Hiljaista pohdintaa

1. Kaksi tunnetta ilmenee samaan aikaan, mutta niiden hallitsevuus ja väistyvyys vaihtelevat keskenään, ovat kuin 'vaakalaudalla', joka voi keinahtaa kumpaan suuntaan tahansa ulkoisen tilanteen tai sisäisten mielenliikkeiden mukaan. Esim. nainen lähestyy uteliaana ja kiinnostuneena, mutta varovaisena maassa makaavaa tuntematonta koiraa. Tällöin uteliaisuus ja kiinnostuneisuus on hallitsevana ja pieni pelko taustalla väistyvänä. Yhtäkkiä koira nousee pystyyn ja alkaa murista hiukan hampaat irvessä. Nainen säikähtää, pelko muuttuu hallitsevammaksi kuin uteliaisuus. Hän vetäytyy niin paljon kauemmas, että hän kokee olevansa sopivan turvaetäisyyden päässä, jolloin uteliaisuus muuttuu uudelleen hallitsevaksi. 2. Yksi tunne on yleisesti vallitseva, mutta toinen syrjäyttää sen väliaikaisesti (lähes) kokonaan tietoisuudesta. Esim. mies ja nainen ovat rakastuneita toisiinsa. Heidän välilleen syntyy jostain asiasta riita, jonka takia kummatkin ovat melko vihaisia. Vihaisuus työntää

Huom. Harva vasemmistolainen kokee sellaista eksistentiaalista maailmantuskaa, jota seuraava kirjoitus kuvailee puhtaana ja absoluuttisena, jotta se tulisi selkeämmin näkyväksi. Useimmille niistä vasemmistolaisista, jotka ovat tietoisia ateistis-materialistisen eksistenssin ongelmista, maailmantuska on enemmänkin kiusallisesti yhtenä vaikuttavana tekijänä mielen taustalla, ehkä ajoittain voimakkaammin tietoisuuden pintaan pulpahtelevana. Miksi vasemmistolaiset joutuvat oman filosofiansa takia olemaan (tai haluavat olla) valehtelijoita, itsepetoksellisia ja epärealistisia fantasioijia? Vaikka yksittäisten vasemmistolaisten ajattelussa ja suhtautumisessa on monenlaisia eroja, kaikkien vasemmistolaisten ajattelu perustuu enemmän tai vähemmän ateistiseen ja materialistiseen filosofiaan. Tämän seurauksena vasemmistolaisilla filosofeilla on taipumus nähdä maailmankaikkeus sattumanvaraisena; mekanistisina tai sumean mekanistisina prosesseina; elottomana; tarkoituksettomana ja merkitykse

1. Miksi massamaahanmuuttoa kannattavat vasemmistoliberaalit kannattavat usein intensiivisimmin haitallisimpien, ongelmallisimpien ja vaarallisimpien maahanmuuttajien maahanmuuttoa? Tämä on monisyinen asia, johon on monta selitystä. Vasemmistoliberaalin maahanmuuttopolitiikan syitä voidaan valaista monista eri näkökulmista siten, että ne ovat kaikki paikkansapitäviä osaselityksiä ilmiölle. Laaja-alainen politiikka sulkee sisäänsä aina myös ristiriitaisuuksia, mutta pyrkii laittamaan ne pidemmän päälle synteesinä vaikuttamaan metatasolta tarkasteltuna koherentisti samaan suuntaan. Jotta ymmärtäisimme tilanteen paremmin: Miksi aseharrastajat kannattavat usein intensiivisimmin käsiaseiden melko vapaata omistus- ja kanto-oikeutta, ja oikeutta aseelliseen itsepuolustukseen? Jos laitamme tuliaseita omistavan kansalaisen suvereenisuuden järjestykseen vähäisimmästä suurimpaan, järjestys on suunnilleen seuraava: asekeräilijä; harraste- ja tarkkuusampuja; metsästäjä; käsiaseita puolus

Objektiivisella totuudella on käytännössä usein imaginaarinen, Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta muistuttava luonne. Tämä johtuu siitä, että "poliittisesti sensitiivisiin" asioihin liittyvät tosiasiat ovat yhteiskunnassa melkein aina erilaisten sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten voimien vääristämiä. Jos halutaan nähdä mikä totuus tällaisissa asioissa on, informaatio täytyy irrottaa sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstistaan ja tarkastella sitä imaginaarisella tasolla, jossa se on pitkälti irrallaan ihmisten vaikutuksesta. Voimme sanoa, että objektiivinen totuus on viime kädessä tärkeämpi ja realistisempi kuin poliittisesti vääristynyt totuus, mutta myös totuuden vääristyneet muodot ovat tärkeitä totuuksia. Ne kertovat totuutta yksilöllisista, sosiaalisista ja poliittisista tarpeista ja tavoitteista; yhteiskunnallisista paineista; utopisista toiveista, kuvitelmista ja harhaluuloista; vallanhimosta ja ahneudesta; moraaliseen hyvään ja pahaan liitty

Positiivisen kognitiivisen psykologian mukaan tärkeä osa onnellisuutta on se, että ei odota tulevaisuudelta juuri mitään ja pitää itseään kaiken sen hyvän arvoisena, jonka saa tai saavuttaa. Kun ei odota juuri mitään, jännitys ja suorituspaineet vähenevät, ei pety ja yllättyy positiivisesti hyvään liittyen. Kun pitää itseään oikeutettuna kaikkeen siihen hyvään, jonka saa tai saavuttaa, syyllisyydentunteet, arvottomuuden tunteet, häpeä, riittämättömyyden tunteet, itsensä huonoksi tai pahaksi kokeminen, pahantahtoinen itsekritiikki, tms. eivät pilaa itseltä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteita hyvään liittyen. Rabbien mukaan tyytyväisyys ja onnellisuus saavutetaan päinvastoin kuin positiivisessa psykologiassa opetetaan. Me elämme väliaikaisina vieraina Jumalan maailmassa. Kaikki hyvä (ja tietyssä mielessä myös paha), jonka me saamme tai saavutamme on lahja Jumalalta. Me emme pohjimmiltaan ole tehneet mitään ansaitaksemme Jumalan suoman hyvän. Ihminen on itsessään melko merkityk