Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

lauantai 6. tammikuuta 2018

Suomalaisten yhtenäisyyden lisääminen


Kello on 22.30 illalla. Raskaan sarjaan voimanostajan ovikello soi. Ovella on heiveröinen ja pienikokoinen mies, joka pyytää laittamaan musiikkia pienemmälle, koska bassojumputus kuuluu häiritsevän kovana alakertaan ja hän ei pysty nukkumaan. Voimanostaja toteaa, että hänen musiikkinsa ei ole kovalla, eikä se häiritse muita naapureita. Kukaan muu ei ole valittanut musiikista. Pieni mies sanoo, että hyvä niin, mutta alakertaan musiikki kuuluu kuitenkin valitettavasti liian kovana. Mitä voimanostajan pitäisi ajatella tästä tilanteesta? Onko pieni mies rasittava turhasta valittaja, jonka pitäisi kehittää itselleen normaali sietokyky ja kasvaa aikuiseksi? Pitäisikö voimanostajan käyttää fyysistä ja psyykkistä dominoivuuttaan, ja käskeä pientä miestä lähtemään sellaisella tavalla, että hän ei varmasti tule valittamaan toista kertaa. Voimanostaja laittoi jo hyvää hyvyyttään oma-aloitteisesti kahdeksan jälkeen musiikin pienemmälle, jotta se ei häiritsisi muita. Hän ei soita musiikkia joka päivä ja useimmiten melko lyhyen aikaa. Kaikki tuntuu viittaavan siihen, että voimanostajan tulisi puolustaa olemisen ja toiminnan vapauttaan omassa kodissaan tungettelijaa vastaan. Sitäpaitsi pieni mies ei kuulu voimanostajan viiteryhmään eli hänen voimanostajakavereihinsa, joten miksi hänen pitäisi tuntea myötätuntoa pientä miestä kohtaan?

Pieni mies on erityisherkkä henkilö. Erityisherkät reagoivat useimmiten voimakkaasti pieniinkin aistiärsykkeisiin ja he eivät pysty sulkemaan niitä pois mielestään toisin kuin normaalit ihmiset. Jos aistiärsykkeitä on liikaa tai ne ovat liian kovia erityisherkille, heillä on taipumus ahdistua tai pelätä. Erityisherkät uupuvat ja rasittuvat, jos ympärillä tapahtuu liian paljon tai liian pitkään asioita, olivatpa ne ihmisten, eläinten, koneiden tai luonnonympäristön aiheuttamia. Jos he eivät pääse vetäytymään itselleen kohtuullisessa ajassa rauhalliseen paikkaan lepäämään, heillä on taipumus stressaantua.

Jos esimerkiksi jossain suhteellisen kaukana erityisherkästä käynnistyy yhtäkkiä tiepora, hän voi säikähtää ja säpsähtää pahanpäiväisesti, ja joutuu pakenemaan juoksujalkaa sietämättömäksi ja kauheaksi kokemaansa meteliä. Normaali ihminen voi tulkita saman pieneksi kaupungin taustahälinäksi, johon hän ei kiinnitä mitään huomiota.

Muiden ihmisten mielialat ja tunteet vaikuttavat voimakkaasti erityisherkkiin. He järkyttyvät helposti toisten ihmisten ihmisten ristiriidoista ja kovaäänisistä riidoista. Erityisherkästä riippuen he voivat pelätä sekä riitaa että siihen liittyviä voimakkaita aistihavaintoja tai lähes pelkästään siihen liittyviä voimakkaita aistihavaintoja, ei itse riitaa.  He pelkäävät usein väkivaltaisia, nopeasti välähteleviä ja meluisia toimintaelokuvia. Erityisherkät ovat usein ujoja. Jos he joutuvat kilpailemaan tai olemaan muiden ihmisten huomion keskipisteenä, heillä on usein taipumus jännittää niin paljon, että he suoriutuvat huonommin kuin normaalisti. Erityisherkillä on usein matala kipukynnys, ja he kokevat kivun voimakkaampana kuin tavalliset ihmiset. He reagoivat usein voimakkaasti kiireeseen ja moniin samanaikaisiin tehtäviin, ja stressaantuvat niistä suhteellisen nopeasti.

Tämän vastapainona erityisherkät havaitsevat useimmiten tapahtumien, sosiaalisten tilanteiden, informaativirtojen ja aistihavaintojen sisältöjä, merkityksiä ja sävyjä enemmän ja tarkemmin kuin normaalit ihmiset, ja yhdistävät ne rikkaaseen sisäiseen maailmaansa. He prosessoivat havaintojaan usein monipuolisesti ja luovasti. Erityisherkät toimivat suhteellisen usein luovissa ammateissa, esim. taiteilijoina, säveltäjinä tai koruja tekevinä käsityöläisinä. He sopivat usein tehtäviin, joissa vaaditaan tarkkaa ja monipuolista haju- ja makuaistia, esimerkiksi viinien laaduntarkkailijoiksi, ravintoloita arvioiviksi toimittajiksi tai korkeatasoisten ravintoloiden kokeiksi.

Erityisherkät havaitsevat muita herkemmin vikoja, ongelmia ja uhkia. He huomaavat esimerkiksi muita paremmin koneen tuottamista äänistä, värinöistä ja toiminnassa näkyvistä mikroskooppisen pienistä muutoksista milloin kone on hajoamassa ja mikä osa on viallinen tai kulunut. Erityisherkät huomaavat sotatilanteessa viholliset tai muut uhkatilanteet useimmiten ennen muita. He huomaavat luonnossa uhkaavat eläimet ja tilanteet usein ennen muita, esimerkiksi vaanivan leijonan savannilla tai purjevenettä lähestyvän suuren myrskyn. Jos erityisherkkä työskentelee esimerkiksi toimistossa, hän havaitsee usein ensimmäisenä ne tekijät, jotka aiheuttavat työkavereille stressiä, esim. toimistossa on liian kuuma, hengitysilma on huonoa ja työtehtäviä on liian monta samanaikaisesti. Erityisherkät huomaavat usein muiden ihmisten tunteet ja mielialat ennenkuin he huomaavat ne itse, ja prosessoivat niiden vivahteita tarkkanäköisesti. Erityisherkkä voi esimerkiksi huomata kasvojen mikroilmeistä, pienistä muutoksista puheäänen vivahteissa ja liikkeiden rytmeistä, että hänen työkaverinsa on melko iloisella ja positiivisella tuulella, vaikka työkaveri ei ole huomannut omaa mielialaansa. Erityisherkät huomaavat herkästi sosiaalisissa suhteissa olevat ongelmat tai positiiviset tekijät. Jos heillä on riittävästi sosiaalista älykkyyttä ja sosiaalisuutta, he voivat toimia hyvinä ristiriitojen ratkaisijoina, neuvottelijoina, motivoijina ja hyvän yhteishengen luojina kunhan saavat tehdä sen ennemminkin ryhmän rivijäsenenä kuin johtajana.

Erityisherkkiä on ominaisuuksiensa takia usein tavallista vaikeampaa integroida sosiaalisiin ryhmiin ja työorganisaatioihin. Jos integroinnin eteen tehdään tarvittavat toimenpiteet ja heidän positiiviset ominaisuutensa otetaan huomioon, heistä voi olla niille monenlaista normaalia suurempaa hyötyä.

Jos psyykenongelmaiset yleisellä tasolla eivät pysty solmimaan kohtuullisia sosiaalisia suhteita ja löydä paikkaansa yhteiskunnassa, he muuntavat usein niihin liittyvät toiveet abstrakteiksi, idealisoiduiksi ja utopistisiksi poliittisiksi vaatimuksiksi. He voivat alkaa kannattamaan maailmanrauhaa ja yksipuolista pasifismia, kaikkien kansojen veljeyttä, ehdotonta suvaitsevaisuutta, subjektiivisia ja mielivaltaisia identiteettejä, universaalia tasa-arvoa, tms. Näitä ajatuksia tukevat yhteiskunnalliset virtaukset voimistavat tendenssiä.

Moniin psyyken ongelmiin voi liittyä erityisiä kykyjä ja lahjakkuuksia; maanis-depressiivisyys, hypomania, masennus, vaativa persoonallisuus, pakko-oireinen häiriö, riippuva persoonallisuus, huomiohakuinen persoonallisuus, skitsotypaalinen persoonallisuus, jonkinasteinen paranoidisuus, psykopatia, skitsofrenia, jne.

Esimerkiksi pakkomielteiden ajama monomaaninen, päättäväinen ja täydellisyyteen pyrkivä henkilö, jolla on pakko-oireinen häiriö, voi raivata organisaatiolle uusia teitä sellaisella työmäärällä, tarkkuudella, organisointikyvyllä, tahdonvoimalla ja joissakin tapauksissa luovuudella, joka näyttää tavallisista ihmisistä epäinhimilliseltä.

Tällaisia henkilöitä on kansallisissa ryhmissä kohtuullisen paljon määrällisesti, mutta ei prosentuaalisesti.

Tekevätkö tällaiset henkilöt tavalla tai toisella työtä utopioiden vai realististen tavoitteiden puolesta? Vastaus on merkittävä.

Integraation, yhteisymmärryksen ja yhteishengen puutteen ongelma koskee laajemminkin suomalaisia. Suomalaiset ovat jakautuneet lukemattomiin ja suurelta osin yhteensopimattomiin kuppikuntiin tai atomisoituneiksi yksilöiksi. Markkinointimiehet vs. insinöörit, johtajat vs. työntekijät, jääkiekkoilijat vs. taitoluistelijat, vasemmistolaiset vs. oikeistolaiset, yläluokka vs. keskiluokka vs. alaluokka, introvertit vs. ekstrovertit, jne. Myös normaalit ihmiset yrittävät paikata tätä kaaosta ja yhteisyyden puutetta abstrakteilla ja utopistisilla ideologioilla ja uskomuksilla. Mitä enemmän asiat menevät ihmisten hajautuneisuuden ja utopististen ideologioiden takia pieleen, sitä enemmän ihmiset takertuvat utopioihin ja yrittävät korjata todellisuutta niillä. Syntyy negatiivinen itseään voimistava yhteiskunnallinen vajoaminen tai syöksykierre.

Toisin sanoen vahingolliset ja epärealistiset ideologiat syntyvät suurelta osin spontaanisti kansallisten ja etnisten ryhmien hajotessa liikaa.

Palatkaamme alun kysymyksiin.

Jos voimanostaja on ajatteleva ja hyvä suomalainen, hänen tulee pyrkiä ymmärtämään toisia suomalaisia paremmin, ja lisäämään suomalaisten yhtenäisyyttä ja integraatiota. Sellaisillakin henkilöillä, jotka näyttävät päällepäin tai ensi silmäyksellä turhan valittajilta tai häiriköiltä, on useimmiten hyvät ja loogiset syyt toiminnalleen. Ne voivat poiketa radikaalisti normaalien ihmisten syistä. Heidän kanssaan keskustelemalla, heiltä kyselemällä, heidän kanssaan neuvottelemalla ja heille ratkaisuehdotuksia esittämällä on mahdollista päästä kaikille osapuolille hyvään lopputulokseen. Erityisherkästä miehestä ei koskaan tule voimanostajaa eikä voimanostajan urheiluseuran jäsentä, mutta hänestä voi tulla voimanostajan hyvä naapuri ja ystävä. He voivat molemmat kuulua asuinalueensa seuroihin, ja vaikuttaa asuinalueensa asioihin positiivisella ja merkittävällä tavalla. Yhtenäisyyttä lisäävien prosessien tulee olla suurimmalta osin skaalautuvia, eli se millä suomalaisten yhtenäisyyttä lisätään yksilö- ja pienryhmätasolla, sillä sitä lisätään myös suurempien ryhmien välillä.

Suomalaisten välistä integraatiota lisääviä periaatteita: Olkaa kiinnostuneita toistenne ajatuksista ja pyrkikää ymmärtämään toisianne paremmin. Antakaa toisillenne suhteellisen nopeasti ja helposti anteeksi. Auttakaa toisianne ja olkaa toisillenne anteliaita. Luokaa ja nostattakaa suomalaisten yhteishenkeä. Olkaa kiitollisia niistä hyvistä ja yhteisistä asioista, joita teillä on. Keventäkää vaikeita aikoja huumorilla ja iloisilla hetkillä. Olkaa ylpeitä suomalaisuudesta. Toimikaa esikuvina, ja inspiroikaa ja kannustakaa toisianne hyveisiin ja suurempiin saavutuksiin. Älkää korostako itseänne liikaa. Antakaa muille heille kuuluvat tunnustukset ja kunnia hyvästä työstä ja ansioista.

7 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=yCC_b5WHLX0

Valkea kirjoitti...

Facebookissa eräs nainen kommentoi: "Ei kannata yrittää olla mitään muuta kuin on."

Vastasin: "Ehkä nykyisin liian monet yrittävät liian paljon soveltaa periaatetta, "teeskentele olevasi ja osaavasi kunnes onnistut". Se voi johtaa jatkuvaan muille valehteluun ja teeskentelyyn, sosiaalisiin törmäystilanteisiin, ulospäin annetun valheellisen kuvan tuomiin liiallisiin paineisiin ja krooniseen stressiin, riittämättömyyden tunteisiin ja itseinhoon, ja lopulta loppuunpalamiseen. Näin käy erityisesti silloin jos todellinen minä ja teeskennelty ideaali- tai toiveminä ovat kaukana toisistaan, toistensa tavoittamattomissa.

Mutta jos todellinen minä ja ideaaliminä ovat toistensa lähellä ja suurelta osin päällekkäisiä, ja henkilö pyrkii koko ajan oppimaan lisää ja tekee rehellistä työtä eteenpäin pääsemiseksi, se usein toimii. Silloin pieni teeskentely auttaa tuomalla ryhtiä, ja velvoittamalla ja motivoimalla.

Jälkimmäinen on lähellä normaalin ihmisen toimintatapaa. Normaali ihminen antaa sosiaalisissa tilanteissa valikoivaa ja/tai hivenen paranneltua kuvaa itsestään ulospäin sosiaalisten velvoitusten; normaalien sisäänrakennettujen ja usein melko huomaamattomien pienten puolueellisuuksien; ja oman halun takia. Tuskin koskaan esimerkiksi liikeneuvottelut alkavat seuraavasti, "Hei, minun nimeni on se ja se. Lapseni kastelin joskus yöllä vuodettani ja häpesin sitä. Minulle on vieläkin tuskallista ajatella sitä. Nuorena miehenä masturboin usein julkisilla paikoilla, mutta pyrin tekemään sen niin, että kukaan ei näe minua. Ajoittain minut silti nähtiin. Tein sitä, koska se oli jännittävää."

Toisaalta jos liikeneuvotteluihin tuleva henkilö on valmistanut huolella sitä varten teknologisen tarjousesitelmän ja harjoitellut sen esittämistä, mutta hän on hiukan epävarma joistakin tarjoukseen liittyvistä yksityiskohdista ja vastapuoli kysyy niistä, hän todennäköisesti sanoo kaiken olevan kunnossa ja hyvin. Nämä vakuutukset toimivat sitten henkilölle velvoitteena selvittää omassa yrityksessään jäljellä olevat epävarmuudet ja hoitaa asiat niin, että kun tarjousta toteutetaan, asiat todella ovat kunnossa ja se toimii juuri niinkuin pitää."

Qroquius Kad kirjoitti...

Kommentissani palaisin nimenomaan kuvailtuun alkutilanteeseen:

voimanostajan oven taakse tulee hänen hintelä naapurinsa pyytämään tätä hiljentämään ääniään, jotka eivät häiritse ketään muuta kuin asianomaista. Voimanostaja on rauhallinen mies ja kysyykin asiallisesti, mikä edellyttäisi häntä mukautumaan naapurinsa erityiseen tarpeeseen, joka poikkeaa kaikista muista talon asukkaista?

Hintelä mies selittää olevansa erityisherkkä. Voimanostaja ei ehkä ymmärrä, ellei hänellä ole lähipiirissään jostain neurologisesta poikkeavuudesta kärsivää. Mikäli ymmärtääkin, hän todennee jotenkin tähän tapaan:

"Kuulehan, ymmärrän että sinulla on vamma, joka hankaloittaa elämääsi kerrostalossa ja johon haluat minun mukautuvan. Mutta jos tähän hissittömään kerrostaloomme muuttaisi yläpuolelleni pyörätuolipotilas, joka edellyttäisi sinun kantavan häntä portaita ylös ja alas hänen tarpeidensa mukaan - suostuisitko?
Itse en suostuisi. Joten en siis halua loukata sinua mitenkään, mutta sanon sinulle nyt kuten sanoisin sille hypoteettiselle pyörätuolipotilaalle:
jos vammasi hankaloittaa asumistasi kerrostalossa, et voi vaatia muita kerrostalon asukkaita mukautumaan vammaasi, vaan sinun on muutettava sellaiseen asumismuotoon, jonka voit mukauttaa vammaasi. Enhhän minäkään voi vaatia, että tässä talossa asuaksesi sinun olisi voitava punnertaa penkiltä 200 kg ja vetää maasta 300 kg, koska en sitä voi enkä halua muiltakaan vaatia.
Miten siis sinä voit vaatia minulta vastaavaa mutatis mutandis?"

Mikäli hintelä erityisherkkä mies tällaisen keskustelun jälkeenkin vaatisi voimanostajaa olemaan niin hiljaa kuin hänen tarpeensa edellyttävät, en panisi pahakseni hänen häätöään. Ei yhteiskunta voi toimia siten, että epänormaalit saavat sanella normaaleille miten heidän on mukauduttava epänormaalisuuksiin.

Valkea kirjoitti...

Qroquios Kad,

sinä tiivistit kommentissasi atomisoidun yksilön tavallisen ajattelutavan. Kaikki muiden ihmisten pienetkin perustellut pyynnöt, toiveet tai ehdotukset tulkitaan liioitellusti ja vääristellen rasittavina ja aggressiivisina käskyinä, taakkoina ja vaatimuksina, joilla hyökätään yksilön reviirille. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen ja neuvotteleminen, ja niihin liittyvä joustaminen ja mukautuminen puolin ja toisin nähdään valtataisteluina, joissa vähäinenkin "periksi antaminen" on nöyryyttävää ja häpeällistä tappiolle joutumista, hyväksikäyttöä ja mielivaltaista pompottelua. Kun asiat nähdään manikealaisesti, perusteettoman aggressiiviset ja likaiset keinot koetaan oikeutetuiksi ja välttämättömiksi. Merkittävä sosiaalisuus ja yhtenäisyys vaikeutuu tai muuttuu mahdottomaksi. Useimmiten tällainen ajattelutapa ei kumpua yksilön omasta pahuudesta, sosiaalisuuden puutteesta tai moraalisesta vajavaisuudesta, vaan se on normaali seuraus ihmisten liiallisesta atomisoitumisesta, yksilönpalvonnasta ja narsistisuudesta. Ne taas ovat seurausta liberaalista ideologiasta ja yhteiskunnasta.

Juuri tätä yhteiskunnallista sairautta kirjoitukseni pyrkii parantamaan.

Jos kirjoitukseni olisi ollut kokonaisvaltainen, olisin laittanut nämä asiat kirjoituksen alkuun merkiksi siitä lähtötilanteesta, josta pyritään pois. Kommenttisi täydensi kirjoitustani, joten kiitos siitä.

Valkea kirjoitti...

Ulottuuko Suomeen? Harjoittaako Supo vastaavaa?

https://theintercept.com/2014/02/24/jtrig-manipulation/

Valkea kirjoitti...

On melko yleisesti tiedossa, että useimmilla huumeriippuvaisilla on vaikea perhetausta, ja siitä johtuvia psyykkisiä ongelmia, erilaisia ahdistavia tai ongelmallisia tunteita. Huumeilla niitä sitten tavallaan 'parannellaan'.

Mutta toisin kuin usein kuvitellaan, yksittäisistä huumeiden käytöistä päätettäessä narkkareilla ei usein ole kovin pakottavia negatiivisia tunteita, joita pitäisi lääkitä. Vaikka narkkarit odottaisivat vierotusoireisiin saakka, nekin ovat todellisuudessa useimmiten melko lieviä, esim kovilla huumeilla vieroitusoireet muistuttavat usein tuntemuksiltaan kuumetautia, johon voi liittyä vapinoita ja jonkin verran pahoinvointia. Miksi käyttö on koko ajan silti niin pakonomaista?

Psyykkiset ongelmat ovat tehneet narkkareista monin tavoin kuin vammaisia, vaikka heillä ei ole fyysistä vammaa. He eivät ole myöskään usein pystyneet kontrolloimaan ja ohjaamaan elämäänsä hyvällä ja rakentavalla tavalla, vaan ovat olleet muiden ihmisten, tilanteiden, tapahtumien ja tunteidensa riepoteltavina.

Jos narkkari tuntee olonsa hiukan masentuneeksi, rauhattomaksi ja aikaansaamattomaksi, ja hänellä on huumeita kaapissa, em. tunteet eivät itsessään pysty pakottamaan häntä käymään käsiksi huumeisiin.

Vasta kun ne yhdistyvät tietoisuuteen siitä, että hän pystyy huumetta ottamalla kontrolloimaan, korjaamaan ja parantamaan itseään ja tunteitaan, tekemään itsestään omasta mielestään normaalin tai normaalia paremman ihmisen, menevän, aikaansaavan, häiriöttömän, terveen ja menestyvän ihmisen, houkutus muuttuu sietämättömäksi. Tilanne on vertauskuvallisesti sama kuin joku olisi halveksittu ja sosiaalisesti hylätty raajarikko, ja hänellä olisi mahdollisuus liittää jalantynkiinsä normaalit jalat, ja tulla arvostetuksi, aikaansaavaksi ja menestyväksi ihmiseksi. Narkkari tuntee, että sellaista tilaisuutta ei kertakaikkiaan koskaan voi jättää käyttämättä.

Tässä on useinkin huumeidenkäyttäjän elämän traagisuus, harhakuva elämän hallitsemisesta, ja normaalista, aikaansaavasta ja menestyvästä elämästä voi työntää hänet äärimmäiseen sairauteen ja hautaan saakka.

Valkea kirjoitti...

Kommentti alapuolella linkitettyyn artikkeliin.

Eli lyhyesti, Helsingin punavihreä piispa Teemu Laajasalo on käyttänyt laittomasti Helsingin seurakuntayhtymän varoja henkilökohtaiseen ylelliseen elämään ja muihin henkilökohtaisiin menoihinsa. Lisäksi hän on laskuttanut kyseenalaisin perustein muualla Suomessa sijaitsevia seurakuntia. Teemu Laajasalon yritys on konkurssissa, suurissa veloissa ja laiminlyönyt viranomaisvelvoitteita.

Teemu Laajasalo on se sama piispa, joka oli järjestämässä laittomien maassaolijoiden majoittamista Helsingin seurakunnissa, vaati kristittyjä rakastamaan muukalaisia ja väitti, että kristitty ei voi olla 'rasisti'. Hän on yleisemminkin puheillaan ja toiminnallaan pyrkinyt sekoittamaan punavihreää politiikkaa ja kristinuskoa. Tiedoksi: Jeesus oli etnosentrinen juutalainen, joka pyrki luomaan rauhaa ja yhtenäisyyttä riitaisten ja vihamielisten juutalaisten ryhmien välille. Jeesus suhtautui torjuvasti, vihamielisesti tai ulkopuolisina ei-juutalaisiin. Jos Jeesus olisi mennyt naimisiin, hän olisi noudattanut juutalaisia sääntöjä, ja mennyt naimisiin vain juutalaisen naisen kanssa. Jeesus leimattaisiin nykyisessä liberaalissa poliittisessa ilmapiirissä rasistiksi.

Vaikka pappien ja piispojen tehtävistä maksetaan palkkaa, ne ovat suurelta osin vapaaehtoistehtäviä. Uskovat piispat tekevät paljon työtä seurakuntaverkostojensa hyväksi, mutta jos piispa on sisimmässään ateisti ja kannattaa punavihreää ideologiaa, piispa voi tehdä vähimmän vaaditun, joka tarkoittaa helppoa ja lokoisaa työtä, jonka voi suorittaa vähillä työtunneilla. Silloin voi keskittyä vaikkapa ylelliseen elämään seurakuntayhtymän ja seurakuntien rahoilla, ja oman hämäräbisneksen pyörittämiseen. Punavihreän ideologian kannattaminen tuo myönteistä julkisuutta punavihreässä mediassa ja toimii pääsylippuna samanlaista elämää viettäviin punavihreisiin kulttuuripiireihin ja poliittisiin piireihin.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005519642.html

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto