Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

tiistai 23. tammikuuta 2018

Vaikenemisen laki

Päättelin jo kauan sitten, että liberaali eliitti noudattaa eräänlaista 'omertaa' eli vaikenemisen lakia suhteessa kansalaisiin. He eivät paljasta edes sisäpiirin yleistä tietoa kansalaisille. He eivät osallistu tietojensa suhteen yhteistyöhön, oppimiseen, vertailuun tai kilpailuun kansalaisten kanssa. He eivät keskustele käytännössä juuri ollenkaan kansalaisten kanssa. Liberaali eliitti kommunikoi suoraan tai välikäsiensä kautta yksisuuntaisesti kansalaisiin päin jatkuvalla informaatio- ja propagandavirralla.

Yanis Varoufakisin kirjaa Adults in the Room lukiessa kävi ilmi, että vaikeneminen on liberaalille eliitille merkityksellisempi kuin ajattelinkaan. Jos pidetään tarvittavaa vähimmäisosaamista itsestäänselvyytenä, vaikeneminen on liberaalin eliitin tärkein rekrytoimisen ja sisäpiiriin kuulumisen ehto, ja tärkein lojaalisuuden osoitus.

Esimerkiksi jos toimittaja on yleisesti valmis julkaisemaan sen mitä liberaalin eliitin jäsenet tahtovat ja valmis jättämään julkaisematta sen mitä he eivät tahdo, toimittaja saa liberaalilta eliitiltä arvokkaita tietoja ja ajoittain paljastuksia, jotka tekevät toimittajasta tärkeän ja merkittävän. Toimittajilla on useimmiten sama liberaali koulutus ja maailmankuva kuin liberaalilla eliitillä ja he ovat useimmiten liittyneet samoihin liberaaleihin verkostoihin, joten tällaista rekrytointia tarvitaan melko harvoin. Jos toimittaja sanoo jotakin liberaalien poliittisten raamien ulkopuolista, hänet suljetaan tietovirtojen ulkopuolelle, jolloin hänen on vaikeaa tai mahdotonta toimia merkittävänä toimittajana.

Muutettavat muuttaen samoja periaatteita voidaan soveltaa kaikkiin liberaalin eliitin jäseniin tai sinne pyrkiviin.

Toimittaja saa olla kriittinen ja käydä julkisuudessa eloisaa keskustelua poliittisten raamien sisäpuolella. Tiedotusvälineissä on pintapuolisesti tarkastellen kiusallisia artikkeleita ja ohjelmia esimerkiksi huippupoliitikoista ja heidän laittomista vaalirahoituksistaan, mutta näissä median tarinaketju alkuineen ja loppuineen on tärkeämpi kuin ensimmäiset uutiset. Liberaalin eliittiin kuuluvat asiantuntijat antavat mediassa lausuntoja siitä, että lakeja rikkova vaalirahoitus on hiukan epäilyttävää, mutta ei suoranaisesti laitonta. Liberaaliin eliittiin kuuluva eduskunnan oikeusasiamies antaa pienen julkisen nuhteen, mutta katsoo, että muihin toimenpiteisiin ei ole aihetta. Ylhäältä ohjeistettu poliisin tutkintaviranomainen sanoo, että rikostutkintaa ei aloiteta. Tiedostusvälineet julkaisevat nämä ja vaikenevat sen jälkeen asiasta. Asia on silloin yhteiskunnallisesti loppuunkäsitelty. Ihmisten mieliin jäävä lopputulos on, että huippupoliitikoilla on oikeus toimia laajalti laeista välittämättä ja vapaammin kuin tavallisilla kansalaisilla. Se mikä tarinan alussa näytti kritiikiltä huippupoliitikkoja kohtaan, paljastui tarinan lopussa heidän vaikutusvaltaisuutensa toteamiseksi tai vihjatuksi ylistämiseksi. Jotta yhteiskunnallinen kritiikki vaikuttaisi aidolta, silloin tällöin jokin liberaalin eliitin vähäpätöisempi ja ehkä epävakaa jäsen heitetään aidosti susien raadeltavaksi. He voivat tarvittaessa toimia myös syntipukkeina, joiden kannettavaksi kaadetaan ylempänä tehtyjä rikoksia, virheitä tai ongelmia.

Eliitin sisäpiiriin kuulumalla saa ajettua merkittäviä poliittis-taloudellisia asioita eteenpäin. Sisäpiirin ulkopuolella saa puhua vapaammin, mutta on vaikeaa tietää miten poliittis-taloudelliset asiat todellisuudessa ovat ja vielä vaikeampaa vaikuttaa niihin. Usein kansalaiset eivät edes tiedä niiden asioiden olemassaolosta, joihin heidän olisi suotavaa vaikuttaa. Kun salatut asiat kuorrutetaan mediassa tunteisiin vetoavilla tarinoilla ja harhaanjohtavilla rationalisoinneilla, ihmiset päätyvät useimmiten muiden ohjailtaviksi.

Liberaalin median antamien tietojen perusteella ihmiset esimerkiksi ajattelevat, että Kiinan ja Tiibetin välillä on konflikti, johon on epämääräisiä etnisiä, uskonnollisia ja historiallisia syitä. Narratiivin mukaan kiinalaiset kohtelevat tiibetiläisiä epäoikeudenmukaisesti ilman juuri mitään todellisia syitä, tekaistujen syiden verukkeella. Tiibetiläiset ovat joutuneet  kiinalaisten perusteettoman aggression kohteeksi. Tiibetiläiset ovat suojeltava vähemmistö ja poliittisia uhreja, ja heidän ihmisoikeuksiaan loukataan. Aktivistiliberaalit ovat kampanjoineet ja osoittaneet mieltä tiibetiläisten puolesta. Liberaalit julkisuuden henkilöt ovat ottaneet näyttävästi kantaa tiibetiläisten puolesta. Jne.

Todellisuudessa kyse on Kiinan, ja Intian ja Yhdysvaltojen välisestä suurvaltakonfliktista. Kiinan Keltainen joki on Kiinan tärkein joki. Kiinan elintärkeä vedensaanti, ruuantuotanto ja liikenneyhteydet ovat pitkälti riippuvaisia siitä. Keltaisen joen alkulähteet ovat Tiibetin ylängöillä. Tiibetiläiset voivat periaatteessa padota ja uudelleenohjata suuret kertymäjoet niin, että Keltainen joki suurimmalta osin kuivuu. Se olisi valtava kansallinen katastrofi Kiinalle. Vaikka tiibetiläiset eivät todennäköisesti tee niin oma-aloitteisesti, he voivat joutua itsenäisinä helposti Intian ja Yhdysvaltojen satelliitiksi, ja tehdä sen niiden vaatimana, ja niiden osaamisella, teknologialla ja rahoituksella. Intia voisi myös vallata itsenäisen Tiibetin sotilaallisesti. Intia ja Yhdysvallat ovat de facto liittolaisia Kiinaa vastaan. Kiinalla on pitkään ollut kireät välit Intian kanssa, vaikka niiden välinen kauppa on lisääntynyt huomattavasti.

Länsimaiden ihmisoikeuskampanja viittaa siihen, että ne pyrkivät vääntämään kulissien takana Tiibetiä itsenäiseksi ja sen jälkeen liittolaisekseen, jotta ne voivat luoda ilmassa leijuvan vesiuhkan Kiinaa vastaan, jota ei tarvitse välttämättä toteuttaa, jotta sillä olisi pelote- ja kiristysvaikutusta.

Kiina joutui 1800 -luvulla länsimaiden ohjailemaksi, ja se oli suuri nöyryytys. Kiina on päättäväinen sen suhteen, että se ei enää koskaan joudu samaan asemaan kenenkään toimesta.

Näiden syiden takia Kiina katsoo, että sen on pakko pitää Tiibet hallussaan. Kiina ei luovu Tiibetistä riippumatta siitä kuinka paljon länsimaissa hyökätään ihmisoikeuksilla Kiinan Tiibetin politiikkaa vastaan tai järjestetään mielenosoituksia Tiibetin puolesta.

Hyvä lukija, riippumatta siitä kenen puolella olit tänne tullessasi ja kenen puolella olet tämän luettuasi, sekä konservatiivit että liberaalit voivat olla yhtä mieltä siitä, että liberaali media on johtanut molempia ryhmiä harhaan ja aktivistiliberaaleja on käytetty hyväksi suurvaltapolitiikassa. Edellä mainitut asiat muuttavat sitä miten Kiinan ja Tiibetin väliseen konfliktiin kannattaa suhtautua ja minkälaisilla keinoilla se kannattaa pyrkiä ratkaisemaan.

Samalla periaatteella liberaali media 'informoi' kansalaisia melkein kaikissa poliittis-taloudellisesti tärkeissä asioissa.

14 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=NtPyZpNB4N8

LS kirjoitti...

Omertà

Valkea kirjoitti...

Hyvä artikkeli, lukusuositus.

Pieni tarkennus; sääli on tunne, jota tunnetaan yleensä alempiarvoisiksi tai huonommiksi koettuja kohtaan, joka johtuu siitä mitä he ovat ja/tai heidän tilanteestaan (esim. vammainen vs. alkoholia liikaa käyttävä henkilö, joka ei hallitse juomistaan). Säälin tuntija haluaa usein pitää yleisellä tasolla etäisyyttä säälin kohteeseen, vaikka auttaisikin häntä. Säälin tuntija kokee useimmiten olevansa jollain merkittävällä tavalla erilainen kuin säälin kohde. Näistä syntyy myös sääliauttamiseen ajoittain liittyvä jännite. Jos autettu havaitsee auttajan säälin ja tulkitsee sen tavallaan huonoksi tai surkeaksi "haukkumiseksi" tai ylenkatseelliseksi suhtautumiseksi, se voi aiheuttaa suuttumusta tai kaunaa.

Myötätuntoa tunnetaan yleensä suhteellisen samanarvoisiksi koettuja kohtaan. Myötätuntoa tunteva yleensä samaistuu enemmän tai vähemmän myötätunnon kohteeseen, ja on usein valmis läheiseen tai pidempiaikaiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Myötätuntoa voidaan tuntea monenlaisissa tilanteissa, ei pelkästään silloin kun myötätunnon kohteella menee huonosti. Myötätuntoa voidaan tuntea esim. silloin kun sukulainen on onnistunut hyvin ylioppilaskirjoituksissa ja sitä juhlitaan, ja nyt elämän mahdollisuudet ovat hänen edessään.

https://sarastuslehti.com/2018/01/23/jos-rakastaa-kaikkia-ei-rakasta-ketaan/

Valkea kirjoitti...

LS,

hyvä lista. Liberaalin eliitin lapsettomuudesta ja lapsiluvuista olisi hyvä tehdä laajempikin selvitys. Lapsettomuus on tärkeä selittävä tekijä heidän maailmankuvalleen ja politiikalleen. Lapsettomuus voi synnyttää kaunan muita kohtaan, "Kun minulla ei ole jälkeläisten kautta tulevaisuutta tässä maailmassa, minä haluan ettei kenelläkään muulla ole". Liberaali maailmankuva lietsoo sellaista kaunaa.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla Britannian Eu:sta eroamisen seurauksia seuraavasti:

Tuo pilapiirros yrittää luoda mielikuvaa, jossa kaikki ovat melkein kuin yhdessä Britanniaa vastaan. Eu eliitti on kaunainen ja se on aidosti Brexit -Britannian vastainen. Ehkäpä Eu laittaa kovennetut säännökset ja tullit Britannian tuontia vastaan, tai vain normaalit Eu:n ulkopuolelta tuleville tuotteille asetut säännökset ja tullit. Se tarkoittaa joka tapauksessa, että Britannian vienti Eu:n alueelle vähenee nykyisestä.

Britannia pyrkii tietenkin korvaamaan nämä menetykset korkojen kanssa itselleen. Mitkään Eu:n rajoitukset eivät sido Britanniaa, joten se voi tehdä esimerkiksi seuraavaa: a) Tehdä itsestään alhaisen veroasteen veroparatiisin, ja tappaa suuren osan sääntelystään ja rajoituksistaan. Esteistä huolimatta Eu:n rahat alkavat valua Britanniaan. Edullinen yritys- ja työntekoympäristö kääntää Britannian talouden selvään nousuun. b) Etsiä aggressiivisesti uusia vientikohteita. Mikään maa tai alue ei ole poissuljettu. Venäjä, kauko-itä, Yhdysvallat, Kanada, Australia, keski-Aasia, lähi-itä, jne. c) Tarjota itsensä arvokkaaksi kumppaniksi sopiville ehdokkaille, josta tullaankin siihen mitä esim. Yhdysvallat voi tehdä. Jos Eu ampuu itseään kurittamalla Britanniaa, Yhdysvallat voi tehdä Britannialle edullisen ja houkuttelevan tarjouksen kauppaliitosta, jolla Britannia melkein kuin liitetään 51. osavaltioksi Yhdysvaltoihin, mutta säilyttää tietenkin suvereniteettinsa. Eu kuihtuu ja Yhdysvallat saa arvokkaan lisän itselleen.

Näiden yhteisvaikutuksesta Britannia kukoistaa.

Ja näin se on markkinataloudessa; jos yhdestä kohti yrittää painaa ja tukahduttaa, toisesta kohtaa pulpahtaa entistä korkeammalle. Markkinatalous työskentelee itsensä esteiden ohi.

Eu sössii joka sektorilla asioitaan ja on joka tapauksessa menossa kohti yhä suurempaa irrelevanssia maailmantaloudessa ja -politiikassa, täysin Brexitistä riippumattakin.

Ps. Ossi, kokemasi hankaluudet kansainvälisessä liiketoiminnassa ovat olleet varmasti todellisia, mutta ei kurssiriskiltä suojautumisen pitäisi olla erityisen vaikeaa.

Toisaalta ei kaupankäynnin helppous eri valuutta-alueiden välillä ole itsenäinen ja irrallinen asia kokonaisuuksista. Jos etelä-Euroopan konkurssimailla olisi ollut itsenäiset valuutat ja ne olisivat kelluneet ongelmien tullessa sopivan alhaiseen arvoon, niiden taloudet olisivat toipuneet melkein saman tien ennalleen. Itsenäisten valuuttojen Eurooppa ei olisi hirttänyt itseään maksamaan tuhansin miljardein tukea konkurssimaille. Ilman Eu:n suurpankeille lupaamia takauksia eli sosiaalitukea ja yhteisvaluutan luomia illuusioita ne eivät olisi lainoittaneet holtittomasti konkurssimaita. Asiantuntijat myöntävät nykyisin laajalti yhteisvaluutan olleen suuri ja kallis virhe. Yhteisvaluutan ongelmien välttämiseksi liikemiesten pieni vaiva eri valuuttoja vaihdellessa olisi ollut pieni hinta maksettavaksi.

Valkea kirjoitti...

Pidin kokoomuslaisille jatkoluennon taloudesta.

Miksi Britannialla tarvitsisi olla vanhojen aikojen tavalla neuvotteluvoimaa esim. Yhdysvaltojen kanssa kaupankäynnistä neuvotellessa? Yhdysvallat haluaa varmasti käydä yleisesti ottaen mahdollisimman vapaata kauppaa Britannian kanssa, koska se hyödyttää molempia osapuolia. Sillähän TTIP:kin markkinoitiin. Toki Yhdysvallat saattaa suojata jonkin verran paria strategisesti tärkeää talouden sektoria, jotka eivät ole kovin kilpailukykyisiä kansainvälisesti, kuten terästeollisuutta, mutta ei se muuta kokonaiskuvaa.

*****

Kuten taloustieteen nobelisti Milton Friedman sanoi, tulli on vastaavansuuruinen vero kotimaan kuluttajille ja tuottajille. Britannia ja Yhdysvallat ovat molemmat kehittyneitä talouksia, joten niillä on suhteellisen vähän tarvetta suojella tuotannonalojaan kilpailulta.

Kohtuullisista tulleista voisi olla väliaikaista hyötyä, jos Britannia olisi esimerkiksi keskitason maa, jolla on kehittymässä olevaa teollisuutta, ja Yhdysvallat olisi sellainen kuin se nyt on. Ne ovat molemmat kehittyneitä talouksia, jolloin suhteellinen etu (comparative advantage) jakaa suhteellisen tasaisesti sen mitä kummankin kannattaa tuottaa. Kumpikin hyötyy enemmän kuin sellaisessa tilanteessa, jossa ne suojaavat tuotannonalojaan laajalti tulleilla. Suhteellinen etu toimii myös kehittymättömien ja kehittyneiden talouksien välillä, jos kehittymättömällä maalla on teollisuutta, jolla ei ole ennustettavissa olevan tulevaisuuden aikana realistisia mahdollisuuksia kehittyä kehittyneiden talouksien tasolle (esim. afrikkalaisten talous hyötyy suuresti heidän ostamistaan matkapuhelimista ja tietokoneista, joita afrikkalaisilla ei ole kykyä suunnitella ja valmistaa).

Jos Yhdysvallat asettaisi laajalti korkeita tulleja Britannialle, silloin Britannia tulisi siihen tulokseen, että Yhdysvallat ei halua tehdä markkinatalouden ehdoilla kauppaa Britannian kanssa, jolloin se asettaisi vastaavat tullit Yhdysvalloille. Tullisodassa molemmat häviävät, mutta Britannia häviää todennäköisesti vähemmän asettamalla "kostotullit".

Tullit heikentävät oman maan teollisuuden kilpailukykyä. On esim. tasasuhtaiset maa X ja Y. X suojaa itsensä korkeilla tulleilla ja Y:n teollisuus toimii avoimilla markkinoilla. Y:n teollisuus joutuu sopeutumaan kovassa kilpailussa hyvään kustannustehokkuuteen ja korkeaan laatutasoon, X:n teollisuus saa varman kotimaan myynnin tullien takana, joten se voi tuottaa huonompaa laatua kalliimmalla. Y:n teollisuus kehittyy korkeatasoisemmaksi, ja se voittaa ennen pitkää X:n globaaleilla markkinoilla.

Talous on myös tasapaino. Kuvitellaan hetken että tullit toimisivat niinkuin niiden haaveillaan toimivan (eivät toimi). Maailmanpuolikas A myisi korkeiden tullimuurien takaa loputtomasti tavaraa maailmanpuolikas B:lle, ja B ei pysty tullimuurien takia myymään juuri mitään A:lle. Kohta B:n rahat ovat lopussa ja se ei pysty ostamaan juuri mitään A:lta. A voi vielä lainata voitoistaan rahaa B:lle, jotta se voisi ostaa enemmän A:lta, mutta tämä vain lykkää hetken väistämätöntä, koska B:llä ei ole rahaa suoriutua lainavelvoitteistaan. Jos A haluaa tällaisen systeemin toimivan pysyvästi, sen pitäisi tuottaa loputtomasti tavaraa ilmaiseksi B:lle, joka vain laiskottelee, eikä tuota mitään.

Tulleihin perustuva talous pohjautuu merkantilistiseen talousajatteluun, joka ei ole koskaan toiminut pitkällä tähtäimellä.

Valkea kirjoitti...

Yanis Varoufakis kertoo kirjassaan Adults in the Room, että silloin kun konkurssimaiden kriisi käynnistyi, hänelle ilmoitettiin, että syy kriisistä tullaan vierittämään viikon päästä Euroopan tärkeimmissä liberaaleissa medioissa kokonaan Kreikan niskaan ja mm. Varoufakisia mustamaalataan. Näin siirrettiin huomio pois toisista syyllisistä, eli Euroopan unionista ja sen suurista maista, sekä suurten maiden suurpankkiireista. Toisin sanoen suurpankkiirit voivat määrätä liberaalin median tuottamaan haluamiaan artikkeleita ja ohjelmia. Kuulostaako liberaali media "vallan vahtikoiralta"?

LS kirjoitti...

Suurpankkiireista puheen ollen:

Ronald Bernard: High Finance Revelations (2017)

Pure Evil.

Valkea kirjoitti...

Kommentoin alla linkitettyä informaatiota seuraavasti:

Victor David Hanson selittää tällä videolla postmoderneja ideologioita, jotka tuottavat seurausvaikutuksina mm. ideologisen allergian James Bondia kohtaan. Vauraus, yltäkylläisyys, hemmottelu ja teknologia on tuottanut pehmeän ja itsekeskeisen sukupolven, joka pitää kaikkea saamaansa ja ympärillään olevaa itsestäänselvyyksinä. Pitkälle viety erikoistuminen, eli toisin sanoen ymmärtämättömyys muista aloista ja median utopistiset informaatiokuplat pahentavat näitä ajatusharhoja. Heille sähkö vain tulee itsestään töpselistä. Heidän "maailmankaikkeudessaan" bussit tulevat ajallaan, koska se on niiden sisäsyntyinen luonne. He eivät ymmärrä kuinka paljon osaamista, työtä, teknologiaa ja koordinaatiota näiden ja muiden "itsestäänselvyyksien" tuottamiseen ja ylläpitämiseen vaaditaan, ja kuinka hauraiita ne lopulta ovat häiriöille ja muutoksille systeemissä, esim. maahanmuutolle.

Hemmoteltu sukupolvi ajattelee, että sillä on loputtomasti varaa mielivaltaisesti tuhlata, jakaa ja muuttaa sivilisaation etuja, järjestelmiä ja rikkauksia, joiden se kuvittelee pursuavan sivilisaation ehtymättömistä runsauden sarvista. Vasemmistolaiset ideologiat ovat keskeinen osa tätä tuhlausta. Esim. James Bondin kaltainen vaativa, osaava ja pystyvä maskuliininen miesidentiteetti voidaan heittää roskiin ja ottaa tilalle hemmoteltuja fantasiasukupuoli-identiteettejä, joita on tällä hetkellä jo 72 kappaletta, ja jotka materialisoituvat sillä, että sanoo olevansa sellainen. Muilta vaaditaan osallistumista fantasian ylläpitämiseen. Muiden täytyy teeskennellä että fantasiasukupuolet ovat totta, kohdella fantasiasukupuolisia heidän vaatimustensa mukaan ja puhutella heitä heidän erityisillä nimillään. Ilman muiden teeskentelyä fantasiasukupuolet eivät tunnu riittävän todellisilta.

https://www.youtube.com/watch?v=ZEBGtpAuzzQ

https://www.is.fi/viihde/art-2000005541391.html

Valkea kirjoitti...

Kommentoin toisaalla oikeanlaisen ehdokkaan valintaa seuraavasti:

"Politiikan ja urheilun erottaa mm. se, että politiikassa säännöt ovat likaisemmat ja ajoittain niitä ei ole lähes ollenkaan.

Näyttää implisiittisesti siltä, että ihmettelet miksi kannattajat kannattavat ajattelultaan niin erilaista ehdokasta.

Ensin pitää kysyä onko ero todella niin suuri? Tietyistä ehdokkaista pyritään liberaalissa mediassa antamaan niin negatiivinen ja rikkonainen kuva, että heidän ajattelunsa todellisesta sisällöstä on vaikea saada selvää.

Sikäli kuin eroja on, ne saattavat olla kannattajien kannalta suotavia. Esimerkiksi libertaarit ajattelevat usein, niiltä osin kuin edes haluavat osallistua politiikkaan, että libertaari on heille paras ehdokas, koska sellaisellahan on samanlainen ajattelutapa, mutta näin ei tietenkään ole. Paras ehdokas libertaareille on sellainen, joka myllertää poliittista kenttää oikealla tavalla, ja kääntää vaa'an asia kerrallaan siellä täällä libertaariseen suuntaan. Saattaa olla, että tällainen ideaali ehdokas ei ole juuri ollenkaan libertaari ajattelultaan, mutta silti hänellä on oikeanlainen vaikutus.

Koska libertaarit eivät ole sisäistäneet tätä asiaa, osaltaan sen takia heidän vaikutuksensa on jäänyt (liian) vähäiseksi politiikassa. Halatkaa oikeanlaista järjestelmää muuttavaa kaaosta, ja te saatte haluamanne."

Valkea kirjoitti...

LS,

ymmärrän kyllä, että tuo haastattelu vaikuttaa uskottavalta esim. haastatellun tunteiden ja eläytymisen takia, mutta ei voi hypätä liian nopeasti johtopäätöksiin.

Elliot Aronsonin jne. kirjassa Mistakes Were Made (but not by me) kuvataan miten järkevät ja rationaaliset ihmisetkin voivat alkaa uskoa paikkansapitämättömiin kauheisiin asioihin, joiden he 'muistavat' tapahtuneen henkilöhistoriassaan. Muisti toimii erikoisilla tavoilla, ja sitä konstruoidaan koko ajan uudelleen. Muistiin kootaan tai sekoittuu erilaisista lähteistä informaatiota. Johonkin todelliseen tapahtumaan saattaa sekoittua unien tapahtumia, elokuvia, omia kuvitelmia, kirjojen tarinoita, jne. Joskus esimerkiksi jonkun elokuvan tapahtumat voivat vähitellen muuttua ihmisen mielessä muistoksi siitä, että niin tapahtui hänen omassa elämässään. Jne. Jotkut henkilöt ovat lapsuutensa tapahtumien ja muistinsa toiminnan takia alttiimpia tällaiselle kuin toiset. Kirjasta täytyy paikoitellen suodattaa pakollisia liberaaleja osioita, mutta psykologisilta osuuksiltaan kirja on paikkansapitävä.

Jos videolla kuvatut tapahtumat olisivatkin totta (enkä vedä näillä tiedoilla vielä sellaista johtopäätöstä), kyse voi olla parista hänen häiriintyneestä ja rikollisesta työtoveristaan. Jos sitten lähtisimme soitellen sotaan ja julistaisimme kaikkien suurpankkiirien tekevän sellaisia asioita, joilla ei ole (suurella todennäköisyydellä) mitään tekemistä sellaisten asioiden kanssa, ampuisimme omaa agendaamme jalkaan.

Koska emme ole suurpankkiirien sisäpiiriläisiä, joudumme muutenkin analysoimaan heidän toimintaansa välikäsien antaman informaation + talouden tapahtumien + taloustieteen tietojen mukaan. On parempi mennä niiden tietojen mukaan, josta voi olla suhteellisen suurella todennäköisyydellä varma ja jotka ovat yleismaailmalliselta kannalta keskeisiä. Tangentteja kannattaa välttää, koska ne voivat imaista koko agendan väärään suuntaan. Siinä on myös ongelmana se, että päätyy helposti sellaisiin seuroihin, joissa harrastetaan jos jonkinlaista salaliitto-, ufo-, noituus-, ym. teoriaa, jonka jälkeen todellisuutta ja realismia on vaikeampi erottaa.

LS kirjoitti...

Jos sitten lähtisimme soitellen sotaan

No problem. Prosessi on käynnissä. Sinun ei tarvitse tehdä tähän liittyen mitään. Se tulee kuin manulle illallinen. Operaation viimeinen vaihe alkoi marraskuussa ja asiat etenevät enimmäkseen aikataulussa.

Nürnberg 2.0

Edessä loistava tulevaisuus!

Valkea kirjoitti...

Silloin kun ihminen kieltää uskonnon, traditioiden ja kulttuurin velvoitteet, hän ei vapaudu suuriin korkeuksiin vaan tavalliseen omaan eläimellisyyteensä, tunteidensa ja viettiensä hallittavaksi, ja uppoaa samalla omaan minäkeskeisyyteensä.

Jari Ehnrooth kuvailee kirjoituksessaan runollisesti eräänlaista huumeriippuvuuttaan; hänen täytyy saada kerta toisensa jälkeen rakastumisen tunne. Kun rakkauden suurin huuma heikkenee, on aika hylätä kelvottomaksi muuttunut nainen, ja etsiä uutta huumaa. Jari ei kestänyt naisiaan sellaisina kuin he todellisuudessa ovat, vain katsoessaan heitä rakkaudenpunaisten lasien läpi.

Oikeastaan Jari rakastaa enemmän omaa rakkauden tunnettaan kuin naisia. Naiset ovat pakollinen virike rakkauden tunteille, mutta jos hän pystyisi elämään koko elämänsä rakkauden huumassa ilman naisia, mihinpä hän heitä tarvitsisi?

Liberaalissa yhteiskunnassa on melko suuri joukko miehiä ja naisia, jotka ovat tulleet riippuvaisiksi rakkauden tunteistaan. Sellaiset ihmiset jäävät usein hedelmättömiksi, ja heitä vaivaavat useimmiten kiusalliset merkityksettömyyden, tyytymättömyyden ja ahdistuksen tunteet. He tarvitsevat rakkauden huumaa peittääkseen jatkuvaa pientä masennustaan. Kun he katsovat vanhemmalla iällä elämäänsä taaksepäin, he tuntevat elämänsä useimmiten turhaksi ja epäonnistuneeksi.

Meille, joille uskonto, traditiot ja kulttuuri ovat tärkeitä, rakkaus viittaa aina korkeampiin asioihin ja palvelee niitä; perhe, lapset, yhteisö ja Jumala.

https://yle.fi/uutiset/3-10059839

LS kirjoitti...

Venäjän ja Kiinan armeijaa/tiedustelua sekä positiviista osaa USA:n armeijasta/tiedustelusta informoitu (Instructions).

---

Three Top Russian Officials Visit United States (2018-01)

The heads of three Russian intelligence agencies all visited the US simultaneously. This is an extraordinary and unprecedented event, especially at a time when that relationship has so greatly deteriorated. Sergei Naryshkin, the foreign intelligence chief [SVR], Alexander Bortnikov, who heads the Federal Security Service [FSB], and Lieutenant General Igor Korobov, the head of Russia’s military intelligence [GRU], visited Washington in late January. Not much has been leaked to the media but it was reported that they met with CIA Director Mike Pompeo.

---

Operaation viimeinen vaihe huipentuu “Tapahtumaan.” Suunnitelmaa on päivitetty. Cabalin pahimmille tapauksille on “erillinen käsittely.” Loput joko pidätetään tai suoraan “poistetaan.”

Tapahtuma kestää enintään 15 päivää. Sen aikana pankit (digitaalinen maksuliikenne, automaatit, verkkopankit) ovat kiinni. Joissain maissa voi olla sähkökatkoksia. Neuvoni: Varaa 15 päiväksi

+ Ruokaa (myös lemmikkien ruoka)
+ Lääkkeitä
+ Käteistä rahaa

Mali Nunquam Praevalebunt – Evil Will Never Prevail

Nyt soi: Two Steps From Hell - Protectors Of The Earth

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto