Hiljaista pohdintaa

Objektiivisella totuudella on käytännössä usein imaginaarinen, Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta muistuttava luonne. Tämä johtuu siitä, että "poliittisesti sensitiivisiin" asioihin liittyvät tosiasiat ovat yhteiskunnassa melkein aina erilaisten sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten voimien vääristämiä. Jos halutaan nähdä mikä totuus tällaisissa asioissa on, informaatio täytyy irrottaa sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstistaan ja tarkastella sitä imaginaarisella tasolla, jossa se on pitkälti irrallaan ihmisten vaikutuksesta. Voimme sanoa, että objektiivinen totuus on viime kädessä tärkeämpi ja realistisempi kuin poliittisesti vääristynyt totuus, mutta myös totuuden vääristyneet muodot ovat tärkeitä totuuksia. Ne kertovat totuutta yksilöllisista, sosiaalisista ja poliittisista tarpeista ja tavoitteista; yhteiskunnallisista paineista; utopisista toiveista, kuvitelmista ja harhaluuloista; vallanhimosta ja ahneudesta; moraaliseen hyvään ja pahaan liitty...

Liberaalille vallalle on tärkeää estää vallan vaihtuminen, ja siksi se on jo kauan aikaa sitten luonut tiedontuotantomenetelmillään semanttisia rakenteita ja järjestelmiä vallanvaihtoa vastaan sekä itselleen, että ei-liberaaleille, mutta erityisesti kuitenkin itselleen. Vallanvaihtoa tavoittelevien on purettava ja analysoitava em. rakenteet ja järjestelmät, ja kehitettävä niille tarvittavat vastaukset, oltava älykkäämpiä kuin intellektuellien vallankäytön 'juonet', ja muutettava ihmisten pitkälti automaattisiksi ja vaistomaisiksi muuttuneita liberaalien mallien mukaisia ajattelun ja tuntemisen tapoja. Annan tässä kirjoituksessa liberaalien taitavimmille olkiukkonäkemyksille konservatiiveista vapaat kädet, koska on tärkeää tietää minkälaisia uskomuksia liberaaleilla on konservatiiveista; millä perusteilla heidän mielensä on etukäteen myrkyttynyt konservatiivien suhteen niin, että he eivät ota informaatiota vastaan konservatiiveilta tai ottavat sitä vastaan vain tiettyjen va...

Intellektuelleja kritisoidaan aiheellisesti, mutta harvoin näkee selostettavan sitä minkälaisia virheitä intellektuellit tyypillisesti ja kerta toisensa jälkeen tekevät. Seuraavassa on luettelo sellaisista. Luettelon ei ole tarkoitus kattaa jokaista intellektuellien virhettä, mutta antaa kuitenkin kohtuullisen hyvä ja kattava kuva niistä: a) Intellektuellit ovat älykkäitä. Älykkäät ihmiset pystyvät selittämään itselleen ja muille lähes mitä tahansa idioottimaisuuksia parhain päin, ja siten että ne kuulostavat loogisilta ja uskottavilta. Saadakseen intellektuellin kannattamaan idioottimaisuutta ei tarvitse käännyttää ja vakuuttaa häntä kokonaan, vaan saada hänet sellaiseen motivoituneeseen alkutilaan (esimerkiksi pöyhkeään moraaliseen ylemmyydentunteeseen tai moraalisen närkästyksen tilaan), jossa hän aloittaa asian selittelyn ja vakuuttelun itselleen parhain päin b) Intellektuellit ovat usein asiantuntijoita yhdellä tai kahdella kapealla alalla, mutta ottavat usein kantaa sellaisii...

Filosofia ei ole ongelmien ratkaisemista, vaan elämistä niiden kanssa tietyllä tasolla. Aito ongelma ei vaadi, että me ratkaisemme sen, vaan että pyrimme elämään sen kanssa. Metafyysiset ongelmat eivät kiusaa ihmistä sen takia, että hän ratkaisisi ne, vaan sen takia, että hän eläisi niiden parissa. Henkilökohtaisella joukolla oikeita ratkaisuja ei ole systeemin kaltaista yhdenmukaisuutta, vaan sinfonian kaltainen yhdenmukaisuus. Mies joka väittää että ratkaisu, jonka hän ottaa käyttöön on saavutettu neutraalilla tavalla, on ärsyttävä; hän on mies, joka ei ota vastuuta teoistaan. Ehdota ratkaisuja? Niinkuin maailma ei olisi hukkumassa ratkaisuihin! Moderni ihminen lohduttaa itseään ajattelemalla, että kaikelle on ratkaisu. Aivan kuin ei olisi olemassa pahaenteisia ratkaisuja! Ihmisten ongelmat eivät ole tarkasti määriteltävissä, eivätkä läheskään ratkaistavissa. Se, joka odottaa kristinuskon ratkaisevan ne, on lakannut olemasta kristitty. Kristitty ei teeskentele, että k...