Hiljaista Pohdintaa

Hiljaista Pohdintaa

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Seksuaalisuuden hierarkiat

Kun liberaalissa yhteiskunnassa homoseksuaalit ovat yksi erityiskohdelluista ja suosituista ryhmistä, liberaalit osoittavat usein "hyveellisyyttään" liberaalissa kontekstissa sanomalla, "Minulla on ystävä, joka on homo" tai "Minulla on kavereita, jotka ovat homoja". Tämä sama käytäntö on pikku hiljaa levinnyt sellaisten konservatiivien keskuuteen, jotka eivät oikein ymmärrä mitä konservatiivisuus tarkoittaa, tai jotka luulevat, että jokin käytännöllinen tarve pakottaa sellaiseen. Esim. kun Perussuomalaisiin kuuluu homoja, homot täytyy integroida olemalla hiljaa homoista ja homoudesta, ja näkemättä ja kuulematta mitään heihin liittyvää, tai sitten sanomalla erilaisissa yhteyksissä, "meidänkin puolueessa on homoja", "minulla on kavereita, jotka ovat perussuomalaisia homoja", minä työskentelen säännöllisesti puolueessamme olevien homojen kanssa", tms. (Tämä ottaen huomioon, että Perussuomalaisiin kuuluu myös melko arvoliberaaleja henkilöitä).

Kuitenkin konservatiiviselta kannalta homoseksuaalisuudessa tai tarkemmin sanottuna homojen seksuaalisuudessa ei ole sellaisenaan juurikaan hyvää, ja itsessään homoseksuaalisuudesta on todennäköisemmin haittaa kuin hyötyä. Sama pätee pelkkään heteroseksuaalisuuteen. Siten jos joku sanoo, "Minulla on kaveri, joka on homo" ja mitään muuta informaatiota puhuja ei kysyttäessäkään anna, se on todennäköisesti huono asia, koska se on korostuneen tai jalostumattoman seksuaalisuuden taipumus. Tämä ei tarkoita sitä, että konservatiivin mielestä seksuaalisuus ja siihen liittyvä nautinto on pahaa, hävettävää, sellaista, josta ei voi puhua, tms., vaan sitä, että se on "tienviitta", joka helposti osoittaa kulkijan huonoon suuntaan, jos ei anna viisauden, hyveiden, ja tasapainottavien ja tärkeämpien tekijöiden ohjata itseään parempaan suuntaan.

Mitä konservatiivi sitten tekee puhuessaan homoista ja heteroista? Vähimmillään hän voi sanoa jossain muodossa, "Me olemme integroineet nämä ja nämä ihmiset ryhmäämme siitä huolimatta, että he ovat heteroseksuaaleja ja homoseksuaaleja", tms. mutta tämä on hiukan epätyydyttävää ja kömpelöäkin.

Konservatiivi voisi kehua homoseksuaalista ystäväänsä seuraavasti, "Olen ohjannut homoseksuaalista ystävääni luopumaan huonoista asioista ja kannustanut häntä hyveisiin, ja hän toimii nykyään viisaasti ja hyveellisesti. Hän on meidän yhteisömme hyvä ja tärkeä jäsen. Hän on vastavuoroisesti ohjannut yhteisömme jäseniä, mukaanlukien minua, luopumaan huonoista asioista ja kannustanut meitä hyvään, sekä puheillaan että esimerkillään. ... Homoseksuaalit muodostavat suhteensa usein seksin ja nautintojen ympärille, koska heidän suhteensa ovat useimmiten luonnostaan lapsettomia, joten heillä on heteroseksuaaliseja suurempi taipumus ajautua huonoon suuntaan. Heteroseksuaalinen hurvittelijakin voi ajautua vahingossa isäksi tulon myötä luonnostaan parempaan suuntaan. Siinä mielessä homoseksuaalisen ystäväni saavutus on suurempi kuin vastaavan heteroseksuaalin ... Hän oli muuten aiemmin katkeroitunut homoaktivisti, joka pyrki luomaan tyhjästä hajottavia ristiriitoja ja konflikteja sukupuolten, ja heterojen ja muiden seksuaalisten suuntautumisten välille. Siitä ei ole enää jäljellä rahtuakaan.". Todellisuudessa konservatiivi ei puhu aivan tällä tavalla homoystävästään, mutta asiasisällöiltään ja teemoiltaan se on vastaavaa.

Konservatiivi voisi kehua heteroseksuaalista ystäväänsä seuraavasti, "Hän on hyvä ja hyveellinen isä, aviomies ja yhteisömme jäsen. Hän on ahkera, tarkka ja osaava työssään, mutta samalla kekseliäs, improvisoiva ja taiteellinen. Hän harrastaa Ju-jutsua, kuvanveistoa ja piirtämistä. Ahkeruus ja huolellisuus, ja toisaalta taiteellisuus ilmenevät harvemmin samassa henkilössä. Hän on ohjaa muita hyveellisyyteen sekä puheillaan että esimerkillään. ... Hän vietti nuorempana hurjaa uhkapelurin elämää, mutta nykyisin hän on jalostanut itsensä korkeammalle tasolle. Jne."

Seksuaalisuudessa on erilaisia hierarkisia tasoja. Sublimoitu, jalo, ja hyveelliseen elämään, perheeseen ja yhteisöön integroitu seksuaalisuus on parempaa kuin irrallinen, rehottava, itsekeskeinen, ja tarkoitukseton ja merkityksetön seksuaalisuus.

1 kommentti:

Vasarahammer kirjoitti...

Sen verran olen itsekin oppinut ymmärtämään asioita, että en käytä sanontaa "minunkin ystävissäni on homoja". Tämän lausuman tarkoituksena on tuottaa jonkinlainen alibi siltä varalta, että joutuisi syytetyksi homofobiasta.

Omaan käsitykseeni avioliitosta vaikutti erityisesti avioliiton tarkoituksen ymmärtäminen. Avioliitto ei ole mikään lupa harrastaa seksiä vaan sen tarkoituksena on tarjota paras mahdollinen kasvuympäristö lapsille. Se on avioliiton tarkoitus, ei ulkoisen hyväksynnän saaminen tai täydellinen syrjimättömyys. Ulkoinen hyväksyntä haetaan julkisesti vain siitä syystä, että jälkeläisillä olisi hyvä kasvuympäristö. Luonnollisesti suuri osa avioliitoista epäonnistuu tehtävässään, mutta se ei ole syy hylätä ihannetta.

Homosuhde ei ole paras mahdollinen kasvuympäristö lapselle, koska sellaisesta puuttuu joko isä tai äiti, useimmiten isä. Valtavirran tutkimusten mukaan lapsen tulevan kehityksen kannalta parasta on, jos hänellä on sekä äiti että isä. Tähän perustan oman perhekäsitykseni.

Homoliitolla ei ole aitoa yhteiskunnallista merkitystä. Avioliiton avulla homoseksuaalit hakevat vain yleistä hyväksyntää omalle parisuhteelleen. Mitään muuta merkitystä homosuhteen siunaamisella ei ole. Siksi en kannata homoliittoja. Toisaalta hyväksyn sen, että homosuhteessa eläneen toinen puolisko saa perintönä puolisonsa omaaisuuden samalla tavalla kuin normaalissa avioliitossa, eli juridisesti homopuoliso perii partnerinsa. Ymmärrän myös, miksi homo haluaa avioliiton avulla yleistä hyväksyntää parisuhteelleen.

Seuraavaksi tulee kysymys siitä, onko homoseksuaalisuus synnynnäinen ominaisuus, seksuaalinen kehityshäiriö vai opittu tapa. Jos sanon, että se on ensimmäinen, olen poliittisesti turvallisilla vesillä. En ole perehtynyt asiaa koskeviin tutkimuksiin, mutta olen taipuvainen uskomaan, että se on vähän kaikkea yllä mainituista.

Äskettäin luin tämän artikkelin. En ole kirjoittajan kanssa läheskään samaa mieltä kaikista asioista. Kyseinen artikkeli sai etenkin viimeisimmän Pori jazz -kohun myötä miettimään asioita. Entä jos osa homoista on ajautunut homoseksuaalisuuteen tietynlaisten seksuaalisten kokemusten tai hyväksikäytön kautta? Voisiko tällainen homoseksuaali "eheytyä" eli oppia heteroseksuaaliks?

Kirjoittajalla ei ollut myönteistä käsitystä homojen vanhenemisesta. Kun ikää tulee, seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen muuttuu vaikeammaksi ja ikääntynyt homoseksuaali joutuu tyytymään pahnan pohjimmaisiin tai käyttämään hyväksi päihdeongelmaisia. Pitkäaikaiset parisuhteet eivät välttämättä ole erityisen suosittuja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa.

Viimeisenä tulee kysymys, miten suhtautua ns. nuivalla puolella vaikuttaviin homoseksuaaleihin, jotka ajattelevat yhteiskunnallisista asioista samalla tavalla. Pitäisikö heitä hylkiä sukupuolisen suuntautumisensa takia vai pitäisikö heitä pitää esillä todisteena siitä, että ei ole homofobi? Mielestäni nämä molemmat vaihtoehdot ovat vääriä. Julkisesti homoseksuaalien samanmielisten kirjoituksia tulee arvioida niiden puutteiden ja ansioiden perusteella, ei sen mukaan, mikä on kirjoittajien sukupuolinen suuntautuneisuus.

Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

Blogiarkisto