Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Elämää suomalaisessa yhteisössä

Suomalaiset voivat perustaa omia yhteisöjään esimerkiksi siten, että riittävän suuri joukko suomalaisia (noin 50 - 100 aikuista) päättää muuttaa samaan taloon tai talojen ryhmään. Minkälaisia käytännöllisiä asioita tulee huomioida yhteisössä elämisessä?

Yhteisön jäsenten tulee auttaa ja puolustaa toisiaan vastavuoroisesti niin, että jäsenten kohtalot liittyvät suuremmassa määrin yhteen. Yhteisön jäsenten on harmonisoitava päämääriään.

Yhteisön tehtäviä ei voi suorittaa tarkasti mitattuina, vastavuoroisina ja yhtä suurina 'taloudellisina' transaktioina. Jokaisen on tehtävä osansa, mutta käytännössä jotkut osaavat, pystyvät ja haluavat tehdä enemmän, ja siksi tekevät jossain määrin enemmän kuin muut. Heidän on annettava ylimääräinen tekemisensä lahjana muille, mutta toisaalta heille on myös osaamisensa, ahkeruutensa ja vastuunottonsa takia annettava pidemmän päälle enemmän päätösvaltaa ja vastuuta yhteisössä, kullekin omalla vahvuusalueellaan. Yhteisön perustaminen on alussa suurelta osin yhteiselosta ja yhteistoiminnasta syntyvää asettaumista ja neuvottelua siitä minkälaisen roolin kukin yhteisön jäsen ottaa yhteisössä. Suurin osa asettautumisista ja neuvotteluista tapahtuu jouhevasti ja melkein kuin itsestään, mutta on luonnollista, että siihen liittyy myös jonkin verran eripuraa. Ristiriitoja setvitään ja sovitellaan saman tien kun niitä ilmenee, jos ne ovat riittävän vakavia.

Kaikki hyötyvät siitä, että osaavimmat henkilöt johtavat ja edustavat yhteisöä. Johtajan osaamisella tarkoitetaan niitä kykyjä, taitoja ja tietoja, jotka ovat relevantteja yhteisön johtajalle. Yhteisön jäsenet voivat olla johtajaa osaavampia omilla vahvuusalueillaan. Jokaisen jäsenen työ, taidot ja tiedot on pyrittävä yhdistämään yhteisössä koherentiksi kokonaisuudeksi, joka on vahvempi kuin osiensa summa.

Johtajan vallan tyypit voidaan jakaa seuraavasti (osin päällekkäisiä) a) Mallivalta. Kyky johtaa yhteisöä esimerkillä, karismalla ja kunnioituksella. b) Asiantuntija- ja informaatiovalta. Johtaja tietää ja osaa tietyillä alueilla enemmän kuin muut. c) Palkinto- ja/tai rangaistusvalta. Johtaja palkitsee hyvistä asioista ja rankaisee pahoista asioista. Johtajalla on valta ylentää ja alentaa ihmisiä yhteisön hierarkiassa, tai karkottaa heitä pois yhteisöstä. d) Sääntöjen laatimiseen liittyvä valta.

Suomalaisessa yhteisössä sopiva esimerkillinen mallivalta, asiantuntija- ja informaatiovalta ja osin palkinto- ja rangaistusvalta ovat luontevimpia johtajan alueita. Yhteisössä johtaja on lähellä muita jäseniä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, yksi jäsen itsekin. Jyrkkiä tai suuria hierarkioita ja diktaattorimaisia johtajia ei tarvita, eivätkä sellaiset ole hyväksi yhteisölle. Jos yhteisön johtajalla on liikaa ehdotonta valtaa, se johtaa helposti klikkiytymiseen, jossa johtaja ja johtajan suosikit eriytyvät omaksi lahkokseen, joka on de facto jatkuvassa ristiriidassa muun yhteisön kanssa. Jos se saa jatkua ja pahentua, se voi johtaa siihen, että johtaja ja muutamat hänen suosikkinsa ovat mielivaltaisia ja käyttävät muita hyväkseen.

Klikkejä voi kehittyä mihin kohtiin tahansa yhteisöä, ja ne voivat alkaa aluksi harmittomilta tuntuvista asioista, kuten siitä, että joku pitää luonnostaan vähän enemmän joistain yhteisön jäsenistä ja vähän vähemmän toisista yhteisön jäsenistä, tai että yhteisön vuorovaikutukset alkavat esim. osaamisen jakautumisen perusteella eriytyä omiksi ryhmikseen. Klikkiytyminen, ja siitä seuraava yhteisön ristiriitojen kasvu ja yhteisön hajoaminen on yksi suurimpia yhteisöjen potentiaalisia ongelmakenttiä, ja siksi yhteisön on toimittava niin, että kanssakäyminen säilyy vilkkaana, säännöllisenä ja hyvänä kautta koko yhteisön. Jotta yhteisön jäsenet tuntevat hyvin kaikki muut jäsenet ja kommunikaatio säilyy tasaisena kautta yhteisön, yhteisön aikuisten määrän tulee olla alle sata. Samaan yhteisöverkkoon kuuluvien yhteisöjen jäsenmäärä voi luonnollisesti olla periaatteessa rajaton.

Yhteisö voi luoda tasapainon sen välille, että yhteisön johtaja tekee arkipäiväiset päätökset, on normaalitilanteissa yhteisön edustaja ulkopuolisten kanssa neuvoteltaessa ja on johtaja kriisitilanteissa, mutta suurimmat asiat päätetään useimmiten yhdessä, kuten säännöt, suuret muutokset yhteisössä, suuret rangaistukset, tärkeimpien tehtävien ja asemien jako yhteisössä, jne.

Jos yhteisöön kehittyy oppinut, hyväntahtoinen, lojaali ja kaikkien kunnioittama 'rabbi', hänelle voidaan siirtää yhteisön päätösvaltaa, sääntöjen laatimisvaltaa ja sääntöjen tulkintavaltaa. Yhteisöjen sääntöjen ja hierarkioiden toiminnan tulisikin olla sellaiset, että ne tuottavat luotettavasti sukupolvesta toiseen uusia 'rabbeja' ja tekevät kaikista yhteisön jäsenistä mahdollisimman oppineita. 'Rabbien' vallan lisääntyessä demokraattista valtaa voidaan vähentää.

Yhteisön jäsenet on tärkeää valita siten, että he ovat yleisellä tasolla mahdollisimman samanlaisia; etnisesti, uskonnollisesti, kulttuurisesti, älykkyydeltään, jne. Muuten persoonallisuuksissa, käytännöllisyydessä / teoreettisuudessa, osaamisalueissa ja taidoissa, sisään- tai ulospäin suuntautuneisuudessa, ajatusmaailmoissa, ammateissa,  jne. voi olla melko suuriakin eroja. Erot tuovat monipuolisia näkökulmia ja variaatioita yhteisöön, ja ne ovat sitä todellista diversiteettiä. Ne tuovat samalla joitakin ongelmia, mutta ne ovat ratkaistavissa tai ne kulkevat ajan mittaan soljuvasti itsestään ratkaisuunsa. Esimerkiksi teoreettisesti orientoituneet ihmiset oppivat käytännöllisiltä ihmisiltä paljon kunhan vain malttavat kuunnella, ja sama toisinpäin. Ihmiset arvostavat sitä, että he tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Vaikka muut ihmiset puhuisivat aiheista, jotka eivät ole omasta mielestä välittömästi kiinnostavia, niistä oppii pidemmän päälle paljon kun tieto ja ymmärrys toisen henkilön ajatusmaailmasta kertyy.

Yhteisössä on tärkeää, että ihmiset ylläpitävät leppoisaa ja hyvähenkistä ilmapiiriä. Vaikka sattuisi itse olemaan jossain määrin ärtynyt tai masentunut jostain asiasta, sitä ei pidä kaataa vuolaasti ja pitkään muiden niskaan. Yhteisön jäsenet ovat jossain määrin vastuussa toistensa mielialasta. Siksi ongelmat kannattaa käsitellä ytimekkäästi ja siten, että muiden hyvä mieliala säilyy, jos se on suinkin mahdollista. Jokaisen jäsenen tulee olla sellaisissa väleissä, että he tervehtivät toisiaan, eivät välttele toisiaan, tapaavat toisiaan säännöllisesti ja pystyvät puhumaan suhteellisen rauhallisesti mistä tahansa asiasta.

Kaikenlaisen tiedon välittäminen ja pienimuotoinen juoruilukin on normaalia yhteisöissä, mutta se ei saa muuttua poissaolevien henkilöiden halventamiseksi ja panetteluksi, voimakkaasti liioitelluiksi ja väritetyiksi kertomuksiksi, pahantahtoiseksi riidankylvämiseksi, tms. Yhteisön sosiaalinen elämä on useimmiten tasapainoilua kahden ääripään välillä, tässä esimerkissä 'ei ollenkaan juoruilua --- pahantahtoista ja hajottavaa juoruilua'.

Yhteisöissä on usein yksi henkilö / 50 - 100sta, joka aiheuttaa enemmän sosiaalisia ongelmia kuin koko muu yhteisö yhteensä. Hän voi olla esim. erittäin aggressiivinen henkilö, joka suuttuu mitättömistä pikkuasioista silmittömästi. Koska ihmisillä on usein taipumus käyttää hyödykseen niitä luonteenpiirteitä, joita heillä sattuu olemaan, liian aggressiivinen henkilö yrittää usein käyttää aggressiivisuuttaan muiden uhkailuun, hiljentämiseen, myöntymiseen, dominointiin ja nousuun yhteisön hierarkiassa. Ongelmallinen henkilö voi olla pahantahtoinen juonittelija, selkään puukottaja ja riidankylväjä. Ongelmallinen henkilö voi olla takertuva, runsaasti valittava ja jatkuvassa psyykkisessä hajoamistilassa oleva neurootikko. Ongelmallinen henkilö voi olla laiska työtä välttelevä, tehtävät puolitiehen jättävä, tekosyitä keksivä ja vastuuntunnoton vapaamatkustaja. Tms. Tällaisten henkilöiden suhteen paras keino on poistaa heidät yhteisöstä. Se on usein kuin ihmelääke; yhdessä yössä yhteisö paranee kuin vaikeasta sairaudesta, ja tulee terveeksi ja voimaantuu. Kaikki voivat paremmin ja sosiaaliset suhteet toimivat jouhevasti. Ihmisillä on pitkä yhteisöllinen historia, ja on todennäköistä, että ihmisillä on myös psykologinen taipumus pyrkiä poistamaan liian ongelmallinen henkilö tai henkilöt yhteisöstä.

Vaikka yksittäisten ihmisten karkottaminen toimii useimmiten yhteisöissä, se ei toimi läheskään yhtä hyvin tai ollenkaan laajojen yhteiskuntien tasolla. Liberaaleilla on taipumus esimerkiksi ajatella, että jos Halla-aho saataisiin pudotettua pois puoluejohtajan asemastaan ja syrjäytettyä politiikasta, maahanmuuttokriittiset heikkenisivät ja muuttuisivat liberaaliin suuntaan. Ehkäpä kaikki muuttuisi liberaalien kannalta hyväksi. Todellisuudessa sellainen ei joko vaikuttaisi maahanmuuttokriittisiin mitenkään, tai päinvastoin koventaisi maahanmuuttokriittisten asenteita.

Yhteisön koordinoimisessa ei riitä pelkästään se, että sovitaan se mitä tehdään yhdessä, esimerkiksi remontoidaan yhteisön talon katto kuntoon, vaikka kaikki yhteisön jäsenet osaisivat korjata kattoja. Ihmisillä on usein melko paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mitä kunnossa oleva ja hyvä katto tarkoittaa. Se mikä on yhdelle yhteisön jäsenelle hyvä ja kunnossa oleva katto, voi olla toiselle yhteisön jäsenelle huonosti korjattu katto, ehkä jopa niin kelvoton, että se herättää epäilyksen, että edellinen on tehnyt pahantahtoisuuttaan tai välinpitämättömyyttään huonoa jälkeä. Tälläiset näkemysten erot synnyttävät yhteisössä kitkaa, kaunoja ja riitoja. Siksi yhteisön kattoremonttia suunniteltaessa ja sovittaessa on tärkeää, että määritellään tarkasti yhdessä mitä hyvä ja kunnossa oleva katto tarkoittaa, ja varmistetaan, että jokainen osaa korjata katon sillä tavalla.

Yhteisössä on paljon sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteita, ja melko suuri osa niistä on epäselviä. Kun toinen yhteisön jäsen meni edeltäni ovesta ja veti oven kiinni nenäni edestä, johtuiko se siitä, että hän ei huomannut minua vai siitä, että hän ei pidä minusta? Kun toinen sanoi venytellen kummallisella äänensävyllä, "Mitäpä tyypille tänään kuuluu?", oliko se vähättelevää herjausta vai tavallista miesten välistä pientä leikinlaskua? Miksei hän nimitä ketään muuta tyypiksi, vaan puhuttelee heitä nimellään?  Neljä yhteisön jäsentä lähti autolla matkaan ennen sovittua aikaa, joten en ehtinyt mukaan. Johtuiko se siitä, että he eivät muistaneet minun olevan lähdössä mukaan, vai siitä, että he halusivat jättää minut pois kyydistä? Jne. Jos yhteisön jäsenet ovat yhteisön sisällä hyvin herkkiä kunniastaan ja arvostuksestaan, epäluuloisia tai joskus melkein paranoideja, ja koko ajan kilpailuhenkisiä, statustietoisia ja vertailemassa itseään muihin, suuri osa sosiaalisista vuorovaikutustilanteista muuttuu potentiaalisesti konflikteja, kitkaa tai kaunaa synnyttäviksi tilanteiksi. Lisäksi näihin tilanteisiin liittyvillä negatiivisilla tunteilla on taipumus kumuloitua ja kasvaa. Siksi olisi parasta, etteivät yhteisön jäsenet odottaisi toisiltaan lähtökohtaisesti kunnioitusta tai arvostusta. Tällöin asioita pystyy tarkastelemaan realistisemmin ja rauhallisemmin, ja merkityksettömien asioiden voi antaa mennä menojaan. Jos jonkin yhteisön jäsenen suhtautuminen johonkin muuhun yhteisön jäseneen tai jäseniin on toistuvasti negatiivista tai yhden kerran räikeän negatiivista, niihin voidaan puuttua paremmin suoraan, kun epäselvät tilanteet on saatu suljettua rauhallisella suhtautumisella pois laskuista.

Järkevästi koottu, järjestetty ja sosiaalisesti hiottu yhteisö tulee toimeen hyvin vähillä ja miedoilla rangaistuksilla. Useimmiten 'virallisia tuomioistuimia' ei tarvita yhteisöissä. Mutta jos rangaistus tulee ajankohtaiseksi, se miten rangaistaan on merkityksellistä. Tuomittavat henkilöt ovat usein hyviä ystäviä monien tai kaikkien yhteisön jäsenten kanssa. Ystävyyssuhteet vaikeuttavat useimmiten rankaisemista, mutta se on silti tehtävä. Yhteisön jäsenten tulee sisäistää se, että yhteisö on tärkeämpi kuin kukaan yksilö. Sen oppii luonnostaan elämällä yhteisössä. Sen näkee vaikkapa siitä, että kun yhteisön jäseniä kuolee, heille järjestetään muistotilaisuudet ja hautajaiset, mutta yhteisö ei pysähdy koskaan. Jokaisena päivänä syödään, suoritetaan tarvittavat yhteisön ylläpitotoimenpiteet, pyöritetään liiketoimintaa, pidetään yllä sosiaalisia suhteita, jne. Vasta yhteisössä eläessään ihminen tajuaa oikeat mittasuhteensa omassa paikallisessa yhteisössään, kansakunnassaan, maailmassa ja mikseipä maailmankaikkeudessakin. Modernissa massayhteiskunnassa se ei ole mahdollista. Modernin yhteiskunnan  atomisoitu ja individualismissaan piehtaroiva ihminen elää usein pysyvässä ja valheellisessa suuruudenhullussa hallusinaatiossa. Suurelta osin juuri suuruudenhullujen hallusinaatioidensa takia moderni ihminen on todellisuudessa niin merkityksetön ja mitätön, ja kyvytön muuttamaan tätä asiaintilaa.

Tarvittavien rangaistusten toimeenpanolla yhteisö kantaa vastuunsa. Rangaistusten tulee olla lyhyesti ja ytimekkäästi perusteltuja, ja välittömästi toimeenpantavia. Välittömät rangaistukset yhdistyvät ihmisten mielissä paremmin tehtyyn rikkomukseen. Jos rangaistuksen tuomitsijat tai toimeenpanijat selittäisivät pitkälliseen keskustelevaan sävyyn tuomiota, se kutsuisi rangaistua osallistumaan joko käytännössä tai mielessään "keskusteluun", esittämään vastaväitteitä, kiistämään parhaansa mukaan syytteitä, tms. Lisäksi tuomion pitkä selittäminen saa tuomion antajat näyttämään epävarmemmilta omasta kannastaan. Siksi lyhyesti ja ytimekkäästi perustellut ja samantien toimeenpannut rangaistukset tuottavat parempia tuloksia, myös rangaistun mielestä.

Yhteisöstä tulee pyrkiä luomaan elävä ja viihtyisä paikka, melkein kuin keidas autiomaassa. Siksi se kannattaa sijoittaa hiukan kaupunkien ulkopuolelle, alueille, jossa tontit ja talot ovat halvempia, ja jossa on paremmin varaa ostaa suuri yhteinen piha- ja puistoalue talon tai talojen yhteyteen. Yhteisön jäsenten on hyvä pitää yhteiset tilat ja asuintilat siisteinä, mutta siisteys ei saa tarkoittaa sisustuksen askeettisuutta ja militaristista järjestystä. On hyvä, että yhteisön tiloihin ja varastoihin kertyy kohtuulliseen epäjärjestykseen kaikenlaista tavaraa, koristetta, tarviketta, kasvia ja työkalua. Se kertoo elävästä elämästä ja kannustaa luovuuteen. Kun esim. työkalu- ja tarvikevarastosta pitää aina jonkin verran etsiä ja kaivaa työkaluja ja tarvikkeita remonttia varten, remonttisuunnitelmat saattavat muuttua 'varastotutkimusretken' aikana. Yhteisön jäsenet suunnittelivat aluksi tekevänsä remontin tarvikkeilla A ja tavalla X, mutta kun varastosta löytyi yllättäen tarvikkeita B, he keksivät, että remontti on paljon parempi tehdä niillä tavalla Y. Viidakkomaisen varaston epäjärjestys luo spontaanisti luovuutta jopa silloin kun yhteisön jäsenet unohtavat olla luovia. Viidakkomaiset työkalu- ja tarvikevarastot, aarre-aittamaiset ullakkovarastot ja monipuolisesti ja runsaasti tavaroilla sisustetut yhteisön oleskelutilat ovat kiinnostavia ja virikkeellisiä tutkimuskohteita ja soveltuvilta osin leikkipaikkoja yhteisön lapsille. Tätä hyvää efektiä lisää lapsille se, jos rakennusten tilat ovat hiukan sokkeloisia, ja niistä löytyy jopa pieniä salakäytäviä, salahuoneita, torneja, kattopihoja, joilla kasvaa reheviä puutarhoja, tms.

Yksi hyvän yhteisön merkeistä on se, että yhteisössä on normaalia herätä aamuisin odottaen  tyytyväisenä ja rauhallisena tulevaa päivää ja sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa.

18 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Ymmärtääkseni juuri tuohon tapaan suomalaiset heimot elivät ns. kalevalaisella kaudella, eli 600-1100 -luvuilla. Yhteisön perussolu oli talo. Sen johtaja oli isäntä, jonka ohella talon avaimia kantoi talouspäällikkönä hänen vaimonsa, emäntä. Talonväkeen kuuluivat perhekunnan, eli isännän ja emännän lasten ja mahdollisten lähisukulaisten lisäksi heidän palveluskuntansa, joka sai elantonsa ja asuinsijansa vastikkeena isäntäväelle suorittamastaan työstä.

Tietyllä alueella sijainneista taloista muodostui kylä. Sen talojen isännät tunnustivat keskuudestaan erään kyläpäälliköksi perusteilla, jotka olivat periytyviä tai sitten eivät. Joka tapauksessa ajan mittaan tietyllä alueella sijaitsevat kylät havaitsivat olevansa kulttuurisesti, taloudellisesti ja poliittisesti niin lähellä toisiaan, että yhdistyivät yhden päällikön alaiseksi pitäjäksi.

Pitäjän kyläpäälliköt tunnustivat pitäjänpäällikön vallan, jonka ylläpitämiseksi tämä piti talonväessään sotilaalllista palveluskuntaa. Germaanit tunsivat tämän seurueen nimellä "hird". En ole tavannut missään tällaisen seurueen suomenkielistä erityisnimitystä, mutta minusta olisi käsittämätöntä, ellei muinaissuomalaisilla pitäjänpäälliköillä olisi tällaista henkilökohtaista piensotavoimaa ollut.

Mutta tälle asteelle meidän suomalaisten poliittinen järjestäytyminen sitten tyssäsi, joskin hämäläiset olivat pitkällä ottamassa seuraavaa askelta heimokuningaskunnaksi. Hämäläiset nimittäin kykenivät melkoisen laajaan pitäjäinväliseen yhteistyöhön sotaretkillään, joihin saattoi osallistua jopa tuhat miestä; suurempiakin lukuja on esitetty.

Hämäläiset tunsivat myös germaanisen termin "kuningas", jonka antoivat sotaretken ajaksi ylipäälliköksi valitulle pitäjänpäällikölle. Muut pitäjän- ja kyläpäälliköt tunnustivat hänen valtansa, mutta vain sotaretken ajaksi; sen päätyttyä ei kukaan kuninkaista ollut koskaan riittävän voimakas vakiinnuttamaan valtaansa rauhankin ajalle.

Olisi tarvittu lisää aikaa. Sitä eivät meille antaneet ruotsalaiset, jotka olivat nämä vaiheet käyneet läpi satoja vuosia aiemmin kansalliseksi kuningaskunnaksi asti. Siksi en oikein ymmärrä, miksi pitäisi ihannoida noiden aikojen puutteellista kehitysvaihetta, joka johti meidät valtiollisesti kehittyneemmän kansan alamaisuuteen?

Eikö meidän olisi sitäkin suurempi syy pyrkiä vaalimaan ja kehittämään Suomen kansan ja valtakunnan raskailla ponnistuksilla luomaa suomalaista kansallisvaltiota?

Valkea kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kad,

kiinnittäisin huomiota seuraaviin asiainkohtiin:

a) Yhteisöt ja kansallisvaltio eivät ole toisiaan poissulkevia. Yhteisöjen jäsenet voivat kannattaa kansallisvaltiota, jos ja kun siihen on riittävät perusteet.

b) Yhteisöjen ei tarvitse ratkaista koko kansakunnan tai koko maailman ongelmia, riittää, että ne tuottavat hyvää jäsenilleen ja jatkuvuutta tuleville sukupolville.

c) Yhteisöt ovat juuri niin kehittyneitä kuin jäsenet haluavat. Yhteisö voi periaatteessa koostua miesten osalta esim. pelkästään insinööreistä ja fyysikoista, jotka käyttävät kaikenlaista parhainta teknologiaa, mutta luottavat samalla myös vanhaan, ajattomaan ja koeteltuun viisauteen.

d) Suurin uhka suomalaisille on nykyisin Suomen valtio. Vaikka saisimme sen muutettua suomalaisille suopeaksi, se ei välttämättä pysy sellaisena. Valtio on kyvykäs saamaan läpi suuria muutoksia yhteiskunnassa, mutta se on parhaimmillaankin suuri, kömpelö ja tylppä instrumentti. Yhteisöillä saa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä parempia asioita aikaan.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla.

Siniset sai vetoapua kannattajakorttien keräämiseen liberaalien puolueiden kannattajilta, koska he toivovat, että Sinisistä tulee puolue, joka kilpailee samoista äänistä Perussuomalaisten kanssa. Ja jos vastakkainasettelu ja huonot suhteet ovat jyrkkiä, yhteistä, harmonista ja samaan suuntaan vievää politiikkaa on vaikea muodostaa. Konservatiivinen politiikka hajoaisi kahdeksi epäyhteensopivaksi palaksi, ja heikentyisi.

Täydessä sodassakin olevat maat voivat samanaikaisesti käydä lähettiläidensä välityksellä neuvotteluja. Sitä kutsutaan diplomatiaksi. Perussuomalaisilla on tärkeää olla kyky diplomatiaan, ja kaikesta huolimatta Perussuomalaisten ja Sinisten välit ovat parempia kuin täydessä sodassa olevien osapuolten. Diplomatia Perussuomalaisten ja Sinisten välillä olisi siten normaalia ja suotavaa.

Mikä olisi Perussuomalaisten diplomatian tärkein tavoite vis-a-vis Siniset?

Siniset ovat selkiytymättömältä politiikaltaan laimeasti arvokonservatiivisia ja maahanmuuttokriittisiä. Siniset ovat yleisesti ottaen mukautuvaisia liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan, mutta ärähtelevät jonkin verran maahanmuuton ylilyöntien, liiallisuuksien ja järjettömyyksien tiimoilta. Siniset ovat suurelta osin arvoiltaan lähellä 1980 -luvun Kokoomusta, joka ei ollut vielä myynyt sieluaan kokonaan liberaaleille paholaisille. Sitä höystetään sosiaalidemokraattisilla poliittisilla elementeillä. Tätä linjaa edustaa puhtaimmin Simon Elo ja Sampo Terho, ja heidän taakseen ryhmittyneet siniset. Soini ja Sinisten laihat maakuntien piirijärjestöt ovat suurimmalta osin politiikaltaan nykyaikaan reformoituja vennamolaisia. Vennamolaiset ovat perinteisesti taistelleet verissä päin keskustalaisten kanssa maaseutupitäjien äänestäjistä ja maakuntien vallasta.

Objektiivisesti tarkastellen sinisten tärkeimpiä poliittisia vastustajia ovat siten keskustalaiset, kokoomuslaiset ja sosiaalidemokraatit, ja niiltä siniset voivat potentiaalisesti voittaa suurimman määrän äänestäjiä, jos he pelaavat poliittiset korttinsa oikein.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Mitä Siniset ovat Perussuomalaisten kannalta (poliittisesti)?

Niiltä osin kuin Siniset ovat liberaaleja, heitä ei kannata vastustaa. Kokoomus edustaa liberaalia rahavaltaa, Vihreät edustaa liberaalia moraalia ja avant-garde byrokratiaa, ja Keskusta, Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto ovat tärkeimpiä liberaaleja apupuolueita. Nämä ovat Perussuomalaisten tärkeimpia poliittisia vastustajia, joihin perussuomalaisten politiikka kannattaa suunnata. Perussuomalaisilla ja Sinisillä on pääosin samat tärkeimmät poliittiset vastustajat.

Niiltä osin kuin Siniset ovat arvokonservatiiveja, voimme olla samalla puolella tai parhaimmassa tapauksessa tehdä jopa yhteistyötä. Niiltä osin kuin Siniset ovat rehellisesti ja todistetusti maahanmuuttokriittisiä, voimme olla samalla puolella tai parhaimmassa tapauksessa tehdä jopa yhteistyötä.

Sinisillä ja Perussuomalaisilla on erilainen poliittinen profiili. Siniset ovat liberaalien näkemyksen mukaan melko kilttejä, siistejä ja liberaaliin järjestelmään mukautuvia, mutta kuitenkin laimeasti arvokonservatiivisia ja maahanmuuttokriittisiä. Perussuomalaiset ovat liberaalista näkökulmasta katsottuna politiikan 'pahoja' poikia, taipumattomia ja kovapintaisia politiikan 'kostajia' (mielikuvatasolla Clint Eastwood italowesterneissä). Sinisillä ja Perussuomalaisilla on siten taipumus houkutella hiukan erilaisia henkilöitä. Vaikka siniset ja perussuomalaiset pyrkisivät saamaan uusia äänestäjiä samoista liberaaleista puolueista, sinisten kohdehenkilöt ovat kuitenkin suurimmalta osin erillisiä perussuomalaisten kohdehenkilöistä. Sinisten uudet äänestäjät eivät syö juurikaan perussuomalaisten uusia äänestäjiä.

Melkein kaikki äänestäjät, jotka siniset saavat houkuteltua liberaaleista puolueista itselleen ovat siten voittoja perussuomalaisille, koska ne heikentävät perussuomalaisten tärkeimpiä poliittisia vastustajia ja muuttavat heidät liberaaleista laimeiksi arvokonservatiiveiksi ja maahanmuuttokriittisiksi. Laimea arvokonservatiivisuus ja maahanmuuttokriittisyys voivat olla monelle reformoituvalle liberaalille paras mihin he sillä hetkellä pystyvät. Politiikan voitto- ja tappiomarginaalit ovat yleensä melko pieniä. Vaikka siniset saisivat houkuteltua kokoomukselta, vihreiltä ja keskustalta vain puolitoista prosenttia kannattajista kultakin, se tekisi perussuomalaisten vaalivoiton selvästi helpommaksi.

Summa summarum, Perussuomalaisten kannattaa luoda diplomaattiset suhteet Sinisiin, ja pitää huoli kolmesta asiasta a) Perussuomalaisten ja Sinisten politiikka pysyy suurimmalta osin erilaisena b) Perussuomalaisilla ja Sinisillä on suurimmalta osin yhteiset poliittiset vastustajat c) Perussuomalaisten ja Sinisten politiikassa on juuri sen verran yhteistä arvokonservatiivisuutta ja maahanmuuttokriittisyyttä, että he pystyvät sopivien tilaisuuksien auetessa tekemään näillä alueilla asiakohtaista tai jopa laajempaakin poliittista yhteistyötä.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla seuraavasti.

Seka-avioliitot edistävät islamisoitumista, kun muslimimiehet velvoitetaan kasvattamaan lapsensa muslimeiksi. Musliminaisilta seka-avioliitot on kielletty. Mies on perheen pää, joten muslimimiehille on velvoituksien kera annettu yleisesti oikeus seka-avioliittoihin kristittyjen ja juutalaisten naisten kanssa, jos he sitä haluavat. Musliminaiset, jotka joutuisivat vieraiden miesten alaisuuteen, eivät useimmiten pystyisi noudattamaan lastensa muslimeiksi kasvattamisen velvoitetta. Monet muslimiyhteisöt eivät hyväksy ollenkaan avioliittoja ei-muslimien kanssa tai edes eri etnistä ryhmää edustavien muslimien kanssa. Tämä on islamin mukaan sallittua ja implisiittisesti suositeltavaa ja hyvää, mutta siihen ei velvoiteta. Puhtaat arabialaiset ja Muhammediin yhteydessä olevat sukulinjat ovat islamilaisissa piireissä parhaimpia ja arvostetuimpia.

Seka-avioliittojen kautta suomalaiset menettävät jäseniään ja niitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän lojaaleja suomalaisille ja yhteensopivia suomalaisten kanssa. Suomalaisten pitäisi lähtökohtaisesti myöntää, että suomalaiset ovat heikkoja yhteisöllisinä toimijoina, koska pohjolassa on ollut vähän tai ei ollenkaan etnistä kilpailua arkipäivän elämässä. Suomalaisille ei ole siksi kehittynyt riittävää kykyä etniseen kilpailuun ja etnosentrisyyteen, tai edes riittävää kykyä ymmärtää niitä. Siksi suomalaiset ja monet muutkin eurooppalaiset näyttävät muslimien mielestä sokeilta ja typeriltä. Suomalaisten puuttuva etninen kilpailukyky velvoittaa järkeviä suomalaisia parantamaan kykyään etniseen kilpailuun. Seka-avioliitoista luopuminen ja niiden vastustaminen on suomalaisten ensimmäinen ja tärkein askel kohti parempaa etnistä kilpailukykyä.

Anonyymi kirjoitti...

"Seka-avioliitot edistävät islamisoitumista, kun muslimimiehet velvoitetaan kasvattamaan lapsensa muslimeiksi."

Hmm...olisi mielenkiintoista tietää, että mihin tämä kommentti liittyy. Oliko joku argumentoinut jossain, että paras tapa "kotouttaa" maahanmuuttajat ovat seka-avioliitot? Maahanmuuttajat eivät "syrjäydy" omiin yhteisöihinsä, kun suomalaiset solmivat avioliittoja heidän kanssaan?

Nämä muualla kommentoimasi kommentit, joita laitat tänne, ovat aina mielenkiintoisia.

Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

kiitos. Kommentoin erään perussuomalaisen seinällä seuraavaa artikkelia:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/

Valkea kirjoitti...

Kirjoitin FBssä seuraavasti.

Ylen sananvapausilta -keskustelua onkin jo kommentoitu reippaasti, lähinnä sen negatiivisia puolia, jotka ovat toki räikeitä. Tätä puolta voisi kuvailla niin, että kyseessä on periaatteessa cuck -miesten ja naisten keskinäinen hymistely. Tähän joukkoon luetaan keskustelijavieraat, toimittajat ja valikoitu / valikoitunut yleisö. Yhtään konservatiivia ei ollut keskustelijoiden joukossa. Aiemmin Ylellä oli tapana ottaa mukaan 1 tai 2 konservatiivisia mielipiteitä edustavaa, joita vastassa oli 4 - 20 liberaalia keskustelijaa, liberaalit toimittajat ja valikoitu / valikoitunut liberaali yleisö.
Mutta kun jokin asia viedään äärimmilleen, kuten tässä uudessa järjestelyssä, asia lyö yli, ja alkaa kääntyä (liberaalia) tarkoitustaan vastaan.

Kun keskusteluissa oli mukana yksikin konservatiivi, liberaalit keskustelijat muuttuivat defensiivisiksi ja varovaisiksi, ja keskittyivät heittämään yhdessä niin paljon kuluneita ja heikkoja vastaväitteitä konservatiiville tai konservatiiveille, että he eivät millään ehtineet ampumaan niitä kaikkia alas, jota korosti se, että liberaalit toimittajat suosivat puheissaan ja puheenvuorojen antamisessa liberaaleja keskustelijoita.

Nyt kun liberaalit olivat keskenään puhumassa "kielletyistä ja sallituista" asioista, he rentoutuivat ja puhuivat kuin heille olisi juotettu lestinheittäjän epämääräistä korkeaprosenttista allgoes-holya. Rivien välistä ja suoraankin alkoi kirvota sellaista asiaa, jota ei pitäisi. Lisäksi keskustelijat alkoivat kääntyä toisiaan vastaan (kun ei ketään muutakaan vastapuolta ollut), jolloin ajatteleva katsoja pystyi analysoimaan liberaalin koalition sisäisiä jännitteitä, murtumia ja heikkouksia.

Joten näimme esimerkiksi seuraavaa:

- Espoolainen valmentaja, joka oli heittänyt internetissä leikinlaskuna kommentin, jonka mukaan hän ei palkkaa homoja joukkueeseensa. Todellisuudessa hän oli jo palkannut homoja joukkueeseensa ja työskennellyt heidän kanssaan normaalisti. Tästä huolimatta liberaalit käynnistivät parjaus- ja painostuskampanjan, jolla valmentaja erotettiin tehtävistään. Hän oli yrittänyt puolustaa itseään keskusteluissa, mutta sen seurauksena ammattimaiset liberaalit roskanpuhujat olivat pudottaneet hänet vain syvemmälle kaivoon.

Valmentaja sanoi kuuliaisesti, että kaikki oli hänen omaa syytään ja johtui hänen omasta tyhmyydestään, mutta hetken kuluttua valitti liberaalien parjauskampanjoiden liiallisuutta ja kohtuuttomuutta. "Virallisista" Itsesyytöksistä huolimatta näkee, että tapahtuma kaihertaa häntä, hän kokee sen epäoikeudenmukaisena ja tuntee kaunaa liberaaleja kohtaan. Jos liberaalit esim. syrjäytettäisiin vallasta, valmentaja tuntisi vähintäänkin sisällään tyytyväisyyttä, ja ehkäpä juhlisi tapahtumaa avoimesti julkisuudessakin.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

- Finlaysonin "Tom of Finland -lakana" -toimitusjohtaja. Hän kertoi "naisille lakanoita miehiä edullisemmin" -kampanjastaan (perustuu jo kauan sitten virheelliseksi ja valheelliseksi osoitettuun "naisen euro on 80 senttiä, miesten euro on 100 senttiä" -väitteeseen). Liberaalissa mediassa toimitusjohtajan "naisille edullisemmin" -kampanjaa kehuttiin, tavalliseen tapaan, rohkeaksi, mutta toimitusjohtaja kertoi kuinka varman päälle ja turvallisesti hän pelasi. Hän tiesi, että kampanja on liberaalien lakien hengen, ja pitkälti sisällönkin mukainen. Kun tasa-arvovaltuutettu joutui puuttumaan virallisten tasa-arvo -kulissien säilyttämiseksi kampanjaan 3000 euron potentiaalisen uhkasakon uhalla, toimitusjohtaja taipui heti vaatimuksiin, eikä lähtenyt puolustamaan kampanjaa oikeuteen.

Toimitusjohtaja korosti sitä, että geneeristä valkoista heteromiestä pitääkin "vähän" syyttää, ansaitsevat sen ja kyllä se pitää kestää, hänkin kuuluu siihen ryhmään, mutta kun punapappi Sadinmaa alkoi kritisoida ensin luterilaisen kirkon omistuksia, sijoituksia ja ahneutta, ja siirtyi sitten siitä sujuvasti kritisoimaan suuryrityksiä, jotka omistavat ja määräävät kaiken, demokratialla ja kansalaisten vallalla ei ole mitään merkitystä, toimitusjohtaja tuli levottomaksi, kasvot alkoivat punottaa, ja hän protestoi Sadinmaalle, että hän ei ole samaa mieltä. Nähtiin, että hän ei kestä kritiikkiä tai syytöksiä ollenkaan kun ne osuvat henkilökohtaisesti omalle kohdalle ja omaan viiteryhmään, tai liian lähelle niitä.

Tilannetta voidaan verrata siihen, että rallikuski ei välitä siitä, jos liberaali media keskittyy haukkumaan kaikkia miehiä huonoiksi villapaitojen kutojiksi. Itseasiassa se tuntuu hyvältä, koska se suojaa häntä itseään merkitykselliseksi kokemiltaan syytöksiltä. Villapaita -syytöksiltä ei paljon aikaa, energiaa ja huomiota muuhun jää. Rallikuski voi osallistua hyvillä mielin villapaita -vihan lietsomiseen, vaikka hän on itsekin mies ja huono kutoja. Mutta jos liberaali media alkaa haukkumaan rallikuskeja yleensä ja tätä rallikuskia erityisesti surkeiksi ajajiksi; vastenmielisiksi ja petolliseksi ihmisiksi; ihmisiksi, joilla ei ole mitään tulevaisuutta, rallikilpailuja laittomaksi urheiluksi, jne., se osuu henkilökohtaisesti ja ryhmäidentiteetin puitteissa kohdalle, ja silloin rallikuski protestoi levottomana ja äänekkäästi.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 3.

- Somalinainen Myriam. Liberalismi perustuu sille ajatukselle, että VHM on paha, mutta liberaaleilla VHM:llä on käytössään etuoikeutettu takaportti, jonka kautta he pääsevät aina seuraamuksitta karkuun. Liberaalia VHM:stä ei parjata julkisesti, hän ei menetä työpaikkaansa tai etuoikeuksiaan, hänelle ovet ovat avoinna, hän saa liberaaleissa piireissä VIP -kohtelua, jne.

Kohtuullisen älykkäät suojeltuun ryhmään kuuluvat maahanmuuttajat näkevät tietysti suhteellisen nopeasti liberaalin ideologian ja liberaalien käytäntöjen ristiriitaisuuksien ja valheiden läpi, etenkin kun liberaali eliitti ottaa heitä piiriensä ja verkostojensa vähempiarvoisille laidoille. He näkevät, että valta ei ole geneerisillä "valkoisilla miehillä", vaan pienellä etuoikeutetulla ja suojatulla liberaalilla eliitillä. He haluavat sitä valtaa itselleen. Siksi he puuttuvat avoimesti liberaaleista lähtökohdista liberaaleihin risririitoihin ja valheisiin. Kun he ovat suojattuja, liberaalit eivät voi juuri ollenkaan kritisoida tai vastustaa heitä. Jos liberaalit arvostelisivat ja vastustaisivat suorasukaisesti hankalaksi käyviä maahanmuuttajia, koko liberaali järjestelmä romahtaisi. Liberaalit tai liberaalina esiintyvät maahanmuuttajat voivat siten tehdä suurimmalta osin vastustuksetta myyräntyötään liberaalin järjestelmän sisällä

Siksipä Myriamillekaan ei kelpaa mikään liberaalien liberalismi, huonoa, riittämätöntä, etuoikeutettua, väärin tehtyä, valheellista, ristiriitaista, jne. Näkee kuinka hankalassa tilanteessa suomalaiset liberaalit ovat hänenlaistensa ihmisten kanssa. Vihjattuna ja syntymässä olevana merkityksenä hänen puheessaan on, että valkoiset liberaalit eivät saisi puhua, eivätkä tehdä mitään valtaan, politiikkaan ja talouteen liittyvissä asioissa, moraalis-poliittisesti ne oikeudet kuuluvat maahanmuuttajille ja etnisille vähemmistöille, mutta hän ei ole vielä niin pitkällä. Yhdysvalloissa, jossa sama prosessi on pidemmällä, liberaalit tai liberaaleina esiintyvät maahanmuuttajat ja värilliset vähemmistöt ovat estäneet eksplisiittisesti monia valkoisia liberaaleja puhumasta ja toimimasta, ja sen seurauksena he ovat pystyneet lisääntyvässä määrin syrjäyttämään valkoisia liberaaleja asemista, joihin liittyy todellista valtaa, ja ottamaan ne itselleen.

Valkea kirjoitti...

Kovin on liberaaleja näkemyksiä, mutta artikkelissa on vihjattuna sensuurin viehätys.

Tulevaisuuden tapahtumat ovat epävarmoja ja tulevaisuuteen liittyy monenlaisia riskejä. Kun rivisensuroija sensuroi muita, se antaa varmuutta siitä mitä tulee tapahtumaan, siitä mitä ihmiset tulevat puhumaan ja tekemään. Hän on turvallisessa "sisäryhmässä" jo etukäteen.

Rivisensuroija saa piensadistista ja puolidominoivaa tyydytystä, kun hän saa ihmiset puhumaan järjettömiä ja toimimaan omaa etuaan vastaan.

Koska rivisensuroijalta puuttuu suuri valta, hän haluaa korostaa omaa vähäistä valtaansa, tehdä siitä mahdollisimman näyttävää ja "tarpeellista". Jos rivisensuroija saisi ihmiset puhumaan järkevästi ja oman etunsa mukaisesti, eihän siihen juuri valtaa tarvittaisi, koska ihmiset tekevät sellaista useimmiten luonnostaan ja omasta tahdostaan, ja mihinpä sensuroijaa silloin tarvittaisiin. Mutta jos ihmiset saadaan toimimaan järjettömästi ja omaa etuaan vastaan, siihen tarvitaankin jo huomattavasti suurempaa valtaa. Sellaiseen tarvitaan paljon rivisensuroijia, ja tarve on välttämätöntä.

Liberaalin sensuurin kiristyminen johtuu osaltaan siitä, että sensuroijien määrä on kasvanut liian suureksi. Jotta kaikki sensuroijat olisivat tarpeellisia ja kaikille sensuroijille riittää "töitä", heidän täytyy luoda oma kysyntänsä. Heidän täytyy vaatia ihmisiltä niin järjettömiä ja mahdottomia asioita, että niitä on vaikeaa tai mahdotonta noudattaa. Silloin sensuroijille riittää loputtomasti "korjattavaa".

Rivisensuroija ei ole ihan niin hullu kuin hänen sensuurinsa, joten hän jättää itselleen takaportteja ja mahdollisuuksia toimia toisin. Ylintä valtaa hänelle on se, että hän saa muut toimimaan järjettömästi ja omien etujensa vastaisesti, mutta tekee kulissien takana mitä hän tahtoo, toimii omien etujensa ja halujensa mukaisesti, ja rikkoo julistamiaan sensuurisääntöjä. "Muut ovat minun rajoitusteni kahlehtimia, mutta minä olen rajoittamaton."

"There is method to his madness", kirjoitti Shakespeare aikanaan, ja samaa voimme sanoa rivisensuroijasta.

https://www.spectator.co.uk/2017/10/millennials-dont-fear-censorship-because-they-plan-on-doing-all-the-censoring/

Valkea kirjoitti...

Yritystuet olisi aika lakkauttaa. Yritystukia ei voi perustella edes sillä, että Suomessa on suuria maita vähemmän riskipääomaa käytettävissä start up -yrityksille, koska julkinen valta ja sen virkamiehet ovat niin heikkoja pääoman allokoijia. Lisäksi ne usein jatkavat pystyyn kuolleiden yritysten tukemista liian kauan.

Julkisen puolen ja yritysten tiiviit 'sulle mulle' hyvä veli -suhteet pahentavat tilannetta, koska kaverien kanssa julkista rahaa jaettaessa ei usein pyritä juuri ollenkaan yritysten todelliseen menestymiseen, tärkeintä on rahastaa ja rikastua nopeasti julkisella sosiaalirahalla; ts. yrityksen arvoa ja tuottoa paisutetaan keinotekoisesti yritystuilla, luovalla kirjanpitotoiminnalla, tuotannolle tärkeän yritysomaisuuden myynnillä (kertaluonteiset tuotot) ja hypen luomisella, ja kun yrityksen arvo on suurimmillaan ennen väistämätöntä romahdusta, se myydään hyvällä voitolla huijatuiksi tuleville sijoittajille.

Sijoittajalla täytyy olla omaa rahaa kiinni sijoituskohteissa, jotta sijoittamisesta saadaan keskimäärin hyviä tuloksia.

Suomalaisia start up -yrittäjiä ja -keksijöitä pitäisikin kannustaa ja auttaa hakemaan pääomaa Suomen yrityssijoittajien lisäksi ulkomaisilta yrityssijoittajilta, koska tuottoja etsivää pääomaa on liikkeellä runsaasti; maailmalla kiertävälle pääomalle ei tahdo löytyä riittävästi sijoituskohteita. Suomessa tuotetaan väestömäärään suhteutettuna paljon keksintöjä, mutta niitä hyödynnetään heikosti.

https://yle.fi/uutiset/3-9656605

Valkea kirjoitti...

Kaksi huomiota artikkelin aiheeseen liittyen.

a) Kun tämä on se tulevaisuus johon tähdätään (ihmiset muuttuvat lisääntyvässä määrin tarpeettomiksi), se luo liberaalille eliitille insentiivin kohdella ihmisiä huonosti, lähes merkityksettöminä ja keskenään vaihdettavina hyödykkeinä, joista otetaan kaikki irti mikä lähtee ennenkuin heidät syöstään katuojaan. Tämä selittää osaltaan järjetöntä maahanmuuttopolitiikkaa; vertauskuvallisesti ihmisresurssit tuhlataan samalla tavalla kuin kasinossa pelaava uhkapeluri polttaa sellaiset rahansa peleihin nopeasti tänään, jotka muuttuvat huomenna arvottomiksi.

b) Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä rakentaa keskusjohtoista järjestelmää, jossa lopulta lähes kaikki ihmiset ovat riippuvaisia keskushallinnon diktatuurisin, mielivaltaisin ja ehkä tyrannisin ehdoin antamasta sosiaalituesta. Ihmisten on opeteltava käyttämään saatavilla olevaa monipuolista teknologiaa ja rakentamaan yhteistyötä siten, että he luovat hajautettuja järjestelmiä, jotka pystyvät tuottamaan kaiken mitä paikalliset yhteisöt tarvitsevat.

http://www.vdare.com/posts/martin-ford-adjusting-to-the-robot-future

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla seuraavasti:

Valkoiset heteromiehet eivät ole etuoikeutettu ryhmä. Jamppa, joka nukkuu pahvilaatikoissa sillan alla ja vetää viinaa on valkoinen heteromies, mutta ei hänellä silti etuoikeuksia ole. Ja yrittäkää kuka tahansa lunastaa rahana tai omaisuutena "etuoikeuksianne", jotka perustuvat valkoisuuteen ja heteroseksuaalisuuteen, niin alkaapa valjeta mitä tarkoittaa sananlasku, "Tyhjän saa pyytämättäkin".

Punavihreät, jotka ovat liitossa niiden todellisten etuoikeutettujen kanssa, joilla on paljon rahaa ja valtaa, suojelevat kumppaneitaan hämärtämällä sitä kenellä todellisuudessa on etuoikeuksia. Todellinen etuoikeutettujen ryhmä Suomessa on pieni, n. tuhat henkilöä. Nämä etuoikeutetut ovat mielissään siitä, että melkein kaikki purevin yhteiskunnallinen kritiikki kohdistetaan epämääräiseen ja valtavaan ryhmään, johon kuuluvat melkein kaikki eurooppalaiset miehet. Silloin kritiikki ei kohdistu etuoikeutettuihin.

Niin virheellisiä kuin länsimaisten marxilaisten kritiikki ja maailmankatsomus olivatkin, heidän kritiikkinsä kohdistui kuitenkin suurelta osin oikeaan osoitteeseen kun puhutaan etuoikeutetuista. Marxilaiset vasemmistolaiset olivat länsimaissa loppuaikoinaan yhä enemmän de facto epämukavassa ja riitaisassa liitossa niiden kanssa, joita he kritisoivat. Marxilaiset eivät jo pelkästään ideologisista syistä pystyneet viemään liittoa etuoikeutettujen kanssa "luonnolliseen" päätepisteeseensä, joten punavihreät ajoivat marxilaisten ohi ja muodostivat vähitellen liiton itse. Osa tätä liittoa on se, että että etuoikeutettuihin kohdistuva kritiikki vaimennetaan, ja kohdistetaan se toisaalle epäolennaisuuksiin.

Marxilainen kritiikki mobilisoi tavallsia ihmisiä vallanpitäjien osaryhmää vastaan. Punavihreiden kritiikki demobilisoi, demoralisoi ja hajottaa potentiaalisesti vaikutusvallaltaan suurinta poliittista ryhmää, joka voisi vastustaa etuoikeutettuja, ja usuttaa eliitin tuella kaikenlaiset vähemmistöt ja sen omat jäsenet sitä vastaan. Kun ei-eliitti taistelee "kulttuuritaistelua" keskenään, eliitti ja eliitin etuoikeudet saavat olla rauhassa.

Anonyymi kirjoitti...

Valkea,

mistä arvelet tämän ilmiön johtuvan?

"A UN report on women in April said 99.3 percent of women and girls are subjected to sexual harassment in Egypt, which some analysts say reflects a general rise in violence in Egyptian society over the past half-decade."

https://www.haaretz.com/middle-east-news/1.557654

http://edition.cnn.com/2014/04/09/world/africa/egypt-sexual-harassment/index.html

Toki eri etnisten ryhmien älykkyydessä ja impulsiivisuudessa on eroja, mutta...Olen lukenut (muun muassa yhdestä asiakirjasta), kuinka nuorien egyptiläisnaisten isoäidit ovat kertoneet, kuinka heidän aikanaan ei tarvinnut hunnuttautua ja ainakin Kairossa sai pukeutua länsimaisemmin, ja silti ei ollut juurikaan häirintää. Nyt Egyptissä on paljon seksuaalista häirintää ja se on varsin raakaa.

Tietääkseni esim. Saudi Arabia rahoittaa paljon wahhabilaista lähetystä Egyptissä, ja (käytännön tasolla) islamissahan ajatellaan, että "siveästi pukeutunut nainen on turvassa". Siis jos nainen joutuu häirityksi, niin hänen on itse täytynyt provosoida miehet toimimaan niin. Samaan aikaan internet on täynnä kovaa pornoa, jota tiiraillaan tuollakin suunnalla.

Jotkut sanovat, että naimisiinmenon kovat kustannukset ovat syynä tuohon, mutta olen itse saanut sellaisen kuvan, että tuohon syyllistyvät kaikenlaiset ja kaikkien siviilisäätyjen egyptiläismiehet.


Kommentoija

Valkea kirjoitti...

Kommentoin alla linkitettyä artikkelia Facebookissa seuraavasti.

Kun Tuusulanväylä muuttuu tuon suunnitelman mukaisesti lähes käyttökelvottomaksi, ruuhkat lisääntyvät todella paljon niillä kaduilla ja moottoriteillä, jotka enemmän tai vähemmän korvaavat Tuusulanväylän, esim. Kehä 3 muuttuu todennäköisesti melkein 24 tuntia vuorokaudessa ruuhkautuneeksi ja tukkeutuneeksi väyläksi. Järjetöntä vihreää kaupunkisuunnittelua. ...

Kyseessä on vihreän rasismin muoto. Vihreät slummiuttavat maahanmuuttopolitiikallaan Helsingin, mutta he eivät tietenkään halua kohdata slummitoiseutta. Tärkeimmät vihreät asuinalueet sijaitsevat kehällä, joka ympäröi Helsingin keskustaa. Kun keskustasta säteittäin ulospäin kulkevat liikenneväylät muutetaan asteittain yksi kerrallaan lähes kävelybulevardeiksi, liikkuminen slummilähiöistä keskustaan vaikeutuu huomattavasti, tai muuttuu ajoittain lähes mahdottomaksi.

Helsinki on kartion muotoinen kaupunki. Helsingin keskusta on kartion kärjessä umpikujassa. Helsingin keskustaan tulee laajalta alalta teitä melkein kuin käsiviuhkan 'ruotoja'. Siksi liikenne Helsingin keskustaan ja sieltä ulos on kaupungin kokoon ja automääriin suhteutettuna erittäin ruuhkaista. Jos liikkumista keskustan ja ulkopuolisten alueiden kesken rajoitetaan, liikenne tukkeutuu ja pysähtyy monin paikoin kokonaan. Juuri se on vihreiden tarkoitus. Kun ruuhkat Helsingin keskustan ja ympäröivien alueiden välillä muuttuvat kestämättömäksi, vihreät vaativat käyttöön tiemaksuja ja -tulleja, ja muita autoilun rajoituksia ja kustannusten lisäyksiä. Helsinkiin matkustaminen muuttuu niin kalliiksi ja vaikeaksi / hitaaksi, että slummien asukkailla ja muulla rupusakilla ei ole varaa tai halua matkustaa Helsinkiin muuta kuin harvoin, jos he käyttävät henkilöautoja tai busseja.

Mutta entäpä metro ja junat, eli kansankielellä sosiaaliputket? Pääsevätkö slummien asukkaat muutosten jälkeenkin niiden avulla keskustaan suhteellisen nopeasti ja edullisesti? Metro ja junat ruuhkautuvat vielä entisestään kun teiden liikennettä tukahdutetaan ja sieltä siirtyy lisää ihmisiä junien ja metron käyttäjiksi. Sietämättömät ruuhkat vähentävät slummien asukkaiden ja muun rupusakin halukkuutta käyttää junia ja metroa, koska heidän matkustamisensa Helsingin keskustaan ei useimmiten ole työn tms. takia välttämätöntä. Junien ja metron ruuhkautuessa niiden maksuja korotetaan, joka vähentää ruuhkia, ja samalla slummien asukkaiden matkustusmahdollisuuksia Helsinkiin.

Vihreät pyrkivät myös muuttamaan julkisen liikenteen painopistettä raitiovaunujen suuntaan. Raitiovaunut ovat hitaampia kuin junat ja metrot, ja usein niiden reitit ovat katkonaisia ja mutkittelevia. Matkat slummialueilta Helsingin keskustaan kestävät kauan ja siinä saattaa joutua vaihtamaan raitiovaunusta toiseen matkan varrella, odottaen seuraavan raitiovaunun lähtöä pysäkillä. Ehkä joissakin tapauksissa vaihdon joutuu tekemään kaksikin kertaa. Tämä vähentää Helsinkiin tulevien slummiasukkaiden määrää.

Näiden esteiden takia Helsingin liikenne suuntautuu yhä enemmän poikittain ja Helsingin alueet eriytyvät nauhoiksi, jotka ovat vähemmän tekemisissä toistensa kanssa.

Kyseessä on tilastollisesti kanssakäymistä ja kohtaamisia toiseuden kanssa vähentävä apartheid -järjestelmä, vaikka vihreät eivät tietenkään halua puhua julkisesti siitä sillä nimellä. Tehkäämme se siis heidän puolestaan.

https://www.verkkouutiset.fi/is-tama-moottoritie-alennetaan-50-kmh-kaduksi/

Valkea kirjoitti...

Kommentoija,

Egyptissä katsottiin aiemmin laajalti ylöspäin eurooppalaisia, joten eurooppalaisten käytöstä ja tapoja kopioitiin ja ihailtiin. Arabinationalistinen hallinto Egyptissä oli siinä määrin maallistunut kuin se oli muslimimaassa mahdollista. Suurimmat kaupungit olivat silloin paljon pienempiä kuin nykyisin, samoin kuin niiden slummialueet. Vanhat tavat ja traditiot suojasivat ainakin jossain määrin muslimeja toisiltaan. Kaupunkien ihmismassat eivät olleet vielä siinä määrin atomisoineet ja kollektivisoineet ihmisiä kuin nykyisin, sukuyhteyksillä ja heimoidentiteeteillä oli enemmän merkitystä kuin suurilla kollektiivisilla identiteeteillä. Miespuolista ja suurelta osin toimetonta ylijäämäväestöä oli vähemmän. Saudi-arabialainen ja muu kovemman linjan islamilainen käännytystyö ei ollut vielä saavuttanut niin laajaa kannatusta kuin nykyisin, vaikka merkkejä oli jo ilmassa. Siinä joitakin tekijöitä, jotka synnyttivät eroja menneiden aikojen ja nykyisten aikojen Egyptin välille.

Valkea kirjoitti...

Daniel Jeffries on hiukan ylimielinen ihmisarvioissaan, ja hänellä ei ole psykologia ja taloustiede kaikilta osin hallussa, mutta hänellä on tietoa ohjelmoinnista ja tietokoneista, joten hän on sopiva henkillö visioimaan ennusteita lohkoketjuohjelmien tulevaisuudesta.

https://hackernoon.com/what-will-bitcoin-look-like-in-twenty-years-7e75481a798c

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto