan perusteella? Tai vastaavat kuten kiinalaiset triadit ja japanilaiset yakuzat.

Onko niin että Japanissa eliitti on yhtä maahanmuuttokriittinen kuin kansa keskimäärin? Onko Japanin eliitti edes varsinaisesti mikään liberaali eliitti? Vai onko kyse itäaasialaisesta yhteisöllisyydestä, psykologiasta ja "lukutaidosta", ja että tämän vuoksi eliitti ottaa kansan tahdon tosissaan?

Japanin pitkäaikainen valtapuolue on, paradoksaalisesti, nimeltään Liberaalidemokraattinen puolue. Se on etnonationalistinen, kansalliskonservatiivinen, arvokonservatiivinen ja talouskonservatiivinen sekä oikeistopopulistinen. Miten arvioisit tätä puoluetta?

https://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_Democratic_Party_(Japan)

Voisiko konservatiiveilla olla mahdollista tuollaiseen suurpuolueeseen ja pitäaikaiseen poliittiseen vaikutusvaltaan? Voiko tuon toteuttaa niin pysyy immuunina arvoliberaaliudelle, arvorelativismille, vasemmistolaistumiselle, ja laitostumiselle, ja että säilyttää ne piirteet joiden takia on olemassa?

Valkea kirjoitti...

Vieras,

Japanin Liberaalidemokraattisessa puolueessa huomiota kiinnittää tiiviit ja pysyvät henkilökohtaiset verkostosuhteet, jotka ylettyvät huipulta asuinalueiden kannattajakuntaan saakka. Täällä puoluejohdolla on ehkä jonkinlaiset suhteet paikallisiin piireihin, mutta suhteet kannattajakuntaan ovat satunnaisia suhteita massoihin ennen vaaleja. Kentän tarpeet ja mielipiteet tulevat siis paljon paremmin huomioiduksi Japanissa kuin täällä. Lisäksi henkilökohtaiset suhteet kannattajakuntaan velvoittavat.

Japanilaisen eliitin maahanmuuttokriittisyys kumpuaa japanilaisten yhteisöllisyydestä ja psykologiasta. Japanilaiset eivät edes pysty kehittämään sellaista irrallista ja atomistista turisti-identiteettiä, joka on tällä hetkellä länsimaissa eliitin keskuudessa vallitseva, kts. tällä hetkellä uusimman kirjoituksen kommenttiosastoa, jonne laitoin pienen kuvauksen turisti-identiteetistä.

Japanissa melkein kaikkien yhteinen maahanmuuttokriittisyys syntyy kuin luonnostaan, täällä se pitäisi rakentaa tietoisesti ja päämäärätietoisesti, osin vastoin länsimaisten ihmisten psykologisia taipumuksia.

Voisin katsoa olisiko parempi kirjoittaa Mafiasta, vai löytyisikö sopivia sitä kuvaavia kirjoituksia, jotka voisi linkittää. Jotainhan olen aiemmin jo sekä kirjoittanut aiheesta, että linkittänyt siihen liittyvää informaatiota.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto