tag:blogger.com,1999:blog-82184904574308099702024-03-13T22:52:04.533-07:00Hiljaista pohdintaaUskonnollisuus, yhteisö, psykologia, yhteiskunta. Ja muita aiheita.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.comBlogger43125tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-31532819384204063932021-06-21T10:46:00.003-07:002021-06-21T11:12:16.442-07:00Michel Foucault, valta, psykiatria ja hulluus.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dRa9wjBZfKI/YNDPsQ6kzWI/AAAAAAAADQQ/s5Qe0x0FUyEWVwMqskNvDSoPqZU6arPEACLcBGAsYHQ/s2048/Michel%2BFoucault.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1372" data-original-width="2048" height="428" src="https://1.bp.blogspot.com/-dRa9wjBZfKI/YNDPsQ6kzWI/AAAAAAAADQQ/s5Qe0x0FUyEWVwMqskNvDSoPqZU6arPEACLcBGAsYHQ/w640-h428/Michel%2BFoucault.jpeg" width="640" /></a></div> <br />"Ihmisten on tärkeää paikallistaa vallan olemus vallankäytön rajamaille, jossa se on aina luonteeltaan vähemmän laillista (tai laitonta)."<br /><br />"Mutta syylliset ihmiset ovat vain yksi rangaistusten kohteista, sillä rangaistukset on suunnattu ennen kaikkea potentiaalisia syyllisiä vastaan."<br /><br />"Politiikka ei ole sitä mitä se teeskentelee olevansa, kollektiivisen tahdon ilmaus. Politiikka hengittää vapautuneesti vain siellä missä kollektiivinen tahto on monitahoinen, epäröivä, hämmentynyt, sekava, ja itselleenkin hämäräksi ja epäselväksi jäävä."<br /><br />"Ei ole olemassa binaarista jakoa puhumisen ja vaikenemisen välillä; meidän on selvitettävä erilaiset tavat olla hiljaa."<br /><br />"Tavoitteena ei ole vapauttaa 'totuutta' kaikista valtasysteemeistä (joka olisi pelkkä kangastus, sillä 'totuus' on valtasysteemien tuote ja väline), vaan irrottaa totuuden valta sosiaalisista, taloudellisista ja kulttuurisista hegemonioista, joissa se operoi tällä hetkellä."<br /><br />"Poliittinen valta ulottuu syvemmälle kuin tulee arvelleeksi. Poliittisessa vallassa on vähän tunnettuja keskuksia ja tukipisteitä; sen tärkeimmät vastustukset, kiinteytymät, toiminnot ja verkostot ovat todennäköisesti siellä missä ei odottaisi niiden olevan."<br /><br />"Valta ei ole instituutio, eikä rakenne. Se ei ole myöskään voima, joka meille on annettu. Valta on nimi, joka annetaan monimutkaiselle strategiselle tilanteelle tietyssä yhteiskunnassa."<br /><br />"Valta tuntuu siedettävältä vain sillä ehdolla, että se naamioi huomattavan osan itsestään. Vallan menestys on suhteessa sen kykyyn piilottaa omia toimintojaan."<br /><br />"Yliopisto ja laajemmin kaikki opetussysteemit, jotka vaikuttavat vain levittävän tietoutta, on luotu pitämään tietyt yhteiskuntaluokat vallassa ja estämään toisten luokkien vallan välineiden toiminta."<br /><br />"Sotia ei enää käydä kuninkaan nimissä, jota täytyy puolustaa. Nykyisin niitä käydään kaikkien ihmisten olemassaolon puolesta. Kokonaiset populaatiot mobilisoidaan tappamaan elämän välttämättömyyden nimissä; massamurhista on tullut välttämättömiä."<br /><br />"Jos et ole samanlainen kuin muut, olet epänormaali, jos olet epänormaali, olet sairas. Nämä kolme kategoriaa, ei samanlainen kuin muut, ei normaali ja sairas ovat itseasiassa hyvin erilaisia, mutta ne on redusoitu yhdeksi ja samaksi asiaksi."<br /><br />"Koulutus saattaa hyvinkin olla väline, jolla periaatteessa jokainen henkilö voi päästä mihin tahansa diskurssiin sisälle. Mutta me kaikki tiedämme, että koulutuksen jakautumissa, siinä mitä se sallii ja estää, koulutus seuraa yhteiskunnallisten konfliktien urautuneita taistelulinjoja. Jokainen koulutussysteemi on väline poliittisen diskurssin hallinnan ylläpitämiseen ja sen omaksumisen säätelemiseen; tietous ja vallankäyttö kulkee niiden mukana."<br /><br />"Ei ole olemassa valtasuhteita ilman niitä vastaavia tietouden aloja, eikä tietouden aloja, jotka eivät samanaikaisesti perustaisi ja synnyttäisi valtasuhteita."<br /><br />"Kritiikki ei tarkoita sitä, että sanoo asioiden olevan väärällä tolalla. Kritiikki tarkoittaa sitä, että osoittaa millaisille oletuksille, millaisille tutuille, itsestäänselville, haastamattomille ja ajattelemattomille ajattelun tavoille meidän hyväksymämme käytännöt perustuvat." / "Kritiikki ei muodostu siitä, että sanoo asioiden olevan huonosti. Kritiikki koostuu siitä, että näkee millaisille oletuksille, tutuille käsityksille, ja vakiintuneille ja tutkimattomille ajattelutavoille kutakuinkin kaikkien hyväksymät käytännöt perustuvat. Kritiikki tekee vaikeammaksi jatkaa niitä käytäntöjä, jotka nyt soljuvat eteenpäin liian helposti."<br /><br />"Tiedon teoria ei hallitse tietoutta, vaan keskustelun käytännöt ja säännöt."<br /><br />"Ei ole yllättävää, että vankilat muistuttavat tehtaita, kouluja, armeijakasarmeja ja sairaaloita, jotka vastavuoroisesti muistuttavat vankiloita."<br /><br />"Valistusaika, joka löysi vapausoikeudet, keksi myös kurinpito- ja järjestystekniikat."<br /><br />"Normaaliuden tuomarit ovat kaikkialla. Me olemme opettajatuomareiden, lääkärituomareiden, psykiatrituomareiden ja sosiaalityöntekijätuomareiden yhteiskunta."<br /><br />"Minun hypoteesini on, että yksilö ei ole ennalta olemassa ollut entiteetti, johon vallankäyttäjät tarttuivat. Yksilö, identiteetteineen ja piirteineen, on valtasuhteiden tuote, vallan, jota käytetään kehoihin ja joukkoihin, sekä ihmisten virtauksiin, haluihin ja kykyihin."<br /><br />"Valta saa hyväksynnän ja 'hyvyyden' omistukseensa sillä, että se ei pelkästään ojenna ihmisiä voimallaan, joka sanoo 'ei', vaan myös kulkee joka paikkaan ja tuottaa erilaisia asioita. Valta aiheuttaa mielihyvää, muodostaa tietoa, tuottaa puhetta ja kirjoituksia. Sitä on tärkeää pitää tuotantoverkostona, joka kattaa koko yhteiskunnan, ja joka on paljon enemmän kuin pelkkä tukahdattamiskoneisto."<br /><br />"Psykiatrian kieli, joka on järjen monologi hulluudesta, syntyi hulluuden vaientamisen kautta."<br /><br />"Vaientamiset ja vaikenemiset ovat monimuotoisia, ja ne ovat keskeisiä yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja poliittisia diskursseja perustavia ja läpäiseviä strategioita."<br /><br />"Valta velvoittaa ja pakottaa meidät tuottamaan 'totuuden' itsestämme. Valta tarvitsee 'totuutta' toimiakseen. Meidät rajoitetaan, kanavoidaan ja tuomitaan myöntämään 'totuus' tai 'löytämään' se. Valta kysyy koko ajan kysymyksiä, kuulustelee ja kyseenalaistaa meitä. Valta tutkii ja kirjaa muistiin, valta institutionalisoi 'totuuden' etsinnän, ammattimaistaa sen ja palkitsee siitä. ... Me olemme 'totuuden' subjekteja myös siinä mielessä, että 'totuus' säätää lait. 'Totuuden' diskurssi päättää, kuljettaa ja työntää eteenpäin vallan vaikutuksia."<br /><br />"Vankila alkaa paljon ennen vankilan portteja. Se alkaa heti kun poistut kotoasi, ja ennen sitäkin."<br /><br />"Maailmassa on enemmän ideoita kuin intellektuellit kuvittelevat. Ja nämä ideat ovat aktiivisempia, vahvempia, intohimoisempia ja vastustuskykyisempiä kuin poliitikot ajattelevat. Meidän on oltava siellä missä ideat syntyvät, siellä missä ne räjähtävät voimallisesti ulospäin. Ei pelkästään kirjoissa, jotka ilmaisevat ideoita, vaan myös tapahtumissa, jotka ilmentävät niiden voimaa. Meidän on toimittava niiden puolesta tai niitä vastaan. Ideat eivät yksinään hallitse maailmaa. Mutta koska maailmalla on ideoita, ja koska maailma koko ajan tuottaa niitä, maailmaa ei ole passiivinen olemus, jota vallanpitäjät voivat vapaasti dominoida, ja jolle he haluaisivat opettaa lopullisen "totuuden", sen jota maailman on pakko ajatella ja puhua."<br /><br />"Vapaasti näkyvillä olo vallankäyttäjille on ansa."<br /><br />"Minusta näyttää siltä, että meidän yhteiskunnassamme todellinen poliittinen tehtävä on kritisoida instituutioita, jotka näyttävät neutraaleilta ja itsenäisiltä. Kritisoida ja hyökätä niiden kimppuun siten, että poliittinen väkivalta, jota on aina harjoitettu niiden kautta, joutuu riisumaan naamionsa ja laskemaan kulissinsa, siten, että voimme taistella niitä vastaan."<br /><br />"Voidaan sanoa, että kaikki tietous on yhteydessä tärkeimpiin julmuuden muotoihin."<br /><br />"Minun roolini - ja tämä on liian painotettu ilmaus - on osoittaa ihmisille, että he ovat paljon vapaampia kuin tuntevat olevansa, ja että monet niistä asioista, jotka ihmiset hyväksyvät "totuutena ja todisteina", ovat teemoja, joita on rakennettu tiettyinä historian aikakausina. Näitä "totuuksia ja todisteita" voidaan kritisoida, ja ne voidaan tuhota."<br /><br />"Uskon, että poliittista valtaa käytetään tiettyjen instituutioiden välityksellä, jotka näyttävät siltä, että niillä ei ole mitään tekemistä poliittisen vallan kanssa, ja että ne ovat itsenäisiä, mutta se ei pidä paikkaansa."<br /><br />"Ihmiset tietävät mitä he tekevät, usein he tietävät myös miksi he tekevät sitä mitä tekevät, mutta he eivät tiedä mitä heidän tekemisensä aiheuttavat heille itselleen ja muille."<br /><br />"Sellaisen sivilisaation unelmat kuihtuvat ja kuivuvat kokoon, jolta puuttuu 'laivat'. Vakoilu korvaa seikkailun ja poliisi astuu merirosvojen tilalle."<br /><br />"Valtasuhteita ei voi erottaa 'totuuden' diskursseista. Valtasuhteita ei voi perustaa, eivätkä ne voi toimia, ellei 'totuuden' diskurssia ole perustettu, tuotettu, kerrytetty, laitettu jakeluun ja 'tekemään työtä'. Valtaa ei voi käyttää, ellei 'totuusdiskurssin talousjärjestelmä' ole kunnossa ja toiminnassa."<br /><br />"Intellektuellin tehtävä ei ole muokata toisten ihmisten poliittisia tahtoa; hänen tehtävänään on analysointien kautta tutkia uudelleen todisteita ja oletuksia, ravistaa totuttuja tapoja työskennellä ja ajatella, haihduttaa vakiintuneet tottumukset, uudelleenarvioida sääntöjä ja instituutioita, ja osallistua tätä kautta poliittisen tahdon muodostamiseen."<br /><br />"Renesanssin aikana hulluus oli näkyvillä kaikkialla ja sekoittui jokaiseen kokemukseen näyillään ja vaaroillaan. Valistusaikana hulluutta esiteltiin, mutta vain kalterien takaa. Kun se oli esillä, se pidettiin etäällä, rationaalisuuden katseen kohteena, joka ei enää tuntenut mitään yhteenkuuluvuutta hulluuden kanssa. Järki ei halunnut saattaa itseään huonoon valoon liian läheisellä yhteydellä hulluuteen, liialla samankaltaisuudella sen kanssa. Mielen sairaudesta tuli ihmettelevien katseiden kohde, eikä se ollut enää hirviö ihmisen sisällä, vaan eläin kummallisine metodeineen, eläimellisyyttä, josta ihminen oli kauan sitten painunut unohduksiin."<br /><br />"1800 -luvulla psykiatria, oikeusoppi ja moderni kirjallisuus toivat mukanaan kokonaisen diskurssin homoseksuaalisuuden, seksuaalisten kieroutumien, pedofiilian ja hermafrodiittisuuden lajeista ja alalajeista, jotka tekivät mahdolliseksi näitä perversioita säätelevien voimakkaiden sosiaalisten kontrollien kehittämisen. Mutta se teki mahdolliseksi myös käänteisen diskurssin; homoseksuaalisuus alkoi puhua omasta puolestaan, ja vaatia legitimiteettinsä ja "luonnollisuutensa" tunnustamista, usein samalla psykiatrisella ja lääketieteellisellä sanastolla ja kategorioilla, joiden avulla se tehtiin lääketieteellisesti sopimattomaksi."<br /><br />"Meidän ei pitäisi tyytyä sanomaan, että valta tarvitsee sellaisia tai tällaisia keksintöjä, tai sitä ja tätä tietoa. Meidän täytyy lisätä, että vallan käyttäminen synnyttää itsessään uutta tietoa ja uusia tiedonhankinnan kohteita, kerryttää uusia informaation arkistoja. ... Valta synnyttää uutta tietoa, ja käänteisesti tietous synnyttää uutta valtaa ja vallan vaikutuksia. Valtaa ei ole mahdollista käyttää ilman tietoa, ja tietoudelle on mahdotonta olla luomatta uutta valtaa."<br /><br />"Modernille yhteiskunnalle ei ole ominaista se, että se lähettäisi seksuaalisuuden varjoihin, vaan se, että se omistautuu loputtomalle seksuaalisuudesta puhumiselle, mutta samalla esittää seksuaalisuuden "salaisuutena"."<br /><br />"Todellinen alistaminen syntyy mekaanisesti kuvitellusta suhteesta. Henkilö, joka alistetaan katseen kenttään tietää, että häntä seurataan, ottaa itselleen vastuun vallan rajoista; hän antaa niiden spontaanisti leikkiä itsellään. Hän tatuoi valtasuhteen sieluunsa, jossa hän näyttelee samanaikaisesti kahta roolia, vanginvartijaa ja vankia. Hänestä tulee oman alistamisensa toteuttaja ja metodi."<br /><br />"Marginaalisuuden lyriikka saattaa löytää inspiraationsa lainsuojattoman imagosta, suuren sosiaalisen vaeltajan, joka vaanii lauhkean ja säyseän järjestyksen rajojen sisällä."<br /><br />"Valta perustaa dominointinsa ihmisten elämän aikana, sen tapahtumien kiertyessä auki; kuolema on vallan raja, hetki, jonka jälkeinen karkaa sen käsistä. Siksi valta tekee kuolemasta salatuimman ja henkilökohtaisimman osan ihmisten olemassaolosta."<br /><br />"Poliittiset ja sosiaaliset prosessit, joilla länsi-Eurooppalainen yhteiskuntajärjestys luotiin, eivät ole juurikaan näkyvissä, ne on unohdettu tai niistä on tullut itsestäänselviä tapoja, joihin ei kiinnitetä huomiota. Ne ovat osa meille kaikille tuttua yhteiskunnallista maisemaa, ja me emme enää havaitse sitä. Mutta suurin osa niistä oli aikanaan suuria skandaaleita."<br /><br />"Nykyisin oikeuslaitos toimii ja oikeuttaa itsensä jatkuvalla viittaamisella johonkin muuhun kuin siihen itseensä, hellittämättömällä ei-oikeudellisten systeemien värväämisellä (psykiatria, lääketiede, sosiologia, valtiotiede, taloustiede, jne.)."<br /><br />"Toiminnoiltaan rankaisuvalta ei juurikaan eroa parantamisesta tai koulutuksesta."<br /><br />"Vastarinnat eivät juonnu muutamasta heterogeenisestä periaatteesta, eivätkä ne ole myöskään houkuttimia tai lupauksia, jotka väistämättä petetään. Ne ovat valtaan epäsopivia osia, jotka kaiverretaan valtaan sen vähentymättöminä ja väistämättöminä osina."<br /><br />"Valta velvoittaa meitä kertomaan ja tuottamaan 'totuuden', valta vaatii sitä ja tarvitsee sitä toimiakseen. Meidät pakotetaan kertomaan 'totuus', me olemme sen rajoittamia, meidät on tuomittu myöntämään 'totuus' tai 'löytämään' se."<br /><br />"Voidaan sanoa, että kirjailija on ideologian tuote, koska me esitämme hänet vastakkaisena hänen todelliselle historialliselle funktiolleen. Kun historiallinen funktio esitetään hahmona, joka kumoaa funktion, meillä on ideologian tuote. Kirjailija on siten ideologinen hahmo, joka näyttää tavan, jolla me pelkäämme merkitysten lisääntymistä."<br /><br />"Vangittuna elämänsä laivalle, josta hän ei pääse pakenemaan, mielipuoli lipuu joelle, jolla on tuhansia käsiä, merelle, jossa on tuhansia teitä, suurelle tuntemattomalle, joka on kaiken ulkopuolella. Hän on vanki vapaimpien ja avoimimpien reittien keskellä, sidottu tiukasti loputtomiin risteyksiinsä. Hän on matkustaja vailla vertaa, koska hän on matkan vanki. Maa, johon hän saapuu on tutkimaton, ja kun hän purjehtii pois kotimaastaan, sekin muuttuu tuntemattomaksi. Hänen totuutensa ja kotimaansa ovat aaltojen hedelmättömällä aavalla niiden maiden välillä, jotka eivät voi kuulua hänelle."<p></p>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-73403847878473617102021-04-17T07:37:00.002-07:002021-04-17T07:50:57.480-07:00Maallisten tavoitteiden ja ihmisten olemuksen sovittamaton ristiriita<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZfEXrCEhiBU/YHrwQRCcToI/AAAAAAAADLE/waQ4Yi5Qyywfht7OybHsNOKNhUlHOV_aQCLcBGAsYHQ/s1600/mountain%2Bwind.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZfEXrCEhiBU/YHrwQRCcToI/AAAAAAAADLE/waQ4Yi5Qyywfht7OybHsNOKNhUlHOV_aQCLcBGAsYHQ/w640-h480/mountain%2Bwind.jpg" width="640" /></a></div><p>Juutalaisen viisauden mukaan kasveissa on elämänvoimaa, jonka avulla ne kasvavat, elävät, kehittyvät ja lisääntyvät. Eläimissä on enemmän elämänvoimaa kuin kasveissa; niissä on intensiivinen elämänvoima, jonka vauhdittamana ne elävät, juoksevat, uivat, saalistavat, taistelevat, lisääntyvät, jne. Ihmisissä on vähemmän elämänvoimaa kuin eläimissä. Mikä erottaa ihmiset eläimistä? Eläimet ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä tai mukautuvaisia itseensä ja olemukseensa. Ihmisillä on voimakas tai pakottava tarve päästä itsensä 'tuolle puolen', ylittää itsensä ja elämänsä, suuntautua tai laajentua itsensä ja elämänsä ulkopuolelle, saavuttaa korkeampaa kuin itsensä ja elämänsä, jne.<br /><br />Kuvitellaan yksinkertaistettuna, että jokin maallinen poliittinen liike asettaa tavoitteeksi, "Kaikkien täytyy saada riittävästi ruokaa ja hyvä turvallisuus." Molemmista näistä on jossain määrin puutetta siinä yhteiskunnassa, jossa poliittinen liike toimii. Riittävä ruoka ja hyvä turvallisuus nostetaan poliittisen liikkeen ideologiassa 'jalustalle' inspiroiviksi ja velvoittaviksi vaatimuksiksi, tavoitteiksi ja täyttymyksen kohteiksi. Käytännössä niitä palvotaan maallisin poliittis-kollektiivisin menoin. <br /><br />Mitä poliittinen liike silloin palvoo? Itseään alempia, vähäisempia ja osittaisempia asioita. Poliittisen liikkeen jäsenet haluavat implisiittisesti lisää eläimellistä elämänvoimaa, lisää ruokaa saadakseen lisää elämänvoimaa suorittaakseen erilaisia asioita paremmin, sekä lisää turvallisuutta, jotta se voi toimia elämässään esteettömämmin, ongelmattomammin ja varmemmin. <br /><br />Poliittisen liikkeen piirissä ihmisten ja yhteiskunnan hierarkiat ovat pielessä ja epäjärjestyksessä, ja orientoituvat väärään suuntaan. Todellisen maailman maallis-utopistiset poliittiset liikkeet eivät koskaan saavuta omia tavoitteitaan, mutta sanotaan, että kuvitteellinen poliittinen liike saavuttaa. Ruokaa tuotetaan lisää ja lisää, ja ruokaa juhlitaan ja kunnioitetaan. Ruokaan liittyvä ylensyönti ja hedomismi kasvaa, ihmiset lihovat, matalan intensiteetin tulehdus yleistyy, sokeritauti leviää, sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät, jne. Ihmisten turvallisuutta lisätään laatimalla koko ajan uusia turvallisuussääntöjä, -määräyksiä, -lakeja ja -velvoitteita, ihmisten toimintaa, työtä ja vapaa-aikaa valvotaan ja rajoitetaan kaikkialla, turvallisuusrikkeiden ja -rikosten rangaistuksia kovennetaan, ihmisiä koulutetaan hypersensitiiviseen riski-, ongelma- ja vaaratietoisuuteen, jne. Ruuasta ja turvallisuudesta tulee yhä enemmän rajoittavia, yksipuolisia, estäviä, tukahduttavia ja tappavia tekijöitä yhteiskunnassa. Ruoka ja turvallisuus, jotka oli tarkoitettu lisäämään ihmisten eläimellistä elämänvoimaa, alentavat ja rajoittavat sitä. Vaikka ruoka- ja turvallisuusyhteiskunta onnistuisi jonkin ihmeen avulla lisäämään suuresti ihmisten eläimellistä elämänvoimaa ilman haittavaikutuksia ja itsenegaatiota, se epäonnistuisi silti, koska se ei täytä ihmisten tavoitteita päästä ihmisyyden ja elämän 'tuolle puolen', korkeuksiin. Maallis-ideologinen yhteiskunta voi tehdä niin päin tai näin päin, mutta se on aina väärinpäin. <br /><br />Ruoka- ja turvallisuusyhteiskunnan kehityksestä tulee kujanjuoksu, tuhoaako yhteiskunta itse itsensä järjettömyydellään, rappeutuneisuudellaan ja äärimmäisyydellään, vai päästääkö joku elämänvoimaisempi, dynaamisempi ja militaristisempi yhteiskunta utopistisen yhteiskunnan lihavat, hedonistiset, sairaat, heikentyneet, hypersensitiivisen turvallisuuskäsityksen lamauttamat ja totalitarismin tukahduttamat ihmiset päiviltä hyökkäämällä utopistiseen maahan.<br /><br />Vastaava pätee maallisten poliittisten ideologioiden ja maallisten utopioiden lisäksi kaikkeen niiden sävyiseen, esimerkkinä vaikkapa nykyajan transhumanismi, joka tavoittelee ihmisten älykkyyden, fyysisten kykyjen, sairaudettomuuden / terveyden ja eliniän kasvattamista kaikin mahdollisin lääketieteellisin, keinotekoisin ja teknologisin keinoin. Nämä ovat ihmisten eläimellisyyden ja elämänvoiman intensifioimispyrkimyksiä, joiden avulla on tarkoitus päästä maalliseen utopiaan / täydellisyyteen / täyttymykseen / tms., ainakin niiden henkilöiden osalta, jotka transhumanismia harjoittavat.<br /><br />En ota tässä kantaa siihen, onko älykkyyden, fyysisten kykyjen, terveyden ja elämän pidennyksen lisääminen suotavaa, järkevää, hyvää / huonoa, tärkeää, kannatettavaa, tms., jos ja kun ihmisillä on siihen mahdollisuus, vaan ainoastaan siihen ovatko ne ihmisille sopivia tärkeimmiksi toiveiksi, tavoitteiksi ja täyttymyksen kohteiksi.<br /><br />Jos esim. ihmisten älykkyyttä lisätään keinotekoisesti, älykkyys on vain työkalu, ei ihmisyyden päämäärä tai täyttymys. Älykkyys on tarkoitus suunnata joihinkin asioihin ja tehdä sillä jotain, toivottavasti suurelta osin jotain sellaista, joka on ihmisten 'tuolla puolen', ihmisyyttä korkeammalla. Ihmiset ovat syvimmältä luonteeltaan ikuinen prosessi itsestä poispäin kohti korkeuksia.<br /><br />Lisäksi palvominen on niin voimakas sosiaalinen, kollektiivinen ja yhteiskunnallinen menetelmä, että sitä ei kannata kohdistaa mihinkään maallisiin asioihin, koska ne muuttuvat silloin idoleiksi, 'epäjumaliksi'. Palvonta antaa elollisille, elottomille ja abstrakteille objekteille, kuten rahalle, kuuluisuudelle / tähdille, yhteiskunnallisille asemille / johtajille, itselle (esim. narsismi), onnellisuudelle, terveydelle, kauneudelle / komeudelle, seksille, tasa-arvolle, empatialle, hoivalle, oikeudenmukaisuudelle, jne. liikaa valtaa, niin, että ne alkavat yhä hallitsemattomammin, vahingollisemmin ja tyrannimaisemmin hallita palvojia.<br /><br />Korkeimmalla ihmisen tuolla puolen on Jumala (tai ateisteille idea Jumalasta), korkeimmalla korkeuksien hierarkiassa. Siksi Jumala on ainoa, joka pystyy orientoimaan, kiinnittämään, rationalisoimaan ja motivoimaan ihmisten ikuisen pyrkimyksen itsensä / kaiken itsessään olevan / kaiken elämässään olevan ylittämiseen. Jumala on ainoa palvonnan kohde, johon kohdistettuna palvonnalla on suuri mahdollisuus pysyä terveenä, rationaalisena ja hyödyllisenä, ja palvovat ihmiset hyvällä ja oikealla kurssilla. Sosiaalisessa elämässä ihmisten on tärkeää toistaa pyrkimys itsensä 'tuolle puolen' ja korkeuksiin, itsestä muita kohti, muita korkeuksiin orientoiden, auttaen ja opastaen. "Se joka itsensä kadottaa, se itsensä (ja muut ihmiset) löytää."<br /><br />Kansainväliset eliitit puhuvat nykyisin 'great resetistä', suuresta, käytännössä lähinnä länsimaisten yhteiskuntien uudelleen asetuksesta, jolla nykyisiä valtavia maallisia ongelmia pyritään korjaamaan uusilla maallisilla ongelmilla, sairastuttamalla sairaat yhteiskunnat uusiin sairauksiin. <br /><br />Ainoa suuri ja vaikuttava resetointi, joka ihmisille on tarjolla ongelmien korjaamiseen, tavoitteiden saavuttamiseen ja täyttymykseen, on orientoida itsensä yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja kollektiivisesti Jumalaa kohti. Kun tärkein hierarkia on kunnossa, rikki ja pieleen menneet asiat ja hierarkiat alkavat loksahdella takaisin paikoilleen ja kohdalleen.<br /><br />Jos me katsoisimme itseämme rehellisesti ja ymmärryksellä peiliin, me olisimme jo puolittain tähdissä ja Jumalan luona.<br /></p>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-73299702530524050302020-09-22T08:10:00.001-07:002021-08-23T01:54:33.822-07:00Empatian olemus ja kohdistuminen<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-DQETW1DiEtE/X2oSyYujXgI/AAAAAAAADEA/WsN6BWq3bFYVNaCVkK-jtMjkIK8b3RnyACLcBGAsYHQ/w640-h426/baby%2Bshoes.webp" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="640" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><span></span></div>Empatia on ensisijaisesti, enimmäkseen ja intensiivisimmillään tarkoitettu kohdistumaan vauvoille ja pienille lapsille. Aikuiset ihmiset kuvaavat vauvoja esim. sanoilla ihana, pieni, suloinen, hellyttävä, rakastettava, avuton, tietämätön, osaamaton, kyvytön huolehtimaan itsestään, jne. Jälkimmäisiin sanoihin ei liity mitään negatiivista, päinvastoin ne lisäävät vauvan hellyttävyyttä ja kuuluvat vauvan luonnolliseen varhaiseen kehitysasteeseen. Vauvaan kohdistuva empatia ohjaa aikuisia auttamaan, suojelemaan, hellimään, halaamaan, rauhoittamaan, ruokkimaan, puhdistamaan, ohjaamaan, neuvomaan, jne. vauvaa, sekä kommunikoimaan ja leikkimään vauvan kanssa. Empatia kannustaa anteeksiantavuuteen, ymmärtämiseen, kärsivällisyyteen, rakastavaan suhteeseen liittyvään luottamukseen (mutta ei välttämättä luottamukseen siihen, että vauva osaa toimia oikein), jne. Vauva voi tehdä jotain huonoa, esim. tarttua uhkaavasti johonkin toimivaan sähkölaitteeseen, mutta vauva voi vain vähäisessä määrin toimia moraalisesti väärin, koska hän ei ole täysivaltaisesti moraalisesti ymmärtävä, kouliintunut ja toimiva henkilö. Jos vauva tarvitsee apua, suojelua tai läheisyyttä, empatia ohjaa aikuisia toimimaan ja täyttämään vauvan tarpeet refleksiivisesti, automaattisesti, emotionaalisesti, ehdoitta, viivyttelemättä ja juurikaan ajattelematta. Vauvaan liittyvä empaattinen toiminta on rationaalista ja hyvää toimintaa toimintana, mutta empaattinen toiminta on sikäli epärationaalista, että se on emotionaalista ja refleksiivistä, eikä siihen useimmiten liity juurikaan ajattelua, analysointia, vaihtoehtojen vertailua, suunnittelua, strategioita, tms. Vauvaan ja pieneen lapseen kohdistuva empatia on läheissuhteeseen liittyvä emotionaalinen intensifiointi, joka kompensoi varhaista kehitysvaihetta, siihen liittyvää osaamattomuutta, tietämättömyyttä ja kyvyttömyyttä.<p>Aikuiset ovat täysivaltaisia ja täysiin mittoihin kehittyneitä, ja useimmiten omassa elämässään kyvykkäitä, osaavia ja tietäviä. Siksi aikuisten aikuisiin kohdistama empatia on tarvittaessa paikallaan, mutta vaimennettua (verrattuna vauvoihin kohdistuvaan empatiaan), ja aikuisten suhteisiin ja tilanteisiin sovitettua. Kuvitellaan, että mies joutuu auto-onnettomuuteen, hänen jalkansa katkeaa ja hän joutuu sairaalaan. Miehen vaimo tulee sairaalaan katsomaan miestään. Jos vaimo alkaisi lepertelemään miehelleen kuin vauvalle, "Voi pikku mussukkaa, jalkaan tuli suuri pipi ... jne.", ja passaamaan, ruokkimaan ja hoivaamaan miestään kuin vauvaa, sellaisissa asioissa, joita mies pystyy vammastaan huolimatta tekemään itsekin, se aiheuttaa helposti miehelle kiusaantuneen ja vastustavan olon siksi, että liialliseen empatiaan sisältyy implisiittisesti ajatus siitä, että mies on kyvytön, ymmärtämätön ja osaamaton vauva. Mies haluaa pääasiassa tehdä itse sen minkä pystyy ja niitä tehtäviä, jotka hänelle kuuluvat, ja vaimon on normaalia empatisoida ja auttaa tästä ylimenevässä tai tämän ulkopuolisessa osassa.</p><p>Kuvaannollisesti empatialla on taipumus muuttaa ihmisten näkemystä sosiaalisesti suhteesta seuraavaan suuntaan; empatian kohde on ihana ja viaton pikku enkeli, empatiaa tunteva auttaja on pelastava enkeli (tai pitää itseään pelastavana enkelinä) ja empaattinen teko on taivaallista hyväntekeväisyyttä. </p><p>Empatia on em. takia vastustuskykyinen kyseenalaistamiselle. Vanhemmat eivät luovu vauvaan kohdistamastaan empatiasta mistään hinnasta, taivuttelusta tai painostuksesta. Jos joku henkilö sanoo, että mediapropagandan manipuloima empaattinen toiminta on objektiivisiltä seurauksiltaan vahingollista, empatiaa kokeva auttaja kokee sen, hiukan kärjistettynä, hyökkäykseksi ihanaa pikku enkeliä vastaan (empatian kohde), pelastavan enkelin mitätöimiseksi ja halventamiseksi (empaattinen auttaja) ja taivaallisen hyväntekeväisyyden estämiseksi. Koska emotionaalinen empatia laajalti syrjäyttää rationaalisen ajattelun, empatia on vastustuskykyinen rationaalisille perusteluille ja suostuttelulle. Vaikka empatia kohdistuu luonnostaan ensisijaisesti vauvoihin ja pieniin lapsiin, propagandistien on helppoa kohdistaa sopivalla emotionaalisella manipuloinilla, ja mielikuvien ja todellisuuskuvan muokkauksella intensiivinen empatia melkein mihin tahansa, esim. raakoihin rikollisiin ja terroristeihin. Naiset ovat miehiä herkempiä tällaiselle manipuloinnille, koska äidit ovat vauvojen ja lasten ensisijaisina hoitajina empaattisempia kuin miehet, ja naisten on vaikeampi sulkea empatiaa 'pois päältä'. Jos esim. pahaa rikollista rangaistaan julkisesti, naisilla on kaikesta huolimatta taipumus tuntea enemmän tai vähemmän empatiaa rikollista kohtaan, miehillä on taipumus sulkea empatia 'pois päältä', ja olla tyytyväisiä rankaisemisesta tai nauttia siitä.</p><p>Vanhoina aikoina monet etnis-uskonnolliset ryhmät kielsivät empatian ulkopuolisia etnisiä ryhmiä kohtaan. Se ei useimmiten tarkoittanut sitä, että ne olisivat ilman syytä vihanneet ulkopuolisia etnisiä ryhmiä. Ne saattoivat myös ihan hyvin tehdä yhteistyötä ja käydä kauppaa ulkopuolisten ryhmien kanssa. Ulkopuolisiin etnisiin ryhmiin kohdistuvan empatian kiellon tarkoituksena oli suojella etnisiä ryhmiä manipuloinnilta, hyväksikäytöltä, harhaanjohtamiselta, huijaamiselta, ansaan johdattamiselta, petoksilta, jne. Empatian salliminen ulkopuolisia etnisiä ryhmiä kohtaan olisi voinut johtaa esimerkiksi siihen, että ulkopuoliset olisivat saaneet manipuloitua monet oman etnisen ryhmän jäsenet kääntymään toisiaan vastaan ja vihamielisen ulkopuolisen etnisen ryhmän puolelle.</p><p>Tämä on ajankohtaista suomalaisille.</p><div><br /></div>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-37835098509187754022020-08-29T05:04:00.002-07:002020-08-29T05:04:26.804-07:00Sanat ja sanaverkostot ajattelun ja tunteiden perustana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FtZwjpcYrwc/X0pD9kQZcAI/AAAAAAAADB8/VbQtOW7VClc3vjbQOAvAn6f7Sqt8LFtJQCLcBGAsYHQ/s1280/web.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-FtZwjpcYrwc/X0pD9kQZcAI/AAAAAAAADB8/VbQtOW7VClc3vjbQOAvAn6f7Sqt8LFtJQCLcBGAsYHQ/w640-h426/web.jpg" width="640" /></a></div><p>Oikeistolaisilla / konservatiiveilla on objektiivisesti parempi ymmärrys asioista kuin vasemmistolaisilla, mutta vasemmistolaisten käännyttäminen on silti vaikeaa. Miksi?</p><p>Laajalti kyse on siitä, että vasemmistolaiset hallitsevat suurimmalta osin yhteiskunnan "megafoneja" (media, koululaitos, yliopistot, kulttuuri ja viihde), joten he hallitsevat suurimmalta osin yhteiskunnassa käytettäviä sanastoja, ja siten ihmisten ajattelutapoja, asenteita ja ehdollistuneita emotionaalisia reaktioita. Vasemmistolaiset lataavat luonnollisesti luomansa poliittiset sanastot suosimaan vasemmistolaisia, ja tukahduttamaan oikeistolaisia / konservatiiveja, tai mukauttamaan heitä mahdollisimman paljon vasemmistolaisten vaatimuksiin, odotuksiin ja paineisiin. "Megafonien" ja poliittisten sanastojen mielten muokkauksella vasemmistolaiset pyrkivät voittamaan poliittiset erimielisyydet ja kiistat suurelta tai suurimmalta osin etukäteen, tai jopa kokonaan ennalta. Vakiintuneissa poliittisissa sanoissa ja sanayhdistelmissä on manipuloinnin kannalta se etu poliittiseen informaatioon verrattuna, että poliittinen vastustaja käyttää niitä joko huomaamattaan, eikä ymmärrä niiden vaikutusta omaan ajatteluunsa ja kommunikointiinsa, tai hänen on lähes pakko käyttää niitä tullakseen laajalti ymmärretyksi ja voidakseen heikentyneessä muodossa vaikuttaa toisiin ihmisiin. Poliittisen vastustajan on helpompi hylätä ja torjua vasemmistolaisten informaatio.</p><p>Muutamia esimerkkejä vasemmistolaisista poliittisista sanoista: Poliittinen korrektius, eli poliittinen oikeassaoleminen = Vasemmistolaisten harjoittama systemaattinen poliittinen valehtelu vasemmistolaisista syistä ja vasemmistolaisin tavoittein / Transfobia, eli sairaalloinen, liioiteltu ja irrationaalinen transseksuaalisten ja transvestiittisten ihmisten pelko = Kuka tahansa henkilö, joka ei hyväksy tai kannata täysin vasemmistolaisten transagendaa, tai jolla on siitä poikkeavia näkemyksiä / Jokainen maksaa oikeudenmukaisen osan, jokainen osallistuu hyvinvointivaltion ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rahoittamiseen = vasemmistolaiset varaavat itselleen mielivaltaisen oikeuden verottaa valtion avulla ihmisiltä mielivaltaisen määrän rahaa. Kansalaisia vaaditaan pitämään sitä oikeudenmukaisena ja uskomaan vastoin tosiasioita, että verorahat tuottavat universaalisti hyviä ja tehokkaita lopputuloksia / Haavoittuva yhteisö, haavoittuvassa asemassa oleva yhteisö = Suurelta tai suurimmalta osin maahanmuuttajista tai ongelmavähemmistöistä koostuva asuinalue, jonka asukkaat elävät laajalti sosiaalitukien varassa, joilla on suuri todennäköisyys rikollisuuteen ja kiihkoiluun, ja jotka käyttävät runsaasti väkivaltaa yhteisön sisällä ja ulkopuolella, ts. heillä on korkea taipumus 'haavoittaa' muita / Jne.</p><p>Useimmiten tällaisilla sanoilla pyritään kääntämään todellisuus ylösalaisin, 'muuntamaan musta valkoiseksi', esim. tekemään paatuneesta rikollisesta viaton uhri, kaunistelemaan, siloittelemaan ja/tai häivyttämään jokin huono asia, tai mustamaalaamaan vastustajia ja heidän politiikkaansa. Vasemmistolaisten politiikkaan sisältyy väistämättä paljon huonoja asioita, joten he tarvitsevat paljon sanastoa sumuttamaan ihmisiä. Vasemmistolaisen median avulla vasemmistolaiset koordinoituvat puolipassiivisesti kollektiivisesti käyttämään kussakin tilanteessa, esiintymisessä tai sosiaalisessa kanssakäymisessä samoja poliittisia sanoja, joka tehostaa suuresti niiden yhteiskunnallista vaikutusta. Woke-sosialismin keskeinen osa on olla tietoinen (woke = herännyt, viittaa 'tiedostavuuteen') viimeisimmistä vasemmistolaisista sanoista ja sanayhdistelmistä, ja osata käyttää niitä oikeaoppisesti kaikissa tilanteissa, ts. poliittiseksi etujoukoksi itsensä ajattelevilta edellytetään aktiivista sanastojen ja fraasien opiskelemista ja sosialistisista asioista selvää ottamista. Tätä testataan puolivirallisesti sillä kykenevätkö woke-sosialistit osallistumaan asiantuntevasti sisäpiirin 'kielellä' käytyyn keskusteluun. </p><p>Kun ihmiset ovat suurimmalta osin vasemmistolaisen informaation ja sanastojen sumuttamia, ongelmia ei tarvitse juurikaan ratkaista ja niitä voidaan halutessaan kasvattaa sumeilematta. Voimme sanoa, että vasemmistolaiset sanastot luovat politiikkaan huonoja insentiivejä, vaikeita päämies-agentti -ongelmia ja epäsymmetriseen informaatioon liittyviä vinoutumia. Vasemmistolaiset poliitikot ja vaikuttajat joutuvat suurelta osin myös itse vasemmistolaisten sanastojen harhaanjohtamiksi ja sokeuttamiksi, vaikka he kuvittelevat julkisuudelta salassa näkevänsä selkeästi todellisuuden vasemmistolaisten sanojen takana.</p><p>Jotta ymmärtäisimme paremmin sanojen toimintaa ja verkostoja, käytetään poliittisesti neutraaleja esimerkkejä:</p><p>Sijoitetaan sana 'lehmä' keskiöön. Jos ajattelemme sanaa lehmä, se tuo todennäköisesti tai helposti mieleen monia muita lehmään liittyviä asioita, jotka ovat lehmä -sanan ympärillä verkostoina; esim. niitty, ruoho, aitaus, kesäpäivä, aurinko kirkkaalla taivaalla, lehmän ammunta, maatila, maanviljelijä, meijeri, meijerin maitoauto, maito, juusto, lehmän sarvet, lehmän ruohoinen hengitys ja röyhtäys, sivuttain ellipsin muotoista rataa ruohoa jauhava suu, jne. Nämä sanat ovat enemmän tai vähemmän negatiivisesti tai positiivisesti emotionaalisesti latautuneita. Lehmä on useimpien ihmisten mielestä mukava eläin, joten lehmä herättää yleensä positiivisia tunteita. Jos ihminen kävelee lehmäaitauksen ohi, positiiviset tunteet motivoivat hänet ehkä tarjoamaan lehmille maukkaita lehtiä ja rapsuttelemaan niitä. Negatiiviset ja positiiviset tunteet motivoivat toimintaan, ajatteluun ja asenteisiin, tai joissain tapauksissa strategiseen passiivisuuteen, välttelyyn tai inaktiivisuuteen.</p><p>Mikä tahansa lehmää ympäröivän verkoston sanoista voidaan sijoittaa samalla tavalla keskiöön, jolloin se käynnistää lehmä-konstellaatiosta erillisen, mutta osittain päällekkäisen verkoston, esim. niitty saattaa tuoda mieleen maaseudun, nuoruudessa vietetyn kesäillan tyttöystävän kanssa, auringonlaskun, lintujen laulun, maaseudun aitaukset, lehmien kellojen kilinää ja ammuntaa vaimeana jossain kauempana, istumisen yhdessä ruoholla, jne. Ts. samaan verkostoon kuuluvilla sanoilla on taipumus enemmän tai vähemmän käynnistää toisiaan, mutta eroavaisuuksia on, jotka riippuvat verkostojen eroista, tilanteesta ja sisäisistä yllykkeistä, jotka laukaisevat sanan ajattelun. Tässä tapauksessa henkilö oli ehkä romanttisella tuulella, jolloin niitty laukaisi edellä mainittuja mielleyhtymiä, mutta jos niittyä olisi käsitelty tuotantotaloudellisessa kontekstissa, se olisi laittanut alulle hyvinkin toisenlaisen sanojen verkoston.</p><p>Lehmä -sana, joka on normaalisti ihmisille pääosin positiivinen, saattaa naisten nimittelyyn (jota herrasmiehinä tietenkin vältämme) käytettynä herättää monia negatiivisia mielleyhtymiä, huora, narttu, lutka, jne. Suunnilleen samanlaisia lehmiä ympäröivät sanastot voivat muuttua merkittävästi, jos ajattelemme esim. keskiaikaista lehmää tai nykyajan lehmää.</p><p>On siten mahdollista, että sanan positiivinen tai negatiivinen merkitys kääntyy jossain toisessa mielleyhtymässä tai kontekstissa kokonaan ylösalaisin, tai sanan positiivinen merkitys siirtyy johonkin kokonaan toiseen positiiviseen merkitykseen tai negatiivinen merkitys muuttuu joksikin kokonaan toiseksi negatiiviseksi merkitykseksi.</p><p>Siirrytään käytännölliseen ja poliittiseen:</p><p>Kuvitellaan, että oikeistolainen kertoo internetkeskustelussa neutraalisti, asiallisesti ja melkein oppikirjamaisesti markkinatalouden toiminnasta ja hyödyistä sosialistille. Oikeistolaisella markkinatalouden käsitteisiin liittyy runsaasti ja voittopuolisesti positiivisia merkityksiä, ja oikeistolainen pyrkii välittämään nämä positiiviset merkitykset sosialistille. Mutta pitkään jatkuneen politiikan, median, koululaitoksen, kulttuurin ja viihteen vasemmistopropagandan takia sosialistin markkinatalouteen liittyvät ajatus- ja tunneverkostot ovat 'saastuneita', hyvin negatiivisia. Mitä enemmän oikeistolainen kertoo markkinataloudesta, mitä enemmän hän luettelee markkinatalouden käsitteitä, sitä enemmän sosialistin negatiiviset tunteet käynnistyvät, esim. pankkien pääomat ja lainaaminen ----> kapitalisti, suuri riistäjä, alistaja, nöyryyttäjä, varas ja roisto / markkinatalouden informaatiojärjestelmä ---> hallitsematon, ohjaus puuttuu, suuria ongelmia, talouden romahdus, järjetön, mieletön / yrittäjä, visiot, keksinnöt, työ, rahoitus, riskit, organisointi, voitto ---> epärehellinen, kiero, laiska, elää työntekijöiden työllä tekemättä juuri mitään, ei maksa oikeudenmukaista määrää (ei maksa veroja läheskään niin paljon kuin sosialisti haluaisi), verorikollinen, ei tee omaa osaansa yhteiskunnassa, hyödytön, liikaa valtaa, voitto on riistoa, työntekijöiden tuottaman lisäarvon varastamista / jne.</p><p>Asiallisen ja neutraalin oikeistolaisen yllätykseksi sosialisti hiiltyy keskustelun edetessä yhä enemmän, ja keskustelu alkaa muuttua kasvavassa määrin sosialistin harjoittamaksi nimittelyksi, jolloin oikeistolainen joko lopettaa keskustelun ja jättää sosialistin muhimaan yksin katkeruudessaan, tai vastaa samalla mitalla. Riippumatta siitä kummin päin keskustelu päättyy, lopputulos on, että sosialisti joko pysyy kutakuinkin ennallaan tai hänen sosialisminsa pahenee. Mitä useammin, pidempään ja intensiivisemmin jotain tiettyä ajattelu-tunne -verkostoa käytetään, sitä vahvemmaksi ja pysyvämmäksi sillä on taipumus tulla (toki vahvistumisprosessilla on luonnolliset rajansa jollain tasolla).</p><p>Mitä oikeistolainen ja konservatiivi voi tehdä, mitä kannattaa asettaa tavoitteeksi, miten sosialistia voi käännyttää?</p><p>Sosialistin sosialismiin liittyvät ajattelu-tunne -verkostot ovat positiivisia, ja oikeistolaisuuteen ja konservatiivisuuteen liittyvät verkostot ovat negatiivisia. Tavoitteena on mahdollisimman suuressa määrin muuttaa molemmat verkostot päinvastaisiksi. Koko verkoston muuttaminen ei onnistu kerralla. On käytettävä strategioita, joilla sosialistin keskeisiä negatiivisia ja positiivisia sanoja kumotaan tai siirretään parempaan kontekstiin. Esimerkkejä strategioista:</p><p>(Huom. Tarkoitukseni on seuraavassa kuvata enemmän sanojen uudelleenmäärittämisen kehyksiä ja metodeja kuin luoda kattavaa sanaston uudelleenmäärittelyä. Uudelleenmääritettävät sanat valitaan yleisesti käytössä olevista keskeisistä sanoista, tietyssä tilanteessa käytössä olevista keskeisistä sanoista, tai tietylle sosialistille tai sosialistiryhmälle keskeisistä sanoista. Mitä koordinoidummin ja yhtenäisemmin oikeistolaiset ja konservatiivit käyttävät samoja uudelleenmääriteltyjä sanoja, sitä suurempi vaikutus niillä on. Esimerkiksi kohdassa c) uuteen kontekstiin siirrettäviä sanoja voivat sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden lisäksi olla välittäminen, huolehtiminen, luottamus, uskollisuus, ystävyys, rakkaus, lämpö, yhteistoiminta / yhteistyö, yhteistyössä on voimaa, vastavuoroisuus, auttaminen, kannustaminen, rohkaiseminen, hyväntekeväisyys, hyväntahtoisuus, suopeus, lempeys, ymmärtäväisyys, toisen asemaan asettuminen, toisten huomioiminen, toisten kuuleminen, toisten muistaminen, anteeksiantavaisuus, yhteishenki / ryhmähenki / joukkuehenki, yhteiset säännöt, yhteiset vastuut, yhteiset ongelmat, yhteiset haaveet, yhteiset tavoitteet, ottaminen mukaan yhteisöön / yhteistoimintaan, jne.)</p><p>a) Sosialistin myöntyminen kiistämättömään, itsestäänselvään ja/tai hyväksyttävään faktaan edeltää ikävän asian hyväksymistä, tai liittyy siihen läheisesti. Jos esim. käytämme vallitsevaa 'poliittinen korrektius' -termiä kuvaamaan vasemmistomedian systemaattista poliittista valehtelua ja strategista vaikenemista, sosialistilla on implisiittisesti suhteellisen vähän motivaatiota muuttaa näkemyksiään, koska vastapuolikin myöntää vasemmistolaisten olevan "poliittisesti oikeassa", poliittisesti korrekteja. Se on siksi korvattava termillä, jonka sosialisti voi hyväksyä ja johon hän voi myöntyä, mahdollisesti vähän pitkin hampain, mutta kuitenkin niin, että termi raivaa tietä lisäinformaatiolle, joka on viestin varsinainen 'hyötykuorma'. Sanomme: "Vasemmistomedia valehtelee systemaattisesti poliittisesti sensitiivisissä asioissa" tai "Tietyt aiheet ovat vasemmistomedialle poliittisesti sensitiivisiä, ja siksi se valehtelee niissä systemaattisesti" (Jälkimmäinen on parempi, koska 'sensitiivisyys' edeltää 'systemaattista valehtelua'). Sosialistin on vaikea kieltää kaikkialla näkyvää ja yleistä vasemmistolaisten liiallista poliittista sensitiivisyyttä, ja hän tuntee sensitiivisyyden ja sen seuraukset myös itsessään. Sensitiivisyys on "luonnollinen" syy ja motiivi valehtelulle. Sensitiiviset henkilöt reagoivat liian voimakkaasti mietoihinkin poliittisiin tilanteisiin, jotka eivät miellytä itseä, jotka koetaan poliittisesti 'uhkaaviksi', tai jotka eivät ole toiveiden ja odotusten mukaisia. Siksi sensitiiviset henkilöt tarvitsevat niihin suurta, mitä tahansa korjausta, mukaanlukien räikeä valehtelu.</p><p>b) Liitä sosialistin negatiiviseen sanaverkostoon positiivinen ja yllättävä asia, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Esim. sosialistille kapitalismi / markkinatalous on kokonaisuutena negatiivisesti värittynyttä, mutta mitä todennäköisimmin hänellä on positiivisia kokemuksia esim. siitä päivittäistavarakaupasta, jonka hän pääasiassa valitsee arkiostostensa ostopaikaksi. Sosialistille voidaan kertoa, että menneiden aikojen kuninkaillakaan ei ollut lähellekään sellaista tuotteiden valikoimaa kuin tavallisessa supermarketissa on tarjolla jokaiselle asiakkaalle, ja paljon edullisemmin. Päivittäistavarakaupan valikoiman, palvelun ja edullisuuden ylläpitäminen vaatii paljon työtä, osaamista, organisointia, välineitä ja koneita. Jonkin yksittäisen tuotteenkin, esim. jaavalaisen kahvin, kasvattamiseen, kuljettamiseen, jalostamiseen, varastointiin ja myyntiin tarvitaan kokonaisuutena valtava määrä osaamista, laitteita ja koordinointia, ja se kaikki tapahtuu luonnostaan ilman keskusvallan määräyksiä ja ohjausta hintamekanismien informaation, eli insentiivien ja disinsentiivien ohjaamana (Vrt. klassinen kertomus lyijykynästä, joka vaikuttaa yksinkertaiselta tuotteelta, mutta jota kukaan yksittäinen ihminen ei pysty valmistamaan). Näin sosialisti voi valita lähikaupassaan kymmenistä tai jopa sadoista kahveista haluamansa hintaisen, laatuisen ja makuisen tuotteen. Hän saa mistä tahansa toiselta puolelta maapalloa kahvipaketin muutamalla eurolla, ja saisi vieläkin edullisemmin, jos verotus olisi matalammalla tasolla. Tämä on markkinatalouden suuri ihme ja hyöty, jota sosialisti ei ole tullut ajatelleeksi, ja toki vastaavaa liittyy melkein kaikkiin muihinkin markkinatalouden alueisiin. Edellä mainitun voi kertoa koskettavammin kirjoittamalla / puhumalla jonkin yksittäisen ja henkilöidyn kauppiaan työstä, jota hän tekee, jotta sosialistin asioiminen ja ostaminen olisi miellyttävää ja helppoa, valikoimat suuria ja oikea-aikaisia, ja hinnat edullisia tai sopivia (human interest -tarina). Tilanteeseen sopiva ja informaatioon lomittuva tunnepitoisuus on useimmiten vaikuttavampaa ja suostuttelevampaa kuin pelkkä kylmä informaatio tai faktat.</p><p>c) Löydä sosialistin positiiviseksi kuvittelemasta poliittisesta verkostosta perustaltaan positiivinen asia / tarve / tavoite, jota käytetään hyväksi sosialistisessa kontekstissa. Siirrä positiivinen asia / tarve / tavoite hyvään ja tyydyttävään kontekstiin. Esim. vasemmistolaiset esiintyvät sosiaalisina ja yhteisöllisinä, koska melkein kaikilla ihmisillä on voimakkaita sosiaalisia tarpeita. Ihmisten elämän tärkeimmät merkitykset syntyvät erilaisista sosiaalisista yhteyksistä. Vasemmistolaiset eivät kuitenkaan ole yhteisöllisiä, vaan kollektiivisia. Yhteisöissä ihmisillä on voimakkaita horisontaalisia sosiaalisia suhteita, yhteisöt ovat ihmisille sopivan kokoisia, hierarkiat ovat suhteellisen matalia ja yhteisö on pitkälti autonominen toimija. Suuressa kollektiivisessa joukossa on atomisoituja yksilöitä, joiden horisontaaliset siteet ovat heikkoja, kollektiivin hierarkiat ovat korkeita ja jyrkkiä, ja kollektiivia johdetaan massoina korkealta ja etäältä byrokraattisesta keskusvallasta. (Hyvässä) yhteisössä ihminen saa aidon sosiaalisen tyydytyksen, ja siksi ihminen on yhteisössä tyytyväinen ja rauhallinen. Kollektiivisuus muistuttaa juuri sen verran yhteisöä, että ihminen kuvittelee pystyvänsä saamaan siitä sosiaalisen tyydytyksen, mutta ei voi todellisuudessa koskaan sitä saavuttaa. Siksi kollektiivissa ihmisellä on taipumus eräänlaiseen poliittiseen riippuvuuteen. Kollektiivin jäsenet tulkitsevat sosiaalisen tyytymättömyytensä johtuvan siitä, että kollektiivin arvot, politiikka ja ideologia eivät ole vielä levinneet tarpeeksi laajalle, ja siitä, että kaikki ihmiset yhteiskunnassa ja maailmassa eivät ole vielä täysin samaa mieltä kuin kollektiivin jäsenet. Siksi kollektiiveilla on taipumus pakonomaiseen laajentumiseen ja pakotettuun samanmielisyyteen, ts. kollektiivi yrittää korvata aidon yhteisön sosiaalisuutta poliittisella ekspansiivisuudella, ja sosiaalisella ja yhteiskunnallisella konformismilla. Vaikka kollektiivi saavuttaisi kaikki tavoitteensa, se on silti sosiaalisesti epätyydyttävä ja epäonnistunut, kollektiivin jäsenten odottamaa täyttymystä ei koskaan tule. Vallanpitäjille kollektiivin sosiaalisuuden jäljittely ja pysyvä sosiaalinen epätyydyttävyys on kuitenkin tehokas poliittinen houkutin ja käyttövoima, ja väline erilaisiin tarkoituksiin. Konservatiivisuus suosii aitoja yhteisöjä. Sosialistille voidaan siten kertoa, että hänen tavoittelemansa sosiaalisuus ja yhteisöllisyys löytyy edellä mainittujen syiden takia konservatiivien piireistä.</p><p>d) Löydä sosialistin positiiviseksi kokemasta verkostosta pohjimmiltaan negatiivinen asia, jonka hän kokee turhauttavaksi, uhkaavaksi tai pettymyksiä tuottavaksi. Siirrä negatiivinen asia positiiviseen oikeistolaiseen / konservatiiviseen kontekstiin, jossa se voi saada pysyvän ja tyydyttävän ratkaisun. Esimerkki todellisesta elämästä. Vihreät houkuttelevat kannattajia luonnonsuojelulla ja luonnon arvostamisella. Useimmiten helsinkiläinen vihreiden kannattaja arvostaa Helsingin luontoa. Helsingin vihreiden johto koostuu kuitenkin tavallaan kaupunkisuunnittelijoista, joille kaupungin kasvu hinnalla millä hyvänsä on tärkein arvo, joka syrjäyttää luonnonsuojelun. Helsingin kasvattamiseksi vihreät tarvitsevat paljon maahanmuuttoa. Vihreät ovat keskeisessä osassa siinä, että Helsingin kaavoitus on suunniteltu louhimaan melkein kaikkia Helsingin vähäisiä luontoalueita, ja on odotettavissa, että sama prosessi jatkuu tulevaisuudessa niin kauan kun Vihreät ovat vallassa. Perussuomalaisilla ei ole pakonomaista tarvetta Helsingin kasvattamiseen ja kaiken tilan täyttämiseen tiiviisti asunnoilla. Perussuomalaisilla on enemmän luonnonsuojelullisia tavoitteita kuin vasemmistomedian luomista mielikuvista voi päätellä. Tarvittaessa Perussuomalaiset voivat pyrkiä esim. Helsingin harvempaan laajentamiseen Sipooseen päin. Suuret rakennuttajat ja vuokranantajat ovat korruptoineet vihreät, mutta ei perussuomalaisia. Jne. Ts. Helsingin luonnonsuojelullinen lopputulos on inhereistä syistä parempi perussuomalaisilla, tarvitaan vain tähän liittyvä mielikuvien muutos.</p><p>e) Vaihdetaan yleisesti vasemmistolaisia / sosialistisia poliittisia sanoja neutraaliin tai oikeistolaista logiikkaa suosivaan muotoon. Esim. kapitalismi ---> markkinatalous / paperiton ---> laiton maahanmuuttaja tai laiton maassaoleskelija / lykätty menestyminen ---> akateeminen epäonnistuminen tai reputtaminen, opintojen keskeyttäminen / vastustamme kaikkia auktoriteetteja ---> haluamme suuremman totalitaristisen valtion, joka päättää kaikesta ja huolehtii kaikista asioista / aktivistien mielenosoitus, suurimmalta osin rauhallinen mielenosoitus ---> vasemmistolaisen lauman järjestäytynyt katuväkivalta, vandalismi, häiriköinti ja ryöstely / reiluus, tasapuolisuus, tasa-arvoisuus, osallisuuden lisääminen, mahdollisuuksien edistäminen, voimaannuttaminen ---> vasemmisto haluaa itselleen ja suojattiryhmilleen muilta lisää rahaa ja etuoikeuksia ilman vastineita, ja haluaa syrjiä ja tukahduttaa enemmän ei-vasemmistolaisia ryhmiä / yhteiskuntavastuu ---> sosialistihallitus haluaa yrittäjien maksavan lisää veroja ja ottavan kannettavakseen raskaita yritystoiminnan ulkopuolisia tehtäviä ja velvoitteita, ja yrittäjien jatkavan silti sitä työllistämistoimintaa, jonka sosialistihallitus on tehnyt kannattamattomaksi ja mahdottomaksi / jne.</p><p>f) Tarinan tai kommentin kirjoittaminen, joka alusta melkein loppuun saakka myötäilee sosialistin näkemyksiä ja tunteita (olematta kuitenkaan kirjaimellisesti sosialistisia), mutta joka päättyy oikeistolaisiin keinoihin, lopputulokseen ja/tai johtopäätöksiin.</p><p>g) Markkinatalouteen liittyvien sanojen, jotka ovat sosialistille trigger sanoja, korvaaminen sosialistisilta kuulostavilta, mutta silti oikeistolaisilla sanoilla, esim. yrityksen toiminnastaan saama voitto ---> sosiaalisesti oikeudenmukainen palkkio tehdyistä keksinnöistä, visioista, työstä, organisoinnista ja strategisista suunnitelmista, sekä otetuista riskeistä ja vastuista / kapitalisti lainaa rahaa ---> lainanantaja antaa ihmisille vastikkeellista rahaa välttämättömiin menoihin tai kuluihin / ihminen voi rikastua ainoastaan ahneudella ja häikäilemättömyydellä ---> hän on vaurastunut työnteolla, osaamisella, sosiaalisuudella, ahkeruudella, tasapuolisuudella, järkevällä rahankäytöllä ( = sijoittaminen) ja säästeliäisyydellä (vauras ja vaurastuminen ovat sosialistille lievempiä sanoja kuin rikas ja rikastuminen) / jne.<br /><br />Jne. </p>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-21051497630410766122020-06-15T09:21:00.002-07:002020-12-22T02:41:25.748-08:00Yhdysvaltojen mellakat poliittisina välineinä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-TRtOXZYysnY/XuegCoKK61I/AAAAAAAACwg/an9vyPp7v20KCEps93lbhTOZjBSuCrmwACLcBGAsYHQ/s1600/riot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="973" data-original-width="1460" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-TRtOXZYysnY/XuegCoKK61I/AAAAAAAACwg/an9vyPp7v20KCEps93lbhTOZjBSuCrmwACLcBGAsYHQ/s640/riot.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Demokraattipuolueen johto organisoi välikäsien kautta Yhdysvaltojen mellakat. Mikä on se poliittinen hyöty, jota Demokraattien johto odottaa?<br />
<br />
a) Mustien poliittinen mobilisointi tämän vuoden presidenttivaaleja varten. Vaikka mellakoiden varasteluihin, tuhopolttoihin, vandalismiin, väkivaltaan, jne. osallistuu vain osa mustista (mustilla olisi enemmän rikollisiakin 'varastossa'), mustien rikollisten ja mellakoijien näkökulmilla ja tavoitteilla on huomattavan laaja kannatus mustien keskuudessa, myös niiden joukossa, jotka elävät itse kutakuinkin lainkuuliaista elämää. Lopuista suurin osa ei kannata rikollisia ja rikollisuutta, mutta tulkitsee mellakat oikeutetuiksi ja hyviksi poliittisiksi mielenilmauksiksi, yhteiskunnallisiksi vaatimuksiksi, taloudellisen tyytymättömyyden purkauksiksi ja poliittiseksi painostukseksi.<br />
<br />
Rikollisia mustia on monilla Yhdysvaltojen mustilla alueilla paljon. Esim. Washington DCn suurimmalta osin mustien asuttamilla slummialueilla lähes 50 prosenttia ikäluokan 18 - 35 mustista miehistä oli 1997 kunakin hetkenä vankilassa, ehdonalaisessa, odottamassa oikeudenkäyntiä tai heistä oli voimassaoleva etsintäkuulutus. Näihin lukuihin eivät sisälly ne mustat nuoret miehet, jotka olivat suorittaneet vankilatuomionsa ja ehdonalaisensa, eivätkä tietenkään ne, jotka olivat tehneet rikoksia, mutta eivät jääneet kiinni. (Washington Post, elokuu 26, 1997).<br />
<br />
Ts. kun Demokraattien johto antaa jonkin tekosyyn perusteella osan mustista riehua, tuhota ja varastaa jonkin aikaa melko vapaasti, suurin osa mustista on tyytyväisiä, ja osaltaan tämän takia he mobilisoituvat äänestämään ja tukemaan Demokraatteja perinteisesti yli 90 prosenttisesti.<br />
<br />
Demokraattien johto osaa hallinnoida mustien poliittista toimintaa ja poliittisia orientaatioita hyvin, ja vetää kaikista heidän 'oikeista poliittisista naruistaan', kaikella sillä kokemuksella ja tiedolla, joka heille on kertynyt orjuuden ja Ku Klux Klaanin ajoista saakka. Orjuuden aikoina mustat elivät valkoisten demokraattien keskuudessa ja alaisuudessa ystävällisinä ja lauhkeina kotiapulaisina, lastenhoitajina, puutarhureina, maanviljelijöinä, kokkeina, jne. Saavutus on siinäkin mielessä merkityksellinen, että demokraattipoliitikot ovat melkein kuusikymmentä vuotta hallinnoineet lähes yksinoikeudella mustien elämää ja alueita surkealla tavalla, ja silti he ovat saaneet pitkään melkein kaikki mustien äänet. Mustat vasemmistolaiset intellektuellit puhuvat tilannetta hämärtävästi "rakenteellisesta rasismista, "valkoisten rasismista", "implisiittisestä rasismista", tms., mutta välttävät huolellisesti yhdistämästä mustien ongelmia ilmiselvään 'virtahepoon olohuoneessa', eli mustia huonosti ja laiminlyövästi hallinnoiviin demokraatteihin, joista suuri osa on mustia. Monet muut etniset ryhmät eivät hyväksyisi vastaavaa. Musta konservatiivinen poliisi Brandon Tatum kutsuu mustien poliittista tilannetta 'mustien psykologiseksi orjuudeksi'.<br />
<br />
Koska mustat ovat Demokraattien julkista toimintaa säätelevän poliittisen uhrihierarkian huipulla, he toimivat myös 'poliittisina toteemeina', joiden (asian tai henkilöiden) ympärille muun rotuiset demokraattiaktivistit kerääntyvät palvomaan, tukemaan ja suorittamaan rituaaleja. Aktivistit ovat pieni joukko, mutta edustavat suurta määrää muita demokraatteja, suorittavat ritualistista ja "moraalista" poliittista työtä heidän puolestaan. Palvontamenot ovat vääristyneitä sekulaareja kopioita kristillisistä messuista ja juhlavista valan vannomisista, esim. kansalaisuuden antotilaisuuksista, joissa vannotaan kansalaisuusvala. Mustiin kohdistuvat sekulaarit messut antavat ei-mustille aktivisteille ja heidän 'seurakuntalaisilleen' usein pseudo-moraalisen oikeutuksen olla muina aikoina välittämättä mustista ja suurimmalta osin välttää heitä. Poliittisissa messuissa valkoiset aktivistit ovat polvistuneet mustien edessä, toistaneet mustien johdolla nöyristeleviä valoja mustille ja suudelleet mustien saappaita. Vasemmistolaisen näennäisuskonnollisuuden luomisen lisäksi tällaisilla toimilla on tarkoitus jakaa kansakuntaa ja yrittää provosoida konservatiiveja "rasistisiin" kannanottoihin, ja siten vahvistaa käytännön esimerkein demokraattien poliittisia väitteitä konservatiiveista. Häpäisevät rituaalit toimivat myös poliittisena simputuksena, jonka läpikäyneet sitoutuvat psykologisesti lujemmin vasemmistoagendaan kognitiivisen dissonanssin vähentämisen kautta, periaatteella "En olisi suostunut sellaiseen julkiseen halventamiseen, ellei tämä agenda olisi todella tärkeä ja merkityksellinen." Sama voidaan ilmaista psykologisella taipumuksella jatkuvuuteen, ja sitoutumiseen ja omistautumiseen omaan edeltävään toimintaan ja julkisiin puheisiin.<br />
<br />
b) Demokraatit yrittävät vierittää syyn mellakoista Trumpin niskoille. Periaatteessa tämän pitäisi olla epäuskottavaa, koska vasemmistolaiset pormestarit ja poliitikot tukevat, kannustavat ja lietsovat kahakoita, käskevät poliisin laajalti vetäytymään ja olemaan passiivisia, ja eivät tee juuri mitään mellakoiden pysäyttämiseksi. Demokraatit ovat hallinneet pitkään rettelöintiosavaltioita ja -kaupunkeja, ja ovat vastuussa niiden politiikan ja byrokratioiden puutteista ja huonoista puolista, mukaanlukien "rakenteellinen rasismi". Kahakoijat ovat tappaneet kymmenkunta mustaa (muiden lisäksi) ja tuhonneet tuhopoltoilla, ryöstelyillä ja vandalismilla lukuisia mustien liikkeitä, yrityksiä ja asuintaloja, vaikka teoreettisesti "mielenosoitusten" tarkoituksena on vastustaa epäoikeudenmukaisia mustien kuolemantapauksia ja muuta mustiin kohdistuvaa "sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta". "Mielenosoituksissa" ei puututa millään tavalla siihen, että selvästi eniten mustia tappavat toiset mustat, tuhansittain joka vuosi. On vaikea nähdä millä tavalla "mielenosoittajat" surevat pitkäaikaista rikollista ja narkomaania George Floydia, kun lukuisat mustat tulevat leveästi hymyillen ulos urheilutavaratalojen ja -kauppojen rikotuista ikkunoista mukanaan isoja sylillisiä tai kasseja täynnä varastettuja urheiluasusteita ja -jalkineita. Mikään muu etninen ryhmä ei "sure" omiaan samalla tavalla. Jne. Mutta media on suurimmalta osin vasemmistolaista. Jättämällä osan tapahtumista pimentoon ja spinnaamalla loput sopivasti monet uskovat Trumpin olevan vastuussa vandalismista.<br />
<br />
c) Poliisit, samoin kuin sotilaat, ovat luonnostaan alttiita konservatiivisuuteen, ja demokraatit, kuten muutkin, ovat pitkälti riippuvaisia poliisien järjestyksenpidosta. Poliiseilla on kollektiivisesti itsenäistä poliittista valtaa, ja poliisit voivat helposti toimia julkisina esikuvina ja auktoriteetteina elävässä elämässä, internetissä ja mediassa. Demokraatit ovat aina huolissaan poliisien mahdollisesta konservatiivisuuden lisääntymisestä, ja sen näkymisestä poliisin työssä ja julkikuvassa. Tämän takia demokraattien mukaan poliiseja täytyy säännöllisesti 'kurittaa', jotta poliisien luontaista konservatiivisuutta saadaan painettua alas, ja vasemmistoliberalismista tehtyä, ainakin demokraattien alueilla, melkein ainoa poliisien sallittu julkinen mielipide. Poliiseja houkutellaan, insentivisoidaan ja painostetaan esiintymään julkisuudessa vasemmistoliberalismin 'väreissä', esim. osallistumaan LGBTQ + mielenosoituksiin poliisin virkapuvuissa. Poliittinen johto vaatii poliiseja noudattamaan tiukkoja vasemmistoliberaaleja sääntöjä työssään, jotka heikentävät poliisin käytössä olevia keinoja ja lisäävät poliisiin kohdistuvia uhkia. Kun Demokraattien johto katsoo sen tarpeelliseksi, poliiseja käsketään suhtautumaan sallivasti demokraattien rikollisiin suojatteihin, antamaan heille vapaata toimintatilaa, vetäytymään pois heidän tieltään.<br />
<br />
Kun demokraattien johto ei luota poliisiin, se tarvitsee 'poliittisen poliisin', joka toimii tavallaan poliisien kurittajana tai poliisien 'poliisina,' ja kansalaisten epävirallisena poliittisena 'järjestyksenvalvojana', ohi virallisten poliisien. Antifa ja Black Lives Matter toimivat näissä tehtävissä. Ne ovat demokraattien johdon tylsiä väkivaltainstrumenttejä, puolisotilaallisia joukkoja. Omasta poliittisesta- ja järjestöhistoriastaan huolimatta nykyisen Antifan ja Black Lives Matter -liikkeiden todellinen esi-isä on Demokraattien entinen puolisotilaallinen siipi Ku Klux Klaani, ja ne on perustettu (uudelleen) ja muokattu sopiviksi nykyiseen identiteettivasemmistolaisuuteen Barack Obaman käskystä hänen presidenttikautensa aikana. Nykyisen keinotekoisen kriisin aikana demokraattipoliitikot ja vasemmistomedia ovat maalittaneet ja mustamaalanneet ahkerasti poliiseja, ja jo 6.6. mennessä kaksi poliisia oli kuollut ja 400 loukkaantunut mellakoissa. Demokraatit nostavat halutessaan pienistäkin poliisien kuvitelluista tai todellisista poliittisiin suojattiryhmiin kohdistamista virheistä aiheettoman suuren negatiivisen julkisuuden, pyrkivät saamaan poliiseille niistä suhteettoman kovia rangaistuksia ja vaativat synnyttämänsä kohun perusteella laajoja vasemmistolaisia uudistuksia poliisien ja poliisilaitosten toimintaan. Minneapolisin (jossa pitkäaikainen rikollinen ja huumeidenkäyttäjä George Floyd kuoli) kaupunginvaltuustossa on tehty poliittisen enemmistön turvin päätös Minneapolisin poliisin lakkauttamisesta ja korvaamisesta sosiaalityöntekijöillä, perheneuvojilla, riidansovittelijoilla, talousneuvojilla, jne., he eivät vain vielä tiedä miten he voisivat edetä käytännössä suunnitelmissaan. Valtuutetut ovat jälkeenpäin antaneet asiasta ristiriitaisia lausuntoja, osa on perääntynyt, osa on pysynyt aiemmassa päätöksessä. Riippumatta siitä toteutuuko poliisin lakkauttaminen lopulta käytännössä, se toimii varoituksena kaikille demokraattisten kaupunkien ja osavaltioiden poliiseille, "Joko mukaudutte Demokraattien agendaan tai ..."<br />
<br />
d) Demokraatit pelkäävät demokraattisten osavaltioiden ja kaupunkien yrittäjien luontaista taipumusta oikeistolaisuuteen ja konservatiivisuuteen. Monet yrittäjistä ovat kiitollisia Trumpille talouden ennätysmäisestä noususta, verojen laajamittaisesta alentamisesta, sääntelyn purkamisesta, uusista edullisista kauppasopimuksista, jne. Jos yritykset eivät tue demokraatteja riittävästi julkisuudessa, tai ne toimivat ja esiintyvät Trumpin ja Konservatiivien tukijoina, ne voivat joutua vasemmistomedian mustamaalaamiksi ja maalittamiksi, aktivistien ja muiden rettelöitsijöiden vandalisoimiksi, ryöstämiksi ja/tai tuhopolttamiksi, laajojen vasemmistopiirien boikotoimiksi, eristetyksi kulttuuripiireistä (jotka ovat usein tärkeitä yritysten markkinoinnille ja julkisuuskuvalle), vasemmistoaktivistien käynnistämien oikeudenkäyntiprosessien ja suurten korvausvaatimusten kohteeksi jollain vasemmistolaisella verukkeella, verotarkastajien vuosia kestäviin verosimputuksiin, yritysten säätelystä vastaavien viranomaisten jatkuviin säätelysulkeisiin, tms. Yritykset ovat herkkiä tällaisille painostuskeinoille, koska niiden kaikki energia ja resurssit menevät useimmiten siihen yritystoimintaan, joka on niiden missiona. Yritysten toimintaa ylläpitävät voittomarginaalit ja ylimääräiset käyttövarat ovat useimmiten niin pieniä, ja kilpailu markkinoilla niin kovaa, että yrityksillä ei ole juurikaan varaa menettää asiakkaita, antaa julkisuuskuvansa tahriutua, taistella vuosikausia kalliiden lakimiesten avulla eri oikeusistuimissa, kuluttaa määrättömästi aikaa pakotettujen byrokraattisten asioiden setvimiseen, tms.<br />
<br />
Jne.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-39053467462173326802020-06-06T06:50:00.001-07:002020-06-06T07:06:32.571-07:00Vasemmistoliberaalin median kommunikaation metataso<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-IY5-t79FbFY/XtueYv7JIUI/AAAAAAAACvA/YYCzGce4WbQR7h2r2YOnWcU8MuK7oP7XACLcBGAsYHQ/s1600/lapinlahti%2Bhospital.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1140" data-original-width="1600" height="454" src="https://1.bp.blogspot.com/-IY5-t79FbFY/XtueYv7JIUI/AAAAAAAACvA/YYCzGce4WbQR7h2r2YOnWcU8MuK7oP7XACLcBGAsYHQ/s640/lapinlahti%2Bhospital.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jotta ymmärtäisimme paremmin vasemmistoliberaalia mediaa, meidän on perehdyttävä 1800 -luvun Ranskan psykiatristen sairaaloiden ja niissä työskentelevien psykiatrien toimintaperiaatteisiin (virallisesti lääkäreitä, joiden vastuulle on annettu psyykkisesti sairaat). Niinä aikoina psyykkisen sairauden aste määriteltiin usein rationaalisuuden mukaan, suunnilleen seuraavasti lievemmistä vakavampiin:<br />
<br />
a) Henkilön kuva todellisuudesta on kutakuinkin realistinen, mutta vääristynyt tulkinnoiltaan ja logiikaltaan voimakkaasti negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan, erityisesti itsen suhteen. Siten esim. masentunut kuvailee hoitamansa omenapuun olemuksen ja sen kasvun prosessin realistisesti, mutta jos häneltä kysytään tuottaako hänen työnsä tuloksia, minkälaisen sadon omenapuu tuottaa syksyllä, masentunut ajattelee työnsä olevan lähes turhaa ja tulevan sadon olevan aivan varmasti surkea, jos sitä on ollenkaan.<br />
<br />
b) Henkilöllä on vaihtelevassa määrin harhaluuloinen ja/tai hallusinatorinen käsitys todellisuudesta, mutta toimii niiden puitteissa useimmiten "normaalisti" ja loogisesti. Esim. henkilö kuvittelee olevansa tehty hauraasta lasista, mutta toimii tämä huomioiden rationaalisesti, liikkuu varovasti, välttää töytäisyjä ja kolauksia, pehmustaa ja suojaa itseään, jne.<br />
<br />
c) Henkilöllä on jonkinlainen rationaalisuus, mutta se on muuttunut alkukantaiseksi ja eläimelliseksi, ja keskittyy korostetusti välittömiin, impulsiivisiin ja kieroutuneisiin tarpeisiin, himoihin, tyydytyksiin, helpotuksiin, jne.<br />
<br />
d) Henkilön kuva todellisuudesta on sekavan harhainen, ja ajattelun, puheiden ja toiminnan logiikka pirstaloituu ja sotkeutuu. Henkilö on irrationaalinen, epäjohdonmukainen, sattumanvarainen, järjetön, mieletön, tms., laajalti eläintäkin alemmalla tasolla. Tämän ei useimmiten katsottu johtuvan synnistä, mutta kuvastavan synnin seurauksia, olevan samanlainen kuin synnin viimeinen lopputulos, ihmisyyden syvin alennustila, pohjakosketus.<br />
<br />
Psykiatrin tehtävänä oli siirtää potilaita mahdollisimman paljon realistiseen, loogiseen ja terveeseen suuntaan, esim. asteittain ylemmille rationaalisuuden tasoille nousten. Potilaan irrationaalisuuden vastavoimana toimivat psykiatrin juonet, harhautukset, pakottaminen, houkuttelu, insentiivit, rangaistukset, opastaminen, opettaminen, esimerkit, demonstraatiot, jne. Psyykkiseen sairauteen liittyy yleensä myös mielihyvää, tyydytystä ja palkintoja, tai potilas tarrautuu mielensä sairauteen. Psykiatrin tavoitteena oli nujertaa sairauteen liittyvä tyydytys ja poistaa riippuvuus sairauteen, ja korvata nämä paremmalla. Potilaalle pyrittiin luomaan hyvät ja säännölliset ajattelun, puheiden, käyttäytymisen, työn, levon, rahan käytön, virkistäytymisen, itsensä kehittämisen, jne. tavat. <br />
<br />
Esimerkkejä psykiatrien toimenpiteistä:<br />
<br />
1. Potilas kuvittelee olevansa Napoleon, jota kaikki kunnioittavat ja tottelevat (Ranskassa tämä harhaluulo on nähtävästi yleisempi kuin muualla, ja sieltä on saanut alkunsa myös tähän liittyvät kertomukset ja vitsit). Psykiatrin suunnitelma on kaksivaiheinen. Psykiatri pyytää potilasta käskemään psykiatria tekemään jotain. Potilas käskee psykiatria siivoamaan huoneensa. Psykiatri lukee kirjaa, tekee mitä tahtoo potilaan käskyistä välittämättä. Jos potilas olisi keisari, muut tottelelisivat hänen käskyjään. Demonstraatio näyttää potilaalle, että muut eivät toimi hänen määräystensä mukaisesti, eikä hän siten voi olla keisari.<br />
<br />
Myöhemmin psykiatri määrää potilaan siivoamaan pesuhuoneen. Potilas väittää olevansa keisari, joka ei ota määräyksiä vastaan kansalaisilta. Psykiatri käskee avustajia laittamaan potilaan säiliöstä tulevan kylmän suihkun alle, kunnes potilas toimii määräyksen mukaisesti. Jonkin ajan kuluttua potilas suostuu siivoamaan. Tämä osoittaa potilaalle, että hän joutuu tottelemaan yhteiskunnallisessa hierarkiassa keskitasolla olevaa psykiatria, ja on siten häntä alempana hierarkiassa, eikä siten voi olla keisari.<br />
<br />
2. Potilas luulee, että kaikki pelkäävät ja kunnioittavat häntä. Psykiatri ohjeistaa avustajia laittamaan salaa ulostuslääkettä potilaan ruokaan. Ruokailun jälkeen psykiatri keskustelee potilaan kanssa uhkaavan oloisesti. Kohta sen jälkeen potilas joutuu kiirehtimään vessaan ripulin takia. Kun potilas tulee vessasta, psykiatri selittää potilaalle, että hän ei pelkää potilasta yhtään, mutta potilas pelkää psykiatria niin paljon, että hänen vatsansa menee sekaisin.<br />
<br />
3. Potilas väittää kaiken yhteiskunnan rahan olevan väärennettyä ja arvotonta. Vain hänen käskystään painettu raha olisi aitoa ja merkityksellistä. Psykiatri laittaa potilaan työskentelemään säännöllisesti päivittäin. Vaikka potilaan työskentely on melko tehotonta, hänelle annetaan joka päivä työstä vähän rahaa. Samanaikaisesti psykiatri määrää potilaan ruoka-annokset niin paljon pienemmiksi, että potilas jää nälkäiseksi. Hän joutuu nälissään ostamaan rahoillaan lisää ruokaa ja vähän herkkujakin, joista hän tulee kylläiseksi. Joskus psykiatri ohjeistaa avustajia sekoittamaan ulostuslääkettä potilaan ruokaan. Potilas joutuu ostamaan rahoillaan psykiatrilta lumelääkettä vatsavaivoihinsa. Näiden tapahtumien seurauksena potilas myöntää rahan arvon ja tärkeyden.<br />
<br />
4. Potilas ajattelee olevansa tyhjä, ontto, nimetön, persoonaton ja historiaton olento. Psykiatri määrää potilaan kirjoittamaan oman henkilöhistoriansa paperille ja valvoo potilastietojen kanssa, että potilaan kertomukset ovat mahdollisimman totuudenmukaisia ja perusteellisia. Kun potilas sen jälkeen väittää olevansa tyhjä olento, psykiatri heiluttaa potilaan kirjoittamia kertomuksia ilmassa, luettelee potilaan henkilöhistorian tapahtumia, ja sanoo, että ne ovat hänen itsensä kirjoittamia. Ajan myötä henkilöhistorian tapahtumat, ajatukset, mieltymykset, toiveet, tavoitteet, jne. tarttuvat yhä enemmän potilaaseen.<br />
<br />
5. Psykiatri käyttää potilaita säännöllisesti kaupungilla teattereissa, konserteissa, markkinoilla ja sivistävissä riennoissa herättääkseen heissä kiinnostuksen johonkin harrastukseen tai rientoihin. Kun potilaat haluavat itsenäisesti lähteä kaupungille, he joutuvat kustantamaan sen tekemällään työllä ansaitsemilla rahoilla.<br />
<br />
6. Potilaille annetaan heidän tilansa mukaan kylmiä tai kuumia kylpyjä, kuumana käyvälle maanikoille laannuttavia kylmiä kylpyjä, masentuneille herättäviä ja piristäviä kylmiä kylpyjä, hysteerikoille ja neurootikoille rauhoittavia kuumia kylpyjä, jne. Samanlämpöisellä kylvyllä katsotaan olevan erilainen vaikutus potilaiden psyykkisten sairauksien ja sen hetkisen tilan mukaan. Oopiumia käytetään laajalti melkein universaalisena psyykenlääkkeenä, psyykkisesti sairaiden hillitsemiseen, oireiden lieventämiseen, parantamiseen, heidän olonsa helpottamiseen, jne.<br />
<br />
7. Psykiatri ohjaa paremmassa kunnossa olevan potilaan työskentelemään kirjapainossa tekstien latojana. Potilas mukautuu työssään tarkkoihin ulkoisiin sääntöihin ja käytäntöihin, ja noudattaa elämässään säännöllisyyttä ja ahkeruutta. Jossain vaiheessa potilaan psyykkinen sairaus alkaa kuitenkin uudestaan vallata alaa. Potilas kuvittelee, että hän on keksinyt normaalia ranskaa paremman ja helpomman kielen, jota hän alkaa käyttää latomisessa. Todellisuudessa hän tuottaa kieltä, jossa on paljon kirjoitusvirheitä ja puutteita.<br />
<br />
Psykiatrin analyysin mukaan saa potilas saa liikaa nautintoa ja tyydytystä "uuden kielen" käyttämisestä, ja se ohjaa hänet pois hyvän ja virheettömän ranskan kielen käyttämisestä. Siksi psykiatri lähettää potilaalle tekaistun kirjeen, jossa potilaalle tarjotaan työpaikkaa (kuvitteellisesta) arvovaltaisesta kirjapainosta, hänen täytyy ensin vain kirjoittaa työhön liittyvä virallinen hakemus ja antaa näyte tuottamastaan tekstistä. Potilas käyttää innoissaan työhakemuksessa ja näytteessä keksimäänsä "uutta kieltä". Tämän seurauksena kuvitteellisesta kirjapainosta lähetetään potilaalle hylkäävä kirje, jossa sanotaan, että lukuisten kirjoitusvirheiden ja huonon kielen takia hakemusta ei voidakaan hyväksyä. Mukana on luettelo virheistä ja puutteista. Potilas pettyy "uuteen kieleensä", ja hänen on palattava takaisin normaaliin ja virheettömään ranskan kieleen.<br />
<br />
Jne.<br />
<br />
Kaksi 1800 -luvun psykiatria kuvailee eri näkökulmista psykiatrisia sairaaloita:<br />
<br />
"Mitä näemme moderneissa mielisairaaloissa? Näemme tarkasti noudatetun positiivisen sääntelyn, joka määrittää vuorokauden jokaisen tunnin käytön ja pakottaa jokaisen potilaan toimimaan omaa epäsäännöllisyyttään ja epämääräisyyttään vastaan mukautumalla (mielisairaalan) yleiseen lakiin. Potilas on velvoitettu antamaan itsensä vieraan tahdon käsiin ja ponnistelemaan jatkuvasti itsensä muokkaamiseksi, jotta hän ei joudu rangaistuksi sääntöjen rikkomisen vuoksi."<br />
<br />
"Säännöllinen päivittäinen työ muuttaa psyykkisesti sairaan ajatusten häijyjä noidankehiä, selkeyttää tajuamisen ja ymmärtämisen kykyjä harjoittamalla niitä, pitää yksinään järjestystä yllä siellä missä hullut kokoontuvat ja tekee tarpeettomiksi suuren joukon yksityiskohtaisia ja usein tarkoituksettomia sääntöjä, joiden tarkoituksena on ylläpitää potilaiden sisäistä poliisia."<br />
<br />
Analyysi edellisestä:<br />
<br />
Mielisairaaloiden miljöön tarkoituksena oli eristää potilaat suurimmalta osin ulkomaailmasta. Tämä keskittää potilaiden huomion, ajatukset ja toiminnan sairaalan merkityssisältöihin ja vaatimuksiin. Mikään ulkopuolinen ei pääse hajottamaan psykiatrisen sairaalan yksinoikeutta potilaisiin, tuomaan parantumisen kannalta sotkevia, estäviä tai haitallisia elementtejä potilaiden elämään. <br />
<br />
Psykiatrit pyrkivät laittamaan potilaat yleisesti ylivoimaisen ja muuttumattoman tahdon, vallan, sääntöjen, hoitojen ja rutiinien alaisuuteen. Potilaiden odotukset, vaatimukset ja pyynnöt eivät pysty vaikuttamaan vallankäyttäjän järjestelmään, ellei vallankäyttäjä katso itsenäisesti sen olevan aiheellista. Vallan tarkoituksena on näyttäytyä potilaille suurimmalta osin kuin luonnonvoimana, ympäristönä tai taustana, johon on vain mukauduttava, samalla tavalla kuin pilvettömänä päivänä aavikolla kävelevän on sopeuduttava siihen, että aurinko paistaa.<br />
<br />
Psykiatrit luovat potilaiden elämään keinotekoisia puutteita, tarpeita, toiveita, pakkoja, katkoksia, esteitä (ylitettäväksi tarkoitettuja tai pysyviä), orientaatioita, kiihdytyksiä, hidastuksia, opetuksia, jne. Potilaaseen kohdistetaan suppilomainen paine ja vetovoima kohti säännöllisempää ja pysyvämpää tervettä ajattelua ja toimintaa. Tavoitteena on samalla tehdä näistä asteittain yhä enemmän potilaan omia sisäistettyjä, itsenäisiä ja omasta motivaatiosta nousevia orientaatioita.<br />
<br />
Pintapuolisesti voi näyttää siltä, että psykiatri ja potilas keskustelevat normaalisti, mutta todellisuudessa vaikuttaminen on melkein yksisuuntaista, psykiatrista potilaaseen päin. Psykiatri ottaa potilaalta tietoa ja ajatuksia vastaan enimmäkseen vain voidakseen vaikuttaa potilaaseen paremmin. Psykiatrin ja potilaan väliset keskustelut ja toiminta ovat kuin näytelmiä, jotka psykiatri käsikirjoittaa, tuottaa ja ohjaa, ja joihin potilas joutuu tietämättään esittämään keskeistä 'roolia'. Potilaan mieli on puutteellinen, vahingoittunut ja/tai häiriintynyt, ja näytelmien tarkoituksena on luoda keinotekoisia valetodellisuuksia, siltoja, joita pitkin potilas voi kävellä myrskyisten vesien yli, kohti psyykkistä terveyttä. Normaalissa todellisuudessa potilas pysyisi mitä todennäköisimmin sairaana, joten hän tarvitsee muunneltuja, intensifioituja ja keksittyjä keinotodellisuuksia tilansa lieventämiseen tai parantuakseen.<br />
<br />
Psykiatrin ja potilaan suhde muistuttaa jossain määrin myös isän ja lapsen suhdetta. Psykiatri on auktoriteetti, joka edustaa vallitsevaa korkeampaa järjestystä. Psyykkisesti sairas on alemmalla tasolla, kaoottinen, rikkoutunut ja virheellinen, ja edustaa epäjärjestystä. Hän on osittain tai kokonaan kyvytön huolehtimaan itsestään ja toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Psykiatri on siten vastuussa potilaasta, hänen on asemansa perusteella otettava vastuu ja ohjat itselleen, ohjattava potilas korkeammalle tasolle, mukautettava hänet korkeampaan järjestykseen, myös siinä tapauksessa, että psyykkisesti sairas ei halua ja vastustaa. Potilaan epäjärjestyksellä on vain vähän annettavaa psykiatrin korkeammalle järjestykselle, lukuunottamatta sairauden olemuksesta kumpuavaa potilaiden parantamisen kannalta hyödyllistä informaatiota, kun taas kaikki yhteiskunnan toiminta perustuu sille korkeammalle järjestykselle, johon psykiatri kuuluu. Korkeammalla järjestyksellä on paljon annettavaa potilaalle, mukaanlukien mahdollinen parantuminen, psyykkinen terveys ja kyky normaaliin elämään. Siksi korkeampi järjestys 'jyrää', ja on oikeutettu ja velvoitettu 'jyräämään' potilaan epäjärjestyksen, kyse on vain siitä millä keinoilla kukin potilas mukautetaan kussakin tilanteessa korkeampaan järjestykseen.<br />
<br />
Vasemmistoliberaalin median toimittajien viestinnän logiikka sisäpiiristä katsottuna. Verratkaa vasemmistoliberaalien toimittajien omakuvaa edellä kirjoitettuun:<br />
<br />
Vasemmistoliberaalia mediaa kutsutaan rutiininomaisesti valhemediaksi, ja vaikka tämä pitää teknisesti tarkastellen paikkansa, asia vaatii tarkemman analyysin. Valheilla tarkoitetaan useimmiten jotakin pahantahtoista ja/tai vahingollista, esim. huijari luo valepersoonan, ja sumuttavia tilanteita ja tapahtumainkulkuja, joiden seurauksena hän saa huiputettua kohteeltaan rahaa ja omaisuutta. <br />
<br />
Kansalaisille vasemmistomedian suhteen tärkeimpänä ja päällimmäisenä asiana on usein rehellisyys / totuus / hyväntahtoisuus ja valehtelu / epäluotettavuus / kataluus -vastakkainasettelu. Vasemmistotoimittajat näkevät vastakkainasettelut kolmella suurpiirteisesti määritellyllä tasolla toisin:<br />
<br />
1. Vasemmistotoimittajien narsismia hivelevin vaihtoehto, joka perustuu vasemmistomedian kykyyn hukuttaa laajuudellaan pitkälti alleen vasemmistonarratiivien kanssa kilpailevat (parempia käytännön tuloksia tuottavat) narratiivit.<br />
<br />
Vasemmistotoimittajilla ja heidän kaltaisillaan on ylivertainen tieto, ymmärrys ja osaaminen, ja he pitävät yllä parhainta ja edistyksellisintä järjestelmää / järjestystä. Kansalaiset yleisesti, ja erityisesti toimittajien agendaan sopeutumattomat kansalaiset, ovat tyhmiä ja osaamattomia, ja samalla moraalisesti pahoja koska he yrittävät sitkeästi horjuttaa troglodyyttimaisuudellaan vallitsevaa järjestelmää. Vasemmistotoimittajien tietämys ja osaaminen, ja järjestelmä, jonka ylläpitämiseen he osallistuvat merkittävällä tavalla, oikeuttaa ja velvoittaa heidät ottamaan kansalaisten suhteen ohjat käsiinsä. Kansalaiset on mukautettava korkeampaan järjestykseen, kyse on vain siitä mikä keino kulloinkin on tehokkain. Jos tyhmille ja häijyille kansalaisille heitettäisiin poliittisesti kiistanalaisissa asioissa rehellinen totuus raadeltavaksi, heistä tulisi kapinoivia, he yrittäisivät rikkoa järjestelmää ja pakottaa sen prosesseihin mukaan epäsopivia ja vahingollisia poliittisia agendoja.<br />
<br />
Toimittajat eivät siksi katso niinkään valehtelevansa kansalaisille, vaan heille esitetään mediassa sopivia näytelmiä, jotka korjaavat heidän kehnouttaan, laittavat heidät tuottamaan oikeanlaisia tuotoksia korkeampaan järjestykseen, pitämään sitä yllä, tukemaan sitä. Korkeatasoiset toimittajat tuottavat oikeanlaisia tuotoksia järjestelmään, vaikka he tietävät totuuden, siksi heillä ja heidän kaltaisillaan on etuoikeus tietää totuus. Toimittajat tekevät itseasiassa palveluksen kansalaisille valehdellessaan heille / esittäessään heille näytelmiä, koska ne tekevät kansalaisista efektiivisesti puheiltaan, toiminnaltaan ja vaatimuksiltaan sivistyneempiä ja moraalisesti parempia.<br />
<br />
Keskinäisessä ja julkisessa sosiaalisen median viestittelyssään toimittajat riepottelevat mielellään löytämiään mielestään typerimpiä ja ilkeimpiä kommentoijia ja kommentteja, vahvistaakseen itselleen ja muille edellä lueteltua parjaavaa narratiivia kansalaisista, hieroakseen tyhmien naamaan heidän omaa idioottimaisuuttaan, ja asettaakseen tomppelit rangaistaviksi laillisin ja laittomin keinoin. Näiden esimerkkinä toimivien julkisten mustamaalausten tavoitteena on yrittää tainnuttaa ja lannistaa kansalaisten vellovia massoja.<br />
<br />
Jos antiikin Kreikassa vapaa mies raiskasi vapaan naisen, se oli rikos, josta rangaistiin, mutta lievemmin kuin naista, joka viekoitteli miehen kiellettyyn suhteeseen kanssaan, vaikka houkuttelu väärään suhteeseen on itsessään lievempi teko kuin raiskaus. Tämä johtui siitä, että raiskaajan rikos kohdistui yksittäiseen naiseen ja hänen kehoonsa, mutta mies on auktoriteetti, joka ylläpitää järjestelmää, josta kaikki kreikkalaisen kollektiivin jäsenet ovat riippuvaisia. Siten viettelevän naisen rikos kohdistui mieheen, ja mikä paljon vakavampaa, miehen auktoriteettiin ja koko järjestelmään. Naisen rikos hajottaa järjestelmää ja sen perusteita.<br />
<br />
Suunnilleen samalla tavalla kansalaisten pienetkin vasemmistoagendan vastaiset teot "uhkaavat vasemmistoliberaalin järjestelmän auktoriteetteja ja järjestelmän eheyttä", ja siten "kansalaisten pienet teot ovat suuria rikoksia". Tämän takia toimittajat katsovat olevansa oikeutettuja pienistä teoista tai puheista äärimmäiseen mustamaalaamiseen, halventamiseen, persoonaan ja henkilöhistoriaan liittyviin valheisiin, jne., sekä suhteettoman koviin toimenpiteisiin. Ja mitä tahansa toimittajat tekevät kansalaisille, se on toimittajien mielestä pieni juttu jo senkin takia, että se kohdistuu useimmiten yksilöihin, jotka eivät ole suorassa yhteydessä valtajärjestelmän ylläpitämiseen. Ts. toimittajilla on ajattelussaan ja toimissaan suuri epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus suhteessa kansalaisiin.<br />
<br />
2. Vasemmistotoimittajien mieliin hiipii eri suunnista kasvava piinallinen tietoisuus siitä, että kansalaisilla ja oppositiolla on monissa asioissa parempi tieto, ymmärrys, osaaminen ja ennustuskyky kuin toimittajilla. Tämä synkronisoituu yhteen järjestelmän kumuloituvien massiivisten ongelmien kanssa, joita järjestelmän vartijat eivät pysty ratkaisemaan, ja käytännössä mahdotonta se onkin, koska ne järjestelmän ydinpolitiikat, jotka vartijat määrittelevät välttämättömiksi, väistämättömiksi ja ehdottomiksi, ovat juuri sitä dysfunktionaalista politiikkaa, joka kasaa väistämättä ongelmien massaa. Toimittajien defenssit ja narratiivit purkautuvat, ja niitä uhkaa jopa kokonaisvaltainen kuoleentuminen.<br />
<br />
Toimittajat joutuvat lisääntyvässä määrin vetäytymään uusiin heiveröisempiin puolustusasemiin. Näitä voivat olla esim. seuraavat:<br />
<br />
Toimittajat myöntävät ambivalentisti, epämääräisesti ja tilannetta kaunistellen, että järjestelmä velkaantuu kestämättömällä tavalla, järjestelmä on korruptoitunut, byrokraattinen osaamattomuus ja tuhlaaminen on kukoistaa, verotuksen taakat musertavat taloutta, järjestelmä on täynnä julkista rahaa taivaan tuuliin polttavia zombie -yrityksiä, maahanmuuttajaslummit laajenevat, tai muuta sellaista., mutta transvaluoivat nämä sitten uuteen "parempaan" muotoon. <br />
<br />
Esim. kohtuuton verotus, rahan tuhlaaminen, velkaantuminen ja korruptio ovat hyviä asioita, koska niillä on saatu suuri määrä osaavia ja taitavia ihmisiä koottua samaan järjestelmään, ja luotua merkittäviä kansainvälisiä byrokratioita ja organisaatioita. Narratiiveissa tapahtuu järjestelmän tarkoituksen siirtymä järjestelmän tuottamista hyvistä ja hyödyllisistä funktioista ja vaikutuksista kasvavassa määrin pelkkään järjestelmän olemassaoloon, Kansalaisten pitäisi olla kiitollisia siitä, että maksimaalisen suuri joukko ihmisiä on saatu koottua yhteen verottamaan kansalaisia kohtuuttomasti ja tuhlaamaan saamansa rahat saamatta aikaan tarpeellisia tuloksia.<br />
<br />
Samalla tapahtuu vierimistä ankeasta nykypäivästä oletettuun hyvään tulevaisuuteen. Toimittajien mukaan tilanne on vaikea (kulissien takana pahempi kuin julkisuudessa), mutta huonoja tuloksia tuottava järjestelmä kannattaa pelastaa keinolla ja hinnalla millä hyvänsä, jotta päästään lähemmäs sosialistista "Euroopan Yhdysvaltoja" tai sosialistista "Euroopan imperiumia". Toimittajilla ei ole tietoa siitä, miten nykypäivästä rakennetaan silta tulevaisuuden imperiumiin, joten he tyytyvät järjestelmän ylläpitämiseen ja olemassaolon jatkamiseen siten, että jokaisena uutena päivänä järjestelmän vektori saadaan vielä kerran osoittamaan kohti fantasioitua imperiumia. Tämän jälkeen he vain toivovat, että järjestelmä pääsee perille ennen lopullista hajoamista tai romahdusta.<br />
<br />
Toimittajat sanovat, että heillä on konkreettinen järjestelmä hallittavanaan, oppositiolla on vain teoreettisia ehdotuksia, toimenpidesuunnitelmia ja malleja, vaikka nämä voidaan yhdistää lukuisiin pitkäaikaisiin historiallisiin ja nykyisiin yhteiskuntiin, ja verrata niiden tuloksia nykyiseen vasemmistoliberaaliin systeemiin.<br />
<br />
3. Vasemmistoliberaali systeemi on konkurssissa, kaaoksessa ja finaalissa. Vasemmistotoimittajien defenssit ja narratiivit ovat lakanneet toimimasta. Kansalaiset eivät enää välitä siitä kirjoittavatko toimittajat rehellisesti tai valehdellen, tosiasioita vai satua, tai yleensä yhtään mitään, kansalaiset hankkivat informaationsa joka tapauksessa toisaalta, sellaisista medioista ja lähteistä, joihin he luottavat, joiden he tietävät olevan rehellisiä ja kertovan totuuden, jotka ovat kansalaisia kohtaan hyväntahtoisia. Oppositio ottaa kohta vallan käsiinsä, ja he ovat valmiina käynnistämään paremman systeemin. Tarrautuessaan järjestelmäänsä vielä viimeisen hetken, toimittajien sisäiseen käyttöön tarkoitettu narratiivi on, "Tämä on meidän järjestelmämme, olipa kuinka huono tahansa, tuo on teidän järjestelmänne, olipa kuinka hyvä tahansa."Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-43943076502935910662020-05-25T08:41:00.000-07:002020-06-10T07:59:03.215-07:00Ongelmaostamisen ja tavaroihin tarrautumisen psykologiaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-DaoDbWJiHfI/XsvmJiBkg1I/AAAAAAAACq4/Ed0oqt9ebJgdRjfIy_NENuf6bz2gW3ijwCLcBGAsYHQ/s1600/woman%2Bshopping.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-DaoDbWJiHfI/XsvmJiBkg1I/AAAAAAAACq4/Ed0oqt9ebJgdRjfIy_NENuf6bz2gW3ijwCLcBGAsYHQ/s640/woman%2Bshopping.webp" width="640" /></a></div>
<br />
Psykologiselta kannalta ongelmaostaminen toimii useimmiten suunnilleen seuraavasti: Stressi, jännitys, ahdistus, turhautuminen, pettymykset, yksinäisyys, kyllästyminen, pitkästyminen, ärtymys, tms. alkavat kumuloitua. Ostamisesta on kehittynyt säännöllinen purkautumiskanava näille negatiiviseksi koetuille tunteille ja niistä seuraaville pidempiaikaisille huonoille mielialoille. Ostamaan lähteminen kauppakeskukseen tai tuotteiden etsiminen netistä on negatiivisista tunteista ja mielialoista vapauttavaa, ja positiivisella tavalla virkistävää, kiinnostavaa ja jännittävää.<br />
<br />
Matka, etsiminen ja/tai vertailu huipentuvat tavoitellun / halutun tuotteen valikointiin ja ostamiseen. Tästä prosessin päätöksestä seuraa hetkellisiä euforisia tunteita, jotka muistuttavat huumeista saatavia. Tuotteen valitseminen on usein joko impulsiivinen nopean emotionaalisen mielijohteen toteutus, tai huolellisen ja pitkällisen tutkimisen ja vertailun huipennus. Usein ostajalla on tunne siitä, että valikoitu tuote on pakko saada heti tai mahdollisimman nopeasti, ja jos hän joutuu odottamaan ostamista vähänkin pidempään, se on piinallisen, kärsimättömän ja hermostuneen odotuksen täyteistä. Ostamisesta syntyvää hyvää oloa seuraa suhteellisen pian melko tyhjä olo, ja suurelta osin välinpitämättömyys tai täydellinen unohdus tuotteen suhteen. Tuotetta käytetään vähän tai ei ollenkaan, ja varastoihin on taipumus kertyä suuret määrät tarpeetonta ja turhaa tavaraa. Henkilö käyttää omiin varoihinsa nähden paljon rahaa ostoksiin ja voi velkaantua pahasti. Vaikka hän ei velkaantuisi, palkka tms. riittää nipin napin kuukaudeksi, ja tili on nollilla reilusti ennen seuraavaa palkkapäivää. Henkilön ostaminen ajoittuu huomattavan paljon palkkapäivälle ja sitä seuraaville päiville, hän ei juurikaan kykene lykkäämään "palkintoa". Henkilö saattaa katua myöhemmin ostoksiaan, hävetä luonteen heikkouttaan, ja liiallinen rahankäyttö saattaa stressata ja vaivata häntä, mutta nämä negatiiviset tunteet toimivat vain käyttövoimana yhä uusille ongelmaostoksille ja rahan tuhlaamiselle. Hän ei pysty ajoittaisista yrityksistä huolimatta rajoittamaan tai lopettamaan ongelmaostamista muuta kuin lyhyeksi ajaksi.<br />
<br />
Paradoksaalisesti henkilön on usein myös vaikeaa tai 'mahdotonta' myöhemmin luopua varastoihin kertyneistä tavaroista, vaikka hän ei niitä juuri ollenkaan tarvitse tai käytä, eikä hän normaalitilanteissa niistä välitä. Varastojen ja kaappien täyttymisestä on hänelle haittaa. Henkilöllä ei ole tästä huolimatta ole varsinaisia tavaroiden keräilyn ja säilyttämisen pakkomielteitä. Potentiaalisia syitä edellisille (käytetään esimerkkinä naista, joka ostaa liikaa kalliita vaatteita ja kenkiä):<br />
<br />
a) Vaatteista ja kengistä muodostuu suurelta osin naisen persoonan materialisoituneita tukipylväitä, melkein kuin osa persoonaa. Puvut ja jalkineet kuvastavat naisen ideaalia kuvaa itsestään, kaunis, muodikas, haluttu, suosittu, jne. Nainen (tai ihmiset yleensä) ei kiinnitä normaalisti juurikaan huomiota persoonansa positiivisiksi, neutraaleiksi ja ei-ongelmallisiksi koettuihin puoliin, niiden kautta vain luonnostaan eletään, toimitaan ja koetaan elämää. Jossain määrin vastaavalla tavalla positiivista persoonan osaa kuvastavat asusteet ovat normaalisti osa lähes huomaamatonta 'persoonan' taustaa. Mutta jos persoonan 'materialisoituneita' positiivisia osia pitäisi poistaa tai ne uhataan viedä pois, se laukaisee epävarmuuden, ahdistuksen, stressin, päättämättömyyden ja tarrautumisreaktion. "Ette vie minun ..." on enemmänkin "Ette riistä tärkeää, hyvää ja idealisoitua, mielikuvieni todellista parempaa osaa minusta ..." Ja jos positiivinen 'persoonan osa' revitään pois, naisen mielikuvissa jäljelle jää suurimmalta osin vain se masentava ja ahdistava psykologinen, joka alunperin johti ongelmaostamiseen.<br />
<br />
b) Ongelmaostaminen, samoin kuin vaikkapa nälkä, nälän poistaminen ja syömisen nautinto, on kokonaisuutena voimakkaasti ja pääasiassa tulevaisuuteen suuntautuvaa psykologista orientoitumista. Nälkä orientoi, motivoi ja johtaa lähitulevaisuudessa tapahtuvaan ruoan etsimiseen, saalistamiseen tai hankkimiseen, ja pitää tätä prosessia yllä sen käynnistyttyä. Ruuan saamisesta ja syömisestä seuraa nykyhetkeen keskittyvä tyydytys, jota kestää jonkin aikaa. Kun tyydytys on ohi, edellinen ateria unohdetaan (kutakuinkin) kokonaan.<br />
<br />
Kohta uusi nälkä orientoi koko huomion ja toiminnan uuden ruuan hankintaan ja saavuttamiseen. Nykyisen nälän tyydyttämisessä edellisen syödyn aterian muisteleminen auttaa ja lohduttaa vain vähän, jos ollenkaan. Ruuan etsiminen, saalistaminen, hankkiminen ja/tai saavuttaminen on ihmiselle selvästi motivoivampaa, ja puolitietoisesti tai alitajuntaisesti tavallaan nautinnollisempaa kuin ruuan syömisestä saatava tyydytys, koska ihmisen täytyy ruokaa saadakseen potentiaalisesti tehdä ja ajatella paljon, kuluttaa huomattavasti aikaa ja energiaa, ja pistää tarvittaessa kaikki peliin, kun taas syöminen on lähinnä passiivista ja leppoisaa istuskelua. Osaltaan tämän takia nälkäinen ihminen esim. arvioi tulevaisuudessa saavutettavan pihvin nautinnollisuuden selvästi suuremmaksi kuin pihvin nautinnollisuuden sen syömisen aikana tai heti syömisen jälkeen, vaikka nälkäisestä pihvi toki maistuu paljon paremmalta kuin ei-niin-nälkäisen normaalin aikataulun mukaan syömä pihvi. Jos sadan kilometrin päässä odottava suuri pihvi ei olisi nälkäisen ihmisen mielessä suorastaan ylivertaisen nautinnollinen, ja poistaisi poikkeuksellisen hyvin negatiivisia tunteita, tuntemuksia ja mielialoja, mukaanlukien vaivaavan nälän, hän ei orientoisi koko psyykeään ja kaikkea fyysistä toimintaansa pihviä kohtia, ei jaksaisi lähteä kävelemään, eikä kävellä koko matkaa perille saakka. Ihmiset luulevat usein virheellisesti, että ruuan syömisestä saatava tyydytys ja nautinto motivoivat koko ruuan etsimisen ja hankkimisen prosessin, ja että ruuan syöminen on prosessin melkein ainoa tyydytys, nautinto ja riippuvuuden aiheuttaja, mutta ruuan tavoittelun ja saavuttamisen nautinto ja siihen liittyvä riippuvuus ovat puolitietoisesti suurempia, vaikka se vaatii vähintään ajoittaisia loppuunsaattamisia (syöminen ja nautinto) pysyäkseen voimassa. Ihminen on psykologisesti normaaleilta toiminnoiltaan tavoitehakuinen 'addikti', 'addiktiot' ovat ihmisen välttämättömiä psykologisia moodeja, ja siksi ihminen on helposti lisäaddiktoituva ja haitalliseen addiktoituva lainaamalla jotain perusaddiktioilta. Ruokariippuvuus voidaan laskea välttämättömien kestoaddiktioiden joukkoon.<br />
<br />
Samalla tavalla ongelmaostamisen etsimisen, valikoinnin ja saavuttamisen dopamiinisuihkut, ja ostamisen aikaisen ja jälkeisen tyydytyksen endorfiinikylvyt ovat selvästi suurimmalta osin tulevaisuuteen ja väliaikaiseen nykyhetkeen orientoituneita. Yhä uudet asusteiden hankkimisen prosessit suovat naiselle jonkin aikaa kestäviä vapautumisia negatiivisista tunteista ja positiivisia nautintoja, vanhoilla asusteilla on enimmäkseen taipumus unohtua kaappeihin ja varastoihin. Tästä huolimatta naisen ajatukset ja tunteet ovat leimanneet varastojen vaatteisiin liittyvät muistot voimakkaan positiivisesti. Jos naisen pitäisi heittää vaatteita ja kenkiä roskalaatikkoon tai hän uhkaa muuten menettää niitä, asusteisiin liittyvät positiiviset muistot ja tunteet aktivoituvat. Ihmisistä on usein epämiellyttävää menettää tavallistakin tavaraa, mutta erityisen epämiellyttävää menettää tavaroita, jotka on leimattu parhaimpien joukkoon kuuluvilla tunteilla. Esim. viiden euron menettäminen on ihmiselle noin kaksi kertaa negatiivisempi tapahtuma kuin viiden euron saaminen, ja rahasummien kasvaessa ja niiden merkityksen lisääntyessä kerroin kasvaa moninkertaiseksi. Vastaavaa voidaan soveltaa muihin menettämisiin ja saamisiin / saavuttamisiin.<br />
<br />
Tähän kietoutuu usein se, että tavarat ovat parisuhteiden ja muiden sosiaalisten suhteiden huonoja korvikkeita. Parisuhteet ja muut sosiaaliset suovat elämään kestävää nautintoa ja tyydytystä. Jos ne puuttuvat, niitä on liian vähän tai ne ovat kroonisen riitaisia ja ongelmallisia, ihminen saattaa yrittää korvata tai täydentää niitä ostamisella. Koska ostaminen on epätyydyttävämpää ja väliaikaisempaa kuin sosiaalisten suhteiden vastaavat tyydytykset, ostaminen muuttuu helposti ongelmaostamiseksi. Ja sekään ei pysty korvaamaan tai paikkaamaan sosiaalisia suhteita ja tuo omia suuria ongelmia mukanaan. Tällaisessa tilanteessa nainen näkee vaatteiden ja kenkien menettämisen uhatessa mielikuvissaan, muistoissaan ja niihin liittyvissä tunteissaan asusteet jossain määrin kuin ainoana aviopuolisonaan, ainoina ystävinään, ainoina tukinaan ja auttajinaan, tms., jotka yritetään riistää pois.<br />
<br />
c) Vaikka nainen käyttää kaappien ja varastojen pukuja ja kenkiä vain vähän, jos ollenkaan, niiden menettämisen uhatessa niiden potentiaalinen, todellisuudessa kuvitteellinen käyttötarkoitus ja hyöty aktivoituvat. Nainen ajattelee, "Tässä mekossa näyttäisin upealta sellaisissa ja tällaisissa juhlissa, näitä kenkiä tarvitsen siellä ja täällä, tämä takki on ainoa takkini, jota voin käyttää silloin kun tapahtuu sitä ja tätä, jne., en minä voi luopua mistään näistä, enkä heittää mitään näistä menemään." Yhtäkkiä jokaiselle asusteelle ilmestyy "välttämätön" käyttötarkoitus, jotka saattavat lisäksi muodostaa kokonaisuutena "hauraita symmetrioita". Esim. jokaiseen lukuisaan käyttötarkoitukseen on oma kirjo mekkoja, ja jos niistä otetaan yksi mekko pois, koko "symmetria" romahtaa. Siksi nainen sanoo itselleen, "sellaisiin juhliin tarkoitettujen mekkojen kokoelmani menee täysin pilalle, jos menetän yhdenkin kokoelman mekosta, jne."<br />
<br />
Jne.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-72380008938731380652020-03-25T09:41:00.001-07:002020-03-25T09:41:39.370-07:00Vapaus ja sananvapaus poliittis-symbolisina eleinä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-rKjXl51_1F4/XnuJn6K6ozI/AAAAAAAACjc/JjY23uPUbP82ve8YOm2KLu5cRh3Ctv14wCLcBGAsYHQ/s1600/ocean.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-rKjXl51_1F4/XnuJn6K6ozI/AAAAAAAACjc/JjY23uPUbP82ve8YOm2KLu5cRh3Ctv14wCLcBGAsYHQ/s640/ocean.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Kuvitellaan kaksi työntekijää, A ja B, jotka ovat hyviä ystäviä keskenään, ja jotka kilpailevat samasta ylenemismahdollisuudesta yrityksessä. A voittaa uuden johtajapaikan itselleen. On mahdollista, että ystävien kilpailu, ja toisen voitto ja toisen tappio, aiheuttaa jännitteitä ja ristiriitoja ystävyyssuhteeseen, ja voi pahimmillaan rikkoa sen. Siksi A pyrkii korjaamaan, tasapainottamaan ja palauttamaan ystävyyssuhteen ennalleen symbolisella eleellä, jonka molemmat osapuolet tietävät maan tapojen perusteella olevan sellainen. A tarjoaa johtajanpaikkaa Blle, kertoo luopuvansa siitä, jos B tahtoo, ja sanoo että B olisi ansainnut sen paljon paremmin kuin A itse. Bllä näyttää olevan tilanteessa täysi valinnanvapaus, mutta kulttuurin tapojen mukaan hänen odotetaan kieltäytyvän tarjouksesta. Siksi B kiittää Ata ystävällisestä tarjouksesta, mutta selittää, että ei hän tarvitse sitä johtajanpaikkaa, hänelle olisi siitä vain haittaa, tulisi vain liikaa ylitöitä ja kiireitä, Bllä on useita muita parempia mahdollisuuksia tarjolla, jne. Toisin sanoen A sanoo symbolisesti arvostavansa ystävyyssuhdetta niin paljon, että hän haluaa sen jatkuvan hyvänä kuten ennenkin ja on valmis sen takia tekemään suuria uhrauksia Bn puolesta. B taas saa tilaisuuden palauttaa asemansa ja kunniansa, ja sopeutua jossain määrin kiusalliseen tilanteeseen vähättelemällä johtajanpaikkaa itselleen epäsopivana ja huonona, korostamalla että hänellä on parempiakin mahdollisuuksia ja saamalla olla hyväntahtoisen antelias An suuntaan ("Ota sinä se työpaikka vaan"), vaikka hänellä ei tässä tilanteessa ole mitään konkreettista annettavaa.<br />
<br />
Vaikka tilanteessa ei vaihdettu mitään konkreettista, molemminpuolinen hyväntahtoinen symbolinen vaihto palautti ystävyyssuhteen ennalleen ja vahvisti sitä. Jos B olisi ottanut An tarjouksen vastaan ja sanonut ottavansa johtajanpaikan itselleen, hän olisi tehnyt merkittävän kulttuurisen rikkeen, joka olisi vähimmillään synnyttänyt ongelmia ystävyyssuhteeseen, ja pahimmillaan katkaissut ystävyyssuhteen ja muuttanut välit vihamielisiksi.<br />
<br />
Vasemmistoliberaalissa yhteiskunnassa sosiaalisella ja poliittisella vapaudella, ja sananvapaudella (tästä lähtien niihin viitataan lyhyesti vapaus -sanalla) on samantyyppinen symbolisten eleiden muoto, mutta eri sisältö kuin An ja Bn välillä. <br />
<br />
Vasemmistoliberaalin järjestelmän johtajat uskovat, että he ovat luoneet erinomaisen tai parhaan mahdollisen järjestelmän, ja vasemmistoliberaalit ovat ainoita, jotka pystyvät ylläpitämään järjestelmän korkeaa tasoa ja jatkamaan sitä tulevaisuudessa. Siksi symbolisen vapauden ensimmäinen tarkoitus on vasemmistoliberaalien johtajien järjestelmään liittyvän narsistisen omakuvan vahvistaminen, sen legitimoiminen. Jos järjestelmä on niin hyvä kuin johtajat ajattelevat, vapaat kansalaiset valitsevat sen omasta vapaasta tahdostaan, äänestävät sen puolesta, haluavat suojella sitä, eivät vaadi sen perusolemukseen muutoksia, eivät muuta pois sen vaikutuspiiristä, toimivat oma-aloitteisesti sen sääntöjen ja odotusten mukaisesti, jne. Symbolisesti kansalaisille tarjotaan demokraattista mahdollisuutta valita vasemmistoliberaali järjestelmä tai joku muu järjestelmä, mutta käytännössä järjestelmässä on voimakkaita pakottavia, kiristäviä, uhkaavia, rangaistuksellisia, propagandistisia, suostuttelevia, opetuksellisia, hidastavia, vaikeuttavia, estäviä, jne. elementtejä, jotka tekevät sellaisesta valinnasta erittäin vaikeaa ja hidasta. Tarkoituksena on käytännössä sulkea kokonaan pois ei-vasemmistoliberaalin järjestelmän valitsemisen mahdollisuus. <br />
<br />
Sen lisäksi johtajat uskottelevat itselleen ja muille, että vasemmistoliberaali järjestelmä on poliittisesti 'neutraali', ja että johtajien päätökset kumpuavat pragmaattisesti järjestelmään liittyvästä informaatiosta ja sen vaatimuksista, ts. heidän tarkoituksenaan on sanoa vertauskuvallisesti, että vasemmistoliberaalius on globaalin sosiaalidemokraattisen järjestelmän "geeneissä", järjestelmä ei voi toimia muilla kuin vasemmistoliberaaleilla periaatteilla, ja johtajien vasemmistoliberalismi on väistämätön seuraus tästä asiaintilasta. Tämä vaihtoehdottomuus on ristiriidassa kansalaisille annetun vapauden kanssa.<br />
<br />
Symbolisen vapauden toinen tarkoitus on päällekkäinen edellisen kanssa, sisältyy edelliseen sen peilikuvana. Kansalaisten symbolisen vapauden, vapaan tahdon ja vapaan valinnan on tarkoitus antaa legitimiteetti järjestelmälle kansalaisten omana luomuksena. Narratiivin mukaan johtajat eivät luoneet järjestelmää yksin, vaan yhdessä kansalaisten kanssa. Kansalaisten tarpeet, vaatimukset, odotukset ja tavoitteet, ja vapaa tahto, vapaa toiminta ja vapaat valinnat toimivat rakennusaineina, ohjaajina ja perustana järjestelmän olemukselle ja toiminnalle. Johtajat ottivat kansalaisilta kumpuavan informaation, ja muokkasivat järjestelmän kansalaisten toiveiden mukaiseksi. Kun järjestelmä on (oletetusti) kansalaisten tarpeiden ja vaatimusten mukainen, heidän olisi irrationaalista valita jotain muuta. Nämä symbolisen vapauden kaksi aspektia legitimoivat kansalaisista lähtöisin johtajat, järjestelmän ja tavallaan myös kansalaiset itsensä 'vapaina toimijoina ja valitsijoina', 'järjestelmän luojina' ja järjestelmän osina, aktiivisina, tiedostavina ja osallistuvina kansalaisina. <br />
<br />
Johtajien näkemyksen mukaan kansalaisilla voisi periaatteessa olla oikea kokonaisvaltainen vapaus, mutta kansalaisten kolmiosainen legitimointi on niin voimakas ja väistämätön valinta, että liiallinen vapaus on oikeastaan turhaa tai suorastaan haitallista. Kansalaiset voivat tietämättömyyksissään valita virheellisesti ja huonosti, omien etujensa vastaisesti, tai toimia joskus kollektiivisesti kaoottisen sattumanvaraisesti ja lentää ulos heille varatusta yhteiskunnallisesta karsinasta, tai saada hulluja ideoita kansankiihottajilta, tms. Siksi on parempi, että johtajat tukevat kansalaisten hyviä orientaatioita, sitä osaa vapaudesta joka on hyvää, ja jättävät heille pääasiassa vain symbolisia vapauksia.<br />
<br />
Näistä vasemmistoliberaalien näkemyksistä on mahdollista löytää loogisia ristiriitaisuuksia ...<br />
<br />
Jos kaikki menee johtajien suunnitelmien mukaan, esimerkiksi kansalaisten sananvapauteen jää kaksi rajoitettua todellista vapautta. Sallitun mielipidekäytävän sisällä tai enimmillään rajamailla käytävä julkinen keskustelu, joka antaa virikkeitä ja panoksia järjestelmän toiminnalle, ja pieni, yhteiskunnallisesti merkityksetön määrä mielipidekäytävän ulkopuolella pyöriviä toisinajattelijoita, jotka vasemmistoliberaalit tilanteen mukaan jättävät huomiotta, tai tuomitsevat pahoiksi, ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yhteistyöhön sopimattomiksi. Pieni määrä toisinajattelijoita tarvitaan, jotta järjestelmän oletettu hyvä saa vertauskohteen, josta voidaan erottautua ja jota vastaan voidaan mobilisoitua. Toisinajattelijat täytyy, erityisesti heidän määränsä kasvaessa uhkaavasti, leimata pahoiksi ja vaarallisiksi, jotta voidaan perustella sitä miksi "sananvapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa" harmittomilta ja hyödyllisiltä ajattelijoilta kielletään käytännössä laajalti sananvapaus, julkisiin keskusteluihin osallistuminen ja/tai normaali kohtelu julkisuudessa. Tiedemiehet tuottavat kansalaisilta salatusti tietoa myös mielipidekäytävän ulkopuolelta, mutta sitäkin otetaan useimmiten vain rajoitetusti, valikoidusti ja 'poliittisesti korrektiin' muotoon vääristettynä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.<br /><br />Kun viime vuosina kansalaisten toisinajattelua ja omaehtoista toimintaa on alkanut ilmetä paljon enemmän kuin vasemmistoliberaalit johtajat tahtovat, monin paikoin hallitsemattoman paljon, johtajat tulkitsevat sen siten, että kansalaiset ovat rikkoneet symbolisen vapauden rajojen noudattamiseen perustuvan sanattoman ja implisiittisen liiton, yhteisymmärryksen ja yhteistyön johtajien ja kansalaisten välillä. Kun kansalainen ilmaisee neutraalisti ja julkisesti jonkin tosiasian mielipidekäytävän ulkopuolelta, esim. maahanmuutto aiheuttaa ongelmia, se on johtajille aina itsessään aggressiivinen poliittinen teko (leviää näkemys laajemmalle tai ei) ja mahdollisesti ketjureaktion lailla kansalaisten keskuudessa leviävä. Sen tuominen julkisuuteen tarkoittaa vaatimusta siitä, että sen loogiset seuraukset täytyy ottaa huomioon, niille täytyy tehdä jotain merkittävää ja järjestelmän / järjestelmän toiminnan täytyy muuttua. Vasemmistoliberaali järjestelmä propagandakoneistoineen, virallisine opetussisältöineen, lakeineen ja rangaistuksilla vahvistettuine käytös- ja puhekoodeineen ei kykene assimiloimaan itseensä ja toimintaansa maahanmuuton ongelmallisuutta ja siitä seuraavia loogisia vaatimuksia ja muutoksia.<br /><br />Edellistä voidaan verrata jossain määrin vasemmistoliberaaliin avosuhteeseen aisankannattajamiehen ja naisen välillä. Nainen käy jatkuvasti vieraissa, harrastaa vapaasti seksiä toisten miesten ja naisten kanssa. Mies tietää naisen käyvän jatkuvasti vieraissa ja nainen tietää miehen tietävän vieraissa käynneistään, mutta avoliitto perustuu siihen, että kumpikaan ei puhu siitä mitään ja on kuin sitä ei olisikaan. Kun nainen eräänä päivänä sanoo avoliitossa jo voimassaolevan ääneen miehelle, "Minulla on oikeus<i> </i>käydä vieraissa sinulta lupaa kysymättä", mies tulkitsee ääneen sanomisen itsessään aggressiiviseksi teoksi, todennäköisesti merkiksi siitä, että nainen haluaa purkaa avosuhteen kokonaan tai vähintäänkin tehdä dramaattisia uudelleenjärjestelyjä suhteeseen.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-85009861263953585162019-12-05T10:04:00.000-08:002019-12-05T10:04:49.714-08:00Tunteiden keskinäisiä suhteita ja seurauksia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Cj5PU09bV8U/XelFgwy09KI/AAAAAAAACbE/mlPMIHzQraEPpHHzpESkjFWni3nYn1d3wCLcBGAsYHQ/s1600/girl%2Band%2Bwildflowers.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="960" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-Cj5PU09bV8U/XelFgwy09KI/AAAAAAAACbE/mlPMIHzQraEPpHHzpESkjFWni3nYn1d3wCLcBGAsYHQ/s640/girl%2Band%2Bwildflowers.webp" width="640" /></a></div>
<br />
1. Kaksi tunnetta ilmenee samaan aikaan, mutta niiden hallitsevuus ja väistyvyys vaihtelevat keskenään, ovat kuin 'vaakalaudalla', joka voi keinahtaa kumpaan suuntaan tahansa ulkoisen tilanteen tai sisäisten mielenliikkeiden mukaan. Esim. nainen lähestyy uteliaana ja kiinnostuneena, mutta varovaisena maassa makaavaa tuntematonta koiraa. Tällöin uteliaisuus ja kiinnostuneisuus on hallitsevana ja pieni pelko taustalla väistyvänä. Yhtäkkiä koira nousee pystyyn ja alkaa murista hiukan hampaat irvessä. Nainen säikähtää, pelko muuttuu hallitsevammaksi kuin uteliaisuus. Hän vetäytyy niin paljon kauemmas, että hän kokee olevansa sopivan turvaetäisyyden päässä, jolloin uteliaisuus muuttuu uudelleen hallitsevaksi.<br />
<br />
2. Yksi tunne on yleisesti vallitseva, mutta toinen syrjäyttää sen väliaikaisesti (lähes) kokonaan tietoisuudesta. Esim. mies ja nainen ovat rakastuneita toisiinsa. Heidän välilleen syntyy jostain asiasta riita, jonka takia kummatkin ovat melko vihaisia. Vihaisuus työntää hetkeksi rakkauden kokonaan pois heidän tietoisuudestaan. He eivät pystyisi riitelemään kunnolla tai ollenkaan, jos rakkauden tunne säilyisi heidän tietoisuudessaan. Lyhyen riitelyn jälkeen he tekevät sovinnon, vihaisuus poistuu kokonaan, ja rakkaus ja lämpö palaavat uudelleen vallitsevaksi normaalitilaksi parisuhteessa.<br />
<br />
3. Tunteet muodostavat eri pituisia ketjuja, joiden osat liittyvät toisiinsa ja muodostavat jonkin tunnelopputuloksen.<br />
<br />
Esim. miehen yritykseen tulee nainen toisesta yrityksestä neuvottelemaan yhteistoiminnasta. Naisen ulkonäkö, ja lämmin käyttäytyminen ja ääni säväyttävät miestä. Miehen naiseen liittyvät positiiviset tunteet kertyvät päivän mittaan. Miehen yrityksessä on kissa vierailulla, ja se miten ystävällisesti nainen juttelee kissalle ja silittää sitä lämmittää miehen mieltä. Naisen osaaminen alallaan tekee mieheen vaikutuksen. Yhdessä vaiheessa nainen kompastuu, kaatuu ja kaataa samalla vahingossa kahvimukin tärkeiden papereiden päälle. Tämä herättää miehessä empatian, auttamishalun ja lempeän anteeksiannon tunteita naista kohtaan. Nainen kertoo miehelle joitakin hauskoja ja surullisia elämäntapahtumiaan, joihin mies eläytyy iloisen humoristisesti ja osaaottavan surullisena. Jne. Näiden tunteiden yhteisvaikutuksesta mies tuntee yhtäkkiä illalla olevansa melko rakastunut naiseen. Mies ehdottaa naiselle jatkotapaamista henkilökohtaisissa merkeissä, johon nainen suostuu ...<br />
<br />
Toinen esimerkki. Miehellä on työssä poikkeuksellisen huono ja epäonninen päivä. Useita laitteita rikkoutuu ja sattuu useita onnettomuuksia. Normaalien tehtävien lisäksi miehen pitäisi olla samanaikaisesti 'tuhannessa' eri paikassa ja tehdä 'tuhatta' eri tehtävää. Nämä aiheuttavat stressiä ja ärtymystä. Tavarantoimittajan tälle päivälle lupaamat raaka-aineet ja välineet jäävät tulematta, joka aiheuttaa turhautumisen ja pettymyksen tunteita. Välillä mies odottaa kärsimättömänä varaosia rikkoutuneisiin laitteisiin, joiden pikatoimitus myöhästyy. Mies joutuu ottamaan kesken kaiken vastaan tarkastuskäynnille tulleen ylimielisen, vaativan ja tietämättömän byrokraatin, joka herättää miehessä huonosti tukahdutettua vihaisuutta. Jne. Pitkittyneen ja raskaan päivän päätteeksi mies lähtee kotiin. Vaimo on miestä vastassa, ja kysyy normaalisti ja hiukan ennakoivan myötätuntoisesti, "Miten sinulla meni näin pitkään, minkälainen työpäiväsi oli?" Päivällä kertyneiden tunteiden seurauksena mies suuttuu vaimolleen. Jonkin ajan kuluttua laannuttuaan hän ymmärtää suuttumisen johtuneen stressaavasta työpäivästä ja kertyneistä tunteista, joten hän pyytää vaimoltaan anteeksi ja kertoo mitä kaikkea työssä tapahtui.<br />
<br />
4. Kaksi tai useampi tunne vaikuttaa mielessä samanaikaisesti. Esim. äidin nuori aikuistumassa oleva tytär on muuttamassa pois lapsuudenkodistaan omaan kotiin. Äiti on samanaikaisesti iloinen ja onnellinen siitä, että tytär aikuistuu ja ottaa vastuun omasta elämästään, mutta samalla surullinen siitä, että 'äidin oma pikku tyttö' ei varmaankaan enää koskaan asu äidin luona. Näistä tunteista muodostuu katkeransuloinen tunne. Sen seurauksena äiti välillä hymyilee ja kyynelehtii samanaikaisesti, välillä jompikumpi tunteista on hiukan hallitsevampi.<br />
<br />
5. Yksi tai useampi lähtötunne laukaisee nopeasti seuraustunteen. Tällöin lähtötunteet peittyvät seuraustunteen alle, ja henkilö muistaa vain harvoin lähtötunteiden olemassaoloa. Seuraustunne antaa useimmiten lähtötunteita enemmän tunteen tilanteen hallinnasta; omasta kyvykkyydestä; omasta dominoivuudesta; omasta tasasuhtaisesta tai paremmasta asemasta suhteessa kilpailijaan tai kilpailijoihin; hyvästä minäkuvasta; hyvästä kuvasta muiden ihmisten silmissä; hyvästä sosiaalisesta asemasta, ja kyvystä ylläpitää ja parantaa sitä, jne.<br />
<br />
Esim. mies X sanoo ympärillä olevien ihmisten kuullen ja nähden jotain väheksyvää miehelle Y. Y tuntee nopeasti tulleensa julkisesti häväistyksi ja nöyryytetyksi, tuntee nopeasti häpeän ja nöyryytetyksi joutumisen tunteita, jotka sekoittuvat nopeasti pelkoon sosiaalisen aseman menettämisestä muiden silmissä. Tästä seuraa samantien Yn raivostuminen Xlle. Y uhkaa X intensiivisellä fyysisellä väkivallalla. Tapahtuu nopea siirtymä alisteisen aseman uhkasta tilanteen dominointiin raivostumisella ja väkivallan uhalla. Jälkeenpäin Yn keskustellessa tapahtumasta muiden ihmisten kanssa hän ei aidosti muista mitään lähtötunteista, hän muistaa vain raivostuneensa Xlle.<br />
<br />
Tämän tunneasetelman takia, jos jollekin henkilölle annetaan esim. liian usein toistuvan, holtittoman ja suhteessa tilanteisiin ylenmääräisen vihaisuuden takia vihanhallintaterapiaa, sen yksi tärkeä osatekijä on auttaa henkilöä huomaamaan ja tunnistamaan vihaisuuden laukaisevat lähtötunteet, oppimaan säätelemään niiden vaikutusta ja niistä seuraavia prosesseja, sekä suhtautumaan lähtötunteisiin, itseen ja muihin lempeämmällä ja suopeammalla tavalla, jotta lähtötunteet eivät olisi niin automaattisen vaativia ja määrääviä. (Optimaalisen) vihanhallintaterapian tarkoituksena ei ole poistaa vihaisuutta kokonaan, ja se myöntää myös vihaisuuden myönteiset, adaptiiviset ja tarpeelliset puolet asiaankuuluvissa tilanteissa.<br />
<br />
6. Kaksi tai useampi tunne muodostaa yhdessä kokonaistunteen. Esimerkkejä: a) Ihailu + ekstaasi = rakkaus b) Tarkkaileva odotus + kiinnostus + ekstaasi = voimakas optimismi c) Hämmästynyt yllättyneisyys + pelko + vaihtelevanasteinen ihailu = pelonsekainen kunnioitus d) Inho + ylpeys + vaihtelevanasteinen vihaisuus = halveksinta e) Surullisuus + inho = katumus f) Pelko + luottamus = alistuneisuus / Jne.<br />
<br />
7. Henkilö X tuntee inhoa ja vastenmielisyyttä naapuri Ytä kohtaan, mutta samalla hän pitää tunteitaan ei-toivottavina ja ei-sopivina sosiaalisessa ympäristössään, joten hän kokee olevansa pakotettu salaamaan ja kumoamaan tunteensa vastakkaisella toiminnalla. Tavatessaan Yn X on tämän takia korostetun ystävällinen, auttavainen, huomaavainen, miellyttävä, lämmin, kiitollinen, jne., käyttäytyy kuin hän pitäisi suuresti naapuristaan ja arvostaa häntä. Kumoavasta käyttäytymisestä kumpuavat tunteet ovat kuitenkin aitojen tunteiden tynkiä, suurimmalta osin näyteltyjä, teennäisiä, liioiteltuja ja osin suorastaan pakotettuja. Tämän ristiriidan takia Yn mielestä X näyttää usein epämääräisen epäaidolta, liian kireältä ja jännittyneeltä, hiukan stressaantuneelta, liian hikoilevalta suhteessa säähän, suhteessa tilanteisiin ylenmääräiseltä (esim. X kiittelee vaivaannuttavan monta kertaa, pitkään, kovaäänisesti, suurieleisesti ja vuolaasti, kun Y tekee pienen arkipäiväisen palveluksen Xlle), jne. Jos Xn näytteleminen jatkuu pidempään, kumoavilla tunteilla on taipumus muuttua vähitellen aidompaan, helpompaan ja normaalimpaan suuntaan.<br />
<br />
8. Tyttö X on kateellinen ja kaunainen tyttö Ylle, ja käy tämän takia varastamassa Yn aukinaisesta pukukopista päiväkirjan. Myöhemmin X tuntee syyllisyyttä sekä tunteistaan että teostaan, ja palauttaa siksi päiväkirjan pukukoppiin ennenkuin Y huomaa sen kadonneen. Päiväkirjan palautuksen jälkeen X syyllisyyden tunteet lakkaavat ja hän on huojentunut.<br />
<br />
Toinen versio vastaavasta asetelmasta: Tyttö X on kateellinen tyttö Ylle, ja aloittaa jostain vähäpätöisestä asiasta kohtuuttoman suuren ja tarpeettoman riidan Yn kanssa. Jälkeenpäin X tuntee syyllisyyttä turhasta riitelystään, mutta ei käy pyytämässä sitä anteeksi Yltä, vaan menee salaa Yn kotitalon pihatielle poistamaan siinä olevia hiukan suurempia kiviä, jotta Y ei astuisi niiden päälle ja kaatuisi. Tämän hyväksi koetun teon jälkeen X on helpottunut ja hänen syyllisyytensä lakkaa, siitä huolimatta, että Y ei saa koskaan tietää Xn poistaneen kiviä, ei huomaa kivien poistuneen, ja niiden poistaminen ei vaikuta hänen kaatumisiinsa pihatiellä mitenkään.<br />
<br />
Ensimmäisessä tapauksessa X hyvittää tekonsa tekemällä sen tyhjäksi, toisessa tapauksessa X tekee lähinnä itselleen symbolisen "hyvittävän" teon. Näillä molemmilla voi olla korjaavaa vaikutusta kateellisten tyttöjen kateuteen ja suhtautumiseen kateuden kohteisiin, koska toiminnalla on taipumus muuttaa minäkuvaa ja suhtautumista toiminnan suuntaan. Molemmille tytöille olisi kuitenkin parempi korjata yksisuuntaisesti tulehtuneet suhteensa, solmia hyvät tai ainakin normaalit suhteet kateuden kohteisiinsa, sekä pyrkiä samalla lieventämään erilaisin keinoin kateuttaan, erityisesti vähentämällä itseen kohdistuvaa huonoa minäkuvaa, negatiivisuutta, soimausta, nöyryytyksiin ja häpeään taipuvaisuutta ja liiallista itsekriittisyyttä, sekä epäedullista sosiaalista vertailua ylöspäin koetuissa tai todellisissa hierarkioissa, joista kateus pitkälti kumpuaa.<br />
<br />
9. X pelkää samalla asuinalueella asuvaa aggressiivista ja rötöstelevää Ytä, jota hän ei tunne henkilökohtaisesti, puhumattakaan että olisi hänen kaverinsa. Lievittääkseen pelkoaan X ryhtyy aina tilaisuuden tullen Yn kutsumattomaksi "asianajajaksi" ja "parhaaksi ystäväksi". Jos joku kertoo moittivaan sävyyn siitä mitä tihutekoja Y teki viime yönä, X loukkaantuu Yn puolesta, ja vähättelee, mitätöi ja selittelee parhain päin Yn toimintaa. Y pyrkii huolellisesti löytämään pienimpiäkin hyviä puolia Ystä, paisuttelee niitä ja keksii niitä tyhjästäkin, ja sujauttaa niitä sitten säännöllisesti muiden alueen asukkaiden kanssa käytyjen keskustelujen lomaan. Kun X tapaa Yn pihalla, hän ilahtuu, tervehtii ja juttelee korostetun ystävällisesti ja imarrellen, ja tarjoutuu pyytämättä olemaan avuksi Ylle millä tahansa tavalla, Yn tarvitsee vain pyytää. X tuntee olevansa paljon parempi Yn kaveri kuin hän todellisuudessa on, ja on ylpeä käytännössä kuvitteellisesta kaveruudesta. Xn saatua pari kertaa pysäytettyä vastahankaisen ja ärtyneen Yn yli viiden minuutin keskusteluun, X fantasioi heidän olevan luottamuksellisia ja suorastaan parhaita ystäviä, ja hän kertoo siitä kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Todellisuudessa Y pitää Xää tungettelevana, mielistelevänä, jaarittelevana ja ärsyttävänä kiusankappaleena, josta hän hankkiutuu useimmiten tylysti ja äreästi keskeyttäen eroon, ja jota hän ajoittain haluaisi mielessään vetää turpaan.<br />
<br />
Xn emotionaalinen välttely, 'järkeily' ja tulkinta ovat niin voimakkaita, että voimme sanoa hänen näkevän lieviä negatiivisia ja positiivisia hallusinaatioita, ts. hän ei enää näe kunnolla tai ollenkaan monia Xn liittyviä ongelmallisia asioita, ja toisaalta hän näkee Xssä ja Xn liittyen sellaisia positiivisia asioita, joita ei ole olemassa, tai jotka ovat voimakkaasti paisuteltuja tai vääristyneitä.<br />
<br />
10. Miehen suhde vaimoonsa on aikojen kuluessa molemminpuolisesti viilentynyt ja etääntynyt erilaisten syiden takia, eikä kumpikaan osapuoli osaa korjata tilannetta. Rakkauden ja läheisyyden puutteen takia mies muodostaa kompensoivan intohimoisen harrastuksiin liittyvän 'suhteen' koiraansa. Samalla hän saa käännettyä huomionsa pois huonoksi menneestä suhteesta miellyttävämpään asiaan. Mies käy koiran kanssa paljon koiranäyttelyissä ja ketteryyskilpailuissa. Mies ulkoiluttaa, trimmaa ja harjoituttaa koiraa enemmän kuin olisi tarvetta, sekä huolehtii koiran ravinnosta, vitamiineista ja lääkkeistä tarkasti. Mies lukee paljon koiriin liittyvää kirjallisuutta. Koira kuuntelee mielellään miehen kertomuksia, ja on tyytyväinen isäntäänsä, onnellinen hänen läsnäolostaan. Koira on aina valmis rapsuteltavaksi ja siliteltäväksi, ja kiinnostavaan ulkoiluun ja harjoitteluun. Koira ei ole miehen 'uusi vaimo', mutta siitä tulee vaimon korvike. Vaimo huomaa jäävänsä koiran varjoon ja usein suorastaan kokonaan yksin, ja se herättää vaimon mustasukkaisuuden.<br />
<br />
Miehen, koiran ja vaimon suhteesta syntyy jännitteinen kolmiodraama. Nainen tekee suoraan ja epäsuorasti miehelle tiettäväksi, että hän ei ole tyytyväinen miehen ja koiran lähentymiseen, eikä siihen, että hän jää yhä enemmän ulkopuoliseksi ja hylätyksi. Mies huomaa vaimon tulleen mustasukkaiseksi itsestään, vaimo on pitkästi aikaa kunnolla kiinnostunut hänestä ja haluaa läheisempään suhteeseen. Niinpä mies ottaa vaimonsa mukaan koiraharrastuksiin. Olemalla vain oma mukava itsensä, koira toimii miehen ja naisen välillä "parisuhdeterapeuttina". Mies ja nainen löytävät toisensa uudelleen ja lähentyvät. He huomaavat asiaan perehtyessään ja sitä pohtiessaan, että parisuhde ei usein kestä omalla painollaan. Parisuhde vaatii aktiivista ylläpitämistä, toisen kuuntelemista, ymmärtämistä, kannustusta ja rohkaisuja; säännöllistä aikaa yhdessäoloon ja yhteisiin harrastuksiin; molemminpuolisia päivittäisiä pieniä lämpimiä eleitä ja sanoja; huumoria; riitojen rauhanomaisia ratkaisumetodeja, keinoja konfliktien estämiseen, lyhentämiseen, miedontamiseen, sopimiseen ja jälkivaikutusten neutralointiin; arkirutiinien ajoittaista rikkomista ja yllätyksellisyyttä; pieniä tai suuria molemminpuolisia lahjoja muistamisineen; ajoittaista erossaoloa kaipauksen ja intohimon sytyttämiseksi; jne.<br />
<br />
11. Kun nainen oli lapsi, hänen vanhempansa moittivat ja haukkuivat häntä usein siitä, että hän on liian tarvitseva silloin kun hän kaipasi tai tarvitsi aikaa yhdessäoloon; läheisyyttä ja lämpöä; tukea, ymmärtämystä ja rohkaisuja; ruokaa, vaatteita ja tavaroita; asioiden ja tilanteiden selittämistä; jne. Siksi hänestä kasvoi aikuinen, joka inhoaa pakonomaisesti omaa tarvitsevuuttaan. Paetakseen ja kumotakseen itseensä kohdistuvia negatiivisia tunteita, hänestä tuli patologinen altruisti. Liiallisella ja tunkeilevalla muiden auttamisella, tukemisella, rahallisella avustamisella, kuuntelemisella, ymmärtämisellä, jne. hän osoittaa ja todistelee itselleen ja muille, että hän ei tarvitse juuri mitään, muut tarvitsevat kaikkea, hän on se, jota kaikki muut tarvitsevat. Nainen antaa niin paljon omasta ajastaan, työstään ja rahoistaan, että hänellä ei ole juuri yhtään aikaa omalle elämälleen, ja hänen rahansa ovat kroonisesti lopussa. Hän ei ole koskaan ollut parisuhteessa mieheen, vaikka hän haluaisi miehen kumppanikseen. Hänellä ei ole auttamiseltaan aikaa ja energiaa sellaiseen, ja jos hän ottaisi miehen itselleen, hän olisi melko avuton ja autettava, jotta nainen voisi toteuttaa auttamispakkoaan myös miehen kanssa.<br />
<br />
Nainen tyrkyttää apuaan puoliväkisin silloinkin kun ihmisillä ei ole mitään tarvettakaan, joka saa muut ihmiset helposti vaivaantumaan ja ärsyyntymään. Hänen auttamisensa on usein enemmänkin symbolista rahan, ajan ja työn polttamista taivaan tuuliin, kuin oikeaa taloudellista, toimivaa ja tuloksellista auttamista. Nainen haluaa enemmän sitä, että muut ovat pysyvässä riippuvuussuhteessa häneen, kuin sitä, että he nousisivat tuen avulla omille vahvoille jaloilleen ja tulisivat tulevaisuudessa omillaan toimeen. Ne ihmiset, jotka suostuvat olemaan pysyvässä riippuvuussuhteessa naiseen, ovat hänen vääristyneitä 'parisuhteitaan'. Nainen on riippuvainen vääristyneistä auttamissuhteistaan, koska ilman niitä hän vajoaisi vähitellen ahdistukseen, masennukseen, selittämättömiin pelkoihin, itsekritiikkiin ja itseinhoon. Vääristyneiden auttamissuhteiden avulla nainen sublimoi psyykkiset ongelmansa, ne ovat "ylevää, kaikkia maailman ihmisiä rakastavaa ja edistyksellistä auttamista", jonka takia hän katsoo olevansa muita parempi ihminen ajoittain päälle puskevista itseinhon tunteista huolimatta.<br />
<br />
(Patologinen altruismi voi syntyä myös muilla tavoin)<br /><br />Jne. Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-86795697763793108772019-11-10T09:47:00.000-08:002019-11-10T09:47:13.600-08:00Hyvä vai huono eksistenssi?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-0oPF0q5jq_4/XchL3n8wQMI/AAAAAAAACZo/rOIBysrCYt4TVRGDEItYQNsUVpeUSLvKQCLcBGAsYHQ/s1600/milky%2Bway.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="539" data-original-width="960" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-0oPF0q5jq_4/XchL3n8wQMI/AAAAAAAACZo/rOIBysrCYt4TVRGDEItYQNsUVpeUSLvKQCLcBGAsYHQ/s640/milky%2Bway.webp" width="640" /></a></div>
<br />Huom. Harva vasemmistolainen kokee sellaista eksistentiaalista maailmantuskaa, jota seuraava kirjoitus kuvailee puhtaana ja absoluuttisena, jotta se tulisi selkeämmin näkyväksi. Useimmille niistä vasemmistolaisista, jotka ovat tietoisia ateistis-materialistisen eksistenssin ongelmista, maailmantuska on enemmänkin kiusallisesti yhtenä vaikuttavana tekijänä mielen taustalla, ehkä ajoittain voimakkaammin tietoisuuden pintaan pulpahtelevana.<br />
<br />
Miksi vasemmistolaiset joutuvat oman filosofiansa takia olemaan (tai haluavat olla) valehtelijoita, itsepetoksellisia ja epärealistisia fantasioijia?<br />
<br />
Vaikka yksittäisten vasemmistolaisten ajattelussa ja suhtautumisessa on monenlaisia eroja, kaikkien vasemmistolaisten ajattelu perustuu enemmän tai vähemmän ateistiseen ja materialistiseen filosofiaan. Tämän seurauksena vasemmistolaisilla filosofeilla on taipumus nähdä maailmankaikkeus sattumanvaraisena; mekanistisina tai sumean mekanistisina prosesseina; elottomana; tarkoituksettomana ja merkityksettömänä; järjettömänä ja mielettömänä; ikuisesti eteenpäin jauhavana kokonaisuutena, joissa ei ole todellisia rajoja eikä rajattomuuksia, alkuja eikä lopputuloksia; mielivaltaisten tapahtumien sotkuina, jatkumoina ja sekoituksina, jne. Ihmiset ovat tarkoituksettomia kemikaalinukkeja tai lihanukkeja, jotka eivät pohjimmiltaan eroa vaikkapa merivedessä tai maaperässä tapahtuvista satunnaisista kemiallisista reaktioista mitenkään.<br />
<br />
Tämän seurauksena vasemmistolaiset tuijottavat filosofisesti eksistentiaaliseen loppumattoman syvään avaruuden kanjoniin, ammottavaan tyhjyyteen ja merkityksen mahdollisuudenkin maailmasta imevään mustaan aukkoon. Todellisuus on vasemmistolaisille tietoisuus fundamentaalisesta "nollasta" ja "olemattomuudesta"<br />
<br />
Koska edellä kuvattu on ihmisille mielenvikainen tapa nähdä todellisuus ja elämä, ja vasemmistolaiset ovat ihmisiä siinä missä mekin, he eivät voi olla pitämättä todellisuutta ainakin jonain, ja odottamatta siltä ainakin jotain. Kun todellisuus ei vastaa heidän väistämättömiin lähtökohtaisiin odotuksiinsa, tunteisiinsa ja tarpeisiinsa, pettää ne jo heti kättelyssä, todellisuus on negatiivinen, huono, kauhea, vähemmän kuin ei mitään, vähemmän kuin nolla, pitkä miinus. Tämä johtaa siihen, että vasemmistolaiset ovat lähtökohtaisesti tyytymättömiä todellisuuteen, vihaisia ja katkeria todellisuudelle, epätoivoisia ja pelokkaita todellisuuden suhteen. Todellisuus on kuin ansakuoppa, josta täytyy pyrkiä koko ajan pois. Mikä tahansa vasemmistolainen kelpaa tikapuiksi, joilla pääsee lähemmäs maanpintaa, kuvitelmat, julkiset fantasiat, kollektiiviset valheet, harhaiset utopiat, sosiaaliset teeskentelyt, tms.<br />
<br />
Vertauskuvallinen vertailu:<br />
<br />
Oikeistokonservatiiveilla on taipumus nähdä maailmankaikkeus Jumalan luomana, kokonaisuudessaan lähes elävänä, elämää tuottavana, Jumalan antamaa merkitystä ja tarkoitusta täynnä olevana, tehtäväänsä ja tarkoitustaan koko ajan täyttävänä (ateistisetkin konservatiivit kallistuvat luonnostaan tähän suuntaan). Konservatiiville todellisuus on itsessään hyvä ja elämälle hymyilevä, riippumatta siitä, että maailmassa on hyvää ja pahaa, hyvää ja huonoa. Jos todellisuus olisi elämälle vastakkainen, sitä ei olisi ollenkaan. Kun konservatiivit ovat lähtökohtaisesti tyytyväisiä todellisuuteen ja elämään itsessään, he voivat hyväksyä todellisuuden lähtökohdaksi sellaisena kuin se on, mitään lisäämättä, mitään muuttamatta, mitään vähentämättä. Koska maailma on alhaisin maailmoista, ja ihmiset ovat epätäydellisiä, synnillisiä ja langenneita, konservatiivien tehtävänä on ylentää ja nostaa ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Maailman pohjimmainen alhaisuus tarkoittaa, että sitä suurempi, merkityksellisempi, vaikutuksellisempi ja tärkeämpi konservatiivien ylentämis- ja jalouttamistehtävä on. Maailman alhaisuus koituu näin siunaukseksi ja hyväksi kaikille ylentämiseen osallistuville.<br />
<br />
Tiivistettynä konservatiivien suhde epätäydelliseen maailmaan ja epätäydellisiin ihmisiin on lempeä, sopivasti hyväksyvä, lämmin, kohtuuden rajoissa anteeksiantava, rakentava ja ylentävä.<br />
<br />
Jos esim. oikeistokonservatiivinen insinööri havainnoi katulamppuja, hän mittaa niiden korkeuden ja leveyden; punnitsee niiden painon; tekee kaaviot niiden sähköjärjestelmistä; analysoi käytettyjen metallien koostumuksen, paksuuden ja rakenteet, ja laskee niiden kestävyyden luonnonvoimia vastaan; tutkii lamppujen valaisutehon ja kestävyyden, ja sen miten lamput täyttävät tehtävänsä eri sääolosuhteissa; jne. Insinööri muodostaa mahdollisimman tarkan kuvan katulampuista, ja käyttää sitä lähtökohtana jatkotoimenpiteille. Annetaanko katulamppujen olla tässä ja tuossa, vai valaisisivatko ne paremmin muualla? Riittävätkö katulamppuihin X korjaukset ja parannukset, esim. tehokkaammat ja värisävyltään paremmat lamput ja toisenlaiset lamppujen kattoheijastimet, vai pitäisikö ne lähettää romumetalliksi ja asentaa kokonaan uudet katulamput? Pitäisikö asentaa lisää katulamppuja vai voitaisiinko niiden määrää paikoin vähentää? Kestävätkö nykyiset katulamput riittävästi luonnonvoimien kulutusta, rankkasateita, myrskytuulia, runsasta jäätymistä, nopeita lämpötilan vaihteluja, voimakasta kasteveden tiivistymistä rakenteisiin ja sen jälkeistä mahdollista jäätymistä, jne.? Näiden prosessien seurauksena voimme odottaa, että konservatiivi luo alueelle hyvän, tehokkaan, suhteellisen edullisen ja toimivan katuvalaistuksen.<br />
<br />
Kun vasemmistolainen insinööri havainnoi samanlaisia katulamppuja, hän on tyytymätön katulamppujen muodostamaan 'todellisuuteen' itsessään, riippumatta siitä millaisia katulamput ovat, missä ne sijaitsevat ja miten hyvin ne täyttävät tehtävänsä. Vasemmistolaisella on tarve valaa lähtökohtaisesti huonoksi, merkityksettömäksi, elottomaksi, epätyydyttäväksi, riittämättömäksi ja pahaksi kokemaansa todellisuuteen omia ja vasemmistolaisen kollektiivin käsityksiä, näkemyksiä, asenteita, suhtautumistapoja, tarpeita, haluja, puutteita, kaunoja, kateutta, mustasukkaisuutta, vihaisuutta, toiveita, unelmia, empatioita, auttamishaluja, jne., jotka eivät liity juuri mitenkään katulamppujen olemukseen ja toimintaan. Vasta kun vasemmistolainen on saanut hierottua psykologiaansa todellisuuteen, kyllästänyt näkemystään todellisuudesta ainakin jonkin verran psykologiallaan, todellisuus on hänelle jossain määrin lähtökohtaisesti merkityksellinen, olemuksellisesti välttävä tai ainakin vähemmän kauhea. Vasemmistolainen on näin saanut kivuttua eksistentiaalisen tyhjyyden ja epätoivon kuilun reunaa lähemmäs 'maanpintaa', neutraalia nollapistettä. Vasemmistolainen insinööri ei halua kerätä kaikkea sitä tietoa ja ymmärrystä katulampuista, jota konservatiivi-insinöörillä on, koska se voisi häiritä vasemmistolaisten narratiivin toimintaa, tai jos hänellä on kaikki se informaatio käytettävissään, hän työntää sitä aktiivisesti syrjään ja pimentoon narratiivien tieltä.<br />
<br />
Suurelta osin tästä on lähtöisin vasemmistolaisten näkemys ihmisistä lähtökohtaisesti hyvänä ja todellisuudesta lähtökohtaisesti pahana. Vasemmistolaisten mukaan vain ihminen voi valaa todellisuuden eksistentiaaliseen merkityksettömyyteen ja järkyttävyyteen kuvitteellista ja viime kädessä valheellista merkitystä, järkeä, tunteita, tarkoituksia, toiveita, tms. Kun vasemmistolainen tietää, että hänen todellisuuteen hieromansa merkitys ja tarkoitus on pohjimmiltaan keinotekoista kuvitelmaa ja fantasiaa, ne ovat heikkoja ja hauraita. Jotta fantasia olisi uskottavampi ja kestäisi paremmin todellisuutta ja todellisuuden paineita, vasemmistolaisen täytyy saada mahdollisimman moni muu ihminen uskomaan kollektiivisesti fantasiaansa, ja eliminoida, estää, vaientaa, syrjäyttää tai karkottaa sellaisia ihmisiä, jotka uhkaavat fantasiaa, esim. kuvailemalla todellisuutta sellaisena kuin se on. Siksi realistiset ja totuuteen pyrkivät konservatiivit ovat vasemmistolaisille lähtökohtaisesti kuin rikollisia, jotka "haluavat tehdä vasemmistolaisille pahaa romahduttamalla heidän vaivalloisesti rakentamansa ja ylläpitämänsä fantasiat ja syöksemällä heidät eksistentiaaliseen tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden kanjoniin".<br />
<br />
Osaltaan siksi vasemmistolaiset eivät kestä normaalia sananvapautta; pyrkivät estämään meluamalla, häiritsemällä, sotkemalla tai väkivallalla konservatiiveja ja muita ei-vasemmistolaisia puhumasta; vaativat muita noudattamaan omia puhetapojaan, välttämään puhetabujaan ja käyttämään määrittelemiään sanoja; muokkaavat virallisia sanoja ja sanastoja etu- tai jälkikäteen agendoilleen sopiviksi; pyrkivät täyttämään politisoituneilla sisällöillä opetussisällöt, median ja kulttuurin; vaativat suhteettoman kovia ja laaja-alaisia epävirallisia ja virallisia tuomioita ja rangaistuksia "puhe- ja ajatusrikoksista"; jne. Vasemmistolaisten todellisuuteen hieromat fantasiat eivät tarkoita, etteivätkö vasemmistolaiset voisi kuvata maailmassa olevaa pahaa ja huonoa. Paha ja huono täytyy vain kuvata siten, että ne ovat vasemmistolaisten prosesseille ja koodeille sopivia, vain vasemmistolaisten prosessien ja koodien korjattavissa ja ratkaistavissa, ja että vain niiden kautta hyvä ja moraalinen päämäärä on saavutettavissa. Yksinkertaistetusti esim. transseksuaalien poliittisesti valikoitujen ja vääristettyjen ongelmien nostaminen korkealle uhrihierarkiassa ja tekeminen laajalti ja pitkällisesti näkyväksi julkisuudessa ---> viranomaisten, "kansalais"järjestöjen ja auktoriteettien sosiaalinen oikeudenmukaisuus ---> päästään lähemmäs oletettua seksuaaliutopiaa.<br />
<br />
Palataksemme vasemmistolaiseen insinööriin ja katulamppuihin, niiden olemus on vasemmistolaiselle tavalla tai toisella lähtökohtaisesti huono, riittämätön, paha, epäoikeudenmukainen, vääränlainen, epätasa-arvoinen, sortava, moraalisesti kelvoton, etuoikeuksia etuoikeutetuille antava, ahne, riistävä, muut huomiotta jättävä, tms. Vasemmistolainen nostattaa suurelta osin tyhjästä ongelmia, ja liioittelee ja vääristelee olemassaolevia todellisia ongelmia, luo narratiivin, jossa vasemmistolaista tarvitaan vasemmistolaisin keinoin pelastajana, auttajana, moraalisena sankarina, tuomarina, hallinnoijana, tms., joka suorittaa moraalisia urotekoja, korjaa ja oikaisee vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, tekee hyvää, pelastaa ja toimii turvaverkkona, jne. Todellisuuteen ja tosiasioihin perustuva tavoite hyvän, toimivan ja kustannustehokkaan valaistuksen tuottamisesta työnnetään syrjään vasemmistolaisten tyhjää eksistenssiä korjaavan ja parantavan, tai siitä huomiota toisaalle siirtävän narratiivin tieltä, jolloin vasemmistolainen insinööri tuottaa alueelle huonon, helposti rikkoutuvan ja kalliin valaistuksen.<br />
<br />
Se, joka universalisoi lokaaleja ongelmia ja tilanteita kuvitteelliseksi "suureksi maailmanlaajuiseksi oikeudenmukaisuuden puolesta käydyksi taisteluksi", tms., rekrytoi ehkä paljon ihmisiä poliittiseen kollektiiviinsa, mutta tuottaa universaalisti huonoja, kalliita, alkeellisia ja tuhoisia ratkaisuja em. lokaaleihin ongelmiin ja tilanteisiin.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-31100809906793358252019-10-29T11:22:00.000-07:002019-12-13T08:40:40.088-08:00Kaksi poliittista mysteeriä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-UzhPUc6kE8M/XbiCJrw_7uI/AAAAAAAACY0/qthFQmqsRqY_XrNZdoDCt8D-8bXCMNESwCLcBGAsYHQ/s1600/mouse.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="681" data-original-width="960" height="454" src="https://1.bp.blogspot.com/-UzhPUc6kE8M/XbiCJrw_7uI/AAAAAAAACY0/qthFQmqsRqY_XrNZdoDCt8D-8bXCMNESwCLcBGAsYHQ/s640/mouse.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
1. Miksi massamaahanmuuttoa kannattavat vasemmistoliberaalit kannattavat usein intensiivisimmin haitallisimpien, ongelmallisimpien ja vaarallisimpien maahanmuuttajien maahanmuuttoa?<br />
<br />
Tämä on monisyinen asia, johon on monta selitystä. Vasemmistoliberaalin maahanmuuttopolitiikan syitä voidaan valaista monista eri näkökulmista siten, että ne ovat kaikki paikkansapitäviä osaselityksiä ilmiölle. Laaja-alainen politiikka sulkee sisäänsä aina myös ristiriitaisuuksia, mutta pyrkii laittamaan ne pidemmän päälle synteesinä vaikuttamaan metatasolta tarkasteltuna koherentisti samaan suuntaan.<br />
<br />
Jotta ymmärtäisimme tilanteen paremmin:<br />
<br />
Miksi aseharrastajat kannattavat usein intensiivisimmin käsiaseiden melko vapaata omistus- ja kanto-oikeutta, ja oikeutta aseelliseen itsepuolustukseen?<br />
<br />
Jos laitamme tuliaseita omistavan kansalaisen suvereenisuuden järjestykseen vähäisimmästä suurimpaan, järjestys on suunnilleen seuraava: asekeräilijä; harraste- ja tarkkuusampuja; metsästäjä; käsiaseita puolustukseen käyttävä henkilö.<br />
<br />
Henkilö, joka kantaa käsiasetta mukanaan, vastaa suurelta osin omasta, perheensä ja muiden ihmisten turvallisuudesta erilaisia uhkia vastaan. Hänellä on aseita omistavien kansalaisten hierarkiassa eniten valtaa ja hän on itsenäisin. Hän on vähemmän riippuvainen valtion ja kuntien organisaatioiden järjestämistä turvallisuus- ja järjestyspalveluista. Hän kykenee järjestämään itsenäisemmin yhteisöjen, yritysten, tapahtumien, alueiden, kiinteistöjen, tms. turvallisuusjärjestelyt, jotka toimivat perustana muulle toiminnalle. Jne.<br />
<br />
Käsiaseita eksplisiittisesti turvallisuuskäyttöön omistava ja kantava kansalainen on tavallaan aseita omistavien kansalaisten korkea-arvoisin ja vallantäyteisin tapaus, joka kattaa ja sulkee sisäänsä vähäisemmät ja lievemmät aseiden omistamisen ja käytön tapaukset. Jos kansalaisille sallitaan käsiaseet eksplisiittiseen turvallisuuskäyttöön, ei ole juuri mitään mieltä yrittää kieltää kansalaisilta metsästysaseita ja aseiden metsästyskäyttöä, tarkkuusammuntaan tarkoitettuja aseita ja tarkkuusammuntaa, tms. Ts. itsepuolustukseen tarkoitettujen aseiden omistusoikeutta kannattamalla huolehtii samalla suurelta osin myös kaikenlaisista muista aseiden omistus- ja käyttöoikeuksista, vaikka niidenkin yksityiskohdista ja kokonaisuuksista saatetaan toki joutua taistelemaan erikseen. Jos kansalaiset kannattaisivat eniten esim. kansalaisten oikeutta tarkkuusammuntaan, tärkeimmät aseenomistuksen muodot jäisivät tarkkuusammunnan muodostaman "kapean poliittis-hierarkisen sateenvarjon" ulkopuolelle, ja voisivat joutua vasemmistoliberaalissa ilmapiirissä helposti tukahduttavasti ja estävästi säädellyiksi tai kokonaan kielletyiksi.<br />
<br />
Vastaavalla tavalla kun vasemmistoliberaalit vaativat esim. tunnettujen terroristien maahanpääsyä, terroristit luovat kattavimman maahanmuuton poliittisen sateenvarjon. Heidän logiikkansa menee suunnilleen näin: "Jos terroristitkin pääsevät maahan, niin kansalaisilla on suhteessa vähemmän syitä vastustaa vähemmän ongelmallisia maahanmuuttajia, jolloin poliittisesti ja yhteiskunnan tulevaisuuden suunnan kannalta ratkaisevin massamaahanmuutto saa vapaammat kädet. Terroristit toimivat siis maahanmuuttopolitiikan keihäänkärkinä ja laajemman poliittisen tilan ja toimintavapauden raivaajina maahanmuuttopolitiikassa. Ja jos maahanmuuttokriitikot haluavat vastustaa maahanmuuttoa, niin olkoon heillä kädet täynnä mm. terroristien ja rikollisten kanssa, jolloin massamaahanmuutto kokonaisuutena jää vähemmälle huomiolle. Kun terroristit ovat jo maassa ja jäävät tänne, kaikki ymmärtävät, että heille on pakko tehdä jotain. Me tarjoamme ainoaksi vaihtoehdoksi vasemmistolaisia vaihtoehtoja, sosiaalikuntouttajia, psykiatreja, käyntejä viranomaisten luona säännöllisissä keskusteluissa, työkuntouttajia, kuntouttavaa tukityötoimintaa, terapeuttisia palveluja, ilmaista kattavaa sairaanhoitoa ja hammashoitoa, monikulttuuriohjausta, universaaleja tulkkipalveluita, jne. Näin ei-vasemmistolaisia voidaan kiristää kannattamaan vasemmistolaista politiikkaa, ei pelkästään terroristien suhteen, vaan kytkykauppana myös paljon laajemmin maahanmuuttajien suhteen."<br />
<br />
Vasemmistoliberaalit eivät todellisuudessa tiedä miten terroristeja saadaan hallittua ja onnistuvatko he siinä, mutta sen vastapainoksi vasemmistoliberaaleilla on voimakas luottamus valtioon ja muihin julkisen puolen toimijoihin. He ovat tottuneet Suomessa ja muissa länsimaissa siihen, että erilaisissa ongelmatilanteissa valtio rakentaa ongelman ympärille jonkin byrokraattisen kehikon, ja sitten ongelmaa valvotaan, säädellään, tarkkaillaan, rahoitetaan, hoidetaan, jne. erilaisin tavoin. Byrokratioiden resurssit, kyvyt, osaaminen, tutkimus, poliittinen / yhteiskunnallinen valta, virat ja muut työmahdollisuudet, jne. kasvavat ongelmien ympärille. Terroristit ovat suhteessa määräänsä suuri ongelma, joten heidän ympärilleen on odotettavissa suhteellisen runsaasti byrokratiakasvustoa. Näin terroristit saavat vasemmistoliberaalit täyttymään positiivisilla odotuksilla byrokratioiden laajentumisesta, byrokraattien vallan kasvusta ja kykyjen lisääntymisestä, ja sen sivujuonteena ja jälkiajatuksena he toivovat, että byrokratiakasvustolle kehittyy riittävästi kykyjä, osaamista ja massaa terroristiongelman hallitsemiseen. Siinäkin tapauksessa, että byrokratiakasvusto sattuisi pystymään terroristiongelman säätelyyn, se on yhteiskunnallisesti järjetön ja kustannustehoton tapa hoitaa sitä, ongelmathan voitaisiin ehkäistä jo ennalta estämällä tunnettujen terroristien ja ongelmaryhmien maahanpääsy.<br />
<br />
Kuten maahanmuuton yhteiskunnallisista, sosiaalisista, poliittisista ja taloudellisista seurauksista on nähty, vasemmistoliberaalit ovat maahanmuuttopolitiikallaan haukanneet liian suuren, nihkeän ja kovan palan, sellaisen jota he eivät pysty nielemään ja johon he saattavat tulevaisuudessa tukehtua. Vasemmistoliberaalista informaatiokuplasta huolimatta todellisuus tunkeutuu kiusallisella tavalla vasemmistoliberaalienkin tietoisuuteen. He tarvitsevat uskonvahvistusta voidakseen jatkaa maahanmuuttopolitiikkansa kannattamista entiseen malliin. Tähän terroristien maahanpääsyn kannattaminen sopii. Jos ja kun vasemmistoliberaalit sitoutuvat maahanmuuton pahimpien elementtien kannattamiseen, silloin on helpompi säilyttää vakaumuksensa ja uskonsa myös "normaalin" massamaahanmuuton suhteen.<br />
<br />
2. Mikä on Euroopan unionin tärkein tarkoitus? Miksi Euroopan unioni tekee niin huonoa jälkeä; korruptio, tehottomuus, tuhlaaminen, paisuvat byrokratiat, kuormittavan sääntelyn ja lakien jatkuva lisääntyminen, talouden heikkous vastaaviin kilpailijoihin verrattuna, palkintovirat, jne., vaikka periaatteessa olisi helppo toimia toisin?<br />
<br />
Euroopan unionin johtajat puhuvat usein siitä, että Euroopan unioni on rauhan projekti, jonka tehtävänä on taata suurten maailmansotien jälkeen pysyvä rauha Euroopassa. Tavallisilla kansalaisilla on usein taipumus sivuuttaa tämä jonkinlaisena hyvää tahtoa julkisesti signaloivana toiveena, joka muistuttaa missiehdokkaiden taipumusta toivoa perinteisissä ja etukäteen harjoitelluissa vastauksissaan "Maailmanrauhaa ja kaikkien ihmisten välistä ystävyyttä."<br />
<br />
Meidän kannattaisi kuitenkin tässä tapauksessa ottaa Euroopan unionin johtajien lausumat vakavasti.<br />
<br />
Riittävä rauha ja järjestys (ei absoluuttinen) on toimivan yhteiskunnallisen, poliittisen ja taloudellisen järjestelmän edellytys. Väkivalta, sota, kaaos, epäjärjestys, epäluotettavuus, jne. vähentävät järjestelmän toimivuutta, eli ihmisten tyytyväisyyttä, harmonista yhteistoimintaa, tehokkuutta, luottamusta, sopeutuvaisuutta, jne. Tämä on johtajien perustehtävä. Euroopan unioni on uusi järjestelmä, joka tarvitsee jossain määrin uudenlaisen järjestelyn rauhan ja järjestyksen perustaksi, erilaisen kuin esimerkiksi erilliset Euroopan valtiot tarvitsisivat.<br />
<br />
Kansainvälinen järjestelmä perustuu viime kädessä voimankäyttöön tai voimatasapainoon, vahvimman lakiin ja oikeuteen, tai molemminpuolieen pelotteeseen, mutta kansainvälisen järjestelmän stabiliteetti voidaan muodostaa jollain seuraavista kolmesta keinosta tai niiden yhdistelmällä:<br />
<br />
a) Markkinatalous, eli keskinäinen kauppa, vaihto, verkostot ja (taloudellinen ja muu) riippuvuus.<br />
<br />
b) Valtioiden välinen hierarkinen järjestys. Tämä perustuu ensisijaisesti sotilaalliseen voimaan, jota taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen valta täydentävät.<br />
<br />
c) Kansallisten eliittien lahjomiseen kansainvälisten byrokratioiden viroilla, palkoilla, eduilla ja vallalla. Niiden avulla heidät liitetään osaksi kansainvälistä eliittiä ja hallintojärjestelmää.<br />
<br />
Euroopan unioni painottuu eniten kohtaan c). Euroopan pehmeä ja mukavuudenhaluinen poliittinen eliitti haluaa suojella Euroopan kansalaisia itseltään, eli Euroopan sisäiseltä sodalta, rakentamalla järjestelmän, jolla poliittista eliittiä lahjotaan "rauhaan" kaikin Euroopan unionin käytössä olevilla keinoilla. Tilannetta voidaan verrata siihen, että mafia myy turvallisuuspalveluja yrittäjille, jotta tarkemmin määrittelemättömät tihutyöntekijät (mafian työntekijät) eivät käy rikkomassa paikkoja ja tuhoamassa varastoa, sytyttämässä yritystä tuleen, estämässä asiakkaita menemästä ostoksille, tms., sillä erotuksella, että pehmeiden eurooppalaisten poliitikkojen muodostama sodan uhka ei ole läheskään niin uskottava kuin mafian kyky tehdä tihutöitä.<br />
<br />
Tarkemmin sanottuna Euroopan unionin tärkein tehtävä on luoda poliitikoille ja muille johtajautopia (vrt. mouse utopia experiment). Kaikki ne Euroopan unionin ominaisuudet, joiden kansalaiset ajattelevat olevan Euroopan unionin huonoja, vääriä, pahoja tai liiallisia ominaisuuksia, ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita johtajat haluavat ja joiden vuoksi Euroopan unioni on perustettu. <br />
<br />
Euroopan unioni vähentää demokratiaa ja vaikutusmahdollisuuksia, ja etäännyttää ja eristää politiikkaa kansalaisista ---> Huippupoliitikot voivat jakaa virkoja, etuja ja tehtäviä palkkio- ja lahjontaperusteisina suosikeilleen ja suojateilleen. Poliitikoilla on vapaat kädet tehdä melkein mitä tahansa kaukana ja erillään kansalaisista, suojattuina kansalaisilta. Eurooppalaiset eivät tiedä juuri mitään edes Euroopan unionin julkisista asioista, puhumattakaan tärkeämmästä kulissien takaisesta. Johtajien tarve osallistua lopputuloksiltaan epävarmoihin, nöyryyttäviin (joutuu keskustelemaan tavallisten ihmisten kanssa ja jopa miellyttämään heitä) ja raskaisiin vaaleihin vähenee tai loppuu kokonaan. Kansan mielipiteistä ei tarvitse välittää edes sitä vähää, jota kansallisissa demokratioissa tarvitsi. Jne. <br />
<br />
Euroopan unionin talous on korruptoitunutta kaverikapitalistista sosialismia ---> Keskitetty valta on Euroopan unionin johdolla ja sen tärkeimmillä taustavoimilla, kaverikapitalistisilla pankkiireilla ja suurten yritysten johtajilla. Poliittiset johtajat samanaikaisesti lahjovat ja kiristävät suuria yrityksiä niitä suosivalla ja potentiaalisesti haittaavalla lainsäädännöllä ja säätelyllä. Jotta suuret yritykset saavat erityisaseman, etuja ja erityisoikeuksia, saavat kuormitettua ja estettyä kilpailijoitaan, ja pystyvät välttämään sen mitä ne eivät halua, suuret yritykset joutuvat lahjomaan poliitikkoja suoraan ja epäsuorasti sekä poliitikkojen poliittisen uran aikana, että sen jälkeen. Tästä muodostuva sosialistinen liitto on yltäkylläinen ja varma tulonlähde Euroopan unionin johtajille ja kaverikapitalisteille. Koska poliittinen johto ja kaverikapitalistit pyrkivät samaan lopputulokseen, kaverikapitalistit ovat tässä prosessissa vähintään kumppaneita, eivät vastustajia, todennäköisesti alullepaneva ja määräävä voima. Kun poliitikot kiristävät kaverikapitalisteja haitallisella säätelyllä tai laeilla, se on kaverikapitalisteille liittolaisen legitiimi tapa pyytää lahjuksia, palkkiovirkoja, etuja, tms., ts. normaalia palkkaa liittolaisuudesta ja erityisoikeuksista. Euroopan unionin leväperäinen talous, ja bysanttilaisen sotkuiset ja monimutkaiset byrokraattiset prosessit, toiminnot ja käytännöt luovat lisää tilaisuuksia tuottoisaan korruptioon kaikilla byrokratian tasoilla.<br />
<br />
Euroopan unionin tavoitteena on kansalaisia rasittava, taloutta vahingoittava ja epäoikeudenmukainen tulonsiirtounioni ---> Tulonsiirtounioni mahdollistaa Euroopan unionin byrokratioiden paisuttamisen, kansallisvaltioiden (lopullisen) eliminoimisen ja vallan laajentamisen kaikkiin Euroopan kansalaisten ja toimijoiden asioihin. Tulonsiirrot mahdollistavat Euroopan unionin toimijoille valtavia välistävetomahdollisuuksia erilaisin keinoin. Mitä tuhlaavaisempi ja järjettömämpi Euroopan unionin yhteinen budjetti on, sitä enemmän siitä voidaan vetää välistä. Kaikki kansalaiset, järjestöt ja yritykset pyritään tekemään riippuvaisiksi Euroopan unionin rahoituksesta, eduista ja tuista. Euroopan unioni lahjoo, kiristää ja manipuloi eurooppalaisia heidän omilla rahoillaan. Suurin osa kansoista, kansalaisista ja toimijoista joutuu käytännössä maksumiehiksi tai menettäjiksi, jotkut korruptoituvat ja laiskistuvat saamapuolella. Mitä huonommin ja tuhlaavaisemmin on taloutensa hoitanut, mitä enemmän tukee ehdoitta ja sokeasti Euroopan unionin agendoja, ja mitä enemmän on valmis lahjomaan, sitä todennäköisemmin on tulonsiirroissa ja eduissa saamapuolella.<br />
<br />
Jne.<br />
<br />
Euroopan komission johtaja, vaaleilla valitsematon juoppo ja osaamaton vetelys, Jean-Claude Juncker on parasta mainosta Euroopan unionin johtajautopialle potentiaalisten johtajien kannalta. Junckerin ei tarvitse osata juuri mitään, hän voi hoitaa tehtävänsä umpihumalassa ja hän voi tyriä säännöllisesti alkeellisiakin tehtäviä ja edustustehtäviä, mutta silti häntä ei eroteta, eikä edes kyseenalaisteta. Ts. Juncker voi tehdä julkisesti mitä huvittaa, toimia väärin ja huonosti, tai olla tekemättä käytännössä juuri mitään, ja silti hän säilyttää tehtävänsä ja asemansa, ja häntä palkitaan nyt ja tulevaisuudessa runsain mitoin. Juuri tämä on sitä absoluuttista valtaa, jota monet johtajat, erityisesti moraalisesti korruptoituneimmat, haluavat. Monet johtopaikoille pyrkivät eivät halua toimia yhtä huonosti kuin Juncker, jos pääsevät Euroopan unionin johtoon, ja ehkä jotkut heistä haluavat olla (Eu:n politiikan ja agendojen suhteen) mahdollisimman ahkeria, aikaansaavia ja tuloksellisia, mutta tämä perustuu heidän omaan tahtoonsa. Juncker on parasta mainosta aikaansaavillekin johtajille, koska se luo tietoisuuden siitä, että heidän tahdollaan ja vallallaan on vapaat, mielivaltaiset ja suvereenit kädet, he voisivat halutessaan toimia jopa kuin Juncker. <br />
<br />
Johtajautopia on melkein absoluuttista valtaa suurimmalta osin ilman vastuita, velvoitteita ja tulosvastuullisuutta.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-27677207008804178312019-10-16T08:40:00.000-07:002020-02-21T04:41:58.026-08:00Totuuden kaksijakoinen olemus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-wq_4utQocm8/Xac5uZPZ7mI/AAAAAAAACYM/8A-1DbBjhgMP4gfcqgvIzIvjnMuor0f3ACLcBGAsYHQ/s1600/lion%2Band%2Bgirl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="610" data-original-width="960" height="406" src="https://1.bp.blogspot.com/-wq_4utQocm8/Xac5uZPZ7mI/AAAAAAAACYM/8A-1DbBjhgMP4gfcqgvIzIvjnMuor0f3ACLcBGAsYHQ/s640/lion%2Band%2Bgirl.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Objektiivisella totuudella on käytännössä usein imaginaarinen, Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta muistuttava luonne. Tämä johtuu siitä, että "poliittisesti sensitiivisiin" asioihin liittyvät tosiasiat ovat yhteiskunnassa melkein aina erilaisten sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten voimien vääristämiä. Jos halutaan nähdä mikä totuus tällaisissa asioissa on, informaatio täytyy irrottaa sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstistaan ja tarkastella sitä imaginaarisella tasolla, jossa se on pitkälti irrallaan ihmisten vaikutuksesta.<br />
<br />
Voimme sanoa, että objektiivinen totuus on viime kädessä tärkeämpi ja realistisempi kuin poliittisesti vääristynyt totuus, mutta myös totuuden vääristyneet muodot ovat tärkeitä totuuksia. Ne kertovat totuutta yksilöllisista, sosiaalisista ja poliittisista tarpeista ja tavoitteista; yhteiskunnallisista paineista; utopisista toiveista, kuvitelmista ja harhaluuloista; vallanhimosta ja ahneudesta; moraaliseen hyvään ja pahaan liittyvistä ajatuksista; insentiiveistä ja rangaistuksista; poliittisen järjestelmän toimintaperiaatteista; jne. Jos kerromme vain objektiivisen totuuden, jätämme kertomatta paljon niistä poliittis-yhteiskunnallisista realiteeteista, joiden pohjalta erilaiset totuudet syntyvät ja joiden keskellä ne joutuvat asumaan. Jos taas uskomme politisoituneen totuuden sellaisenaan ja varauksitta, olemme usein suorastaan harhaisia todellisuuden suhteen. Objektiivisen totuuden kannalta tarkasteltuna politisoitunut totuus on useimmiten vallan väärinkäyttöön liittyvää valehtelua, manipulointia, hyväksikäyttöä ja propagandaa. Politisoituneen totuuden kannalta tarkasteltuna objektiivisen totuuden katsotaan olevan moraalisten sääntöjen ja normien rikkomista, ehkä lain rikkomista ja sosiaalista kylmäkiskoisuutta.<br />
<br />
Ts. Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta muistuttaen objektiivisen totuuden tarkkuuden lisääminen tekee usein poliittis-yhteiskunnallisen kontekstin totuuden epätarkemmaksi, ja sama toisinpäin. Fysiikassa hiukkasten liikkeen ja sijainnin epätarkkuusperiaatetta on vaikea kiertää, ehkä säieteoria joskus onnistuu siinä, mutta erilaisten totuuksien suhteen olemme paremmassa asemassa. Voimme tarkastella erilaisia totuuksia yhdessä ja erikseen, ja toisaalta niiden sisältä käsin ja ulkopuolelta metatasolta. Tämä auttaa meitä ymmärtämään paremmin erilaisia totuuksia ja purjehtimaan optimaalisemmin niiden ristiaallokoissa ja virtauksissa.<br />
<br />
Miten tätä voidaan soveltaa käytäntöön?<br />
<br />
Esimerkiksi: Vasemmistoliberaaleilla on hallussaan suurin osa mediasta, kulttuurintuotannosta ja koulutuksen oppisisällöistä, ja muutenkin heille sanaston, ajattelutapojen ja asenteiden poliittinen hallinta ja määrittely on kuin sekulaariuskonto. Monet oikeistolaiset ja konservatiivit ovat sisäistäneet tämän dominoinnin, ja sen takia heillä on taipumus perusteettomaan ja haitalliseen anteeksipyytelyyn ja sovitteluun; näkökantojen ja kommunikoinnin laimentamiseen ja itsesensuuriin; suhteellisen helppoon ja suureen periksiantamiseen neuvotteluissa ja konflikteissa; sosiaalis-poliittisten tuomioiden, poissulkemisten tai torjuntojen ennakko-odottamiseen; tms.<br />
<br />
Klassinen esimerkki on pyytää epäsuorasti anteeksi sitä mitä aikoo sanoa, "En ole 'rasisti', mutta ...", tms. (jätetään tässä yhteydessä käsittelemättä se, että 'rasismi' -termi on politisoitunutta humpuukia, poliittiseen manipulointiin ja kiristämiseen tarkoitettu vääristely). Oikeistolainen tms. kuvittelee sisäistämisen seurauksena implisiittisesti 'suuren toiseuden' (big other), joka tarkkailee häntä koko ajan ja jos hän toimii "väärin" tai puhuu "sopimattomia", 'suuri toiseus' rankaisee häntä. Kuvitellun kriittisen katseen, epämiellyttävän havaitsemisen ja rankaisun välttämiseksi oikeistolainen ajattelee oma-aloitteisesti tarvitsevansa anteeksipyytämistä, ego sovittelee poliittisesti manipuloidun ja harhaanjohdetun superegon vaatimuksia. Oikeistolainen ajattelee olevansa anteeksipyytelyllä muita huomioiva, ystävällinen, sosiaalisesti hyvämoraalinen, hyvin toimiva kansalainen, jne., ja saavansa tämän vastineeksi armahduksen, erioikeuden, lievennyksen, tms., jonka turvin hän voi sanoa varsinaisen viestinsä, joka on tärkeää tai välttämätöntä sanoa, muuten oikeistolainen ei sanoisi tällaista vaikeaa asiaa ollenkaan.<br />
<br />
Oikeistolainen suhtautuu omaan kommunikointiinsa kuin se olisi normaalia sosiaalisesti sopivaa ja ystävällistä toimintaa esim. paikallisessa asuinalueen asukkaiden yhteisössä, vaikka hän on samalla enemmän tai vähemmän tietoinen myös tilanteen poikkeuksellisuudesta, kiusallisuudesta ja paineista. Asukkaiden yhteisössä hän saisi muilta erioikeuden tms. (anteeksiannon), jonka turvin hän voisi sanoa tärkeän, mutta sosiaalisesti ongelmallisen sanottavansa. Vasemmistoliberaalia poliittista järjestelmää taas ei ole luotu anteeksiannon tai poikkeuslupien antamiseksi oikeistolaisille. Vasemmistolaisen järjestelmän mukaan oikeistolainen voi saada armahduksen järjestelmän luomista paineista ja vaatimuksista vain antautumalla ja muuttumalla vasemmistolaiseksi. Kaikki muut oikeistolaiset ovat lähtökohtaisesti "syyllisiä, sekulaarisyntisiä tai suorastaan rikollisia", kyse on vain siitä kuinka paljon. Siksi oikeistolainen kertoo, alleviivaa ja mainostaa sovittelullaan vasemmistoliberaaleille omaa "syyllisyyttään ja rikollisuuttaan", sitä, että hän aikoo anteeksipyynnön jälkeen sanoa jotain vasemmistolaisille sopimatonta ja poliittisesti tuomittavaa.<br />
<br />
Jotta ymmärtäisimme tämän paremmin, käännetään tilanne toisinpäin. Vasemmistolaiset eivät lähtökohtaisesti koskaan pyytele oikeistolaisilta anteeksi rikollista, loukkaavaa, joukkokiusaavaa, tms. kommunikointiaan, mutta kuvitellaan hetken, että he tekisivät niin. Vasemmistolainen sanoo esim., "En ole varas, mutta haluan työntää käteni lompakkoosi ja lupaan käyttää ottamani rahat hyviin tarkoituksiin." Hän ajattelee saavansa oikeistolaisilta huojennuksen ja erioikeuden, jonka turvin hän voi varastaa rahat ilman rikosta ja tuhlata anastamansa rahat niinkuin haluaa. Oikeistolaisten silmin "En ole varas, mutta ..." mainostaa ja painottaa sitä, että vasemmistolainen on varas, joka aikoo suorittaa varkauden ja tuhlata varastamansa rahat. Tajutessaan etukäteen tekonsa rikollisuuden ja sen mahdolliset negatiiviset seuraukset, hän yrittää hämärtää, oikeuttaa ja haihduttaa niitä ennakolta. Siksi oikeistolaisten mukaan varkauden yritys on estettävä, ja varas on tuomittava ja rangaistava.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-73811720247313195742019-02-01T12:28:00.000-08:002019-02-01T12:48:03.962-08:00Positiivinen psykologia, onnellisuus ja rabbien viisaus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-fKgJVsP4f6U/XFSrhsBp0kI/AAAAAAAABNY/zIs5oLzWiwU3bqSYxJTG27Abj6mGU9XPgCLcBGAs/s1600/serenity.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="949" data-original-width="1600" height="378" src="https://4.bp.blogspot.com/-fKgJVsP4f6U/XFSrhsBp0kI/AAAAAAAABNY/zIs5oLzWiwU3bqSYxJTG27Abj6mGU9XPgCLcBGAs/s640/serenity.jpg" width="640" /></a></div>
Positiivisen kognitiivisen psykologian mukaan tärkeä osa onnellisuutta on se, että ei odota tulevaisuudelta juuri mitään ja pitää itseään kaiken sen hyvän arvoisena, jonka saa tai saavuttaa. Kun ei odota juuri mitään, jännitys ja suorituspaineet vähenevät, ei pety ja yllättyy positiivisesti hyvään liittyen. Kun pitää itseään oikeutettuna kaikkeen siihen hyvään, jonka saa tai saavuttaa, syyllisyydentunteet, arvottomuuden tunteet, häpeä, riittämättömyyden tunteet, itsensä huonoksi tai pahaksi kokeminen, pahantahtoinen itsekritiikki, tms. eivät pilaa itseltä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteita hyvään liittyen.<br />
<br />
Rabbien mukaan tyytyväisyys ja onnellisuus saavutetaan päinvastoin kuin positiivisessa psykologiassa opetetaan.<br />
<br />
Me elämme väliaikaisina vieraina Jumalan maailmassa. Kaikki hyvä (ja tietyssä mielessä myös paha), jonka me saamme tai saavutamme on lahja Jumalalta. Me emme pohjimmiltaan ole tehneet mitään ansaitaksemme Jumalan suoman hyvän. Ihminen on itsessään melko merkityksetön olento. Ihminen saa merkityksensä yhteydestä Jumalaan toteuttaessaan Jumalan sääntöjä, palvellessaan Jumalaa ja tehdessään hyvää ensisijaisesti omalle kansalleen. Ts. ihmisen on hyvä pitää itseään lähtökohtaisesti melko arvottomana, mutta kykenevänä saavuttamaan toimillaan ja yhteyksillään merkityksen.<br />
<br />
Toisaalta ihmisen on suotavaa odottaa aina hyvää. Kaikissa tapahtumissa ja tilanteissa on mahdollisuus hyvään, hyvän tekemiseen ja hyvän vastaanottamiseen. Hyvän odottaminen motivoi toimintaan, kehittymiseen ja parempaan. Vaikka ihminen esim. eläisi totalitaristisen hallituksen alaisuudessa, ja hänet lähetettäisiin keskitysleirille, hänellä on mahdollisuus auttaa muita vankeja, ja noudattaa Jumalan sääntöjä ja juutalaista kalenteria parhaansa mukaan. Jos hänet lähetetään teloitettavaksi, hän ehtii vähimmilläänkin lausua rukouksia, joilla hän voi vielä kerran palvella Jumalaa. Tai ehkä hän pystyy karkaamaan tavalla tai toisella.<br />
<br />
Ihmisten on kiitettävä Jumalaa hyvästä ja pahasta, oltava niistä kiitollisia, ne ovat molemmat lähtöisin Häneltä. Ilman pahaa ihmisillä ei olisi vapautta, ja ilman ongelmia, vastuksia ja pahuutta elämässä ei olisi pyrkimystä kohti parempaa ja nousua korkeammalle tasolle. Maailma on luotu "rikkinäiseksi" ja alhaisella tasolla olevaksi, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus korjata sitä ja kehittää sitä paremmaksi, tehdä ihmisistä enemmän jumalallisia, Jumalaan yhteydessä olevia, Jumalalle palveluksia tekeviä. Jumala tarvitsee ihmisiä ja ihmisten palveluksia.<br />
<br />
Jos joku on poissa tolaltaan jonkin asian takia, rabbi saattaa vastata siihen, "Miksi sinä olet noin huolestunut? Sinä heilut vähän aikaa vieraana Jumalan maailmassa, ja sitten se on ohi. Hänen maailmassaan on Hänen puitteensa ja sääntönsä. Annetun ajan hukkaaminen on syntiä. Käytä siis sinulle annettu elämä mahdollisimman hyvin niissä puitteissa, joita sinulle on annettu, älä hukkaa sitä murehtimiseen."<br />
<br />
Siten rabbien mukaan em. positiivisen psykologian keinoissa on ongelmana jo pelkästään maalliselta kannalta se, että vähäiset odotukset eivät motivoi toimintaan ja kehittymiseen, ja ne voivat itsessään masentaa. Jos kokee olevansa oikeutettu tai etuoikeutettu kaikkeen, jonka saa tai saavuttaa, ei voi tuntea riittävää kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Liiallinen oikeutuksen tai etuoikeutuksen tunne luo taipumuksen tyytymättömyyteen, katkeruuteen, valittamiseen, kaunaisuuteen, kateuteen, röyhkeyteen, ylimielisyyteen, tms.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-41963872721833388612018-03-15T11:17:00.000-07:002018-03-16T00:18:46.466-07:00Vasemmistolaisen aktivismin ja konservatismin hybridi (edit)Esipuhe alla linkitettyyn artikkeliin.<br />
<br />
Miksi vasemmistolaiset ja erityisesti vasemmistolaiset aktivistit ovat riippuvaisia valheista?<br />
<br />
Vasemmistolaisten aktivistien toiminta on sekoitus psykologista ja fyysistä kiristystä ja suostuttelua. Kiristys voidaan toteuttaa esimerkiksi estämällä kohteena olevien liikkumista, tai heidän pääsynsä työpaikalle tai konferenssiin; häpäisemällä ja nolaamalla levittämällä kiusallisia väitteitä ja järjestämällä häpäisevän teatteriesityksen kohteen toimitiloissa; valtaamalla vuokraamista, kunnostamista tai ostamista odottavan tyhjän talon omaan käyttöön; kieltäytymällä kollektiivisesti velvoitteista, maksuista, velan lyhennyksistä, armeijapalveluksesta, tms.; häiritsemällä ei-vasemmistolaisten esiintyjien puhetilaisuutta niin paljon, että se joudutaan keskeyttämään; ja kohdistamalla joukkoväkivaltaa ei-vasemmistolaiseen henkilöön. Kiristämällä kohteilta saadaan rahaa, etuja, tukea, myönnytyksiä, ilmaisia käyttöoikeuksia, huojennuksia velvoitteisiin, työpaikkoja, vasemmistolaisten vastustuksen heikkenemistä; tms. Hyöty voi olla myös epäsuoraa. Monet militantitkin vasemmistolaiset ovat pasifisteja sen takia, että armeijaan käytettävät rahat menevät vasemmistolaisten kannalta hukkaan, mutta jos ne käytetään sosiaalivaltion kasvattamiseen, vasemmistolaisille riittää enemmän valtion tukia ja etuja. Hyvin harvoin vasemmistolaiset aktivistit rikastuvat aktivismilla, mutta melkein kaikki heistä saavat pieniä ja joskus vähän suurempiakin hyötyjä aktivismista. Jotkut heistä saavat koko toimeentulonsa aktivismista.<br />
<br />
Vasemmistolaiset aktivistit eivät voi sanoa harjoittavansa kiristystä, eivät omalle ryhmälleen, kiristyksen kohteille tai laajemmalle yleisölle, jonka nähtäväksi, kuultavaksi ja arvioitavaksi toiminta on useimmiten suunnattu. Jos he myöntäisivät sen, he olisivat vain kollektiivisesti toimivia pikkurikollisia ja joskus suurempiakin rikollisia. Myöntämällä toimintansa todellisen luonteen he saisivat vähemmän toimintaan osallistuvia jäseniä, laajan yleisön tukea, viranomaisten lempeää kohtelua, liberaalin median tukea, tavoitteiden saavuttamisia, jne. Kiristyksen kohteilla on jo valmiina tosiasioihin perustuvat ja lailliset perustelut sille, miksi he ovat oikeutettuja esim. omalla työllään, kekseliäisyydellään ja ahkeruudellaan ansaitsemaansa omaisuuteen. Jos vasemmistolaisiin aktivisteihin ja kirityksen kohteisiin liittyvät tosiasiat laitettaisiin sellaisenaan suuren yleisön verrattaviksi, kiristyksen kohteet voittaisivat useimmiten ihmisten mielissä. Jotta aktivistit voisivat onnistua kiristämisessä, heidän täytyy kumota kiristyksen kohteiden laillisesti pätevät, perustellut ja yleisesti hyväksytyt narratiivit.<br />
<br />
Aktivistit joutuvat siksi melkein aina valehtelemaan, vääristelemään tai kertomaan sopivasti valittuja osatotuuksia. Aktivistien narratiiveissa kiristyksen kohde on tehnyt jonkin kauhean vääryyden tai rikoksen, tai vähintäänkin hän on ollut kylmän välinpitämätön ja huolimaton, ja siksi aktivistit vaativat oikeutta tai sosiaalista oikeutta. Narratiivien mukaan aktivistit ovat ihmisten pelastajia, pyyteettömiä auttajia, hyväntekijöitä ja eräänlaisia epävirallisia kansantuomareita. Aktivistit eivät voi käyttää asioiden kaikki puolet huomioonottavia narratiiveja myös sen takia, että suuri yleisö ei useimmiten jaksa perehtyä tapaukseen yksityiskohtaisesti. Yleisölle ja aktivisteille itselleenkin täytyy tehdä yksinkertainen, iskevä ja tunteisiin vetoava narratiivi, joka voittaa ihmisten mielissä pitkälliset ja monimutkaiset tosiasiat. Yksinkertainen ja emotionaalinen narratiivi motivoi ottamaan kantaa, valitsemaan puolen ja toimimaan. Lisäksi aktivistit ja yleisö tarvitsevat tavoitteen, vision aktivistien ja heidän tukijoidensa aikaansaamasta loistavasta ja utooppisesta tulevaisuudesta. Se on yhtä valheellinen kuin sosiaalisen oikeuden narratiivi, mutta samalla typerämpi ja lapsellisempi. Ulkopuolinen ajattelija saattaa ihmetellä miten ihmiset voivat uskoa sellaisiin epärealistiin visioihin, mutta jälleen kerran tärkeintä on vedota osallistujien ja yleisön tunteisiin, ei järkeen.<br />
<br />
Jos aktivistit pyrkivät esimerkiksi saamaan itselleen ja heitä lähellä oleville tahoille huojennuksia lainoihin, he pyrkivät löytämään alueeltaan sopivan henkilön edustamaan paikallisen pankin "riiston" seurauksia. Pankki noudattaa lainauksessaan melko kaavamaisia periaatteita. Ne toimivat hyvin melkein kaikkien kohdalla, mutta aina on jonkin verran ihmisiä, jotka joutuvat vaikeuksiin lainojen lyhentämisen ja korkojen maksun kanssa. Aktivistit valitsevat miehen, joka on tuhlaillut rahojaan holtittomasti ja jolle on sattunut muutama onneton tapahtuma, joka on pahentanut hänen rahatilannettaan. Näiden seurauksena hän on ollut kyvytön suoriutumaan lainavelvoitteista, jolloin pankki on laittanut aikanaan velat perintään. Lisäksi valittu mies on rampa, joka herättää suuressa yleisössä myötätuntoa. Aktivistit muotoilevat narratiivin siten, että ahne ja kylmä nimeltä mainittu pankkiiri vainoaa ja ryöstää melkein liikuntakyvytöntä miestä, joka on onnettomien tapahtumien seurauksena joutunut maksukyvyttömäksi. Laajaan levitykseen laitetulla videolla rampa mies itkee tilannettaan, ja siitä leikataan nopeasti kuviin ja kerrontaan, joka saa pankkiirin näyttämään siltä kuin hän hymyilisi vahingoniloisesti ramman miehen ahdingolle. Riistokäytäntöjen kerrotaan olevan pankin normaali toimintatapa. Aktivistit vetoavat verkostojensa kautta ympäröivän alueen ihmisiin, erityisesti niihin, joilla on asiakasuhde samaan pankkiin, osallistumaan pankin vastaiseen boikottiin ja mielenosoituksiin. Aktivistit järjestävät pankinjohtajaa ja pankkia häpäiseviä mielenosoituksia, kollektiivisia uhkauksia pankin vaihtamisesta, jos lainaajien kohtelu ei muutu, lainojen takaisinmaksun kollektiivisen keskeyttämisen, pankin tilojen töhrimistä ja ikkunoiden rikkomista, jne. <br />
<br />
Aktivistien propaganda muotoillaan niin, ettei siinä käytetä äärivasemmistolaista retoriikkaa, jotta ei karkoiteta tavallisia ihmisiä. Tavallisia ihmisiä houkutellaan tavallisille ihmisille tyypillisellä kielenkäytöllä. Tavallisia ihmisiä motivoi osallistumaan boikottiin samastuva myötätunto "väärin" kohdeltuja kohtaan, toive saada "sosiaalista oikeutta" itselleen ja muille, halu saada huojennuksia omiin pankkilainoihin ja -maksuihin, ja kauniilta kuulostavat visiot siitä miten "oikeudenmukainen, tasa-arvoa edistävä ja myötätuntoinen" pankki voisi toimia. Tavalliset ihmiset osoittavat rauhallisesti mieltä, uhkaavat vaihtaa pankkia ja jättää kollektiivisesti maksuja maksamatta pankille. Aktivistit tekevät rikollisempaa pankkiin kohdistuvaa ilkivaltaa ja uhkailevat nimettömästi pankin johtajaa ja työntekijöitä väkivallalla. Negatiivisen julkisuuden, ilkivallan, väkivallan uhan ja kollektiivisten boikottiuhkausten takia pankki lopulta taipuu ja myöntää huojennuksia monille asiakkailleen. Pankin kannattavuus heikkenee, ja se joutuu nostamaan muille asiakkaille kohdistettuja maksuja ja korkoja.<br />
<br />
Vasemmistoaktivistit eivät missään vaiheessa kerro pankista ja sen asiakkaista seuraavaa: Ylivoimaisesti suurin osa pankin asiakkaista on tyytyväisiä pankin palveluihin ja lainaehtoihin, ja juuri siksi he ovat pysyneet pankin asiakkaina. Lukematon määrä lapsiperheitä on päässyt pankin lainojen avulla asumaan hyvään omistusasuntoon 10-30 vuotta ennemmin verrattuna siihen, että he olisivat joutuneet säästämään tarvittavat rahat itse. Monet yrittäjät ovat saaneet lainaa yrityksen alkutaipaleella, tai yrityksen tärkeisiin laajennuksiin ja suuriin hankintoihin. Niiden avulla yrityksistä on tullut sellaisia, että ne pystyvät tarjoamaan laajoille asiakaskunnille palveluja ja tuotteita, joita he haluavat ja tarvitsevat. Yrittäjistä itsestään on tullut menestyviä ja hyvin toimeentulevia, ovatpa monet rikastuneetkin. Lukuisat kuluttajat ovat saaneet kulutuslainaa tarvitsemiinsa tai haluamiinsa tuotteisiin, jolloin he ovat pystyneet hankkimaan tuotteita usein vuosia etuajassa. Julkisen puolen toimijat ovat saaneet pankilta lainaa suuriin projekteihin, joista on ollut hyötyä kaikille seudun asukkaille. Pankki on suurelta osin ollut luomassa sitä vaurautta, josta pystytään kustantamaan myös julkisten palvelujen toiminta. Jne. <br />
<br />
Silloin harvoin kun asiakkaat ovat joutuneet maksuvaikeuksiin, pankki on aina ollut valmis neuvottelemaan asiakkaiden kanssa maksusuunnitelmista, jotka helpottavat lainanmaksuista selviytymistä. Mutta mitään yritystoimintaa ei voi harjoittaa siten, että kukaan asiakas ei joutuisi kohtaamaan ongelmia yrityksen tuotteita tai palveluita käyttäessään, tai kokisi tilanteen niin, että ongelmat johtuvat yrityksestä. Näitä on kuitenkin pieni vähemmistö yrityksen asiakkaista, muuten yritys menee konkurssiin ja poistuu markkinoilta, tai kuihtuu pieneksi ja mitättömäksi, jolloin liikaa ongelmia tuottava yritys on käytännössä lähes kokonaan lakannut tuottamasta ongelmia asiakkaille. Monesti asiakkaiden kohtaamat ongelmat johtuvat osittain tai kokonaan asiakkaiden omasta virheellisestä tai leväperäisestä toiminnasta. Näitä ongelmia kohdanneita asiakkaita vasemmistoaktivistit käyttävät hyväkseen ja esittävät propagandassaan asian niin, että vaikeuksien tuottaminen asiakkaille on yrityksen normaali ja yleinen käytäntö, tai jopa niin, että yritys ei tuota mitään muuta kuin vaikeuksia ihmisille. Useimmiten ne tavalliset ihmiset, jotka osallistuvat vasemmistoaktivistien järjestämään toimintaan, toivovat itselleen opportunistisesti jotain henkilökohtaista hyötyä aktivismista, joko suoraan heille itselleen tai yleisellä tasolla sellaiselle viiteryhmälle, johon he kuuluvat. Heidänkään kohdalla kyse ei ole altruismista, kuten vasemmistoaktivistien propaganda usein väittää.<br />
<br />
Vasemmisto käyttää samanlaista tosiasioiden kumoamista valhenarratiiveilla monissa tilanteissa, esim. suurelta osin rikolliset, vapaamatkustavat, uskonnollisesti radikaalit, kouluttamattomat ja/tai työtä vieroksuvat miespuoliset elintasomaahanmuuttajat muuttuvat sotaa pakeneviksi, integraatiota haluaviksi ja hyvin koulutetuiksi naisiksi, lapsiksi ja nuoriksi, joilla on koskettavia kertomuksia, ja jotka hukkuvat mereen tai pysähtyvät rajoille kylmäsydämisten ihmisten takia. Maahanmuuttoa vastustavat tavalliset ihmiset leimataan natseiksi ja fasisteiksi. Maahanmuuttoteollisuudesta hyötyvät vasemmistolaiset kuvataan kirkasotsaisina ja epäitsekkäinä ihmisyyden, oikeudenmukaisuuden ja hyvän puolustajina. Maahanmuuttoa puolustetaan utopistisilla visioilla tulevaisuudesta, jossa "kaikki kansat ovat veljiä keskenään", maiden rajoja ei enää ole, ja maahanmuuttajat pelastavat Suomen ja parantavat suomalaisuutta/suomalaisia monin tavoin. Jne.<br />
<br />
Voidaan sanoa, että tosiasioiden kumoaminen ja valhenarratiivit ovat kaiken vasemmiston toiminnan perusta. Vasemmiston aktivismi ja toiminta on optimoitu kollektiivisten ryhmien luomiseen, motivoimiseen ja aktivoimiseen. Tältä kannalta vasemmiston tosiasioiden välttely, emotionaalisuus, valheet ja utopistiset visiot ovat tarpeellisia, tehokkaita ja hyödyllisiä. Jos vasemmisto toimisi rationaalisin periaattein ja rehellisesti, se ei pystyisi luomaan, pitämään yllä ja aktivoimaan läheskään yhtä suuria ja tehokkaita löyhiä kollektiivisia ryhmiä, jotka saavat merkittäviä vasemmistolaisia tuloksia aikaan politiikassa ja taloudessa.<br />
<br />
Näistä tekijöistä kumpuavat myös vasemmiston heikkoudet ja totalitaarisuus. Koska vasemmistolaisille on syötetty yksinkertaistettuja, valikoituja, vääristeltyjä ja valheellisia narratiiveja, he eivät kestä rationaalista ja loogista keskustelua. Vasemmistolaisten täytyy eristäytyä sosiaalis-poliittisiin kupliin; heidän täytyy tukahduttaa ei-vasemmistolaisten sananvapautta; heidän täytyy pakottaa ja tuputtaa omaa kieltään muiden sanavarastoihin ja puheeseen; heidän täytyy mustamaalata vastapuolen ihmisiä äärimmäisillä tavoilla, jotta kukaan ei kuuntelisi mitä heillä on sanottavana; he joutuvat luomaan ajatuksellisia turva-alueita, joissa kuullaan vain vasemmistolaisia tai hempeitä ei-poliittisia ajatuksia; he joutuvat kieltämään tietokirjoja ja informaatiota; he joutuvat käyttämään laitonta pakottamista ja väkivaltaa, jne. Jotta vasemmiston "liiketoiminta" voi toimia, sillä täytyy olla narratiivien hegemonia yhteiskunnassa, ja kyky tukahduttaa ja estää muita narratiiveja. Jos vasemmistolaiset antautuisivat konservatiivien kanssa laajaan, avoimeen ja rehelliseen keskusteluun, vasemmistolaisten käytännön elämässä huonosti ja vahingollisesti toimivat ajatukset häviäisivät kilpailun. Tällä ei kuitenkaan ole vasemmistolaisten kannalta juuri mitään väliä, heille lähinnä vain poliittisella hegemonialla on merkitystä. Konservatiivien narratiivit on optimoitu rationaalisuuteen, rehellisyyteen ja yhteiskunnan käytännön toimivuuteen, mutta valitettavasti se tarkoittaa sitä, että ne toimivat vasemmiston narratiiveja heikommin poliittisten kollektiivien mobilisoinnissa ja yleisessä poliittisessa vaikuttamisessa.<br />
<br />
Jotta konservatiivit voisivat kilpailla vasemmistolaisten kanssa tehokkaammin politiikassa, heidän on suotavaa muodostaa konservatiivien ja vasemmiston tavoista tehdä politiikkaa hybridi, jossa yhdistetään konservatiivien ja vasemmistolaisten vahvoja puolia, uhraamatta konservatiiveille tärkeitä arvoja. Tämän tien kulkemisen voi aloittaa lukemalla seuraavan artikkelin, ottamalla siitä opikseen, lukemalla artikkelissa mainitut kirjat, ja soveltamalla niitä konservatiivisella tavalla käytäntöön.<br />
<br />
<a href="https://status451.com/2017/07/11/radical-book-club-the-decentralized-left/">https://status451.com/2017/07/11/radical-book-club-the-decentralized-left/</a>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-85802592581933538772017-12-28T09:03:00.000-08:002017-12-28T09:10:18.602-08:00Kuka on moderni ihminen?<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-a2L5sNQHAms/WkUlbOGWk_I/AAAAAAAAAlk/1d11rx9JmFsRRimPoT1sUrI5leD7s_54wCLcBGAs/s1600/modern%2Bman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="965" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-a2L5sNQHAms/WkUlbOGWk_I/AAAAAAAAAlk/1d11rx9JmFsRRimPoT1sUrI5leD7s_54wCLcBGAs/s640/modern%2Bman.jpg" width="384" /></a></div>
<br />Kommentoin alla linkitettyä Hoyt Thorpen artikkelia Thermidor -lehdessä seuraavasti:<br />
<br />
"Hoyt, educating and structurally well made article.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
So what is modern and pre-modern? Is a person modern if he has laptop, tablet and smartphone, and can use them? Is a person modern if he lives like a caveman, but has liberal manners and talks exactly like vanguard liberals? Is a person modern according to how much he produces modernity and modern things (e.g. Trump's firm produces modernity and modern things in plenty)? When liberals define who is modern and who is not, could they have any self-serving and distorting biases in their definitions?</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
If we unwind the underlying and unsaid liberal definitions of modern person ...</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
a) Modern person is domesticated and meek. He is not any kind of threat to liberal elite, other persons or other groups, or their interests.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
b) Modern person is fully usable and obedient human resource. He has no ethnic, religious, cultural, familial, linguistic, etc. ties, which could complicate recruitment and functions of large complex organizations. He can be moved or move himself wherever. He thinks his home is anywhere where he has a room and disposable IKEA furniture. He can intergrate himself fully to any organization or group he is assigned to and cooperates with anyone without reservations and conditions. He obeys the incentives, rules, orders, punishments, recognitions and prizes which are given to him by organizations. Modern man conforms. Modern man is universal play-dough waiting to be shaped.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
c) Modern man is calculable and predictable, so that his thoughts, emotions, actions and aspirations can be predicted as part of masses with statistics, and to varying extent individually. His non-existent ethnic, religious, cultural, familial, etc. ties dont hamper, perplex or prevent this process. Modern man is analyzed, so that he can be efficiently manipulated and controlled. The more a modern man is dysfunctional in the eyes of liberal elite, the more must be known about him individually; psychological problems, health problems, wrong political opinions, criminality, unemployment, drug use, terrorism, etc. So good and functional liberal is mostly undifferentiated part of masses in statistics, but dysfunctional and bad citizen is fully analyzed and individuated.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
d) Modern man follows liberal speech codes and liberal thought patterns, which are given to him from above in the hierarchy. Ideally he is so trained and constricted by words and pre-given thoughts that he cant think in the wrong way. E.g. positive discrimination might discriminate against modern man, but because it is positive discrimination, it is harder to think and feel it as a negative discrimination. It could and should arouse positive thoughts and feelings, i.e. the word choice at the same time persuades and demands these.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
e) In sum, modern man is bland exchangeable unit in the system. This is unpalatable. Because of this and because modern man needs ideals toward which to aspire, system must produce mental images of ideal persons in an ideal system. These must be higher in the hierarchy than the average mass man. There are two possible universal ideals of the liberal system, which could in theory fulfill the task, intellectuals and those who govern the system.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
Ideals must have at least the following qualities; higher in the hierarchy; morally and socially good; skillful, knowledgeable and wise; leader, trailblazer, powerful and/or winner; etc.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
Those who govern often break, bend or circumvent the rules of the system, and get away with it because of their position. They make rules which favor themselves. They engage in corruption. Often their rapaciousness shows, although they try to hide. They impose one rigid morality on the masses, and give another plastic morality to themselves. Their public speeches and pronouncements, and actions and behavior are often contradictory. Etc. Because of this the governing elites think the present publicity is already too much, they dont want any in addition, especially such which constantly places metaphorical measurement sticks by their sides. Ideally governing elites would like to be almost invisible, excluding events in which they are celebrated and appreciated. Because of this people rarely know e.g. who are the leaders of the biggest international banks.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
So intellectuals must be the ideals, and they are ideal for this job. People feel that they are somehow at the top of the system, although they are not. Intellectuals moral goodness is measured by their texts and to some extent their speeches, not their private lives and actions, personalities and characters, and negative collective externalities of their work. Intellectuals can always produce morally immaculate and perfect texts and speeches. Because intellectuals love the humanity, people notice much less that they hate many individuals and groups.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
Intellectuals are pseudo-heroic. They venture to forbidden and unknown areas of society and reality, and when they encounter forbidden truths, they heroically vanquish these dragons by recycling them safely to the permissible areas of liberal society. There morally healing soup is made out of the dead dragons. Thus they may observe that blacks are less intelligent than whites, but they conclude that this is because of structucal discrimination and disadvantages in childhood, teen years and adult life. Then they suggest how these discriminations and disadvantages can be reduced or even eliminated. These intellectual procedures make all the people in the world symbolically equal, and if after this anyone refuses to hold hands in a circle which circles the globe or says the vanquished forbidden truths, then he is a morally bad person for the liberals. Lots of time, energy and resources have been consumed to symbolic intellectual work, so liberals feel that if somebody transgresses against the symbolic results, he is destroying something precious, important and delicate. Intellectuals are not held accountable for their work, because intellectuals symbolic heroic functions are more important than their concrete results. Thus the black - white intelligence gap has remained the same in the most g-loaded tasks despite a century of intellectuals best efforts. Because the variations in the black - white intelligence gap is explained in adulthood 75-80% by genes, intellectuals heve long lasting and abundant work ahead in this area.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
*****</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; color: #2a2e2e; font-family: Georgia, Times, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; margin-bottom: 15px; padding: 0px;">
So the thinking man is not left a choice; he must refuse to be modern lifeless and emasculated man in the way liberals define it. Trump may sometimes curse and uses construction worker language, but he is as modern phenomenom as intellectuals, and he has produced more modernity than 1000 average intellectuals combined. Liberals want to govern intelligent life, and the hallmark of intelligent life is that it will do its own things; grows, fluorish and wilts in cycles; is often incompatible with other intelligent life; becomes dysfunctional, aggressive or inactive if it is forced too much; needs lot of room and freedom to grow and flourish; etc. Some structure is good, but only if it is in symbiosis and constructive interplay with life in its richness.</div>
<div style="border: 0px; box-sizing: border-box; line-height: 21px; padding: 0px;">
<span style="color: #2a2e2e; font-family: "georgia" , "times" , serif;"><span style="font-size: 15px;">The last time life was forced too much to a rigid mold, 100 million people died. Have liberals learned anything?"</span></span><br />
<br />
<span style="color: #2a2e2e; font-family: "georgia" , "times" , serif;"><span style="font-size: 15px;"><a href="http://thermidormag.com/trump-and-the-return-of-pre-modern-incivility/">http://thermidormag.com/trump-and-the-return-of-pre-modern-incivility/</a></span></span></div>
Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-18571982158178097022017-08-13T05:24:00.000-07:002017-08-13T05:31:06.227-07:00Miesten ja naisten vaikutus politiikkaan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-ZkimxQ89kaE/WZBGZud6yRI/AAAAAAAAAig/mmzMBqr1r2QuCF_HGtvNhu7JmL5l1UhbgCLcBGAs/s1600/Roger%2BMoore.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1114" data-original-width="1600" height="444" src="https://3.bp.blogspot.com/-ZkimxQ89kaE/WZBGZud6yRI/AAAAAAAAAig/mmzMBqr1r2QuCF_HGtvNhu7JmL5l1UhbgCLcBGAs/s640/Roger%2BMoore.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Miehillä ja naisilla on taipumus noudattaa politiikassa niitä sosiaalisia ja toiminnallisia kuvioita, joita heidän esi-isänsä noudattivat jo kauan sitten perheissä ja pienyhteisöissä. <br />
<br />
Nainen synnyttää lapset ja on pääsääntöisesti heidän kasvattajansa. Nainen tarvitsee siihen tehtävään resursseja ja turvaa mieheltään ja ympäröivältä yhteisöltä. Nainen on psykologisessa suhteessaan ympäröivään sosiaaliseen yhteisöön ensisijaisesti kuluttaja, siitä huolimatta, että hän mahdollisesti osallistuu tuottavaan työntekoon tavalla tai toisella. Naisen resurssien vaatiminen on voimakasta ja ympäröivästä tilanteesta ja realiteeteista riippumatonta, koska muuten lapset saattavat kärsiä, jäädä häviäjän osaan tai jopa kuolla. <br />
<br />
Mies on pääsääntöisesti resurssien ja turvan tuottaja. Miehellä on taipumus ajatella ensisijaisesti sitä, miten resursseja ja turvaa tuotetaan, ja toissijaisesti sitä miten ne kulutetaan. Miehellä on taipumus suhteuttaa perheen ja yhteisön kulutus tuottamiseen. Miehet ovat siten traditionaalisesti toimineet naisten ehdottomien ja hellittämättömien vaatimusten moderaattoreina ja suodattimina, kohtuullistaneet niitä vastaamaan realiteetteja.<br />
<br />
Politiikassa naisten vaatimukset kasvavat liiallisuuksiin, koska niitä ei moderoida vastaamaan realiteetteja. Ja jos jotkut naiset eivät vaadi, muut naiset, jotka vaativat, saavat kaikki resurssit. Siltäkin kannalta naisten on pakko vaatia kaikki mikä irti lähtee.<br />
<br />
Tähän voidaan vastata, että kyllähän poliitikot ja byrokraatit moderoivat naisten vaatimuksia. Käytettävissä olevat resurssit eivät ole rajattomia, joten on jossain määrin pakko suodattaa naisten vaatimuksia. Mutta naisten ehdottomat vaatimukset eivät yhdisty poliitikkojen ja byrokraattien kohtuullisuuteen, vaan heidän ahneuteensa ja vallanhimoonsa. Ne sopivat hyvin naisten vaatimusten jatkeeksi, niiden vahvistajiksi ja toteuttajiksi. Kummankin intressien vektorit osoittavat samaan suuntaan. Poliitikoista ja byrokraateista ei siten ole naisten vaatimusten kohtuullistajiksi.<br />
<br />
Politiikassa kilpailu on suurelta osin epätervettä, koska sillä on voi taipumus johtaa kehitystä ennalta määrättyyn yhteen suuntaan, joka ajan kuluessa huononee. <br />
<br />
Liberaalissa (monikulttuurinen sosiaalidemokratia) yhteiskunnassa miehillä on taipumus feminisoitua. Valtiolliset, kunnalliset ja järjestölliset toimijat, ja suuryritykset synnyttävät ja vahvistavat näitä trendejä. Miehet alkavat ajatella normaalia enemmän miten saada itselleen kaikki se mitä systeemistä irti lähtee, ja vähemmän tai ei ollenkaan sitä miten resursseja tuotetaan ja miten niiden käyttöä kohtuullistetaan. Tämä suhtautuminen muuttuu miesten osalta sitä rationaalisemmaksi, mitä kauemmas valtio etääntyy miehestä ja hänen perheestään ja yhteisöistään, mitä enemmän valtio muuttuu ulkopuoliseksi, vieraaksi ja ehkä vihamieliseksi ottajaksi ja antajaksi. Jos valtio tavallaan ryöstää veroja, on tavallaan melkein kuin miehekästä ottaa takaisin kaikki mitä saadaan. Todellisuudessa resursseja itselleen vaativa mies on suhteessa valtioon melkein kuin pyytävä kerjäläinen, mutta ei voi kilpailun takia luopua osastaan, koska jää muuten jälkeen niistä, jotka pyytävät ja vaativat.<br />
<br />
Jos valtio (johon tässä yhteydessä lasketaan valtio ja kunnat) toimii jonkin etnisen ryhmän rajojen puitteissa, jonka jäsenet tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan ja ovat lojaaleja toisilleen, ihmiset ovat luonnostaan valmiimpia maksamaan veroja, koska ne pysyvät oman etnisen ryhmän sisällä. Ihmiset ovat valmiimpia tekemään henkilökohtaisia uhrauksia oman ryhmän puolesta antaen rahaa, luopuen jostain, säästäen jossain, jne. Jos valtiovallan piiriin tulee suuri joukko vieraita ja ulkopuolisia ihmisiä, alkuperäisen etnisen ryhmän maksualttius ja muiden uhrauksien tekemisen alttius vähenevät. Valtio muuttuu silloin lisääntyvässä määrin itsekin ulkopuoliseksi ja vieraaksi. Vieraat ja ulkopuoliset ihmiset suhtautuvat valtioon luonnostaan enemmän tai vähemmän saalistusmentaliteetilla, jolloin keskimääräinen maksuhalukkuus valtiolle vähenee entisestään. Valtion täytyy kompensoida tätä muutosta lisäämällä manipulointia, propagandaa, riippuvuutta valtiosta ja kilpailua valtion antamista resursseista.<br />
<br />
Manipulointia on esimerkiksi syyllistää alkuperäistä etnistä ryhmää "historiallisilla rikoksilla ja epäoikeudenmukaisuuksilla", joita on tarkoitus sovittaa ikuisesti mm. maksamalla valtiolle veroja, jotka menevät ensisijaisesti byrokraateille ja toissijaisesti toiseudelle (maahanmuuttajille). <br />
<br />
Propagandaa on esimerkiksi se, että koulutus ja tiedotus valjastetaan esittämään valtio ja eniten tukea saavat ryhmät (maahanmuuttajat) liioitellun positiivisessa valossa. Mitä positiivisemmin johonkin ulkopuoliseen ryhmään suhtaudutaan, sitä todennäköisemmin alkuperäinen ryhmä on valmis maksamaan sille veroja. Liberaalin monietnisen valtion verojärjestelmä perustuu liioitellulle positiiviselle suhtautumiselle. Se ei kestä sitä, että johtajien ja kansalaisten annettaisiin vapaasti ja asiallisesti vastustaa maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajille maksettavia veroja. Tästä seuraa pakotteisiin ja rangaistuksiin perustuva systemaattinen ja pakollinen poliittisen valehtelun järjestelmä. <br />
<br />
Riippuvuutta lisää se, että palveluita ja tukia laajennetaan koskemaan melkein kaikkia elämänalueita, ja pidetään huoli siitä, että ne kattavat erityisesti tärkeimmät palvelut ja tuet (sairaanhoito, vanhainkodit, eläkkeet ja työttömyysturva). Riippuvuutta lisää se, että melkein kaikkiin merkittäviin yhteiskunnalliseen toimintoihin vaaditaan lupa valtiolta ja/tai valtio säätelee niitä.<br />
<br />
Kilpailun lisääminen valtion resursseista on myös kilpailijoiden riippuvuuden lisäämistä valtiosta. Tämä tapahtuu esim. usuttamalla eri etniset ryhmät kilpailemaan toisiaan vastaan suosimalla maahanmuuttajia ja suhtautumalla heihin positiivisesti, ja suhtautumalla negatiivisesti alkuperäiseen etniseen ryhmään ja syrjimällä heitä mm. koulutuksessa, politiikassa, työnhaussa, tukikäytännöissä ja julkisten projektien kilpailutuksissa. Valtio nostaa keinotekoisesti maahanmuuttajien sosiaalista ja yhteiskunnallista statusta ja laskee keinotekoisesti alkuperäisen etnisen ryhmän statuksia, niin että ne siirtyvät mahdollisimman lähellä toisiaan. Tällöin statuskilpailu ryhmien välillä kovenee, koska lopputulokset muuttuvat epävarmemmiksi, ja voivat helpommin mennä mihin suuntaan tahansa. <br />
<br />
Alkuperäinen etninen ryhmä protestoi kyllä sitä, että sitä syrjitään, vieraita ihmisiä suositaan ja että se joutuu maksamaan veroja suurelta osin sosiaalituista riippuvaiselle toiseudelle, mutta joutuu toisaalta lisääntyvässä määrin saalistamaan valtion etuja, jotta omat statukset eivät heikkene suhteessa maahanmuuttajiin tai jopa maahanmuuttajia huonommiksi. Alkuperäisellä etnisellä ryhmällä ei ole kilpailun takia varaa menettää valtion tarjoamia etuja. Kun valtio suhtautuu heihin vihamielisesti ja toiseuteen myönteisesti, valtion heille tarjoamat edut ovat aina uhkaavasti ja lisääntyvässä määrin siirtymässä toiseudelle. Nämä tekijät maksimoivat alkuperäisen etnisen ryhmän pelon etujen menettämisestä, ja siten maksimoi riippuvuuden niistä. <br />
<br />
Valtio ei voi myöntää julkisesti, että se lietsoo tällaista saalistukseen ja etniseen vihamielisyyteen perustuvaa kilpailua, joten valtion on markkinoitava itseään yleisesti neutraalina ja puolueettomana, ja toimintansa neutraaliin ja puolueettomaan tutkittuun tietoon perustavana. Tämä politiikka luo valtiolle myös voimakkaan tarpeen vierittää oma syyllisyys ulkopuolisten syntipukkien, "rasistien", niskaan. Mielikuvia puolueettomuudesta pyritään vahvistamaan sillä, että valtio on suurimmalta osin kasvoton, näkymätön ja hahmoton. Tietääkö juuri kukaan esim. johtavien valtionvarainministeriön virkamiesten nimiä, ja jos joku heistä esiintyy joskus harvoin julkisuudessa, muistaako juuri kukaan hänen nimeään? Liberaali valtio on näkyvyyden suhteen vastakkainen kuningasvallalle, jossa kuningas on kaiken huomion keskipisteenä.<br />
<br />
Kun naiset tulevat mukaan politiikkaan, politiikan saalistusmentaliteetti kasvaa, ja politiikan ja valtion kattavuus, monimutkaisuus ja valta alkavat lisääntyä. Koska valtioilla on taipumus tarkastella ihmisiä tilastoina, kollektiivisinä ryhminä, massailmiöinä, teknissävytteisinä luetteloina, jne., naiset loiventavat yhteiskunnan rajoja suhteessa esim. niihin yhteiskuntiin, joissa muslimit ovat hallitsevia. Naisilla on politiikassa saalistusmentaliteetti, ja melko samantyyppinen saalistusmentaliteetti on havaittavissa myös islamilaisten yhteiskuntien politiikassa, tosin voimakkaampana. Kun valtio hallitsee miesten ja naisten politiikan, se lisää uskoa siihen, että se pystyy hallitsemaan myös kantaväestön ja kaukaisten maahanmuuttajien politiikan. Naisten mukaantulon myötä valtion politiikassa alkaa prosessi, joka osaltaan lisää todennäköisyyttä sille, että valtio aloittaa jossain vaiheessa kaukaisten ryhmien maahanmuuton. Hyppäys miesten hallitsemasta politiikasta sellaiseen maahanmuuttopolitiikkaan on suurempi kuin miesten ja naisten hallitsemasta politiikasta.<br />
<br />
Naisten läsnäolo politiikassa lisää naisten riippuvuutta valtion tarjoamista palveluista ja tuista, jolloin naiset tarvitsevat miehiä tuekseen vähemmän. Tällöin miehet tarvitsevat kaikki valtiolta saamansa resurssit pystyäkseen, paradoksaalisesti, kilpailemaan paremmin valtiota vastaan. Tullessaan valtion resursseista riippuvaisiksi miehillä on taipumus feminisoitua poliittisten tavoitteidensa ja ajattelunsa suhteen.<br />
<br />
Naisten poliittisten vaatimusten ja ajattelun yleistyessä yhteiskunnassa, ja poliitikkojen ottaessa lisääntyvässä määrin naisten vaatimuksia ja ajatuksia politiikan ja puolueiden toimintaohjelmien sisältöihin, miehet feminisoituvat lisää. Itseasiassa miespoliitikot eivät voi nykyään välttää jatkuvaa tai vähintäänkin säännöllistä feminiinistä puhetta ja ajattelua, kuten eivät kansalaisetkaan, jotka väittelevät politiikasta. Ja jos miespoliitikot eivät puhuisi ja kirjoittaisi jatkuvasti feminiinisesti ja vetoaisi naisäänestäjiin, suuri osa politiikasta jäisi lähes eksklusiivisesti naisille ja tulisi vielä feminiinisemmäksi. Tämä on lose - lose -tilanne miehille, ja sen seurauksena lisääntyvässä määrin myös naisille.<br />
<br />
Naisilla on miehiä parempi käsitys siitä miten kahdenväliset ihmissuhteet toimivat, mutta miehiä huonompi käsitys siitä miten ryhmädynamiikka ja ryhmien vuorovaikutus toimii. Naisilla on miehiä suurempi taipumus hoivaamiseen ja vähäisempi taipumus aggressiivisuuteen, oman ryhmän etujen puolustamiseen ja tarvittavien rajojen ylläpitoon. Naisten tullessa mukaan politiikkaan kansan ja yhteiskunnan kyky puolustaa rajojaan ja jatkuvuuttaan heikkenee.<br />
<br />
Liberaalin yhteiskunnan toimintaperiaatteissa on vakavia ristiriitoja. Maahanmuuttajiin pitäisi suhtautua positiivisesti, mutta toisaalta liberaali yhteiskunta on julkisten kulissien takana riippuvainen siitä, että ryhmät vihaavat toisiaan, joka synnyttää tarvittavan saalistusmentaliteetin, kilpailun ja riippuvuuden. Liberaalin yhteiskunnan täytyy kieltää monista maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista puhuminen, mutta toisaalta se on riippuvainen siitä, että "vihapuhetta", maahanmuuttokritiikkiä ja maahanmuuttajakritiikkiä on riittävästi. Valtion täytyy näyttää puolueettomalta, mutta todellisuudessa se on selvästi puolueellinen. Valtion pyrkii olemaan näkymätön, mutta se on lisääntyvässä määrin kiusallisen näkyvä tunkeutuessaan kaikille ihmiselämän osa-alueille. Ihmisryhmien välillä ei ole julkisissa puheissa eroja, mutta liberaalin yhteiskunnan toiminta ja talous perustuu näiden erojen olemassaololle. Liberaali valtio pyrkii olemaan kaikenkattavan turvallisuuden tuottaja, mutta todellisuudessa se tuottaa politiikallaan lisää turvattomuutta kansalaisten keskuuteen. Valtio suhtautuu halveksivasti ja syrjivästi siihen etniseen ryhmään, jonka työstä ja ajatuksista se syntynyt, mutta se haluaa kaikkien suhtautuvan itseensä kiintymyksellä, lojaliteetilla ja arvostuksella. Jne. <br />
<br />
On totta, että kaikkien valtioiden toimintaan ja politiikkaan liittyy ristiriitoja, ja kaikkien valtioiden täytyy pystyä sulauttamaan ristiriitoja itseensä, mutta liberaalissa monietnisessä yhteiskunnassa ne muuttuvat niin rajuiksi ja yhteensovittamattomiksi, että liberaali valtio alkaa omalla toiminnallaan ja politiikallaan hiljalleen jauhamaan itseään kappaleiksi. Siksi monietniset yhteiskunnat ja imperiumit ovat historiassa tunnettuja epävakaudestaan ja lyhytikäisyydestään.<br />
<br />
Suomalaisten tehtävänä on korjata suomalaisten miesten ja naisten välille liberaalin politiikan takia syntyneitä ristiriitoja, ja luoda uusi suomalaisten miesten ja naisten välinen yhteistyö ja liitto, joka mahdollistaa meille paremman tulevaisuuden.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-52343396349562002882016-02-13T10:49:00.001-08:002021-09-19T03:57:54.063-07:00Biovalta ja vasemmistoliberaalin politiikan alkuperä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-bR2tSphMxCw/Vr94gm5yJyI/AAAAAAAAAdk/4IunQtFx7QM/s1600/s%25C3%25A4ken%25C3%25B6inti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://2.bp.blogspot.com/-bR2tSphMxCw/Vr94gm5yJyI/AAAAAAAAAdk/4IunQtFx7QM/s640/s%25C3%25A4ken%25C3%25B6inti.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Foundations of social and political morality:<br />
<br />
<a href="http://www.moralfoundations.org/">http://www.moralfoundations.org/</a><br />
<br />
In this small article I map concisely why we are in this situation from the macro point of view.<br />
<br />
---> Modern liberalism and democracy started by espousing, developing and using various ways to prevent tyranny; domination of powerful groups over weaker groups; and power of single men. Liberalism divided power, balanced one power with opposing power(s), made the duration of power fairly short, and made laws and people in power changeable. In liberal society politics is always frustrating to people, because division of power ensures that nobody and none of the groups can attain all their goals and fulfill all their wishes. This is exacerbated by the fact that peoples imaginations and unsatisfiable emotional needs can always create much more needs, goals and wishes that can be realistically fulfilled. <br />
<br />
---> Commercial and public bureaucracies want as much as possible interchangeable, atomized and homogenous work force and consumers, and they have used their influence in in various ways to change society to this direction. Bureaucracies weaken sanctity, authority, loyalty and liberty (substituted by giving more personal, non-social and non-political freedom to people) among people, and scrape them more to bureaucracies to specific uses. Bureaucracies emphasize ubiquitously care/harm and justice/injustice moralities, and oppression avoidance mainly outside bureaucracies. Liberal elites dream of or strive towards cosmopolitan, international, world federation or world government goals. Why would the people of the world accept such goals? The liberal elites abstract answer is: Universal equality, equal opportunities, justice, redistributive justice, human rights, cooperation, harmony, dimming and ultimately removing the potential autonomous social sources of conflict like religions, ethnicities, cultures, traditions or any other independent and permanent social continuities, consumer utopias, where consuming is the materialistic purpose of life, the ultimate purpose of life, ubiquitous race mixing, creation of hotchpotch of intermixed variations and ultimately one grey race, the most important loyalties and obediencies of people to authoritative central bureaucracies, etc. <br />
<br />
---> Leftist tyrannies, communism and national socialism, and two world wars cause a shock to the Western world. The present liberalism is a reaction to these. (In the following text racism -word is not used as a political smear word, but as a politically neutral descriptive word, denoting abrupt separation between ideological ingroup and outgroup, and intense hostility towards outgroup). <br />
<br />
Liberal power, like communism and national socialism, is biopower (Foucault), which means it is at the same time discipline and order power and regulation power. Discipline and order power concerns individuals, regulation power concerns population level phenomena. Population is a neutral term, and can mean any ideological, ethnic, religious, cultural, etc. groups which populate a country. Biopower regulates life, death, health, illnessess, risks, accidents, work, production, economic activities, etc. Liberal biopower sees world ultimately through secular and materialistic lenses, and functions according to such principles. This is the case even if majority of population and elite of a liberal country are religious. Liberal biopower has decisive influence on peoples lives and deaths, and gives rights, rules, laws, obligations, orders, etc. connected to them. In biopower's processess each citizen, group and even population is in neutral middle state between life and death (almost like Schrödingers cat), and biopower decides which way the scales tip, does the life continue or death happen. <br />
<br />
In the context of biopower, racism is death function, the precondition for death. In biopower context racism makes from opponents political, biological or ideological enemies, which by existing and functioning obstruct, harm or destroy population's, ideological ingroup's, race's or other group's welfare, life, success possibilities, procreation and/or expansion. In biopower context racism makes from opponents political, biological or ideological diseases, which must be destroyed, overcome, subordinated, isolated, weakened, expelled and/or suppressed, a disease which must be prevented with all possible means. In biopower context the most optimal resistance method against disease, which racism defines, might be enemy's total mass murder and destruction. <br />
<br />
What is totalitarian and tyrannical biopower, like communism or national socialism? Totalitarian tyranny is the intensification of all moral foundations to extremes in a central bureaucracy and as consequence in its spheres of influence: 1) Care/harm: Totalitarian state has almost monopoly of taking care of peoples needs, and almost monopoly of deciding their good or bad fate, including death. 2) Fairness/cheating, justice/injustice: Totalitarian state has harsh monopoly justice, dividing line between good and bad is steep and sharp. Elites lives may be luxurious, but if they err or go to a wrong direction, or lose their usefulness, it might mean death sentence. Citizens are human resources, and in principle same kind of justice applies to them as single persons or as groups. Justice is often purposefully arbitrary and groundless to increase fear and feelings of insecurity in the population. When nobody feels safe, submission increases (to avoid harsh punishments) and fanaticism increases (to prove dashingly to everybody that they are loyal, impeccable and excellent citizens). 3) Loyalty/betrayal: Fairly absolute, immeadiate and exclusive loyalty to the leader, the state, and the collective and groups it creates. Betraying them are the worst crimes, political crimes, from which follows the most severe punishments. Normal crimes might be punished leniently or in any case in more leniently than political crimes (compare; e.g. hate crimes legislation in liberal societies). 4) Authority/subversion: The leader, ruling group and their representatives have unconditional authority, and their orders, teachings, advice, examples, choice of words, arrangements, way of doing, manners, etc. must be obeyed, followed, imitated, learned, used, etc. 5) Sanctity/degradation: The state teaches, proclaims, informs and propagandizes political purity, and demands it from the citizens. The citizens must know the rules, the latest political trends, the right words, the right attitudes, the right actions, the right authorities, etc. The totalitarian state watches citizens and registers their actions. The state uses surveillance, informants, spies, secret police, etc. Anybody could be informant, and state could watch citizen at any time. Citizen doesnt know who to trust, what place is safe and what careless actions or words might be dangerous. Arbitrary grim sentence might fall on him, so he must always do as the state says, or pretend or lie believably, or use corruption. Or watch and learn how the system works, take calculated risks, and work around the rules. Disobeying in one way or another is often crucial for surviving and necessary for relative prospering, and paradoxically also necessary for the functioning of the totalitarian state. When majority or nearly all of people have to disobey the laws and rules of tyrannical state for various compelling reasons, this makes majority of people "criminals". If the state wants to murder someone, extort him, expell him, demand more from him, assign him to a dangerous spying job, etc., the state has to just watch that person more closely, and it gets the incriminating evidence it needs. The tyrannical state could do this without the evidence, but it is mutually and societally more convincing when "crime" really has happened. When bureaucrats of the tyrannical state have to get part of their income by corruption, the state saves money and almost every bureaucrat is a "criminal". The state can then extort bureaucrats as needed, and more easily and with less opposition assign to them difficult tasks, such as mass murders. And of course the state can with its evidence of corruption do anything it wants to its bureaucrats. Thus in corrupted tyrannical states it is normal that laws order severe punishments for corruption. Corruption in tyrannical state separates the interests of bureaucrats
from the interests of the people. The bribes demanded are often fairly
arbitrary in their quantity, on average relatively large and they often
fall on citizens fairly randomly. From citizens point of view they are
often undeserved, too large and illegal punishments and extortions.
Citizens start to hate bureaucrats. People have psychological tendency
to change their self-image according to their actions, and image of the
object of their actions according to their actions. When bureaucrats
often treat people badly, unjustly and free ride at their expense with
corruption, they start to see people in more negative light. Bureaucrats
are dependent on reluctant, passive-aggressive and hostile people, but
are hierarchically above them. This creates fears, resentments and
hatreds against the people in bureaucrats. This separation of interests
of people and bureaucrats makes it less likely that they form alliances
against the leaders of the tyrannical state. 6) Liberty/oppression: In the totalitarian state there is fairly little liberty and the state defines it. Oppression of varying intensity is often the normal state of the system, and it intensifies if there are problems or "problems" emanating from the citizens, system, ideology, outgroups, nature, orders of the leader, etc. <br />
<br />
Note that the dominating bonds in totalitarian state are between atomized citizen and the state, which ties them together to a collective. According to the state, there should be no such familial, ethnic, reciprocal, warm, empathetic, close, economic, practical, etc. bonds between people, which would mitigate, moderate, and humanize the bonds between the state and citizen, although such bonds are often necessary or crucial. As bureaucracy is as close to a social machine people can generate, when all intensified extreme moral foundations are installed into the social machine, it can unleash cold machine like, psychopathic social storm.<br />
<br />
Because of this the liberal system has clinged more intensely to the 2-3 moral foundations and opposed more irrationally the 3-4 rest.<br />
<br />
---> According to post-modern political philosophy, which followed, almost everything in societies and among peoples is relative and socially constructed. Societies and peoples are formed by different opposing forces, always changing, always vying for power and domination. Societies, cultures and peoples can be understood fully and properly only by inside view. There is no ultimate truth, knowledge or goal, and only trustworthy things are rationally and socially constructed repeating social patterns and processess in liberal bureaucracies, thus they should be given the leading roles, and they should be arbiters of disputes. According to this view men and society are fragile, always changing, untrustworthy, irresponsible, selfish, ignorant, power hungry and prone to disorder, chaos and violence. The words of men are often weapons in a political power struggles, which aim to political dominance. Political dominance is always in varying extent tyrannical. Mens words are hence always suspect, and often dangerous and hurting. They might break the liberal consensus, maybe creating irruptions of violence, and various threats to the liberal authority. Liberal consensus might the only thing separating us from the tyranny, war and genocide. The liberal society has taken this view, but added to it the somewhat paradoxical unfounded optimism of liberal progressive thinking, which created the political correctness and policies in politically sensitive areas we see around us. Fading out, mixing, changing, modifying, etc. the roles, identities, expectations and compositions of men and women, families, ethnic groups, cultures, religions, social groups, authorities, etc. are part of the intensified liberal post-modern process of dividing, weakening or removing potential non-liberal opposition and social threats, which are marketed as individual freedom. <br />
<br />
Hence conservative and liberal parties in the liberal system have taken the following political roles: <br />
<br />
a) Liberals are metaphorically and/or practically feminine, nurturers, gentle, resource-consumers, ones who are maintained, negotiating, conciliating, peaceful, conversational, understanding, forgiving, empathizing, etc.; teenagers or neotenic, irresponsible, lazy, badly behaving, disobedient, rebelling, etc. / but paradoxically politically dominating, trail blazing, leading, dominating discussions; liberals blame and vilify conservatives, demand and often get expiation, submissiveness and apologies from conservatives; liberals are state-oriented, more totalitarian, more conformist, etc. [notice that those liberals who are educated and productive have mostly conservative morality in their personal life, mostly without understanding that it is so] <br />
<br />
b) Conservatives are metaphorically and/or practically responsible strong father figures, masculine, productive, entrepreneurial, free, outspoken, dominating, virtuous, disciplined, determined, leaders, community oriented, financially independent, religious, etc. / but paradoxically politically more submissive, weaker, clumsy, trail-following, one who brakes, but is dragged inevitably to the liberal direction ten years behind liberals, apologizing, more careful with words, fastidious, etc. <br />
<br />
Conservatives are not conservatives, just slightly more conservative liberals than liberals. Conservatives lack strong conservative direction, and they never seriously rollback liberal advancements. The general and overall direction of society is always more to the liberal direction.<br />
<br />
Conservative and liberal elites have made a silent agreement where the stronger and more dominant, and (so they think) more dangerous conservative morality takes the weaker and forever losing role, and the weaker and submissive liberal morality takes forever the dominant and leading role. There have been several reasons for this, but one of the main reason for this is to prevent the dominating and masculine full spectrum moralities of conservatives from turning into tyrannical and/or totalitarian forms in a bureaucracy. Liberal conservatives channel conservative tendencies to a "safe" liberal channels. But all people have full spectrum morality, there is no such thing as liberal morality, there is only natural and socially constructed variations in conservative morality. Conservative morality is human morality. Blindness to own morality leads to irrational and uncontrolled increase of those elements in bureaucracies. Acknowledging, governing and refining own morality prevents tyranny in social life and in bureaucracies.<br />
<br />
Because of this, liberals always suspect and blame innocent and normal conservatives of fascism and racism, of which the latter is political smear word, which is meant to devalue and prevent such traditionally good values as loyalty to own ethnic group, helping own ethnic group, empathizing with own ethnic group, preferring own ethnic group, being endogamous inside own ethnic group, etc. Conservatives dont want tyranny or totalitarianism, they are against conservative values. Conservative morality is personal, social community and social network morality, not machine morality of bureaucracy. The bigger and more dominating the state is, the smaller the citizens become, thus the smaller conservative / normal human morality becomes. The increasing pathologies we see around us, are effects and consequences of abnormal liberal machine morality. <br />
<br />
This contradiction between conservative strong morality and it's good and rational effects on the grass roots level, and it's weak, submissive and losing political results, and the consequent increasing problems in peoples lives create a constant tension and schizophrenia in conservative grass roots minds, which produce increasing dissatisfaction and radicalization in the long run. This leads also naturally to the widespread conclusion among conservatives that their conservative leaders are weak, not conservative and colluding with liberals.<br />
<br />
When policies are formed by a few men, the reasons for them are understood better. As generations go, the reasons for policies are understood less and less well, even among elites, and they become more and more natural societal environment, what we have learned from the beginning, among what we have always lived. Whatever the dominating policies are, all kinds of interest cling to them, and become dependent on them. Policies become more and more rigid and hard to change, and even if there are increasing problems, they cannot be changed. To create more political freedom, more political choice possibilities, the historical origins and reasons of policies and historical alternatives have to be understood.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-27498789373621950372016-02-07T06:49:00.000-08:002016-02-12T02:09:32.252-08:00Kilpailevan konservatiivisen median perustaminen (edit)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-UtO76eg06T8/VrTdGbYcSgI/AAAAAAAAAdM/pbGRoGWeZ38/s1600/Lauttasaari%2Btalviaamuna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://3.bp.blogspot.com/-UtO76eg06T8/VrTdGbYcSgI/AAAAAAAAAdM/pbGRoGWeZ38/s640/Lauttasaari%2Btalviaamuna.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Nim. Vasarahammer kirjoitti seuraavasti:<br />
<br />
<a href="http://vasarahammer.blogspot.fi/2015/09/valtamedian-sota-yleisoaan-vastaan.html">http://vasarahammer.blogspot.fi/2015/09/valtamedian-sota-yleisoaan-vastaan.html</a><br />
<br />
Ennenkuin aloitamme, pieni sivuhuomio kirjastojen käyttämisestä. Suuremmissa kaupungeissa on lukuisia kirjastoja, ja useimmiten kohtuullisen kävelymatkan päässä ihmisten kodeista on useampia kirjastoja. Jos asut suuremmassa kaupungissa, kannattaa kävellä jokaiseen lähikirjastoon, ja arvioida kävelymatkan ja kirjastojen miellyttävyyttä ja ominaisuuksia. Joihinkin kirjastoihin tie kulkee ehkä miellyttävien puistojen ja metsien läpi, toisiin tie kulkee pakokaasuisten autoteitten vierellä. Joissakin kirjastoissa on parempi lukurauha, siistimmät tuolit ja pöydät, parempi ilmastointi, paremmat lehti- ja kirjavalikoimat, jne., tai joitakin muita parempia kombinaatioita kirjastoille soveliaista ominaisuuksista. Vaikka tällaiset erot voivat usein tuntua pintapuolisesti arvioiden pieniltä, niillä on kirjastoja säännöllisesti käytettäessä suurehko psykologinen vaikutus, joka voi olla ratkaiseva sen suhteen minkälainen motivaatio käyttäjällä on kirjaston säännölliseen käyttämiseen. Jotta mahdollisimman suuri osa lehtiä lukevista ihmisistä lukee ne ilmaiseksi kirjastoissa, ja vie näin maksimaalisen paljon tuloja pois liberaalilta medialta, on suotavaa suorittaa kirjastoihin liittyviä kokonaisvaltaisia vertailuja.<br />
<br />
***<br />
<br />
Liberaalin median levikki on pudonnut viime vuosina paljon. Nopeutetaan em. prosessia.<br />
<br />
Liberaalilla medialla on monia vahvuuksia, jotka meidän on otettava itsellemme, mutta toteutettava ne itsellemme sopivilla tavoilla.<br />
<br />
Liberaalilla medialla on palkattuja toimittajia. Tämä on tietysti itsestäänselvyys, mutta analysoidaan sitä hiukan. Palkattu toimittaja tekee useimmiten päämäärätietoisesti suuren osan työajastaan tuottavaa työtä, useimmiten vähintään 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, usein enemmän. Säännöllisen työajan päälle allokoidaan median tarpeiden ja ympäröivän maailman tilanteiden mukaan ylitöitä. Keskimääräinen vapaaehtoista tiedonvälitystyötä tekevä konservatiivinen internetkirjoittaja tekee keskimäärin selvästi vähemmän kirjoittamiseensa liittyvää työtä / viikko. Hän saa ehkä työnsä, harrastustensa, sosiaalisten suhteidensa ja muun elämänsä sivutuotteena sisältöä kirjoittamiseensa, jolloin hänen kirjoittamiseen liittyvä työnsä tavallaan lisääntyy tekemättä mitään ylimääräistä. Kirjoittamiseen liittyvä työ on nämäkin tekijät huomioiden kuitenkin satunnaisempaa, epäsäännöllisempää ja vähäisempää kuin liberaalin median toimittajilla. Konservatiivin kirjoittaminen on usein tilanteista, tunnetiloista ja käytettävissä olevasta vapaa-ajasta riippuvaa. Palkattu liberaali toimittaja saa siten keskimäärin määrällisesti enemmän aikaiseksi kuin konservatiivinen kirjoittaja. <br />
<br />
Konservatiivisilla kirjoittajilla on useimmiten omat erikoisalansa ja säännöllisesti toistuvat aiheensa, joissa on paljon päällekkäisyyksiä. Liberaalien toimittajien yhteinen tuotanto on keskimäärin monipuolisempaa, tasaisemmin jakautunutta ja kokonaisvaltaisempaa kuin konservatiivien tuotanto. Liberaalien toimittajien kirjoitukset vahvistavat koherentimmin heidän organisaatioidensa; poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen piiriensä; ja ideologiansa agendoja. Liberaalien toimittajien joukossa ei ole neroja tai äärimmäisen lahjakkaita kirjoittajia, mutta he ovat keskimäärin hyviä kirjoittajia, etenkin suuremmissa ja tärkeämmissä lehdissä. Liberaalien toimittajien kirjallinen taso on keskimäärin parempi kuin konservatiivisten kirjoittajien, mutta tämä on toisaalta väärä vertailutapa. Liberaalit toimittajat on valikoitu tai valikoituneet suuresta liberaalien kirjoittajien yleisestä joukosta, kun taas konservatiiviset kirjoittajat ovat valikoimaton joukko henkilöitä laidasta laitaan. Jos vertaillaan parhaita liberaaleja toimittajia ja parhaita konservatiivisia kirjoittajia, sanoisin, että parhaat konservatiiviset kirjoittajat kilpailevat tasaväkisesti tai menestyksellisesti liberaalien toimittajien kanssa. Liberaalit mediaorganisaatiot ovat liberaaleja byrokratioita, eräänlaisia vertauskuvallisia ihmiskoneistoja. Jokaisen "ihmisrattaan" on viime kädessä sopeuduttava konformistisesti byrokratiakoneiston kokonaistoimintaan. Erittäin korkean älykkyyden omaavilla on suurempi taipumus karsiutua pois sellaisista, useimmiten jo kauan ennen sinne pääsyä.<br />
<br />
<a href="http://iqpersonalitygenius.blogspot.fi/2014/11/geniuses-are-vulnerable-and-fragile-and.html">http://iqpersonalitygenius.blogspot.fi/2014/11/geniuses-are-vulnerable-and-fragile-and.html</a><br />
<br />
Toimittajaehdokkaat tavoittelevat liberaalista mediasta hyvää palkkaa ja työuraa, mutta tärkeänä syynä heidän pyrkimiselleen liberaaliin mediaan on myös se, että he uskovat parhaiden kirjoittajien hakeutuvan liberaaliin mediaan ja he haluavat kuulua siihen viiteryhmään. Jos voidaan perustellusti osoittaa, että parhaat ajankohtaisista aiheista kirjoittavat henkilöt ovat konservatiivisia, se vähentää potentiaalisten toimittajien motiiveja pyrkiä liberaaliin mediaan, ja lisää heidän motivaatiotaan ryhtyä ei-liberaaleiksi kirjoittajiksi. <br />
<br />
Yhden liberaalin toimittajan työpanos on suhteellisen suuri, mutta jos konservatiiveilla on media, jossa yhtä liberaalia toimittajaa vastassa on monta kymmentä vapaaehtoispohjalta toimivaa konservatiivista toimittajaa, heidän työpanoksensa on selvästi suurempi. Vapaaehtoiset toimittajat eivät useimmiten saa palkkioita kirjoituksistaan, mutta toisaalta jokainen vapaaehtoistoimittaja tekee suhteellisen pienen kirjoitustyömäärän kuukaudessa. He voivat sovittaa kirjoitustyönsä helposti vapaa-ajalleen. Jotta konservatiivisten kirjoittajien työ on organisoidumpaa, jokaisen kirjoittajan kanssa voidaan sopia erikseen kuinka paljon hän on suunnilleen valmis kirjoittamaan / kuukausi, ja mihin aiheisiin hän keskittyy. Kirjoittajia voidaan ohjata osittain pois sellaisilta aihealueilta, joilla on paljon kirjoittajia (esim. maahanmuutto), sellaisiin aiheisiin joissa on liian vähän kirjoittajia (esim. talous). Kirjoittajia voidaan rekrytoida ilmoituksilla, keskusteluilla, valikoiduilla pyynnöillä, jne. Kirjoittajia on valikoitava, jotta heidän keskimääräinen tasonsa saadaan riittävän korkeaksi, suunnilleen samalle tasolle liberaalien toimittajien keskimääräisen tason kanssa. Lisäksi jokaista esim. 10 toimittajaa voidaan laittaa vastaamaan 1 editori, joka lukee kaikki kirjoitukset; korjaa kirjoitusten kirjoitusvirheet; parantaa niiden kirjallista ilmaisua ja kielioppia; ja tarvittaessa korjaa artikkelien tietoja tai lisää niihin tietoja yhteistyössä kirjoittajan kanssa. Editori voi myös lähettää kirjoituksen takaisin kirjoittajalle, ja pyytää häntä parantamaan, tiivistämään ja korjaamaan (tms.) sitä. Näiden tekijöiden avulla päätoimittaja voi johtaa, suunnitella ja organisoida paremmin konservatiivisen median toimintaa. <br />
<br />
On tärkeää hankkia mukaan sellaisia ihmisiä, joilla on tiettyjä kiinnostuksen, harrastuksen, opiskelun ja/tai työnteon kohteita, joita he seuraavat koko ajan, ja joihin he ovat perehtyneet, esim. talous yleisesti, sijoittaminen, kansantalous, yritystoiminta, julkinen talous, politiikka yleisesti, kotimainen politiikka, kansainvälinen politiikka, erilaiset harrastukset, maahanmuutto, kulttuuri ja sen alalajit, urheilu, huumori / viihde, jne. Toimittajien perehtyneisyys nostaa kirjoitusten tasoa, luotettavuutta ja niissä olevien tietojen hyödyllisyyttä lukijoille. Konservatiivisen median on pyrittävä olemaan aiheiltaan mahdollisimman laaja-alainen. Tällä hetkellä konservatiiviset kirjoittajat ovat painottuneet voimakkaasti tietyille
alueille, maahanmuuttopolitiikkaan, Eu-politiikkaan, liberaalien ja
vasemmistolaisten analysointiin, tiettyihin konservatiivisiin kulttuuri-
ja filosofiasuuntauksiin, kehitysapupolitiikan kritisointiin, jne. Ideaalitilanteessa lukija saa suurimman osan tarvitsemastaan uutistiedosta ja päivittäisistä artikkeleistaan kaikilta elämän ja yhteiskunnan alueilta konservatiivisesta mediasta. Liberaali media kattaa melkein kaikki ihmisten kiinnostuksen kohteet. Liberaalissa mediassa on aina myös konservatiiveja kiinnostavia artikkeleita, joiden joukossa on melko paljon poliittisesti neutraaleja tai melkein neutraaleja, tai joskus jopa hiukan konservatiivisiakin artikkeleita. Siksi monet konservatiivit jatkavat liberaalin median tilauksia, vaikka eivät ole sen poliittisista linjauksista samaa mieltä. Jos liberaalille medialle olisi laadukas konservatiivinen vaihtoehto, nykyisin liberaalia mediaa tilaavien konservatiivien mielenkiinto siirtyisi suurelta osin siihen; saisivathan he tarvitsemansa informaation tarvitsematta sietää ja suodattaa mielessään häiritsevää liberaalia puolueellisuutta.<br />
<br />
Yhteiskunnan toiminta on kokonaisuus, ja esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan ei voi vaikuttaa täysimääräisesti tuntematta laajasti mikro- ja makrotaloutta, ja kansainvälistä taloutta; sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa; oikeuslaitoksen toimintaa; poliittista filosofiaa; poliittisia ideologioita; kulttuuria; jne. <br />
<br />
Ihmiset ovat kiinnostuneita monenlaisista aiheista ja he tarvitsevat laaja-alaista tietoa elämässään ja toiminnassaan. Laajan lukijakunnan saaminen edellyttää konservatiiviselta medialta laajojen aihe-alueiden kattamista. Ihmiset eivät elä pelkästään uutistiedosta. Liberaalin median vahvuutena on se, että siellä on human interest -tarinoita esim. lapsen päivittäisestä elämästä Lapissa tai jonkin vanhuksen vaikeuksista, harrastuksista, iloista ja ystävistä Kuopiossa; huumoria esimerkiksi sarjakuvien ja humorististen kolumnien muodossa; melkein kaikenlaista kulttuuria; psykologisia aiheita käsitteleviä artikkeleita ja haastatteluja; monenlaisia tiedeaiheisia artikkeleita; kirjoitussarjoja mausteiden historiasta, kaupasta ja käytöstä; palstoja, joiden toimittajille lukijat voivat lähettää kysymyksiä melkein mistä tahansa asiasta, ja toimittajat vastaavat niihin hankkimillaan tiedoilla tai kysymällä asiantuntijoilta; viiden tai kymmenen päivän säätiedot; tv- ja radio-ohjelmat lukuisilta kanavilta; jne. Tämä on paljon laaja-alaisempi palvelutarjonta kuin mitä konservatiivisilla kirjoittajilla on tällä hetkellä tarjottavanaan. <br />
<br />
Vaikka konservatiivit eivät usein myönnä sitä, he ovat itsekin useimmiten tavalla tai toisella riippuvaisia liberaalista mediasta. Jos konservatiivi esim. tarvitsee tietoa taloudesta, koska hän on osakesijoittaja, hän todennäköisesti joutuu lukemaan esim. Taloussanomia tai Kauppalehteä. Konservatiivinen media ei pysty aluksi kilpailemaan täysimittaisesti esim. taloudellisen uutistiedon ja muun taloudellisen tiedon tuottamisessa liberaalien talouslehtien kanssa, mutta se pystyy aloittamaan taloudellisen tiedon tuottamisen, ja käynnistämään kehityskulun, joka mahdollistaa aikanaan sen kehittymisen samalle tasolle tai paremmaksi kuin liberaalit talousmediat.<br />
<br />
Konservatiivinen media ei voi olla pelkästään kantaaottava media. Suuren osan sen välittämästä tiedosta on oltava melko puolueetonta tietoa. Konservatiivisen median on oltava luotettava myös liberaalien mielestä, vaikka suurin osa heistä ei sitä avoimesti myöntäisikään. Riittää, että konservatiivinen media saa suhteellisen paljon myös liberaaleja lukijoiksi, vaikka sitten sillä periaatteella, että heidän täytyy tietää mitä poliittinen vastustaja ajattelee, pohtii ja suunnittelee. Konservatiivisen median on oltava valmis korjaamaan nopeasti artikkeleitaan ja muuta välittämäänsä informaatiota, jos luotettava lisäinformaatio osoittaa, että siihen on aihetta.<br />
<br />
Liberaalilla medialla on hyvä tiedonkeruu- ja hankkimisjärjestelmä. Heillä on paljon yhteyksiä ja kontakteja taloudellisiin, poliittisiin, yliopistollisiin, kulttuurillisiin, jne. toimijoihin, ts. sanoen monenlaisiin yksittäisiin henkilöihin, organisaatioihin, järjestöihin ja instituutioihin. He seuraavat suhteellisen tarkasti kotimaisten ja ulkomaisten tietotoimistojen, medioiden, yliopistojen, talousvaikuttajien, kulttuuripiirien, erilaisten internetsivustojen, jne. informaationtuotantoa. Liberaalit toimittajat seuraavat esim. tieteellisiä tutkimuksia ja kulttuuriin liittyvää informaatiota usein erilaisten koosteita, lyhyitä referaatteja ja yhteenvetoja tuottavien internetsivustojen avulla. He voivat sitten kiinnostuksen ja tarpeiden mukaan ohjautua hankkimaan lisää tietoa tietyistä aiheista ja perehtyä niihin tarkemmin. Toimittajat matkustelivat vanhoina aikoina paljon kotimaisiin ja ulkomaisiin tapahtumiin, tiedotustilaisuuksiin, juhliin, messuihin, paikan päälle tapaamaan, jne. Nyt liberaalin median taloudellisten vaikeuksien, parantuneiden tiedonsiirtomenetelmien ja lisääntyneen käytettävissä olevan informaation takia matkustaminen on vähentynyt, mutta vieläkin toimittajat kuuluvat suhteellisen paljon matkustavien työntekijöiden joukkoon. Lisäksi liberaalilla medioilla on omia tai yhteisiä toimittajia keskeisillä paikoilla kotimaassa ja ulkomailla, jotka tekevät pyydettäessä tai säännöllisesti artikkeleita ja juttuja paikallista tai alueellisista tapahtumista. He vähentävät olemassaolollaan entisestään matkustamisen tarvetta. Internet ja tietokoneet, matkapuhelimet, sähköpostit, televisiot, tms. ovat hyviä etäkommunikoinnin ja tiedonsiirron välineitä, mutta ne eivät pysty korvaamaan paikan päälle matkustamista. <br />
<br />
Suurimmat liberaalit mediat saavat itselleen melko helposti tietokirjoituksia, mielipidekirjoituksia, kommentteja ajankohtaisiin tapahtumiin, haastatteluja, tms. ulkopuolisilta asiantuntijoilta/"asiantuntijoilta", poliitikoilta, talouden vaikuttajilta, kulttuurihenkilöiltä, jne. Liberaalit mediat voivat saada artikkelit ilmaiseksi esim. siksi, että kirjoittajat haluavat julkisuutta itselleen tai ajamilleen asioille, tai he kokevat tärkeäksi kommentoida jotain päivänpolttavaa asiaa. He joko tarjoavat artikkeleita itse, tai sitten he kirjoittavat pyydettäessä ilmaisen artikkelin. Osaa ulkopuolisista pyydetään kirjoittamaan maksua vastaan artikkeli tai artikkeleita. Liberaalit toimittajat tietävät usein vakiintuneiden sosiaalisten verkostojensa perusteella keneltä saa todennäköisesti kirjoituksen ilmaiseksi ja kenelle joutuu maksamaan, ja minkälaisia kirjoituksia ja mielipiteitä kultakin kirjoittajalta suunnilleen saa, joten toimittajat ovat taitavia luovimaan taloudellisesti ja poliittisesti ulkopuolisten kirjoittajien suhteen. Suuriin lehtiin lähetetään niin paljon ulkopuolisten asioihin perehtyneiden henkilöiden kirjoituksia ilmaiseksi, että toimittajat voivat säilöä niitä, valikoida niistä sopivat, ja julkaista niitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan. <br />
<br />
Toimittajilla on yleensä kotonaan ja tietokoneillaan paljon oman alansa kirjoja, joita he lukevat ja käyttävät tarvittaessa kirjaston tapaisena tietolähteenä. Toimittajat ovat useimmiten ahkeria lukijoita.<br />
<br />
Vaikka liberaalin median asema ja taloudellinen tila on mediakentän kilpailussa heikentynyt, se ei ole juurikaan muuttanut poliittista linjaansa, vaikka se saisi konservatiivisten näkemysten mukaanottamisella paljon lisää lukijoita, ja siten huomattavia taloudellisia etuja. Tämä johtuu pitkälti siitä, että monet liberaalin median sidosryhmät ovat liberaaliin konsensukseen liittyvän konformismin johdosta suurimmalta osin liberaaleja, kuten suurin osa elinkeinoelämän johtohenkilöistä ja vaikuttajista, tieteentekijöistä, poliittisista vaikuttajista, kulttuurivaikuttajista, jne. Jos liberaali media muuttaisi keskimääräistä politiikkaansa konservatiiviseen suuntaan se menettäisi osan liberaaleista lukijoistaan; sen ei olisi enää niin helppoa saada ilmaiseksi, edullisesti tai edes maksua vastaan kirjoituksia liberaaleilta sidosryhmiltään; ja se menettäisi tuottoisia mainoksia liberaaleilta toimijoilta. Muuttuessaan konservatiivisempaan suuntaan liberaali media joutuisi jossain määrin suljetuksi ulos liberaaleista piireistä. Tärkeimpien liberaalien medioiden raison d'etre, taloudellinen menestys ja sisällön laatu ovat siten suurelta osin sidottuja liberaaleihin sidosryhmiin. Osaltaan tämän takia liberaalin median on niin vaikea muuttua, vaikka siihen olisi hyvät taloudelliset ja poliittiset perusteet.<br />
<br />
Helsingin Sanomien toimittajat vaihtavat paljon informaatiota ja ajatuksia keskenään päivittäisissä palavereissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa, työruokalan keskusteluissa ja juoruissa, puhelimilla, sähköposteilla, jne. Helsingin Sanomien toimituksen päivä sujuu usein niin, että alkupäivästä on kokous, jossa keskustellaan kaikenlaisesta artikkeleihin liittyvästä ja määritetään osastonjohtajan johdolla se mitä tehdään, mistä kirjoitetaan, mihin sävyyn kirjoitetaan, jne. Osastonjohtajan valta ei ole ehdotonta valtaa, vaan toiminnan suuntaa määritetään enemmänkin keskustelevaan sävyyn. Toimittajilla on yleensäkin melko paljon omaa valtaa työhönsä. Sitten toimittajat joko lähtevät tiedonhakumatkalle, lukevat jotain aiheeseen liittyvää, ottavat yhteyttä joihinkin henkilöihin ja/tai alkavat kirjoittaa artikkeleita. Toimituksen täyttää ilmastointilaitteiden humina ja näppäimistöjen naputus, jonka katkaisee aina välillä se, että toimittajat huutavat jotain toisilleen, käyvät keskustelemassa toistensa kanssa, vievät tai lähettävät toisilleen informaatiota, keittävät kahvia, tms. Jossain vaiheessa artikkelit lähetetään sähköisesti painettavaksi. <br />
<br />
Em. kaltaiset informaation hankkimisjärjestelmät ja informaation sisäisen jakamisen metodit organisaatiossa ovat liberaalin median tärkeimpiä voimavaroja. Menestyvä media on suurimmalta osin = voimakas ja laaja-alainen informaatiovirta ulkomaailman ja mediaorganisaation välillä + voimakas informaatiovirta mediaorganisaation sisällä + optimaalinen informaation valikointi ja prosessointi mediaorganisaation sisällä. Konservatiivisen median ei kannata ryhtyä keksimään pyörää uudelleen, joten sen kannattaa mahdollisimman suurelta osin kopioida liberaalin median informaation keruu- ja jakamismetodeja itselleen. Konservatiivisen median kannattaa tässäkin asiassa tuottaa mahdollisimman suurella määrällä, ja sopivasti valikoimalla ja editoimalla hyvää laatua. Luodaan suuri määrä kontakteja ja yhteyksiä eri puolille Suomea ja maailmaa, ja pyydetään ihmisiä raportoimaan tai ilmoittamaan kiinnostavista ja tärkeistä tapahtumista. Seurataan systemaattisesti kotimaisten ja ulkomaisten medioiden, tieteentekijöiden, blogikirjoittajien, jne. kirjoituksia. Asetetaan jokaiselle konservatiivisen median toimintaan osallistujalle tavoitteeksi hankkia mahdollisimman laaja oman alansa käsikirjasto, ja ollaan aina valmiita lainaamaan kirjoja tai antamaan niissä olevaa informaatiota muille toimittajille. Käännetään ulkomaisten kirjoittajien kirjoituksia. Pyritään luomaan haastatteluita, informaatiolähteitä ja artikkelien kirjoittamisia mahdollistavia kontakteja sekä liberaaleihin, että konservatiivisiin poliitikkoihin, talouden toimijoihin, kulttuurihenkilöihin, tieteentekijöihin, jne. Osa liberaaleista vaikuttajista kieltäytyy kontakteista, mutta on silti tärkeää pyrkiä luomaan koko ajan kontakteja myös heihin. On parempi, että informaatio on huolellisesti valikoitua ja prosessoitua, kuin että sitä on määrällisesti enemmän, ts. informaation määrä ei ole itsetarkoitus. Nykyisin suurimpana informaatioon liittyvänä ongelmana on se, että sitä on liikaa, enemmän kuin kukaan pystyy prosessoimaan, ja toisaalta se, että informaatiota valikoidaan ja prosessoidaan liian vähän, jolloin eteenpäin välitetyn informaation laatu on keskimäärin liian huonoa. <br />
<br />
Konservatiivinen media ei saavuta edellä mainittua ensimmäisenä toimintapäivänään. Se aloittaa vaatimattomammista lähtökohdista, mutta pyrkii kehittymään parempaa kohti. Konservatiivisen median on tärkeää olla organisaationa oppivainen, kehittyvä, kokeileva, tehokas (tarkoitan tehokkuudella sitä, että kaikki turha karsitaan, tarvittava työ minimoidaan ja kaiken tehdyn vaikuttavuus pyritään maksimoimaan) ja tarpeiden ja tilanteiden mukaan muokkautuva.<br />
<br />
Konservatiivisen median kokeilevuudella tarkoitan sitä, että sen toimittajat tekevät säännöllisesti organisaation sisäisiä ja ulkoisia kokeita, joiden toimivuutta ja menestystä seurataan, ja joista pyydetään palautetta asianomaisilta tai saadaan palautetta erikseen pyytämättäkin.<br />
<br />
Mitä enemmän voittoa tuottavan yrityksen suuntaan konservatiivinen media menee, sitä enemmän se voi käyttää esim. seuraavia keinoja:<br />
<br />
Tietokoneohjelmistoyritykset tekevät usein niin, että ne lähettävät keskeneräisiä tuotteita asiakkaille, ja sitten korjaavat ja kehittävät ohjelmistoja saadun asiakaspalautteen perusteella. Asiakkaat toimivat siten tavallaan kollektiivisina ohjelmistojen vikojen, puutteiden ja huonouksien etsijinä ja korjaajina. Samalla palautteen mukana tulee paljon tietoa siitä mitä asiakkaat haluavat ohjelmistolta ja ohjelmistomyyjältä. Näitä käytetään normaaleina panoksina yritysten toiminnassa. Asiakkaiden toiveita, vaatimuksia ja tarpeita on suodatettava ja jalostettava sopiviksi. Asiakkailla saattaa olla esimerkiksi sellaisia toiveita, joissa he toistavat liberaalista mediasta opittuja asioita osoittaakseen muille olevansa hyviä ihmisiä, mutta joita he eivät noudata omassa elämässään. Asiakkaat saattavat esimerkiksi esittää toiveita joidenkin vihreiden standardien noudattamisesta, mutta todellisuudessa ne ovat usein vähemmän tärkeitä asioita heille, eivätkä ne vaikuta juurikaan heidän ostopäätöksiinsä. Joskus tietokoneohjelmistoyritykset lähettävät jopa tahallisesti viallisia tuotteita asiakkaille katsoakseen missä määrin asiakkaat huomaavat viat ja miten he reagoivat niihin. <br />
<br />
Palautteelle on siten järjestettävä konservatiivisessa mediassa hyvät ja helpot kanavat, ja siihen on reagoitava suhteellisen nopeasti mutta hiukan paradoksaalisesti samalla huolellisesti harkiten.<br />
<br />
Konservatiivisen median kannattaa kokeilla innovatiivisia median muotoja. Pidempiä kirjoituksia voidaan tarjota näytöltä luettavina teksteinä, luettuina äänitiedostoina ja videoluentoina, sekä tarjota asiakkaan haluamia koosteita artikkeleista print-on-demand lehtinä tai kirjoina. Ihmiset katsovat usein päivittäin paljon erilaisia näyttöpäätteitä, ja sillä on taipumus rasittaa silmiä. Äänitiedostoja tai videoluentoja kuunnellessa voi tehdä askareita, kävellä ulkona, istua, rentoutua sängyssä, matkustaa julkisissa liikennevälineissä, ajaa autoa, tms. Puheen kuunteleminen on itsessään mukavaa, se on inhimillinen kommunikoinnin muoto. Puheen kuunteleminen on miellyttävää, kunhan se ei ole liian epäselvää, liian hidasta, liian nopeaa, liian töksähtelevää, liian tasapaksua ja tauotonta eteenpäin paahtamista tai sellaista että siitä puuttuu muulla tavoin normaalin puheen rytmi. Puheessa on normaalisti pieniä taukoja ja sopivia painotuksia. <br />
<br />
Asiakkaista voidaan muodostaan profiileja. Millainen on tyypillinen ja epätyypillinen asiakas, ja millaisia ovat palvelunkuluttajien perussegmentit? Mitkä ovat heidän suurimpia tarpeitaan ja toiveitaan ja mitä he yrittävät välttää tai karsia pois? Mitkä ovat heidän suurimpia mediaan ja konservatiiviseen mediaan liittyviä tarpeitaan, toiveitaan ja välttämisen kohteitaan? Minkälaiset pienemmät tarpeet, toiveet ja välttämisen kohteet vaikuttavat heidän mediavalintoihinsa, ja ovatko ne ehkä ratkaisevassa asemassa kallistamassa valintojen vaakaa suuntaan tai toiseen? Millä välineillä asiakkaat lukevat konservatiivista mediaa, missä muodossa he haluaisivat informaationsa, ja missä he lukevat konservatiivista media? Minkälaisia ovat todennäköisesti seuraavat 10 asiakasta? Millaisia ovat asiakkaat niissä segmenteissä, joihin kannattaa seuraavaksi laajentua (potentiaalisten laajentumissegmenttien analysointia ja vertailua)? Millainen on nykyisten ja potentiaalisten asiakkaiden elämäntyyli, koulutus- ja työtausta, ajattelumaailma, jne.? Mitkä ovat liberaalien kilpailijoiden vahvuudet ja heikkoudet, ja mihin vastatoimiin he ryhtyvät kun konservatiivinen media laajenee yleensä, tai silloin kun se laajenee liberaalien medioiden reviirille? Minkälaisilla palveluilla, asiakasprofiileilla ja aikaviiveillä erotetaan toisistaan ne asiakkaat, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän, ja ne jotka ovat säästeliäämpiä? Miten toimintojen kuluista voidaan leikata pieniä siivuja pois ja vähentää toimintojen päällekkäisyyksiä niin, että pidemmän päälle säästetään paljon rahaa? Mistä tulevat median tulovirrat suurimmista pienimpiin, ja miten niitä kaikkia voidaan lisätä jokainen erikseen analysoimalla ja optimoimalla? Miten konservatiivisen median jokaisen tuotteen ja tuotteiden yksityiskohtien laatua voidaan parantaa? Jne.<br />
<br />
On tietysti selvää, että konservatiivisen median yksi tärkeimmistä eduista liberaaliin mediaan nähden on huomattavasti edullisempi hinta, jos ja kun maksullinen konservatiivinen media perustetaan. Näyttää siltä, että internetin myötä kerran vuodessa maksettavien suurten tilausmaksujen aika alkaa olla ohi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan pieniä kuukausittaisia maksuja, joiden maksaminen on tarvittaessa tai haluttaessa helppo lopettaa ja aloittaa uudelleen. Tämän lisäksi asiakkaat voivat pienillä lisämaksuilla ostaa erikois- tai premium sisältöä. Useimmiten yksittäistä maksua maksettaessa asiakkaalla tulee olla tunne, että kyse on mitättömistä summista. Maksamisen pitää olla mahdollisimman helppoa, mielellään yhdellä näppäyksellä tapahtuvaa, jotta maksutapahtuma ei toimi esteenä ostamiselle. Joillekin asiakkaille voidaan tarjota myös hiukan kalliimpia vaihtoehtoja, mutta niiden tulee olla sellaisia, että perusasiakas kokee ilman niitäkin olevansa hyvin mukana konservatiivisen median virrassa. Asiakkaan hyvän mielen tulee säilyä myös silloin jos ja kun hän tarkastelee koko vuoden aikana konservatiiviselle medialle maksettuja summia, erityisesti silloin kun hän suhteuttaa maksun saamiinsa palveluihin ja tuotteisiin. <br />
<br />
Tärkeintä konservatiivisella medialle on kuitenkin hyvälaatuisen ja todellisen konservatiivisuuden säilyttäminen. Jokaisen konservatiivisen median palveluksessa olevan on tärkeää tietää etukäteen, että konservatiivisuus on luopumista joistakin asioista. Konservatiivisuus on vaikeampi tie suurempien pidemmän tähtäimen voittojen ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Liberalismi on useimmiten helpompi ja nopeampi tie vähäisempien lyhyen tähtäimen asioiden saavuttamiseksi. Jos konservatiivisen median konservatiivisuuden säilyttäminen vaatii esim. sitä, että torjutaan joidenkin rahakkaiden liberaalien mainostajien vaatimukset poliittisen suuntauksen muuttamisesta, se on tehtävä luonnollisena osana omaa identiteettiä ja tehtävää. Jos konservatiivinen media on sen seurauksena kolmanneksi eniten voittoa tuottava yritys, ei tuottoisin yritys, juuri niin pitää ollakin. Juuri sillä tavalla konservatiivisuus kilpailee liberalismin kanssa. Konservatiivisen median tärkeimpänä tehtävänä on olla majakka, joka säteilee hyvää ympäröivään yhteiskuntaan.<br />
<br />
***<br />
<br />
Professori Bruce Charltonin minikirja 'Addicted to Distraction' niille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Charlton suosittelee suurimmalta osin mediasta luopumista ja yksinäisyyteen vetäytymistä. Ihmiset ovat aivan liian atomisoituneita jo nyt, joten itse suosittelen median käytön vähentämistä ja suurempaa valikoivuutta sen käytössä, sekä elävän elämän sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen ajankäytön lisäämistä:<br />
<br />
<a href="http://addictedtodistraction.blogspot.co.uk/">http://addictedtodistraction.blogspot.co.uk/</a>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-4223073758756347412016-01-04T08:43:00.001-08:002016-01-05T00:53:40.424-08:00Väkivallaton ja inhimillinen poliittinen kommunikaatio<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-37x5CBmuxAY/Vopfvk4tgMI/AAAAAAAAAcM/bnYGmERd_GU/s1600/valkoiset%2Bkyyhkyset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="http://4.bp.blogspot.com/-37x5CBmuxAY/Vopfvk4tgMI/AAAAAAAAAcM/bnYGmERd_GU/s640/valkoiset%2Bkyyhkyset.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
- Jumalaton ihminen on vihainen, ärtynyt, stressaantunut, epätoivoinen, peloissaan tai masentunut sen takia, että jotkin tietyt asiat tai ihmiset eivät ole hänen hallinnassaan. Jumalaan luottava ihminen on rauhallinen sen takia, että hän tekee parhaansa, ja tietää kaiken muun olevan Jumalan hallinnassa -<br />
<br />
Tiedän erään äärivasemmistolaisen kommunistin. Hän oli lapsuudessaan omalla asuinalueellaan keskiarvoa köyhemmästä perheestä, mutta ei varsinaisesti köyhästä perheestä. Hänellä oli muita huonommat vaatteet, koulureput, polkupyörät, koulutarvikkeet, jne. Kaksi poikaa kiusasi häntä lähinnä sen takia läpi koko ala-asteen. Vaikka muut koululaiset eivät osallistuneet kiusaamiseen, he eivät juurikaan puolustaneet häntä. Useimmat eivät todennäköisesti olleet tietoisia kiusaamisen suuresta määrästä, koska kiusaaminen tapahtui eri paikoissa, ja usein muiden katseilta suojassa. Muiden puuttumattomuus ja passiivisuus kääntyi kuitenkin tuttuni mielessä aktiiviseksi hyväksymiseksi ja kannustamiseksi. Jos ihminen sanoo toiselle jotain ja odottaa vastausta, ja toinen vain tuijottaa hiljaa eikä vastaa, ihmisillä on usein taipumus tulkita sellainen negatiiviseksi suhtautumiseksi, ärtymykseksi, halveksunnaksi, suuttumukseksi, torjumiseksi, tms. Ehkäpä hän tulkitsi muiden passiivisuuden samalla periaatteella negatiiviseksi suhtautumiseksi. Ylä-asteella hän alkoi saada raivokohtauksia, jos joku yritti kiusata häntä, jolloin kiusaaminen loppui. <br />
<br />
Ylä-asteella hän kiinnostui pakkomielteisesti kommunistisesta ideologiasta ja politiikasta. Hän luki paljon, ja hän on älykäs henkilö. Hän väitteli aikuistuessaan taitavasti ja asiallisesti melkein mistä tahansa poliittisesta aiheesta, mutta välillä hän sai poliittisia raivokohtauksia, ja esim. vaati huutaen kapitalistien ja porvarien tappamista, ja hekumoi nautiskellen ajatuksilla brutaalista väkivallasta. Vaikka hän pystyi perustelemaan taitavasti omat poliittiset näkemyksensä, kävi epäsuorasti selväksi, että hänen poliittiset näkemyksensä olivat suurimmalta kiusaamisesta johtuvien traumojen seuraus, hänen traumansa salaava pintarakenne, hänen traumojensa poliittinen rationalisointi. Kun hän vaati rauhallisesti ja asiallisesti rikkaiden ankaraa verotusta ja rajoituksia heidän toiminnalleen, tai julisti fanaattinen kiilto silmissään haluavansa murhata porvareita, hän taisteli tunnetasolla edelleen lapsuutensa itseään 'rikkaampia' kiusaajia vastaan. Kun hän vaati ehdotonta tasa-arvoa, hän tunnetasolla halusi hävittää ne statuserot, joita oli hänen ja muiden koululaisten välillä, ja jotka olivat kiusaajien kiusaamisen motiiveita. Kun hän puhui kaunopuheisesti tulonsiirroista, hän halusi tunnetasolla lievittää niillä lapsuuden häpeällistä suhteellista köyhyyttään tai hävittää sen kokonaan. Jne. Hän oli osittain tietoinen näistä motiiveistaan. Niiltä osin kuin hän oli tietoinen, hän pyrki salaamaan ne muilta ja itseltäänkin itsepetoksella. Kun hänelle sanottiin asiasta, hän kielsi sen ahdistuneesti ja epäuskottavasti. Hänelle olisi ollut liian tuskallista myöntää avoimesti itselleen ja muille häpeällisten ja ahdistavien lapsuuden tapahtumien määräävä vaikutus hänen elämäänsä ja ajatteluunsa. Koska hän ei voinut käsitellä kunnolla lapsuuden traumojaan, joista hänen politiikkansa pohjimmiltaan johtui, hänen politiikkansa oli monilta osin äärimmäistä, jäykkää ja riidanhaluista. Vaikka kaikki hänen poliittiset näkemyksensä osoitettaisiin kiistatta vääriksi ja huonoiksi, hän ei voisi luopua niistä, joustaa niistä tai antaa niiden suhteen periksi, koska silloin hänen mielessään haavoittuva lapsi jäisi julmien kiusaajien armoille ja tuhottavaksi.<br />
<br />
Kyseinen kommunisti on keskimääräistä ihmistä huomattavasti traagisempi tapaus, mutta me kaikki ihmiset olemme vaihtelevassa määrin haavoittuvaisia, puutteellisia, vajavaisia, jne. Meillä on vaihtelevassa määrin traumoja, vaivaavia muistoja, pelkoja, huolia, ahdistusta, epävarmuutta, huonommuuden tunteita, häpeää, pakkomielteitä, tms. Tällaiset asiat ja niihin liittyvät tarpeet vaikuttavat meidänkin poliittisiin kantoihimme, mutta me emme pysty käsittelemään niitä poliittisilla areenoilla. Me pyrimme salaamaan ne tai emme ole kunnolla tietoisia niiden vaikutuksesta tai petämme itseämme niiden suhteen, eli saamme itsemme uskomaan, ettei meillä ole sellaisia tai ne ovat merkityksettömiä. Niinpä meidänkin politiikkamme voi olla jäykkää, joustamatonta, neuvottelemaan kykenemätöntä, sopuun kykenemätöntä, muilta ehdotonta antautumista vaativaa, aggressiivista, halveksivaa, haukkuvaa, vähättelevää, dehumanisoivaa, jne. Politiikka on usein suurelta osin suojaava kilpi inhimillisten heikkouksiemme ja tarpeittemme päällä. Pystymmekö näkemään ihmiset politiikan takana?<br />
<br />
Väkivallaton ja inhimillinen kommunikointi on monella tapaa toimivampaa kuin vallitseva nykyinen poliittinen kommunikointi. <br />
<br />
Milloin viimeksi omissa tai seuraamissanne väittelyissä on tapahtunut niin, että maahanmuuttomyönteinen vastapuoli myöntää teidän olevan oikeassa ja muuttaa poliittisia näkemyksiään teidän konservatiivisten ja/tai maahanmuuttokriittisten näkemysten mukaisiksi? Se on hyvin harvinaista. Sama pätee myös muutokseen toiseen suuntaan. Vaikka maahanmuuttomyönteinen joutuisi lopulta myöntämään, että hän on väittelyn aiheena olevassa asiassa väärässä, tai joutuisi vetäytymään väittelystä hiljaa ja hävinneenä, hän jatkaa melkein aina samojen maahanmuuttomyönteisten asioiden kannattamista. Hän vain siirtyy käyttämään argumentteina joitain muita kuin em. väittelyssä käyttämiään argumentteja, tai säätää ja muuttaa niitä niin paljon, että voi taas itse mielessään uskoa niihin. Joissain tapauksissa hän jatkaa uusissa väittelyissä samojen virheellisten argumenttien käyttöä. Poliittisissa väittelyissä käytetyt argumentit näyttävät päällepäin useimmiten siltä, että ne ovat henkilön todellisiä syitä ja motiiveja hänen poliittisiin näkemyksiinsä. Ne ovat kuitenkin useimmiten suhteellisen merkityksettömiä poliittisia pelinappuloita, joita voidaan tarvittaessa vaihtaa toisiin pelinappuloihin ilman, että poliittiset kokonaisnäkemykset muuttuvat, tai ilman, että poliittisten näkemysten perustana olevat motiivit ja syyt heikentyvät tai muuttuvat. <br />
<br />
Minkälainen jokin maahanmuuttomyönteinen henkilö voisi olla ja miten hän suhteutuu maahanmuuttokriittiseen tai etnosentriseen henkilöön? Miten maahanmuuttokriittinen tai etnosentrinen henkilö voi samaistua inhimillisellä tasolla maahanmuuttomyönteiseen henkilöön? Miten heidän välilleen voi muodostua inhimillinen yhteys? Pidetään käsittely teoreettisella tasolla, ja käytetään kuvitteellista maahanmuuttomyönteistä henkilöä, joka on koostettu todellisen elämän henkilöiden piirteistä.<br />
<br />
Maahanmuuttomyönteinen Juuso kuuluu taipumuksiltaan vähiten erilaisia eroja huomaavaan vähemmistöön. Hän ei ole koskaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota etnisiin, kulttuurisiin, uskonnollisiin, kielellisiin, ulkonäköön liittyviin, tms. eroihin. Kun hän kiinnittää niihin huomiota, se on melkein aina positiivista. Erot edustavat hänelle lähes pelkästään virkistävää uutta tai mielenkiintoista. Etnosentrinen ja maahanmuuttokriittinen henkilö Mikko kiinnittää suhteellisen voimakkaasti huomiota eroihin sosiaalisissa piireissään, asuinalueellaan ja kotimaassaan, kahdessa jälkimmäisessä erityisesti jos ne kasvavat liian suuriksi, tietyn suhteellisen vähäisen rajan yli. Mikko voi kuitenkin samaistua Juusoon ainakin kahdella tavalla, eli ymmärtää Juuson tunteet ja suhtautumisen erilaisuuteen. Mikko on kotoisin itä-Suomesta. Jos hän matkustaa Pohjanmaalle, siellä puhutaan erilaista murretta, siellä on hiukan erilaiset kulttuuri ja tavat, siellä on hiukan erilainen keskimääräinen rakennustyyli, jne. Mikko kuitenkin näkee pohjalaiset samanlaisina suomalaisina kuin hän itsekin on, ja hän suhtautuu pieniin eroihin virkistävänä suomalaisen kulttuurikirjon rikkautena. Mikko siis suhtautuu muihin suomalaisiin suunnilleen samalla tavalla kuin Juuso lähes kaikkiin maailman ihmisiin. Mikko voi tämän perusteella sanoa ymmärtävänsä, mitä Juuso tuntee ja ajattelee. Toisaalta Mikko on etnosentrinen vain silloin kun erilaisuus tavalla tai toisella uhkaa tai vahingoittaa hänen etnistä ryhmäänsä, sosiaalisia piirejään, kotimaatansa, uskontoansa, kulttuuriansa ja asuinaluettaan. Kun Mikko matkustaa työ- tai lomamatkalle ulkomaille, hän suhtautuu ulkomaalaisiin useimmiten samalla tavalla kuin Juuso melkein kaikkiin maailman ihmisiin. Ulkomaanmatkoilla ulkomaalaiset eivät useimmiten uhkaa Mikon etnosentrisiä intressejä, joten hän nauttii siellä kulttuurieroista ja muista eroista samalla tavalla kuin Juuso. Mikko voi siten samaistua lähes täysin Juuson tunteisiin, ajatteluun ja suhtautumiseen vertaamalla ulkomaanmatkojen suhtautumistaan Juusoon suhtautumiseen.<br />
<br />
Mikon on oikeastaan melko helppoa samaistua Juusoon. Juuson on jonkin verran vaikeampi samaistua Mikkoon, mutta sekin on mahdollista. Juuso on liberaali, ja hän on voimakkaasti polisentrinen (keksimäni sana). Juuso erottelee ja syrjii voimakkaasti poliittisten näkemysten mukaan. Hänellä on vain liberaaleja ystäviä ja hän tekee implisiittisesti ja eksplisiittisesti kaikkensa, että hänen sosiaalisiin piireihinsä ei pääsisi konservatiiveja. Hän vihaa konservatiiveja, ja hän tuottaa paljon konservatiiveihin kohdistuvaa vihapuhetta. Juuso voi samaistua Mikon etnosentrisyyteen ajattelemalla omaa suhtautumistaan konservatiiveihin ja joihinkin muihin ei-liberaaleihin ihmisiin, ja lieventämällä sitä hiukan. <br />
<br />
Juuso on naimisissa ecuadorilaisen naisen kanssa. Juuso yhdistää mielikuvissaan vaimonsa voimakkaasti maahanmuuttonäkemyksiinsä. Jos hän vastustaisi maahanmuuttoa, hän samalla vastustaisi vaimonsa kaltaisia erilaisia ihmisiä, jolloin hän tuntisi vastustavansa omaa vaimoaan. Hän haluaa hyväksyä vaimonsa, jolloin hän kokee, että hänen on samanaikaisesti pakko kannattaa maahanmuuttoa ja hän haluaa kovasti kannattaa maahanmuuttoa. Lisäksi hän pelkää, että maahanmuuttokriittisyys luo sellaista suhtautumista, että hänen vaimonsa kaltaisia ihmisiä ja heihin yhteydessä olevia ihmisiä haukutaan, kohdellaan huonosti, syrjitään, jne. Tämä saa hänet osaltaan vastustamaan maahanmuuttokriittisyyttä. Mikko tietää, että lisääntyvä maahanmuuttajien määrä lisää rikollisuutta; etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia konflikteja ja ristiriitoja; terrorin uhkaa; yhteiskunnallista dysfunktionaalisuutta; jne. Mikko haluaa välttää sellaiset kehityskulut. Mikko ja Juuso voivat samaistua näissä asioissa toisiinsa empaattisesti siten, että kumpikin haluaa itselleen, läheisilleen ja laajemmin kansalaisten välille rauhaa, sopua, yhteisymmärrystä, yhteishenkeä ja positiivista suhtautumista, ja kumpikin pelkää ristiriitoja, konflikteja, ongelmia, negatiivista suhtautumista, väkivaltaa, syrjintää, jne., heillä on vain vastakkaiset näkemykset siitä miten nämä tavoitteet ylläpidetään tai saavutetaan. <br />
<br />
Juuso on melko lihava, ja lapsena häntä ajoittain haukuttiin, kiusattiin ja suljettiin ystäväpiirien ulkopuolelle lihavuuden takia. Se satutti häntä ja jätti hänelle traumoja. Suurelta osin sen takia hänestä tuli tasa-arvon kannattaja. Hän on hyvin tietoinen mistä tekijöistä hänen tasa-arvon kannattamisensa juontaa, mutta hän ei koskaan kerro tai myönnä sitä julkisesti. Juuso haluaa, että ketään ei syrjitä, kiusata, suljeta ulkopuolelle tai kohdella huonosti hänen ominaisuuksiensa takia, olivatpa ne millaisia tahansa. Osaltaan siksi hän kannattaa myös maahanmuuttoa. Mikkoa kiusattiin ja haukuttiin lapsena hyvin harvoin, eikä hänelle ole jäänyt niistä traumoja, mutta hän tietää millaista se on, joten hän pystyy empaattisesti samaistumaan Juuson tunteisiin ja näkemyksiin.<br />
<br />
Juusolla on myös pari muuta perustavanlaatuista syytä avoimen maahanmuuton kannattamiseen. Oleellista on ymmärtää, että myös niihin liittyen Mikko ja Juuso pystyvät samalla periaatteella samaistumaan toisiinsa empaattisesti, ja luomaan siten välilleen inhimillisen ymmärryksen, kommunikaation ja siteen.<br />
<br />
Mikko ja Juuso kuvittelevat kumpikin toistensa sosiaalisten ja poliittisten näkemysten ja suhtautumisten johtuvan pahuudesta ja pahantahtoisuudesta; moraalisesta kelvottomuudesta ja huonoudesta; tietämättömyydestä ja typeryydestä / viisauden puutteesta; luonteen ja persoonan heikkouksista ja sairauksista; tahallisesta ilkeydestä ja kiusanteosta; jne. Väkivallattomaan ja inhimilliseen kommunikointiin kuuluu sen ymmärtäminen, että ihmiset voivat samaistua empaattisesti melkein kaikkiin toistensa näkemyksiin ja suhtautumisiin, ja löytää toisistaan useimmiten ne samat hyvät ja järkevät motiivit ja tarpeet täysin vastakkaisillekin näkemyksille. <br />
<br />
Kun Juuso puolustaa avointa maahanmuuttoa kirjoituksillaan, hän ei koskaan mainitse sen tärkeimmiksi syiksi tai perusteluiksi ecuadorilaista vaimoaan, kiusatuksi joutumistaan, eroja huomaamatonta luonnettaan, tms. Hän puhuu aina maahanmuuton taloudellisista hyödyistä, eläkepommeista, huoltosuhteista, kulttuurin rikastumisesta, jne. Jos ja kun hänen näkemyksensä osoitetaan vääräksi, se ei vaikuta millään tavalla hänen maahanmuuttopolitiikkaansa. Hän vain muuttaa hiukan argumenttejaan, vaihtaa niiden painotuksia tai kombinaatioita, pudottaa niistä joitain asiainkohtia pois, lisää niihin joitain asiainkohtia, tms., ja jatkaa kuten ennenkin. Normaaleissa maahanmuuttoväittelyissä kukaan ei voi sanoa mitään sellaista, joka muuttaisi hänen maahanmuuttokantaansa, koska ne eivät koskaan käsittele hänen tärkeimpiä syitä sille.<br />
<br />
Se, että samastuu toiseen empaattisesti ja ymmärtää häntä, ei tarkoita sitä, että hyväksyy kaiken sen mitä toinen tekee tai kannattaa. <br />
<br />
Käsitellään henkilöä, johon voisi olettaa olevan vaikeampaa samaistua empaattisesti, koska hän on psykologialtaan selvästi erilainen kuin suurin osa meistä. Sanotaan, että kuvitteellinen maahanmuuttomyönteinen henkilö on älykäs psykopaatti, hänen nimensä on Samu, ja hän sanoo kannattavansa avointa maahanmuuttoa yleisten taloudellisten etujen ja avautuvien työpaikkojen takia. Todellisuudessa hän tavoittelee maahanmuuton avulla rahaa ja valtaa lähinnä itselleen. Joskus Samu puhuu ihmisoikeuksista, välittämisestä, auttamisesta, empaattisuudesta, lämpimästä suhtautumisesta, avoimista sydämistä, jne., mutta ne eivät merkitse hänelle henkilökohtaisesti mitään. Hän puhuu niistä vain saadakseen muut taivuteltua käyttäymiseen, joka lisää hänen henkilökohtaista hyötyään. Eroista huolimatta voimme samaistua Samuun, jos meillä on riittävästi tietoa hänestä. Melkein jokainen meistä (erityisesti miehistä) on joskus rikkonut sääntöjä ja/tai lakeja uhkista välittämättä; ollut kilpailuhenkinen ja päättäväinen; ollut vallanhimoinen, dominoiva ja kontrolloiva; toiminut rohkeasti ja/tai uhkarohkeasti; toiminut sosiaalisissa suhteissa kylmän laskelmoivasti ja ehkä hyväksikäyttävästi; tuntenut ahneutta ja toiminut ahneesti; toiminut röyhkeästi; ollut herkkä kunniastaan ja maineestaan; tuntenut murhanhimoista raivoa jotain henkilöä kohtaan; ollut fyysisesti ja/tai psyykkisesti väkivaltainen jotain henkilöä kohtaan; ollut julma, tyly tai välinpitämätön jotain henkilöä kohtaan; tuntenut itsevarmaa ylemmyyttä suhteessa muihin; nauttinut voittamisesta ja toisten ihmisten häviämisestä, nöyryyttämisestä ja/tai alistamisesta; toiminut impulsiivisesti hetken mielijohteesta; ollut itsekäs ja katsonut olevansa oikeutettu erityiskohteluun; jne. Psykopaatilla nämä ominaisuudet ovat todennäköisesti voimakkaampia, useammin ja jatkuvammin toistuvia, ja yksipuolisempia kuin useimmilla meistä. Lisäksi psykopaatilta joko puuttuu tiettyjä tunteita, mielialoja ja suhtautumistapoja, tai ne ovat heikompia tai typistyneempiä kuin useimmilla meistä. Tästä huolimatta pystymme omien kokemustemme perusteella ja niitä sopivasti muuntelemalla päättelemään ja tietämään suunnilleen mitä psykopaatti tuntee ja ajattelee, pystymme siten samaistumaan Samuun empaattisesti.<br />
<br />
Viimeinen empaattisen samaistumisen esimerkki on helpoin, se-mitä-näet-on-suunnilleen-se-mistä-on-kyse. Esimerkkinä kuvitteellinen nainen, Sirkka. Hän on hyväntahtoinen, empaattinen, auttavainen ja sosiaalisesti mukautuva henkilö. Hän näkee liberaalisssa mediassa jatkuvasti koskettavia ja sydäntäsärkeviä tarinoita maahanmuuttajista. Liberaali media on Sirkan yhteiskunnallinen ja sosiaalinen "todellisuus", Sirkan silmät ympäröivään yhteiskuntaan. Liberaalissa mediassa ilmoitetaan maahanmuuttajien auttamismahdollisuuksista. Sirkka haluaa auttaa heitä, ja tekee niin. Sirkka tuntee olonsa hyväksi auttaessaan maahanmuuttajia, ja hän tuntee lämpöä ja myötätuntoa maahanmuuttajia kohtaan. Koska hän tuntee sillä tavalla, hän haluaa kannattaa myös maahanmuuttoa. Lisäksi Sirkka on huomannut kuinka ankarasti maahanmuuttokriittisiä kritisoidaan ja haukutaan liberaalissa mediassa. Hän pelkää liberaalin median "sosiaalista" tuomitsemista, joten hän ei uskalla normaalisti edes yksityisesti ajatella maahanmuuttokriittisiä ajatuksia. Joskus niitä kuitenkin lipsahtaa hänen tietoisuuteensa. Silloin Sirkka pelästyy, tukahduttaa maahanmuuttokriittiset ajatukset, ja toruu ja moittii itseään kovasti. Melkein kaikki meistä pystyvät samaistumaan Sirkan tunteisiin, suhtautumistapoihin ja ajatteluun empaattisesti.<br />
<br />
Jne.<br />
<br />
Meidän ei ole samaistuaksemme tarpeellista tehdä maahanmuuttomyönteisistä kokonaisvaltaisia diagnooseja tai psykologisia analyyseja, riittää, että pystymme samaistumaan niihin toistuviin tunteisiin, suhtautumisiin, tarpeisiin, jne., joita näemme, ja niihin joita pystymme päättelemään kaikesta häneen liittyvästä informaatiosta.<br />
<br />
Miten väkivallaton ja inhimillinen poliittinen kommunikointi toimii ja millaisia periaatteita se noudattaa (osin päällekkäisiä)?<br />
<br />
a) Väkivallaton kommunikointi ei ole psykologinen manipulointikeino. Siinä ei pyritä jollain psykologisella tekniikalla saamaan vastapuolta tekemään yksipuolisia myönnytyksiä, 'antautumaan' tai luovuttamaan, huijaamaan tai sumuttamaan, tms. Siinä pyritään samastumaan empaattisesti maahanmuuttoa kannattavaan, ymmärtämään häntä, luomaan häneen inhimillinen kommunikointisuhde, ja saamaan selville hänen motiivinsa ja tarpeensa. Sen jälkeen mietitään keinoja, joilla hänen tarpeensa voidaan täyttää tavoilla, jotka ovat vähemmän ongelmallisia tai ongelmattomia, ja jotka sopivat kummallekin osapuolelle. Samalla pyritään täyttämään omat tarpeet ja sovittamaan ne koherentisti yhteen maahanmuuttomyönteisen tarpeiden kanssa.<br />
<br />
b) Väkivallatonta kommunikointia käytettäessä ei väitetä vastaan, ei pyritä kumoamaan sitä mitä vastapuoli sanoo, eikä käytetä hänestä halventavaa kieltä. Milloin olette viimeksi saaneet maahanmuuttomyönteisen muuttamaan näkemyksiään tai suhtautumistaan väittämällä vastaan tai kumoamalla hänen näkemyksiään? Niinpä, hyvin harvoin. Melkein aina sellaisissa tilanteissa vastapuoli vain porautuu syvemmällä bunkkereihin, ja uskoo mieluummin irrationaalisia, epäloogisia ja paikkansapitämättömäksi todistettuja asioita kuin kääntyy meidän näkemystemme kannalle. Siksi on parasta vain heijastaa sitä mitä maahanmuuttomyönteinen sanoo, esim., "Ymmärsinkö oikein, sinun mielestäsi maahanmuuttokriittiset ovat tyhmiä ja heidän talouspolitiikkansa on vääränlainen (toistamme lyhyesti sen millä tavalla maahanmuuttomyönteinen kuvasi meidän talouspolitiikkamme vääräksi)?" Hämmentynyt maahanmuuttomyönteinen vastaa esim., "Joo, kyllä, noin on." Heijastamalla hänen mielipiteitään me osoitamme, että me ymmärrämme sen mitä hän sanoo. Se ei tarkoita, että me olisimme samaa mieltä hänen kanssaan. Ihmiset haluavat tulla ymmärretyiksi ja he haluavat, että heidän kantansa myönnetään tai "myönnetään" jollain tavalla, vaikka sitten heijastamalla. Tämä avaa inhimillisen keskusteluyhteyden. Lisäksi se saa vastapuolen aloittamaan vastauksensa meille myöntymällä, sanomalla esim. "Joo, kyllä, noin on." Tällöin suhde meihin alkaa hyvin. Psykologisella ensivaikutelmalla on suhteellisen suuri merkitys siihen miten sen jälkeen tuleva kanssakäyminen ja kommunikointi sujuu. Kun maahanmuuttomyönteinen on myöntynyt jo kerran meidän sanomisillemme, hänen on helpompi myöntyä myös sen jälkeen yhden tai monta kertaa.<br />
<br />
Jos maahanmuuttomyönteinen on aggressiivinen ja haukkuu meitä, sitä on suotavaa katsoa kuin ylä- ja ulkopuolelta, kuin joku ulkopuolinen. Me tiedämme, että hänen aggressiivisuutensa johtuu hänen tyydyttömistä tarpeistaan, toiveistaan ja/tai haluistaan, ja siitä, että asiat ja ihmiset eivät ole hänen hallinnassaan sillä tavalla kuin hän haluaa. Siksi hän yrittää dysfunktionaalisella ja ehkä epätoivoisella tai stressaantuneella tavalla saada meidät pakotettua haluamaansa muottiin ja järjestykseen. Voimme siten suhtautua häneen neutraalisti ja ymmärtäväisesti, ja heijastaa hänen ajatuksiaan ja kommenttejaan kuten muidenkin, jos haluamme niin tehdä.<br />
<br />
b) Maahanmuuttomyönteisen näkemyksiä ei arvostella, kritisoida tai tuomita, edes osittain. Niistä ei välttämättä sanota edes tarkentamatonta positiivista arviota, esim. "Sinun se ja se näkemyksesi on erinomainen.", koska tähän voi sisältyä implisiittisiä velvoituksia, vaatimuksia ja standardien täyttämisen odotuksia, tms, jotka maahanmuuttomyönteinen voi kokea vaikeina tai rasittavina asioina. Jos haluat kehua jotain maahanmuuttomyönteisen näkemystä, se kannattaa tehdä siten, että kerrot millä tavalla hänen poliittisesta kannastaan tms. on ollut hyötyä sinulle ja/tai muille, ja millä tavalla se parantaa elämää, lisää turvallisuutta, antaa taloudellisia lisämahdollisuuksia, tms. Se on myös vakuuttavampi kehumistapa ja antaa maahanmuuttomyönteiselle enemmän itseensä ja sinuun liittyviä positiivisia tunteita. Kommunikointimme voi jatkua esim. seuraavalla tavalla, "Olen surullinen, että sinulla on ollut sellaisia kokemuksia maahanmuuttokriittisistä. Minulla on ollut toisenlaisia kokemuksia. Minä olen ollut enimmäkseen tekemisissä älykkäiden, lojaalien, auttavaisten, ystävällisten, ahkerien, jne. maahanmuuttokriittisten kanssa. Olen toki havainnut myös tyhmiä maahanmuuttokriittisiä." Me siis pahoittelemme ja otamme osaa siihen, että maahanmuuttomyönteisellä on ollut niin huonoja kokemuksia maahanmuuttokriittisistä, sitten me kerromme omista kokemuksistamme, jotka ovat toisenlaisia kuin hänellä. Hän ei voi kiistää meidän kokemuksiamme ja toisaalta hän on jo myöntynyt siihen, että me tunnustimme hänen kokemuksensa päteviksi, jolloin vastavuoroisuuden psykologia velvoittaa häntä. Kohtuullinen vastavuoroisuus on tarpeen. Lopuksi vielä myönnämme, että on olemassa sellaisia maahanmuuttokriittisiä, joista voi syntyä tai syntyy tyhmä vaikutelma. Myönnämme, että maahanmuuttomyönteinen on varmaankin tehnyt päteviä havaintoja joistakin maahanmuuttokriittisistä, vaikka emme sulje pois sitä, että puolueellisuus värittää hänen havaintojaan maahanmuuttokriittisistä, kuten se tietysti värittää myös maahanmuuttokriittisten havaintoja maahanmuuttomyönteisistä, mutta tutkimusten mukaan keskimäärin vähemmän kuin maahanmuuttomyönteisillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-tdtrbh4A3Fc/VoqfN4O-4cI/AAAAAAAAAcg/e2UgPzz2DI4/s1600/handshake.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="212" src="http://2.bp.blogspot.com/-tdtrbh4A3Fc/VoqfN4O-4cI/AAAAAAAAAcg/e2UgPzz2DI4/s320/handshake.jpg" width="320" /></a>c) <span data-ft="{"tn":"K"}"><span class="UFICommentBody _1n4g">Samaistumme koko tämän prosessin ajan empaattisesti maahanmuuttomyönteiseen ja me olemme ehkä jo aiemmissa kontakteissa hänen kanssaan tehneet samoin joko tietoisesti tai vaistomaisesti. Yhdistämme sen kaikkeen meillä olevaan muuhun tietoon maahanmuuttomyönteisestä, jonka olemme (mahdollisesti) saaneet jo aiemmin ja jota saamme koko ajan lisää keskustelemalla, esim. onko hän naimisissa ecuadorilaisen naisen kanssa, onko hän rahanahne, minkälaiset sosiaaliset piirit hänellä on, onko hän auttavainen ihminen, tms. Pyrimme päättelemään mitkä hänen tärkeimmät motiivinsa ja tarpeensa ovat. Lisäksi voimme kysyä suoraan ja ystävällisesti sellaisia kysymyksiä, jotka selittävät hänen tärkeimpiä syitä maahanmuuttomyönteisyyteensä, esim. "Sinä sanoit, että sinä kannatat maahanmuuttoa niiden ja niiden taloudellisten syiden vuoksi. Millaisia maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon liittyviä moraalisia, poliittisia ja sosiaalisia periaatteita sinulla on?" tai "Millaisina näet maahanmuuttajat ja miten suhtaudut heihin?" Kun tämä prosessi on edennyt riittävän pitkälle, me pyrimme keksimään parhaat mahdolliset keinot, joilla maahanmuuttomyönteinen voi täyttää tarpeensa, mitä ne sitten ovatkaan, ilman, että hänen täytyisi olla avoimen maahanmuuton kannattaja; niin että hänen maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttaisi vähemmän vahinkoa ja ongelmia; tai niin, että hän voisi olla jopa maahanmuuttokriittinen. Lisäksi voimme pohtia ja sitten lausua ilmoille sen miten voimme erilaisin tavoin tulla maahanmuuttomyönteistä puoliväliin vastaan, ilman että muuttuisimme maahanmuuton tai haitallisen maahanmuuton kannattajiksi. <br /><br />Jos maahanmuuttomyönteisellä on esimerkiksi ecuadorilainen vaimo, ja hän sanoo pelkäävänsä, että hänen vaimonsa joutuu huonosti kohdelluksi tai haukutuksi, tai voimme perustellusti olettaa niin, voimme sanoa, että 1)</span></span><span data-ft="{"tn":"K"}"><span class="UFICommentBody _1n4g"> Meillä on samoja turvallisuuden, rauhan ja
ystävällisen kanssakäymisen tarpeita kuin hänelläkin, ja ymmärrämme
häntä hyvin. 2) Emme kannata tai suosi hänen vaimonsa kaltoin kohtelua tai haukkumista 3) Tietynlainen maahanmuutto lisää rikollisuutta; rauhattomuutta; yhteiskunnallisia jännitteitä, ristiriitoja ja konflikteja; slummiutumista ja asuinalueiden huononemista; yhteiskunnallista dysfunktionaalisuutta; kommunikoinnin heikentymistä; taloudellisia ongelmia; hyvinvointipalvelujen heikkenemistä; työttömyyden lisääntymistä; huonosti palkattujen töiden yleistymistä; jne. Paras tapa varmistaa sinun, ecuadorilaisen vaimosi ja teidän lapsienne hyvä, turvallinen ja taloudellisesti rikas elämä on lopettaa maahanmuutto käytännöllisesti katsoen kokonaan. Maahanmuuttajia on jo nyt paljon Suomessa ja se on keskittynyt mm. sille alueelle, jossa sinä asut. Koska monien maahanmuuttajaryhmien syntyvyys on selvästi suurempi kuin suomalaisten, heidän määränsä lisääntyy koko ajan suhteessa suomalaisiin, vaikka rajat laitettaisiin kiinni. Sinä pystyt varmasti nauttimaan ulkomaalaisista ravintoloista, kulttuuritarjonnasta, musiikista, seurasta, tms. jo nyt oikein hyvin, etkä menetä mitään, jos maahanmuutto pääpiirteiltään loppuu. Ja mikäänhän ei estä sinua matkustamasta loma- tai työmatkoille ulkomaille, tai muuttamasta haluamaksesi ajaksi ulkomaille, jos niin haluat. 4) Sananlaskun mukaan "Täydellinen on hyvän vihollinen". Maahanmuuttomyönteinen julistaa keskustelun aikana, että niin kauan kuin Suomessa on yksikin sellainen ihminen, joka voi kohdella huonosti hänen vaimoaan, hän on avoimen maahanmuuton kannattaja. Tämä tietysti kääntyy häntä itseään, hänen vaimoaan ja heidän lapsiaan vastaan, kuten voimme kohdasta kolme havaita. Lisäksi ei ole realistista ja järkevää pyrkiä täydellisen ystävällisiin, sopuisiin, tms. suhteisiin, vaan toimiviin suhteisiin. Liberaalit vihaavat maahanmuuttokriittisiä ja haukkuvat heitä paljon joka päivä. Maahanmuuttokriittiset pystyvät hyvin elämään sen kanssa, mutta liberaalien maahanmuuttopolitiikka vahingoittaa kaikkia, myös liberaaleja. Kun puolalaiset ja Puolan juutalaiset alkoivat muuttaa Yhdysvaltoihin, he vihasivat toisiaan, ehkä enemmän kuin mitkään muut kaksi etnistä ryhmää Yhdysvalloissa, ja elivät jyrkän erillisissä yhteisöissä, mutta samanaikaisesti he elivät kuitenkin paradoksaalisesti läheistä, ystävällistä, toisiinsa luottavaa ja symbioottista yhteiselämää. Puolalaiset kävivät aina luotettujen juutalaisten lääkärien luona ja käyttivät aina juutalaisten räätälien ja lakimiesten palveluja. Juutalaiset ostivat aina luotettujen puolalaisten tavaranvalmistajien, käsityöläisten, leipurien, lihakauppiaiden, jne. tuotteita. He toivottivat aina toisilleen hyviä juhlapyhiä, ja toivat merkkipäivinä toisilleen lahjoja ja osallistuivat juhlallisuuksiin. Jne. Yhteiskunnissa on aina vähintään jonkin verran vihaa, ristiriitoja ja jännitteitä. Meidän ei tule sokaistua niiden takia ja alkaa kannattamaan niiden takia äärimmäisiä asioita. Meidän on opittava elämään niiden kanssa, järjestettävä yhteiselämä niin, että voimme tulla ristiriidoista huolimatta hyvin toimeen keskenämme, pidettävä huolta siitä, että kommunikaatio toimii ja talous pyörii, ja että kaikki voivat elää mahdollisimman hyvää elämää, ja ennenkaikkea, että emme anna yhteiskunnan ongelmien ja dysfunktionaalisuuden kasvaa minkään syyn varjolla.<br /><br />Rakentakaamme helppokulkuinen ja miellyttävä silta, jota pitkin maahanmuuttomyönteinen voi siirtyä vaivattomasti ja esteettömästi kannattamaan järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa. Ihmisillä on usein voimakas tarve nähdä historiansa, itsensä ja toimensa hyvinä ja parempina kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä voi ilmetä esim. siten, että maahanmuuttomyönteinen kehittää ajattelustaan ja muutoksestaan fiktiivisen tarinan: Hän oli tajunnut jo pitkään, että maahanmuuttopolitiikkaa täytyy järkeistää. Hän ei ole koskaan ollut erityisen maahanmuuttomyönteinen, hän on aina ollut tavalla tai toisella maahanmuuttokriittinen. Se oli hän jo teki aloitteen keskustelujen aloittamisesta maahanmuuttokriittisten kanssa. Hän neuvotteli vaikeuksista huolimatta hyvät ja inhimilliset suhteet maahanmuuttokriittisten kanssa, ja kaikille hyvän lopputuloksen. Hän on aina ollut taitava diplomaatti ja luontaisesti hyvä poliitikko. Jne. Antakaamme tyytyväisinä, lempeästi ja rauhallisina hänen pitää kaikki maine, kunnia ja tarvittava tarina itsellään, hän tarvitsee niitä enemmän kuin me. Myötäilkäämme hänen tarinaansa ja minäkuvaansa. Ojentakaamme hänelle mainetta ja kunniaa. Ne tuottavat hänelle tyytyväisyyttä, hyvää oloa ja hyvän minäkuvan, järkevän ja tyydyttävän selityksen hänen muutoksellensa ja motivaatiota pysyä hänen nykyisissä näkemyksissään. Sellainen on osa normaalia ihmisyyttä.<br /><br />Lopuksi on suotavaa ohjata myös maahanmuuttomyönteinen käyttämään väkivallatonta ja inhimillistä kommunikointia maahanmuuttokriittisten kanssa. Hän saa paljon paremmin tarpeensa tyydytettyä ja tavoitteensa saavutettua käyttämällä sitä. Väkivallattomalla ja inhimillisellä kommunikoinnilla kaikki voittavat.<br /><br />Tämä oli yksi esimerkki siitä miten väkivallaton ja humaani kommunikaatio toimii. Jokainen henkilö ja keskustelutilanne on erilainen. Suosittelen soveltamaan tämän kirjoituksen tietoja ja periaatteita kuhunkin henkilöön ja keskustelutilanteeseen sopivaksi, ja improvisoimaan samassa inhimillisessä hengessä sen tarvittavan, jota kirjoitukseni ei kata.<br /><br />***<br /><br />Eräs kristitty rauhantekijä matkusti pienimuotoisen ja vihantäyteisen siviilien sodan alueelle. Hänet otettiin kiinni, ja annettiin erään väkivaltaisen miehen haltuun. Hän vei rauhantekijän syrjemmälle, sitoi hänet tuoliin kiinni, otti ison veitsen esiin, heilutti sitä rauhantekijän silmien edessä ja karjui hänelle, "Minä tapan sinut, minä lyön sinua tällä puukolla silmiin." Rauhantekijä katsoi häntä silmiin ja sanoi hänelle ystävällisellä ja lämpimällä äänellä, "Veljeni, sinä teet sen mitä sinun täytyy tehdä, mutta minä rakastan sinua joka tapauksessa." Puukkomies katsoi häntä vähän aikaa tyrmistyneenä ja paikalleen pysähtyen. Sitten hänen kätensä alkoi vapista ja lopulta hän heitti puukon kädestään. Hän kääntyi sanaakaan sanomatta ja alkoi kävellä poispäin. Vähän kauempana hänen nähtiin itkevän kävellessään. / Sellaista on väkivallaton ja inhimillinen kommunikointi. Todennäköisesti mikään muu kommunikointi ei voi saada aikaan nopeampaa ja suurempaa muutosta ihmisessä.<br /><br />- Muutu sellaiseksi muutokseksi ja lopputulokseksi, jonka haluat saada aikaiseksi maailmassa -</span></span>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-30527197661917618562015-10-23T07:26:00.000-07:002015-10-24T01:22:07.037-07:00Vähemmän kuin ihminen, enemmän kuin ihminen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-M4Nn_BjDic0/VipDSLgf_nI/AAAAAAAAAaM/RBvLY48nPVA/s1600/bad%2Bbills.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="http://3.bp.blogspot.com/-M4Nn_BjDic0/VipDSLgf_nI/AAAAAAAAAaM/RBvLY48nPVA/s640/bad%2Bbills.jpg" width="640" /></a></div>
Pieni tilannetiedotus ensin. Remontin / rakennustyömaan haitat ovat nyt vähentyneet pahimmasta, mutta eivät kokonaan poistuneet. Haittojen pitäisi vähentyä tulevina viikkoina edelleen. Blogikirjoittelu ja kommentteihin vastaaminen on siksi edelleen osittain hankalaa. Tämän syyn takia seuraavassa on määrältään kevyt, mutta sisällöltään melkein kokonaan vakavahenkinen kommentti internetin pinnallisilta umpikujilta. Seuraavan kirjoitukseni on tarkoitus olla pidempi ja kauttaaltaan vakava. Älkää kertoko tätä liberaaleille, mutta kun halveksunnan kohde on välinpitämätön ja/tai hän ilmaisee lietsovansa lisää halveksuntaa itseään kohtaan, sillä on taipumus psykologisesti vähentää halveksijoiden halua halveksuntaan. ;)<br />
<br />
***<br />
<br />
Kommenttini Ruben Stillerin perussuomalaisia halventavaan artikkeliin Image-lehdessä:<br />
<br />
Minä olen perussuomalainen. <br />
<br />
Viimeisimmän HS-gallupin mukaan 70% suomalaisista haluaa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa, jotta maahanmuuttotulva saadaan pysäytettyä. Olette siis lisääntyvässä määrin yksin siellä punavihreässä kuplassa. Ehkäpä teidän on aika vähitellen viritellä viimeisiä juhlia, kuten uppoavassa Titanicissa aikanaan. <br />
<br />
Oletteko muuten huomanneet, että kasvava määrä Suomessa asuvista maahanmuuttajistakin vastustaa voimakkaasti maahanmuuttotulvaa, heillä kun on tuhansien vuosien tuskalliset kokemukset monietnisyydestä ja monikulttuurisuudesta?<br />
<br />
Stillerin artikkelissa pyritään perussuomalaisia rasistisesti halventamalla ja alaspäin painamalla nostamaan itseä ja lukijoita, tuottamaan mielihyvää ja lisäämään yhteishenkeä. Sama toistuu kommenteissa. Ei se minua haittaa, päinvastoin, lietson teitä vielä suurempaan rasistisuuteen, halveksuntaan, ylenkatseeseen ja inhoon suomalaisia kohtaan. <br />
<br />
Liberaalissa rasistisuudessa on kyse on globaalin liberaalin kilpailun psykologiasta; atomisoidun yksilön täytyy olla menestyvä, voittoisa, älykäs, kaunis/komea, rikas, virheetön, haluttu, täydellinen, kaikkien ihailema ja arvostama, paljon saavuttanut, itsevarma, vahva, sitkeä, ahkera, jne. Hyvä ei riitä, koska vain paras voittaa. Liberaali universaali tasa-arvo vain pahentaa kilpailua, koska ihmisten on sen vallitessa vaikeaa säilyttää pieniä turvattuja yksilöllisiä ja/tai sosiaalisia etuoikeuksiaan. Ihmisiä mitataan, tutkitaan, testataan, haastatellaan, luokitellaan, kvantifioidaan ja määritellään, joten yhteiskunnan koneistojen edessä ihmiset riisutaan alastomiksi heidän itseään koskevista pienistä positiivisista, lohdullisista ja harmittomista illuusioistaan. Yhteiskunnan koneistot kertovat ihmiselle kilpailullisen 'totuuden' hänestä itsestään, jota hän ei voi väistää. Ihmiset ovat epätäydellisiä, vajavaisia, puutteellisia ja haavoittuvaisia, joten he jäävät jälkeen globaalin kilpailun vaatimuksista. Myös voittajat voittavat useimmiten vain yhdellä alueella, ja ovat puutteellisia muilla alueilla. Haastajat uhkaavat voittajaa jatkuvasti, ja viimeistään väistämätön iän kertyminen nujertaa parhaimmankin voittajan. Tappio ja luovutus odottaa tien päässä voittoisintakin mestaria.<br />
<br />
Näiden olosuhteiden vallitessa ihmiset kokevat, että he tarvitsevat pärjätäkseen huonojen puoliensa salaamista; omien kykyjensä ja ominaisuuksiensa paisuttelua; valheita; moraalisia, taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia, psykologisia, tms. kulisseja ja naamioita; pientä tai vähän suurempaa varastamista ja sääntöjen rikkomista; narsistista tai solipsistista itsekeskeisyyttä; kaksinaismoralismia; de facto välinpitämättömyyttä; jne. Sekä tietysti jonkin omiin tavoitteisiin sopivan ryhmän, jota haukkumalla ja halventamalla voi nostaa itseä ja omaa viiteryhmää. Kun liberaalit halventavat perussuomalaisia ja muita ei-liberaaleja suomalaisia, perussuomalaisista tulee vähemmän kuin ihmisiä, jolloin liberaaleista tulee suhteessa enemmän kuin ihmisiä. Liberaalit tarvitsevat valheellista mielikuvaa itsestään 'super-ihmisinä', loistavaa hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta, ymmärrystä, älykkyyttä, viisautta, kykyä jne. säteilevinä henkilöinä, vain se täyttää liberaalien sosiaalisten piirien ja globaalin kilpailun vaatimukset. Halventaminen on helppoa ja kuka tahansa pystyy siihen; se vaikuttaa jokamiehen oikotieltä lähemmäs menestystä. Narsistisista mielikuvista huolimatta pinnan alla väreilee jo kohta uudelleen riittämättömyyden tunteita, pelkoja, huolia, häpeää, syyllisyyttä, stressiä, epävarmuutta ja/tai ahdistusta, joten lääkkeeksi tarvitaan yhä uusia melkein kuin ritualistisesti toistuvia halventamisia. <br />
<br />
"Mikael", te sanotte, "tuota samaahan perussuomalaiset tekevät suhteessa maahanmuuttajiin." Te olette siinä osittain oikeassa. Löytyy sellaisia perussuomalaisia, joiden maahanmuuttoon tai maahanmuuttajiin liittyvä kritiikki perustuu osittain tai kokonaan edellä mainittuun prosessiin. Huomaatteko nyt, että vaikka yrititte erottautua perussuomalaisista painamalla heitä alaspäin, pintapuolisia sanoja karsimalla ja syvärakenteita tarkemmin analysoimalla te paljastuitte pohjimmiltaan samanlaisiksi kuin perussuomalaiset, tasa-arvoisiksi perussuomalaisten kanssa, samanlaisiksi vajavaisiksi ihmisiksi? Teidän kaikki halventamisenne valuvat hukkaan, se on varmastikin turhauttavaa? <br />
<br />
Pitkään tätä kenttää kummaltakin puolilta seuranneena sanoisin kuitenkin, että keskimäärin perussuomalaisten/konservatiivien motiivit ovat altruistisempia, parempia ja rehellisempiä kuin liberaalien. Konservatiivit välittävät useimmiten aidosti suomalaisista ja he ovat aidosti huolissaan Suomen pitkän tähtäimen tulevaisuudesta. Konservatiivit välittävät liberaaleja vähemmän liberaalin statuskilpailun vaatimuksista, he ovat autenttisempia ja teeskentelemättömämpiä. Konservatiivit ovat vähemmän konformistisia silloin kun he näkevät, että asiat menevät huonoon suuntaan. Konservatiivit eivät useimmiten halua itselleen sellaisia henkilökohtaisesti hyödyttäviä taloudellis-poliittisia maahanmuuttointressejä, jotka vahingoittavat suomalaisia ja Suomea, ja heidän mielestään olisi kunniatonta peitellä sellaisia intressejä teeskennellyllä moraaliposeerauksella. Kun konservatiivit eivät halua itselleen taloudellis-poliittisia maahanmuuttointressejä, he eivät halua myöskään olla sellaisia omaavien henkilöiden hyödyllisiä idiootteja, kuten suurin osa liberaaleista on. Hyödylliset idiootit saavat maahanmuuttoon liittyvästä moraaliposeerauksesta ajoittaista ja hetkellistä psykologista hyötyä, mutta ovat useimmiten tavalla tai toisella maahanmuuton negatiivisten seurausten maksajia tai uhreja, kuten suurin osa suomalaisista.<br />
<br />
Koostin seuraavaan artikkeliin Stilleriä paljon parempien, parhaimpien liberaalien poliittisten intellektuellien argumentteja konservatiiveja vastaan. Ehkäpä ne kiinnostavat teitä:<br />
<br />
<a href="http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2015/04/liberaalit-ajattelun-keskustelun-ja.html">http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2015/04/liberaalit-ajattelun-keskustelun-ja.html</a><br />
<br />
***<br />
<br />
<a href="http://www.image.fi/image-lehti/persu-on-suomen-syrjityimman-vahemmiston-jasen-kirjoittaa-ruben-stiller">http://www.image.fi/image-lehti/persu-on-suomen-syrjityimman-vahemmiston-jasen-kirjoittaa-ruben-stiller</a>Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-8105949668040917342015-04-19T12:02:00.003-07:002021-09-19T02:24:31.396-07:00Vasemmistoliberaalit ajattelun, keskustelun ja politiikan alkulähteitä muokkaamassa (edit)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-J56VulnN9Oo/VTP9HfNJKAI/AAAAAAAAAU8/kC-GF_3zAUg/s1600/maldives.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="384" src="http://4.bp.blogspot.com/-J56VulnN9Oo/VTP9HfNJKAI/AAAAAAAAAU8/kC-GF_3zAUg/s1600/maldives.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Liberaalille vallalle on tärkeää estää vallan vaihtuminen, ja siksi se on jo kauan aikaa sitten luonut tiedontuotantomenetelmillään semanttisia rakenteita ja järjestelmiä vallanvaihtoa vastaan sekä itselleen, että ei-liberaaleille, mutta erityisesti kuitenkin itselleen. Vallanvaihtoa tavoittelevien on purettava ja analysoitava em. rakenteet ja järjestelmät, ja kehitettävä niille tarvittavat vastaukset, oltava älykkäämpiä kuin intellektuellien vallankäytön 'juonet', ja muutettava ihmisten pitkälti automaattisiksi ja vaistomaisiksi muuttuneita liberaalien mallien mukaisia ajattelun ja tuntemisen tapoja. Annan tässä kirjoituksessa liberaalien taitavimmille olkiukkonäkemyksille konservatiiveista vapaat kädet, koska on tärkeää tietää minkälaisia uskomuksia liberaaleilla on konservatiiveista; millä perusteilla heidän mielensä on etukäteen myrkyttynyt konservatiivien suhteen niin, että he eivät ota informaatiota vastaan konservatiiveilta tai ottavat sitä vastaan vain tiettyjen valmiiden tulkintamallien mukaisissa valikoiduissa ja vääristyneissä muodoissa; eivät käy konservatiivien kanssa keskusteluja; ja levittävät konservatiiveista naurettaviakin väitteitä ja valheita, mutta uskovat silti oikeasti itse niihin. Liberaalit eivät haluaisi paljastaa kaikkea tässä kirjoituksessa mainittuja liberaaleja kantoja ihmisille. Kun ihmiset eivät ymmärrä kuin osittain mistä liberaalien poliittiset kannat pohjimmiltaan johtuvat, he eivät voi kumota ja vastustaa niitä tehokkaasti. He eivät pysty kumoamaan liberaalien emouskomuksia, joihin liberaalien ajattelu ja politiikka perustuu. Toisin sanoen liberaalien salaisuuksien tarkoituksena on ennenkaikkea pitää ihmiset kyvyttöminä osallistumaan liberaalien sisäiseen keskusteluun, ja pitää siten liberaalien sisäinen keskustelu 'häiriöttömänä'. Näistä tekijöistä huolimatta liberaaleille intellektuelleille on nostettava teknisessä mielessä hattua siitä, kuinka taitavasti ja kattavasti he ovat etukäteen pyrkineet tukkimaan ja estämään kaikki potentiaalisen vallanvaihdon logiikat ja ajattelutavat, ja sementoimaan oman valta-asemansa pysyväksi. Yleisesti ottaen ei ole kuitenkaan suotavaa toistaa liberaalien olkiukkoja yhtään enempää kuin on välttämätöntä, koska luetut tai kuullut sanat käynnistävät automaattisesti ne rationaaliset ja emotionaaliset hermojärjestelmät, jotka niihin liittyvät. Jos sanon, "Älä ajattele karhua", jonkinlainen miedosti emotionaalisesti värittynyt mielikuva karhusta tulee sinulle suurella todennäköisyydellä automaattisesti tietoisuuteen, etkä pysty estämään sitä. Vaikka pystyisit estämään karhun mielikuvan pulpahtamisen tietoisuuteesi, et pysty kuitenkaan estämään karhuun liittyvien rationaalisten ja emotionaalisten hermojärjestelmien käynnistymistä, koska nämä reagointitavat voivat olla tietoisia ja/tai alitajuntaisia. Vaikka ne olisivat alitajuntaisia, ne vaikuttavat silti ajatteluusi, valintoihisi, toimintaasi, suhtautumisiisi ja tunteisiisi. Mitä enemmän tiettyjä sanallisia merkityksiä toistetaan, sitä vahvemmaksi niihin liittyvät hermojärjestelmät ja -radat muodostuvat. Lisäksi tässä tekstissä liberaalit saavat ensimmäisen filosofisen puheenvuoron, jonka synnyttämillä rationaalisilla ja emotionaalisilla reaktioilla on taipumus olla psykologisesti hallitsevampia kuin sen jälkeen tulevilla korjauksilla (first strike framing) ja värittää tulkintoja niistä. Vaikka olisit konservatiivi, joka suhtautuu kielteisesti liberalismiin, tämä kirjoitus todennäköisesti vahingoittaa hiukan konservatiivisuuttasi ja vahvistaa hiukan liberaaleja näkökulmia, siitä huolimatta, että kumoan kirjoituksen loppupuolella liberaaleja näkökulmia. Hyödyt voittavat kuitenkin kokonaisuutena haitat, jo pelkästään sen takia, että tiedätte minkälaisen liberaalin diskurssin te kumoatte. Liberaalit ovat kehittäneet vallanvaihtoa vastaan mm. seuraavia usein toistuvia semanttisia valheita ja vääristymiä (Liberaalissa osassa esitetään sekaisin väitteitä vanhojen ja nykyisten aikojen "konservatiiveista" tai konservatiiveista.): <br />
<br />
Konservatismi edustaa taantumusta, pysähtyneisyyttä, menneisyyteen juuttumista, menneisyyteen haikailemista, jarruttamista, kehityksen pysäyttämistä, kellojen pysäyttämistä, historiaan liittyvää haaveilua ja haikailua, tms. Konservatismi tekee historiasta ja myyteistä keinotekoisesti absoluuttisia ja ehdottomia. Konservatiivien myytit ovat alkeellisia, kömpelöitä ja ne on ladattu liian täyteen. Konservatiivien mytologiat kertovat menneiden aikojen suurista esi-isistä, lähestyvästä uudesta ajasta, tuhatvuotisesta kostosta, ja uudesta kuningaskunnasta / valtakunnasta, joka pyyhkii pois vanhat tappiot. Konservatiivien mytologiat kertovat siitä kuinka jättiläisten voitot on vähitellen unohdettu ja haudattu, miten ne ovat vaipuneet jumalten hämärään, kuinka sankarit haavoittuivat tai kuolivat, ja miten kuninkaat vaipuivat uneen luoksepääsemättömissä luolissa. Ne kertovat kansan oikeuksista ja etuoikeuksista, joita ovelat hyökkääjät, viholliset tai vastustajat uhmasivat ja halveksivat, sodasta, joka on vieläkin salaisena pinnan alla, ja juonesta, joka herätettävä henkiin, jotta syttyy sota, jolla hyökkääjät, viholliset tai vastustajat ajetaan pois. Ne kertovat tarunhohtoisesta taistelusta, joka tapahtuu huomenna ja kääntää vihdoinkin voimasuhteet ylösalaisin, ja muuttaa hävinneet voittajiksi, jotka ovat älykkäitä, viisaita ja tietoisia itsestään. He eivät osoita armoa. Konservatiivien mytologioissa jatkuva sota tai taistelu yhdistyy suureen ja kuolemattomaan toiveeseen siitä, että koston päivä on lähellä, ja odotukseen siitä, että viimeisten aikojen keisari, dux novus, uusi johtaja, uusi opastaja tai uusi Führer johdattaa kansan voittoon ja uuteen kuningaskuntaan, imperiumiin tai kolmanteen valtakuntaan. Se on Intiaan kadonneen Aleksanterin paluu; se on Edward tunnustajan pitkään Englannissa odotettu paluu; se on Frederik Barbarossan ja Frederik toisen odotus luolissaan siitä, että heidän kansansa ja imperiuminsa herää henkiin; se on Charlemagne nukkumassa haudassaan, joka nousee aloittamaan uudelleen oikeudenmukaisen sodan; se on Portugalin kuningas, joka on kadonnut Afrikan aavikoille, ja palaa uuteen taisteluun ja uuteen sotaan, joka tällä kerralla johtaa lopulliseen ja ratkaisevaan voittoon. Konservatiivien mytologioissa johtaja on samanaikaisesti peto ja köyhien pelastaja. Tämä loputtoman sodan diskurssi ei ole vain muutaman kauan sitten marginalisoidun intellektuellin surullinen tuotos. Tämä diskurssi ohittaa filosofis-juridiset diskurssit, ja on sidottu rappeutuvien aristokraattien tietoon, jossa on suuria myyttisiä impulsseja, ja kansan koston kiihkeyttä. Tämä on ensimmäinen historiallis-poliittinen Euroopassa syntynyt diskurssi. Filosofeille ja juristeille se on ulkopuolinen ja vieras diskurssi. Se ei ole edes heidän vastustajiensa diskurssi, koska he eivät keskustele sen kanssa. Se on diskurssi, joka väistämättä hylätään, ja joka voidaan ja täytyy pitää marginaalissa sen takia, että sen negaatio on ennakkoehto totuudenmukaiselle ja oikeudenmukaiselle diskurssille, joka toimii vastapuolien keskellä, heidän yläpuolellaan, samalla tavalla kuin laki. Tämä puolueellinen sodan ja historian konservatiivinen diskurssi voi ottaa esimerkiksi ovelan Kreikan antiikin filosofin filosofian muodon tai jonkin muun sellaisen. Minkä tahansa muodon se ottaa, se tuomitaan puolueellisen ja naivin historioitsijan, räyhäävän ja katkeran populistipoliitikon, syrjäytetyn aristokratian / eliitin, tms. diskurssina, tai yleisesti vain moukkamaisena diskurssina, joka tuottaa sotkuisia vaatimuksia. <br />
<br />
Liberalismi on edistyksellistä, radikaalia, vallankumouksellista, etujoukkoina olemista, kärjessä olemista, kehittymistä, nykyaikaista, futuristista, jne. Liberalismi relativisoi historian, myytit ja partikularismit, ja tekee niistä vähemmän tärkeitä tai merkityksettömiä. Liberalismi suunnittelee rationaalisesti universaalit ja abstraktit yhteiskunnalliseen järjestykseen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät periaatteet, ja tekee niistä absoluuttisia ja ehdottomia. Sosialistinen luokkasota muistuttaa kyllä pintapuolisesti konservatiivista diskurssia ja on syntynyt sen lähtökohdista, mutta sosialistinen diskurssi ottaa sodan antagonismit vain dialogisiksi lähtökohdiksi, ja ylittää ne muodostamalla niistä universaalin, abstraktin, rationaalisen ja puolueettoman synteesin käyttämällä loogista ketjua teesi - antiteesi - synteesi. Sosialismi oli itseasiassa pakotettu käyttämään konservatiivista sotadiskurssia lähtökohtana voidakseen edetä siitä korkeammalle tasolle. Näiden ja jäljempänä mainittujen syiden takia liberalismi ja sosialismi ovat korkeamman ja paremman tason filosofiaa, politiikkaa ja juridiikkaa kuin konservatismi. Liberalismin ja sosialismin avulla voidaan hallita ja ohjata kaikkia partikulaarisia ryhmiä ja partikularismeja, ja järjestää niitä halutulla tavalla. Liberalismi on länsimaisissa yhteiskunnissa jonkin verran hallitsevampi kuin sosialismi, mutta todellisuudessa niiden välillä ei ole ristiriitaa. Ne ovat symbioosissa keskenään, eikä niitä voi edes kunnolla erottaa toisistaan. Lao-Tze on sanonut, "Parhaat hallitsijat ovat sellaisia, että heidän alamaisensa eivät tiedä heistä juuri mitään. Seuraavaksi parhaita hallitsijoita alamaiset rakastavat ja ylistävät. Toiseksi huonoimpia hallitsijoita alamaiset pelkäävät. Huonoimpia hallitsijoita alamaiset halveksivat." Liberaalit vallanpitäjät pyrkivät tekemään hallintomuodostaan yhdistelmän 1. ja 2. kohdasta, tai tasapainoilemaan näiden kahden välillä tilanteiden vaatimusten mukaan. Konservatiivit pyrkivät usein 3. hallintomuotoon, mutta päätyvät neljänteen. <br />
<br />
Konservatismi perustuu tai liittyy intohimoihin, kaunoihin, katkeruuteen, vihaan, raivoon, väkivaltaan, pahuuteen, tms., ja selittää maailmaa niiden kautta. Konservatismi on hämmentyneisyyttä, epäselvyyttä ja sivistymättömyyttä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnallinen järjestys syntyy poliittisista taisteluista ja ristiriidoista, joissa on vain voittajia ja häviäjiä, dominoijia ja alistettuja. Konservatiivit pyrkivät dominoimaan ja alistamaan muita ryhmiä tavalla tai toisella taloudellisin, kulttuurisin, etnisin, uskonnollisin, poliittisin tms. perustein / metodein. Konservatiivit pyrkivät pysyvään ja maksimoituun vallan epätasapainoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Konservatismi perustuu eläimellisiin tosiasioihin, fyysiseen voimaan, raakaan voimaan, energiaan, yhden rodun laajentumiseen ja toisen rodun heikkouteen, jne. Konservatismi perustuu sattumille; onnettomuuksille; opportunistisille mahdollisuuksille; laskelmoinnille; taktiikoille; strategioille; juonille; juonitteluille; oveluudelle; salaliitoille; vaihtuville ja utilitaristisille liittoutumille; väliaikaisille voitoille ja häviöille; rationaalisille menetelmille, joiden ainoana tavoitteena on saavuttaa voitto tai hiljentää vastustajat; pahuudelle ja ilkeydelle; brutaalisuudelle, valehtelulle; jne. Mitä korkeammalle konservatismi pääsee, sitä hauraammaksi se muuttuu ja sitä enemmän se perustuu illuusioihin, ja siten sitä enemmän se joutuu turvautumaan edellä mainittuihin negatiivisiin menetelmiin ja periaatteisiin, suunnilleen samalla tavalla kuin väliaikaisen ja epävarman voiton voittaneet, ja jatkuvan tappion uhkaamat joutuvat. Ainoat asiat, jotka konservatismissa ovat pysyviä ovat perinpohjainen, karkea ja paljas irrationaalisuus ja virheellisyys, jotka väittävät olevansa totuus. Konservatiivien tavoitteet ovat villejä, kuumeisia, houreisia ja ilkeitä unelmia, joita brutaalit teot, ansiot, intohimot ja kyyninen raivo toteuttavat. Näiden taistelujen värittämien periaatteiden ja menetelmien pohjalta konservatiivit yrittävät retorisesti perustella oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, historiaa,
yhteiskunnallista järjestystä ja rauhaa, lakeja, työtä,
resurssien distribuutiota, hyvinvointia, jne. Konservatiivit pyrkivät muodostamaan historiastaan, traditioistaan, käytännöistään, arvoistaan, jne. normeja, joiden mukaan kaikkia muita ihmisiä arvotetaan, pakotetaan valmiisiin muotteihin ja kaavoihin, alistetaan, syrjitään ja tuomitaan melkein samalla lailla kuin oikeudessa. Konservatiivit pyrkivät näillä keinoilla lähes syrjäyttämään oikeuslaitoksen ja lait, ja anastamaan niiden vallan. Konservatiivit kuvittelevat, että valtio, laki ja eliitti eivät pelkästään jätä puolustamatta heitä vihollisiaan vastaan, vaan että he toimivat vihollisten kanssa yhteistyössä tai ovat jopa vihollisten välineitä. Tämä ajaa konservatiivit pyrkimään globaaliin konservatiiviseen strategiaan, laajentamaan konservatiivisuuden koskemaan kaikkia elämän alueita ja laajentamaan taistelua kansainväliseksi konservatiivien yhteistoiminnaksi. Konservatiivit korostavat ihmisten, yhteisöjen ja paikallisten alueiden vapautta eri muodoissaan. Vapaus ei ilmiselvästi muodostu siitä, että henkilöä estetään polkemasta ja loukkaamasta muiden ihmisten vapautta. Mikä olisi vapauden merkitys ja tarkoitus, jos ihmistä estettäisiin konkreettisessa elämässä tallomasta muiden vapautta? Muiden ihmisten vapauden rajoittaminen tai kumoaminen on vapauden perimmäisin ja ylin ilmentymä, vapautta, jota mikään ei rajoita. Vapaus on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden suora vastakohta. Vapautta nautitaan ylivoiman, dominoinnin ja sodan ansiosta, voimankäyttöön perustuvien suhteiden ansiosta. Vapaus, jota ei voida soveltaa eriarvoisiin voimankäytön suhteisiin, on heikkoa ja abstraktia vapautta. Todellinen vapaus on muutamien harvojen ihmisten vapautta kaikkien muiden ihmisten kustannuksella. Luonnolliset oikeudet ovat melkein kaikkien ihmisten kohdalla häviäjien, voitettujen ja alistettujen oikeuksia. Siksi tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat paljon tärkeämpiä kuin vapaus ja luonnolliset oikeudet. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tulee olla yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hallitsevassa ja määräävässä asemassa suhteessa vapauteen ja luonnollisiin oikeuksiin. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tulee syrjäyttää vapaus niiltä osin kuin se ei koske henkilökohtaista, ja sosiaalisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksetöntä vapautta. <br />
<br />
Liberalismi perustuu rationaalisesti suunniteltuihin abstrakteihin ja universaaleihin moraaliperiaatteisiin; oikeudenmukaisuuteen; tasa-arvoisuuteen; välittämiseen ja huolehtimiseen; kaikkien osallistumiseen poliittiseen kommunikointiin ja poliittisiin prosesseihin; neuvotteluihin ja sovitteluihin; ystävyyden ja yhteistyön luomiseen; jne. Liberalismi on tasapainoa erilaisten ryhmien välillä. Yksittäisten ihmisten ja erilaisten ryhmien on helpompaa päästä sopuun, sopimuksiin, yhteisymmärrykseen ja molemminpuoliseen luottamukseen universaalien abstraktien periaatteiden avulla kuin partikularististen intressiensä, identiteettiensä, historioidensa, jne. pohjalta.<br />
<br />
Voimankäytön ja vallan tasapaino ehkäisee rauhaa. Valta ja rauha syntyvät siitä, että alamaisilta puuttuu tahto jatkaa taistelua tai aloittaa taistelu, ja he pitävät sen hetkistä antautumista ja luovuttamista parempana kuin taistelua. Valta ja rauha perustuvat riittävän suureen eroon voimassa ja voiman näytteillepanossa, joka tekee alamaisille taistelun jatkamisen riittävän negatiiviseksi. Kun roomalaiset valloittajat saapuivat ensimmäisen kerran Galliaan, heidän ensimmäinen tavoitteensa oli riisua sotilasaristokratia aseista, joka oli ainoa sotilaallinen voima, joka oli vastustanut merkittävällä tavalla roomalaisia ja pystyi vastustamaan merkittävällä tavalla roomalaisia. Roomalaiset riisuivat aristokraattien aseet pois, ja nöyryyttivät sitä poliittisesti ja taloudellisesti. Samanaikaisesti roomalaiset nostivat rahvasta ja lietsoivat sitä tasa-arvon ajatuksella. Toisin sanoen kyseessä oli despotioille tyypillinen juoni, jota kehitettiin roomalaisissa tasavalloissa Mariuksen ajoista Caesarin aikaan saakka. Juonella pyrittiin vakuuttamaan alaluokalle, että pieni määrä tasa-arvoa ja mielistelyä on heille parempi kuin suuri määrä vapautta kaikille. Alentamalla ja halventamalla aristokratiaa ja nostamalla hiukan rahvasta suhteessa aristokratiaan heidät saatiin kilpailemaan keskenään roomalaisten antamista pienistä tasa-arvon, suosion, hyväksynnän ja mielistelyn murusista, eivätkä he siten taistelleet yhdessä kaikkien suuren vapauden puolesta roomalaisten despotiaa vastaan. Näin roomalaiset pystyivät ryöstämään, riistämään, manipuloimaan, kiristämään ja hallitsemaan kaikkia. Vallankäyttäjät ovat alusta saakka käyttäneet tasa-arvoa alistamisen ja riistämisen menetelmänä. Liberaalit käyttävät muutettavat muuttaen tätä samaa metodia suomalaisiin ja maahanmuuttajiin; suomalaiset ovat tavallaan aristokratia, ja maahanmuuttajat ovat tavallaan alaluokkainen rahvas. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen vaihe roomalaisten vallassa Galliassa. Roomalaiset päätyivät lopulta murhaamaan systemaattisesti gallialaiset aristokraatit Galigulan johdolla, koska he vastustivat roomalaisten valtaa ja omaa nöyryyttämistään. Tämän jälkeen roomalaiset loivat Galliaan oman aristokratiansa. Se ei ollut sotilaallinen aristokratia, koska se olisi voinut vastustaa roomalaisia. Se oli virkamiehistä muodostuva hallinnollinen aristokratia, jonka avulla roomalaiset muodostivat roomalaistetun Gallian ja roomalaisten hallinnon Galliassa, joka auttoi roomalaisia käyttämään kaikenlaisia epärehellisiä keinoja, joilla gallialaisten varallisuutta, tuloja ja omaisuutta ryöstettiin ja riistettiin, ja joka takasi, että verojärjestelmä suosi aina roomalaisten tavoitteita. Uusi gallialainen aristokratia oli siviilioikeudellinen hallinnollinen aristokratia, jota luonnehtivat terävä-älyinen, hienostunut ja mestarillinen roomalaisten oikeuksien ymmärtäminen, sekä roomalaisten kielen, latinan, osaaminen. Nämä mahdollistivat nousun roomalaisten järjestelmän aristokratiaan. Lopulta saksalaiset kukistivat roomalaiset. Se ei johtunut saksalaisten sotilaallisesta voimasta, vaan siitä, että roomalainen valta oli väistämättä degeneroivaa ja heikentävää.<br />
<br />
Liberaalit jatkavat suomalaisten ja maahanmuuttajien välisen suhteen manipulointia ja hyödyntämistä seuraavalla historiasta opitulla prosessilla. Ranskan kuningas käytti alaluokkaa ja uutta luokkaa, työväenluokkaa, ottaakseen aristokraateilta pois heidän taloudelliset ja poliittiset oikeutensa. Mitä keinoja hän käytti? Valheita, petoksia, pettämisiä, epäluonnollisia liittoja, jne. Kuningas käytti myös alaluokan ja työväenluokan raakaa energiaa; hän käytti niiden kapinoita ja mellakoita kaupungeissa hyväkseen, jotka oli suunnattu aristokraatteja vastaan. Ja mitä me näemme näissä kapinoissa ja mellakoissa? Tietysti alaluokan ja työväenluokan tyytymättömyyden, mutta ennen kaikkea kuninkaan kädenjäljen. Juuri kuningas lietsoi ja inspiroi kapinoita ja mellakoita, tai antoi asioiden ajautua siihen pisteeseen, että ne tapahtuivat, tai järjesti asiat siten, että niitä ilmeni. Kuningas teki sen siksi, että jokainen kapina ja mellakka heikensi ja vähensi aristokraattien valtaa, ja siten lisäsi kuninkaan valtaa, joka kehotti, painosti, pakotti, kiristi ja suostutteli aristokraatteja tekemään enemmän myönnytyksiä ja kompromisseja. Ja tämän kehämäisen prosessin takia jokainen kuninkaan alaluokkaa ja työväenluokkaa emansipoiva tai tukeva päätös teki niistä voimakkaampia ja röyhkeämpiä, ja lisäsi niiden kapinoita ja mellakoita. Monarkia, alaluokka ja työväenluokka toimivat yhdessä sujuvasti kuin käsi käsineessä. Monarkia käytti kapinoita ja mellakoita siirtääkseen aristokraattien vallan itselleen. Muutettavat muuttaen liberaalit käyttävät samalla tavalla maahanmuuttajien rikollisuutta, integroitumisongelmia, työttömyysongelmia, koulutusongelmia, sosiaalisia ongelmia, uskonnollisia ongelmia, jne. siirtääkseen valtaa suomalaisilta liberaaleille byrokratioille. Kuvattu historiallinen prosessi päättyi kylläkin kuninkaan kannalta lopulta huonosti, koska monarkia sai kasvavan valtansa toimimaan ainoastaan työväenluokan avulla, kuningas pystyi käyttämään valtaansa vain sen avulla. Kuningas uskoi oikeuslaitoksen ja hallinnon työväenluokalle, joka huomasi kontrolloivansa kaikkia valtion toimintoja. Sen takia viimeinen vaihe tässä prosessissa oli vallankumous. Kun valta liukui uuden luokan käsiin, valtio ei ollut enää kuninkaallisen vallan hallinnassa. Kaikki mitä jäi jäljelle oli kuninkaan ja uuden luokan voimainmittelö, viimeinen kapina. Ketä vastaan? Miestä vastaan, joka oli unohtanut, että hän oli viimeinen aristokraatti, jolla vielä oli valtaa; kuningasta vastaan. Kuningas syrjäytettiin vallasta ja lopulta mestattiin. Liberaalit yrittävät unohtaa tämän ja toivovat, ettei heille käy maahanmuuttajien kanssa lopulta samoin. <br />
<br />
Villi-ihminen on poliittisen filosofian mukaan mies joka käy vaihtokauppaa tavaroilla, palveluksilla, vastavuoroisilla lahjoilla ja oikeuksilla. Jos hän vaihtaa oikeuksia, hän perustaa yhteiskunnan ja valtajärjestelmän. Jos hän vaihtaa tavaroita, palveluksia ja vastavuoroisia lahjoja, hän perustaa vaihtelevantasoisen sosiaalis-taloudellisen järjestelmän tai yhteiskunnan. Konservatiivit eivät ole villi-ihmisiä. Konservatiivit muistuttavat jossain määrin barbaareja. Barbaarit ovat monilta osin villi-ihmisten vastakohtia. Villi-ihmiset elävät toistensa kanssa villissä tilassa, mutta kun heidän sosiaalinen yhteistyönsä ja järjestelmänsä etenee riittävän pitkälle, he lakkaavat olemasta villi-ihmisiä. Barbaari on henkilö, joka voidaan ymmärtää, karakterisoida ja määritellä ainoastaan suhteessa sivilisaatioon; barbaari elää sivilisaation ulkopuolella. Ei voi olla olemassa barbaareja, ellei jossain ole vähintäänkin yhtä sivilisaation saareketta, jonka ulkopuolella barbaarit elävät ja jota vastaan he taistelevat. Barbaarit samanaikaisesti halveksivat ja vihaavat, ja himoitsevat ja haluavat sivilisaatiota. Barbaarit eivät voi elää, eivätkä pysty elämään ilman sivilisaatiota. Barbaarit haluavat samanaikaisesti ja keskenään ristiriitaisesti tuhota ja ottaa haltuun sivilisaation. Barbaarit vaanivat vallankäytön rajamailla ja kaupunkien tai valtakeskusten liepeillä. Toisin kuin villi-ihmiset, barbaarit eivät ilmesty luonnollisesta ympäristöstä. Barbaarit syntyvät ainoastaan sivilisaation olemassaolosta ja konfliktista sen kanssa. Barbaarit eivät jätä jälkeään historiaan perustamalla yhteiskunnan tai sivilisaation, vaan läpäisemällä sivilisaation puolustukset, sytyttämällä sen tuleen ja tuhoamalla sen. Barbaarien jälki jää historiaan useimmiten ainoastaan sivilisaation historiankirjoituksen ansiosta. Villi-ihminen on vaihdannan vektori, barbaari on dominoinnin vektori. Toisin kuin jotain tuottava ja vaihtava villi-ihminen, barbaari ottaa haltuun, anastaa, ryöstää ja takavarikoi. Barbaarin suhde omaisuuteen on aina toissijaista; hän anastaa muiden ihmisten kehittämää, suunnittelemaa, valmistamaa ja tuottamaa omaisuutta, ja pakottaa muut palvelemaan itseään. Hän pakottaa muut viljelemään maataan, huolehtimaan hevosistaan, valmistamaan hänen aseensa, jne. Hänen vapautensa perustuu siihen vapauteen, jonka muut menettävät. Toisin kuin villi-ihminen, barbaari ei koskaan luovuta valtaansa, vapauttaan ja etuoikeuksiaan, tai neuvottele niistä, tai tee niiden suhteen kompromisseja. Villi-ihmisellä on ylenmäärin vapauksia, joista hän osittain luopuu lisätäkseen omaa ja yhteisönsä turvallisuutta, ja suojellakseen omaisuuttaan ja tavaroitaan. Kun barbaari saa valtaa, tai valitsee kuninkaan tai päällikön, hän ei tee niin luopuakseen etuoikeuksistaan tai joistain vapauksistaan, vaan lisätäkseen valtaansa ja voimaansa, tullakseen entistä mahtavammaksi ryöstäjäksi, varkaaksi ja raiskaajaksi, tullakseen hyökkääjäksi, joka luottaa enemmän omaan voimaansa. Siten barbaari perustaa valtajärjestelmän lisätäkseen omaa voimaansa. Barbaarin unelmahallitus on autoritaarinen sotilashallinto, joka ei perustu laaja-alaisiin yhteiskunnallisiin sopimuksiin ja siviilioikeuksien myöntämiseen. Villi-ihminen voi olla jalo villi, vaikka joutuisimme myöntämään, että hän on tehnyt joitain pahoja tekoja, ja että hänessä on joitain vikoja. Voimme havaita villi-ihmisen valmiudessa vastavuoroisuuteen, sovittelevuuteen, kompromisseihin, sopimuksiin ja sosiaalisuuteen tietynlaisen juridisen hyvyyden. Liberaaleille maahanmuuttajat ovat nykyajan jaloja villejä. Barbaari taas on paha ja pahantahtoinen, vaikka joutuisimme myöntämään, että hänessä on joitain hyviä ominaisuuksia. Barbaari on täynnä röyhkeyttä ja hän on epäinhimillinen, juuri sen takia, että hän ei ole luonnon ja vastavuoroisen vaihtokaupan ihminen; hän on dominointiin pyrkivä henkilö luonnontilan ja sivilisaation harmailla välivyöhykkeillä. Tiivistettynä konservatiivit muistuttavat barbaareja, jotka ovat riippuvaisia sivistyneestä keskuksesta, hyökkäävät sitä vastaan ja haluavat tuhota sen, mutta eivät osaa itse tuottaa ja ylläpitää sellaista.<br />
<br />
Pohjimmiltaan liberaali valta päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta, ja antaa niihin liittyvät oikeudet, säännöt, lait, velvollisuudet, määräykset, jne. Siksi ihmiset ovat eläessään liberaalin vallan kannalta elämän ja kuoleman suhteen neutraalissa välitilassa, jonka valta päättää suuntaan tai toiseen, joko yksilö-, ryhmä- tai populaatiotasolla. Toisin sanoen kansalaiset ovat liberaalille vallalle samanaikaisesti eläviä ja kuolleita. Vanhan ajan kuningasvallan aikana viholliset olivat poliittisia, kulttuurillisia tai uskonnollisia vihollisia, joita voitiin tappaa sodankäynnissä ja taisteluissa. Liberaali biovalta on samanaikaisesti järjestys- ja kurinpitovaltaa, ja säätelyvaltaa. Järjestys- ja kurinpitovalta koskee yksilöitä, säätelyvalta koskee populaatiotason ilmiöitä. Biovalta säätelee elämää, terveyttä, sairauksia, riskejä, onnettomuuksia, kuolemaa, työtä, tuotantoa, taloudellista toimintaa, poliittista toimintaa, jne. Liberaali biovalta näkee maailman pohjimmiltaan ateististen, maallisten ja materialististen linssien läpi, ja toimii sellaisten periaatteiden mukaisesti. Tätä ei muuta edes se, jos ja kun enemmistö liberaaleista jossain maassa on kristittyjä. Rasismi on liberaalin biovallan kontekstissa kuolemafunktio, tappamisen ennakkoehto, joten liberaalit eivät siksi halua liittää sitä mukaan vallankäyttönsä prosesseihin. Rasismi tekee liberaalin biovallan kontekstissa vastustajista biologisia vihollisia, jotka estävät, haittaavat tai tuhoavat olemassaolollaan ja toiminnallaan populaation, rodun tai muun ryhmän hyvinvointia, elämää, menestysmahdollisuuksia, lisääntymistä ja/tai laajentumista. Rasismi tekee liberaalin biovallan kontekstissa vastustajista biologisen taudin, joka täytyy tuhota, nujertaa, alistaa, eristää, heikentää ja/tai tukahduttaa, biologisen taudin, jota täytyy estää kaikin käytettävissa olevin keinoin. Liberaalin biovallan kontekstissa rasismin määrittelemän biologisen taudin optimaalisin vastustuskeino on vastustajien täydellinen tappaminen ja tuhoaminen. Kansallissosialismi ja kansainvälinen sosialismi ovat noudattaneet samanlaista biovaltaa ja samanlaista rasismia, mutta liberaalit puhuvat vain edellisen rasismista, koska kansallissosialismi on liberaalien poliittinen vastustaja, mutta sosialismin kanssa liberaalit ovat symbioosissa.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Konservatismi on aina vallanvaihdon tai
vallankumouksen, ja niihin liittyvän potentiaalisen uudistumisen, kehityksen,
edistyksen tms. osa ja edellytys. Vallanvaihtajien poliittinen repertuaari
koostuu aina kahdesta osasta, valtaapitävien poliittisen suunnan
jarruttamisesta, estämisestä, hidastamisesta, hillitsemisestä,
pysäyttämisestä, jne. (koska vallanpitäjien poliittinen suunta on väärä,
huono ja/tai jumiutunut), ja uuden poliittisen suunnan
synnyttämisestä, kehittämisestä, kiihdyttämisestä,
kasvattamisesta, levittämisestä, jne. (koska uusi
poliittinen suunta on edistyksellistä ja parempaa nykyiseen
verrattuna). <br />
<br />
Liberaalit pettävät itseään ja muita
kaksiosaisella harhaluulolla, 1) Kaikenlainen kehittyminen ja
edistyminen on mahdollista vain liberaalissa kontekstissa 2) Kaikki
kehittyminen ja edistyminen on lineaarisesti nousevaa. Tämä pitää
useimmiten paikkansa teknisissä asioissa, esimerkiksi tietokoneiden tehokkuuden kehityksessä niin kauan
kuin sitä pystytään lisäämään, mutta useimmiten ei yhteiskunnallisissa asioissa. Suurin osa yhteiskunnallisista kehityskuluista menee haitallisiin, tuhlaaviin,
tuhoaviin, vaarallisiin, tms. liiallisuuksiin, jos yhteiskunta kulkee
liian kauan yhteen ja samaan suuntaan. Siksi yhteiskunnallisissa
asioissa kehityksen edellytyksenä on useimmiten vaihtaa riittävän usein
ja nopeasti suuntaa silloin kun kehityskulkujen todetaan muuttuneen
tavalla tai toisella haitallisiksi. Se on konservatiivista yhteiskunnallista edistystä. Itseasiassa suurin osa
kehityskuluista on haitallisia jo alusta lähtien ja siksi ne on syytä
pysäyttää jo alkuunsa tai korvata ne toisella kehityssuunnalla.
Haitallisia tai haitallisiksi muuttuneita yhteiskunnallisia
kehityskulkuja ovat esim. byrokratian paisuminen; verokuormituksen
kasvaminen; maahanmuutto; seksuaalimoraalin liberalisoituminen;
avioliittoinstituution rapautuminen; narsismin lisääntyminen;
sosiaalisten suhteiden heikentyminen, väheneminen ja liiallinen
virtualisoituminen; jne. Konservatiivit usein kokeilevat ja testaavat uusia asioita osassa systeemiä tai systeemin ulkopuolella ennen laajempaa potentiaalista käyttöönottoa; tai vaihtoehtoisesti (tai täydentävästi) tutkivat tarkasti muiden yhteiskuntien ja yhteisöjen negatiivisia ja positiivisia kokemuksia vastaavista asioista ennen potentiaalista käyttöönottoa. Konservatiivit pyrkivät tekemään kehityksestä mahdollisimman helposti ymmärrettävää ja omaksuttavaa jokaisen henkilön tason mukaan; asteittaista ja vaiheittaista; ja paikallisiin oloihin sopivaa ja paikallisesti hallittavaa. Konservatiivit pyrkivät välttämään korkeiden hierarkioiden huipuilta saneltua etäistä, tuntematonta, vierasta muutosta, ja liian yhdenmukaista, liian laaja-alaista ja/tai kaikenkattavaa muutosta. <br />
<br />
Historia on tärkeää konservatiiveille ja vallanvaihtajille. Historia kertoo lukuisista erilaisista vallan ja politiikan vaihtoehdoista, joita voidaan vertailla keskenään, nykytilanteeseen ja tulevaisuudensuunnitelmiin, ja joista voidaan oppia. Historian avulla voidaan analysoida ja arvottaa nykyistä moraalia, kuten vapautta, lojaalisuutta, ystävyyttä, pyhitettyjä asioita, hyväntekeväisyyttä, auttamista, ja oikeudenmukaisuutta. Historian avulla voidaan arvioida ihmisten taipumuksia, asenteita, ajattelua, ja opittuja tapoja ja suhtautumisia, ja koulia niitä parempaan suuntaan. Historian avulla voidaan muodostaa kestäviä poliittisia suuntia, jotka eivät ole median; tulevaisuuteen tai nykyisyyteen liittyvien haavekuvien; poliittisen painostuksen ja kiristämisen; ohimenevien yhteiskunnallisten ideologioiden; tms. horjutettavissa. Konservatiivien korkeimpien maallisten auktoriteettien on suotavaa olla historiallisia viisaita filosofeja, valtiomiehiä ja oppineita, koska heillä on ajatonta viisautta; he eivät voi olla itsekkäitä, eikä heillä ole henkilökohtaisia intressejä; he eivät voi korruptoitua ja olla petollisia; nykyiset illuusiot, muodit, poliittiset virtaukset ja propaganda eivät heiluta heitä; he eivät pysty perustamaan tyranniaa, tukahduttavaa totalitaristista systeemiä tai kleptokratiaa; ja he johtavat neuvoilla, tiedolla ja viisaudella, eivät käskyttämällä ja vaatimalla. Yleisten ja partikularististen historioiden, traditioiden ja esi-isien kautta ihmiset voivat muodostaa voimakkaita, merkityksellisiä ja kestäviä identiteettejä; tarkoitusta elämälle; ja toimivan, rikkaan ja hyödyllisen kulttuurin. Edellisten valossa voidaan ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi liberaalit haluavat suurimmalta osin häivyttää historian pois ihmisten tietoisuudesta tai tulkita historiaa ainoastaan liberaalissa viitekehyksessä. Historian tärkein merkitys liberaaleille on tuomita menneisyys moraalisesti ja kritisoida sitä; suhtautua historiaan halveksien, ylenkatseellisesti, vähätellen tai mitätöiden; esittää historia epäedullisessa valossa ja liberaali nykyisyys ja tulevaisuus kontrastina positiivisessa valossa; ja vakuuttaa historian avulla erilaisin keinoin, että mitään realistisia, järkeviä, humaaneja tai mahdollisia vaihtoehtoja liberaalille nykyisyydelle ja tulevaisuudelle ei ole; ja saada ihmiset uskomaan, että nykyisellä liberaalilla yhteiskunnalla ja jossain määrin liberalismia kehittäneillä tai edistäneillä historiallisilla henkilöillä on monopoli kaikkeen hyvään ja edistykselliseen. Ranskalainen Augustin Thierry kirjoitti kauan sitten: "Me uskomme olevamme kansakunta, mutta me olemme kaksi kansakuntaa yhdessä maassa, kaksi kansakuntaa, jotka ovat vastustajia sen takia mitä he muistavat ja siksi, että heidän tavoitteitaan ei voi sovittaa yhteen. Toinen niistä valloitti toisen. Tietysti jotkin vallanpitäjät ovat menneet voitettujen puolelle, mutta toiset, ne jotka pysyivät vallanpitäjinä, ovat yhtä vieraita kiintymyksillemme ja tavoillemme kuin jos he olisivat tulleet joukkoomme eilen, yhtä kuuroja vapauden ja rauhan sanoillemme kuin jos kielemme olisi heille yhtä tuntematon kuin esi-isiemme kieli heidän esi-isilleen. He menivät omaa tietään, eivätkä ottaneet opikseen meidän tavoitteistamme."<br />
<br />
Kuninkaiden historiankirjoituksen tarkoituksena oli osoittaa kuninkaiden voitokkuus taisteluissa ja politiikassa; osoittaa kuninkaiden ylevyys ja mahtavuus; osoittaa pitkien arvokkaiden perinteiden ja käytäntöjen, ja suurten tapahtumien kuninkaille antama legitiimi oikeus oikeudenjakamiseen ja hallitsemiseen; todistaa kuninkaan jokaisen toimen merkittävyys; aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta ja sitoa ihmisiä kuninkaaseen ja kuninkaan järjestämään toimintaan; ja velvoittaa ihmisiä seuraamaan kuninkaan esimerkkiä tai noudattamaan hänen käskyjään; jne. Liberaalit kääntävät siten historian, ja nykyisyyden ja tulevaisuuden suhteen jossain määrin ylösalaisin verrattuna kuninkaiden historiankirjoitukseen. Kuninkaat pyrkivät tekemään myös kuninkaan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta mahtavia ja tärkeitä, mutta ne olivat kuitenkin kuninkaille jossain määrin vähemmän tärkeitä kuin kuninkaan vallan legitimoiva ja kestäväksi tekevä historia.<br />
<br />
Liberaalit vastustavat ja pyrkivät heikentämään Kristinuskoa seuraavien syiden takia: 1) Raamattu on sisällöltään suurelta osin kapinallinen ja vallankumouksellinen. Se sisältää paljon profeettojen tuomioita ja kritiikkejä vallanpitäjille. Kristinusko on ollut usein vaikuttimena vallanvaihdoille, kapinoille, kansannousuille ja vallankumouksille. 2) Kristitty pitäytyy korkeammissa Jumalallisissa motiiveissa ja päämäärissä, jotka ylittävät maalliset motiivit ja päämäärät. Kristinusko haittaa siten byrokratioiden työntekijöiden suunnitteluun
perustuvaa populaation säätelyä ja manipulointia, populaatioon vaikuttamista. Ilman kristinuskoa ihminen katsoo sisälleen ja
arvottaa asiat nautinnon, mielihyvän, kivun ja epämiellyttävyyden perusteella,
jolloin systeemin on helppoa hallita häntä houkuttelemalla
nautinnoilla ja palkinnoilla, ja uhkaamalla tai rankaisemalla kivulla tai epämiellyttävyydellä. 3) Toisin kuin liberaalia politiikkaa, Kristinuskoa on suhteellisen vaikeaa muokata tilanteiden ja tarpeiden mukaan sopivaksi. Siitä on kyllä olemassa erilaisia tulkintoja, mutta jos sen tulkintaa muokataan Raamatusta liikaa poikkevaksi, kristityillä on taipumus ennemmin tai myöhemmin palautua kohti Raamatun alkuperäistä tarkoitusta. Näiden syiden vuoksi liberaalit näkevät Kristinuskon liberalismia uhkaavana uskontona. Liberaalit pyrkivät hävittämään Kristinuskoa ateismilla ja materialistisella maailmankatsomuksella; heikentämään sitä ja muokkaamaan sitä kohti maallistunutta liberalismia (liberaali pseudo-kristillisyys); ja pakottamaan kristityt toimimaan erilaisin tavoin vastoin vakaumustaan liberaaleilla tavoilla, jolloin niistä muodostuu keinotekoisesti kristittyjen käytäntöjä, traditioita ja jopa vakaumuksia. Liberaalit kristityt osallistuvat Kristinuskon hävittämiseen, suurin osa halukkaasti, osa hiukan hidastellen, jarruttaen ja vastustellen, mutta kuitenkin aina lopulta taipuen liberaalien tahtoon.<br />
<br />
Tiede on suurimmalta osin vallankäytön väline. Siten se poliittinen ryhmä, joka sattuu olemaan vallassa, tuottaa useimmiten keskuudestaan enemmän
tiedettä kuin muut. Ja siten tieteen tuottaminen ei osoita hallitsevan poliittisen ryhmän suurempaa sivistyneisyyttä, kyvykkyyttä tai osaamista muihin ryhmiin verrattuna, eikä haastavien poliittisten ryhmien sivistymättömyyttä, kyvyttömyyttä, osaamattomuutta ja barbaarisuutta. Kun liberaalit aikanaan syrjäytyvät vallasta ja konservatismista tulee hallitseva poliittinen suuntaus, konservatiivit alkavat tuottaa viiveellä enemmän tiedettä kuin liberaalit. Liberaalien omien määritelmien mukaan konservatiiveista tulee vallan myötä sivistyneitä, kyvykkäitä ja osaavia, ja liberaaleista vallan menettämisen myötä sivistymättömiä, kyvyttömiä ja osaamattomia barbaareja. Hiukan samanlainen illuusio syntyy siitä vaikkapa siitä, että henkilö A on poliittisesti vähäpätöinen ja merkityksettömänä pidetty poliitikko, joka pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Kun hän pääsee presidentiksi, hän saa virkansa myötä paljon aikaiseksi, ja oletetaan tässä kuvitteellisessa esimerkissä, että se on melkein kaikki posiitivista. Häntä pidetään sen takia vaikutusvaltaisena, osaavana, kyvykkäänä ja merkittävänä poliitikkona, valtiomiehenä. Todellisuudessa hän on se sama mies, joka hän oli silloin kun hän oli merkityksetön poliitikko. Vallanpitäjien valta ja voima luovat useimmiten kansalaisten mieliin illuusion vallanpitäjien positiivisista, muita paremmista ominaisuuksista, kansalaisten kritiikistäkin huolimatta. Ihmisillä on myös psykologinen taipumus nähdä valta ja voima hyvänä ja moraalisena.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kun aikuiset kirjoittavat lapsille
eläinsatukirjoja, he kuvaavat usein leijonan eläinten kuninkaaksi, joka
hallitsee moraalisesti muita eläimiä, ts. kirjailijat projisoivat
käsityksensä moraalista leijonaan sen fyysisen voiman ja
aggressiivisuuden perusteella. Todellisuudessa leijonan voimankäytössä
ei ole yleisesti ottaen sen enempää moraalia kuin muidenkaan savannin
eläinten toiminnassa, tai, jos halutaan olla tarkkoja, yleensä leijonaa
sosiaalisemmilla eläimillä kuten norsuilla, simpansseilla ja
mangusteilla on parempi moraali kuin leijonilla, vaikka leijonatkin
voivat saalistaa ja puolustautua yhteistoimintaa tehden. Moraali
tarkoittaa oman ryhmän jäsenten hyvinvoinnista, eduista ja
olemassaolosta huolehtimista. Vallassaolijoilla on kyky ja taipumus käännyttää tieteentekijöitä
laajasti oman poliittisen suuntauksensa kannattajiksi, siitä huolimatta,
että tieteentekijöillä on toki myös omaa tahtoa, motiiveja ja
tavoitteita. Näiden syiden takia liberaali valta saa
lähtökohtaisesti ansiotonta etua sen kilpailijoihin ja haastajiin verrattuna. <br />
<br />
Liberaali ideologia ei juurikaan innosta ja motivoi ihmisiä liberaaliin toimintaan itsessään, koska se on pohjimmiltaan vain sieluton, mekaaninen ja abstrakti yhteiskunnallisen systeemin poliittinen kehys. Liberaali ideologia on paremminkin ihmisten toimintaan, tunteisiin ja ajatteluun pakolla, vapaaehtoisesti, suostuttelemalla, kiristämällä, palkitsemalla tai (puoli)huomaamatta ujutettu tai kiinnitetty leima tai mielleyhtymä. Koska liberaali ideologia on monessa suhteessa, muttei poliittisesti, neutraali ideologia, se voidaan kiinnittää helposti laajaan ihmiselämän alueiden kirjoon. Esimerkiksi voimme sanoa, että Kristinusko toimi pyhimys Thomas Aquinasin filosofisen työnteon ja tuotannon jokapäiväisenä motivoijana, innostajana, ohjaajana ja neuvojana. Liberaali ideologia kiinnittyy ihmisten elämään ja toimintaan paremminkin esim. seuraavilla tavoilla 1) Auttavaisella ja anteliaalla henkilöllä X on paljon lämpimiä tunteita toisia ihmisiä kohtaan. Hänellä on tarve nähdä televisiossa koskettavia tarinoita hädänalaisistä ihmisistä ja kokea niihin liittyviä tunteita. Tunteidensa inspiroimana ja motivoimana hän ohjaa auttamishalunsa hädänalaisten auttamiseen. Televisio ohjaa hänet auttamaan sitä mitä media haluaa kulloinkin autettavan. Median koskettaviin tarinoihin liittyy saumattomasti poliittisia viestejä ja piiloviestejä, joiden perusteella X oppii yhdistämään liberaaleja avainsanoja omiin lämpimiin tunteisiinsa, esim. sellaisia toistuvia sanoja kuin liberaali, oikeudenmukaisuus, ihmisistä huolehtiminen, julkiset palvelut, syrjinnän vastustaminen, jne. Jos X:ltä kysytään mitä liberaali ideologia on ja miten se toimii, hänellä ei ole siitä mitään tietoa, mutta hänellä on kuitenkin varma tunne siitä, että liberalismi liittyy hyvyyteen, auttavaisuuteen ja lämpimiin tunteisiin, eli toisin sanoen hän tuntee, että liberalismin sisältö on hän itse, hänen tunteensa, ajattelunsa ja taipumuksensa. 2) Tutkija Y on poliittisilta taipumuksiltaan konservatiivi, mutta hänen on pakko omaksua yliopiston liberaalissa ilmapiirissä liberaali ajattelutapa saadakseen totuudenmukaisia ja positiivisia arvosteluja, ja päästäkseen etenemään urallaan. Liberaalin ideologian omaksuminen aiheuttaa hänelle vaihtelevassa määrin kognitiivista dissonanssia. Y:tä motivoi työssään ja tutkimuksessaan kiinnostus tutkimaansa alaan, kunnianhimo ja kohtuullisen hyvän toimeentulon hankkiminen. Vähitellen hän alkaa nähdä liberalismin tutkijoiden ja intellektuellien poliittisena edunvalvontavälineenä, ja yhdistämään sen siihen, että hänelle riittää töitä ja että hän saa työstään riittävästi palkkaa, koska muuta riittävän laaja-alaista edunvalvontakeinoa tai vaihtoehtoa ei ole. Liberaalin byrokratian asettamiin erilaisiin diversiteetti-, erityistuki- ja suvaitsevaisuusvaatimuksiin liittyvät ongelmat ja ylimääräiset työt aiheuttavat hänelle harmaita hiuksia, mutta hän yrittää parhaansa mukaan nähdä ne osana työnsä normaaleja vaatimuksia. Muilta osin, ylivoimaisesti suurimmalta osin, hän ei ajattele työssään ja elämässään liberalismia käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Häntä kuitenkin muistutetaan silloin tällöin liberaaleista ihanteista juhlapuheissa, palkintotilaisuuksissa, kollegoiden välisissä keskusteluissa, jne. Tämä lisää jonkin verran Y:n liberalismiin liittyviä positiivisia ja arvokkaalta tuntuvia assosiaatioita. Y tuntee liberaalin ideologian ja sen toiminnan hiukan paremmin kuin X. Hän voi keskustella tai väitellä siitä melko sujuvasti tavallisten ihmisten kanssa kommenttiosastoilla, mutta hänen tietonsa siitä ovat kuitenkin melko pintapuolisia. Tutkija Y tulee tunnetuksi liberaalina tutkijana, vaikka ei itse koe suurimmalta osin olevansa liberaali. Y pitää kuitenkin konformistisilla puheillaan ja toimillaan omalta osaltaan yllä muiden tieteentekijöiden liberaalia konformismia ja konsensusta. 3) Kuvitellaan, että jokin tässä blogissa esittämäni idea, kuten edellisessä kirjoituksessani käsittelemäni 'emouskomus' nousee yhtäkkiä poliittisen tutkimuksen keskiöön, poliittisen tutkimuksen tämän vuosisadan tärkeimmäksi ideaksi (Oikeassa elämässä en tietenkään odota sellaista, eikä emouskomus ole niin merkittävä idea). Media suitsuttaa emouskomusta ohjelmissaan ja artikkeleissaan, ja politiikan tutkijat käyttävät sitä lähtökohtanaan kehittäessään uusia ideoita. Emouskomukseen viitataan laajasti poliittisissa tutkimuksissa. Vaikka olen konservatiivi ja suuri osa tämän blogin sisällöstä on vallitsevan liberalismin kritisoimista, todennäköisesti hyvin nopeasti 'emouskomus' muuttuisi ihmisten mielissä liberaaliksi saavutukseksi, liberaalin tieteen edistymiseksi ja kehittymiseksi, ja liberaalin järjestelmän hyväksi ominaisuudeksi. Ainoastaan se, että olisin poliittisesti aktiivinen ja kuuluttaisin
poliittisia näkemyksiäni jatkuvasti julkisuudessa, voisi estää tätä
default toimintoa tapahtumasta. Samalla periaatteella liberaali systeemi omii ja leimaa tavalla tai toisella melkein kaiken liberaaleissa yhteiskunnissa tapahtuvan kehityksen tai oletetun kehityksen itselleen, omiksi saavutuksikseen, vaikka monet keksijöistä, tutkijoista, yritysjohtajista, yhteiskunnallisista vaikuttajista tms. eivät ole liberaaleja; ovat liberaaleja vaihtelevan suuruisen pakon takia; ovat hyvin löyhästi ja pinnallisesti liberaaleja tai vastustavat aktiivisesti liberalismia. Tämä sama ulottuu myös historiaan. Liberaalit kuvaavat usein Yhdysvaltain perustajaisät ja monet merkittävät Yhdysvaltain historialliset presidentit liberaaleina, vaikka nykyisten liberaalien standardien mukaan he olisivat "rasisteja", konservatiiveja, seksistejä, riistäjiä, jne. 4) Jne. Liberaali valta luo siten paljon oletettua vähemmän niitä erilaisia partikularistisia kehittymisiä ja edistymisiä, joita liberaalissa yhteiskunnassa tapahtuu.<br />
<br />
Konservatiivien on valtaan päästessään helppoa tuottaa parempaa ja kustannustehokkaampaa tiedettä kuin liberaalien. Poistamalla liberaalien diversiteettiin liittyvän byrokratian ja tutkimuksen säästetään paljon rahaa, joka voidaan käyttää tieteen tekemiseen. Karsimalla yleisesti yliopistojen paisunutta byrokratiaa, rahaa riittää enemmän tutkimukseen. Valitsemalla tutkijoita pelkästään kykyjen mukaan tutkijoiden keskimääräinen kyvykkyys ja osaaminen paranee. Poistamalla tutkimukselta kaikki poliittisesti "korrektit" vaatimukset tieteentekijät pystyvät tuottamaan totuudenmukaisempaa ja parempaa tiedettä. Lopettamalla naistutkimuksen kaltaisen pseudotieteen säästetään rahaa, joka voidaan käyttää tuottavaan ja todelliseen tieteeseen. Vaatimalla psykologiselta ja erityisesti sosiologiselta tutkimukselta ei-poliittisuutta ja tieteen mukaisuutta, niiden keskimääräistä tasoa pystytään parantamaan merkittävästi. Jne.<br />
<br />
En hyväksy "rasismi" -sanaa sivistyneeseen keskusteluun. Sen tarkoitus on mustamaalata poliittisesti traditionalistisesti hyvinä pidettyjä ominaisuuksia, kuten oman etnisen ryhmän puolustamista, lojaliteettia omaa etnistä ryhmää kohtaan, oman etnisen ryhmän ensisijaista auttamista, oman etnisen ryhmän preferoimista, oman etnisen ryhmän olemassaolosta huolehtimista, jne. Mutta käytetään tämän kirjoituksen aikana "rasismi"-sanaa poikkeuksellisesti siinä merkityksessä kuin liberaalit sitä käyttävät. Liberaali
valta näkee ihmiset ihmisresursseina, joita hyväksikäytetään taloudessa ja tuotannossa,
organisaatioissa, poliittisessa toiminnassa, järjestöissä, jne.; laskennallisina ja
abstrakteina yksikköinä ja numeroina / suhteellisen vähäisinä rahallisina arvoina; vallankäytön 'teknisten' tai abstraktien prosessien, manipulointien,
toimenpiteiden, tutkimusten jne. objekteina; sattumanvaraisina, hetkellisinä ja suhteellisen merkityksettöminä materian konglomeraatteina, joiden ainoa todellinen arvo syntyy siitä, miten heitä pystytään hyödyntämään tai hyväksikäyttämään taloudellisesti tai valtapoliittisesti; jne.
Kun sellaiseen ihmiskuvaan, ajatteluun ja toimintatapaan lisätään rasismi, on aivan luonnollista,
että se voi johtaa massamurhaan tai kansanmurhaan. Liberaalit projisoivat oman epäinhimillisen ideologiansa
ja poliittisen taipumuksensa massamurhaamiseen konservatiiveihin, ja maalaavat siten itsensä
sellaiseen poliittiseen umpikujaan, että he eivät voi muuta kuin vastustaa irrationaalisesti
konservatiiveja. Se tietysti sopii monille liberaaleille poliittisesti, ja saa heidät uskomaan vastoin todellisuutta, että he puolustavat hyvää ja vastustavat pahaa, sisäistävät kaiken hyvän ja ulkoistavat kaiken pahan. Samasta poliittis-filosofisesta lähteestä syntyy osittain myös liberaalien
ylikorostetun poliittisen huolehtimisen, välittämisen ja oikeudenmukaisuuteen
pyrkimisen kulttuuri. Liberaalit olettavat sen toimivan vastapainona rasismille / kuolemafunktiolle, jolla liberaalit pitävät taipumuksensa massamurhaamiseen loitolla. Liberaalit pyrkivät globaaliin valtaan, joka tarkoittaa käytännössä maailman ihmisten dominoimista ja alistamista liberaalin vallan alle pehmeillä, epäsuorilla, etäisillä tai välikäsiin perustuvilla vallankäytön keinoilla, tai jos ne eivät toimi tai riitä, kovilla vallankäytön keinoilla. Liberaalit pyrkivät siihen, että ihmiset tietävät vain hämärästi liberaaleista vallanpitäjistä ja eivät tiedä juuri mitään liberaalin vallankäytön menetelmistä. Tästä huolimatta ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä näkee niiden negatiiviset seuraukset omassa elämässään, yhteisössään ja yhteiskunnassaan, jotkut räikeästi, jotkut lievemmin, mutta suurin osa heistä ei osaa yhdistää niitä kuin enintään osittain liberaaliin vallankäyttöön. Liberaalit riistävät ja ryöstävät monin tavoin maailman asukkaita, eivät vielä aivan tasa-arvoisesti kaikkialla, mutta siihen he pyrkivät mm. maahanmuuton, verotuksen, globaalin talouden, yhdenmukaistamisen, sosiaalisen atomisoimisen, kansainvälisten byrokratioiden ja kansainvälisten sopimusten avulla. Liberaalit puhuvat jatkuvasti erilaisten ihmisten puolesta, mutta heidän poliittiset ja taloudelliset toimenpiteensä, ja manipulointinsa paljastavat, että he tavallaan vihaavat ja vastustavat erilaisuutta, ja pyrkivät hävittämään sen asteittain maailmasta.<br />
<br />
Konservatiiveilla on erilainen ihmiskuva, maailmankuva, politiikka, 'ideologia', poliittiset tavoitteet ja motivaatiot kuin liberaaleilla. Konservatiiveilla on monia motiiveja ja periaatteita, jotka toimivat
rahan ja materian hankkimisen ja vallantavoittelun vastapainona. Konservatiiveille monenlaiset vapaudet ovat tärkeitä, erityisesti ihmisten ja yhteisöjen laajat vapaudet elää, toimia, puhua, rakentaa ja omistaa haluamillaan tavoilla byrokratioiden tai valtioiden puuttumatta niihin. Byrokratiat ja valtiot ovat nykymaailmassa suurimpia ja merkittävimpiä dominoijia ja alistajia, joten niiden vallan rajoittaminen on tärkeää ihmisten itsemääräämisoikeuden ja vapauden takaamiseksi. Konservatiivit pyrkivät hajautettuun valtaan. <br />
<br />
Konservatiivien mukaan yhteisöihin kuuluminen on viime kädessä vapaaehtoista, siitä huolimatta, että niistä eroamiseen on usein vaihtelevanasteisia psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia kynnyksiä. Kynnyksien olemassaolo takaa sen, että yhteisöistä eroajat haluavat selkeästi erota ryhmästä, heillä on selvä tahto ja tarve erota ryhmästä, he eivät tee sitä hetken mielijohteista tai vähäisten syiden takia. Siksi yhteisöistä eroamisen kynnykset ovat hyviä asioita. Ihmiselle sosiaaliset motiivit ja tarkoitukset ovat voimakkaimpia ja tärkeimpiä motiiveja ja tarkoituksia. Ollakseen vapaa ihmisillä täytyy olla vapaus toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan ja motivaatioitaan muodostamalla yhteisöjä ja ryhmiä. Yhteisöön liittyessään ihminen luopuu joillain elämän alueilla pienestä määrästä autonomiaansa saavuttaakseen sosiaalisia tavoitteitaan. Se ei periaatteessa eroa avioliitosta, jossa luovutaan pienestä määrästä autonomiaa perheen perustamisen takia. Vapaus on siis myös sitä, että voi luopua osasta vapautta tasapainottaakseen sen muiden tarpeiden ja tavoitteiden kanssa, toteuttaakseen muita tarpeita ja tavoitteita. Vapaus ei ole konservatiiville itseistarkoitus, ja sen arvo voidaan määrittää vain yhdessä muiden arvojen kanssa. Kuten perheet, yhteiskunnat, kaupungit, yritykset tai mitkä tahansa sosiaaliset kokonaisuudet, yhteisöt voivat olla hyviä tai huonoja. Hyvillä on taipumus säilyä ja menestyä, huonoilla on taipumus kurjistua ja hajota. Hyvät yhteisöt ovat lähes aina sellaisia, että yhteisön jäsenet kohtelevat toisiaan oikeudenmukaisesti, humaanisti ja hyvin, ja niissä on hyvä elää. Konservatiivien mukaan ihmisten vapauteen kuuluu se, että he yrittävät erilaisia sosiaalisia yhteenliittymiä, ja ne voivat joko onnistua tai epäonnistua. Jos yhteisöistä tai ryhmistä pyritään tekemään ulkopuolelta määrättyjen abstraktien ja universaalien normien, sääntöjen, rangaistusten tms. avulla onnistuneita, tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä, päädytään eräänlaiseen diktatuuriin, totalitarismiin tai tyranniaan, joka tuottaa huonoja, heikkoja ja hajoamiseen taipuvaisia yhteisöjä, estää ihmisten sosiaalisen ja yksilöllisen vapauden ja autonomian, ja luo huonon ja alistavan yhteiskunnan. Kun hyvillä yhteisöillä on taipumus säilyä ja menestyä ja huonoilla heiketä ja hajota, ja yhteisöillä on mahdollisuus toimia ilman ulkopuolista ohjausta ja dominointia, syntyy tavallaan yhteisöjen evoluutio, joka johtaa parempien yhteisöjen valikoitumiseen ja kehittymiseen.<br />
<br />
Konservatiivit näkevät maailman reviireinä tai ekolokeroina, jossa jokaiselle ihmiselle, ryhmälle ja kansalle on sijaa ja tilaa. Konservatiiveille hyvät rajat tekevät hyviä naapureita. Vaikka konservatiivien retoriikka ei aina paljasta sitä suoraan, konservatiivit puolustavat käytännön toimillaan maailman ihmisten monimuotoisuutta ja erilaisuutta, heidän olemassaoloaan ja menestystään. Konservatiiveilla diversiteettiin liittyvän retoriikan ja käytännön toimien 'ristiriita' on useimmiten päinvastainen kuin liberaaleilla. Konservatiivit eivät periaatteidensa takia tavoittele kenenkään dominoimista tai alistamista. Konservatiivit pyrkivät hallitsemaan vain itseään ja omaa ryhmäänsä. Konservatiivit eivät pyri globaaliin valtaan. Lisäksi modernissa yhteiskunnassa tai maailmassa jonkin ulkopuolisen ryhmän dominoiminen ja alistaminen on haitallinen, vaivalloinen, hyödytön ja kallis taakka dominoivalle ryhmälle, joten sekin puhuu sellaista tavoitetta vastaan (tämä ei tietysti estä liberaaleja syyttämästä projisoiden konservatiiveja sellaisista aikeista). Konservatiivien ihmiskuva ja ihmisille antama arvo perustuu vaihtelevina kombinaatioina uskontoon; historialliseen konservatiiviseen ja muuhun viisauteen; hyveisiin; traditioihin; kulttuuriin; sosiaalisiin ja yhteisöllisiin periaatteisiin ja tunteisiin; ja jossain määrin vakiintuneisiin käytäntöihin. Konservatiivien ihmisille antama ihmisarvo perustuu siten enemmän ihmisen yhteyksiin korkeampiin, suurempiin ja laajempiin voimiin ja kokonaisuuksiin ajallisesti, paikallisesti, sosiaalisesti ja metafyysisesti, kuin ihmiseen materiaalisena olentona tai hyödynnettävänä materiana, kuten liberaaleilla. Nämä tekijät suojelevat konservatiivien antamaa ihmisarvoa kaikissa tilanteissa, joten konservatiivit voivat puhua ja toimia paljon rajummin kuin liberaalit, eikä se silti johda koskaan massamurhaamiseen, tyranniaan, tms. Konservatiivi voi esim. kritisoida ankarasti rikollista ja kelvotonta maahanmuuttajaa ja karkottaa hänet takaisin kotimaahansa ilman että maahanmuuttajarikollisen ihmisarvo katoaa, tai kritisoida rikollisuuteen taipuvaista maahanmuuttajaryhmää ja vaatia em. rikollisuuden kitkemistä ilman, että sen jäsenten ihmisarvo katoaa. Lisäksi karkotetulla maahanmuuttajalla (tai kritisoidulla maahanmuuttajaryhmällä) on myös se ihmisarvo, jonka hän itse, hänen sosiaalinen ryhmänsä, uskontonsa, kulttuurinsa, traditionsa, jne. hänelle antavat. Liberaaleilla, joilla on materialistinen maailmankuva, ainoastaan sosiaalisesti konstruoidut ei-loukkaava sensitiivinen retoriikka ja ei-luokkaavat sensitiiviset toimenpiteet erottavat liberaalia massamurhaamisesta, tyranniasta, tms. Kun konservatiivit käyttävät kovaa retoriikkaa tai kovia toimenpiteitä, liberaalit projisoivat oman poliittisen psykopatologiansa konservatiiveihin, ja tulkitsevat konservatiivien pyrkivän massamurhaamiseen tai tyranniaan, tai ajautuvan sellaisiin, tai uhkaavasti lähestyvän sellaisia, tai keikkuvan sellaisten rajamailla, tai voivan joutua sellaisiin, tms. Suurelta osin tästä ilmiöstä johtuu myös liberaalien pyrkimykset sananvapauden tukahduttamiseen. Lisäksi liberaalit pyrkivät estämään sananvapauden tukahduttamisella oman valtansa ja asemansa kritisoimisen ja kyseenalaistamisen, ja siten tekemään niistä pysyviä. Konservatiiveille sananvapaus on välttämätöntä yhteiskunnan rationaalisen ja järkevän ohjaamisen varmistamiseksi. Näistä tekijöistä kumpuaa suurelta osin myös konservatiivien rehellisyys, ja liberaalien valehtelu ja vääristely.<br />
<br />
Konservatiivit eivät voi olla vastuussa liberaalien poliittisista psykopatologioista, ja niihin liittyvistä perusteettomista ja virheellisistä poliittisista fobioista.<br />
<br />
Hutteriittikristityt muodostavat pohjois-Amerikassa endogamisen ja etnosentrisen konservatiivisen yhteisöverkoston. Heidät leimattaisiin liberaalissa kontekstissa "rasisteiksi". Tästä huolimatta hutteriitit eivät ole koko Yhdysvalloissa asumisensa aikana, vajaan 150 vuoden kuluessa, tappaneet yhtään hutteriittia, eivätkä yhtään ulkopuolista. He auttavat mielellään ulkopuolisia silloin kun he tarvitsevat apua, vaikka pitäytyvät suurimmalta osin omiensa keskuudessa. Monet juutalaisten traditionaaliset yhteisöt ovat endogamisia ja etnosentrisiä, ja nekin leimattaisiin liberaaleilla periaatteilla "rasistisiksi". Silti niiden jäsenet tekevät paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin heihin verrannolliset sekulaarit ryhmät keskimäärin. Suunnilleen sama pätee endogamisiin ja etnosentrisiin kaldealaiskristitty-yhteisöihin. Jne. Em. yhteisöt eivät alista, eivätkä riistä ketään.<br />
<br />
Liberaalien retoriikassa liberaalien poliittinen vastustaminen muuttuu sotaisuudeksi ja sodaksi. Vallassa olevat haluavat aina täyttä yhteiskunnallista rauhaa, ja ristiriitojen, kiistojen ja erimielisyyksien puuttumista, myös Stalin, Mao ja Pol Pot, jotta he voivat tehdä sitä mitä haluavat ilman häiriöitä ja esteitä. Ns. neutraali ja abstrakti oikeudenmukaisuus ja oikeudenkäyttö on aina vallan puolella, sen puolella, joka on muiden yläpuolella jakamassa oikeutta. Todellista oikeudenmukaisuutta ei voida arvioida universaaleista abstrakteista periaatteista käsin, vaan kunkin ryhmän epäoikeudenmukaisuuden tai oikeudenmukaisuuden kokemuksista, ja näistä syntyvistä poliittisista kiistoista, neuvotteluista, tavoitteista ja voimainkoetuksista, siitä huolimatta, että liberaalit lietsovat keinotekoisesti erilaisten ihmisryhmien omaa valtaansa tukevia epäoikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia, jotka on kalibroitu tuottamaan liberaaleja vaatimuksia tai hyväksyntää liberaaleille byrokratioille. Liberaalien abstrakteille oikeudenmukaisuusperiaatteille on ehkä helpompi saada ihmisten hyväksyntä silloin kun ne eivät liity mihinkään ihmisten elämässä, eivätkä merkitse heille mitään konkreettista, mutta vasta silloin kun ihmiset joutuvat eri tavoin liberaalin vallan alaisiksi ja liberaalien toimenpiteiden kohteeksi, he voivat arvioida ja analysoida sitä, ovatko liberaalien valta, lait ja oikeudenmukaisuus hyviä vai huonoja. Päätellen liberaalien vallan, lakien, velvoitusten ja määräysten saamasta lisääntyvästä vastustuksesta, ne ovat ihmisille huonoja ja epäoikeudenmukaisia.<br />
<br />
Liberaalit pyrkivät usein yhdistämään konservatiivit Adolf Hitleriin ja kansallissosialisteihin. On kuitenkin osoitettu, että Hitler ja kansallissosialistit olivat vasemmistolaisia ja "edistyksellisiä", jotka kehittyivät liberaalien ja kommunistien kanssa samasta progressiivisten vasemmistolaisten liikkeiden alkujuuresta. Niillä on pohjimmiltaan samanlainen
materialistinen näkemys politiikasta, ihmisten olemuksesta,
maailmasta, moraalista, sodasta, vallasta, valtataistelusta, jne. On totta, että liberalismin, kommunismin ja kansallissosialismin välillä on ideologisia, periaatteellisia ja menetelmiin liittyviä eroja, mutta niille kaikille todellisuuden syvin olemus on materialistinen, tekninen ja abstrakteihin periaatteisiin perustuva biovalta, joka määrittää, muokkaa ja manipuloi kaikkia ihmiselämän ja yhteiskunnan osa-alueita. Niiden kaikkien ainoana lopullisena tavoitteena on laajentua hallitsemaan koko maailmaa, eivätkä ne pysty keksimään syvempää ja tärkeämpää lopullista tarkoitusta, merkitystä ja motivaatiota itselleen ja toiminnalleen. Kaikki toimenpiteet ja teot ovat niille mahdollisia ja potentiaalisesti oikeutettuja vallan ylläpitämisen, puolustamisen ja lisäämisen vuoksi. Valtaa vallan vuoksi, kehämäisellä logiikalla. Eivät esim. kansainväliset suurpankkiirit tarvitse enää mitään materiaalista omaisuutta, tavaraa, asuntoja, autoja, vaatteita, tms. lisää. Heillä on jo todennäköisesti haluamansa perhe, jos he sellaista haluavat. He työskentelevät vain ja ainoastaan valtansa ja siihen liittyvän statuksen lisäämiseksi. Liberalismin, kommunismin ja kansallissosialismin ytimissä ovat ahneuden, kohtuuttomuuden ja harkitsemattomuuden paheet. Liberaali biovalta voi aivan hyvin rikkoa kaikkia ideologisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia periaatteitaan kotimaassa ja/tai ulkomailla, jos se katsoo sen vallan kannalta tarpeelliseksi, tai opportunisesti hyödyllisemmäksi kuin siitä syntyvät haitat tai vastustus. Siten liberaalien oman näkemyksen mukaan perustavimmalta kannalta katsottuna liberaali, kommunistinen ja kansallissosialistinen valta ovat kaikki samanlaista biovaltaa, sillä erotuksella, että liberaalissa biovallassa kuolemafunktio on heikko, kun taas kommunistisessa ja kansallissosialistisessa biovallassa kuolemafunktio on voimakas. Hitler ja Stalin olivat siis pohjimmiltaan liberaaleja.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-70600943784937948532014-10-21T13:37:00.000-07:002014-11-03T09:57:56.432-08:00Vihaisuuden hyötyjä (edit)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-a8QSDo8QZ_4/VEbGW67M0wI/AAAAAAAAANg/KdmRODDPlyM/s1600/syyskuun%2Baamu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-a8QSDo8QZ_4/VEbGW67M0wI/AAAAAAAAANg/KdmRODDPlyM/s1600/syyskuun%2Baamu.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<br />
... ja haittoja<br />
<br />
Suosittelen lukemaan seuraavan kirjoituksen. Se julkaistiin raakaversiona ja siihen on tehty julkaisun jälkeen monia tärkeitä lisäyksiä ja tarkennuksia, ja tekstiä on hiottu, joten sen lukemisesta saattaa olla hyötyä niillekin, jotka lukivat tekstin pian julkaisemisen jälkeen:<br />
<br />
<a href="http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/10/ongelmamagneetti.html">http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/10/ongelmamagneetti.html</a><br />
<br />
Suuttumisella ja vihalla on seuraavia ominaisuuksia.<br />
<br />
Jokaiseen suuttumiseen ja vihaisuuteen liittyy valinta: <br />
<br />
a) Voi toimia avoimen aggressiivisesti, ja ehkä käyttää väkivaltaa.<br />
<br />
b) Voi vetäytyä vihaisena ja ehkä kaunaisena. Tähän voi liittyä kieltäytyminen yhteistyöstä ja kommunikoinnista.<br />
<br />
c) Voi aloittaa dominointi-kilpailun, esim. taloudellisesti, poliittisesti tai sosiaalisesti.<br />
<br />
d) Voi pyrkiä ratkaisemaan tilanteen tai konfliktin rakentavasti tai vähemmän rakentavasti.<br />
<br />
e) Voi käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti. Passiivis-aggressiivinen voi hidastella asioiden suorittamista; hän voi jättää luvattuja asioita tekemättä; passiivis-aggressiivinen voi tehdä huonosti luvattuja tai velvollisuuksiin kuuluvia asioita; hän voi myöhästellä sovituista tapaamisista; passiivis-aggressiivinen voi antaa epäselviä eleisiin, kosketuksiin ja katseisiin liittyviä signaaleja siitä, että hän haluaa seksiä, mutta sitten kun toinen yrittää aloittaa, passiivis-aggressiivinen tyrmää aloitteen ja/tai syyllistää toista siitä; hän voi unohdella tahallaan asioita; passiivis-aggressiivinen voi sanoa kommentteja, jotka ovat luokkaavan ja halventavan tuntuisia, mutta kuitenkin sellaisia, että jos toinen suuttuu, passiivis-aggressiivinen voi esittää olevansa toisen henkilön aggressiivisuuden syytön uhri tai väittää ettei ymmärrä mistä toinen puhuu; passiivis-aggressiivinen voi sanoa rakastavansa naisystäväänsä, mutta käyttäytyy sen jälkeen tylysti ja välinpitämättömästi häntä kohtaan tai passiivis-aggressiivinen johtaja voi sanoa, että hän aikoo antaa ylennyksen työntekijälleen, mutta pitää sen jälkeen salaa huolen siitä, että työntekijälle ei anneta ylennystä; passiivis-aggressiivinen voi antaa toiselle lahjaksi esim. musiikkilevyn, jonka hän sanoo valinneensa huolella niin, että toinen pitää siitä, mutta todellisuudessa hän on valinnut levyn, jota toinen mahdollisimman suurella todennäköisyydellä inhoaa; passiivis-aggressiivinen voi synnyttää tahallaan ja salaa kaoottisia, vaikeita, ongelmallisia, haitallisia, noloja ja häpeällisiä tilanteita tai epäonnistumisia toiselle; passiivis-aggressiivinen voi murjottaa ja jättää vastaamatta toisen kysymyksiin tai keskustelun aloituksiin; passiivis-aggressiivinen voi jättää auttamatta ystäväänsä kriisitilanteissa jonkin tekosyyn verukkeella (passiivis-aggressiivinen voi esimerkiksi näytellä sairasta); passiivis-aggressiivinen voi provosoida kolmansia osapuolia käyttäytymään huonosti toista henkilöä kohtaan; passiivis-aggressiivinen voi puhua pahaa ystävästä hänen selän takana; passiivis-aggressiivinen voi provosoida toisen käytöksellään ja/tai puheillaan tahallaan vihaisuuteen ja sitten syyttää häntä vihaisuudesta; passiivis-aggressiivinen voi järjestää itselleen onnettomuuksia tai olla tahallisen huolimattomuuden takia onnettomuusaltis, ja tämä aiheuttaa loukkaantumisten, toimintakyvyttömyyksien ja vahinkojen muodossa haittaa toisille ihmisille; passiivis-aggressiivinen voi olla tahallisen alisuoriutuva työssään ja urakehityksessään; passiivis-aggressiivinen voi nalkuttaa kiusallisesti pienistä asioista ja ongelmista, mutta jättää suuret ongelmat huomiotta ja hoitamatta; passiivis-aggressiivinen voi kehittää itselleen tahallisen impotenssiongelman, joka estää seksuaalisen suhteen naisystävän kanssa tai tekee siitä epäsäännöllistä ja epämiellyttävää; passiivis-aggressiivinen voi olla välinpitämätön ystäväänsä kohtaan; kun passiivis-aggressiivisen puoliso joutuu konfliktiin ulkopuolisten kanssa, passiivis-aggressiivinen voi olla neutraali tai puolustaa ulkopuolisia; passiivis-aggressiivinen voi harrastaa läheisyyttä ja seksiä puolisonsa kanssa niin konemaisesti ja kylmästi, että siitä tulee puolisolle epämiellyttävää, ja jos kumppani valittaa tilanteesta, passiivis-aggressiivinen syyttää puolisoaan tunnekylmyydestä ja haluttomuudesta läheisyyteen ja seksiin; passiivis-aggressiivinen voi nukkua ja makailla päivät pitkät viikonloppuina ja lomilla silloin kun pitäisi tehdä jotain yhdessä aviopuolison tai perheen kanssa; passiivis-aggressiivinen voi kuluttaa kaiken aikansa yksin harrastusten parissa siten, että perheelle ei jää aikaa; passiivis-aggressiivinen voi asettaa lapsilleen ja puolisolleen liian vaativia sääntöjä, esim. puhtaus- ja järjestyssääntöjä, joita he eivät pysty noudattamaan, ja sitten syyttää heitä likaisuudesta, huolimattomuudesta ja järjestelmällisyyden puutteesta; passiivis-aggressiivinen voi lähettää anonyymeja loukkaavia sähköposteja tai kirjeitä toiselle henkilölle; passiivis-aggressiivinen voi varastaa ystävältään rahaa ja tavaroita; passiivis-aggressiivinen voi piilottaa aviopuolisonsa tavaroita tai siirtää niitä toiseen paikkaan ja sitten syyttää häntä siitä, että hän on aina myöhässä kun hän ei koskaan muista minne on tavaransa jättänyt; passiivis-aggressiivinen voi lihottaa itsensä tahallaan muodottomaksi tai laihduttaa itsensä langanlaihaksi niin, että se ärsyttää tai huolettaa kumppania; passiivis-aggressiivinen voi pidättää itsellään yhteisiä varoja tai kiristää toista epäsuorasti rahalla ja rahaan liittyvillä asioilla; passiivis-aggressiivinen voi valita itselleen ystäviä, jotka aiheuttavat haittaa, vahinkoa ja häiriötä hänen puolisolleen; passiivis-aggressiivinen voi kiristää kumppaniaan tunteilla epämiellyttäviin tai haitallisiin toimiin, esim. vaatia rakastunutta naisystäväänsä varastamaan kaupoista; passiivis-aggressiivinen voi aiheuttaa puolisolleen tahallaan ongelmia alkoholin ja huumeiden käytöllä; passiivis-aggressiivinen voi jättää rahat tahallaan kotiin niin, että muut joutuvat maksamaan hänen ateriansa ravintolassa; jne. Näissä esimerkeissä passiivis-aggressiivisen salattu viha kohdistui läheisiin, mutta se voi ihan yhtä hyvin kohdistua myös muihin ihmisiin. Passiivis-aggressiivisella on usein vaikeuksia ilmaista suuttumista avoimesti, ja hän saattaa pelätä muiden ihmisten suuttumista, erimielisyyttä tai tuen menetystä. Tai sitten hänellä on juonittelevaan salavihaisuuteen taipuvainen Machiavellimainen luonne, vaikka voisi olla avoimen vihainen.<br />
<br />
Passiivis-aggressiivinen keksii aina tekosyitä, selittelyjä, valheita ja
keksittyjä tarinoita, joilla hän peittelee
passiivis-aggressiivisuuttaan; selittelee sitä pois; luo itsestään
kuvaa viattomana uhrina; vierittää syitä omasta negatiivisesta toiminnastaan ja käyttäytymisestään muiden niskaan; ja kylvää toisten mieleen epätietoisuutta ja epäilyä
sen suhteen minkälaisia passiivis-aggressiivinen ja hänen luomansa
tilanteet todellisuudessa ovat. Vaikka passiivis-aggressiivinen on useimmiten kohtuullisen tietoinen omasta passiivis-aggressiivisuudestaan, hänellä voi kuitenkin samanaikaisesti olla tunne siitä, että passiivis-agressiivisuus vain tapahtuu luonnostaan ja melkein kuin itsestään tapahtumien edetessä; passiivis-aggressiivisuudesta on silloin tullut hänelle lähes automaattinen tapa reagoida moniin tilanteisiin. Samalla passiivis-aggressiivisuuteen liittyvä pahantahtoisuus, jounittelu, pahan tekeminen, kierous, epärehellisyys ja salakähmäisyys hämärtyvät hänen mielessään ja näyttävät neutraalimmilta, tarpeellisemmilta ja oikeudenmukaisemmilta.<br />
<br />
Ne, jotka tuntevat vihaa selittävät sen usein sen perusteella mitä heille on tapahtunut ja useimmiten kuvaillut provokaatiot tapahtuivat juuri ennen kuin vihaa alettiin tuntea. Sellaiset selitykset vahvistavat illuusiota siitä, että suuttumisella on pelkästään yksi selvästi rajattu ulkoinen syy. Vihainen henkilö pitää useimmiten vihansa syynä jonkin toisen henkilön (tai henkilöiden) tahallista, henkilökohtaista ja kontrolloitavissa olevaa käytöstä tai puhetta. Vihaisuus laskee kykyä itsensä ja oman tilansa objektiiviseen tarkkailuun, joten se vääristää vihaisen henkilön näkemystä siitä mikä vihan aiheutti. Suuttumiselle on usein monia syitä. Vihaisuuden syntyyn voi olla vaikuttamassa esim. vihaisuuden ja ärtyneisyyden hidas kertyminen arkipäiväisten stressien ja turhautumisten takia; henkilön oma liiallinen suuttumisherkkyys; fyysiset kivut; joidenkin muiden ihmisten aiheuttamien harmien tai pienten loukkausten projisoiminen vihan kohteeseen, todennäköisesti sellaiseen johon viha on sosiaalisesti ja taloudellisesti turvallista purkaa; tulevaisuuden murheet ja ongelmat; psykologisesti satuttavat tai suututtavat lapsuuden muistot, jotka vihainen henkilö yhdistää vihan kohteeseen; vihaisiin esikuviin tai auktoriteetteihin samaistuminen ja heidän imitoimisensa; vihaisen henkilön liioiteltu kuva siitä mihin hän on oikeutettu, joka johtaa hänet helposti konflikteihin muiden kanssa; jne.<br />
<br />
Vihaisuus saa ihmiset ajattelemaan positiivisemmin ja rohkeammin. Toiminta näyttää siltä, että se onnistuu todennäköisemmin; uhkat näyttävät vähäisemmiltä; toiminnassa näyttää olevan vähemmän riskejä; ja epäonni näyttää epätodennäköisemmältä. Vihaisen ihmisen itseluottamus ja itsetunto kasvaa, ja minäkuva paranee. Vihaiset ihmiset ottavat toiminnassaan suurempia riskejä ja tekevät optimistisempia riskianalyyseja. Vihaiset ihmiset arvioivat esim. sydäntautiriskiensä olevan vähäisempiä ja saavansa palkankorotuksen todennäköisemmin kuin pelokkaat ihmiset. Tämä taipumus positiivisuuteen heijastuu myös takautuviin tilanteisiin. Vuonna 2005 suoritetussa tutkimuksessa vihaiset henkilöt arvioivat 11.9 - 2001 jälkeiseen vuoteen liittyvän vähemmän terrorismin riskejä kuin pelokkaat tai neutraalit koehenkilöt. Vihaiset ihmiset tuntevat useimmiten olevansa hallitsevammassa, ylemmässä, voimakkaammassa tai paremmassa asemassa kuin vihan kohde, tai vähimmilläänkin tasaväkisessä asemassa. Vihainen ihminen jossain määrin menettää kontrollin käytökseensä, mutta kokee samalla hallitsevansa tilannetta paremmin. Vihaisen ihmisen vihaisuus voi saada hänet ylittämään psykologisia, fyysisiä, sosiaalisia, laillisia, moraalisia, työpaikkaorganisaation tms. rajoja.<br />
<br />
Kuuma ilmasto lisää ihmisten ärtyisyyttä ja vihaisuutta. Kylmä ilma vähentää ihmisten ärtyisyyttä ja vihaisuutta.<br />
<br />
Ryhmien välisissä suhteissa vihaisuus saa ihmiset ajattelemaan negatiivisemmin ulkopuolisista, luottamaan vähemmän ulkopuolisiin ja liittämään ulkopuolisiin vähemmän myönteisiä ominaisuuksia. Kun ryhmä kilpailee toisen ryhmän kanssa, sen jäsenet tuntevat enemmän vihaa, jos se on vahvempi ryhmä, ja vähemmän vihaa, jos se on heikompi ryhmä. Viha saa ihmiset syyttämään toisen henkilön negatiivisesta käyttäytymisestä normaalia enemmän hänen luonnettaan ja ottamaan normaalia vähemmän huomioon hänen olosuhteensa. Pelko ja surullisuus saa ihmiset syyttämään toisen henkilön negatiivisesta käytöksestä normaalia vähemmän hänen luonnettaan ja ottamaan normaalia enemmän huomioon hänen olosuhteensa. Silti pelokkaat ja surulliset ihmisetkin useimmiten syyttävät henkilön negatiivisesta käytöksestä enemmän hänen luonnettaan kuin hänen olosuhteitaan. Vihaiset ihmiset luottavat enemmän stereotypioihin (näkevät ryhmien jäsenet enemmän samanlaisina), kiinnittävät vähemmän huomiota yksityiskohtiin ja enemmän huomiota pinnalliseen. Pelko ja surullisuus edistävät analyyttista ajattelua, mutta vihaisuus heikentää sitä. Vihaisuus laskee älykkyyttä, ja voi saada aikuisen ihmisen toimimaan psykologisesti samalla tavalla tai tasolla kuin lapsi tai murrosikäinen.<br />
<br />
Vihaisella ihmisellä on taipumus odottaa sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat hänelle vihaa. Hänellä on taipumus pitää vihaa aiheuttavia tulevaisuuden tilanteita todennäköisempinä kuin esim. surullisia tai pelottavia tilanteita. Vihaisella ihmisellä on taipumus syyttää muita henkilöitä ongelmistaan ja negatiivisista tunteistaan. Tämä voi synnyttää kierteen, jossa vihaisen henkilön toisten ihmisten syyttäminen saa hänet entistä vihaisemmaksi, joka saa hänet syyttämään muita vielä enemmän, joka lisää hänen vihaisuuttaan, jne. Kun ihmiset ovat tietyssä tunnetilassa, heillä on taipumus kiinnittää huomiota asioihin ja muistaa asioita, joilla on sama tunnelataus; tämä pätee myös vihaan. Jos henkilö suostuttelee vihaista henkilöä, hänen kannattaa käyttää mieluummin sanomaa, joka herättää suuttumusta kuin sanomaa, joka herättää esim. myötätuntoa tai surullisuutta. Toisin kuin muut negatiiviset tunteet, jotka ohjaavat kiinnittämään lisää huomiota kaikkiin negatiivisiin tapahtumiin, viha lisää huomion kiinnittämistä vain suuttumusta aiheuttaviin tapahtumiin.<br />
<br />
Vihaisuus saa henkilön haluamaan enemmän sitä objektia, johon viha kohdistuu. Hollantilaisessa tutkimuksessa koehenkilöiden vihaisuutta tai pelokkuutta lisättiin näyttämällä heille vihainen tai pelokas kasvokuva, ja sen jälkeen heille näytettiin kuva satunnaisesta esineestä. Kun koehenkilöiden vihaisuutta lisättiin, he ilmoittivat haluavansa satunnaisen esineen enemmän kuin kuin koehenkilöt, joiden pelokkuutta lisättiin. Kuten muitakin tunteita, vihaisuutta voidaan teeskennellä tai liioitella. Hochschildin ja Suttonin tutkimuksessa osoitettiin, että vihaisuuden näyttäminen muille on todennäköisesti tehokas manipulointistrategia; sillä voidaan muuttaa ja muotoilla muiden ihmisten mielipiteitä ja asenteita (esim. vihainen asenne neuvotteluissa tai toisen osapuolen vihaisuus ystävyyssuhteessa). Keatingin tutkimuksessa havaittiin, että vihaiset kasvot tulkittiin voimakkaiksi ja korkeassa sosiaalisessa asemassa oleviksi. Larissa Tiedensin tutkimuksen mukaan tunteiden näyttämisellä on selvä vaikutus valta-asetelmiin yhteiskunnassa. Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset, jotka vertasivat tarinoita vihaisista ja surullisista henkilöistä, olivat sitä mieltä, että vihaisilla henkilöillä on korkeampi sosiaalinen status. Vihaisen henkilön vihaisuus legitimoi ihmisten mielissä hänen mielipiteitään ja käytöstään. Tiedensin toisessa tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin joko vihaisen tai surullisen henkilön kuvaa. Koehenkilöillä oli taipumus ilmaista tukensa enemmän vihaiselle kuin surulliselle henkilölle. Tämä johtui siitä, että koehenkilöt pitivät vihaista henkilöä kyvykkäänä ja pitivät häntä siten korkeamman statuksen henkilönä.<br />
<br />
Vihaisuus voi lisätä henkilön menestymismahdollisuuksia neuvotteluissa. Tiedensin tutkimus osoitti, että vihaisia henkilöitä pidetään taipumattomina, dominoivina, itsepintaisina ja voimakkaina. Koehenkilöillä oli taipumus antaa helpommin periksi niille henkilöille, joita he pitivät voimakkaina ja itsepintaisina kuin niille, joita he pitivät pehmeinä ja alistuvina. Koehenkilöt tekivät myös enemmän myönnytyksiä vihaisille henkilöille kuin niille, jotka olivat neutraaleja. Ihmiset tekevät tunteisiin liittyvällä informaatiolla johtopäätöksiä siitä minkälaisia rajoja, taipumuksia, kykyjä ja potentiaaleja toisilla ihmisillä on, ja he sovittavat omat vaatimuksensa neuvotteluissa sen mukaisesti. Van Kleefin tutkimuksessa koehenkilöt olivat keskimäärin joustavampia vihaiselle henkilölle kuin onnelliselle henkilölle.<br />
<br />
Suomalaiset ja monet muut eurooppalaiset ovat kehittyneet ympäristöissä,
joissa tärkeintä on ollut hankkia riittävästi ruokaa ja energianlähteitä pitkän syksyn,
talven ja kevään varalle, rakentaa kylmille ja
sateisille ajanjaksoille sopivia asumuksia, valmistaa kylmiin ja sateisiin olosuhteisiin sopivia vaatteita,
jne. Kilpailu muiden ihmisten tai yhteisöjen kanssa on ollut
suomalaisille vähemmän tärkeää. Suomalaisille tärkeimmät ja arvostetuimmat luonteen ominaisuudet ovat ahkeruus ja sitkeys, joiden avulla on tehty kovaa työtä, taisteltu luonnonvoimia vastaan ja kestetty vaikeita olosuhteita. Perhe on suomalaisten tärkein sosiaalinen yksikkö, ja sen ulkopuoliset sosiaaliset siteet ovat olleet suhteellisen heikkoja ja löyhiä. Suomalaisille ideaali mies on ahkera, sitkeä, sisukas ja kova työntekijä, joka pystyy hankkimaan itsenäisesti tai yhdessä vaimon kanssa runsaan elannon perheelleen. Ahkeruus ja sitkeys ovat tavallaan suomalaisten elämänvoima. Historiallisesti ilman ahkeruutta, sitkeyttä ja kovaa työntekoa suomalaiset olisivat kuolleet, eläneet puutteessa ja köyhyydessä, joutuneet elämään yksin ilman perhettä, sairastuneet, pudonneet alhaiseen sosiaaliseen statukseen, tms. Jos suomalaista väitetään laiskaksi, pehmeäksi, saamattomaksi ja helposti periksiantavaksi, se on suurimpiin kuuluva loukkaus. Jos ahkeraa ja sitkeää suomalaista pyydetään luopumaan jollain verukkeella ahkeruudesta ja sitkeydestä, pyyntö on suomalaisen mielestä järjetön, kohtuuton ja loukkaava. Ei suomalainen halua luopua perustavanlaatuisesta identiteetistään, elämänvoimastaan, hyvistä saavutuksistaan, sosiaalisesta statuksestaan, työstään jne.<br />
<br />
Suomalaiset pitävät yllä sosiaalisia suhteita perheen ulkopuolisiin ihmisiin yleisillä käyttäytymissäännöillä, ja sosiaalisilla vaatimuksilla ja odotuksilla. Suomalaiset suhtautuvat perheen ulkopuolisiin ihmisiin useimmiten lähtökohtaisesti positiivisesti. Suomalaisille vihalla on positiivinen merkitys useimmiten lyhytkestoisissa, rajatuissa ja perustelluissa sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun joku on rikkonut merkittävällä tavalla sosiaalisia normeja vastaan. Suomalaiset suhtautuvat kuitenkin yleisesti negatiivisesti vihaan. Liiallinen, pitkäkestoinen ja perusteeton viha hajottaa suomalaisten löyhiä sosiaalisia suhteita, rikkoo yleistä rauhaa, estää yhteistoimintaa ja sotkee suomalaisten sosiaalista järjestystä. Suomalaiset voivat olla yksilöinä pitkävihaisia, ja se on joskus tarpeenkin, mutta se on silloin yksilöllistä vihaa, ei yhteisön määräämää, edistämää ja/tai palkitsemaa. Suomalaiset tuomitsevat usein liiallisen vihan moraalisesti esim. sanomalla "Sinä olet täynnä vihaa", "Sinä suutut mitättömän pienistä asioista", "Sinä olet aina vihainen" tai "Sinä riitelet kaikkien kanssa, ja se johtuu vihaisuudestasi". Suomalaisten perinteisessä kilpailussa luonnonvoimia vastaan vihalla on rajoitettu merkitys. Jonkin vaikean luonnonesteen sattuessa tielle suomalainen vihastuu ja sisuuntuu, ja nujertaa esteen vihaisuudellaan. Useimmiten suomalaisten työ on vaatinut tasaista, kestävää ja sitkeää luonnetta, ei vihaisuutta. Suomalaiset käyttävät joskus vihaisuutta strategiana kilpaillessaan statuksista ja valta-asemista organisaatioissa. Silloin suomalaiset kilpailevat toisia ihmisiä vastaan, ja ovat silloin lähimpänä, mutta silti kaukana kovien etnisten kilpailijoiden vihaisuudesta.<br />
<br />
Lähi-idän kovan etnisen kilpailun alueilla ryhmät kilpailevat niukoista resursseista toisia ryhmiä vastaan. Yhteisöjen ja ihmisten välinen kilpailu on tärkein ja kovin kilpailun muoto. Lähi-idässä viha ulkopuolisia kohtaan on useimmiten ikuista, se ilmenee ilman syytä / se on automaattista ja se on usein intensiivistä. Uskonto saattaa määrätä, pitää suotavana tai sallia vapaasti ulkopuolisten vihaamisten. Viha on miehekkyyden ja voiman merkki. Vihalla on etnisessä kilpailussa monia hyötyjä. Viha on tekee selvän psykologisen, sosiaalisen, poliittisen, uskonnollisen ja ehkä taloudellisenkin eron yhteisöjen välille. Tällöin ulkopuolisten uskontoa, ideologiaa, taivuttelua, suostuttelua, manipulointia, poliittista painostusta, taloudellisia insentiivejä tms. ei hyväksytä, jos ne heikentävät, korruptoivat, muuttavat tai sotkevat omaa yhteisöä, sen sosiaalisia suhteita, sen taloudellista toimintaa ja/tai sen sääntöjä, tapoja ja uskontoa. Viha ulkopuolisia kohtaan auttaa pitämään yllä endogamiaa tai osittaista endogamiaa, jolloin yhteisöjen vahvat sukulaisuuteen, läheiseen etnisyyteen ja samaan uskontoon perustuvat sosiaaliset ja taloudelliset suhteet kestävät. Viha estää ottamasta ulkopuolisia luotetuiksi ystäviksi; vain oman yhteisön jäsenet voivat olla luotettuja ystäviä. Tämä ei kuitenkaan estä yhteisölle ja sen jäsenille hyödyllisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita ulkopuolisiin, tai hyödyllisiä transaktioita ja sopimuksia heidän kanssaan. Viha toimii ulkopuolisten yhteisöjen muodostamien sotilaallisten, rikollisten tms. uhkien ennaltaehkäisijänä ja vastavoimana, ja puolustuksen ja hyökkäysten motivoijana. Viha luo psykologisen laajentumispaineen omalle etniselle ryhmälle ja uskonnolle. Viha saa yhteisön jäsenet helposti syyttämään yhteisön omista ja itseaiheutetuista ongelmista ulkopuolisia. Tällöin oma yhteisö näyttäytyy hyvänä, viattomana ja oikeassa olevana, ja ulkopuoliset pahoina, huonoina ja kavalina (Tai pahempina, huonompina ja kavalampina kuin he todellisuudessa ovat. Vaikka tästä on useimmiten lyhyellä tähtäimellä hyötyä yhteisölle etnisessä kilpailussa, pitkällä tähtäimellä siitä on monenlaista haittaa). Viha pakottaa tai painostaa ulkopuolisia tekemään myönnytyksiä, kompromisseja, antamaan periksi tai antautumaan. Viha painostaa tai pakottaa ulkopuolisia kääntymään ryhmän uskontoon. Viha auttaa yhteisöä saamaan neuvotteluissa ja politiikassa tahtonsa läpi. Viha nostaa etnisessä kilpailussa yhteisön ja sen jäsenten sosiaalista statusta ulkopuolisten silmissä. Jos ulkopuolisten viha heikkenee ja laimentuu, se on merkki siitä, että yhteisön vihan täytyy kasvaa ja laajentua täyttämään ulkopuolisten surkastuvan vihan luoma valtatyhjiö. Ulkopuolisten vihan väheneminen on heikkouden, korruptoituneisuuden, hedonismin ja pehmeyden signaali, jota käytetään opportunistisesti hyväksi laajentumalla ja valloittamalla. Viha antaa yhteisön jäsenille vaikeissakin konfikteissa ulkopuolisten kanssa rohkeutta, itseluottamusta ja optimistisuutta. Yhteisön jäsenten viha herättää ulkopuolisissa arvostusta, kunnioitusta ja pelkoa. Viha auttaa yhteisön auktoriteetteja nousemaan hallitseviin valta-asemiin valtioissa tai imperiumeissa. Viha laskee älykkyyttä ja asioiden analyyttistä käsittelyä, joten yhteisön jäsenten on tasapainotettava viha viekkauden, oveluuden ja älykkyyden tarpeiden kanssa. Yleisesti ottaen ne ryhmät, jotka ovat suuria, dominoivia ja hallitsevia, painottavat enemmän vihaa ja voimaa kuin viekkautta, oveluutta ja älykkyyttä, ja ne ryhmät, jotka ovat pienempiä, valta-asemien ulkopuolella, tai sotilaallisesti ja poliittisesti heikompia painottavat enemmän viekkautta, oveluutta ja älykkyyttä kuin vihaa ja voimaa. Koska suurten ja hallitsevien ryhmien viha laskee niiden älykkyyttä, pienten ryhmien älykkyyden, viekkauden ja oveluuden vaikutus lisääntyy entisestään. On melko tavallista, että pienempien ja heikompien ryhmien jäsenet päätyvät älykkyyden, oveluuden, juonittelun, taitavuuden, tietojen ja etnisten yhteistyöverkostojen avulla hallitsemaan suurempia ja voimakkaampia ryhmiä korkeiden tai korkeimpien valta-asemien avulla. Yhteisöjen sisällä pyritään korostetusti rauhaan, ystävällisyyteen, hyvään tahtoon, oikeudenmukaisuuteen, vastavuoroisuuteen, auttamiseen, epäitsekkyyteen, rehellisyyteen jne. Se muodostaa jyrkän kontrastin suhteessa ulkopuolisia kohtaan tunnettuun vihaan. Viha on lähi-idän etnisille ryhmille samanlainen elämänvoima kuin ahkeruus ja sitkeys on suomalaisille. Heidän toinen elämänvoimansa ovat vahvat ja hyvät sosiaaliset suhteet yhteisöjen sisällä. Viha auttaa lähi-idän etnisiä ryhmiä menestymään, säilymään hengissä, laajenemaan, turvaamaan omat etunsa jne. Jos lähi-idän etnisiä ryhmiä pyydetään luopumaan vihastaan, se on sama kuin heitä pyydettäisiin antautumaan, häviämään ja kuolemaan ulkopuolisten ryhmien vihan ja voiman paineessa. Se olisi sama kuin jos pyytäisimme suomalaisia olemaan laiskoja, periksiantavia ja lopettamaan työnteon, ja kuolemaan nälkään ja puutteeseen. Vihalla ei tässä kontekstissa tarkoiteta sitä, että yhteisön jäsenet vihaisivat yhtäjaksoisesti ja joka päivä ulkopuolisia. Kyse on enemmänkin vihaavasta yleisestä asenteesta, joka manifestoituu vihan tunteina relevanteissa tilanteissa.<br />
<br />
Koska eurooppalaiset ovat heikkoja etnisiä kilpailijoita ja kaiken lisäksi korkean elintason, liberaalin kulttuurin ja hedonismin degeneroimia, se toimii tietyille maahanmuuttajaryhmille motiivina vihan lisäämiseen ja laajentumiseen.<br />
<br />
Eurooppalaisilla on taipumus käsitellä vihaa traditioidensa mukaisesti moraalisena ja sosiaalisena ongelmana, mutta kansainvälistyvässä ympäristössä sitä tulisi käsitellä yhtenä merkittävänä etnisenä kilpailutekijänä ja etuna. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien vihan moralisointi on todennäköisesti melkein yhtä hyödytöntä kuin leijonan aggressiivisuuden moralisointi. Leijona on sellainen kuin se on, moralisoitiinpa sen käytöstä tai ei.<br />
<br />
Suomalaisten on suotavaa muuttaa monietnisessä ympäristössä jonkin
verran traditioitaan, tottumuksiaan, tapojaan ja perinteistä moraaliaan. Suomalaiset tarvitsevat kansainvälistyvässä ympäristössä enemmän ja kestävämpää vihaisuutta suojellakseen itseään, menestyäkseen kilpailussa, turvatakseen asemansa ja etunsa, ja säilyttääkseen olemassaolonsa, mutta se on tasapainotettava älykkyyden, oveluuden ja osaamisen vaatimusten kanssa. Jälkimmäiset ovat suomalaisille tärkeämpiä. Viime kädessä älykkyyden täytyy hallita tunteita. Vihaisuudella on positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia, ja negatiivisten vaikutusten tietoinen karsiminen pois on tärkeää. Suomalaiset tarvitsevat kansainvälistyvässä ympäristössä vahvempia sosiaalisia siteitä ja yhteisöjä. Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-7016582704176373862014-09-14T09:46:00.001-07:002015-01-15T15:35:17.357-08:00Hyveet ja Jalous (edit)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-QzSUVcSTyOQ/VBXNvBhZcqI/AAAAAAAAANI/JXZ3OoxLvXg/s1600/Aristoteles.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-QzSUVcSTyOQ/VBXNvBhZcqI/AAAAAAAAANI/JXZ3OoxLvXg/s1600/Aristoteles.jpg" height="640" width="532" /></a></div>
(Huom.) Jalomielinen (5. hyve, suurenmoisuus) on ensisijaisesti rikkaan, ylhäisen ja jossain määrin muista ihmisistä erillään elävän kuninkaan malli, vaikka tavallinen kansalainen voi olla monin tavoin jalomielinen. Tavallisen kansalaisen jalomielisyys on sosiaalisempaa ja enemmän ystävyyksiin painottuvaa.<br />
<br />
Kunnianhimo ja monet muut hyveet suuntautuvat nykyisessä liberaalissa yhteiskunnallisessa ympäristössä haitallisiin uomiin, esim. statuskilpailuun byrokratioissa, joka vahvistaa paheellisia ja hyveiden vastaisia virtauksia yhteiskunnassa. Monien hyveiden oikeanlaiseen toteutumiseen vaaditaan hyveellinen sosiaalinen yhteisö, jossa niitä tavoitellaan ja selvä erottautuminen yhteiskunnan paheellisista suuntauksista.<br />
<br />
Aristoteleen mukaan etiikan ja politiikan tutkiminen alkaa siitä mitä hyvän kasvatuksen saaneet henkilöt, joilla on paljon elämänkokemusta, pitävät yleisesti ottaen oikeana, ja etenee siitä logiikan avulla kohti korkeampaa ymmärrystä. Tähän sisältyy keskustelu siitä mikä on totta, kaunista ja oikeudenmukaista.<br />
<br />
Erinomainen ihminen elää elämää hyvin, vakavalla elämänasenteella ja kauniisti, suunnilleen samalla lailla kuin esim. klassisen musiikin muusikko parhaimmillaan.<br />
<br />
Viisaiden vanhempien miesten opastamat oikeamieliset toimet mahdollistavat oikeiden tapojen kehityksen, joka puolestaan mahdollistaa hyvän ja vakaan luonteen kehittymisen. Hyvät tavat kehittyvät jalostuessaan lähes automaattisiksi, mutta hyvään luonteeseen kuuluu myös tietoisten valintojen tekeminen. Hyvät tavat ja hyvä luonne mahdollistavat miehen hyveellisen kukoistuksen.<br />
<br />
Kaikki hyveet, älykkyys ja kohtuullinen mielihyvä johtavat onnellisuuteen, mutta vaikka ne eivät johtaisi onnellisuuteen, hyveelliset miehet pyrkisivät niihin silti. Perhe, ystävät ja yhteisö tekevät elämästä elämisen arvoista ja onnellista, ja sellaista, että siinä on kaikki. Elämän onnellisuus tulee arvioida koko elämän ajalta kokonaisuutena, koska muuten onnettomat elämänjaksot voivat saada koko elämän näyttämään onnettomalta. Onnellinen ja hyveellinen mies kestää huonoja aikoja ja epäonnea kauniilla ja harmonisella tavalla. Jopa lukuisten suurten onnettomuuksien, huonojen aikojen ja epäonnien aikana hyveellisen miehen elämässä kauneus ja harmonisuus paistaa negatiivisten asioiden läpi.<br />
<br />
Hyveellisiin toimiin liittyy kolme ehtoa: a) ne tehdään tietoisesti b) ne tehdään niiden itsensä tähden c) ne valitaan vakaan taipumuksen takia, ei oikkujen, mielijohteiden tai muiden helposti vaihtuvien tai epävakaiden syiden takia. Hyveellisen toiminnan määrittävät sisäsyntyinen taipumus, tunteet ja vakaa opittu taipumus. Paheelliset miehet ovat usein vaihtelevassa määrin tietämättömiä sen suhteen mitkä tavoitteet ovat hyviä ja mitkä pahoja. Paheelliset miehet eivät usein pidä paheellisia vaihtoehtoja parhaimpina vaihtoehtoina, vaan parhaimpina vaihtoehtoina, joihin he ajattelevat pystyvänsä. Paheellisuus syntyy usein huonoista tavoista, väärästä ymmärryksestä ja tähtäämisestä vääriin asioihin, ei siitä, että tarkoituksellisesti tähdätään tyytymättömyyteen, huonouteen ja paheellisuuteen.<br />
<br />
Koko yhteiskuntaa on vaikeaa muuttaa, mutta yksilöt voivat kehittyä hyveellisiksi verrattain helposti, ja yhteiskunnan laatu muodostuu yksilöistä rakentuvista sosiaalisista kokonaisuuksista. Kun riittävän moni yksilö muuttuu hyveelliseksi, koko yhteiskunta muuttuu. <br />
<br />
Hyveet ovat useimmiten sumeita keskiarvoja paheellisten äärimmäisyyksien välillä. Tämä kuitenkin vaihtelee tilanteiden, ajan ja paikan vaatimusten mukaan. Joskus on esim. hyveellistä olla uhkarohkea, jos siitä on hyötyä taistelussa tai joskus on valehdeltava, jos siitä on hyötyä sodankäynnissä. Paheet ovat väärän toiminnan valitsemista väärien syiden ja motivaatioiden takia, vääränä aikana ja väärässä paikassa. Kun pyrimme parhaaseen, valitsemme tavoitteeksi sen mikä on parasta, vastakkaista alhaiselle.<br />
<br />
1) Rohkeus pelkuruuden ja itseluottamuksen puutteen, ja hätiköidyn, harkitsemattoman ja ajattelemattoman rohkeuden, uhkarohkeuden ja tyhmänrohkeuden välillä (pelko ja itseluottamus)<br />
<br />
Hyveellinen rohkeus liittyy usein tilanteisiin, joihin liittyy kuoleman uhka. Hyveellisin ja kaunein kuolema on kuolema taistelussa yhteisönsä ja kansansa puolesta. Rohkea mies kestää ja hallitsee pelkoa, ja luottaa itseensä. Häntä motivoi se mikä on kaunista, ylevää ja hyveellistä. Tyhmänrohkeus on eräs hulluuden muodoista. Harkitsematon ja hätiköity tyhmänrohkeus liittyy usein siihen, että pelkuri esittää rohkeaa. <br />
<br />
Sotilaiden rohkeus johtuu usein suurelta osin pelkuruudesta annettavista rangaistuksista ja rohkeudesta annettavasta kunniasta. Tämä on osittain näennäistä rohkeutta, joka on kuitenkin lähellä todellista rohkeutta, ja se on tärkeää, jotta armeijat saadaan taistelemaan urhoollisesti. Se on erilaista kuin todellinen rohkeus, joka perustuu vapaaehtoiseen toimintaan, ja tähtää hyveellisyyteen ja kauneuteen. Miehet, jotka ovat sotaa kokeneita, esim. ammattisotilaita, ovat useimmiten rohkeita. Vihaisuus näyttää usein rohkeudelta. Vihainen mies saattaa olla sokea uhkien suhteen, ja sännätä keskelle niitä, mutta toisin kuin todella rohkeat miehet, hän ei tähtää hyveellisiin ja kauniisiin päämääriin. Vihaisuus muistuttaa kuitenkin rohkeutta, ja yhdistyneenä harkittuihin valintoihin ja päämääriin se voi olla todellista rohkeutta. Jotkut miehet ovat ylimielisen rohkeita tietämättömyyden ja harhaluulojen takia. Heillä on useimmiten taipumus joko kestää vähän aikaa kunnes asiat menevät toisin kuin he kuvittelivat tai juosta pakoon heti. Rohkeus johtaa ihmisen usein tilanteisiin, jotka eivät ole miellyttäviä. Tähän hyveeseen ei siten välttämättä liity mielihyvää. Viisaus ja järki auttavat löytämään miellyttävyyttä rohkeudesta ja
epämukavuutta pelkuruudesta. Itsekontrolli lisää useimmiten rohkeutta. <br />
<br />
Rohkeus nojaa enemmän uhkarohkeuteen kuin pelkuruuteen.
On siten helpompi kouluttaa uhkarohkeasta rohkea kuin pelkurista rohkea.
On helpompaa erehtyä pelkuruuden kuin uhkarohkeuden puolelle, joten
hyveellisen miehen on taisteltava enemmän pelkuruutta kuin
uhkarohkeutta vastaan. Rohkeutta ei ole koskaan liikaa, on vain
joissain tapauksissa liian vähän viisautta ohjaamassa sitä. Rohkeus
ilman viisautta on uhkarohkeutta. On hyvä pelätä häpeällisiä
tekoja, jotta vältämme niitä. Rohkea mies on toiveikas ja melko
hiljainen ennen toimintaa, ja rohkea kun toiminta alkaa. Pelkuri usein
rehentelee ja kehuskelee salatakseen pelkuruuttaan ja luodakseen
valheellisen mielikuvan rohkeudesta, mutta luhistuu toiminnan alkaessa.<br />
<br />
Moraalinen rohkeus on kyky toimia ja puhua totuudenmukaisesti ja oikein välittämättä vastustuksesta, skandaalista, kohusta, herjauksista, häpäisemisestä tai vähättelystä. <br />
<br />
2) Jalous, ylpeys ja ylevämielisyys arkuuden, pikkusieluisuuden tai liiallisen ujouden,
ja ylimielisyyden, turhamaisuuden, pöyhkeilyn, rehentelyn tai mahtipontisuuden välillä (kunnia
ja häpeä, merkittävin)<br />
<br />
Sellainen mies on pikkusieluinen, joka ottaa itselleen vähemmän kunniaa kuin hänelle kuuluu. Sellainen mies on pöyhkeä, joka yrittää ottaa itselleen enemmän kunniaa kuin hänelle kuuluu. Jalon, ylevän ja parhaimman arvoisen miehen on oltava hyvä ja hänellä on oltava kaikki hyveet. Jalous kruunaa hyveet ja tekee ne suuremmiksi. Jaloutta ei voi olla olemassa ilman hyveitä. Kunnia on suurin hyveistä, koska kunniaa osoitetaan korkeimmalle, Jumalalle. Parhaimpien ihmisten päämääränä on kunnia. Tästä huolimatta suurisieluiset miehet noudattavat kohtuullisuutta kaikessa, myös kunnian suhteen. Se, että on kunnian arvoinen, on tärkeämpää kuin itse kunnia.<br />
<br />
3) Kunnia ja kunnianhimoisuus liiallisen vaatimattomuuden ja liiallisen kunnianhimoisuuden välillä (kunnia ja häpeä, vähäisempi)<br />
<br />
Tämä hyve koskee jaloja ja miehekkäitä henkilöitä, joilla on asianmukainen kunnianhimo, tai vähemmän kunnianhimoisia henkilöitä, jotka ovat kohtuullisia ja maltillisia. Aristoteleen mukaan vähäisempi kunnianhimo ei siten välttämättä ole pahe. Sopiva tasapaino tässä hyveessä tarkoittaa oikeanlaisen kunnian tavoittelemista oikeanlaisista kohteista. Kunnianhimoton mies ei halua asianmukaista ylevien syiden suomaa kunniaa. Kunnianhimoinen mies on miehekäs ja jalo.<br />
<br />
4) Kohtuullisuus tunnottomuuden ja hillittömyyden, liiallisuuden, kevytmielisen elämän tai irstailevuuden välillä (tunnottomuus tai liiallinen herkkyys nautinnoille ja kivuille)<br />
<br />
Kaikilla ihmisillä on vaihtelevassa määrin tiettyjä haluja, kuten nälkä, jano ja seksintarve. Nämä halut eivät ilmene kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Aristoteleen mukaan joidenkin miesten luonnolliset halut menevät kohtuuttomuuksiin, useimmiten menemällä liiallisuuksiin tai kohdistumalla sellaisiin kohteisiin, joihin niiden ei pitäisi kohdistua. Kipuihin liittyvä kohtuullisuus on erilaista kuin rohkeus. Kohtuullisen miehen ei useimmiten tarvitse kestää henkisiä kipuja, kun taas kohtuuton mies tuntee usein haluihinsa, himoihinsa ja nautintoihinsa liittyviä kipuja. Kohtuullinen mies haluaa asioita, jotka eivät vahingoita terveyttä, jotka eivät ole rumia tai irvokkaita, ja jotka ovat hänen varojensa ja resurssiensa rajoissa. Sellainen mies tekee päätöksiä ja arvioita oikean rationaalisuuden mukaisesti. Miehet valitsevat mieluummin kohtuuttomuuden kuin pelkuruuden, koska kohtuuton mies hakeutuu nautintoihin, mutta ei ole välttämättä muilta osin heikko, kun taas pelkuri on usein yleisesti henkisesti heikko. Kohtuuttomuutta moititaan enemmän kuin pelkuruutta, koska on helpompaa totuttaa itsensä välttämään kohtuuttomuutta kuin pelkuruutta, ja pelkuruus on useimmiten itse itsensä moite ja rangaistus. Kohtuuttomuus on lyhyellä tähtäimellä pelkuruutta vähäisemmässä määrin itse itsensä moite ja rangaistus, mutta pitkällä tähtäimellä sen sisäsyntyinen moite ja rangaistus lisääntyvät. Halujen on oltava harmoniassa ihmisen rationaalisuuden kanssa. Halusta ilman ymmärrystä voi tulla tyydyttymätön, ja se heikentää rationaalisuutta.<br />
<br />
Hillittömyys on itsehillinnän vastakohta, ja on heikkoutta noudattaa passiivisesti halujaan harkitun ja rationaalisen valinnan sijasta. Aristoteleen
mukaan kohtuullisuus ja itsehillintä eivät ole samanlaisia
asioita. Itsehillintä rajoittaa paheellisia, liiallisia tai turhia haluja, nautintoja ja himoja. Itsehillintä on kykyä kestää nautinnoista luopumisen aiheuttama henkinen tuska. Kohtuullisella miehellä ei ole paheellisia
haluja tai himoja, joita hänen täytyisi rajoittaa tai hillitä. Kohtuullisuus on siten parempi kuin pidättyväisyys ja itsehillintä. Hillittömyys
voi johtua tietämättömyydestä tai siitä, että hillitön mies tekee
sellaisia asioita, joiden hän tietää olevan paheellisia, mutta hänen
intohimonsa, humalatilansa, raivonsa tms. syrjäyttää rationaalisuuden, harkinnan ja kohtuullisuuden. Sellainen mies voi kuulostaa siltä, että hänellä on ymmärrys ja
rationaalisuus samalla tavalla kuin näyttelijällä, joka toistaa ulkoa
jotain tekstiä, jonka merkitystä hän ei ymmärrä. Hänellä ei ole sillä hetkellä ymmärrystä, vaikka hänellä on se yleisellä tasolla. Esimerkiksi ruokaan
ja seksiin liittyvät keholliset nautinnot tai kivut voivat saada miehen
toimimaan häpeällisellä tavalla vastoin hänen valintojaan, päätöksiään
ja rationaalisuuttaan. Joissain tapauksissa miehet toimivat
hillittömällä tavalla luontaisten taipumustensa takia, toisissa taas sen takia, että heitä on kohdeltu kaltoin lapsuudessa.
Hillittömyydet, esim. järjettömyys, irstaus ja liiallinen ankaruus,
voivat muistuttaa sairauksia, joista on vaikeaa parantua. Miehet
menettävät toimiensa hallinnan tai toimivat ymmärryksensä vastaisesti
kahdella tavalla; hermostuneisuuden ja tunneherkkyyden takia, jolloin
mies ei malta harkita, vaan säntää tunteiden ja mielikuvien vallassa eteenpäin; tai huonommassa ja vaikeammin
parannettavissa olevassa tapauksessa heikko mies on valmistautunut ja
harkinnut huolella asiaa, mutta ei pysty tahdonvoiman puutteen takia
toimimaan suunnittelemallaan tavalla, vaan joutuu tunteidensa ja
intohimojensa heiteltäväksi. Toimiminen vastoin harkintaa, ymmärrystä ja päätöksiä on
kuitenkin parempi kuin sellainen paheellisuus, jossa mies valitsee harkiten hillittömiä ja
kohtuuttomia asioita niiden itsensä vuoksi. Sellaiset
miehet eivät usein edes ymmärrä olevansa väärässä, ja he eivät tunne
katumusta. Heitä on myös vaikeampi parantaa paheellisuudestaan. Itsepintaiset miehet seisovat kyllä järkähtämättömästi päätöstensä
takana, mutta he ovat kuitenkin usein kuin miehet, jotka eivät hallitse
itseään, koska heitä ohjaa sokea voitonhimo ja oikeassa olemisen tarve, ja se syrjäyttää usein rationaalisuuden, harkinnan ja kohtuullisuuden.<br />
<br />
Sokrates sanoi, että ihmiset toimivat aina sen mukaisesti, jota
pitävät hyvänä; jos ihmiset tekevät jotain pahaa, se muuttuu heidän
mielessään ainakin väliaikaisesti hyväksi teoksi. Myöhemmin ihmiset ehkä
katuvat hetkellistä mielenmuutostaan. Hyvä elämä on useimmiten miellyttävä, mutta
miellyttävä elämä ei ole välttämättä hyvä. Korkeatasoisesta toiminnasta
virtaa mielihyvää. Kohtuullisuutta ei ole koskaan liikaa, mutta sitä ympäröivää
tunnottomuutta, himokkuutta ja hedonismia voi olla liikaa. Hyveellinen ihminen ei kehu itseään. Paheet rehentely ja
kehuskelu, ja haavoittuvuus mielistelylle ja liehittelylle
kulkevat useimmiten yhdessä. Haavoittuvuus mielistelylle ja liehittelylle altistaa hyväksikäytölle ja manipuloinnille. Hyveellisyyteen kuuluu tarpeettomien tarpeiden ja
intohimojen karsiminen pois. Hyveellisellä miehellä on vakaa ja kestävä
luonne. Hyveellinen mies suhtautuu pitkämielisesti ja intohimoisesti
viisauteen, tietoon ja ymmärrykseen. Paheellinen mies on usein
oikkujensa ja mielihalujensa vietävissä ja ohjailtavissa, ja hän poukkoilee yhdestä suunnasta toiseen; tänään hän syö liikaa ja huomenna
liian vähän; tänään hän haltioituu esitelmöijän puheista ja päättää noudattaa
hänen ohjeitaan, huomenna hän on toista mieltä ja etsii uutta ihailun kohdetta; tänään hän värväytyy armeijaan ja huomenna hän katuu
päätöstään; tänään hän opiskelee filosofiaa ja
huomenna häntä kiinnostaa musiikki; tänään hän juhlii huumepilvessä
ja huomenna hän toivoo ettei olisi koskaan aloittanut huumeiden käyttöä;
tänään hän urheilee, ja huomenna hän ei jaksa ja vetelehtii; jne.
Paheellinen mies vastustaa usein kaikkia auktoriteetteja, koska ne
uhkaavat rajoittaa hänen heittelehtivää mielihalujensa ja oikkujensa
noudattamista. Tämän vuoksi paheellinen mies vastustaa myös traditioita.
Paheellisella miehellä on taipumus uhmata tai uhata opettajia, ja hän
oppii heiltä useimmiten vain vähän, koska hän ei ole halukas kuuntelemaan, oppimaan
ja ymmärtämään. Hyveellisen filosofin ja paheellisen tyrannin erottaa
toisistaan se, että hyveellisen filosofin intohimot ovat rajoitettuja ja
ohjattuja, ja paheellisen tyrannin intohimot ovat rajoittamattomia ja
hallitsemattomia.<br />
<br />
Rahan ja vallan ahneus on kuin suuri vuotava tynnyri, joka ei koskaan
täyty. On parempi, että ihmisellä on pieni tiivis tynnyri, joka on aina
täynnä. Henkilöllä, joka on kohtuullinen ja välinpitämätön kipujen,
epämukavuuden ja nautintojen suhteen, on runsaasti kaikkea vaikka hän
olisi köyhä. Kohtuuton, ahne ja intohimojen vietävissä oleva henkilö
elää jatkuvassa puutteessa ja köyhyydessä vaikka hän olisi rikas. Oikeamielinen mies on vihainen epäoikeudenmukaisesti hankittujen
omaisuuksien takia, kateellinen ihminen kantaa kaunaa kaikkia niitä
kohtaan, joilla on enemmän omaisuutta kuin hänellä itsellään. <br />
<br />
5) Suurenmoisuus pikkumaisuuden, mitättömyyden tai merkityksettömyyden, ja rivouden, sivistymättömyyden, hävyttömyyden tai mauttomuuden välillä (rahan hankkiminen ja kuluttaminen, merkittävin)<br />
<br />
Jalomielisyyden, kuten muidenkin hyveiden, tavoitteena on kaunis toiminta, ei jalomieliselle miehelle itselleen vaan muille ihmisille, siten että hänen antamissaan yksityisissä lahjoissakin on julkisen uhrilahjan tuntu. Koska jalomielinen mies pyrkii spektaakkeliin, hän tekee asioita käyttäen runsaasti rahaa. Hän välttää kitsautta, koska se olisi mitättömyyttä. Hän saattaa hyvinkin käyttää liikaa rahaa näyttäviin ja anteliaisiin toimiinsa. Tästä voi syntyä potentiaalinen konflikti muiden hyveiden, kuten kohtuullisuuden ja hyvän rahankäytön kanssa. Jalomielisyys vaatii silti kokonaisuutena ja pitkällä aikavälillä rahan käyttämistä omien varojen mukaisesti. Köyhä ei voi olla Aristoteleen tarkoittamalla tavalla kaikilta osin jalomielinen. Jalouden vastakohtana paheet mitättömyys ja merkityksettömyys eivät tuo vakavaa häpeää, koska ne eivät vahingoita muita, eivätkä ne ole liian sopimattomia.<br />
<br />
Jalous on omasta kohtalosta ja elämän suunnasta päättämistä. On parempi
esim. kuolla taistellen kuin tulla kiinniotetuksi ja mestatuksi.
Jalomielinen mies ei ota vähäisiä riskejä, eikä etsi turhia vaaroja,
koska on vain vähän asioita, joita hän arvostaa korkealle; hän ottaa
suuri riskejä, ja kun hän kohtaa vaaroja, hän ei säästele itseään. Hän
on taipuvainen suomaan anteliaita etuja, mutta häpeää niiden vastaanottamista,
koska edellinen on ylempiarvoisen toimintaa ja jälkimmäinen
alempiarvoisen toimintaa. Kun ylevä mies maksaa takaisin saamansa
palveluksen, hän maksaa sen niin suurten korkojen kanssa, että
alkuperäisestä hyväntekijästä tulee velallinen ja edunsaaja. Jalo mies muistaa edut ja hyödyt, joita hän on antanut ja suonut
muille, mutta hän ei muistele niitä etuja ja hyötyjä, joita hän on
vastaanottanut, koska edunsaaja on huonompi kuin hyväntekijä tai
lahjoittaja. Ylevä mies pyrkii paremmuuteen. Hän nauttii siitä, että häntä muistutetaan hänen tekemistään hyvistä
teoista ja lahjoituksista, mutta hän ei pidä siitä, että häntä muistutetaan
saamistaan lahjoituksista ja palveluksista. Jalomielinen mies pyytää vain
harvoin ja vastahakoisesti palveluksia, mutta auttaa ahkerasti ja
mielellään muita. Hän on kopea niitä kohtaan, jotka ovat
vaikutusvaltaisia ja menestyneitä, mutta kohtuullinen niitä kohtaan,
jotka kuuluvat keskiluokkaan tai alaluokkaan, koska edellisessä tapauksessa on
vaikeampaa ja vaikuttavampaa olla korkeammalla tasolla kuin
jälkimmäisessä. Vaikutuksen luominen vaikutusvaltaisten henkilöiden
keskuudessa on hyvän kasvatuksen tulos, mutta vaikutuksen luominen
alempiarvoisten ihmisten keskuudessa on sivistymätöntä ja mautonta, samoin kuin
voiman käyttäminen heikkoihin ihmisiin. Ylväs mies ei osallistu
leikkimielisiin kilpailuihin tai muihin vähäpätöisiin kilpailuihin,
joissa muut pyrkivät erottautumaan edukseen joukosta. Hän osallistuu vain
sellaisiin kilpailuihin, joissa suoritus ja kunnia ovat suuria. <br />
<br />
Tehtävät
joihin jalo mies ryhtyy ovat lukumäärältään vähäisiä, mutta suurenmoisia ja
juhlittuja. Hän on avoin sen suhteen mistä hän pitää ja ei pidä,
koska salailu ja välittäminen enemmän muiden ihmisten mielipiteistä kuin
totuudesta ovat arkuuden merkkejä. Ylevä mies on suora ja rehellinen
toimissaan ja puheissaan. Hän ei halua elää
riippuvuussuhteessa kehenkään muuhun kuin luotettuihin ystäviin, koska muunlainen
riippuvuus on nöyristelyä. Mielistelijät ovat alhaisimman luokan
ihmisiä, ja vähäpätöiset ihmiset ovat usein mielistelijöitä, joten
jalo mies ei mielistele tai liehittele. Hän ei
ole taipuvainen ilmaisemaan ihailua, koska mikään ei ole suurta hänen
silmissään. Ylväs mies ei haudo katkeruutta, koska on hänen
alapuolellaan muistaa pikku vääryyksiä; hän on taipuvainen katsomaan
niitä läpi sormien. Hän ei ole kovin taipuvainen ottamaan
vastaan kiitoksia eikä antamaan kiitoksia. Jalomielinen mies ei solvaa muita
ihmisiä, ei edes vihollisiaan, ellei hänellä ole vakaa aikomus solvata. Hän ei ole
taipuvainen pyytämään apua tai valittamaan vaikeuksissa, jotka ovat vähäisiä ja väistämättömiä, koska sellainen asenne
vihjaisi, että hän suhtautuu niihin vakavasti. Ylevä mies pitää
enemmän kauniista ja hyödyttömistä tavaroista kuin sellaisista
tavaroista, jotka ovat hyödyllisiä ja tuottavia, koska se sopii paremmin
hänen omavaraiselle luonteelleen. Jalomielinen mies lukee kirjoja ja
keskustelee viisaitten miesten kanssa, jotta hänen ajattelunsa ja puheensa on korkeatasoista. Hänen askeleensa on vakaa ja tasainen, hänen äänensä on matala ja
hänen puheensa on kiireetöntä. Koska ylväs mies suhtautuu vain harvoihin
asioihin vakavasti, hän ei ole helposti suuttuva, ja koska hän ei pidä
mitään suurena, hän ei ole kireä ja pingottunut. Hän tuottaa tietyllä määrällä resursseja mahtavamman tapahtuman kuin muut. Ylevämielinen mies käyttää rahaa anteliaasti, suurpiirteisesti ja hyväntuulisesti. Jalojen asioiden saavuttaminen on hänelle tärkeämpää kuin jalojen asioiden omistaminen. Jalojen asioiden saavuttaminen herättää enemmän ihailua kuin jalojen asioiden omistaminen. Jalous on osaltaan ihailun ja kunnioituksen herättämistä muissa ihmisissä.<br />
<br />
6) Anteliaisuus ja hyväntekeväisyys kitsauden ja saituuden, ja tuhlaavaisuuden välillä (rahan hankkiminen ja kuluttaminen, vähäisempi)<br />
<br />
Kitsaus ja saituus on rahan ottamista liian vakavasti. Tuhlaavaisuuden aiheuttaa usein hillittömyys. Liian tuhlaavainen mies tuhoaa taloutensa ja ehkä itsensä, ja hänellä on useimmiten monta pahetta samanaikaisesti. Aristoteleen mukaan tasapainoiseen rahankäyttöön pääsee pitämällä rahaa samanlaisena kuin muitakin hyödyllisiä asioita. On hyveellistä tietää miten rahaa käytetään oikein; on hyveellistä antaa oikeille ihmisille oikea määrä rahaa oikeaan aikaan. Kuten muutkin eettiset hyveet, anteliaisuus ja hyväntekeväisyys, eli hyveellisten ja kauniiden asioiden tekeminen, tuo tekijälleen usein samanaikaisesti sekä mielihyvää (auttamisesta syntyvä mielihyvä) että tuskaa (taloudellisen tilanteen huonontumisesta syntyvä huoli). Anteliaista miehistä pidetään, koska he antavat ihmisille hyötyjä, etuja ja hyvää mieltä. Anteliaat miehet eivät usein ole hyviä säilyttämään omaisuuttaan, ja heitä voi olla helppo huijata. On kuitenkin hyveellisempää olla tuhlaavaisen antelias kuin kitsas. Tuhlaavaisella anteliaisuudella mies tekee hyvää monille ihmisille ja tuhlaavaisen anteliaisuuden parantaa viimeistään varojen loppuminen tai iän ja kokemusten karttumisen tuoma viisaus. Jos tuhlaavaisen antelias mies ei ole hillitön, hän on jossain määrin typerä, mutta ei paha. Hyveellisen antelias ei hanki rahojaan sellaisesta lähteestä, josta hänen ei pitäisi niitä hankkia, sillä hyveellinen rahan hankkiminen kulkee yhdessä hyveellisen antamisen kanssa. Paheellisen antelias mies on samanaikaisesti tuhlaavainen ja kitsas; pyrkiessään olemaan anteliaita he lainaavat rahaa koronkiskureilta, yrittävät saada rahaa uhkapeleistä, varastavat rahaa, jne. Paheellisen antelias mies haluaa olla antelias rahoilla, jotka tulevat luonnottoman helposti, vaivattomasti ja nopeasti. He antavat rahaa väärille ihmisille, väärään aikaan ja väärällä tavalla. Paheellisen anteliaita miehiä voidaan ehkä auttaa antamalla heille hyviä, viisaita ja järkeviä neuvoja. Paheellisen anteliaita on helpompi saada muuttamaan tapojaan kuin kitsaita henkilöitä.<br />
<br />
Kitsaalle
miehelle antelias ja tuhlaavainen mies näyttävät kumpikin
tuhlaavaisilta. Tuhlaavaiselle miehelle antelias ja kitsas mies
näyttävät kumpikin kitsailta. Anteliaalla miehellä on oikea ja
hyveellinen näkökulma siihen, mitä kitsas ja tuhlaavainen mies ovat. Kitsaus on taipuvaista olemaan pysyvää, ellei sitä tietoisella hyveellisyyden harjoittamisella paranneta.
Kitsas ei auta kitsaudella useimmiten edes itseään, puhumattakaan muista. <br />
<br />
Jos
maailma on pelkästään materialistinen, ihmiset ovat jatkuvassa kilpailussa toisiaan
vastaan, koska kaksi henkilöä ei voi olla samassa asemassa. Yhden
miehen hyvä on toiselta mieheltä pois joko suoraan tai epäsuorasti,
esim. yhden miehen suhteellinen asema heikkenee jos toinen mies saa
samanlaisen aseman tai omaisuuden. Kun maailma on hengellinen, yhden
miehen hyvä lisää toisen miehen hyvää. <br />
<br />
7) Kärsivällisyys innottomuuden tai itsetunnottomuuden, ja herkästi ja nopeasti suuttumisen, pahantuulisuuden tai liiallisen vihaisuuden välillä (viha)<br />
<br />
Kärsivällinen mies ei häiriinny, suutu ja stressaannu helposti. Hän suuttuu vain periaatteidensa mukaisella tavalla. Kärsivällinen mies ei ole taipuvainen kostonhimoisuuteen. Hän on usein anteeksiantavainen.<br />
<br />
Miehet, jotka ovat liian vihaisia väärään aikaan ja väärien
syiden takia, ovat hillittömia, kohtuuttomia ja epäoikeudenmukaisia, ja
siten paheellisia. Ne miehet, joilla on itsetunnottomuuden pahe eivät puolusta itseään, tai eivät puolusta itseään riittävästi. Heiltä puuttuu intoa ja rohkeutta, ja heitä pidetään typerinä ja nöyristelevinä. Sopiva ja hyveellinen vihaisuus kuuluu hyveelliseen miehen elämään. Sen on oltava perusteltua ja oikeiden syiden vuoksi tapahtuvaa, sen on kohdistuttava oikeisiin henkilöihin, sen on tapahduttava oikealla tavalla ja oikealla hetkellä, ja sen on kestettävä oikean ja kohtuullisen ajan. Vihaisuus on usein osittain tai kokonaan hallitsematonta, ja siksi sopivan ja hyveellisen vihaisuuden saavuttaminen on vaikeaa. Liiallisesta vihaisuudesta on monia paheellisia versioita ja kombinaatioita, esim. se, että on vihainen liian pitkään, suuttuu mitättömän pienistä, ehkä jostain tietyistä laukaisevista asioista tai edellisten yhdistelmä, suuttuu pienistä asioista ja on pitkävihainen. Hyveellinen vihaisuus on järjen hallitsemaa ja kontrolloimaa, ei tunteiden ohjaamaa ja viskelemää. Mies, joka on hiukan liian vähän vihainen, on maltillinen,
ja mies joka on hiukan liian vihainen, on miehekäs. Molemmat ovat
hyveellisiä ominaisuuksia. Hiukan liiallinen vihaisuus sopii usein johtamiseen. Hyveellisen vihainen mies on enemmän anteeksiantavainen kuin liian vihainen. Sellainen henkilö, joka on liian vähän vihainen ja siten paheellinen, typerä ja nöyristelevä, on kuitenkin lähempänä hyveellisyyttä kuin sellainen henkilö joka suuttuu liian helposti ja liian paljon mitättömistä asioista.<br />
<br />
Viha alkaa usein siitä, että mies on joutunut halveksunnan, loukkauksen
tai välinpitämättömyyden kohteeksi, tai kuvittelee joutuneensa.
Vihaisuus johtuu joidenkin henkilöiden tai asioiden aiheuttamasta
henkisestä kivusta. Vihaisella miehellä on taipumus löytää vikoja ja
puutteita kaikista ja kaikkialta. Vihainen mies on äkkipikainen,
impulsiivinen ja uhkarohkea. Vihaisuus on samanaikaisesti kontrollin
menettämistä ja tilanteiden kontrolloimista ja haltuun ottamista.
Vihaisuutta voidaan käyttää uhkaamiseen ja väittelyn voittamiseen.
Vihaisuutta käytetään kunnian puolustamiseen ja tämä on kohtuullisissa
rajoissa positiivista. Miehet, jotka ovat liian vähän vihaisia ovat
alistuvaisia muita ihmisiä kohtaan, ja sietävät liikaa loukkauksia ja
herjauksia. Vihaisuus voi olla pitkän vihaisuuden kertymisen
seuraus. Mitä aikaisemmin
lapsuudessa liiallinen suuttumisherkkyys huomataan ja siihen puututaan,
sitä helpommin lapsi voidaan ohjata hyveelliseen suuntaan. Vihaisella miehellä on usein taipumus olla kuuntelematta
kehoituksia ja viisaita neuvoja. Vihaisen miehen tulee harjoitella hiljaisuudessa pysymistä ja
rauhallista elehtimistä, koska jos hän aloittaa vihaisen puheen ja
elehtimisen, se ruokkii ja lisää hänen vihaisuuttaan. Vihaisen miehen viha tulee heijastaa
hänelle joko vertauskuvallisesta tai oikeasta peilistä, jotta hän ymmärtää miltä hän näyttää ja vaikuttaa
muista ihmisistä. Liiallinen
vihaisuus on helpompi parantaa kuin nautintojen hillittömyys. Liiallisen
vihainen mies voi kuunnella osittain viisaita neuvoja ja jopa ottaa niistä
opikseen, mutta toisaalta hän kuulee ja ymmärtää vihan takia usein
väärin sen mitä hänelle sanotaan. Siksi viisaat neuvot on syytä antaa jo ennen vihastumista, ja/tai vihastumisen jälkeen. Liiallisen vihainen mies katuu usein
jälkeenpäin vihaisuuttaan, tekojaan ja sanojaan, ja on silloin taipuvaisempi kuuntelemaan ja muuttumaan.
Liiallinen vihaisuus on luonnollisempaa ja vähemmän moitittavaa kuin
himo liiallisiin ja tarpeettomiin nautintoihin. Kohtuullinen
mustasukkaisuus voi olla jaloa, koska mustasukkainen mies on valmis
taistelemaan ylemmän asemansa puolesta, mutta mustasukkaisuus voi
helposti mennä liiallisuuksiin, esim. jatkuviin perusteettomiin
epäilyksiin, vahtimisiin ja suuttumisiin. Murjottavat ja kaunaiset
miehet ovat vihaisia liian pitkän aikaa, hautovat kostoa ja ovat
tyytyväisiä, jos saavat kostettua. Kaunaisuus kertoo usein siitä, että
mies ei pysty tai uskalla ilmaista vihaisuuttaan suoraan toiselle
osapuolelle. <br />
<br />
8) Rehellisyys vähättelyn tai mitätöimisen ja valehtelun, kehuskelun tai mahtailun välillä (itseilmaisu)<br />
<br />
Tämä rehellisyys koskee itseä. Toisenlainen rehellisyys ja epärehellisyys koskee muita hyveitä ja paheita, kuten oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Tämä hyve käsittelee sitä miten toimia sosiaalisesti yhteisössä, ja kuinka rehellinen tulisi olla omista ominaisuuksistaan, saavutuksistaan ja ansioistaan.<br />
<br />
Hyveellinen ylpeys on tietoisuutta niistä
hyvistä asioista, joita on tehnyt ja niiden arvostamista. Vain
liiallinen ylpeys, mahtipontisuus ja pöyhkeys on paheellista. Hyveellinen
nöyryys on omien huonojen tekojensa ja ominaisuuksiensa tiedostamista, ja
sen hyväksymistä, että saattaa tarvita muiden apua. Huono minäkuva,
huono itsetunto, itsensä nöyryyttäminen ja itsensä halveksiminen ovat
paheita. Jos jokin asia menee hyvin, on sopivaa myöntää se ja tuntea
siitä ylpeyttä. Totuuden rakastaminen johdattaa hyveelliseen ylpeyteen
ja nöyryyteen, joten totuuden rakastaminen on niiden perusta.<br />
<br />
Epärehellisyyteen saattaa kuulua pöyhkeilyä, kehuskelua, itsensä halventamista, teeskenneltyä vaatimattomuutta jne. Rehellinen mies pyrkii rehellisyyteen myös silloin kun siitä ei ole mitään hyötyä tai siitä on haittaa, jopa silloin kun se on häpeällistä. Mies, joka kehuskelee, ottaa puheissaan itselleen hyviä ominaisuuksia ja ansioita, joita hänellä ei ole ja vähättelee tai jättää kertomatta huonoja ominaisuuksia, joita hänellä on. Mies, joka halventaa ja vähättelee itseään, ei ota kunniaa niistä hyvistä ominaisuuksista, saavutuksista ja ansioista, joita hänellä on, tai minimoi ja vähättelee niitä. Hän myös korostaa ja liioittelee huonoja ominaisuuksiaan ja tekojaan, tai jopa keksii itselleen valheellisia huonoja ominaisuuksia ja tekoja. Aristoteleen mukaan hyveellinen mies ottaa itselleen kunnian hyvistä ominaisuuksistaan ja ansioistaan liioittelematta tai vähättelemättä. Kehuskelu, pöyhkeily ja retostelu ovat moitittavampia kuin itsensä vähättely tai halventaminen, koska edellinen vahingoittaa sosiaalista järjestystä ja ilmapiiriä enemmän (vahingoittaa muita ihmisiä); jälkimmäinen vahingoittaa enemmän henkilöä itseään. Miehet, jotka rehentelevät ja
pöyhkeilevät ilman hyötyä, ovat halveksittavia, mutta eivät pahoja.
Miehillä, jotka rehentelevät ja pöyhkeilevät hyödyn vuoksi, on ruma ja
paha luonne.<br />
<br />
Toisin kuin mielistely ja liehittely, jotka ovat ainoastaan paheita, satunnainen itsensä kehuminen ja hyvien puoliensa korostaminen eivät ole moitittavia, kunhan niistä ei tule pysyvää taipumusta kehuskeluun, pöyhkeilyyn tai mahtipontisuuteen. Jos itsensä kehumisen ja hyvien puolien korostamisen tavoitteena on kunnia, suuruus ja hyvä maine, se on jossain määrin ymmärrettävää, mutta jos sen tavoitteena on raha, se on moitittavaa.<br />
<br />
Sokrates käytti usein keskusteluissaan ironiaa ja itsensä vähättelyä tehokeinona; kun hän vähätteli ensin itseään, hänen nerokkuutensa näytti sen jälkeen vielä todellistakin suuremmalta.<br />
<br />
9) Nokkeluus, hauskuus, sukkeluus, henkevyys, hurmaavuus ja tahdikkuus moukkamaisuuden ja karkean pilanteon tai ilveilyn välillä (keskustelu)<br />
<br />
Tämä hyve koskee yleisesti sopivien asioiden sanomista silloin kun puhutaan leikkimielisesti ja rentoudutaan. Se on Aristoteleen mukaan tärkeä osa elämää. Paheellinen ilveilijä vitsailee ja laskee leikkiä aina tai epäsopivissa tilanteissa. Paheellinen sivistymätön mies ei tajua vitsejä ja leikkimielisyyttä, ja on hyödytön leikkimielisessä keskustelussa. Leikkimielisyyteen ja hauskuuteen ei ole olemassa pysyviä sääntöjä, joten hyveellinen nokkela ja sukkela mies on taitava luomaan sopivat ja riittävän kohteliaat säännöt tilanteiden mukaan.<br />
<br />
10) Ystävällisyys ja ystävyys ilkeyden tai riidanhaluisuuden, ja mielistelyn ja liehittelyn välillä (sosiaalinen kanssakäyminen) <br />
<br />
Tämä hyve liittyy siihen, miten miehet kohtelevat toisiaan, minkälaisia asenteita heillä on toisiaan kohtaan ja millä tavalla he suhtautuvat toisiinsa, ja siihen aiheuttavatko he toisilleen haittaa, ongelmia tai henkistä kipua. Nöyristelevä ja mielistelevä mies on liian huolissaan ja peloissaan siitä, että hän aiheuttaa ongelmia, haittaa tai tuskaa toisille ihmisille, ja hän perääntyy ja antaa periksi liian helposti, myös silloin kun se on häpeällista tai haitallista. Hän tavoittelee nöyristelyllä ja mielistelyllä tavalla tai toisella etuja, helpotuksia, valtaa, auttamista, ystävyyttä, suojelua tms. itselleen. Ilkeä, riitaisa tai hapan mies vastustaa melkein kaikkea, eikä välitä niistä ongelmista ja haitoista, joita hän tuottaa muille. Hän ei tee järkeviä ja normaaleja kompromisseja, eikä ole ystävällinen, sopuisa tai sovitteleva silloin kun se on suotavaa ja tarpeellista. Tämä hyve muistuttaa ystävyyttä sillä erotuksella, että se kohdistuu sekä ystäviin että tuntemattomiin kansan jäseniin, eikä siihen siten välttämättä liity niin suuria emotionaalisia siteitä kuin tavalliseen ystävyyteen. Aristoteleen mukaan tähän hyveeseen kuuluu se, että toimii eri tavoin eri henkilöiden kanssa, esim. sen mukaan kuinka korkealla he ovat hierarkiassa, kuinka hyvin heidät tunnetaan, minkä ikäisiä he ovat, minkälaisia tilanteen tai tapahtuman vaatimukset ovat, jne.<br />
<br />
On hyveellistä tuottaa seuralaisilleen mielihyvää, vaikka siitä aiheutuu kustannuksia ja vaivaa itselle, kunhan mielihyvä ei ole vahingollista tai häpeällistä. On hyveellistä kestää kipua ja nähdä vaivaa lyhyellä tähtäimellä, jotta voi tuottaa pitkällä ja laajalla tähtäimellä muille ihmisille hyvää. <br />
<br />
11) Vaatimattomuus ujouden ja häpeämättömyyden välillä (häpeä)<br />
<br />
Vaatimattomuus ei ole hyve, mutta se ansaitsee oman mainintansa. Vaatimattomuus estää nuoria miehiä käyttäytymästä epäsopivilla ja häpeällisillä tavoilla. Nuoret ovat usein tunteidensa vietävissä, ja vaatimattomuus toimii sille vastavoimana. Hyveellisten miesten ei tule käyttäytyä häpeällisillä tavoilla, joten he eivät tarvitse vaatimattomuutta ohjaamaan käytöstään. Häpeän tunteminen häpeällisten tekojen jälkeen ei ole hyveellistä, mutta se voi ohjata miestä hyveelliseen suuntaan.<br />
<br />
12) Oikeutettu suuttumus ja vihaisuus kateuden ja vahingonilon välillä (suuttuminen)<br />
<br />
Hyveellinen vihaisuus on suunnattu epäoikeudenmukaisuuteen ja kunnian
luokkauksiin, joka oman, läheisten tai yhteisön. Pelkuruus, ja riittävän
ja oikeutetun vihaisuuden puute ovat paheita.<br />
<br />
Kateus on vaihteleva sekoitus surua, turhautumista, masennusta, kaunaa,
kiukkua ja vihaa jostakin jota itsellä ei ole, mutta toisella tai
toisilla on. Kateus painostaa miestä joko kilpailemaan saavuttaakseen
haluamansa
asian tai aseman, tai estämään toista miestä saamasta tai pitämästä
haluttua
asiaa. Edellinen on useimmiten suotavampaa. Kateus on oman huonommuuden,
ja kohtuullisuuden ja itsekontrollin puutteen myöntämistä omalla
suhtautumisella, puheilla ja käyttäytymisellä, ja se on siten jaloudelle ja hyveellisyydelle vastakkaista.
Kateus suuntautuu useimmiten miehiin, jotka ovat suunnilleen samalla
tasolla tai samassa sosiaalisessa luokassa, mutta silti yläpuolella.
Kateus ja viha ovat vastakkaisia ystävyydelle ja hyvälle tahdolle. Kun joko kateus tai viha herää,
usein toisella on taipumus herätä myös. Kateellinen mies pyrkii
usein esittämään olevansa jotain muuta kuin kateellinen, esim. oikeutetun vihainen, koska se on sosiaalisesti hyväksytympää.
Kateus on usein laaja-alainen tai lukuisiin henkilöihin kohdistuvaa,
viha keskittyy usein yhteen tai muutamaan kohteeseen. Kateellinen mies haluaa paremman miehen olevan yhtä hyvä tai mieluummin huonompi
kuin hän itse on. Vihainen ihminen haluaa vahingoittaa vastustajaa. Kateus
usein kasvaa ajan kuluessa. Viha usein laantuu ajan kuluessa.
<br />
<br />
13) Harkitsevuus äkkipikaisuuden, oikullisuuden tai harkitsemattomuuden, ja liian pitkään harkitsemisen ja viivyttelyn välillä. (rationaalisuus)<br />
<br />
Harkitsevuus koskee käytännöllisiä asioita. Rationaalinen ajattelu on sumea keskiarvo pessimismin ja ylioptimismin
välillä, harkitsemattoman äkkipikaisuuden ja vitkastelevan miettimisen
välillä, ja epätarkan ajattelun ja yksityiskohtiin juuttumisen välillä.
Viisaus voi ilmetä ilman harkitsevuutta, viisas mies voi tehdä
harkitsemattomia päätöksiä. Harkitsevuus ei tee miehestä automaattisesti kykenevää toimimaan hyveellisesti. Ei ole mahdollista olla hyveellinen ilman harkitsevuutta, eikä hyvällä tavalla harkitseva ilman hyveellisyyttä. Viisaus on tärkeämpi kuin harkinta, mutta
molempia tarvitaan, ja parhaimmillaan ne toimivat yhdessä. Moraali asettaa miehen hyveelliset tavoitteet, ja
viisaus ja harkinta valitsevat keinot ja ohjaavat matkan varrella. Harkitseviksi tullaan tekemällä harkittuja tekoja. Oikeanlainen harkitsevuus ja viisaus tuo kaikki hyveet miehen ulottuville.
Saavuttaakseen viisautta miehen on koettava vastoinkäymisiä, koettelemuksia ja
kärsimyksiä. Onnellisuuteen tarvitaan viisautta, joten onnellisuus
vaatii vastoinkäymisiä, koettelemuksia ja kärsimyksiä. Ylimmäinen onnellisuus
saavutetaan keräämällä ja ymmärtämällä tietoa ja viisautta. Pelkkä
mielihyvä ei voi olla korkein hyvä, koska se on yhteinen eläimille ja
ihmisille. Tieto, ymmärrys ja viisaus erottavat meidät eläimistä. Ei riitä, että mies noudattaa oikeudenmukaisuutta vasten tahtoaan, tietämättömyyttään, heppoisten ja ailahtelevien syiden vuoksi tai pahojen lopullisten tavoitteiden vuoksi; oikeudenmukaisuuden on perustuttava harkittuun hyveellisyyteen. Pidättyväinen mies pystyy harkintansa ja periaatteidensa mukaisesti vastustamaan paheellisia halujaan ja intohimojaan. Irstas mies valitsee ja tekee tietoisesti ja halukkaasti paheellisia asioita. Hillittömällä miehellä on usein hyvät ja harkitut periaatteet, mutta hän ei pysty noudattamaan niitä; hän antaa periksi haluille ja intohimoille.<br />
<br />
Lisäksi hyveitä ovat:<br />
<br />
1) Oikeudenmukaisuus ja oikeus, jonka vastakohtana on epäoikeudenmukaisuus, ahneus, mielivaltaisuus ja tyrannia, tai joka on epäoikeudenmukaisesti liian vähän ansaitsevan ja epäoikeudenmukaisesti liian paljon ansaitsevan välillä.<br />
<br />
Oikeudenmukaisuus tähtää muiden ihmisten hyvään, yhteisön hyvään. Oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa reilua, rehellistä, kohtuullista, lakia noudattavaa ja, itsestäänselvästi, oikeudenmukaista. Kaikki laittomuus ei kuitenkaan ole epäoikeudenmukaista, ja kaikki laillisuus ei ole oikeudenmukaista. Hyveellinen ja hyvä mies ei aina tarkoita samaa kuin hyvä kansalainen. Nämä kaksi merkitystä saadaan vastaamaan toisiaan vain silloin kun lainlaatijat ja lait ovat hyviä ja hyveellisiä. Oikeudenmukaisuus täydellisessä muodossa on samaa kuin se, että mies on täysin hyveellinen luonteeltaan. Tällainen mies käyttää hyveellisyyttään jatkuvasti yhteisönsä ja ystäviensä parissa. Monet miehet pystyvät harjoittamaan hyveellisyyttä kohtuullisen hyvin henkilökohtaisessa elämässään, mutta huonosti sosiaalisissa suhteissaan.<br />
<br />
Joskus epäoikeudenmukaisuus voi saada yllättäviä muotoja. Esimerkiksi pelkuruus voi saada sotilaan heittämään kilpensä pois ja juoksemaan pakoon, mutta kaikki eivät juokse pakoon pelkuruuden takia. Aristoteleen mukaan tällaista tapahtuu usein sen takia, että sotilaat ahnehtivat liikaa kunniaa ja voittoja, ja etenevät taisteluissa liian kauas yhteisistä taistelumuodostelmista. Tällainen ahneus luetaan epäoikeudenmukaisuuksien joukkoon kuuluvaksi, ja sen tai vastaavien ahneuksien tavoitteena on usein kunnia, raha ja/tai turvallisuus. <br />
<br />
Partikulaarinen oikeudenmukaisuus voidaan jakaa kahteen osaan; yhteisen hyvän oikeudenmukaiseen jakamiseen ja yksityisten liiketoimien ja sopimusten korjaamiseen silloin kun siihen on tarvetta. Edeltävä liittyy useimmiten tapauksiin, joissa mies voi saada yhteistä hyvää enemmän tai vähemmän kuin toinen mies. Jälkimmäinen liittyy mm. petollisiin, hyväksikäyttäviin, kiristäviin, salavihkaisiin ja väkivallalla uhkaaviin tai väkivaltaa käyttäviin transaktioihin. Jos miehet eivät ole tasaveroisia, he ansaitsevat erisuuret osuudet. Riidat ja valitukset syntyvät siitä, että tasaveroiset miehet saavat erisuuret osuudet, tai kyvyiltään ja ansioiltaan erilaiset miehet saavat samansuuruiset osuudet. Distributiivinen oikeudenmukaisuus voi tapahtua vain oikeudellisesti tasaveroisten välillä. Se kuka ansaitsee eniten ja missä suhteessa riippuu kunkin yhteisön oikeudenmukaisina pitämistä periaatteista. Kun miehille jaetaan pahoja tai huonoja asioita, pienempi paha tai huono asia on suurempi 'hyvä'.<br />
<br />
Partikulaarinen oikeudenmukaisuus koskee sellaisten miesten liiketoimia ja sopimuksia, jotka eivät useimmiten ole tasa-arvoisia, ja ottaa huomioon vain vahingon, haitan tai kärsimyksen, joka toiselle osapuolelle on aiheutunut. Tällainen oikeus on 'sokea', sillä se kohtelee molempia osapuolia tasa-arvoisina riippumatta heidän todellisesta arvostaan tai asemastaan. Ei ole väliä sillä onko hyvä mies huijannut huonoa miestä tai huono mies petkuttanut hyvää miestä. Oikeudenmukaisuutta voidaan kuvata keskiarvoon ja tasapuolisuuteen pyrkimisenä. Saadakseen molemmat osapuolet tasa-arvoisiksi tai tasaveroisiksi, tuomarin on otettava rikoksen tekijältä, jolla on enemmän kuin hänelle kuuluu, ja annettava uhrille, jolla on vähemmän kuin hänelle kuuluu. Tätä periaatetta voidaan käyttää korjaamaan tavallisia tai rikollisia liiketoimia ja sopimuksia.<br />
<br />
Vastavuoroisuutta (esim. silmä silmästä ja hammas hampaasta) voidaan käyttää oikeudellisena ja poliittisena periaatteena, mutta sen ongelmana on se, että se ei sellaisenaan ota huomioon erilaisia syitä rikoksille. Rikos voidaan tehdä esimerkiksi intohimon, huolimattomuuden, pahuuden tai tietämättömyyden vuoksi, ja on tärkeää ottaa se huomioon määritettäessä oikeudenmukaista tuomiota. Oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet ovat samanlaisia kaikkialla, mutta niiden käytännölliset ilmaukset voivat vaihdella paljon kulttuuripiiristä toiseen.<br />
<br />
Oikeudenmukaisuus on yhteisen hyvän puolustamista, rehellisyyttä,
ystävien auttamista, vastavuoroisuutta, ja sielun hyveellisyyttä ja
erinomaisuutta. Oikeudenmukaisuus on toisten ihmisten hyvästä
huolehtimista. Oikeudenmukaisuus on sekä itsessään hyvää, että
seurausvaikutuksiltaan hyvää. Oikeudenmukaisuutta tulisi harjoittaa
pääasiassa oikeudenmukaisuuden itsensä vuoksi, mutta jotkin
rangaistukset ja palkinnot voivat tukea sitä. Kasvatus, oppiminen ja
koulutus ovat avainasemassa oikeudenmukaisuuden syntymisessä. Miehet
ovat luonnostaan enemmän huolissaan joutumisesta epäoikeudenmukaisuuden
kohteeksi kuin siitä, että he tekevät epäoikeudenmukaisia tekoja muita
kohtaan; oikeudenmukaisuuteen kuuluu se, että huolehtii enemmän muiden
hyvästä kuin omastaan. Johtajien on sekoitettava oma etunsa kansalaisten
etujen kanssa yhteen. Hallitsijoiden on hallittava ensin itseään
hyveellisesti ennenkuin he voivat hallita muita. Hallitsijoiden on
pyrittävä tasapainottamaan vallan ja rahan tavoittelu epäitsekkäällä
uhrautuvaisuudella. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus ja hyveellisyys
syntyy yksittäisten kansalaisten oikeudenmukaisuuden ja hyveellisyyden
yhteisvaikutuksesta. Yksittäisten kansalaisten hyveellisyys ja
oikeudenmukaisuus on siten tärkeämpää kuin yhteiskunnan hyveellisyys ja
oikeudenmukaisuus. Kansalaisten on tarkkailtava ja ohjattava sielujaan
pitääkseen ne oikeudenmukaisina ja hyveellisinä. Oikeudenmukaisuus ei
liity välttämättä siihen mitä lait sanovat, koska lait voivat olla
epäoikeudenmukaisia. <br />
<br />
Korkein ja ihailtavin rohkeuden ja oikeudenmukaisuuden muoto
on se, että
tekee uhrauksia ja ottaa riskejä muiden ihmisten puolesta. Jos
absoluuttista moraalia ei ole, oikeudenmukaisuus määräytyy retoriikan
(manipuloinnin) ja voimankäytön mukaan, ja on siten epäoikeudenmukaista. Jumalaa tarvitaan oikeudenmukaisuuden takaajaksi. Oikeudenmukaisuus on sielun harmoniaa. Oikeudenmukaisuus on
sosiaalisista velvollisuuksista ja omista asioista huolehtimista. Oikeudenmukaisuus on
harmonista yhteistoimintaa miesten välillä. Rationaalisuuden tehtävänä
on hallita ja antaa ohjeita mielelle, joka hillitsee intohimoja.
Intohimojen valta tarkoittaa epäjärjestyksen ja
epäoikeudenmukaisuuden valtaa. Oikeudenmukaisuus on yhteisöjen
terveyttä, hyvää sekä itsessään, että välineenä toisten asioiden
saavuttamisessa. Rahaa voidaan käyttää sekä hyviin, että pahoihin
tarkoituksiin, ja se voi tuoda sekä onnellisuutta, että ongelmia; sen
takia raha on parhaimmillaan neutraali väline, potentiaalisesti hyvään
käytettävä väline. Rahaa käytetään hyvin, jos tiedetään ne hyveelliset
päämäärät, johon sitä käytetään ja toimitaan sen mukaisesti. Rahan ja
vallan tulee aina olla alisteisia korkeammille hyveellisille
päämäärille. Jos rikkailla tai vallanpitäjällä ei ole käsitystä
korkeammasta hyvästä, ainoa tarkoitus ja päämäärä, jonka he keksivät on
hankkia koko ajan lisää rahaa ja valtaa. Rahan ja vallan hankkimisesta
tulee silloin paheellinen päämäärä, jota ei voida koskaan tyydyttää
millään rahan ja vallan määrällä, ja se voi johtaa helposti totalitarismiin tai tyranniaan. Raha on usein vastakkainen
hyveille. Salainen rahanhimo syö usein muilta piilossa hyveellisyyttä. Mies on
ehkä päivisin hyveellinen, mutta omistautuu iltaisin ja öisin
rahanhimolle. Kunnia on rikkaille ja vallanpitäjille hyvä säätelijä ja
kurissa pitäjä. Jos he noudattavat kunniallisuutta, he eivät riistä
kansalaisia, eivät asu valtavissa palatseissa, ja eivät rehentele
rahoillaan ja vallallaan. Parhaat vallanpitäjät ovat haluttomia
hallitsemaan.<br />
<br />
Tavallisille ihmisille mielihyvä on usein korkein hyvä, ja
he eivät pysty erottamaan toisistaan hyviä ja huonoja mielihyviä,
eivätkä he tiedä mielihyvää korkeampia hyviä, joiden mukaan mielihyvä
tulisi arvioida ja tuomita. Demokratiassa ihmiset ovat täynnä turhia
tarpeita. Elämä itsessään ei ole hyvää tai huonoa; sen hyvyys riippuu
siitä kuinka hyveellisesti sitä käytetään. Ihmiset tyytyvät usein siihen
mikä näyttää todelliselta hyvältä, esim. siihen vanhaan ja ränsistyneeseen, joka näyttää naamiointien avulla uudelta.<br />
<br />
Korkein hyvä ja Jumala ovat
samanlaisia, olennaisilta osiltaan muuttumattomia, ikuisia, täydellisiä,
sellaisia, joita ei voi koskea ja absoluuttisia.<br />
<br />
Mies,
joka on rehellinen pienissä asioissa, joissa ei ole mitään panoksena, on
taipuvainen olemaan rehellinen myös suurissa asioissa, joissa on paljon
panoksena, koska hänellä on tapana olla rehellinen rehellisyyden itsensä
vuoksi.<br />
<br />
2) Viisaus, ymmärrys ja tietous, jonka vastakohtana on tyhmyys, tiedon puute ja ymmärtämättömyys<br />
<br />
Hyveelliset miehet hallitsevat intohimojaan ja tunteitaan viisaudellaan
ja järjellään. Viisaus on yhteisen hyvän tärkeyden ymmärtämistä. Viisaus
yhdessä kohtuullisuuden ja pieteetin kanssa muodostaa
oikeudenmukaisuuden. Viisaus on tärkein hyveistä, koska sen avulla
löydetään hyveet, ymmärretään hyveiden tärkeys, löydetään keinot
hyveiden saavuttamiseksi, ja pystytään pitämään hyveellisyyttä yllä.
Tyrannimainen ja epäoikeudenmukainen valta on intohimojen ja tunteiden
pidäkkeetöntä valtaa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat rohkeita, mutta
epäoikeudenmukaisia, oikeudenmukaisia, mutta typeriä, kohtuullisia,
mutta pelkurimaisia, jne.; hyveiden on oltava tasapainossa keskenään
niin, että ne tukevat toisiaan, ja muodostavat hyveellisen
kokonaisuuden; viisaus, pieteetti, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus,
rohkeus, ystävyys ja harkitsevuus. Epäoikeudenmukaisuus vaatii sielun
parantamista. On parempi kärsiä ylväästi, arvokkaasti ja
oikeudenmukaisesti kuin nauttia eduista epäoikeudenmukaisesti tai tehdä
epäoikeudenmukaisia tekoja. Oikeudenmukainen on lopulta paremmassa
asemassa kuin epäoikeudenmukainen. Ne, jotka hyötyvät
epäoikeudenmukaisuudesta yrittävät piilottaa sen tai saada sen
näyttämään päinvastaiselta; tämä osoittaa, että se on kaikkien mielestä
häpeällistä, alhaista ja halpamaista, jalouden vastakohta.
Oikeudenmukaisuus on jaloa ja viisasta. Epäoikeudenmukaiset ihmiset osoittavat paheellisilla teoillaan, manipuloinneillaan ja valinnoillaan, että oikeudenmukaisuus
on jaloa ja viisasta. Epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi joutuminen ja sen kestäminen
ylpeästi on ylevää. Jos valta olisi oikeutta ja oikeudenmukaisuutta,
silloin mikä tahansa valta, myös tyrannia, olisi oikeutta ja
oikeudenmukaisuutta. Viisaus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus eivät ole
pelkkää valtaa tai vallan asettamia asioita. Suhteellinen
oikeudenmukaisuus esim. työssä tarkoittaa oikeudenmukaisuutta suhteessa
työpanokseen, kykyihin, riskeihin ja ponnistuksiin. Koska miehillä on
luonnostaan taipumus epäoikeudenmukaisuuteen, oikeudenmukaisuus
vaatii usein pohdintaa, harkintaa, ymmärrystä ja viisautta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä,
että meidän tulisi tehdä hyvää ja välttää pahan tekemistä, mutta määritelmät hyvälle ja pahalle eroavat niin paljon toisistaan,
että syntyy ristiriitoja ihmisten mielipiteiden ja toimien välille. Sokrateen mukaan
oikeudenmukaisuus on ihmisten parhaan luonnon tuomista esiin ja
kukoistukseen. Asiantunteva lääkäri yrittää päihittää osaamisessa
epäpätevän lääkärin, mutta ei pätevää lääkäriä, jonka hän antaa tehdä työnsä rauhassa. Epäpätevä lääkäri yrittää päihittää osaamisessa sekä
pätevän että epäpätevän lääkärin. Sama pätee oikeudenmukaisuuteen.
Asiantunteva mies ei yritä kilpailla sellaisten poliittisten johtajien
kanssa, jotka johtavat maata hyvin ja oikeudenmukaisesti. Asiantunteva mies kilpailee vain
sellaisten johtajien kanssa, jotka johtavat maata huonosti ja
epäoikeudenmukaisesti. <br />
<br />
Hyveellinen mies on taipuvainen ottamaan vähemmän kuin
hänen osansa on. Paheellinen mies pyrkii ottamaan enemmän kunniaa ja
omaisuutta kuin hänelle kuuluu. On mahdollista saavuttaa hyveellinen päämäärä paheellisia keinoja
käyttäen; hyveisiin tulee pyrkiä hyveellisiä keinoja käyttäen.
Hyveellisen miehen tulee välttää brutaaliutta. On suotava enemmän
ymmärrystä miehelle, joka taistelee kohtuuttomia mielihalujaan vastaan,
mutta epäonnistuu välillä, kuin miehelle, joka on jatkuvasti
paheellinen. On helpompi tehdä hyveellinen miehestä, joka valitsee rationaalisesti
paheita, kuin miehestä, joka on paheellinen hillittömyyden,
kohtuuttomuuden, irstauden ja mielenhallinnan puutteen takia. <br />
<br />
3) Ystävyys, jonka vastakohtana on vihamielisyys, kateus tai välinpimättömyys.<br />
<br />
Ystävyyksiä on kolmea lajia, joista ensimmäinen perustuu hyötyyn, toinen
mielihyvään ja kolmas erinomaisuuteen. Erinomaisuuteen perustuva
ystävyys on ystävyyden korkein, hyveellisin ja jaloin laji. Mielihyvään ja hyötyyn
perustuvat ystävyydet hajoavat helposti kun mielihyvä tai hyöty loppuu. Sekä paheellisilla että hyveellisillä miehillä on sellaisia
ystävyyksiä. Mielihyvään ja hyötyyn perustuvat ystävät nähdään usein
vähemmän ihmisinä ja enemmän hyötyinä, jotka he antavat. Erinomaisuuteen perustuvat ystävät nähdään enemmän ihmisinä ja vähemmän hyötyinä, jotka he antavat. Erinomaisuuteen eli hyveellisyyteen
perustuva ystävyys kestää useimmiten koko elämän ajan, ja jatkuu
kuoleman jälkeenkin. Vain hyveellisillä ihmisillä on erinomaisuuteen
perustuvia ystävyyksiä. Hyveelliseen ystävyyteen kuuluu myös mielihyvä
ja hyöty, vaikka hyveellisyys ylittää pelkän mielihyvän ja hyödyn.
Mielihyvä -ystävyydet perustuvat usein yhteisiin harrastuksiin ja
mielenkiinnon kohteisiin. Hyötyyn perustuvat ystävyydet ovat tyypillisiä
esimerkiksi työpaikoilla. Erinomaisuuteen perustuvat ystävyydet voivat
ilmetä missä tahansa. Ystävät ovat useimmiten melko tasa-arvoisia
keskenään. Liialliset epätasa-arvoisuudet ystävyyksissä täytyy
kompensoida siten, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ystävien välillä säilyy. Kun
ystävyys lopetetaan, se vaatii usein rohkeutta ja rehellisyyttä. Jos
ystävän itsetunto on alhainen, se saa hänet pelkäämään ystävyyden
loppumista, ja se tekee hänet taipuvaiseksi imarteluun ja mielistelyyn.
Jos ystävän itsetunto on liian korkea ja narsistinen, se johtaa
itsekeskeisyyteen; hän pitää huolta vain itsestään ja omasta
hyvästään, ei ystävän hyvästä, eduista ja parhaasta. Siten
ystävällä on suotavaa olla sopiva määrä itsetuntoa. Hyveellinen ystävä tarvitsee suhteellisen vähän mielihyvää ja hyötyä ystävältään. Hyveellinen ystävä antaa runsaasti mielihyvää ja hyötyä ystävälleen. Tästä muodostuu usein vastavuoroinen
positiivisuuden kierre. Ystävyys ylittää pelkän hyötynäkökulman ja
itsekkyyden. Ystävien tulee pyrkiä ylittämään vastavuoroisuus. Ystävän tulee antaa ystävälleen enemmän ja tehdä ystävän
puolesta enemmän kuin hän antaa ja tekee vastavuoroisesti. Ystävyys ei ole sopimukseen perustuva
transaktio, joka pyrkii täsmälliseen vastavuoroisuuteen. Ystävyys on
sekä hengellisten, että materiaalisten asioiden jakamista yhdessä.
Ystävyys on kateuden vastakohta. Kateus on katkeran kilpailun logiikka,
ystävyys on yhteistyön ja hyvän yhteishengen logiikka. Ystävyys on uskollisuutta. Ystävyys on
salaisuuksien, huolien, ilojen, ja henkilökohtaisten ja tärkeiden asioiden
jakamista. <br />
<br />
Ystäviksi kannattaa valikoida hyveellisiä miehiä.
Ystävien tulee kannustaa ja kehottaa toisiaan erinomaisuuteen,
hyveellisyyteen ja henkiseen kasvuun. Ystävien tulee korjata
kohteliaasti toistensa virheitä ja puutteita. Ystävän mielistelyä,
liehittelyä ja kritiikitöntä hyväksyntää on vältettävä. Molemminpuolinen
hyveellisyys luo ystävyyksiä ja ylläpitää niitä. Tulevaa ystävää on
arvioitava kriittisesti ja pohdittava ystäväksi hyväksymistä, mutta ystävä on hyväksyttävä täydellisesti, jos hän täyttää riittävän
hyveellisyyden ehdon. Kun ystävää kohtelee luotettavana, hän
todennäköisimmin on luotettava. Menetettyjä ystäviä ei tule murehtia
vaan korvata heidät uusilla ystävillä. Hyveellinen ystävyys jatkuu läpi
hyvien ja huonojen aikojen. Ystävien tulee antaa toisilleen lahjoja,
koska lahjan antamiseen sisältyy hyvää tahtoa ystävää kohtaan. Ystävyys
syntyy helpoimmin kun miehet ovat suunnilleen samanlaisia, saman
ikäisiä, heillä on samantyyppinen kasvatus ja samanlainen koulutus.
Epätasa-arvoisissa ystävyyssuhteissa oppimattomamman tai köyhemmän tulee
saada enemmän hyötyä, ja oppineemman tai rikkaamman tulee saada enemmän
kunniaa ja arvostusta. Ystävyys on usein vaihtokauppaa, jossa esim.
yksi saa enemmän hyötyä ja toinen enemmän mielihyvää. Epätasa-arvoiset
ystävyyssuhteet ovat usein hyötyyn perustuvia, esim. opettajan ja
oppilaan välillä. Ystävyyksiä edistävät yhden osapuolen tai molempien osapuolten
hyvät ominaisuudet, kuten viisaus, rohkeus, oppineisuus, hyvä maine,
auttavaisuus, sosiaalisuus, huumorintaju, jne. Paheellisella miehellä ei voi olla
todellisia ystävyyssuhteita; hän kyllä toivoo todellisia ystäviä, mutta
on niin täynnä paheellisia impulsseja, että ne tuhoavat ystävyydet
ennemmin tai myöhemmin. Paheellinen mies tahtoo tai vaatii ystävyyksiltä
enemmän kuin oman osansa, mutta antaa vähemmän kuin oman osansa.
Paheellinen mies toimii vain oman etunsa vuoksi, hyveellinen mies toimii
myös hyveiden, kunnian ja toisten ihmisten etujen vuoksi. Ystävien
tulee ilahduttaa toisiaan, auttaa toisiaan, olla anteliaita toisilleen,
olla miellyttäviä toisilleen ja hyödyllisiä toisilleen. Paheellinen mies
etsii ystäviä, joita hän voi manipuloida ja jotka tekevät mitä hän
haluaa. Miehet haluavat enemmän arvostusta ja kunnioitusta kuin antaa
arvostusta ja kunnioitusta, joten he ovat alttiita mielistelylle ja
liehittelylle. Miehet, jotka haluavat arvostusta ja kunnioitusta,
toivovat, että muut miehet vahvistavat sen kuvan, joka heillä on
itsestään.<br />
<br />
Ystävyys on pienempi versio optimaalisesta
poliittisesta yhteisöstä. Ystävyydessä voimakkaampi side kuin oikeus
pitää ihmisiä yhdessä. Ystävyys mahdollistaa luonteen hyveiden
korkeimman kasvun ja sillan rakentamisen hyveiden ja rationaalisuuden
välille. Hyveellisyyteen perustuvat ystävyydet ovat ystävyyden
täydellisin muoto, jossa ystävät nauttivat toistensa hyveistä. Niin
kauan kuin kummatkin ystävät pitäytyvät samanlaisessa hyveellisyydessä,
ystävyyssuhde kestää ja pysyy miellyttävänä ja hyödyllisenä molemmille,
koska motiivina hyvyydelle ja hyvien asioiden tekemiselle ovat ystävät
itse, ei jokin muu asia. Sellaiset ystävyydet ovat melko harvinaisia,
koska hyvät ja hyveelliset ihmiset ovat melko harvinaisia. Pahat ihmiset
eivät nauti, eivätkä usein pidä toisistaan. Vaikka puhutaan
kolmenlaisesta ystävyydestä, hyötyyn ja nautintoon perustuvat ystävyydet
ovat oikeastaan vain jäljitelmiä oikeasta hyveellisestä ystävyydestä.
On mahdollista, että hyötyyn ja nautintoon perustuvista ystävyyksistä
kehittyy ajan kuluessa hyveellisiä ystävyyksiä, jos ystävillä on
hyveelliset luonteet tai heidän luonteensa kehittyvät hyveellisiksi, ja he
oppivat molemminpuolisesti arvostamaan niitä. Aristoteteleen mukaan hyötyyn perustuvissa ystävyyksissä esiintyy todennäköisimmin
epäoikeudenmukaisuutta, huijauksia ja väärinkäytöksiä, jotka vahingoittavat niitä. Niiden
transaktiot vaativat joskus kirjoitettuja sääntöjä toimiakseen. Suurin osa ihmisistä haluaa mieluummin olla rakastettuja kuin rakastaa, mutta ystävyydessä on tärkeämpää rakastaa ystäväänsä kuin tulla rakastetuksi.<br />
<br />
*********************************************************************************<br />
<br />
Yhteisön, jossa hyveitä harjoitetaan täytyy olla riittävän pieni (enintään n. 5000 henkeä), jotta hyveiden toteutumista voidaan tarkkailla ja jalostaa vastavuoroisella havainnoimisella, kommunikaatiolla, sosiaalisilla rangaistuksilla ja palkinnoilla, ja yhteisellä toiminnalla. Hyveitä voi harjaannuttaa joiltain osin myös yksin, mutta yhteisö ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat välttämättömiä hyveiden kokonaisuuden, tärkeimmän merkityksen ja täydellisyyden kannalta. Ammatin arvoa tulee mitata sen suhteen kuinka hyveellinen se on, ei sen
suhteen kuinka paljon rahaa siitä saa. Hyveellinen mies on suhteellisen välinpitämätön omaisuuden suhteen, siitä huolimatta, että hän ehkä kerää omaisuutta. Politiikka on yksilöiden
hyveellisyyden tai paheellisuuden laajentuma ja kokonaiskertymä. Kaupungin tai valtion kansalaisten yksimielisyys on poliittista ystävyyttä. Kaupungin tai valtion kansalaiset ovat yksimielisiä useimmiten silloin kun heillä on sama etnisyys, sama kulttuuri, sama uskonto ja samat edut. Miehillä on taipumus toivoa itselleen enemmän etuja valtiolta tai kaupungilta kuin he antavat resursseja valtion tai kaupungin yhteisen hyvän eteen. Yhteinen hyvä tuhotaan helposti kun ihmiset antavat vain vähän yhteisen hyvän eteen, mutta käyttävät pakkoa saadakseen muut antamaan enemmän kuin oman osansa.<br />
<br />
Hyväntekijät rakastavat hyväntekeväisyytensä kohdetta enemmän kuin hyväntekeväisyyden kohde rakastaa hyväntekijää, koska hyväntekeväisyys on tehty omasta päätöksestä ja tahdosta, omalla työllä ja resursseilla, ja ihmiset pitävät enemmän siitä, jonka ovat omasta tahdostaan tehneet, ja johon he ovat kuluttaneet aikaansa ja energiaansa. Hyväntekeväisyydestä ja hyväntekeväisyyden kohteesta tulee hyväntekijälle itserakkauden ilmentymä, ja tämä voi johtaa patologiseen altruismiin. Ne, joille hyväntekeväisyyttä tehdään, saavat useimmiten hyväntekeväisyydestä vain passiivisesti vastaanotetun anonyymin hyödyn. Myös lainanantajat pitävät enemmän lainaajasta kuin lainaaja lainanantajasta, ja lainanantajat kohtelevat useimmiten lainaajaa paremmin kuin lainaaja kohtelee lainanantajaa. Tällä tavoin lainanantajat toivovat saavansa lainaajan maksamaan todennäköisemmin velkansa takaisin. Miehillä on taipumus huolehtia enemmän siitä, että muut kohtelevat heitä hyvin, kuin siitä, että he kohtelevat muita hyvin. Itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat tavallisia syitä siihen, mutta on helpompaa tulla kohdelluksi hyvin kuin kohdella toisia hyvin, joten ihmiset voivat jo pelkän laiskuuden takia kohdella muita huonommin kuin millä tavalla he odottavat itseään kohdeltavan. Hyveelliset miehet huolehtivat enemmän siitä, että he kohtelevat muita hyvin, kuin siitä, että muut kohtelevat heitä hyvin.<br />
<br />
Hyveet ovat erinomaisuutta, hyveet ovat itsensä tuntemista, omien vahvuuksien ja heikkouksien tuntemista, tilanteiden ja mahdollisuuksien ymmärtämistä, ja erinomaisten valintojen tekemistä. Hyveiden toteutuminen vaatii erinomaisia tapoja ja tottumuksia, jotka ovat kehittyneet aikojen kuluessa erehdysten ja onnistumisten, ja harjaantumisen ja parempaan pyrkimisen avulla. Hyveellisyys on paheiden karsimista. Hyveellisyys on itsensä ylittämistä. Aristoteleen mukaan hyveelliset valinnat ja toiminta ovat aluksi vaikeita, mutta niiden harjaantuminen tavoiksi ja tottumuksiksi tekee niistä helppoja, miellyttäviä ja nautinnollisia. Parhaiten hyveiden oppiminen tapahtuu lapsuuden kasvatuksen yhteydessä. Hyveelliset tavat ja tottumukset ovat asioiden näkemistä tietyllä tavalla, ja tuntemista tietyllä tavalla. Paheilla ei ole erinomaista keskiarvoa.<br />
<br />
Intohimot ja tunteet (kauna, pelko, himo, kateus, pikkumaisuus, riippuvuus, masennus, mustasukkaisuus, vahingonilo jne.) johdattavat ihmisiä usein paheisiin, joten ihmisten tulisi havainnoida niiden ilmenemistä rehellisesti, ja kouluttaa ja kontrolloida niitä järjellä ja harkinnalla, ja tottumukseksi muodostuneilla pysyvillä tavoilla. Harkinta ja viisaus estävät ihmisiä ryntäämästä harkitsemattomasti ja äkkipikaisesti intohimojen ja tunteiden määräämiin toimintoihin. Myös väärät käsitykset, typeryys, tietämättömyys ja puutteelliset tiedot ohjaavat ihmisiä paheisiin; niitä korjataan viisaudella. Viisaus mahdollistaa ihmiselle kyvyn päätellä hyveelliset päämäärät ja niiden merkitys, ja kyvyn keksiä keinot hyveisiin pääsemiseksi. Hyveet ovat siten suurimmalta osin viisauden, harkinnan ja oikeiden tapojen tulos. Intohimot ja tunteet voivat ohjata myös hyveisiin, kuten esim. oikeutettu suuttumus, joka ohjaa puolustamaan oikeudenmukaisuutta, ja rakkaus, joka ohjaa pitämään huolta vaimosta ja lapsista. Jos intohimot ja tunteet ovat karsittuja ja kunnollisia, ja riittävästi hallittuja ja kontrolloituja, ne motivoivat ihmisiä hyveisiin ja antavat energiaa hyveiden toteuttamiselle. Hyveet ovat sekä keinoja, että lopputavoitteita joihin pyritään. Ihmiset eivät ole moraalisesti vastuussa siitä mitä he tuntevat; tunteet ja intohimot ilmenevät automaattisesti, tahattomasti ja spontaanisti. Ihmiset ovat vastuussa siitä, miten he hallitsevat tunteitaan ja intohimojaan. Ihminen ei useimmiten korjaa toimintaansa hyvään suuntaan siksi, että hän huomaa järkeilleensä väärin, vaan siksi, että hän huomaa olleensa laiska, pelkurimainen, itsekäs, julma, epäystävällinen, ilkeä tms. Hyveellinen mies valitsee useimmiten rationaalisesti, paheellinen mies on intohimojensa, halujensa ja tunteidensa orja. Antiikin kreikkalaisille hyveellisyys määritteli vapaan tahdon. Heille vapaa tahto oli jalostuksen, kehittymisen, harjaantumisen ja erinomaisuuteen pyrkimisen tuote. Modernit liberaalit ajattelevat, että rajoittamaton vapaa tahto määrittelee vapaan tahdon. Heille vapaa tahto on mitä tahansa alhaista, sivistymätöntä, eläimellistä, halpamaista, rumaa, rivoa, irstasta, itsekästä jne. ihminen sattuu haluamaan. Hyveellinen vapaa tahto selviää ja menestyy sodassa, vankilassa ja kovina aikoina. Rajoittamaton vapaa tahto on herkkä Mimosa, jonka kaikenlaiset vaikeudet ja vastoinkäymiset tuhoavat.<br />
<br />
Viha ja kateus saavuttavat joskus tavoitteensa,
mutta liiallinen puheliaisuus ei juuri koskaan saavuta mitään. Vuolassanaisuus
on itsekontrollin puutetta, jota voi verrata juopon itsekontrollin
puutteeseen. Liika puheliaisuus on hätäistä ja harkitsematonta.
Vuolassanainen henkilö haluaa puhua välittömästi ilman rationaalista
harkintaa. Kun liian puhelias henkilö sanoo jotakin mitä hänen ei
pitänyt sanoa, hän puhuu vieläkin enemmän korjatakseen virheensä. Kun
vuolassanainen henkilö juoruaa pahantahtoisesti liioitellen ja valehdellen asioista, jotka eivät
hänelle kuulu, hän asettaa oman ja muiden maineen vaaraan. Liikaa puhuva henkilö ei usein saavuta tavoitteitaan, koska hän karkottaa ihmiset, jotka
hän yrittää saada kuuntelemaan. Ihmiset
eivät useimmiten pidä liikaa puhuvista henkilöistä. Vuolassanaisen henkilön virheitä on
vaikea korjata, koska hän ei kuuntele mitä muut ihmiset sanovat.
Vuolassanaisuus ja liiallinen suuttumisherkkyys kulkevat usein käsi
kädessä. Sanottuja sanoja ei voi vetää takaisin, ja ne voivat aiheuttaa
vahinkoa. Vuolassanainen henkilö vahingoittaa omia ja muiden sosiaalisia suhteita
juoruamalla, paljastamalla salaisuuksia, möläyttämällä
epäkohteliaisuuksia, puhumalla vastoin parempaa tietoa, levittämällä huhuja jne. Viisaus lisääntyy hiljaisessa
pohdinnassa, joten asiaankuuluvaa hiljaisuutta tulee suosia.
Vuolassanaisen henkilön tulee muodostaa harkitsemisesta ennen puhetta
tapa ja tottumus. Tiivistetty puhe on hyveellistä.<br />
<br />
Retoriikkaa eli puhetaitoa käytetään usein negatiivisesti lisäämään omaa
valtaa muiden yli, ja samalla lisäämään omaa vapautta. Retoriikka on
usein manipuloimista, voimakkaan edunhankintaa, ja lampaiden pitämistä
lampaina. Retoriikka voi palvella epäoikeudenmukaisuutta manipuloimalla
intohimoja, tunteita, toiveita, huolia, tavoitteita ja pelkoja. Retoriikka voi mahdollistaa
selviytymisen rangaistuksetta epäoikeudenmukaisuudesta. Retoriikka
ylläpitää sielujen sairautta imartelemalla ja mielistelemällä niitä, tai
pelottelemalla ja usuttamalla niitä.<br />
<br />
Mielihyvä ei voi olla kokonaan pahaa, koska mielihyvää esiintyy monien
hyveiden yhteydessä. Mielihyvä ei voi olla kaiken päämäärä tai kokonaan hyvää, koska monet
mielihyvät vahingoittavat miehiä ja johtavat heidät paheisiin, esim. käyttämään liikaa alkoholia, käyttämään huumeita, piehtaroimaan perversioissa ja häiritsemään ihmisiä. Moniin hyviin asioihin ei useimmiten liity mielihyvää, esim. näkemiseen, kuulemiseen ja haistamiseen. Kun mielihyvät ja onnellisuus ovat hyveellisiä, ne ovat hyviä sekä niiden itsensä vuoksi, että välineitä joidenkin toisten asioiden saavuttamiseksi. Sotaa käydään rauhan saavuttamiseksi, ja samalla tavalla mielihyvä on useimmiten väline korkeampien hyveellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Mielihyvät
(keholliset, emotionaaliset ja intellektuaaliset mielihyvät) eivät
useimmiten ole hyveellisyyden päämäärä, mutta ne liittyvät usein
hyveellisiin päämääriin pyrkimiseen ja/tai itse
saavuttamiseen. On siten
valittava hyveelliset ja jalot mielihyvät ja toimintamallit, ja hankkiuduttava eroon paheellisista
ja vääristä mielihyvistä ja toimintamalleista. Mielihyvän ei pidä antaa kontrolloida ja orjuuttaa
itseään. Monet hyveelliset mielihyvät, kuten intellektuaaliset
mielihyvät, ovat hankittuja ja opittuja ominaisuuksia, joita saadaan tekemällä niihin liittyviä asioita ja uppoutumalla niihin. Pohdiskeleva
elämä suo korkeimman onnellisuuden ja mielihyvän. Hyveellisyyden tulee ilmetä käytännön elämässä, ja turhia ja pikkumaisia filosofisia kiistelyitä tulee välttää. Hyveellisyys on jatkuvaa toimintaa. Jos hyveitä ei käytetä, ne surkastuvat samalla tavalla kuin lihas, jota ei käytetä. Kilpailevat mielihyvät voivat viedä huomiota muualle, häiritä tai vetää kesken tehtävien suorittamista tai sosiaalista kanssakäymistä toisiin puuhiin; siten esim. keskustelu ystävän kanssa voi keskeytyä, jos ystävän huomio kiinnittyy johonkin ulkopuoliseen mielihyvän mahdollisuuteen. Miehet yrittävät usein korjata viallisia tai puutteellisia mielihyviä toisilla mielihyvillä; esim. jos teatteriesitys on huono, miehet voivat yrittää korjata sitä syömällä enemmän makeisia. Suurimmalla osalla miehistä mielihyvät ovat ristiriidassa keskenään; hyveellisen miehen tulee pyrkiä mielihyvien harmoniseen yhteistyöhön. Huvitukset voivat olla hyviä rentouttamaan ihmisiä tärkeiden asioiden lomassa, mutta niiden ei pitäisi olla elämän tarkoitus tai päämäärä. <br />
<br />
Paheellisella miehellä on alhainen luonne, ja häntä ohjaa usein oma nautinto. Paheellinen mies ei useimmiten kuuntele viisaita neuvoja. Rangaistukset korjaavat ja ohjaavat usein paheellista miestä parempaan suuntaan. Jos paheellinen mies ei ole reformoitavissa, hänet tulee karkottaa pois hyveellisten miesten keskuudesta. Hyveellistä miestä ohjaavat ja korjaavat rationaalisuus, viisaat neuvot ja jalous. Hyveellisen miehen täytyy olla hyvin kasvatettu ja hyvin totutettu hyveelliseen elämään. Kohtuullisella miehellä on vain hyviä mielihyviä, joten hänen ei tarvitse taistella pahoja mielihyviä vastaan. Hyveellinen mies on kohtuullisuudessaan kestävä. Jotkut ihmiset ovat hillittömiä ja kohtuuttomia kärsimättömyyden takia; jotkut pehmeyden ja heikkouden takia; jotkut siksi, että heidän rationaaliset päätöksensä häviävät tunteille; jotkut siksi, että heidän rationaaliset argumenttinsa ovat heikkoja; ja jotkut siksi, että he eivät ole ajatelleet näihin liittyviä asioita ollenkaan ja heiltä puuttuvat rationaaliset argumentit. Kärsimättömällä ja äkkipikaisella miehellä on taipumus olla kuuntelematta ja pohtimatta viisaita neuvoja, koska heidän intohimonsa ovat niin nopeita ja ylivoimaisia. Nautinnonhaluisella miehellä on taipumus olla katumatta hillittömyyttään, koska hän haluaa seisoa valintojensa takana. Nautinnonhaluisella miehellä on taipumus tehdä niinkuin hän haluaa, vaikka tietää sen olevan väärin. Kohtuuttomalla miehellä on hyviä ja huonoja mielihyviä, ja hänen täytyy taistella huonoja vastaan periaatteidensa avulla. Kohtuuttomuus tapahtuu vastoin miehen valintaa. Kohtuuttomalla miehellä on usein taipumus katua, koska hän tietää olevansa kohtuuton ja hän tietää kohtuuttomuuden olevan pahasta. Hänet on usein suhteellisen helppo ohjata kohtuullisuuteen. Kohtuuttomat miehet eivät useimmiten ole rikollisia, mutta he tekevät joskus kohtuuttomuutensa takia rikoksia. Kohtuuttomien miesten mielessä
ovat hyvät lait, mutta he eivät aina noudata niitä. Miehet, jotka ovat älykkäitä ja joilla on käytännöllistä viisautta,
voivat siitä huolimatta olla kohtuuttomia. <br />
<br />
Kun pidättyväinen mies tietää intohimojensa olevan väärin tai liiallisia, hän kieltäytyy vahvojen periaatteidensa takia noudattamasta niitä. Vahvaluonteiset ja itsevarmat miehet pitäytyvät hyveellisissä päätöksissään, mutta heitä on vaikea käännyttää hyveellisyyteen, jos he ovat valinneet paheellisuuden. Paheellisuus voi olla tietoista paheellisuuden valitsemista. Pahan miehen mielessä ovat pahat lait, ja hän usein noudattaa niitä. Hyveellisen miehen elämä ei ole sen nautinnollisempaa kuin tavallisen tai paheellisen miehen, koska hyveellisen miehen tavoitteena eivät ole nautinnot. Miehet käyttävät nautintoja ja mielihyvää ajamaan pois henkistä tai fyysistä tuskaa. Miehet tarvitsevat usein vaihtelua nautintoihinsa ja mielihyviinsä, ja paheellinen mies tarvitsee niihin enemmän vaihtelua ja muutoksia kuin hyveellinen mies. Hyveellinen mies tuntee mielihyvää kauniista ja jaloista toimista. Paheellisen miehen mielihyvä johdattaa häntä usein harhaan, ja vääriin ja rumiin asioihin. Kaikkiin politiikan ja hyveiden analyyseihin tulee kuulua mielihyvän ja tuskan ottaminen huomioon.<br />
<br />
Stoalaisten mukaan jos ihmisellä on yksi pahe, hänellä on ne kaikki, ja
jos ihmiseltä puuttuu yksi hyve, häneltä puuttuu ne kaikki. Tämä on liian äärimmäinen tulkinta, mutta on oikeassa sikäli, että hyveet
ja paheet synnyttävät, tukevat, ylläpitävät, parantavat tai pahentavat
toisiaan. Pienissä asioissa paheellinen on melkein yhtä paha kuin
suurissa asioissa paheellinen. Rehellinen omatunto pitää yllä hyveitä,
paheet rakastavat mielihyvää, rahaa ja ylenmääräistä kunniaa. Ne, jotka
ovat intohimojensa ja halujensa orjia, eivät voi puhua vapaasti ja
rehellisesti, ja he eivät ole vapaita. Intohimojaan, halujaan ja
tunteitaan voi hallita harjaantumalla välinpitämättömäksi niiden
suhteen, joita ei pysty hallitsemaan ja hallitsemalla niitä, joita voi
kontrolloida. Intohimot, tunteet ja halut ohjaavat helposti pois
hyveelliseltä keskitieltä. Harjaantumisen myötä syntyneet tavat ja
tottumukset auttavat intohimojen, tunteiden ja halujen hallinnassa. Jalo
luonne syntyy hyveistä, joita on harjoitettu pitkän aikaa. Hyveellisen miehen
tulee pyrkiä tekemään asioita ylevien ja jalojen syiden takia, ei
vähäpätöisten ja merkityksettömien asioiden takia.<br />
<br />
Miehillä on usein luonnostaan taipumus liiallisiin ja paheellisiin nautintoihin. Heidän on usein luonnostaan vaikeampi saavuttaa ja ymmärtää hyveellisiä nautintoja. Hyveellisen miehen on oltava varuillaan liian helppojen nautintojen suhteen. Elämä koostuu monista toimista, kuten esim. pohdiskelusta, suunnittelusta, rakentamisesta, huoltamisesta jne., ja mielihyvä täydentää näitä toimia, tekee ne arvokkaammiksi ja motivoi miehiä saattamaan ne päätökseen. Mielihyvä auttaa ihmisiä kehittämään itseään ja tuo täyttymystä elämään. Jos mielihyvät ovat ristiriidassa keskenään, on valittava kauniimpi ja hyveellisempi mielihyvä alhaisemman ja korruptoituneemman sijasta. Aristoteles laittoi joitakin mielihyviä ja nautintoja paremmuusjärjestykseen: 1) ajattelu ja pohdinta 2) katsominen ja erilaisten asioiden tekeminen näön avulla 3) kuunteleminen 4) haisteleminen 5) maisteleminen. <br />
<br />
Miesten välillä on eroja sen suhteen, mitkä mielihyvät soveltuvat heille parhaiten. Miesten tulee valita heille parhaiten sopivat hyveelliset mielihyvät ja harmoniset mielihyväkokonaisuudet. Vakavahenkisten, viisaitten ja asialleen omistautuneiden hyveellisten miesten mielihyviä tulisi käyttää standardina sen suhteen, mitkä mielihyvät ovat parhaimpia. Tyrannit valitsevat usein leikillisten ja ruumiillisten nautintojen elämän. Tyrannit ovat usein kuin lapsia. Leikkejä ja ruumiillisia nautintoja ei tulisi nähdä tavoitteina, vaan toimina, joita tehdään vakavamman elämän vuoksi, vakavampaa elämää tukien. Orjakin pystyy nauttimaan ruumiillisista nautinnoista, mutta ei kukaan halua olla orja. Ajattelu on miesten todellisin minä, ja sen tuoma onnellisuus on
parhaiten miehelle sopivaa onnellisuutta. Ajattelu ei vaadi rahaa tai
omaisuutta. Ajattelu ja pohdinta ovat kestäviä, itseriittoisia ja miellyttäviä toimia, joita tehdään myös niiden itsensä vuoksi. Ajattelu ja pohdinta johtaa ja hallitsee hyveellisiä miehiä, ja ne auttavat heitä ymmärtämään jalouden, hyveellisyyden ja Jumalan tärkeyden. Siten ajattelu ja pohdinta ovat korkeimpia hyveitä, joihin liittyvät nautinnot ja mielihyvät ovat osa korkeinta hyveellisyyttä. Hyveellinen ajattelu on kuolematonta ja sen avulla miehet pääsevät korkeimmalle, lähimmäksi Jumalaa. Ajattelu on niitä harvoja miesten toimintoja, jota myös Jumala harjoittaa. <br />
<br />
Hyveellisen lasten kasvatuksen tulee olla ohjaavaa ja siinä tulee käyttää lempeitä sanoja. Lapsia tulee kurittaa vain harvoin, kohtuullisesti ja oikeudenmukaisten syiden takia. Jos lapsia haukutaan ja moititaan, jos lapsia kuritetaan liikaa, ja jos lapsilta vaaditaan liikaa ja liian vaikeita suorituksia, lapset lannistuvat ja masentuvat. Lapsille annettujen tehtävien tulee olla mitoitettuja siten, että he saavat runsaasti onnistumisen kokemuksia. Lapsia ei saa verrata negatiivisesti heitä jossain asiassa parempiin lapsiin. Hyveellisen kasvatuksen tarkoituksena on luoda hyviä ja mieltä ylentäviä muistoja lapsille. Vanhempien on toimittava hyveellisinä ja terveellisinä esimerkkeinä lapsille. Vanhempien pelkkä hyveellinen puhe ei riitä, jos vanhempien sanat ovat ristiriidassa tekojen kanssa. <br />
<br />
Paha on rajoittamaton, hyvä on rajoitettu. Viisauden ja elämänfilosofian tavoitteena on laajentaa ihmisten tietämättömyyden aluetta.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-23108793218416495722014-06-28T06:59:00.003-07:002014-07-07T16:01:09.249-07:0023 syytä valehtelemiselle ja/tai varastamiselle (edit)Seuraavat syyt voivat olla enemmän tai vähemmän päällekkäisiä.<br />
<br />
1) Varastaa tai valehtelee vain suhteellisen vähän, vaikka voisi varastaa ja valehdella enemmän, ja näin säilyttää itsestään kuvan rehellisenä, lainkuuliaisena ja hyvänä ihmisenä, mutta saa silti jonkin verran hyötyä varastamisesta ja valehtelemisesta (esim. valehteleminen työpaikkahakemuksissa, työpaikkahaastatteluissa, kertomuksissa omista saavutuksistaan jne).<br />
<br />
2) Jos sisäryhmään A kuuluva henkilö X varastaa tai valehtelee, ja se on muiden sisäryhmään kuuluvien tiedossa tai tulee heidän tietoonsa, X voi toimia tahallaan tai tahattomasti esimerkkinä, ja varastamisen tai valehtelemisen psykologisena oikeutuksena muille A:n jäsenille.<br />
<br />
Jos kilpailevaan ulkoryhmään B kuuluva henkilö varastaa tai valehtelee ja jää siitä kiinni tai se tulee muuten sisäryhmä A:n tietoon, se vähentää A:n jäsenten valehtelua ja varastamista, koska he haluavat erottautua moraalisesti parempina kilpailevasta ulkoryhmästä.<br />
<br />
3) Kun lähes kaikki henkilö X:n sosiaalisen ryhmän jäsenet varastavat
ja valehtelevat, ja hyötyvät siitä, X ei halua jäädä muista jälkeen, ja
tekee samalla tavalla. Muiden sosiaalinen esimerkki toimii varastamisen
ja valehtelemisen oikeuttajana, motivoijana ja kannustimena.<br />
<br />
4) Henkilö X aloittaa pienestä varastamisesta tai valehtelemisesta ja etenee ajan kuluessa asteittain pienin lisäyksin suurempaan. X tottuu asteittain suurempaan varastamiseen tai valehtelemiseen, ja usein sen magnitudi hämärtyy ja näyttää hänelle pienemmältä tai vähemmän merkittävältä kuin se todellisuudessa on.<br />
<br />
5) Kun henkilö X on yhden tai useamman asteen erossa varastamisen tai valehtelun kohteesta tai seurauksista, se on psykologisesti helpompaa ja sen magnitudi ja merkitys sumentuu. Esim. X:lle on psykologisesti helpompaa varastaa rahaa luottokorttihuijauksella kuin varastaa konkreettista setelirahaa, tai X:n on psykologisesti helpompi valehdella kun hän ei ole näkemässä sen negatiivisia seurauksia, jotka tapahtuvat jossain muualla sellaisten henkilöiden keskuudessa, joihin hän ei ole yhteydessä.<br />
<br />
6) Henkilö X kostaa toisen henkilön, ryhmän, yrityksen, organisaation tms. kuvitellun tai todellisen loukkauksen, vahingonteon tai rikkomuksen varastamalla tai valehtelemalla.<br />
<br />
7) Pakottavaksi koettu tilanne. Henkilö X pyrkii pelastamaan itsensä tai sosiaalisen ryhmänsä varastamalla tai valehtelemalla tukalassa tilanteessa.<br />
<br />
8) Persoonallisuushäiriö, muu psykologinen häiriö tai muu psykologinen syy. Psykopatia, kleptomania, impulssikontrollihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, mytomania (pseudologia fantastica eli pakonomainen valehtelu), epävakaa persoonallisuus, jännityksen etsintä, tylsistymisen poistaminen jne. Nämä voivat ilmetä sykleinä, esim. ahdistuneisuushäiriöinen tuntee ahdistusta ja tarvitsee varastamisen tuomaa jännitystä ja sen jälkeistä helpotuksen tunnetta (jos ei jäänyt kiinni) ja hyvän asian saavuttamisen tunnetta (sai tavoittelemansa tavaran tms) lievittääkseen, syrjäyttääkseen tai poistaakseen ahdistusta. Myöhemmin varastamisesta seuraa ahdistuneisuushäiriöiselle usein syyllisyydentunteita, jotka aiheuttavat ahdistusta, joka johtaa jatkuessaan jossain vaiheessa uuteen varastamiseen, jne.<br />
<br />
9) Tilaisuus tekee varkaan -varastaminen. Esim. joku henkilö tekee työpaikalla virheen, jonka seurauksena ylimääräinen määrä tavaroita Y päätyy henkilö X:lle. Muut yrityksen henkilöt eivät ole tietoisia tavaroiden Y olemassaolosta, kukaan ei ole niistä vastuussa, ja kukaan ei tarvitse niitä. X päättää impulsiivisesti ottaa tavarat itselleen. Tai henkilö X on kaupassa, ja hänellä on kassi ostoskärryissä. Muutama kärryihin laitettu tavara päätyy huomaamatta kassin taakse. Kassalla X luulee laittavansa kaikki tavarat ostoshihnalle, mutta kassin takana olevat tavarat jäävät kärryihin. Maksettuaan ostokset ja ollessaan laittamassa ostoskärryjä ostoskärryjonoon X huomaa kassin taakse jääneet tavarat. Hän ei toisaalta halua enää nähdä sitä vaivaa, että hän palaa uudelleen maksamaan tavarat ja toisaalta hän impulsiivisesti haluaa tavarat itselleen ilmaiseksi, kun ne kerran siinä jo valmiiksi ovat, joten hän sujauttaa ne ostoskasseihin muiden tuotteiden joukkoon.<br />
<br />
10) Jyrkkä ero oman ryhmän sisäisen hyvän moraalin ja sen ulkopuolisen negatiivisen moraalin välillä. Sisäryhmässä henkilö X noudattaa rehellisyyttä, avuliaisuutta, vastavuoroisuutta, ystävällisyyttä jne. Ulkoryhmän jäseniltä X voi hänen sisäryhmänsä sääntöjen mukaan vapaasti varastaa, heille voi vapaasti valehdella, ja heitä voi muutenkin kohdella huonosti.<br />
<br />
11) Robin Hood. Henkilö X kokee varastavansa pahalta kohteelta (ihminen,
ryhmä, yritys, organisaatio tms) tai valehtelevansa pahalle kohteelle,
auttaakseen jotakin hyvää tahoa (ihminen, ryhmä, yritys, organisaatio tms). Usein
Robin Hoodiksi itsensä kokeva auttaa samalla myös itseään varastamisen
tai valehtelun hyödyillä, ja joko oikeuttaa sen hyväntekeväisyydellään,
tai pettää itseään ja kuvittelee oman hyödyn motiivin pienemmäksi kuin
se todellisuudessa on.<br />
<br />
12) Kun varastamisesta ja valehtelusta seuraavat sosiaaliset, taloudelliset ja/tai vapauteen liittyvät rangaistukset ovat vähäisiä ja epätodennäköisiä, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Tai kun yhteiskunta tai sosiaalinen ryhmä on liian anteeksiantavainen varastamisen ja valehtelemisen suhteen, se voi kannustaa ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan.<br />
<br />
13) Henkilö X pitää yllä sosiaalisia kulisseja (esim. mielikuvaa oman perheen korkeasta sosiaalisesta statuksesta) tai sopua ja rauhaa sosiaalisen ryhmän sisällä valehtelemalla.<br />
<br />
14) Henkilö X varastaa ja valehtelee kilpaillessaan rahasta, statuksesta, työpaikoista ja vallasta. Kilpailu oikeuttaa ja motivoi varastamisen ja valehtelemisen hänelle.<br />
<br />
15) Kun henkilö tuntee alemmuuden tunteita, hän voi pyrkiä parantamaan tai korjaamaan alhaiseksi koettua statustaan valehtelemalla ja varastamalla.<br />
<br />
16) Kun harmaa, epäselvä tai epävarma alue oikean ja väärän välillä on laaja, se voi houkutella ihmisiä varastamaan ja valehtelemaan. Henkilö X esim. ajattelee, että voin ihan yhtä hyvin valehdella ja varastaa, kun on joka tapauksessa epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin.<br />
<br />
17) Kun johtaja X nimittää ympärilleen miehiä, jotka sanovat kaikkeen kyllä, myöntyvät kaikkeen mitä johtaja sanoo ja suhtautuvat positiivisesti kaikkiin johtajan esittämiin ajatuksiin, johtaja X luo ympärilleen sosiaalisen kuplan, joka voi oikeuttaa ja motivoida johtaja X:n varastamaan ja valehtelemaan, koska kaikki hänen ympärillään vakuuttavat johtajan toimivan oikein ja hyvin teki hän mitä tahansa. Yritykseen saattaa tällä tavoin muodostua varastamisen ja valehtelemisen kulttuuri, jossa lähes kaikki yrityksen johtavissa asemissa olevat pitävät sitä yllä ja osallistuvat siihen.<br />
<br />
18) Kun henkilö X ajattelee nykyhetkeä ja itseään nykyhetkessä, ja ei ajattele tulevaisuuden mahdollisia seurauksia itselle ja omalle sosiaaliselle piirille, ja varmoja seurauksia yhteiskunnalle, hän varastaa ja valehtelee todennäköisemmin. <br />
<br />
19) Varastaminen, valehteleminen ja/tai rahan hankkiminen valehtelemisella (huijauksilla, petoksilla, väärennöksillä tms) on henkilö X:n työ. Hän myy paljon varastamiaan tavaroita, koska ei tarvitse niitä, mutta haluaa niistä saatavat rahat.<br />
<br />
20) Henkilö X saattaa ajatella, että hän auttaa varastamisen kohdettaan. Kun X esim. varastaa CD-levyn, jolla on yhtyeen Y musiikkia, X ajattelee auttavansa Y:n suosiota, mainetta, kuuluisuutta, menestystä ja rahanhankintaa kuuntelemalla Y:n musiikkia ja kommentoimalla sitä sosiaalisessa mediassa. X voi lisäksi rationalisoida varastamista ajattelemalla, että hän ei olisi ostanut Y:n CD-levyä, jos olisi joutunut maksamaan siitä.<br />
<br />
Henkilö X voi pyrkiä valehtelemalla auttamaan valehtelemisen kohdettaan, esim. kehumalla ja ylistämällä Y:tä valheellisesti niin, että Y:n itsetunto paranee. <br />
<br />
21) Henkilö X voi rationalisoida varastamista ja valehtelemista itselleen sillä, että varastamisen ja valehtelun kohde on ideologis-poliittisesti määriteltynä paha, ja ansaitsee varastamisen ja valehtelun.<br />
<br />
22) Pelkkä hyöty. X varastaa tavaroita ja tuotteita saadakseen ne itselleen, mutta ei kuitenkaan tee sitä työkseen. X valehtelee aina kun siitä on hänelle hyötyä ja se on mahdollista.<br />
<br />
23) Tuhlailun ja tappioiden peitteleminen tai korjaaminen. Henkilö X on tuhlannut rahojaan liikaa ostoksiin, juhlimiseen ja uhkapeleihin, ja hän on ottanut paljon velkaa, johon hänellä ei ole varaa. Hän pyrkii varastamisella korjaamaan taloudellista tilannettaan lähemmäs taloudellista omavaraisuutta. Hän on valmis ottamaan suuria riskejä päästäkseen taloudellisesta ahdingosta. Hän näkee varastamisen väliaikaisena pakollisena keinona, mutta jos hän ei saa taloudellista tilannettaan parannettua tarpeeksi, siitä voi tulla pysyvä keino. Henkilö X valehtelee koko ajan perheelleen ja sukulaisilleen salatakseen taloudellisia ongelmiaan.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8218490457430809970.post-76335209518091659082014-05-05T18:25:00.000-07:002015-02-24T08:01:17.023-08:00Intellektuellien virheitä (edit)Intellektuelleja kritisoidaan aiheellisesti, mutta harvoin näkee selostettavan sitä minkälaisia virheitä intellektuellit tyypillisesti ja kerta toisensa jälkeen tekevät. Seuraavassa on luettelo sellaisista. Luettelon ei ole tarkoitus kattaa jokaista intellektuellien virhettä, mutta antaa kuitenkin kohtuullisen hyvä ja kattava kuva niistä:<br />
<br />
a) Intellektuellit ovat älykkäitä. Älykkäät ihmiset pystyvät selittämään itselleen ja muille lähes mitä tahansa idioottimaisuuksia parhain päin, ja siten että ne kuulostavat loogisilta ja uskottavilta. Saadakseen intellektuellin kannattamaan idioottimaisuutta ei tarvitse käännyttää ja vakuuttaa häntä kokonaan, vaan saada hänet sellaiseen motivoituneeseen alkutilaan (esimerkiksi pöyhkeään moraaliseen ylemmyydentunteeseen tai moraalisen närkästyksen tilaan), jossa hän aloittaa asian selittelyn ja vakuuttelun itselleen parhain päin<br />
<br />
b) Intellektuellit ovat usein asiantuntijoita yhdellä tai kahdella kapealla alalla, mutta ottavat usein kantaa sellaisiin asioihin, jotka ovat heidän asiantuntemuksensa ulkopuolella, ja joista he tietävät vain vähän. Esim. Noam Chomsky on kielitieteen asiantuntija, mutta hän on tullut tunnetuksi ottamalla kantaa poliittisiin ja taloudellisiin asioihin, joista hän ymmärtää vain suhteellisen vähän. Michel Foucault oli poliittisen historian ja filosofian, ja jossain määrin sosiologian asiantuntija, mutta hän tuli tunnetuksi ottamalla kantaa mm. taloudellisiin ja oikeudellisiin asioihin, joista hän ymmärsi vain suhteellisen vähän (jälkimmäisestä enemmän kuin edellisestä). Jürgen Habermas on sosiologi ja filosofi, mutta hän on tullut tunnetuksi ottamalla kantaa mm. poliittisiin, oikeudellisiin ja taloudellisiin asioihin, joista hän ymmärtää suhteellisen vähän.<br />
<br />
c) Intellektuellit tuottavat useimmiten laajoja ja kattavia, ja vaihtelevassa määrin sumeita ja epätarkkoja ideoita, eivät tuotteita, jotka tulevat testatuiksi markkinoilla tms. kilpailullisella ja vastuullisella areenalla. Intellektuellien tuotteilla on suuria käytännön vaikutuksia monilla elämänalueilla; opetuksessa, taloudessa, politiikassa, oikeudenkäytössä, virkamiesten toiminnassa jne., mutta intellektueilla ei ole (riittävästi) vastuuta tuotteidensa vaarallisuudesta, toimimattomuudesta, virheellisyydestä, tehottomuudesta, vahingollisuudesta, sivuvaikutuksista, tuloksettomuudesta, jne. Ei ole olemassa systeemiä, joka automaattisesti ja itseohjautuvasti tai suunnitellusti laittaisi intellektuellit vastuuseen tuotteistaan. Kun intellektuellien ideat epäonnistuvat ja aiheuttavat ongelmia tai tuhoja, intellektuelleille avautuu yhteiskunnissamme paradoksaalisesti tilaisuus lisätä ideoidensa vaikutusta, käyttöä ja soveltamista yhteiskuntaan väittämällä, että ideoiden tuhot, epäonnistumiset ja ongelmat johtuivat siitä, että niitä ei sovellettu tarpeeksi laajasti ja tehokkaasti; että jossain oli ihmisiä, jotka vastustivat ideoiden toteutumista tai eivät toteuttaneet niitä riittävän halukkaasti ja täydellisesti; että jossain oli moraalisesti pahoja ihmisiä, jotka jarruttivat ideoiden toteuttamista; että ideoita ei ymmärretty tarpeeksi hyvin, joten intellektuellit vaativat lisää propagandaa ja indoktrinointia kaikkialle yhteiskuntaan; että ideoiden toteuttamiseen ei annettu riittävästi valtion ja kuntien resursseja, joten tulevaisuudessa niitä pitää saada lisää; jne.<br />
<br />
d) Intellellektuellit suunnittelevat ideaaleja ja omasta mielestään yleviä lopputuloksia, joita kohti he haluavat yhteiskunnan ja kansalaisten menevän, ja joita he haluavat yhteiskuntien ja kansalaisten saavuttavan. Yhteiskunnat muodostuvat kuitenkin todellisuudessa prosesseista, insentiivijärjestelmistä, jotka tuottavat niiden mukaista toimintaa tai toimimattomuutta ja vaihtoehtoisista kustannuksista, haitoista ja hyödyistä. Yhteiskunta ei koskaan saavuta ideaalia tilaa, vaan vain muuttaa tai ylläpitää tietynlaisia prosesseja. Kun jonkin asian hyötyä tai hyödyllisyyttä lisätään, lisätään samanaikaisesti kustannuksia, haittoja ja menetyksiä toisaalla. Kun vähennetään jonkin asian kustannuksia, haittoja ja menetyksiä, lisätään samanaikaisesti kustannuksia, haittoja ja menetyksiä toisaalla. Jos esimerkiksi auton turvallisuutta parannetaan turvatyynyillä, joudutaan käyttämään niihin resursseja, jotka ovat pois toisaalta, esim. sairaanhoitokuluista, kodin turvallisuutta parantavista laitteista tai muista auton turvallisuutta parantavista laitteista. Lisäksi luodaan kuljettajalle psykologinen insentiivi ajaa kovempaa ja varomattomammin, kun turvatyynyjen vaikutus suojelee paremmin onnettomuuksilta. Se lisää onnettomuuksia, loukkaantumisia ja liikennekuolemia, vaikka tietysti vähemmän kuin turvatyynyt vähentävät niitä. Tämä vaikutus on todettu tutkimuksissa. Leikillisesti on sanottu, että paras psykologinen insentiivi kuljettajan turvallisen ajon takaamiseksi olisi laittaa keskelle rattia iso ja tukeva naula, joka sojottaa päin kuljettajaa, ja tappaa kuljettajan varmasti, jos hän ajaa kolarin.<br />
<br />
Intellektuelli voi pitää ideaalina tavoitteena esim. sitä, että ihmiset asuvat mahdollisimman matalissa asunnoissa, koska matalat asunnot tuottavat keskimäärin miellyttävämmän asuinympäristön (vaihtoehdon) kuin korkeat rakennukset. Tähän tavoitteeseen liittyy kustannuksia, haittoja ja hyötyjä, joita intellektuelli ei suunnitelmassaan ja tavoittelemassaan lopputuloksessa ota huomioon. Matalammat asunnot jakautuvat laajemmalle alueelle kaupungissa, jolloin ihmisten työmatkat, kauppamatkat ja muut matkat pitenevät ja niihin tuhlattu aika kasvaa. Ajomatkat töihin, kauppoihin ja muihin kaupungin kohteisiin pitenevät, jolloin liikenteen tuottamien ilmansaasteiden määrä kaupungissa kasvaa. Kun matalat asunnot jakautuvat laajemmalle alueelle kaupungissa, sinne jää vähemmän tilaa virkistäville puistoille, niityille ja metsäalueille, ja ne ovat keskimäärin kauempana ihmisistä. Kun ajomatkat ja liikenne kasvavat, vakavien liikenneonnettomuuksien määrä kasvaa. Ajomatkojen kasvaessa suurempi osa ihmisten tuloista menee autojen huoltokustannuksiin ja bensiiniin, ja vähemmän jää muihin kohteisiin. Matalat omakotitalot ja rivitalot ovat keskimäärin kalliimpia kuin kerrostaloasunnot, jolloin ihmisille jää vähemmän rahaa muihin kohteisiin. Matalat hajautuneet asunnot eivät pysty pitämään paikallisilla alueilla / kaupunginosissa riittävästi yllä insentiivejä liiketoimintaan, myyntiin ja palveluihin. Jne. Todellisessa elämässä voidaan parantaa yhtä kustannus-hyöty-haitta profiilia vain toisten kustannus-hyöty-haitta profiilien kustannuksella, huonontamalla toisia kustannus-hyöty-haitta profiileja. Ideaaleja haitattomia ja kustannuksettomia, ja hyödyt monopolisoivia vaihtoehtoja ei ole. <br />
<br />
Intellektuelli voi pitää ideaalina tavoitteenaan esim. vuokrien säännöstelyä asuntojen kokoon suhteutetuilla halvoilla vuokrakatoilla kansalaisten asumiskustannusten laskemiseksi. Tämä muuttaa insentiivirakenteita. Halpojen säännösteltyjen asuntojen kysyntä lisääntyy ja halpojen asuntojen rakentaminen ja tarjonta vähenee. Sen takia vuokrasäännösteltyjen talojen omistajat saavat helposti asiakkaita, eikä heidän tarvitse sen takia pitää asuntoja hyvässä kunnossa, jotta ne houkuttelisivat vuokralaisia. Lisäksi vuokratuotot jäävät niin alhaisiksi, että vuokranantajille jää vähemmän rahaa, mahdollisuuksia ja insentiivejä rakennusten kunnossapitoon. Vuokrarakennukset menevät ajan myötä huonoon kuntoon, ja monet todennäköisesti slummiutuvat. Rakennuttajilla on insentiivi rakennuttaa enemmän omistusasuntoja. Niiden tarjonta lisääntyy ja niiden hinta laskee. Asuntojen kysyntä siirtyy enemmän omistusasuntojen puolelle. Jos rakennuttajat pakotetaan rakentamaan enemmän, tietty määrä, vuokrasäännösteltyjä taloja saadakseen oikeuden rakentaa tietyn määrän omistusasuntoja, rakennuttajien insentiivi rakennuttaa vähenee, he rakentavat kaikenkaikkiaan vähemmän ja he rakentavat vuokrasäännöstellyt talot mahdollisimman halvalla välttääkseen tappioita, ja siten huonosti. Niiden laatu laskee ja ne esim. homehtuvat nopeasti. Vuokrasäännöstelyn halpuus mahdollistaa useammille yksittäisille ja köyhemmille asukkaille, esim. opiskelijoille, mahdollisuuden hankkia asuntoja tai hankkia isompia asuntoja markkinoilta sen sijaan, että he asuisivat opiskelun ajan kotona tai varojensa mukaan mitoitetussa pienemmässä asunnossa tai opiskelija-asuntolassa. Vuokrasäännöstely lisää asuntojen vajaakäyttöä, henkilöitä on asunnoissa keskimäärin vähemmän / tietty neliömäärä. Silloin mm. perheille, jotka käyttävät tehokkaammin asuntojen neliömetrit hyväkseen, jää vähemmän asuntoja tarjolle; perheiden pula asunnoista todennäköisesti kasvaa vielä entisestään. Vuokrasäännöstely lisää asukkaiden insentiivejä pysyä edullisessa asunnossa, jolloin asukkaiden vaihtuvuus pienenee, ja vuokrasäännösteltyjen asuntojen tarjonta markkinoilla vähenee edelleen. Vuokrasäännösteltyjen asuntojen saamiseen syntyy näiden syiden takia pitkät jonot, ja vuokra-asuntoa joutuu odottamaan kauan. Syntyy todennäköisesti tilanne, jossa ne, jotka ovat valmiita maksamaan asunnon omistajille tiskin alla pimeästi sekä jonon ohittamisesta, että ylimääräistä vuokraa, saavat asunnot. Jos pimeää maksutoimintaa ei ole, kuten todettua, vuokrasäännöstellyt asunnot usein rappeutuvat, ja ne voivat slummiutua. Lopulta asunnoista voi olla niin paljon kuluja suhteessa vähäisiin tuottoihin, että vuokranantajat velkaantuvat ja menevät konkurssiin, he lakkauttavat vuokra-asunnot, vuokralaiset joutuvat muuttamaan pois ja vuokratalot hylätään; niitä ei käytetä enää mihinkään. Vuokrasäännöstely lisää hylättyjen asuntojen määrää samaan aikaan kun ihmisillä on jo muutenkin vuokrasäännöstelyn takia pula asunnoista. Joskus kaupunki ottaa haltuunsa konkurssiin menneitä vuokrataloja, ja pitää yllä niiden toimintaa, mutta siitä aiheutuu suuria ylimääräisiä kustannuksia kaupungille ja veronmaksajille. Jne. Keskittyessään idealisoituun tavoitteeseen ja lopputulokseen intellektuelli ei ota huomioon syntyviä vahingollisia ja haitallisia muutoksia insentiivirakenteisiin ja yhteiskunnan prosesseihin. Yhden insentiivin muuttaminen muuttaa heijastusvaikutuksina kaikkia muita markkinoiden insentiivejä, eikä kukaan pysty laskemaan näiden muutosten kokonaisvaikutuksia, kaikkia vaikutuksia. Tämä vähentää keskitetyn vallan tehokkuutta ja toimivuutta. Intellektuellit kannattavat itselleen keskitettyä valtaa.<br />
<br />
e) Osin päällekkäinen kohdan c) kanssa. Intellektuelleilla ei useimmiten ole suunnitelmiensa yksityiskohtiin liittyviä käytännön intressiä ja insentiivejä, eivätkä he useimmiten edes tiedä niihin liittyvien yksityiskohtien olemassaolosta. Intellektuellit väittävät tietävänsä kansalaisten asiat kansalaisia paremmin, joilla on suorat intressit ja insentiivit omiin asioihinsa, jotka tuntevat omat asiansa parhaiten ja jotka joutuvat kantamaan vastuun päätöksistään. Intellektuellien perusintressi on saada valtiolta tai muilta tahoilta rahaa ajatustyöstään. Vain harvoin intellektuelli joutuu kohtaamaan omassa elämässään politiikkansa huonot seuraukset täysimääräisesti, ja silloinkin intellektueilla on taipumus olla käsittämättä mistä on kyse, ja taipumus ulkoistaa syy jonnekin muualle.<br />
<br />
Esim. perheillä on voimakas intressi saada lapsensa hyviin kouluihin ja hyvään koulutukseen, ja he tietävät useimmiten suhteellisen tarkasti millaista ja minkätasoista opetusta heidän lapsensa saavat. He tietävät heidän lapsellaan olevat vaihtoehdot, ja niihin liittyvät hyödyt, haitat ja kustannukset. Vanhemmat osaavat päättää lastensa koulutuksesta paremmin kuin intellektuelli, jonka idealisoidut visiot kattavat epätarkasti esim. koko julkiseen koulutussysteemin. Intellektuelli voi olla lapseton tai hän voi laittaa lapsensa hyvään yksityiskouluun tai hyvän asuinalueen julkiseen kouluun, jolloin hän ja hänen lapsensa eivät joudu kohtaamaan julkisen sektorin koulujen ongelmia. Intellektuellien tulot / varallisuus (useimmiten ylempi keskiluokka, ehkä jopa yläluokka) ja valikoituneet sosiaaliset piirit ja valikoituneet asuinalueet (joissa monet sosiaalisten piirien jäsenistä / asukkaista ovat intellektuelleja, ylempiä virkamiehiä, keski- ja ylemmän tason managereita tms.) suojelevat intellektuelleja ja heidän perheitään monilta kannattamiensa asioiden negatiivisilta vaikutuksilta. Lisäksi intellektuelleilla on kyky suojella itseään tehokkaasti omien politiikkojensa negatiivisilta vaikutuksilta esim. oikeusistuimissa, mediassa, byrokratioissa ja markkinoilla. He pystyvät älykkyydellään huojentamaan ja estämään negatiivisia vaikutuksia, vahvistamaan positiivisia trendejä, ja luomaan itselleen poikkeuksia ja erioikeuksia. <br />
<br />
f) Intellektuellit suuntaavat yleensä huomionsa ja toimintansa vääriin asioihin ja selittävät liikaa vääriä asioita. Esim. intellektuellit selittävät köyhyyttä ja köyhyyden olemusta erittäin paljon. Köyhyyttä ei kuitenkaan tarvitse juurikaan selittää. Ihmiskunta on ollut köyhä suurimman osan historiaa. Ihmiset ovat automaattisesti köyhiä, vaikka eivät tekisi mitään. Köyhyys on ihmisten perustila. Vain varallisuuden syntyminen, tuottaminen, kehittyminen ja lisääntyminen vaatii paljon selittämistä. Intellektuelleja varallisuuden tuottaminen kiinnostaa paljon vähemmän kuin köyhyys, ja suurin osa intellektuelleista ymmärtää vain heikosti miten varallisuus syntyy. Intellektuellit ovat usein tehneet koko elämänsä ajan vain abstraktia ajattelutyötä, eivätkä he siten ymmärrä käytännön työelämää tai työtä. Intellektuellit usein halveksivat ja suhtautuvat alentuvasti tai suorastaan vihaavat niitä henkilöitä, jotka tuottavat varallisuutta. Intellektuellit tavoittelevat sellaista yhteiskunnallista asiaintilaa, jossa he hallitsevat varallisuuden tuottajia, verottavat heitä ankarasti saadakseen resursseja intellektuelleille, säätelevät kaikkea heidän toimintaansa, asettavat heidän noudatettavakseen määrittämänsä moraalin, jne. Intellektuellit katsovat olevansa moraalisesti parempia kuin varallisuuden tuottajat, ja sillä he oikeuttavat toimintansa. Kun tarkastellaan henkilökohtaista moraalista toimintaa, tuottajilla on keskimäärin korkeampi moraali kuin intellektuelleilla (esim. hyväntekeväisyys, osallistuminen vapaaehtoiseen avustustyöhön, toiminen omassa yhteisössä sen tukipylväänä, jne).<br />
<br />
g) Intellektuellit eivät testaa väitteitään ja näkemyksiään keskusteluilla kriittisiä tai vastakkaisia mielipiteitä omaavien kanssa, vaan he hiovat ajatuksiaan usein samanmielisten keskuudessa. He muodostavat samanmielisten konformistisia kuplia, joiden keskellä he elävät, ajattelevat ja työskentelevät. He ovat toki erimielisiä ja kriittisiä toisiaan kohtaan, mutta vain ennalta määriteltyjen ideologisten ja lopputuloksellisten rajojen sisällä. Intellektuellit tutkivat tilastoja, syy-seuraus suhteita ja prosesseja, mutta niitäkin vain ennalta määriteltyjen ideologisten ja lopputuloksellisten rajojen puitteissa. Intellektuellit eivät uskalla altistaa ajatuksiaan avoimelle kilpailulle. Intellektuellit ovat saaneet luotua yhteiskunnallisen tilanteen, joissa oikeuslaitos ja valtion väkivaltakoneisto pitää monilta osin yllä intellektuellien määrittämää ideologista konsensusta ja suojelee heitä ajatusten vapaalta kilpailulta. Myös media ja byrokratiat pitävät monilta osin yllä intellektuellien ideologista konsensusta ja toimivat sen vahvistajina. <br />
<br />
h) Intellektuellit luulevat yleisesti ja oletusarvoisesti, että vallan keskittäminen = tiedon ja osaamisen keskittäminen. Todellisuudessa vallan keskittäminen on käänteisesti verrannollinen tiedon ja osaamisen määrään. Mitä enemmän valtaa keskitetään, sitä enemmän tieto ja osaaminen karkaa vallanpitäjiltä ja yhteiskunnasta. Valta voi jonkin verran korvata tiedon ja osaamisen puutetta koordinoimalla ja harmonisoimalla yhteiskunnan toimintaa, mutta ei merkityksellisesti ja riittävästi. Vallan keskittäminen vähentää tietoon ja osaamiseen perustuvan yhteiskunnan tehokkuutta ja heikentää sen toimintaa.<br />
<br />
i) Yhteiskunnan toiminta kehittyy usein parhaiten kokeilujen, onnistumistumisten, erehdysten, ja niistä oppimisen ja niiden korjaamisten kautta. Kun nämä prosessit toistuvat yhteiskunnassa monta kertaa aikojen kuluessa, niistä kumuloituu valtava määrä käytännöllistä, tuottavaa, hyödyllistä ja käyttökelpoista tietoa. Suurinta osaa yhteiskunnan asioista ei voi suunnitella etukäteen. Intellektuellien suunnitelmat, tavoitteet ja lopputulokset ovat liian jäykkiä, liian yhdenmukaisia, liikaa erilaisuutta yhteen muottiin pakottavia ja liian ennalta määrättyjä. Niissä ei oteta huomioon, että yhteiskunta on elävä kokonaisuus ja lukuisten kansalaistensa kautta tilanteisiin ja ympäristöihin hienovaraisesti, tarkasti ja saumattomasti mukautuva systeemi. Se edistyy kansalaistensa ja organisaatioidensa kokeilujen, onnistumisten, erehdysten ja oppimisten kautta. Kun esim. taloudessa on kriisi, intellektuellit vaativat koko yhteiskunnan kattavia voimakkaita säätelytoimenpiteitä, jotta talous voidaan vakauttaa, jotta sitä voidaan hallita, ja jotta voidaan estää negatiivisia asioita ja saavuttaa positiivisia asioita. Mutta talouden menestykselliseen toimintaan ja muutokseen parempaan suuntaan ei tarvita mitään muuta kuin se, että lukuisten yksittäisten ihmisten mieli muuttuu, että lukuisat yksittäiset ihmiset reagoivat yhdessä ja erikseen muuttuvaan taloudelliseen ympäristöönsä ja sen muuttuviin insentiiveihin, ja muuttavat toimintaansa sen mukaisesti, tilanteisiin sopeutuen.<br />
<br />
Lisäksi yhteiskunta kehittyy usein yllätysten kautta ja avulla. Keksinnöt ovat usein yllätyksiä, ja niitä ei voi ennalta määrätä ja suunnitella. Keksinnöille voidaan vain luoda otollinen ympäristö, joissa niitä todennäköisemmin syntyy, mutta silloinkaan se ei ole varmaa. Keksinnöt eivät synny intellektuellien suunnitelmataloudesta, intellektuellien suunnitelmien ja visioiden vaatimina tai pakottamina.<br />
<br />
j) Intellektuellit uskovat usein ajattelussaan, visioissaan ja suunnitelmissaan siihen, että yhteiskunnasta voidaan luoda täydellinen ja että ihmiset voidaan jalostaa täydellisiksi, luoda uusi intellektuellien politiikallaan ja ideologiallaan muokkaama täydellinen ihminen. Jos saisimme eliminoitua intellektuellien määrittämät puutteet ja virheet, kehittyisimme melkein luonnostaan täydellisiksi. Intellektuellien visioissa ihmiset ja yhteiskunta ovat pohjimmiltaan ja luonnostaan hyviä ja oikeaan suuntaan pyrkiviä ja kehittyviä. Kunhan vain vapautamme ihmiset ja yhteiskunnan painolasteista ja esteistä, ja rohkaisemme ja ohjaamme heitä oikeaan suuntaan, saavutamme ideaalit tavoitteet. Intellektuellit ovat usein melko lapsellisen innostuksen, kiihkon tai närkästyksen valtaamia, ja heidän ajatteluaan ohjaavat ja motivoivat tulevaisuuden satumaiset ja epämääräiset visiot. Intellektuellit uskovat implisiittisesti, elleivät eksplisiittisestikin oman älykkyytensä ja kykyjensä omnipotenssiin. Intellektuellien ideaalit visiot ja tavoitteet ilmenevät esim. seuraavanlaisissa lauseissa: "Voimme saavuttaa oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan, meidän on vain ponnisteltava kovemmin sen puolesta." "Valtion tulee pitää kaikista ihmisistä huolta, jotta ihmiset voisivat olla onnellisia, elää turvassa ja saavuttaa ainutlaatuiset potentiaalinsa." "Kansainvälinen mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo velvoittaa meitä luomaan kansainvälisiä rakenteita, joiden avulla ne voidaan saavuttaa." "Vain syrjintä ja vanhanaikaiset asenteet estävät naisia saavuttamasta palkkatasa-arvoa ja samanlaista urakehitystä kuin miehillä." "Kapitalismin rakenteet tuottavat ja pitävät yllä köyhyyttä ja toivottomuutta. Vain sosialismissa köyhyys ja toivottomuus voidaan kokonaan poistaa." "Kasvattamalla, ohjaamalla ja kasvun esteitä poistamalla voimme luoda uuden sosiaalisemman, tasa-arvoisemman, toisista välittävämmän ja suvaitsevaisemman ihmisen, ja saavuttaa poliittiset tavoitteemme."<br />
<br />
Tämän vastapainona on traaginen ja realistinen ihmiskuva. Ihminen on pysyvästi langennut, vajavainen ja epätäydellinen olento, joka on väistämättä monimutkainen sekoitus hyvää ja pahaa/huonoa, ja potentiaaleja hyvään ja pahaan/huonoon. Meidän on vain elettävä sen kanssa minkälaisia ihmiset pohjimmiltaan ovat, ja yritettävä luovia tosiasiat huomioiden parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin. Samat moraaliset ongelmat ja kysymykset ovat edessä jokaisella sukupolvella ja kansalaisten on ratkaistava ne käyttäen hyväkseen historian aikana kehittynyttä ymmärrystä, toimintatapoja ja tietoa. Moraalisten ongelmien ja kysymysten kanssa eläminen on jatkuvaa taistelua ja kilvoittelua, jotta voimme saavuttaa tyydyttävän, mutta epätäydellisen tasapainotilan. Vaikka saavuttaisimme tyydyttävän tasapainotilan, se ei kestä ikuisesti. Tyydyttävän tasapainotilan saavuttaminen ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Ihmiselämään liittyy paljon traagisuutta, riippumatta siitä miten elämämme järjestämme. Traaginen ihminen elää mielessään tasapainoisesti historiassa, nykyisyydessä ja realistisissa tulevaisuuden mahdollisuuksissa. Uudet keksinnöt vain vaimentavat tai voimistavat ja laajentavat tai supistavat jotain olemassaolevaa ihmisissä, hyvää ja/tai pahaa/huonoa, eivätkä ne muuta ihmisen perusolemusta. Usein keksinnöt huonontavat ja pahentavat monin tavoin ihmisiä (Esim. internet heikentää ihmisten muistia, kun ihmisten ei tarvitse muistaa ulkoa erilaisia asioita, vaan ne voi aina tarkistaa internetistä. Internet heikentää ihmisten moraalia esim. tarjoamalla, markkinoimalla ja tekemällä hyväksyttävämmäksi moraalittomia palveluita, esim. treffipalveluita, joiden avulla voi pettää aviopuolisoaan). Ideaaleja tavoitteita ei pidä käyttää tosiasioiden, logiikan, sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan runnomiseen ja vääristämiseen ideaaleja tavoitteita vastaaviksi, valheiksi, illuusioiksi ja propagandaksi. Ihmiset voivat kehittyä ja parantaa tilannettaan, ja ihmisillä voi olla ideaaleja, joita kohti he realistisuuden säilyttäen pyrkivät, mutta se on eri asia. Vasta kuoleman jälkeen ihminen saavuttaa suhteellisen täydellisyyden Jumalan luona.Valkeahttp://www.blogger.com/profile/10835782570473516162noreply@blogger.com0